Olen neulonut noin 35 islantilaista villapaitaa viimeisen kuuden vuoden aikana, joista suurin osa on tehty lettlopista. Joitain yksittäisiä kokonaisia keriä ja monien kerien jämiä on päässyt kertymään tässä neulematkan varrella varastoon.. Olen toki saanut upotettua kerien loppuja toisiin paitoihin, mutta varastosta löytyi vielä ainakin 20 eriväristä keränjämää. Ajatuksissa on ollut neuloa lankavarastoa pois ja minulla on ollut kauan suunnitelmissa neuloa itselleni Nost-paita, joten päätin yhdistää nämä kaksi ajatusta ja niinpä päädyin neulomaan 570 g verran lettlopinjämiä yhteen paitaan. Niistä syntyi aivan ihana muistojen paita. Punnitsin langat, jotta joku muukin voisi napata tästä ideaa omaan paitaansa.

Kutsun paitaani muistojen paidaksi siitä syystä, että olen käyttänyt siihen sellaisten lankojen loppuja, joita olen neulonut ystävieni ja läheisteni paitoihin. Laskeskelin, että vain yksi keränjämä on sellaisesta paidasta, jonka olen neulonut itselleni. Jokaisella raidalla on siis muisto jostain minulle rakkaasta ihmisestä. Paitaan on päässyt lankoja kälyjeni paidoista, lasteni paidoista sekä monesta muusta lahjaksi neulomastani villapaidasta. Värejä tässä paidassa on 14, joten se on aikamoinen määrä muistoja yhteen paitaan kasattuna. Vaikka värejä ja raitoja Kaihossa on monia, ei minulle jäänyt pääteltäväksi kuin muutama langanpätkä, koska kokeilin tällä kertaa päätellä langat jo neuloessa. Se osoittautuikin hyväksi ratkaisuksi ja koska lettlopi hieman huopuu käytössä (ainakin sisäpuolelta), ei tarvitse jännittää lankojen purkautumista. Kuljetin pääteltävää langanpäätä noin 15 silmukan mukana, jonka jälkeen vain katkaisin langan. Näin jäi se viimeinen ja vähän ärsyttävä työvaihe välistä. 🙂

Nost, eli Kaiho löytyy esimerkiksi Islantilaisia neuleita-kirjasta ja sen on suunnitellut Védis Jónsdóttir. Nost on suunnittelijan mallikuvissa kaksivärinen, jolloin tähtikuvion pääsee kyllä oikeuksiinsa. Tosin tämä paita on myös erinomainen kohde, jos haluaa käyttää lankojen jämiä. Alussa minulla ei ollut aavistustakaan, paljonko yhteen raitaan menisi lankaa, joten aloitin suunnittelun valitsemalla isoimmat kerät aina raidan pohjaväriksi ja sitä mukaan kontrastin jokaiselle raidalle. Minulla oli kaksi kerää vihreää, joista päätin tehdä resorit ja kaksi kerää sinistä, jotka varasin isoimpaan raitaan kaarrokkeen alussa. Hihat päätin yhden purkukerran jälkeen tehdä eriparisiksi, mikä oli mielestäni kiva ratkaisu, sillä silloin pystyin pelailemaan enemmän kerien jämillä ja sain ne paremmin hyötykäyttöön.

Oma paitani on tehty M koon leveydellä ja L koon pituudella ja minun käsialani on todennäköisesti erilainen kuin sinun, joten muistathan tämän jos käytät minun mainitsemaani langan menekkiä. Sen verran täytyy sanoa koon valinnasta ja muista muokkauksista, että hihoista olisi saanut jättää yhden kokonaisen raidan pois ja paidasta tuli aika pitkä. Meinasin purkaa hihat ensin, mutten sitten jaksanut ja niin paidassani on jättipitkät hihat.. Muokkasin myös kaulusta, tein poolokauluksen omaani, joten tässä langan menekki on eri kuin ohjeessa. Jätin myös kauluksesta pois yhden ylimääräisen langanvaihdon, joten paitani eroaa myös siinä asiassa alkuperäisessä. Viimeisen raidan kohdalla minulla ei ollut enää tarpeeksi lankaa jäljellä, joten jätin 4 kierrosta pohjaväriä neulomatta (2 ennen kuviota ja 2 jälkeen), joten nekään ei ihan ohjeen mukaan mennyt.. Punnitsin kaikki langat, mutta keittiövaakamme on hieman epävakaa, joten en takaa että kaikki mitat täsmäävät 100 %. Lisäksi merkintäni osoittautuvat todella epäselviksi joten yhden kontrastiraidan menekki jää hämärän peittoon..

Lankojen menekki:

Kokonaispaino M koon paidassa, L koon leveydellä 570 g

Helman resori, hihojen resorit + poolokaulus : n. 90 g

Helman raidan pohjaväri: n. 40-45 g

Helman raidan kontrasti: n. 20 g

Hihan raidan pohjaväri: n. 20-25 g

Hihan raidan kontrasti: n. 10 g

Kaarrokkeen ensimmäinen iso raita: n. 60 g

Kaarrokkeen ison raidan kontrasti: n. 30 g

Kaarrokkeen pienemmän raidan pohjaväri: 35 g ei riittänyt, jäi vajaaksi 4:llä rivillä

Kaarrokkeen pienempi kontrasti: en muistanut punnita??

Kuulisin mielelläni, jos aiot tehdä tällaisen jämälankapaidan ja sait apua minun (epäselvistä) mittauksistani. Esittelin paitaa myös YouTube-kanavallani, jonne pääset klikkaamalla tästä. Uusimmassa neulepodcast-jaksossani on myös arvonta, jossa palkintoina on kaksi ohje + lankapakettia, käy ihmeessä katsomassa jaksoni. Minut löytää myös Instagramissa nimellä @asevelikylassa. Kivoja neulehetkiä. <3

Uusi vuosi, uudet työt, vanhat langat. Tämän vuoden ensimmäinen valmistunut työ on villapaita meidän koiranpennulle, joka on jo kasvanut aikamoisiin mittoihin. Walesinspringerspanieli ei ulkoilussa juuri lämmikettä kaipaa, mutta halusin kuitenkin koittaa tehdä villapaidan Lapinreissua varten. Vietimme ihanissa Lapin maisemissa vuoden ensimmäisen viikon ja siellä oli juurikin näitä kylmiä kelejä. Retkeilimme muutamaan otteeseen ja niissä pentu pääsi testaamaan uutta villapaitaansa. Olin varma, että paita on silppua ensimmäisen reissun jälkeen, mutta mitä vielä, ehjänä pysyi!

Olen ihastellut koirien villapaitoja ja heitä, jotka vain soveltamalla tekevät paitaa koiralle. Minä neulon mieluummin ohjeista ja kun näin koirien version ihanasta Alasuq Polarista, päädyin ostamaan ohjeen Ravelrystä. Alasuq Polar on Linka Neumannin ohje ja hänen muutkin neuleohjeet ovat aivan ihania. Mitään niistä en ole vielä päätynyt neulomaan, mutta tästä oli hyvä aloittaa.

Langat minulla oli lähes valmiina, vain pohjaväri puuttui. Mieheni kävi hakemassa minulle paikallisesta lankakaupasta pari kerää pohjaväriä ja niitä kun on niin vaikea saada niin mentiin sillä mitä sattui hyllyssä olemaan. Onneksi se nimenomainen väri oli ihanaa 0086 sävyssä olevaa vaaleanruskeaa, jota minulla oli jo varastossa eikä sitä tarvittu kuin kaksi kerää. Kuvioväreinä käytin muista paidoista jääneitä lankoja sekä äitini joskus kauan sitten ostamia norjalaisia villalankoja, jotka ovat saman vahvuisia. Oli ihana saada käytettyä niitä tähän työhön. Punainen ja vihreä toivat ihanaa kontrastia paitaan.

Liikaa en ohjeesta halua paljastaa, mutta sen verran voin kertoa että kauluksen jälkeen neulottiin ensin selkäpuoli ja jätettiin vatsan osa apulangalle. Näin jalkojen aukoista tuli tarpeeksi pitkät ja pukeminen ja juokseminen on helppoa. Ohjeen lukiessa hirvitti, koska en ollut tehnyt kirjoneuletta nurjalta puolelta ja meinasin luovuttaa heti alkuunsa, mutta ohje veti puoleensa ja lähdin kokeilemaan. Jätin yhden kuviovärin pois ja sillä lailla yksinkertaistin kuviota, joten työ edistyi nopeasti. Langanpäitä jäi hurja määrä, seuraavaan työhön taidan opetella päättelemään ne samalla kun kudon.

Kun selkäpuoli oli neulottu, oli vatsan vuoro. Sitä neulottiin yhtä pitkään, jonka jälkeen työ yhdistettiin pyöröksi ja jatkettiin loppu pyörönä. Loppu olikin helppoa suoraa neuletta ja valmistui nopeasti. Työteliäin osa oli ehdottomasti lankojen päättely, mutta pitkällä automatkalla sekin sujui ajanvietteenä. Kylvetin paidan ja kuviot tasoittui ihanasti. Parin käytön jälkeen huomasin että paidasta tuli liian iso. En tehnyt mallitilkkua, vaikka olen tainnut tätä samaa asiaa mutista aiemminkin. Tein paidan koossa M, mutta se taitaa olla L. Voipi olla että kirjoneuleen nurjalla puolella tekeminen vaikutti aika paljon käsialaan, joten tiedän seuraavaa varten ottaa joko pienemmät puikot tai pienemmän koon. Ihana paita on joka tapauksessa ja nämä jämälankapaidat on siitä ihania että ne tuo mieleen ne kaikki muut tekemäni paidat.

Meillä on aina tehty käsitöitä. Äiti on käsitöiden opettaja ja tekee paljon niin puutöitä kun ompelukin. Paappa on puutöiden opettaja ja taitava käsistään, mummo on aina kutonut meille paitoja ja sukkia. Mummu taas virkkasi meille pehmoeläimiä, kun olimme pieniä, joten voisi sanoa että minullekin on käsityöt tullut verenperintönä. Sen verran tiedän vanhempieni isovanhemmista, että hekin olivat taitavia tekijöitä, joten tiedän, mistä inspiraatiota ammennan. Mummun asuntoa tyhjättiin muutama vuosi sitten ja minä sain sitten tarkistaa mummun käsityökorin. Siellä oli lankakerien ja puikkojen lisäksi muutamat aloitetut villasukat ja yksi aloitettu villapaita, joka oli lähes viimeistelyä vaille valmis.

Sukkien alut purin ja otin langat talteen, mutta villapaidan kanssa oli nähty jo niin suuri vaiva, että halusin saattaa sen loppuun. Paita on kokoa 130 tai 140, joten se on aloitettu 40-50 vuotta sitten. Esikoiseni on nyt lähes 130 senttinen, joten oli aika kaivaa villapaidan kappaleet esille säilöstä ja kutoa se valmiiksi, jotta se tulisi käyttöön. Onnekseni paidan ohjekin oli tallella, joten minun ei tarvinnut pähkäillä, miltä paita kuuluisi näyttää valmiina. Paidasta oli valmiina alaosa ja hihat, joten minun tehtävänä oli vain yhdistää kaikki palat toisiinsa ja kutoa paidalle kaulus. En ollut koskaan tehnyt paitaa näin, joten oli hauska kokeilla hihojen ompelua paitaan.

Paita kulkee meillä nimellä jääkiekkopaita, koska ohjeessa oleva lapsi pelaa jääkiekkoa ja paidan hihassa komeilee pelinumero. Olisin mieluusti jättänyt pelinumeron laittamatta, koska silmukoinnin tekniikka ei ole minulla oikein hallussa.. Esikoiseni halusi kuitenkin kovasti kahdeksikon hihaan, joten parhaani tein, jotta siihen tulisi jonkunlainen numero. En ole työn jälkeen kauhean tyytyväinen, mutta esikoisen ilmeen jälkeen päättelin sen kelpaavan.

Lankana työssä on Rondon Timantti-lankaa, ohjeen mukaan se on konepestävää puhdasta uutta villaa. Paita oli ollut monta kymmentä vuotta suljetussa pussissa, joten se täytyikin pestä koneessa. Paidassa on vielä pieni haju, joten taidan liottaa sitä vielä etikkavedessä tai viedä pihalle pakkaseen, kun talvikin kerran on saapunut. Esikoinen sanoi aikovansa luistella tuo paita päällä ja sitä vartenhan se on joskus aloitettukin niin menköön minun puolestani, kunhan laittaa jonkun takin vielä paidan alle. Onneksi saatoin loppuun tämän mummun aloittaman projektin, tästä tuli tosi hyvä mieli niin minulle, kun esikoiselle, joka muistelee vanhaa mummuaan.

Minulla on ollut jo pidempään projektina kääriä läheiseni villaan ja pääsiäiseksi valmistui islantilaisneule numero 29. Olen tehnyt melkein 30 islanninvillapaitaa, joista itselläni on vain kaksi. Uusin valmistunut paita meni anopilleni ja hän valitsi paidan malliksi Linnea Ornsteinin suunnitteleman Sweetheart-paidan. Ohje löytyy Ravelrystä ja on maksullinen. Selasimme anopin kanssa Ravelryä ja hän ihastui heti kyseiseen malliin. Lankojen kanssa oli hieman ongelmaa ja kesti jonkun aikaa, ennen kuin paita pääsi puikoille. Luentojen aikana neule edistyi mukavasti ja kun kaarrokkeessa oli vain kahta väriä, oli senkin tekeminen todella nopeaa. Viimeisimmässä neulepodcast-jaksossani näytän hihojen yhdistämisen samalle puikolle. Näytän myös oman tapani tehdä kirjoneuletta, eli miten käytän lankadominanssia. Video löytyy YouTubesta Asevelikylässä-kanavaltani. Kuvasin videon ennen paidan valmistumista, joten valmista paitaa ei tällä videolla näy.

Paita tosiaan valmistui vasta videon kuvaamisen jälkeen, joten en siinä näyttänyt kainaloiden silmukointia. Kainaloiden silmukointi on aina ollut vähän murheenkryyni. Olen useampaan otteeseen maininnut, että saan sen tehtyä ”ihan siististi”, mutta villasukkia päätellessäni koin eräänlaisen ahaa-elämyksen ja sen idean halusin jakaa muillekin. Olen silmukoinut kainalon silmukat suoraan apulangalta, mutta kun päättelin sukan kärjen silmukoimalla ja siitä tuli tosi siisti, tajusin kokeilla laittaa kainalosilmukat ensin puikoille ja sitten ruveta ompelemaan kainalo-aukkoa kiinni. Löysin erinomaiset ohjeet silmukoimiseen täältä. Kokeilin tähän paitaan sitä tyyliä ja aukosta tuli kyllä todella paljon siistimpi ja huomaamattomampi.

Jätän hihoja tehdessäni aina pitkän langanpätkän hihaan, jolla sitten ompelen kainaloaukon kiinni. Näin on yksi langanpää taas vähemmän pääteltävää. Silmukointi on yllättävän yksinkertaista, kun sen sisäistää. Silmukoinnissa viedään lanka silmukan läpi aina kaksi kertaa, ennen kun se päästetään pois puikolta. Ensin lanka viedään silmukan läpi ”nurin” ja toisella kertaa ”oikein”, eli etummaisen puikon silmukan läpi lanka pujotetaan neulan avulla nurin, jonka jälkeen taaemman puikon ensimmäisen silmukan läpi oikein. Sitten pujotellaan lanka etummaisen puikon ensimmäisen silmukan läpi oikein, jonka jälkeen silmukka päästetään pois puikolta. Seuraavaksi lanka viedään taas etummaisen puikon ensimmäisen silmukan läpi nurin. Sitten on vuorossa taaemman puikon silmukan pudotus, eli lanka viedään silmukan läpi nurin ja sitten tiputetaan silmukka pois puikolta. Seuraavaksi lanka viedään seuraavan silmukan läpi oikein, jonka jälkeen taas jatketaan etummaiselle puikolle. Näin jatketaan, kunnes kaikki silmukat ovat tiputettu puikolta. Ainakin omastani tuli paljon parempi, kuin millään aiemmalla tyylillä, joten suosittelen kokeilemaan tätä. 🙂

Tätä paitaa neuloin myös, kun ruotsinkielinen paikallislehti Vasabladet kävi haastattelemassa minua neulomisharrastuksestani. Oli todella mahtavaa saada tällainen kokemus ja mahtavaa että neulomisesta tehdään lehtiinkin juttuja. Samassa jutussa haastateltiin Lee Esselströmiä, joka on suunnitellut Strömsö-paidan ja paikallisen lankakaupan pitäjää, sekä islantilaisia lankatehtaita, jossa ihmetellään meidän suomalaisten neulebuumia.. Pikkuhiljaa tässä mennään kesää kohti ja ainakin itse olen jo vaihtanut puikoille jotain vähän kevyempää. Puikoilla on tällä hetkellä esikoiselle tuleva Hailuodon paita ja uusi versio Navellista minulle itselle. Tässä postauksessa näkyvä Navelli lähtee valitettavasti purkuun, koska paita ei istu minulle ollenkaan ja yksi kirjoneulekierros kiristää liikaa.. Tykkään mallista kovasti ja siksi haluankin tehdä siitä paremman istuvan version. 🙂

Viime viikolla oli hiihtoloma, jonka vietimme lasten kanssa kotosalla. Olipas ihana taas olla vapaalla lasten kanssa, eikä kouluhommatkaan painaneet päälle. Sain kuvattua uuden jaksonkin YouTube-kanavalleni ja siellä esittelin uuden valmistuneen työn, Magnus-neuleen. Magnus-neuleen ohje on ostettavissa Novitan sivuilta ja se on osa Novitan Yarns Stories kokonaisuutta. Neuleen on suunnitellut taitava Sari Nordlund ja ehkäpä osittain sen takia neule valikoitui työlistalleni.

Neule on hyvin yksinkertainen miesten neule, jossa on yksityiskohtana raglan-palmikot. Toinen syy, miksi valitsin tämän neuleen oli lanka, mille työ on suunniteltu. Novitalta on tullut Suomi-villa sarja ja halusin ehdottomasti kokeilla tätä lankaa. Vastoin odotuksiani lanka oli paljon pehmeämpää, kuin esimerkiksi 7 veljestä ja lisäksi löysin langat erittäin hyvästä alennuksesta Vaasan Minimanista. Lankojen lopulliseksi hinnaksi tuli vain 20 euroa, koska sitä meni ohjeeseen nähden paljon vähemmän, kuin mitä piti.. Lankaa tähän työhön meni vajaat 400 g.

Tämäkään neule ei siis sujunut ongelmitta, koska en taaskaan tehnyt mallitilkkua, vaan aloitin innoissani suoraan tikuttelemaan paitaa alaspäin. Blogiani lukevat eivät luultavasti yllättyneet.. Mieheni kysyikin minulta, kauanko sellaisen tilkun tekemiseen menisi. Vastaukeni oli, noin 15 minuuttia, johon hän totesi, että mielumminko puran parin viikon työn, kuin käytän 15 minuuttia mallitilkkuun. Oikeassahan hän on, mutta uuden työn aloittaminen vie voiton tilkun tikuttelemisesta..

Tämä neule neulotaan saumattomasti ylhäältä alas ja minulle haasteen tässä paidassa toi palmikot. En ollut koskaan aikaisemmin neulonut palmikoita, koska ajattelin niiden olevan hitaasti valmistuvaa ja kauhean vaikeata yhden ylimääräisen puikon kanssa. Noh, ainakin tämä palmikko oli hyvin yksinkertainen ja helppo tehdä, eikä se apupuikon kanssa neulominen juurikaan haitannut. Sain vinkkejä siitä, että ilmankin apupuikkoa pärjää, joten ehkä seuraavaan palmikkotyöhön opettelen tämän tekniikan, koska minulle ei ole muodostunut mitään rutiinia palmikkojen tekemiseen.

Huomasin virheeni tiheydessä suurinpiirtein niillä main, kun olisi täytynyt lisätä vielä noin 100 silmukkaa ja sovittaessa paitaa miehelleni pituus oli jo siinä vaiheessa, että olisin saanut erotella hihat.. Onneksi paita on tosiaan ylhäältä alas- neulottava, joten sen muokkaaminen on helpompaa, kun sitä pystyi sovittamaan aina välillä. Tästä eteenpäin oli siis sovellettava ja sovitettava useasti, jotta paidasta tulisi hyvin istuva. Tein paidan 4 mm puikoilla, mutta luultavasti olisi täytynyt käyttää 3 mm puikkoja.. Tämä kuitenkin joudutti paidan valmistumista huomattavasti, se valmistui loppujen lopuksi kuukaudessa. En laskenut helman silmukoita, mutta niitä oli huomattavasti vähemmän, kuin ohjeessa. Paita kuitenkin istuu nyt hyvin miehelleni, joten silmukkamäärillä ei lopulta ollut väliä. Kurjaa olisi ollut, jos en olisi sovittanut paitaa välillä.

Hihoja piti sovittaa monta kertaa, jotta osasin lopettaa kaventamisen oikeassa kohtaa.. Tässä paidassa pidin erityisesti siitä, miten kainaloaukko neulottiin, eikä sitä tarvinnut jälkikäteen silmukoida tai ommella yhteen. Myös nämä raglanin palmikot ovat ihania ja lankavalintakin osui nappiin. Langassa on ihanan vaihteleva pinta ja väri on eläväinen. Työtä oli ihana tehdä, vaikka se ei sujunutkaan ilman ongelmia. Haluaisin tehdä tästä langasta vielä jotain muutakin, mutta sitä ei ole nyt ollut kaupassa saatavilla. Ehkä sitä tulee jossain vaiheessa vielä lisää.

Se on vihdoin valmis! Nimittäin kaunein tekemäni paita. Jonkun aikaa siinä menikin, koska muut projektit tuli tielle ja välillä loppui lanka, mutta nyt se on vihdoin valmis. Syntymäpäiväni tienoilla, eli syksyllä, julkaistiin Suolaulu-paidan ohje ja siihen sopivat lankapaketit Nurjan verkkokaupassa ja minä olin ihaillut tätä paitaa jo jonkun aikaa, joten mikäs sen täydellisempi synttärilahja neulojalle, kuin lankapaketti ja ohje! Suolaulu on Jenna Kostetin, eli Ihtiriekkoknitsin suunnittelema kirjoneulepaita, jonka minä neuloin Rosa Pomarin Pegulhalista. Tämä kuului siis tähän pakettiin ja paketti tilattiin mittojen mukaan. Paketti tuli ajoissa syntymäpäivääni ajatellen, mutta säästelin hieman sen aloittamista, koska tämä oli erityinen neule.

Kirjoneule-osuus pitkine langanjuoksuine ja aika haastavine kuvioineen vaati paljon keskittymistä ja teinkin sitä useimmiten iltaisin lasten mentyä nukkumaan. Aina en myöskään jaksanut päivän päätteeksi lisää ajatustyötä, joten työ eteni hitaasti. Neuloin Pegulhalia 3 mm puikoilla, joten ohut lanka neuloutui myös hitaammin, kun on tottunut esimerkiksi lettlopiin joka etenee hujauksessa. Kirjoneuleosuus oli kuitenkin jossain vaiheessa ohi ja siitä alkoi sujua hieman nopeammin, kunnes olin saanut kaiken muun valmiiksi, paitsi hihat. Silloin jouduin (omasta halustani toki) laittamaan paidan hieman tauolle, koska halusin aloittaa joululahjaneulomukset ajoissa.

Joulun jälkeen jatkoinkin paidan tekemistä, kunnes lanka loppui! Lanka olisi luultavasti riittänyt, koska paketit on varmasti testattu, mutta tavalliseen tapaan en tehnyt mallitilkkua, enkä edes tainnut mittailla tiheyttä työn edetessä.. Koskahan opin..? Lanka oli loppu Nurjasta enkä sitä edes etsinyt muista verkkokaupoista. Koitin onneani Instagramin puolella ja kyselin storyssä, jos jollain olisi jäänyt kyseistä lankaa edes jonkun verran, koska minulta uupui enää hihojen resorit. Olin tehnyt toisen hihan ja toisen puoleenväliin, mutta en ollut ollenkaan tyytyväinen ensimmäiseen hihaan, siellä oli joitain virheitä ja päädyin purkamaan sen. Neuloin sitten molemmat hihat niin pitkälle kun lankaa riitti ja se tosiaan riitti niin pitkälle, että vain 8 cm resorit jäi puuttumaan. Siksi tarvitsin vain pienen jämäkerän, joista neuloisin niin pitkälle, kun lankaa riittäisi.

Työn suunnittelijakin jakoi storyni ja eräs ihana kanssaneuloja lähettikin minulle omasta työstään jääneet jämät ja sain työn päätökseen! Kiitos vielä. <3 Minulla nyt on vielä pikkuiset jämät tuota samaista lankaa värissä 05 jos joku sitä tarvitsee. Viimeistelin työni kylvettämällä sen noin 15 minuutin ajan, jotta silmukat asettuisivat tasaisesti ja pingotin työni, jotta kirjoneule näyttäisi mahdollisimman hyvältä. Sanoinko jo, että tästä paidasta tuli aivan ihana? Tytär 3-v oli myös sitä mieltä, että hänkin tarvitsee samanlaisen, katsotaan sitten jossain vaiheessa, saako hänkin omansa. Nyt on ainakin niiiiin pitkä lista taas ihania neuleita jonossa, että hän joutuu hetken odottelemaan omaansa..

Joulu alkaa olla ohi ja lähes kaikki lahjat on jaettu. Muutama paketti odottaa vielä saajaa, mutta kaikki itsetehdyt on päässeet uusien omistajiensa luo. Me vietetään joka toinen joulu minun perheen kanssa ja joka toinen mieheni perheen kanssa. Kokoonnuimme tänäkin vuonna pienehköllä porukalla mieheni perheen kanssa ja meillä on aikuisten kesken sovittu, että lahjansaajat arvotaan. Tämä tapahtuu usein jo heti juhannuksen jälkeen, koska suurin osa porukasta on jouluihmisiä. 😀 Tänä vuonna meidän lahjat sai mieheni sisko ja hänen mies. Voisimme toki ostaa jotain, mutta mieluummin olen antanut villaisia lahjoja.

Olen jo useamman vuoden tehnyt joululahjaksi islantilaisen villapaidan jollekin sukulaiselle tai ystävälle ja tänä vuonna oli kälyni vuoro. Hän oli jo pitkään haaveillut kunnon villapaidasta, joten lahja meni oikeaan osoitteeseen! Hän sai itse valita kuvion ja värit ja tämän vuoden lahjapaita oli Riddari harmaan, valkoisen, vaalean beigen ja mustanruskean sävyissä. Aloitin paidan teon hyvissä ajoin ja etäluennot oli hyvää aikaa neuloa tasaisia osuuksia.

Hyvä luentoneule oli myös kälyni miehen joululahjaksi tekemäni Oslo-pipo, siinä kun tarvitsee tehdä pitkät pätkät sileää neuletta. Oslo-pipon jouduin tehdä kahdesti, ensimmäisellä kerralla siitä tuli aivan liian iso.. Tein tämän pipon kolmanneksi pienimmässä koossa ja siitä tuli sopivan napakka eikä ehkä löysty niin paljon käytössä. Pipo on tehty kaksinkertaisesta Arwettasta vaaleanharmaana. Koska arwetassa on laaja värikartta, kyselin hieman apuja kälyltäni, että värivalinta osuisi nappiin.

Heidän 4-vuotias rakastaa dinosauruksia ja olin jo kauan ajatellut tehdä hänelle Sari Nordlundin suunnitteleman dino-pipon. Neuloin tämän yksinkertaisella arwetalla samassa värissä, kuin isänsä pipo. Kontrastiväriksi valitsin tummanvihreän, jonka arvelin sopivan lahjan saajalle. Dinopipo oli aika haastavaa kirjoneuletta, tai vaati kovasti keskittymistä. Onneksi kyseessä oli lasten pipo niin se valmistui kuitenkin ajallaan. Tässä tapauksessa ajallaan oli päivää ennen vieraiden saapumista..

Perheen pienintä, eli 4 kuukautta vanhaa vauvaakaan ei unohdettu, hänelle virkkasin teemaan sopivaksi rapisevan dinosauruksen. Etsin pinterestistä ideoita dinoleluihin ja löysinkin sieltä ihanan ohjeen. Päädyin vain katsomaan mallia tästä kuvasta ja tein omasta päästä tämän lelun. Virkkasin lelun Blend Bamboosta ja selkäosan koristeet ovat mummuni varastosta. Lelun sisään laitoin kinkunpaistopussin tuomaan rapinaa ja koska paistopussi kestää hyvin kuumuutta, kestää se myös pesua.

Näiden lisäksi kudoin villasukat omalle pojalle, hän sai punavalkoiset raitasukat Janne-langan jämistä. Nämä sukat on tarkoitus olla Vaasan Sportin kannattajasukat, eli ”punavalkoiset”, kuten hän asian ilmaisee. Toiset sukat meni toiselle kälylleni, hän kun tuossa aiemmin valitteli ettei omista yhtiäkään villasukkia. Siitäpäs nappasin idean joululahjasukkiin, tarkistin hänen kengän koon kälyni huomaamatta ja kudoin menemään. Käytin tähän työhön lankaa, jota olin ostanut paikallisen lankakaupan alelaarista juurikin sillä ajatuksella, että näistä teen jollekin sukat lahjaksi. Onneksi sukka-asia tuli puheeksi kälyni kanssa niin ainakin meni sukat oikeaan osoitteeseen.

Uusi vuosi on kohta vaihtumassa ja minulla on jo hirveästi neulesuunnitelmia tulevalle vuodelle! Uuden vuoden ensimmäinen projekti on jotenkin aina erityinen, joten sitä pitää vielä pähkäillä. Minulla on langat valmiina mieheni villapaitaan, ehkä se voisi olla se. Samaten täytyisi keksiä joku sopiva matkaneule, koska lapin kutsu on kuultu ja lähdemme tammikuun alussa viikoksi lumille. Näiden lisäksi minulla on vielä muita neuleaiheisia suunnitelmia, joita en ihan vielä uskalla paljastaa. Nämä suunnitelmat ovat pyörineet mielessä jo jonkun aikaa, katsotaan mitä saan aikaiseksi. Ihania vuoden viimeisiä päiviä kaikille.

Minä pidän hirveästi kutomisesta eli neulomisesta ja sanoisin sen olevan minulle rentoutumiskeino ja myös erinomainen apuväline keskittymiseen. Tällä hetkellä opiskelen etänä, joka tarkoittaa paljon istumista koneen ääressä. Ensimmäisen vuoden opiskelijana olen ollut etuoikeutettu, sillä olen saanut olla myös kampuksella. Kuitenkin, keskittyminen ja istuminen vaatii paljon ja minä saan siihen avun kutomisesta. Esimerkiksi tämänkin villapaidan helman olen kutonut luennoilla, koska sopivan mittaisilla pyöröpuikoilla kutoessani minun ei tarvitse vilkaistakkaan neuletta, kun jokainen silmukka kudotaan oikein. Mitään vaativampaa en voi ottaa luentoneuleeksi, tarkoitus on kuitenkin keskittyä itse asiaan.

Tätä neuletta kudoin luennoilla sekä myös matkalla pohjoiseen, siinä oli monen monta tuntia aikaa kutoa uudelleen tätä paitaa.. Minulla oli liian pienet puikot tähän ja paita oli saajalleen liian pieni. Mitäpä en ollut ottanut isompia puikkoja, vaikka ohjeessa sanotaan! Tein paitaa aluksi 4,5 mm puikoilla, millä yleensä kudon islantilaiset ja ohjeessa kehoitettiin käyttämään 5 mm puikkoja.. Olisi (taas) vaan kannattanut uskoa.. Onni onnettomuudessa kuitenkin oli, että paidan saaja tuli kokeilemaan paitaa ennen kaarroketta, joten purin ainoastaan alaosan ja hihat. Vähän harmitti, mutta vielä kurjempaa olisi ollut antaa paita, joka ei istu. Hän on ulkoilmaihmisiä ja ahtaassa paidassa liikkuminen olisi ollut mahdotonta.

Ystäväni valitsi malliksi Dianna Wallan Skógafjall paidan ja kävimme paikallisessa lankakaupassa valitsemassa langat. Paita neulotaan Lettlopista, mikä ei blogiani lukeville varmaan tullut yllätyksenä, pidänhän eniten islantilaisten villapaitojen tekemisestä. Itse en niitä tarvitse niin monta, joten välillä inspiroidun vaatettamaan ystäviä ja sukulaisia. Ohje on maksullinen ja sen voi ostaa Ravelrystä. Ohjeet on englanniksi ja norjaksi ja vaikka ruotsi taipuukin mainiosti, kudon silti mielummin englanniksi.

Ohjeessa on ihanan pitkät resorit hihoissa ja helmassa ja ystäväni toiveiden mukaisesti tein hihoihin peukuille reijät. Päättelin 5 silmukkaa kierroksen alussa ja seuraavalla kierroksella loin viisi uutta silmukkaa tilalle. Tätä aion kokeilla myös seuraavaan omaan paitaani, mikäli sellaiselle ilmenee tarvetta (tai halua!). Hihoissa oli yllättävän vähän lisäyksiä, jos vertaa ohjeisiin, mitkä löytyy Islantilaisia neuleita – kirjasta, mikä oli aika mieluisaa vaihtelua. Ohjeesta poiketen tein osien liittämisen samalle kaapelille omalla totutulla tavalla, enkä tässä oikein seurannut ohjetta. Kainalosilmukat jätettiin auki ja silmukoitiin lopuksi kiinni.

Kaarroketta oli ihana kutoa, kuvio on mielestäni tosi kaunis. Kirjoneulekaaviossa oli näytetty erikseen, kumpi lanka dominoi, joten oli se oli mukava lisäys kaavioon! Pystyyhän sen itsekin päättelemään, mutta itse ainakin pidin tästä lisäyksestä. Niskaan tuli lyhennettyjä kerroksia, mikä ei ole niin ominaista niille paidoille, mitä olen aiemmin tehnyt, mutta se tuo lisämukavuutta paidalle, kun niska ei ole paljaana. Tämä on myös sellainen uusi asia, mitä aion käyttää seuraavassa islantilaisessa, kenelle se nyt sitten ikinä meneekään! Ihana projekti, saaja oli onnellinen ja niin minäkin. Suosittelen kovasti tätä mallia, se on aivan ihana!

Esikoinen täytti 5 vuotta syyskuun puolenvälin tienoilla ja halusin tehdä hänelle villapaidan syntymäpäivälahjaksi. Edellisen paidan olin tehnyt jo pari vuotta sitten, joten tämä oli kyllä jo jäämässä lyhyeksi.. Esikoinen oli jossain vaiheessa kesää maininnut, että haluaisi samanlaisen villapaidan kuin isällään, joten tuumailujen jälkeen toimeen.

Kudoin miehelleni Vetur-nimisen paidan syntymäpäivälahjaksi ja siitä olen kirjoittanut oman postauksen, pääset lukemaan sen täältä. Vetur on Islantilaisia neuleita -kirjasta ja se on suunniteltu plötulopi-ohjeelle. Veturin kuvio täsmää Kambur-mallin kuvioon, molemmissa mallikerta on samanmittainen. Pienensin tällä tavalla jo aiemmin Afturin minikokoiseksi, joten ajattelin onnistuvani tälläkin kertaa. Olen tehnyt muutaman Kambur-paidan pojalleni, joten käytin hyväksitodettua mallia pohjana tässä uusimmassa paidassa. Hänelle tehdessä joudun aina soveltamaan hieman ohjeita, mutta se onneksi käy helposti.

Esikoiseni on kapeaa mallia, joten tein paidan 4-vuotiaan ympärysmitassa (joka sekin on hieman reilu), mutta pidensin hihat ja helmat hänen omien mittojen mukaan. Veturin kaarrokkeessa on muutama kerros enemmän, kuin mitä Kamburissa, mutta halusin paitaan hieman kasvunvaraa, joten kudoin kaarrokkeen kaikki kerrokset pieneen paitaan. Plötulopi on kaksinkerroin kudottuna paksumpaa ja käytin isompia puikkoja, joten lettlopilla tehtynä ja pienempiä puikkoja käyttämällä kaarrokkeesta tuli pikkuisen reilu, muttei kuitenkaan liian iso.

Haasteen tähän paidan tekemiseen toi se, että halusin tehdä sen salassa. Onneksi aloitin hyvissä ajoin, koska olin tuossa yliopiston alettua aika puhki enkä samalla tavalla jaksanut edes neuloa iltaisin.. Onnistuin kuitenkin pitämään tämän salassa ja rakkaan ilme oli kyllä palkitseva, kun sai synttäripäivänään vetää uuden villapaidan päälleen. Ihanaa, että pystyn toteuttamaan tällaisia toiveita. Nyt ilmojen viiletessä tulee paita kovaan käyttöön ja tällä hetkellä lomailemme Äkäslompolossa, jossa on jo hieman viielämpää, on kaikkien paidat käytössä! Tänään retkeilimme Kesänkitunturilla, kävimme Tahkokurun kodalla ja tämän kauniin ruskan keskellä nappasin nämä kuvatkin.

Värikästä syksyä!

Minulla oli jo ennen viime kesää mielessä, että pitäisikö tehdä itselleni monikäyttöinen kesäpaita, jota voi pitää kaiken kanssa (onko sellaista..?) ja silloin päädyin tekemään Navellin. Se ei nyt ihan menestys ole ollut, omien sovellusten ansiosta.. Mutta tämä Nuuk sen sijaan oli ensinnäkin helppo tehdä ja se istuu minulle aivan täydellisesti! Tätä paitaa voi pitää hameen, farkkujen ja shortsien kanssa, eli juuri sellainen, mitä toivoin! Haluan muutenkin vaatekaappiini vain hyviä ja monikäyttöisiä vaatteita, joten siihen Nuuk sopii mainiosti.

Nuuk on Jonna Hietalan suunnittelema lyhythihainen paita, joka ilmestyi Laine Magazine 1:ssä ja joka on erikseen ostettavissa Ravelrystä. Tämä ohje oli – 40 % alennuksessa ja taitaa olla vielä tämän kuun (toukokuu) loppuun. Menossa on myös Nuuk-yhteisneulonta, johon kannattaa ehdottomasti osallistua! Ohje on nykyään suomennettu, mikä on kiva lisäys heidän ohjeisiin.

Kudoin omani Sandnes Garn Duosta, joka on 55 % merinovillaa ja 45 % puuvillaa. Lanka on ohuempaa, kuin ohjeessa, joten tuli pikkuisen sovellettua. Tällä kertaa (onneksi ja kerrankin) tein mallitilkun, josta katsoin oikean tiheyden. Käytin työhön 4,5 mm puikkoja ja paita on kokoa 2. Lanka on ihanan pehmeää ja hyvin laskeutuvaa. Olen 175 cm pitkä, joten pituuden kanssa täytyy aina mittailla erikseen. Haluan tehdä vielä toisen Nuukin, mutta paksummasta langasta!

Kuvissa minulla on korvissa itsetehdyt makrame-korvikset! Ostin ohjeen ja langat SofiaKnotterin verkkokaupasta. Ohje on Kaarna Knottingin käsialaa, sen avulla oli helppo tehdä nämä. Nämä on aivan ihanat, taisin juuri innostua myös solmeilusta!