Korkeakouluhaku on auki vielä muutaman päivän, joten ajoitan tämän kolmannen osan kielikylpyopinnoista tähän samaan hetkeen. Tämä on todennäköisesti viimeinen osa (ainakaan pitkään aikaan) näistä opinnoista kertovasta sarjasta, sillä olen kirjoittamassa kandiani ja valmistumassa kesän aikana. Sen jälkeen on aika suunnata takaisin työelämään koulutusta ja monia uusia opittuja asioita rikkaampana. Olen aikaisemmalta koulutukseltani lastenhoitaja, joten on tosi hauska jatkaa työtä lasten kanssa, mutta ihan uudesta näkökulmasta katsottuna. Täältä pääset lukemaa ensimmäisen ja toisen vuoden opinnoistani.

Varhaiskasvatuksen opettajan pätevyyteen riittää kandidaatin tutkinto, jota olen nyt tekemässä. Kandini on ihan hyvässä vaiheessa, toki saisihan se jo olla pidemmälläkin. Opintorekisteristäni puuttuu enää muutama kurssi (ja tuo kandi) ja sitten olen suorittanut opintoni tältä erää. Opinnot ovat olleen avartavia, monipuolisia ja osa kursseista on ollut ihan helppojakin, varsinkin kun on aiempaa työkokemusta alalta ja omat lapset, mihin on pystynyt peilaamaan käsiteltyjä asioita. Vaivaa on kyllä saanut nähdä kurssien eteen, ei yliopistossa mikään tule ilmaiseksi.

Opiskelen tosiaan Vaasassa, Åbo Akademissa, varhaiskasvatusta kielikylpylinjalla. Ruotsin kieli on parantunut matkan varrella tosi paljon, vaikka se olikin aluksi tosi iso jännitysmomentti. Olen suomenkielinen, mutta olen ollut pitkään töissä ruotsin kielisessä päiväkodissa, joten minulla oli ihan hyvä pohja aloittaa opinnot ruotsiksi. Kandi tosin takkuaa juurikin kielen takia, en saa mielestäni kirjoitettua tarpeeksi sujuvaa tekstiä toisella kotimaisella. Onneksi kandiohjaajani on kannustava ja aina olen saanut apua. Kursseilla suurin osa palautustöistä arvioidaan sisällön perusteella, eikä kielioppi edellä, joten olen pärjännyt siinä suhteessa tosi hyvin. Suosittelen hakemaan tälle linjalle, vaikka kokisikin, ettei se ruotsi nyt niin vahva ole. Sitä oppii kuunnellessa ja kirjoittaessa. Hakijoita meidän linjalle ei ole ollut liikaa, joten kannustan hakemaan tälle opintolinjalle.

Meillä on tänä vuonna ollut paljon kandin kirjoittamiseen liittyviä kursseja, kuten tutkimusmenetelmiä ja muuta, sekä esikouluun liittyviä kursseja. Mukaan mahtuu minulla myös vapaavalintaisia kursseja, kuten käsityön peruskurssi ja ulkopedagogiikan kurssi, joista olen innoissani, sillä nämä liippaavat läheltä omia kiinnostuksen kohteitani. Koulutus on muutenkin monipuolinen, käymme läpi mm. kestävää kehitystä, musiikkia, liikuntaa, matematiikkaa, erityispedagogiikkaa, monilukutaitoa ja kaikkea mahdollista, mitä päiväkodeissa ja esikouluissa voi tarvita. Käytännön kokemusta saa monista työharjoitteluista ja se onkin arvokasta kokemusta työelämään hakeutuessa. Se hetki on minulla nyt edessä ja ehkäpä se on nyt se tarvittava porkkana, että saisin tuon kandin tehtyä. Huomenna taas kandiohjaajan kanssa treffit, joten ehkä täytynee jatkaa sen parissa.

Jos tulee kysymyksiä, vastailen erittäin mielelläni, sillä meitä varhaiskasvatukseen suuntautuvia opiskelijoita tarvittaisiin kyllä lisää. Jos saisin valita uudestaan, lähtisinkö tälle tielle, tekisin sen mieluusti uudestaan. On hieman haikeaa, kun opinnot ovat loppusuoralla. Voin toki aina lukea maisteriksi, jos siltä alkaa tuntumaan. 🙂

Minulla on yliopisto-opintoja takana nyt puolitoista vuotta, tai jopa vähän yli ja edelleen nautin niistä suuresti. Minulla on nyt alkuun tähtäimessä kandin tutkinto, johon on varattu aikaa kolme vuotta ja opintopisteitä katsottaessa olen tällä hetkellä puolessa välissä. Kevään mittaan tulee lisää kursseja täyteen, olen pysynyt hyvin annetussa aikataulussa. Kirjoitin vuosi sitten blogiin postauksen opinnoistani, joten ajattelin kirjoittaa siihen jatko-osan näin korkeakoulujen hakuajan kynnyksellä. Tästä pääset lukemaan vuoden takaisista ajatuksistani, mutta kerrataan vielä tähän mitä opiskelen ja missä.

Aloitin varhaiskasvatuksen opinnot Åbo Akademissa, Vaasassa syksyllä 2020. Suuntaudun opinnoissani kielikylpyyn, joten minulla on hieman erilainen lukujärjestys, kuin niillä, jotka opiskelevat ns. tavallisella linjalla. Olen taustaltani täysin suomenkielinen, mutta täällä Vaasassa tarttuu ruotsin kieli herkemmin ja siksi olenkin sitä aina osannut puhua. Suomenkielisyys ei ollut este tälle linjalle haettaessa, minulla ei ollut mikään hääppöinen yo todistus ja pitkästä ruotsista kirjoitin aikoinani C. Nämä rajat tosin taitavat muuttua vuosittain, joten varmaksi en osaa tämän vuoden tilannetta sanoa. Huomenna tosiaan alkaa haku yliopistoihin ja siksikin ajattelin vähän avata omia opintojani, vaihtoehdoksi sille perinteiselle varhaiskasvatuslinjalle.

Me kielikylpylinjalla opiskelevat käymme suurimmaksi osaksi samoja kursseja muiden vaka-opiskelijoiden kanssa, mutta luemme lisäksi kielikylpyyn ja monikielisyyteen painottuvia kursseja. Muilla on muutamia kursseja, jotka eivät sitten vastaavasti kuulu meidän opetusohjelmaan. Tänä vuonna olemme opiskelleet myös monia eri teoria kursseja, muun muassa pedagogista suunnittelua ja dokumentointia, varhaiskasvatuksen matematiikkaa, teematyöskentelyä, englantia, erityispedagogiikkaa, lasten luovaa toimintaa (nämä on vähän vapaasti suomennettuja nimiä), sekä musiikin didaktiikkaa ja liikuntaa. Yllättävää kyllä, syvästi kammoamani matematiikka onkin ollut suosikkiaineeni! Koulutus on erittäin monipuolinen ja antaa hyvät valmiudet työhön. Opettajat ovat asiansa osaavia, jotkut ovat vaativampia ja koittavat saada meistä parasta irti. Toiset kurssit ovat haastavampia kuin toiset, mutta niissäkin etenen ”yksi työ kerrallaan” taktiikalla. Opintokäynnit ovat olleet vähäisiä meidän etäopiskeluaikana, mutta nyt niitäkin aletaan taas toteuttamaan. Pääsen tutustumaan Vaasan kielikylpypäiväkoteihin, mikä antaa ihan uutta perspektiiviä opiskeluun. Kiva nähdä asioita myös käytännössä!

Opiskelut ovat olleet suurimmaksi osaksi etänä, mikä edelleen on sopinut hyvin minulle. Pahin pelkoni oli, etten lasten sairastamisten takia pääsisi luennoille, mutta nyt ei ole tarvinnut jättää yhtään luentoa väliin hyvien etäopetusmahdollisuuksien ansiosta. Työmäärä yliopistossa on suuri, varsinkin jaksojen vaihtumisten kohdalla. Yritän aikatauluttaa itselleni opiskeluajan siihen virka-aikaan, kun lapset ovat päiväkodissa ja eskarissa, mutta meillä on sairastettu nyt niin paljon, että muutama iso tehtävä on jäänyt viimetinkaan ja se tuntuu kurjalta. Eivät opettajat turhaan painota sitä, että aloittakaa ajoissa. Suunnittelemalla etukäteen tehtävien teot auttavat ainakin minua pilkkomaan työmäärää. Teemme myös paljon ryhmätöitä, mikä tuo vaihtelua yksinpuurtamiselle. Videoimme muun muassa kaksi musiikkituokioita ryhmissä, suunnittelimme liikuntatuokioita ja keksimme uusia sanoja lauluihin.

Olen joka päivä ollut tyytyväinen päätökseeni hakea tähän koulutukseen. Eilen illalla tsemppasin itseäni näillä sanoilla, kun en meinannut enää jaksaa kirjoittaa ja deadline lähestyi. Työtä nämä opinnot vaatii, mutta koulutus on hyvä ja monipuolinen. Kielikylpyopinnot ovat mielenkiintoisia ja varsinkin vierailu kielikylpypäiväkodissa antoi vahvistusta tälle asialle. Olen myös erittäin tyytyväinen, että päätimme hakea tyttärellemme paikkaa kielikylpypäiväkodista ja hänelläkin alkaa oma kielikylpypolku syksyllä. On kiva saada seurata läheltä, miten lapsen kieli kehittyy käytännössä. Tsemppiä hakuun, jos sellaiseen ratkaisuun päädyt!

Viisi vuotta kotiäitiyttä putkeen toi mukanaan pienoisen identiteettikriisin ja silloin oli aikaa pohdiskella, mitä elämältään haluaisi, kunhan paluu erilaiseen arkeen koittaisi. Olin vain aika hukassa. En välttämättä halunnut palata takaisin työhöni lastenhoitajana, koska olisi tuntunut hassulta viedä oma jälkikasvu päiväkotiin ja mennä itse toisaalle hoitamaan muiden lapsia. Olin kuitenkin menossa takaisin virkaani, kunnes ystävieni kannustuksesta asiat selkenivät juuri korkeakoulujen hakuajan alkaessa. Minä koittaisin seurata pitkäaikaista haavettani ja hakea kielikylpy-varhaiskasvatuksen opettajaksi. Tämän haaveen olin haudannut silloin, kun Vaasan Yliopistossa ei ollut enää mahdollista opiskella ruotsin kieltä.. Nyt se kuitenkin on mahdollista Åbo Akademissa Vaasan kampuksella ja sinne minä sitten päädyin hakemaan.

Korona-kevät aiheutti hakuprosesseihin hieman erilaisia järjestelyitä, mutta yhtä kaikki, minä pääsin! Olo oli silloin mitä mahtavin ja olen edelleen joka päivä yhtä onnellinen uskalluksestani. Aloitin opinnot syksyllä 2020 ja onneksi edes muutaman kuukauden ajan saatiin olla paikanpäällä yliopistolla, että paikat ja opiskelukaverit tulivat edes jollain lailla tutuiksi. Kerkesimme opiskella lähiopetuksessa sen verran, että opiskeluun tuli rutiinia ja ryhmätyöt ja uudet oppimisalustat tulivat tutuiksi. Osa luennoista oli jo silloin Zoomin kautta, joten tuli opeteltua senkin käyttö, ennen kuin jäimme istumaan koteihimme.

Olen kova jännittämään ja uusiin tilanteisiin meno on ihan hirveätä. Suurin pelkoni oli, etten löydä ketään tekemään ryhmätöitä kanssani tai jos olenkin ainut täysin suomenkielinen tai ainut aikuisopiskelija joka ei koskaan osallistu mihinkään haalarihommiin. Olen parikymppisenä juhlinut menemään näidenkin vuosien edestä, joten en edes osaa kaivata riemukasta opiskeluelämää, joka tällä hetkellä ei kyllä ole kenellekään edes mahdollista. Tämä on mielestäni harmillinen asia heidän kannaltaan, jotka ovat muuttaneet Vaasaan opintojen perässä, eivätkä tunne paikkakunnalta ketään.. Minun pelkoni osoittautui kuitenkin turhaksi, sillä ryhmässäni oli kaksi naista, joiden kanssa opiskelu-elämän aloittaminen ja jakaminen on ollut ihanaa!

Kaikki kurssit käydään ruotsinkielellä ja tehtävän palautetaan myöskin ruotsiksi. Opettajat eivät kuitenkaan ainakaan näin alussa ole paneutuneet kielioppivirheisiin, vaan oikeat asiat esittämällä saattaa saada hyvänkin numeron, vaikka kielioppi ei täydellistä olisikaan. Tällä hetkellä minulla on menossa ruotsin kurssi, jossa opiskelemme kielioppia. Vaikka olen motivoitunut opettelemaan kieliopin nyt, helppoa se ei ole, koska viimeisestä tällaisesta kurssista on jo 14 vuotta aikaa.. Luennoilla pärjään hyvin ja tekstien lukeminen sujuu jo hyvin. Tieteellisten tekstien lukeminen oli alussa hankalaa, mutta se olisi ollut sitä myös suomeksi. Kun lukee paljon tekstiä ruotsiksi, kieli kehittyy vähän väkisinkin ja siihen tulee rutiini.

Tälläkin hetkellä opiskelen kotona, kohta alkaakin luento. Minun päiväni kuluvat samalla lailla ja kunhan noudatan rutiineja, minun on helppo saada työt tehtyä. Jos lipsun niistä, saattaa koko päivä mennä haaskeelle. Olin lukiossa hyvin laiska ja huono opiskelija enkä juuri kiinnostunut mistään. Se oli myös yksi asia, joka minua hirvitti opintojen aloituksessa. Saisinko palautettua tehtävät ajoissa/luettua tentteihin hyvissä ajoin vai olisinko taas se saamaton lukiolainen. Noh, en ole. Välissä on monta vuotta ja motivaatio on ihan erilainen, kuin 15 vuotta sitten. Mieheni mainitsi kyllä tämän seikan minulle, mutta se täytyi vaan kokea itse. Kun asioita ei siirrä eteenpäin, vaan tekee ne hyvissä ajoin, jää sitten aikaa enemmän, eikä tarvitse opiskella iltaisin.

Yliopistolla painotettiin heti alusta, miten kannattaa opiskella ”virka-aikaan”. Lukujärjestys saattaa olla harhaanjohtava, kun päivässä voi olla vain yksi luento. Se tehtävien määrä ei kuitenkaan näy lukujärjestyksessä, vaan ne täytyy lisätä sinne itse. On hyvä suunnitella etukäteen, missä välissä tekee minkäkin tehtävän ja merkitsee deadlinet esille, niin mikään ei jää palauttamatta. Kuten jo mainitsin, minua auttaa rutiinit. Mieheni vie lapset aamulla päiväkotiin ja minä saan aloittaa päiväni rauhassa. Aloitan aamuni pienellä jooga-hetkellä, koska jokapäiväinen koneen ääressä istuminen ei tee hyvää niskalleni. Sen jälkeen syön aamupalan, jonka jälkeen avaan koneen. Jos ei ole luentoja heti aamusta, saatan neuloa hetken. Luennon jälkeen pidän aina pienen paussin, jonka jälkeen voin aloittaa kirjalliset hommat. Lounastauko on joka päivä kello 12:sta maissa. Minun täytyy syödä säännöllisesti, muuten ei ajatus kulje. Joka päivä ei ole luentoja, mutta aina on jotain tehtävää. Kirjoitan aina tietyn ajan, jonka jälkeen pidän pienen paussin ja sitten jatkan.

Päiväni kuluvat näin ja tämä etäopiskelu on sopinut minulle yllättävän hyvin. Saan samalla valmisteltua päivän ruokaa tai hoidettua viikkosiivouksen alta pois, jos ei ole kauheasti kouluhommia. Useimpina päivinä saan haettua lapset kolmen maissa kotiin. Haen heidät kävellen, jotta saisin pienen happihyppelyn ennen kuin hulina alkaa. 🙂 Tenttipäivät lähestyvät taas ja varasin juuri kirjastosta itselleni tenttikirjat. Tentitkin ovat tällä hetkellä suurimmaksi osaksi kotitenttejä, mikä sopii minulle varsin hyvin. Kotona olo poistaa suurimman osan jännityksestä ja voin nousta välillä vaikka seisomaan, ajatuskin kulkee hieman paremmin, kun vähän liikkuu. Vaikka tämä etäopiskelu onkin sujunut omalta osaltani hyvin, toivoisin silti pääseväni takaisin lähiopetukseen, koska luentoihin osallistuminen paikanpäällä antaa paljon enemmän, kuin pelkästään tietokoneen välityksellä. Ehkä jossain vaiheessa tilanne normalisoituu ja pääsemme taas nauttimaan ÅA:n ihansta ympäristöstä.

Jos jäi jotain kysyttävää opiskelustani, laita ihmeessä viestiä. 🙂

Meillä alkoi yliopistossa kurssi nimeltä Hållbar utveckling, eli kestävä kehitys varhaiskasvatuksen näkökulmasta. Aivan ihana kurssi, vaikka luentoja on takana vasta yksi. Tällainen kurssi antaa todennäköisesti minulle hurjan paljon inspiraatiota ja tietoa siitä, miten voin vahvistaa ja kehittää lasten luontosuhdetta. Ensimmäisten tehtävien joukossa oli kirjoittaa essee omasta luontosuhteesta, miten se luonto vaikuttaa minuun ja minkälaisissa paikoissa viihdyn mieluiten. Lisäksi piti miettiä, miten voisin tulevassa työssäni hyödyntää näitä asioita. Tälle tehtävälle oli annettu vastaustilaa vain 1 sivu, vaikka kerrankin olisin voinut tuottaa tekstiä enemmänkin! Ruotsiksi kirjoittaminen on yleensä hieman työn takana, varsinkin akateeminen teksti ruotsiksi tuottaa välillä tuskaa, mutta tämä pieni tekstinpätkä syntyi hujauksessa. Sitä kirjoitellessani pohdin omaa luontosuhdettani ja halusin tulla tänne vielä jatkamaan aiheesta.

Aloitin tekstini kertomalla, miten retkeilemme koko perheen voimin, lähes jokaisessa säässä. Eniten haluan, että lapseni saavat hyvän luontosuhteen ja kunnioittavat luontoa ja elämää maapallolla. He ovat niitä, jotka tulevat asustamaan tällä maapallolla kauemmin kuin me. Haluan näyttää, että luonnossa on hyvä olla ja onhan se useimmiten niin, että luonnossa ollessa kaikki ovat rauhallisempia ja kiukut ja (pukemis)takut unohtuvat hetkessä. Joskus toki tuntuu siinä lähtökaaoksessa siltä, ettei retkelle lähtö voi olla tällaisen takkuamisen arvoista, mutta kyllä se sitä on. Onhan se ihan fakta, että metsässä ja luonnossa oleilu laskee stressitasoja. Luin tästä aiheesta kirjan nimeltä Terveysmetsä, josta sain faktaa tueksi. Olen aina kokenut, että luonnossa olo helpottaa, siksi varsinkin syksyn synkeimpiin aikoihin ja pitkän talven (onneksi nyt on lumi maassa) avuksi tapaan lenkkeillä meren rannalla. Vaasassa on pitkä pätkä pyörätietä meren äärellä, joka on lempireittini täällä.

Meri on minulle turvapaikka. Me olemme viettäneet todella paljon aikaa meren äärellä ihan pienestä saakka ja siksi hakeudunkin aina meren äärelle, kun tarvitsen selkeyttä ajatuksiin tai kaipaan vain jotain kaunista. Kevättalvisin on parasta luistella tai potkutella merenjäällä ja ai että sitä hetkeä, kun meri näkyy ensimmäisiä kertoja jään väistyessä. Asuessamme mieheni kanssa Tampereella, tuntui että ei saanut samalla tavalla happea, kuin rannikolla. Tämä on asia, jonka luultavasti vain rannikolla kasvanut ymmärtää. Ne hetket, kun kävimme Vaasassa ja merituuli puhalsi keuhkot täyteen raikasta meri-ilmaa, oli parhaita hetkiä. Ja myös yksi suuri syy muuttaa takaisin kotiin. Hetkeäkään ei ole kaduttanut.

Meri antaa meille myös ruokaa, kalastamme keväisin, jotta meillä olisi ruokaa pakkaseen. Saamme luonnosta myös muuta ruokaa ja luonnon avulla voimme viljellä itse osan ruuastamme. Keräämme metsästä ja suolta marjoja ja poimimme sieniä. Kotipihassamme on omenapuita, sekä luumu- ja päärynäpuu (jälkimmäinen ei tosin vielä tuota satoa). Viljelemme pienellä kasvimaallamme juureksia ja kasviksia ja sillä lailla voimme näyttää lapsille, miten paljon ruuan pöytään saaminen vaatii.

Esikuvani luonnon suhteen on minun mummo ja paappa. He ovat aina viljelleet tai keränneet suurimman osan omasta ruuastaan. Enää he eivät sitä tee, mutta paappa lähtee silti meidän kanssa metsään näyttämään niitä parhaita paikkoja, mistä voi sieniä löytää. Vietin heidän mökillään paljon aikaa pienenä ja osallistuin heidän kanssa kasvimaa-hommiin. Eihän se pienenä (tai teininä) aina niin mukavaa ollut kykkiä nyppimässä rikkaruohoja, mutta nyt sen huomaa, miten arvokasta tämä tieto on!

Lempipaikakseni kirjoitin meren, metsän, lapin luonnon ja vuoret. Vuorille nyt ei päästä, mutta silti ne aina siintää mielessä. Luonnosta on niin moneksi ja on ihanaa, että lapsemmekin viihtyvät luonnossa. Välillä on hankalia hetkiä, niitä tulee missä vaan. Seuraavaa luontohetkeä odotellessa, nyt on ainakin hyvät hanget vaikka hiihtoretkelle.