Ystäväni saa vauvan ihan lähipäivinä, enkä millään malttaisi odottaa uuden pienen ihmisen tapaamista! Järjestimme ystävälleni vauvakutsut muutama viikko sitten ja tietysti halusin tehdä lahjat itse! Tämän tekstin otsikoksi kaavailin alun perin ”Kun vauvalahjat lähti lapasesta”, mutta en niitä tumppuja koskaan kerennyt tekemään.. Sen sijaan kudoin pienelle tulokkaalle lahjaksi villasukat ja villahaalarin. Villahaalarin kanssa tuli tosin aikataulu vastaan, koska en muistanut, että vauvakutsuthan on hyvissä ajoin ennen laskettua aikaa ja villahaalari oli silloin vasta puolessa välissä.. Nooh, valmistui kuitenkin ennen vauvan syntymää sekin haalari..

Kutomani sukat ovat niin pientä kokoa, että menevät vauvalle vain muutaman viikon, mutta ovat ihana muisto niin minulle, kun talletettavaksi muistojen laatikkoon. Lisäksi annoin lahjaksi lahjakortin, jolla saa uudet villasukat aina, kun tulee tarve. Uskon tämän lämmittävän vauvan äidin mieltä ja pieniä varpaita. Kudoin pikkusiskolle tällaiset sukat, kun odotin häntä ja nyt käytin samaa ohjetta, mutta lankana tässä Sandnes Garnin Spot värissä Kitti. Viimeksi käytin 7 veljestä, mutta nämä ovat paljon pehmeämmät. Ohje löytyy täältä, puikkoina käytin 3,5 mm.

Tulokasta kutsutaan vielä tällä hetkellä nimellä Sieppi, joten täytyyhän hänen saada lahjaksi myös ikioma Sieppi (Sieppi on Harry Potter-kirjoista). Tämä ajatus syntyi, kun olin aikeissa virkata tuttinauhan tulokkaalle, mutta keksinkin virkata hänelle vaunulelun, jota on kiva tutkia! Löysin kauppareissulla Novitan Soma-lankaa, joka on 50 % bambu-viskoosia ja 50 % puuvillaa. Katselin Pinterestistä ideoita ja otin vähän mallia, mutta mitään varsinaista ohjetta en ole tähän käyttänyt. Virkkasin ensiksi ison pallon, jonka sisälle laitoin kulkusen helisemään. Täytin pallon vanulla ja virkkasin kiinni. Virkkasin palloon kiinni myös nauhaosuuden, johon kiinnitin renkaan.

Nauhan leveyden täytyy TUKESin mukaan olla vähintään 1,5mm leveä ja enintään 22 cm pitkä, ettei kuristumisvaaraa olisi. Kiinnitin renkaan kiinni usealla kiinteällä silmukalla ja virkkasin vielä nauhaa pitkin langan takaisin pallo-osuuteen, jotta lanka ei vain pääsisi purkautumaan. Siipiä varten virkkasin neljä kappaletta siipiä, koska halusin laittaa siipien sisälle jotain rapisevaa. Olen aiemminkin käyttänyt kinkunpaistopussin palasia lasten leluihin, koska se kestää konepesun. Laitoin kaksi siiven kappaletta vastakkain ja virkkasin kiinteillä silmukoilla siipien ympäri. Lopuksi yhdistin siivet palloon ompelemalla. Tarkistutin osien pitävyyden 1-vuotiaalla tyttärelläni, eikä hän saanut osia irti, joten lelun pitäisi olla turvallinen.

Ystäväni näki kesällä tekemäni Isbjörns heldressin ja kysyessäni häneltä toivetta vauvan neuleeseen hän valitsi saman mallin. Otin haasteen mielelläni vastaan ja kokeilin kutoa uudestaan tämän haalarin. Testineulonnan jälkeen ohjetta oli hieman paranneltu ja jo kerran mallin tehneenä sen kutominen sujui nopeasti ja tällä ilman virheitä! Oli ihana tehdä tämä haalari uudestaan, koska malli on niin söpö. Tein sen samasta langasta kuin villasukatkin, eli Sandnes garnin Klompelompe Spotista. Sävynä tässä on harmaa ja käytin 4 puikkoja. Lanka ja napit ostin paikallisesta Neulenettikahvila Pirjoliisasta.

Kävin viikonloppuna tiputtamassa lahjat ystäväni postilaatikkoon hänen ollessa poissa kotoa. Julkaisen tekstin vasta, kun hän on taas kotona, jotta yllätys ei mene pilalle. <3

En malta odottaa Sieppiä. <3

Hyvää uutta vuotta Asevelikylästä! Kirjoittaminen on ollut pienellä tauolla, koska ennen joulua neuloin vimmatusti joululahjoja, joita en halunnut etukäteen blogissa esitellä ja joulun ajan halusin pitää taukoa. Tämä vuosi onkin mennyt isoveljen sairastellessa, mutta nyt ollaan jo terveitä ja arki on taas alkanut pyöriä normaaliin tahtiin. Vuoden ensimmäisinä päivinä kerkesin miettiä uuden vuoden ”tavoitteita” ja niistä tärkeimpänä nousi esiin oma hyvinvointi. Vihdoinin olen pystynyt jättämään taakse ne ”tänä vuonna lupaan painaa vähemmän kun viime vuonna”-lupaukset, koska olen vihdoinkin sinut itseni ja kroppani kanssa. Olen ollut ylipainoinen ja välillä luulen edelleen olevani, vaikka todellisuus on ihan toinen. Aion kirjoittaa siitä myöhemmin, mutta nyt haluan keskittyä tähän. Rakastan liikuntaa ja haluan syödä terveellisesti, mutta en sen takia, että laihtuisin, vaan sen takia että minä ja perheeni voisimme hyvin.

Olen pitkään miettinyt korvaavaa harrastusta lentopallon jättämälle aukolle ja sille säännölliselle tekemiselle, minne tuli aina lähdettyä. Näin Wasa Yoga Centerin facebook sivuilla Astanga-joogan alkeet nimisen kurssin, jolle päätin ilmoittautua. Olen joogannut kotona You Tube-videoiden avulla, mutta oikeassa ohjauksessa uskon saavani joogasta irti paljon enemmän, kun mitä iltaisin olohuoneessa tulisin koskaan saamaan. Välineurheilijana olin jo ostanut maton ja sille tarvittiin tietysti oma kassi. Mieluiten itsetehtynä ja nyt heti.

Minulla on kotona Molla Millsin virkkuri 3, jossa on todella ihana mattokassin ohje. Kirjan kassi on virkattu kalalangasta ja koska tarvitsin kassin heti, jouduin hylkäämään tämän ohjeen. Päätin kuitenkin lainata ohjeesta kuusen kuvaa, jonka ajattelin virkata omaan kassiini. Suuntasin taas lankavarastolle (en ymmärrä, miten se onkin niin iso, että sieltä löytyy lankoja vähän jokaiseen projektiin..) ja sieltä löytyi langat, jotka olivat jo päätyneet myytävät-pinoon. Olin joskus ostanut Novitan Hankoa edullisesti, mutta en ollut saanut niitä käytettyä. Hanko on kierrätettyä puuvillaa ja sitä virkataan 6 koukulla.

Aloitin kassin virkkaamisen pohjasta, tein ensin 3 ketjusilmukkaa, jotka liitin ympyräksi. Muodostuneeseen lankalenkkiin virkkasin 12 pylvästä. Kierros suljetaan piilosilmukalla. Seuraavalla kierroksella virkkasin jokaiseen pylvääseen kaksi pylvästä = 24 pylvästä. Seuraavalla kierroksella lisäsin 6 silmukkaa, nyt ympyrässä on 30 silmukkaa. Tämä oli juuri sopiva määrä minun mattoni pohjaksi ja tämä selvisi vain kokeilemalla. Jos käytät jotain muuta lankaa, täytyy vain mitata oman maton pohja ja lisäillä silmukoita omaan tahtiin.

Pohjan jälkeen jatkoin virkkaamista tällä silmukkamäärällä loppuun asti. Jossain vaiheessa huomasin, että silmukat meinaavat lisääntyä ja yläreuna levitä, joten ole tarkkana silmukoiden kanssa. Virkkasin omaan kassiini kuusen, jonka kaavion lainasin Virkkuri 3-kirjasta. Tein siihen vähän muutoksia, koska kuvio lähti menemään aina vinoon, kun vähensin 2 pylvästä kuviosta. Sain kuusesta tasaisemman ja pidemmän, kun vähensin kuviosta aina vain yhden pylvään verran.

Virkkasin mattokassia niin pitkäksi, että sen reuna oli n 5 cm mattoa pidempi ja viimeisen kierroksen virkkasin piilosilmukoilla. Pujotin nyöriä pylväiden välistä, jotta saan kassin reunan kiristettyä. Laitoin nyörin päähän helmet, jotta nyöri ei karkaisi. Nämäkin löytyivät askartelulaatikosta, johon täytyisi tehdä inventaario joku päivä.. Halusin kassiini kantohihnan, johon otin taas mallia Virkkurista. Olen ostanut kirppareilta vanhoja nahkavöitä ja vihdoinkin sain jonkun niistä käyttöön. Ompelin vyönpalat kalalangalla kassiin kiinni, yhden yläreunaan ja toisen alareunaan. Minulla ei ollut enempää nyöriä varastossa, joten ompelin kankaasta kassilleni hihnan. Hihnaan en ole täysin tyytyväinen, mutta halusin käyttää tähän projektiin vain niitä materiaaleja, jota minulla jo oli, niin sillä mennään.

Eilen oli ensimmäinen joogatunti ja nautin joka hetkestä aivan älyttömästi! Keho ja mieli sai ihan uutta virtaa ja minä (mattokassini kanssa) aion nautiskella tästä uudesta harrastuksesta täysin rinnoin.

Pitkästä aikaa minun teki mieli virkata jotain! Kälyni ihasteli meidän virkattuja mattoja ja hänellä oli toiveissa saada heidän uuteen kotiin samantapainen matto. Hän ei sitä suoraan minulta pyytänyt, joten tämä ei varsinaisesti ollut tilaustyö, joita en edes mielelläni tee. Tilaustöiden tekeminen maistuu puulta, eikä ne yleensä etene haluamaani tahtiin. Omasta halusta muille tehtyjä käsitöitä on enemmän kuin mukava tehdä! Siksi siis virkkuukoukku esiin ja hihat heilumaan.

Virkattu matto Virkkurin ohjeella, kude Paaposta

Tavallinen matonkude on aika raskasta virkata, joten etsiskelin sille vaihtoehtoa jonkun aikaa. Meidän matot olen virkannut Esteri-ontelokuteesta, mutta ajattelin tällä kertaa kokeilla jotain muuta. Paapon verkkokaupassa oli valmiiksi kerittyä trikookudetta mielestäni edulliseen hintaan, joten tilasin 3,9 kg rullallisen luonnonvalkoista kudetta. Tätä trikookudetta oli ihanan helppo virkata ja se tuntui kädessä pehmoiselta. Ihanaa kun jäi tuo kuteen selvittelyosio väliin ja sai vaan ruveta virkkaamaan!

Koukkua täytyy pitää erilailla kun virkkaa paksua kudetta

Välillä täytyi purkaa..

Malliksi valikoitui Molla Millsin Virkkurin pitsimatto. Malli on virkattu matonkuteesta ja valmiin maton halkaisija on 90 cm. Tila, mihin matto on tulossa, on kuitenkin aika iso ja kun minulla oli paljon kudetta vielä jäljellä siinä vaiheessa kun maton ohje loppui, päätin koittaa jatkaa virkkausta. Käytin mallissa olleita pitsikerroksia ja pylväskerroksia soveltaen.

Virkatun maton halkaisijaksi tuli 140 cm

Mallikertoja oli muutettava, koska matto alkoi kupruilemaan, jos oli liikaa silmukoita. Jouduin purkamaan muutamia kertoja, mutta lopulta sain maton nätisti suurennettua ja olin tyytyväinen lopputulokseen. Kuderullasta ei jäänyt jäljelle juuri mitään, joten maton painoksi tuli se 3,9 kg ja halkaisijaksi 140 cm. Matto virkkaantui yllättävän nopeasti eikä ranne kipeytynyt. Matosta tuli mielestäni kaunis ja myös maton saaja oli tyytyväinen. <3