Sesongeista maukkain on juuri käynnissä ja siitäkös olen täpinöissäni! Jääkaappi ja pakastin täyttyy herkuista ja lautasella on harva se päivä uusia perunoita omasta maasta. Viikonloppuna kävimme sienestämässä, marjat on mehustettuna ja omenat hurisee kuivurissa, tämä on ehdottomasti ihaninta aikaa, vaikka hommaa onkin paljon. Keväällä kirjoittelin meidän uuden kasvimaan perustamisesta ja nyt on tulosten aika. Mikä onnistui ja mikä meni pieleen..?

Perunastahan se silloin lähti ja niitä onkin riittänyt! Myös pieniruokainen tyttäremme on saattanut tämän kesän aikana lämmetä potuille, onhan niitä tosiaan ollut useaan otteeseen tarjolla.. Viime viikolla nostimme joulua varten perunoita, jotka nopean ryöppäyksen kautta pistin pakkaseen odottelemaan herkkuateriaa sitten 5 kuukauden päästä.. Perunoiden lisäksi kylvimme samaan maahan porkkanaa, punajuurta ja herneitä. No, herneet eivät lähteneet ollenkaan, joten ne luokitellaan totaaliseksi epäonnistumiseksi. Porkkanoiden kohdalla luulin käyvän samoin, koska niitä nousi aika harvakseltaan. Yllätyksekseni kuitenkin ne, jotka nousivat, kehittyivätkin aikamoisiksi jättiläisiksi ja saimme sentään nauttia muutamaan otteeseen niistä. Yhden satsin porkkanan naatteja surauttelin pestoksi! Oli erinomaista, sen reseptin löysin Lähiömutsin blogista! Toinen yllätys oli punajuuret, jotka ensimmäistä kertaa pystyn laskemaan onnistuneiksi. Meidän punajuuret ovat aikaisemmin olleet sellaista pingispallon kokoluokkaa, mutta nyt saimme kerätä maasta tennispallon kokoisia juureksia.

Samassa siirtovimmassa siirsimme myös istutuslaatikot hieman kivemmalle paikalle, jossa myös olisi enemmän auringonvaloa kasveille. Ensimmäinen satsi yrttejä meni pipariksi, mutta onneksi niitä on voinut kylvää uusia pitkin kesää. Kesäkurpitsan taimet sen sijaan nauttivat uudesta paikasta ja olemmekin saaneet nauttia useasta kesäkurpistasta pitkin kesää! Harmillisesti kesäkurpitsa on yksi lasten inhokeista, mutta ainakin ovat tottuneet maistelemaan sitä eri muodoissa.. Vielä on muutama jättiyksilö odottamassa ruuaksi päätymistä. Kolmannessa laatikossa kasvaa papuja, joiden satokausi on nyt erinomaisessa vauhdissa. Pavut ja kesäkurpitsa pääsevät kyllä ensivuonnakin kasvatus-listalle!

Viljelysten lisäksi pihassamme on omenapuita, joiden sato alkaa pian olla parhaimmillaan. Ensi viikolla on aikomus keittää ompuista hillo ja kuivuri saa surista tulevat viikot niin, että saamme omppulastuja herkuteltavaksi. Luumujen sato on tänä vuonna heikompi, mikä ei ole ihme, sillä puumme notkahti viime vuonna mahtavan sadon painosta. Ehkä tänä vuonna saamme kaiken syödyksi.. Viinimarjat keittelin ihan äskettäin mehuiksi ja vadelmapuskat tuottavat uskollisesti marjoja poimittavaksi.

Nautin niin kovasti tästä oman pihan sadosta, että haluaisin vain kerätä ja säilöä koko ajan jotain! Samalla suunnittelen, mitä kaikkea voisimme ensi vuonna istuttaa kasvimaalle ja viljelylaatikoihin. Sipuli ja joku kaali olisi kiva, ehkä lehtikaali tai parsakaali.. Onneksi kohta on puolukka-aika niin saa taas lähteä metsään uusien herkkujen perässä!

Olemme asustelleet Asevelikylässä nyt kuusi vuotta ja meillä on jo ensimmäisestä kesästä alkaen kasvanut jotain syötävää pihamaalla. Tänä kesänä oli tarkoitus kasvattaa vain perunaa, papuja ja yrttejä. Mieheni möyhensi tallin takana olevaa tunkiota (haravoitujen lehtien loppusijoituspaikka) ja huomasimme, että siinähän olisikin vallan mainio paikka kasvimaalle! Siinä kävi sitten sillälailla, että päädyimme siirtämään koko kasvimaan tallin taakse, koska paikka on aurinkoisin meidän pihassa ja tilaa on enemmän, kun aiemmin. Uusi kasvimaa on kolme kertaa vanhan kokoinen, joten se niistä suunnitelmista.

Istutimme Toukokuun alussa äidiltäni saamamme Timo-perunat ja pari viikkoa sen jälkeen laitoimme Annabelleä muutaman rivin. Kummatkin potut ovat lähteneet hyvin, molemmista lajeista näkyy jo vartta maan päällä. Aikaisempina vuosina olemme olleet muutamaa viikkoa myöhemmässä, eikä vieläkään ole myöhäistä laittaa perunoita kasvamaan vaikka ämpäriin! Kasvimaalle istutettiin myös porkkanoita ja punajuurta, jotka ovat aikaisempina vuosina hieman epäonnistuneet. Laitoimme maahan tänä vuonna enemmän paappani erikoiskompostia ja lannoitetta, joten jospa tänä vuonna tulisi muuta kuin palloporkkanoita..

Eikä tämä kasvimaan leviäminen tähän loppunut, hankimme kasvimaan jatkoksi kaksi lavakaulusta, johon istutimme mansikoita! Toivottavasti niistä tulisi edes muutama marja jo tänä vuonna. Marjatoiveita elättelen myös vastahankituille pensasmustikoille, jotka pääsivät samaan paikkaan kasvamaan. Tässä vaiheessa on varmasti hyvä sanoa, että meillä on aika varjoinen piha, kesäpäivänä aurinko lakkaa paistamasta meidän pihaan viiden maissa.. Joten, tallin takana on paras paikka kasvulle! Ja meidän talon seinusta, mutta siinä on terassi..

Terassin vieressä tosin on ollut tyhjä paikka siitä asti, kun raivasimme siitä ison kukkapensaan pois. Kun nyt oltiin vauhtiin päästy, niin siirrettiin samalla istutuslaatikot aurinkoiselle eteläseinälle. Onneksi emme olleet ehtineet istuttaa laatikoihin vielä mitään. Niihin tulee salaatit, yrtit, pavut ja kesäkurpitsat. Kesäkurpitsojen kanssa ei ole onnistanut kauhean hyvin, mutta olemme toiveikkaita ja lannoitamme sitä paremmin. Esikasvatus ei onnistunut, joten kävimme hankkimassa kaksi kesäkurpitsantaimea Kukkatorilta.

Jotain satoa olemme jo pihasta saaneet, kun tallin seinustalla kasvaa nokkosia, mitä olen kuivannut ja laittanut osan pakkaseen. Lipstikka on kuivumassa ja voikukista keittelin juuri siirappia. Kohtapuolin on raparperit tarpeeksi isoja piirakkaan.

Toivottavasti mahdollisimman moni viljelyksistä onnistuu, lasten kanssa on kiva seurata kasvien kasvamista ja innokkailta apulaisilta ei kasteluvesi tunnu loppuvan kannuista ikinä. Huomenna pitäisi vielä laittaa herneet maahan, ne vasta lasten herkkua onkin!

Toukokuun puoliväli tarjoili kaksi ihanaa merkkipäivää, meidän 5-vuotis hääpäivä oli juuri ja viikkoa aikaisemmin juhlistimme viittä vuotta Asevelikylässä. Viimeiseen viiteen vuoteen on mahtunut hirvittävän paljon iloa ja elämä on muuttunut kahden hengen taloudesta nelihenkiseen. Rakastan kovasti meidän oloa ja eloa rintamamiestalokylässä. Rintamamiestalo ei kuulemma ole koskaan valmis, mutta meillä taitaa olla juuri nyt hyvällä mallilla. Talon ulkopuolella muutama ”pikku” juttu odottelee omaa aikaansa, mutta sisätiloissa näyttää hyvältä!

Rupesimme etsiskelemään meille isompaa taloa kuutisen vuotta sitten ja meillä oli muutama alue tiedossa, mihin haluaisimme asettua. Mieheni on asunut lapsuutensa Asevelikylässä, joten hän halusi kovasti tulla tänne takaisin. Minä myös pidin kovasti tästä alueesta, mutta ajattelimme, ettei meille täältä löydy taloa.. Aluksi oli ajatuksena etsiä remonttikohde, olimmehan täysremontoineet edellisen asuntommekin. Etsintöjen aikana kävimmekin katsomassa kaikenlaisia remonttikohteita, joista mikään ei oikein ollut se oikea. Olimmekin päättäneet pistää etsimisen tauolle, kunnes äitini soitti ja ehdotti tätä taloa. Mikään ei ole koskaan tuntunut näin täydelliseltä, kuin tämä talo. Talon asukkaat olivat remontoineet talon vanhaa kunnioittaen ja se sopi meidän makuumme täydellisesti! Tässä talossa oli kaikki valmista, jopa salaojat oli laitettu (mikä ei ole rintamamiestaloissa välttämättä itsestäänselvyys). Ihastelimme näytössä taloa suut auki ja onneksemme saimmekin talon omaksemme.

Olemme asuneet nyt viisi vuotta kodissamme ja olemme pikkuhiljaa uusineet pintoja omaan makuumme. Ensimmäinen uusimisen kohde oli keittiö. Keittiö oli remontoitu 90-luvun puolessavälissä, mutta kaapit olivat ihan hyvässä kunnossa vielä, joten päätimme vain maalata kaapin ovet uusiksi. Emme viitsineet (budjettikaan ei sallinut) ruveta keittiöremonttiin, kun sille ei vielä ollut todellista tarvetta. Seinät maalattiin harmaaksi ja kaapin ovet saivat vaalean mintunvihreän pinnan. Maalasimme (puhun me-muodossa, vaikka todellisen työn tekivät mieheni ja hänen isänsä, kiitos heille!) välitilan kaakelit ensin Otexilla ja päälle valkoista maalia (Luja). Kaapin ovet saivat uudet vetimet ja laatikoiden kiskoja uusittiin. Näin meillä on melkein kuin uusi keittiö! Isovanhempani antoivat meille heidän vanhat keittiönpöydän ja pinnatuolit, jotka sopivat meille täydellisesti.

Olemme jatkaneet pintaremonttia aina kesäisin, muutama huone kerrallaan. Ensimmäisenä alakerta, olohuone ja meidän silloinen makuuhuone. Kaikki meidän kodin huoneet on maalattu samalla harmaan sävyllä. Se, ja kaikki muu, mikä on joskus maalattu meidän kodissa, on saanut sävyn Tikkurilan vanhan ajan maalit-vihosta. Vaalean harmaa taitaa olla asia, johon en ihan heti kyllästy.. Se on neutraali sävy ja siihen voi yhdistää kaikki muu mahdollinen väri. Kodistamme löytyvät tapetit ovat Sandbergin tapetteja. Ne ovat ihanan rauhallisia ja rakastan niiden värimaailmaa ja kuvioita.

Olohuoneen lattiat ovat purkutalosta, samoin ihana kakluuni, jota poltamme talvella säännöllisesti. Arvostan kovasti edellisen asukkaan viitseliäisyyttä, sekä intoa kierrätysmateriaaleihin. Olohuoneen ja nykyisen ”työhuoneen” väliset ovetkin ovat löytö jostain vanhasta talosta. Olohuoneen tapetiksi valikoitui Maj- niminen tapetti, vihreässä värissä. Olohuoneessa on myös meidän ainoat uutena ostetut huonekalut, sohvat. Haaveilen uusista sohvista, jotka sopisivat meidän sisustustyyliin hieman paremmin ja joissa olisi paljon parempi istua.. Ehkä sitten, kun menen takaisin töihin.. Nojatuoli on kirpparilöytö (näitä on talossa kaksi), jonka päällystin uudelleen.

Alakerrassa on tällähetkellä ylimääräinen huone, jonka muutamme tulevaisuudessa takaisin meidän makuuhuoneeksi, kunhan lapset ovat tarpeeksi isoja pärjätäkseen itsekseen vintissä. Tällä hetkellä huone toimii työ- ja vierashuoneena. Niin, tai pelihuoneena.. Työhuoneen tapetti on nimeltään Edvin. Tämä oli meillä edellisen asunnon keittiössä, enkä ollut vielä valmis luopumaan näin ihanasta tapetista, joten se pääsi meille uusintakierrokselle. Samoin, kun nykyisen eteisen tapetti , jota meillä oli hieman jäljellä edellisestä remontista. Palat hyötykäyttöön!

Vinttin rappuset olivat onneksi valmiiksi harmaat, joten niitä ei tarvinnut maalata. Maalasin (ja tämän tein itse) puolipanelit harmaaksi ja vanhan tapetin päälle maalasin uuden kerroksen. Tässä vaiheessa harmittaa, etten ole juuri ottanut ennen-kuvia. Rappukäytävän puolipanelit olivat sinisellä kuultomaalilla maalattu ja kaiteet olivat siniset. Nyt ne ovat harmaat. Pidin aluksi kaiteiden sinisestä, mutta ne riitelivät muiden sävyjen kanssa, niin päätin maalata nekin. Tähän käytin öljypohjaista maalia, jota olin ostanut vahingossa (todella paljon) liikaa.. Olin maalannut alakerran pikkuvessan paneelit tällä maalilla aiemmin. Rappukäytävästä tuli ihanan vaalea!

Muutimme vintin makuuhuoneeseen, kun Isoveli muutti omaan sänkyyn ja hänen lelut rupesivat valtaamaan enemmän tilaa. Edelliset asukkaat olivat avanneet alustakomerot auki, mutta onneksi muutama pieni komero oli jätetty vaatekomeroiksi. Isommassa makuuhuoneessa oli myös jostain purkutalosta pelastettu mahtava kaakeliuuni. Se lämmittää meitä kylminä talvipäivinä. Tästä tuli meidän makuuhuone ja Isoveli sai pienemmän huoneen. Isoveljen huoneessa on ainut jäljellä oleva Haltex-levyillä vuorattu katto. Se on joutunut sinne pitkän tähtäimen projekti-listalle, niinkuin muutama muukin asia, mitä ei nyt kannata laittaa uusiksi. Vintissä on käytetty myös samaa harmaata pohjalla, ja tapettina on meidän huoneessa Axel light green.

Isoveljen huoneeseen valitsimme aikaa kestävän siniraitaisen tapetin, joka menee hänen huoneessaan pitkään. Tapetit eivät ole halvimmasta päästä, joten niitä ei huvita uusia ihan heti. Pikkusisko saa muuttaa joko isoveljen huoneeseen hetkeksi, tai sitten hän majailee meidän huoneessa niin kauan, että meidän on aika muuttaa takaisin alakertaan. Isoveljen huoneessa on minun vanha Lundian hylly, johon saa tärkeät tavarat ylähyllylle siskon ulottumattomiin. Vaatekaappina toimiva kaappi odottaa uutta maalia pintaan. Se on ollut välillä punainen ja välillä vihreä. Nyt siitä tulee luultavasti harmaa. Pikku tuolit ja pöytä odottaa myös maalia pintaan. Vanhempieni huvilalla on olemassa toinen samanlainen sänky, joka odottaa pääsyään meille.

Kiertelen kirpputoreilla aika paljon, kun aina on joku etsinnässä, enkä malttaisi millään ostaa uutena. Nyt tähtäimessä olisi uusi (vanha) peili meidän yläkerran vessaan. Haussa on myös matala kaappi vintin aulaan. Mikä mahtava tunne onkaan, kun löytää pitkään etsinnässä olleen käytettynä!

Tervetuloa meille! Meidän perhe asustelee Vaasassa, rintamamiestaloalueella nimeltä Asevelikylä, josta bloginikin on saanut nimensä. Ajattelin näin viikkosiivouspäivän kunniaksi hieman esitellä meidän kotia ja miten meillä pysyy järjestys yllä, vaikka kaksi (välillä kolme, jos mieheni lasketaa mukaan) tihulaista kovasti yrittää levittää tavarat ympäriinsä. Rakastan järjestystä, joten meillä on yleensäkin siistiä ja kerran viikossa (aina torstaina, koska olen rutiinien orja) teen viikkosiivouksen. Matot pihalle, lelut paikoilleen, uudet lakanat ja niin edelleen.. Tänään siis torstai ja nyt nautiskelen jätskistä siivotussa kodissa ja odottelen viikonlopun saapumista.

Olemme asuneet meidän kodissa pian viisi vuotta, jonka aikana olemme tehneet kodissamme pientä pintaremonttia. Kiittelen edelleen joka päivä edellisiä asukkaita, jotka olivat tehneet talossa perusteellisen remontin vanhaa taloa kunnioittaen. Tämä koti oli meille kun tehty! Tässä on ihana kuisti, johon mahtuu tuplakärryt, rattaat ja lipasto, jossa on laatikko jokaiselle. Isoveli löytää helposti itse tarvikkeensa, kun on vain yksi paikka mistä etsiä. Hän pystyy valitsemaat itse vaatteensa ja pukemaan päälle, kun puen pikkusiskoa. Kuistilla on myös komero, joka kätkee sisäänsä kenkäkaapin ja komeroon mahtuu myös kypärät ja muut tarvittavat välineet. Lapsille on omat naulakot, missä pidetään käyttövaatetta. Kun tullaan sisälle kuistilta, eteisessä olevassa kaapissa on takkeja, ulkohousuja ja villapaitoja. Kaapin päällä olevaan koriin voi heitellä villavaatteita ja kaulahuiveja. Villasukillekin on oma korinsa, josta voi valita mieleisensä.

Meillä saa leikkiä jokaisessa huoneessa ja siksi meillä on muutama lelukori myös olohuoneessa. Pöydän alla majailee duplot ja isossa pärekorissa on sekalainen seurakunta leluja. Kutsutaan sitä isoveljen kanssa kamalaatikoksi. Sinne siivoamme yhdessä illalla lelut, millä on päivän aikana leikitty. Olohuoneessa on myös paikka kirjoille ja peleille. Kaikille löytyy oma paikka, mutta se ei ole niin vaarallista, jos joku eksyy väärään paikkaan. Pääasia, että lelut kerätään yhdessä pois. Joskus saatamme jättää esille hienot duplorakennelmat, koska vaivalla rakennettuja on kurja heti siivota pois. Niillä leikimme aikansa ja kun tulee uusien leikkien vuoro, siivoamme ne pois. Olohuoneessa on usein myös maja, mutta torstaisin ”pyörremyrsky” vie sen, joten saan imuroitua majan alta.

Olohuoneen vieressä on ”työhuone”, jossa meillä oli ennen vinttiin siirtymistä makuuhuone. Työhuoneessa onkin talon ainoat uudet kalusteet, jotka hankimme muuttaessamme. Liukuovet kätkee sisäänsä hyllyjä ja koreja, jotka olivat vaatekaappimme tässä majaillessamme. Huoneessa on myös käsityönurkkani ja toimii vierashuoneena, jos meillä on kylässä ystäviä. Useimmiten sänky toimii uimahyppytornina, kun patja levitetään lattialle.. Renkaat ovat olleet kovassa käytössä, isoveli sai nämä 2-vuotis syntymäpäivälahjaksi.

Rintamamiestaloille tyypilliseen tapaan, meillä on hyvin pieni vessa keskellä alakertaa. Puulattia vessassa on mielestäni aivan ihana! Vaikka vessa on pieni, mahtuu tänne vielä tarvittaessa pottakin. Hauskinta tässä on se, että meillä on kellarissa vieläkin pienempi wc, johon mahduin raskaana ollessani vain peruuttamalla.

Keittiöstäkin löytyy leluille oma korinsa, koska lelut löytää kaikkialle. Ja helpottaa ruuan laitossa, kun lapsilla on jotain tekemistä. Tosin mielekästä on myös kiskoa purkkilaatikosta kaikki lattialle, tai muuta vastaavaa.. Olenkin tyhjännyt alimmat laatikot keittiöstä jo muutama vuosi sitten, joten saavat kiskoa rauhassa. Meillä on keittiössä isovanhempieni ihana vanha pöytä, joka täytyy vielä pitää piilossa kerniliinan alla niin kauan, kun lapset ovat pieniä. Mikron vieressä olevassa korissa on meidän kestotalouspaperit, jolla pyyhitään ensin pienet kädet ja suu ja sen jälkeen pyyhäsen lattian sormiruokailija jäljiltä! Näin pysyy lattiakin siistinä ruokailujen jälkeen. Meillä on tapana iltaisin tyhjätä tiskari ja siivota keittiö, aamu on mukavampi aloittaa puhtaalta pöydältä. Ja tämä on tarttunut minulle mieheltäni!

Keittiöleikki on pitkään ollut sellainen, joka ei ole jaksanut kiinnostaa, kunnes keksin siirtää keittiön vintin aulan tyhjään nurkkaan. Nyt olemme leikkineet siellä joka päivä ja lapset viihtyvät erittäin hyvin tämän parissa. Leikkejä on muutenkin kiva välillä vaihdella, kaikkea ei kannata olla esillä, koska muuten ei pysty keskittymään oikein mihinkään tiettyyn. Vintin aula on nyt muutoksessa, kun hoitopöydästä luovutaan eikä sen tilalle ole vielä olemassa mitään. Meillä ei ole tapana ostaa huonekaluja uutena, vaan kaikki on tullut kierrätettynä meille.

Isoveljen huoneessa on kaikille leluille oma paikkansa. Autot löytyy yhdestä laatikosta, junarata toisesta ja pikkusiskon lelulaatikkokin on saanut paikkansa minun vanhasta Lundian hyllystä. Hyllyssä on myös kamalaatikko, mihin heitellään sellaiset lelut, mille ei ole mitään parempaa paikkaa. Leikkejä voi sekoittaa, mutta tuntuu, että isoveljenkin on helmpompi valita leikki, kun on selkeät paikat, mistä joku lelu löytyy. Tällä hetkellä huoneen on vallannut tiipii, jossa käymme retkellä. Toinen ikisuosikki on pöytä-Stiga, millä otetaan matsit lähes päivittäin. Välillä vaihtuu leikit junarataan ja silloin joku muu leikki kerätään pois. Siivoamme yhdessä iltaisin, mutta hän osaa myös itse laittaa lelut omille paikoilleen.

Meidän makuuhuone on varmaan talon ainoa paikka, missä ei ole leluja, pikkusiskon pehmoisia kavereita ja iltasatukirjoja lukuunottamatta.Täälläkin saa leikkiä, mutta tänne ei leluja jätetä. Pikkusisko nukkuu meidän huoneessa vielä ainakin vuoden, jatkosta emme ole edes keskustelleet. Jossain vaiheessa pikkusisko tulee saamaan tämän huoneen omakseen ja me muutamme takaisin alas, mutta siihen on vielä monta vuotta.

Kellarissa meillä on kodinhoitonurkka, vierashuone (pelihuone), varastohuone sekä sauna ja suihkut. Rakastan lajittelua, joten pyykitkin on lähes aina lajiteltu. Kuskaan puhtaat pyykit vinttiin aina, kun kori on täynnä. Omasta mielestäni on helpointa laittaa pyykit heti paikoilleen, eikä pyykkivuoria pääse syntymään, kun pesee (täyden!) koneellisen aina kun siltä näyttää. Vaatteiden silityksestä luovuin, kun pikkusisko syntyi, mutta lakanat mankeloin aina!

Jos jäi joku mietityttämään meidän tavaransäilytyksestä, laita ihmeessä viestiä! Kirjoittelen ehkä myöhemmin uuden tekstin meidän pintaremontista ja mun yhdestä harrastuksesta, eli huonekalujen metsästyksestä!