Vuoden viimeisen päivän kunniaksi ajattelin pistää kuluvan vuoden retkihaasteen pakettiin inspiraatioksi tulevaa vuotta ajatellen ja samalla muistoksi itselle vuoden 2020 retkistä. Tänään myös julkaistaan vuoden 2021 retkihaaste ja innolla odotan, millaisia retkiä ensivuonna harrastetaan. Retkihaasteella on omat facebook-sivut sekä instagram-tili, johon uusi haaste päivitetään.

Alkuvuodesta retkeiltiin varmaan jokaisena viikonloppuna. Olin lasten kanssa kotiäitinä aina elokuulle asti, joten meillä on ollut hyvin aika retkeillä. Varsinkin erikoisen korona-kevään aikana teimme useammankin retken arkena ja se toi ihanaa piristystä arkeen. Muutama retkisuunnitelma meni pilallekin vallitsevan maailmantilanteen takia, mutta niitä voidaan sitten retkeillä ensi kesänä, jos tilanne sallii. Osan retkistä olen vain laittanut itselleni ylös, mutta en ole laittanut sitä ylös, missä olemme olleet..

Lista tekemistämme retkistä vuoden 2020 aikana

1: Vuoden ensimmäinen retki: Iskmo-Jungsundin vaellusreitti, björnhällorna

2: arkinen retki: kävimme arkena katsomassa kaloja Björköbyssä

3: kuumaa juomaa termoskannussa

4: Retki marraskuussa

5: Sadonkorjuuretki: retki mansikkatilalle

6: retki muistomerkille: Sommarö

7: retki kansallispuistoon: Pallas-Yllästunturin kansallispuisto

8: retki uusille poluille: uusia hiihtoreittejä ahkion kanssa

9: uimaretki: Särkitunturilla kesällä

11: Retki vetten päällä : hääpäivän kanoottiretki

12: Hyvin suunniteltu retki: perhepartioretki

13: Kiveltä kivelle-retki: retki Vikarskatin majalle

14: Retki, jolla tutkit aluskasvillisuutta: Äitienpäiväretki Herrgårdsledenille

15: Piirrä lumeen retki: Partioretki

16: Retki sumuisessa säässä: Taivaskeron retki Pallaksella

17: Retki taskulampun valossa: Partioretki, taskulamppusuunnistus

18: Lintujen tarkkailuretki: Retki Risön lintutornille

21: Muoviton retki: eväät rasioissa, niinkuin useimmilla retkillä

22: Virkistysretki: Fjärdskär Raippaluodon sillan kupeessa

23: Kuntoiluretki

26: Hyvät eväät metsässä: Erinomaiset täytetyt patongit

27: Suojassa laavulla: partioretki Sommaröhön

28: Luontokuvausretki: Sommarö ja isoveli sai kokeilla kuvata itse luontoa

29: Värikäs retki: ruska-aikana Äkäslompolossa

31: Lätäkössä loiskutellen- retki

32: Retki, jolla kuljet poronkuseman: Pilvilammella

33: Retki mäkisessä maastossa: Pallas-Yllästunturin kansallispuisto

36: Maisemanvaihdosretki: Pallas-Yllästunturin kansallispuisto

37: Retki merkitylle polulle: Pallas-Yllästunturin kansallispuisto

38: Liikut liukuen- retki: Talven retki Varkaankurulle Äkäslompolossa

39: Uutta oppien: Geokätköilyn kokeilu Pilvilammella

40: Retki luonnonrauhaa kunnioittaen

41: Heräsin luonnossa retki: Fäboda

42: Retki, jolla kerrospukeuduit: Lähes jokainen retki. 😀

43: Retki nuotion lämmössä: Sommarö

44: Vihreä retki: Iskmo-Jungsundin vaellusereitti

47: Ideointiretki: Ideoitiin tulevaa partiokautta meren rannalla

48: Retki, joka kehittää tasapainoa: Orivedellä leikittiin Ei saa koskea maata-leikkiä

49: Päin mäntyä-retki: Syksyn ensimmäinen partioretki, olin aivan liian väsynyt uuden arjen pyörityksestä

51: Kestävän kehityksen mukainen retki: veimme joulukuusen jään alle kaloille kutupaikaksi

52: Haaveen toteutusretki: Teimme retken Kotkan Maretariumiin, mikä oli meidän esikoisen toiveretki

Meidän perhe sai 41/52 retkihaasteen retkeä. Teimme myös muitakin retkiä, mitkä ei oikein sopinut tähän haasteeseen, mutta tuntuupas tosi hyvältä, että retkeilimme näinkin paljon! Innolla uuteen retkeilyvuoteen. Hyvää uutta vuotta kaikille ja nauttikaa ulkoiluista.

Meidän perheen arki ei ole ainakaan vielä kokenut isompaa mullistusta vallitsevien olosuhteiden takia. Hoidan lapsia muutenkin kotosalla ja mieheni työpaikka on auki. Kerhot ja harrastukset ovat tauolla, mikä tarkoittaa lisää hitaita aamuja ja paljon ulkoilua iltaisin. Onneksi nyt on kevät ja valon määrä lisääntyy niin on kiva olla iltaisin ulkona! Kohta saa ruveta kuopsuttamaan pihamaatakin, joten jos karanteeni iskee niin on ainakin tekemistä. Kerhojen kiinniolon ansiosta meillä on enemmän ”vapaata” ja päätimmekin lähteä retkelle keskellä viikkoa, mikä ei ole ollut meille ihan tyypillistä. Pyysin äitini mukaan retkelle, hänkin rakastaa ulkoilua!

Yksi meidän partioretkikohteista olisi ollut Risön lintutorni, mutta partiotoimintakin on tällä hetkellä jäissä. Paras retkiaika lintujen tarkkailuun olisi hieman myöhemmin, mutta aurinkoiset ilmat ja muun ohjelman puute patistivat meidät retkelle. Risön luontopolku sijaitsee Vanhassa Satamassa ja koko polulla on mittaa n. 5 kilometriä. Meidän kohteena oli Ryövärinkarin lintutorni, jonne kertyy matkaa parkkipaikalta (Ampujantie) n. 1,5 kilometriä, eli oikein hyvän mittainen matka pienten jalkojen kuljettavaksi.

Luontopolku on leveää hiekkatietä, mutta tähän aikaan vuodesta se oli vielä aivan jäässä. Äitilläni oli onneksi nastakengät, mutta itse sain köpötellä ihan tien reunustalla missä oli edes hieman sulia kohtia. Lintutornille johtava polku lähtee metsikköön päin, jossa olikin parempi kulkea, kun jääpeitettä ei ollut joka paikassa. Vesi oli korkealla, joten jos ei olisi ollut pakkaspäivä, olisivat pitkospuut olleet veden alla. Tämä kannattaa ottaa huomioon, jos miettii kevätretkeä Ryövärinkarille! Metsän jälkeen polku jatkui kaislikossa. Olisin halunnut kulkea tätä polun pätkää ikuisuuden! Täytyy käydä kesällä uudestaan täällä, koska kaislat, merituuli ja aurinko ovat ihan täydellinen yhdistelmä kesäpäivään! Niin, tai olivathan ne sitä nytkin, vain lämpö puuttui 😀 Pitkospuut olivat osittain huonossa kunnossa, mutta reitillä ei olekaan talvikunnossapitoa. Mikään kohta ei ollut mahdoton, vaikka varovainen pitikin olla, kun kannoin rinkassa pikkusiskoa. Isoveli pääsi konttaamalla pahimpien paikkojen yli.

Ryövärinkarilla on nuotiopaikka, mutta puuhuoltoa ei, joten jos haluaa pistää tulet, ota mukaan omat puut! Me olimme liikkeellä kevyin eväin, emme olleet aikeissakaan sytyttää nuotiota. Paikalla on myös kuivakäymälä. Karikko on nimensä mukainen, paljon kiviä kiivettäväksi ja ylitettäväksi. Isoveli oli saanut mummalta lainaan kiikarit ja olisikin halunnut kiikaroida lintuja jo metsän keskellä, mutta malttoi kuitenkin odottaa tornille asti. Tornin ylätasanteella ei ollut ollenkaan penkkejä, jossa isoveli olisi voinut itse seistä ja tarkkailla, joten hänet täytyi nostaa tornin reunalle istumaan. Pidin kovasti kiinni hänestä, koska olihan se vähän kyseenalaista. Ilman tätä olisi kuitenkin linnut jääneet näkemättä. Paikalla oli lokkien ja variksien lisäksi muutama tunnistamaton vesilintu sekä kymmenkunta joutsenta, jotka ovat aina uljas näky!

Isoveli näki kuulemma monta merikotkaa, merimetson, taikametson, sekä merihaukan. Lintujen tarkkailuretki (Retkihaasteen retki nr 18) oli ainakin hänen osaltaan erittäin onnistunut.

Koko viikko on ollut ankea ja harmaa. Oikeastaan koko alkuvuosi on ollut satunnaisia päiviä lukuunottamatta ankea ja harmaa.. Meillä oli tälle päivälle sovittuna naapureiden kanssa, että he tulisivat meille kyläilemään, mutta aamulla herätessäni aurinko paistoi ja olihan silloin päästävä ulkoilemaan! Laitoin naapuriperheelle viestiä, jos lähdettäisiinkin retkelle sisähommien sijaan ja tunnin päästä tästä olimme jo matkalla kohti seikkailua.

Kävimme alkuvuodesta retkellä tämän samaisen polun varrella, (täältä löytyy postaus siitä) jonka lisäksi kävimme kiertämässä koko 12 kilometrin mittaisen reitin mieheni kanssa meidän lenkkitreffeillä. Reitin varrella on kolme taukopaikkaa, joista tänään suuntasimme Kråknäsin taukopaikalle. Jätimme auton Hallonnäsin parkkipaikalle (Tistronskärintie) ja lähdimme siitä kävelemään kohti Kråknäsiä.

Polku oli tällaisella kelillä hieman jäinen, muttei meidän menoa haitannut. Polku kulki metsässä, joten tälle polun pätkälle ei vesi ollut päässyt peittämään pitkospuita. Kuulimme taukopaikalla toisilta retkeilijöiltä, jotka olivat lähteneet Jungsundista, että osa siitä polusta oli veden vallassa ja hankalakulkuinen. Jungsundin urheilukentän parkkipaikalta on tälle taukopaikalle n. 3 kilometrin matka, joka sekään ei ole mahdoton kulkea pienten kanssa! Kråknäsin taukopaikka on pienessä saaressa, jonne pääsee pientä siltaa pitkin. Silta ei ollut ihan rannassa kiinni, joten täytyi ottaa muutama askel jäätä pitkin. Onneksi jää oli tällä kohtaa kantava! Taukopaikalle paistoi ihanasti aurinko ja nuotiokin oli valmiiksi päällä. Penkkejä oli nuotion ympärillä ja tältä taukopaikalla löytyy katettu pöytä ja penkit.

Vaikka aamulla tulikin suhteellisen nopea lähtö, kaivoimme kaapeistamme mitä parhaimmat eväät! Pakkasessa oli patonkeja, jotka täytimme aiemmalta aterialta jääneiltä kasviksilla ja muilla täytteillä. Meillä olikin ollut tarkoitus syödä ”Subit” lounaaksi, joten miksipä emme olisi ottaneet niitä mukaan! Käärimme patongit folioon ja nappasimme mukaan kastikkeen ja lisukkeeksi vielä loput vihannekset. Lämmitimme leivät nuotiolla ja lapsillekin maistui kovasti. Syömme kotona oikeastaan pelkkää kasvisruokaa (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, kuten kesän grillaukset), mutta mieheni ja lapset saattavat retkillä ollessamme syödä nakkeja tai makkaraa. Täytetyt patongit oli helppo toteuttaa kaikkien toiveiden mukaisesti ja näitä täytyy tehdä muillekin retkille! Yleensä meillä on kahvit termospullossa, tälle reissulle otimme mukaan nokipannun ja keitimme siinä nuotiokaffit. Maistui todella hyvältä ja kaiken kruunasi naapuriperheeltä saadut jälkiruokakeksit. Katselin taukopaikalla retkihaasteen listaa ja tämän retken teemaksi sopi retki numero 26 – hyvät eväät metsässä.

Matka Hallonnäsin parkkipaikalta Kråknäsiin on vain 1,1 kilometriä, joten tämä on erinomainen retkikohde, jos on mukana pieniä seikkailijoita. Meidän retkikunnassamme oli tänään kaksi pientä reppumatkaajaa ja 4- ja 5-vuotiaat ninjatiikerit, jotka paluumatkalla painelivat edellämme sellaista kyytiä, ettemme meinanneet pysyä perässä! Kertaakaan ei kuulunut ”en jaksa kävellä”-narinaa, varmasti kaveri ja lyhyt kävelymatka auttoivat asiaa.. Tästä paikasta tuli tämänhetkinen lemppari helpon reitin ja kauniin taukopaikan ansiosta. Ihanaa on myös se, ettei tälle retkelle mennyt ihan hirveästi aikaa. On toki ihana viettää koko päivä luonnonhelmassa, mutta jos kaipaa pientä virkistäytymistä, niin tämä on siihen mitä parhain paikka.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille! Meidän uusi vuosi vaihtui Äkäslompolossa, josta aion kyllä kirjoittaa postauksen, mutta haluan ensimmäiseksi mainita tästä mainiosta lähiretkikohteesta, jossa kävimme viikonloppuna. Uusi retkivuosi alkoi Loppiaisena, kun kävimme vihdoinkin retkeilemässä Iskmo-Jungsundin vaellusreitillä. Reitti avattiin jo vuonna 2016 joten oli jo aikakin! Reitin koko pituus on 12 kilometriä, mutta meidän matkan pituudeksi tuli 4 km, mikä on erittäin sopiva itse kävelevälle 4-vuotiaalle. Täältä löytyy kartta ja reittivaihtoehtoja sekä niiden pituuksia.

Pysäköimme auton Hallonnäsin parkkipaikalle, josta lähdimme kävelemään kohti Björhällornan taukopaikkaa. Levähdyspaikka on vähän yli puolessa välissä Björnhällsrundania, joten kotimatkalla ollaan jo voiton puolella (jos joku pieni retkeilijä tarvitsee vähän kannustusta). Reitti kulki suurimmaksi osaksi metsässä, mutta pieni pätkä käveltiin tietä pitkin. Metsäpätkät oli ihania ja polku oli todella hyvin merkitty. Taukopaikka oli todella kauniilla paikalla ja levähdyspaikalta löytyi laavu, nuotiopaikka, pöydät ja tuolit sekä polttopuut. Huussia ei paikan päältä löytynyt, mutta meitä se ei ainakaan haitannut. Laavun seinässä oleva sytykkeiden tekoon tarkoitettu väline oli isoveljen mieleen ja hän olisi varmasti tehnyt kaikista klapeista silppua jos vain olisi saanut.

Tammikuinen aurinko paistoi ihanasti levähdyspaikalle kun söimme eväitämme. Voisin sanoa että Björnhällornan taukopaikka oli ainakin tällä säällä yksi kauneimpia levähdyspaikkoja missä olen käynyt! Haaveilen jo koko reitin juoksemisesta, koska meidän konkkaronkalla ei koko reittiä kuljeta vielä hetkeen. En malta odottaa, että näen paikan kokonaan ja haluan ehdottomasti lähteä tänne uudelleen retkelle!

Ainut hyvä asia tässä lumettomassa talvessa on retkien helppous. Tietä pitkin kuljettavat osuudet olivat jäisiä ja sai olla tarkkana, ettei kaadu rinkan kanssa, mutta muuten metsässä oli kuivat polut ja niitä pitkin oli helppo kävellä. Talviretkeilyssä on se hankala puoli, että rinkan kyydissä oleva pikkusisko ei pysy samalla lailla lämpimänä, kuin liikkuva isoveli. Viime talvena pienempi matkusti Tulassa, jolloin minun vartalo lämmitti häntä. Ensi kerralla meidän täytyy kietoa hänet vielä vilttiin, jotta pysyy lämpimänä.

Vaatteina pienemmällä oli villakerrasto + villahaalari ja toppahaalari. Kaulassa oli lämmintä sekä käsissä nahkakintaat. Vaatteiden väliin mahtui vielä ilmaa, joten vaatteet eivät olleet liian tiiviitä ja siksi olisi ollut kylmä. Onneksi meillä oli mukana isoveljen villapaita, joka oli pienemmälle juuri sopiva kun sen puki haalarin päälle. Sillä ja kävelyttämisellä saimme neidin lämpimäksi. Isoveli on sellainen lämpöpakkaus, joten hänellä oli päällään vain kerrasto + puuvillainen peruspaita ja toppahaalari (varavaatetta oli toki mukana). Eväshetkiä varten kaikille oli ohuet sormikkaat, koska muuten jäätyy näpit, jos puuhastelee ilman hanskoja.

Sosiaalisessa mediassa on pyörinyt Retkihaaste jo muutamana vuonna ja olen monta kertaa miettinyt osallistuvani siihen! Tänä vuonna kokeilemme ja tällä retkellä kuittasimme retken nro 1 – vuoden ensimmäinen retki. Retkihaaste 2020:lla on omat Facebook-sivut josta löytyy tulostettava versio haasteista ja heidät löytää myös instagramista @retkihaaste. En ole yhtään varma, saammeko kaikkia 52 retkeä käytyä, mutta aina voi yrittää! Eihän siinä mitään häviä, vaikka osallistuukin. Voi olla, että tulee useimmin pakattua eväät reppuun ja käytyä vaikka välipalalla luonnonhelmassa. Retki se on pienikin retki!