Meille saapui kauan odotettu perheenjäsen, kun saimme pari viikkoa sitten hakea kotiimme oman Walesin Springerspanielin pennun. Pentua odotettiin kun kuuta nousevaa, tämä oli meidän aikuisten pitkäaikainen haave, lapset kärttivät pentua vasta vajaan vuoden. Rocbee Jack Sparrow, meille Redi syntyi 4.3.2021 ja tällä hetkellä hän on 9 viikon ikäinen hurrikaanin lailla riehuva piraija-pentu, mutta kaikille jo nyt aivan hurjan rakas. Hän tarvitsi tietysti oman pedin, missä viettää lepohetkiä tai mitä raadella ja minkä kanssa touhuta. Kätevänä (lue: säästäväisenä) virkkasin pennulle pedin itse. Säästin kyllä valuuttaa, mutta en tällä kertaa tiedä oliko se sitten sen vaivan arvoista.
Mallia otin Novitan ohjeesta, se tosin oli tarkoitettu pienemmälle koiralle, joten jouduin taas sovellushommiin. Ensin kävi se klassinen, ostin liian vähän kudetta ja sitähän oli paikallisessa Taitokeskuksessa vain se yksi vyyhti.. Nappasin kaupareissulta mukaan jotain muuta kudetta, jonka sitten virkkasin petiin pohjan ja käytin tämän ensin valitsemani kuteen reunoiksi.. Virkkasin pohjan kolme kertaa uusiksi, mutta neljännellä siitä tuli vihdoin sopiva. Viimeisimmän version tein niin, että käytin alussa ohjetta, mutta vaihdoin kuudennelle kierrokselle niin, että virkkasin joka kolmannella 2 ks samaan aina päädyissä. Seuraavalla kierroksella virkkasin 2 ks aina joka neljänteen ja sitten väliin kierros, missä en lisäillyt ollenkaan. Seuraavat kierrokset meni näin:
2 ks samaan silmukkaan, 4 ks, 2 ks samaan ja puolikas kierros loppuun, sama toisella puolella.
2 ks samaan silmukkaan, 5 ks, 2 ks samaan ja puolikas kierros loppuun, sama toisella puolella.
Välikierros, missä ei lisäillä.
Seuraavat kierrokset jatkoin niin, että lisäilin väleihin aina yhden enemmän ja pidin välikierroksen, jos näytti menevän kuprulle. Kun pohjakude loppui, minulla oli sitä 1 kg verran, vaihdoin alkuperäiseen kuteeseen. Koska ensin ostamani kude oli paljon ohuempaa, kuin pohjan kude, jatkoin samalla silmukkamäärällä enkä tehnyt ollenkaan lisäyksiä. Näin reuna kääntyi ylöspäin ja petiin tuli ryhtiä. Koitin lopuksi taittaa reunat kaksinkerroin, jotta pentulaisen olisi kiva nojailla niihin, mutta silloin peti vain levisi. Patjaksi leikkasin jostain jämäsuperloonista sopivanmallisen palan ennen kun olin virkannut työhön reunat. Laitoin patjan päälle vielä vanua (jota myös löytyi varastosta) ja harsin vanun patjaan kiinni. Sopiva kangaskin löytyi kätköistä ja ompelin siitä päällisen. Jos näitä tarvikkeita ei olisi ollut valmiina, olisi pedistä tullut kalliimpi, kuin mitä nyt.
Ompelin samalla jämäkankaasta vielä toisen pedin, taittelin vanhan täkin nelinkerroin ja ompelin kankaan suorakulmion muotoiseksi siihen päälle. Ei mikään taidonnäyte, mutta erittäin tehokasta materiaalin käyttöä. 😀 Nyt kahden viikon käytön jälkeen ensimmäistä projektia voisi kutsua pannukakuksi, reunat levahtivat ja se näyttää tällä hetkellä enemmän matolta kun korimaiselta pediltä. En ole vielä jaksanut tarttua toimeen, että saisin jotenkin korjatuksi tilanteen, koska suoritus vaati sen verran hermoja että mieluummin annan olla. Olen kuitenkin tyytyväinen, että tuli tehtyä, koska Redi viihtyy pedillään mainiosti ja ne ovat oivia kohteita myös puruharjoitteluun.
