Joka vuosi näillä main alkaa mieheni kalastusinto heräilemään talviunilta, kun jäiden lähtö alkaa olla käsillä. Meidän (vanhempieni) huvilalta lähtee aina vapun tienoilla jäät ja silloin kala liikkuu hyvin lahdella. Olemme useana vuonna vapun aikoihin saaneet hyvän kalansaaliin ja tänäkin viikonloppuna suuntasimme huvilalle saalis mielessä. Keväisin lahdella liikkuu hyvin ahventa, joskus verkkoihin on uinut muutama siika ja kuhakin! Pyrimme syömään kalaa vähintään kerran viikossa ja itse kalastettu on lähiruokaa parhaimmillaan. Ostamme nykyisin kaupastakin enemmän kotimaista vapaana kasvanutta kalaa, kuten siikaa ja kuhaa. Mitä lähempää, sen parempi ja ilmastoystävällisempi! Olemme kokeilleet myös tehdä hauesta kalapuikkoja ja ne vasta hyviä ovat.

Verkot laskettiin illalla vesille, isovelikin pääsi pitkän odotuksen jälkeen mukaan laskemaan verkkoja! Tämä oli pienelle miehelle iso tapahtuma, jota varmasti muistellaan pitkään. Seuraavana aamuna hän kysyi ensimmäisenä, ”tuliko sinne kalaa?”. Aamupala piti kuitenkin malttaa syödä ensin, ennenkuin sai lähteä verkkojen hakuun.. Olimme Mikaelin kanssa käyneet illalla kanootilla melomassa, joten tiesimme, että verkkoihin on ajautunut norsseja, mutta oli sinne ilmestynyt myös ahvenia, särkiä, (alamittainen) kuha ja pari kiiskiä. Meillä oli kaksi verkkoa, joten ihan kelpo saalis. Päästimme pienet ahvenet pois ja niiden jälkeen jäi vielä 17 appuraa! Ne fileoitiin ja pistettiin pakkaseen odottelemaan.

Särjet ja kiiskit heitettiin takaisin kotiin, mutta norssit olivat jo sen oloisia, etteivät enää lähtisi uimaan. Olin kuullut kampaajaltani (Ekokampaamo Mieli), että norssit ovat hyvä ruokakala, mikä ei olisi kyllä tullut mieleeni siitä kurkunhajuisesta pikkukalasta.. Norssi, eli kuore on aikaisemmin luokiteltu lohikalaksi, mutta nykyisin se luokitellaan kuorekalaksi. Se muistuttaa hieman muikkua ja sen tunnistaa hajusta, joka muistuttaa kurkkua. Eli ei mikään houkutteleva haisu. Kuitenkin päätimme koittaa valmistaa näistä ruokaa, koska muuten ne olisivat päätyneet roskiin, mikä sotii pahasti meidän arvomaailmaa vastaan.

Itsehän en osallistu muuta kuin verkkojen selvittelyyn ja särkien pelastusoperaatioon (lue täältä lisää siitä), joten kaikki muu jää yleensä mieheni tehtäväksi. Onneksi hän saa apua vanhemmiltani. Mutta voinhan aina kertoa näistä ihan kuin olisin itse ollut perkaamassa.. Norsseilta leikattiin pää pois rintaevien takaa, jotta hajurauhanen saadaan pois, eikä haju pilaa lihan makua. Maha leikattiin auki ja sisälmykset otetiin ulos ja sen jälkeen kalat pestiin.

Kalojen valmistuksesta löytyi monta variaatioita, yleisin taisi olla pyörittely ruisjauhoissa ja voissa paistaminen. Ruisjauhot oli huvilalta loppu, joten käytimme mitä kaapista löytyi (hurjan viljaiset sämpyläjauhot). Pyörittelimme kalat ensin kananmunassa ja sen jälkeen jauhoissa. Kananmunan sekaan oli ripoteltu suolaa ja mustapippuria. Kaloja paistettiin muutama minuutti per puoli, jotta kalat saivat rapean pinnan. Päälle hieman vielä hieman sitruunaa! Oli kyllä tosi hyvää! Kaveriksi olisi sopinut joku hyvä kastike, siihen täytyy varautua ensiviikonloppuna, jos saamme näitä lisää. Kaloista ei tarvinnut perata ruotoja, koska ne pehmenivät pannulla. Pikkusiskon omasta (ja omista kaloistani) nappasin kuitenkin pitkän selkäruodon pois. Isoveli söi kalat pyrstöineen päivineen.

Isoveli tykkäsi hirveästi puuhata kalojen kanssa, halusi osallistua kaikkiin vaiheisiin. Hienoa pystyä näyttämään lapselle, miten paljon täytyy nähdä vaivaa ruuan eteen, ennenkun se päätyy lautaselle. Eiköhän ne verkot viedä vesille uudestaan ensi viikonloppunakin ja toivotaan uutta kalansaalista.

Meillä on ollut monena vuotena tapana heittää verkot vesille heti jäiden lähdön jälkeen. Se tuntuu olevan ainoa hetki, kun vanhempieni huvilalta tulee kunnolla ahventa. Kala on ollut minulle ykkösinhokkiruoka pienestä asti. Kun koulun käytävillä haisi kalakeitto, katosi ruokahaluni samantien. Vasta noin kymmenen vuotta sitten olen ruvennut syömään kalaa hyvällä ruokahalulla. Yritämme syödä kalaa kotona 2 kertaa viikossa, joten kalasaaliille olisi kovasti käyttöä. Muuten en niin piittaa kaloista, varsinkaan jos niitä näkyy vedessä, kun pitäisi mennä uimaan..

Verkot vesille

Lähdimme huvilalle perjantaina ja veimme verkot vesille jo illalla. Minulla on tässä hommassa soutajan rooli ja se sopii mainiosti. Aamulla heti aamupalan syötyämme lähdimme nostamaan verkkoja. Verkon alkupäähän ei ollut tartunut kalaa, mutta sitten alkoi nousta saalista. Suurin osa oli särkeä, mutta joukossa oli muutama siika ja kymmenkunta ahventa. Siikaa jää harvemmin verkkoihin ja yhdellä siialla oli painoa vähän yli kilon! Verkkoihin oli ensimmäistä kertaa uinut myös kuha. Se oli tosin alamittainen, niin päästimme sen takaisin.

Tyytyväinen mies ja kilon siika

Irroitimme kalat verkoista rannalla ja heitimme särjet takaisin mereen. Olen itsekin uskaltautunut irroittamaan kaloja verkoista sen jälkeen, kun Mikael ehdotti hanskojen käyttöä. Vaikka särkeä pidetäänkin roskakalana, tuntuisi kurjalta antaa niiden kuolla turhaan, joten tapaan auttaa niitä pääsemään takaisin liikkeelle. Aluksi ne kelluvat kyljellään, mutta kun niitä pitää kaislojen avulla pystyasennossa jonkun aikaa, ne toipuvat ja lähtevät kohta liikkeelle. Sillä välin kun särkien pelastuspalvelu oli vaudissa, oli Mikael ja isäni irroittanut muut kalat verkoista. En osallistu myöskään perkuuhommiin vaan selvittelen mielummin verkkoja. Koska ahvensaalis jäi hieman laihanlaiseksi, veimme samantien verkot takaisin ja kävisimme illalla kokemassa ne.

Kalan perkausta ja verkkojen selvittelyä

Tarkoitus oli illalla vain kokea verkot, mutta siellä näkyi niin paljon kalaa, että päätimme nostaa ne ylös. Kokeilimme (Mikael kokeili) tällä kertaa irroittaa kalat heti veneessä. Särkien pelastuspartiota ei siis tällä kertaa tarvittu. Ahventa tuli päälle parikymmentä ja siikojakin kaksi lisää. Olimme tyytyväisiä saaliiseen joten emme enää vieneet verkkoja yöksi.

Isä ja pikku apulainen

Isoveli oli jälleen mukana hommissa. Hän kantoi kaloja takaisin veteen ja oli mukana perkaushommissa. Kalastus on hyvä tapa opettaa hänelle mistä ruoka tulee ja miten täytyy nähdä vaivaa ruuan eteen. Oli naurussa pidättelemistä, kun hän katsoi siikaa silmiin ja kertoi tälle, että ”nyt isä fileoi sinut”. Savukala on isoveljen herkkua ja savustimmekin muutaman appuran ja yhden siian. Viikonloppuna syötiin myös paistettuja ahvenfileitä ja paistettua siikaa. Pakkaseen saimme noin kilon siikafilettä ja kilon verra ahvenfilettä. Hirveästi hommaa kalastuksessa on, mutta nyt on ruokaa pakkasessa ja pisamia naamalla.

Voissa paistettua siikafilettä