Ihan kohta syksy kolkuttelee ovella ja saan kietaista vasta valmistuneen Stay Soft huivini kaulaani ja vetää pipon päähän. Olen viilenevien ilmojen ystävä ja rakastan pukeutua villapaitoihin ja käyttäisin pipoa ympäri vuoden, jos vaan voisin. Kudoin itselleni Veera Välimäen suunnitteleman huivin edellisen projektin jäljiltä jääneistä langoista, jotka olin suunnitellut aivan muuhun projektiin. Parempi näin, sillä nyt minulla on iki-ihana Navelli ja tämä huivi.

Huivin ohje on maksullinen ja se löytyy Ravelrystä Veera Välimäen sivulta. Ohje on englanniksi, mutta englanniksi neulominen alkaa sujua jo yhtä hyvin kun suomalaistenkin ohjeiden seuraaminen. Eli jos ei muista lukea seuraavaa osaa, on melkeinpä sama, millä kielellä sen virheen tekee.. Huivin ohje on ihanan selkeä ja helppo, huivi on kaikessa yksinkertaisuudessaan aivan ihana ja sitä oli mukava työstää. Huivi neulotaan aina oikein, joten tämä oli erinomainen matkaneule minulle. Raitojen avulla työssä pysyy mielenkiinto, eikä tekeminen ollut missään vaiheessa tylsää. Muutama virhe huivissani on, mutta ne johtui ainoastaan siitä, etten ollut lukenut ohjetta tarkkaan ja tein ennen kuin tarkistin.. Sellaista sattuu ja virheet olivat sen verran pieniä, etten niitä viitsinyt edes lähteä purkamaan.

Lankana minulla oli tässäkin työssä Concept by Katian Silky Lace, joka on 80 % merinovillaa ja 20 % silkkiä. Huivi on ihanan pehmeä ja miellyttävä kaulalla. Puikkosuositus on 2,5-3 mm, mutta käytin työhön 4,5 mm puikkoja. Puikkokoko oli tähän työhön hyvä, huivista tuli tarpeeksi iso näin, eikä neuleesta tullut liian harvaa. Huiviin meni kaikki harmaa lanka ja kaikki loppu vaaleanpunainen lanka, tummansinistä jäi vielä vähäsen, enköhän saa sen johonkin työhön vielä käytettyä!

Kuvissa esiintyvän pipon olen aloittanut joskus puolitoista vuotta sitten ja on se ollut valmiinakin jo jonkun aikaa. Pipoon ei ole mitään ohjetta, vain 1 o 1 n ribbiä ja päällä kavennukset. Langat pipoon ostin ensimmäisestä NEULOVAasasta, Holst Garn ja Isagerin Silk Mohair on ihana yhdistelmä! Oli ihana saada tämäkin työ kuvattua ja laitettua blogiin, koska viikonloppuna järjestetään taas NEULOVAasa ja toivon kovasti kerkeäväni sinne! Paikalle tulee lankamyyjiä ja on kiva osallistua tällaisiin tapahtumiin kotikaupungissa. NEULOVAasa tapahtumasta löytyy lisää infoa @neulovaasa instagram-tililtä ja Nonnu Neulojan YouTube-kanavalta. Käykää kurkkaamassa!

Sain mieheltäni 30-vuotis synttärilahjaksi lahjakortin lankakauppaan ja olin säästellyt sitä jotain aivan erityistä paitaa varten. Ajatuksena oli pitkään tehdä itselle lettlopista paita, mutta se sai väistyä, kun huomasin Boyland Knitworksin Nordiska-nimisen paidan ohjeen. Kävin Pirjoliisassa ostamassa langat tähän paitaan, mutta olisiko ollut samana iltana, kun Boyland Knitworksin Caitlin Hunter julkaisi kuvan pian ilmestyvästä Navelli-paidasta. Sepä olikin mielestäni niin kaunis paita, että vaihdoin lennosta suunnitelmaa ja jäin odottelemaan uutta ohjetta.

Olin ostanut jo langat Nordiskaa varten, mutta ajattelin, että voisinhan käyttää ne langat Navelliini, se vaan vaati hieman pientä säätöä, koska en saanut tarpeeksi suurta tiheyttä ilman, että neuleesta tulisi liian harvaa. Päätin tehdä yhden koon pienemmän, mikä minun kokoni oikeasti olisi. Tässä mallissa olisi leveyden kannalta varaa, koska malli on löysä ja pituutta pystyy säätelemään itse. Tämä koon vaihtaminen ja tiheyksien laskeminen on minulle todella vaikeaa ja tuntuu aina ylitsepääsemättömältä asialta miettiä oikea lanka, siksi käytän yleensä sitä lankaa, mikä ohjeessa on mainittu, ettei vaan tule vääränlainen. Tällä kertaa langat oli jo olemassa ja en malttanut olla aloittamatta paitaa, kokeilin onneani näin. Lankana minulla on tässä työssä Concept by Katian Silky Lace, joka on 80 % merinovillaa ja 20 % silkkiä. Tuntuu ihanan kevyeltä ja pehmoiselta päällä! Tiheys oli tosiaan vähän sinnepäin ja puikkojen koko työssä oli 4.

Ohje on maksullinen, sen löytää Ravelrystä ja se on englanninkielinen. Olen kutonut nyt muutamasta englanninkielisestä ohjeesta ja se alkaa jo sujua hyvin. Ohjeissa on yleensä lopussa selitetty lyhennykset ja YouTubesta löytyy yleensä auttava video, jos joku ei meinaa aueta. Ohje itsessään jätti välillä vähän tulkinnanvaraa, olen neulonut selkeämmilläkin ohjeilla. Kokeilemalla jatkoin ja ratkaisut tuntuivat osoittautuvan oikeiksi. Ainut, mistä en löytänyt mitään videota (en osannut hakea oikeilla sanoilla?) , oli se kohta, kun hihat taitettiin nurjalle puolelle ja ne piti päätellä kiinni hihan alkuun. Onneksi tämä kohta on kuitenkin paidan nurjalla puolella, joten ei sillä niin väliä ole, miltä se siellä näyttää.

Opin taas paljon uutta, työ oli tosi nopeasti valmistuva, kun malli oli niin lyhyt. Tein ehkä 10 cm pidemmän helman, kun mitä ohjeessa sanottiin, koska tuntuu mukavammalta pitää hieman pidempää paitaa. Tosin olen 175 cm pitkä, joten olisin ehkä jokatapauksessa pidentänyt helmaa, vaikka olisinkin halunnut cropped-mallisen paidan. Paidasta ei tullut niin löysää kuin olisi ohjeen mukaan pitänyt, mutta neuleesta tuli minulle juuri hyvä. Ainut, mitä täytyy jälkikäteen korjailla, on kaula-aukko, josta tuli liian suuri. Paita valahtaa olkapäiltä, joten aion ommella kaula-aukkoa hieman pienemmäksi.

Tein paitaa lopuksi kauhealla kiireellä, että saisin sen valmiiksi Itävallan reissua varten (josta postaus edelleen työn alla), olisin kovasti halunnut kuvata paidan siellä. Paita jäi hihoja vaille valmiiksi ja koska reissussa oli niin kuuma ja iltaisin olin niin puhki, etten kutonut senttiäkään koko reissun aikana vaan työ valmistui sitten toisen kesälomareissumme aikana. Olin ostanut lankaa enemmän, mitä työhön meni, joten aloitin saman reissun aikana uuden työn ylijääneistä langoista ja puikoille pääsi vihdoin kauan suunnittelemani Veera Välimäen Stay Soft Shawl. Työ on edennyt jo ihan mukavasti ja siitäkin tulee näillä langoilla ihanan pehmeä. Nämä kaksi työtä on ihana muisto 30-vuotias syntymäpäivästäni kiitos rakkaan mieheni.

Ystäväni saa vauvan ihan lähipäivinä, enkä millään malttaisi odottaa uuden pienen ihmisen tapaamista! Järjestimme ystävälleni vauvakutsut muutama viikko sitten ja tietysti halusin tehdä lahjat itse! Tämän tekstin otsikoksi kaavailin alun perin ”Kun vauvalahjat lähti lapasesta”, mutta en niitä tumppuja koskaan kerennyt tekemään.. Sen sijaan kudoin pienelle tulokkaalle lahjaksi villasukat ja villahaalarin. Villahaalarin kanssa tuli tosin aikataulu vastaan, koska en muistanut, että vauvakutsuthan on hyvissä ajoin ennen laskettua aikaa ja villahaalari oli silloin vasta puolessa välissä.. Nooh, valmistui kuitenkin ennen vauvan syntymää sekin haalari..

Kutomani sukat ovat niin pientä kokoa, että menevät vauvalle vain muutaman viikon, mutta ovat ihana muisto niin minulle, kun talletettavaksi muistojen laatikkoon. Lisäksi annoin lahjaksi lahjakortin, jolla saa uudet villasukat aina, kun tulee tarve. Uskon tämän lämmittävän vauvan äidin mieltä ja pieniä varpaita. Kudoin pikkusiskolle tällaiset sukat, kun odotin häntä ja nyt käytin samaa ohjetta, mutta lankana tässä Sandnes Garnin Spot värissä Kitti. Viimeksi käytin 7 veljestä, mutta nämä ovat paljon pehmeämmät. Ohje löytyy täältä, puikkoina käytin 3,5 mm.

Tulokasta kutsutaan vielä tällä hetkellä nimellä Sieppi, joten täytyyhän hänen saada lahjaksi myös ikioma Sieppi (Sieppi on Harry Potter-kirjoista). Tämä ajatus syntyi, kun olin aikeissa virkata tuttinauhan tulokkaalle, mutta keksinkin virkata hänelle vaunulelun, jota on kiva tutkia! Löysin kauppareissulla Novitan Soma-lankaa, joka on 50 % bambu-viskoosia ja 50 % puuvillaa. Katselin Pinterestistä ideoita ja otin vähän mallia, mutta mitään varsinaista ohjetta en ole tähän käyttänyt. Virkkasin ensiksi ison pallon, jonka sisälle laitoin kulkusen helisemään. Täytin pallon vanulla ja virkkasin kiinni. Virkkasin palloon kiinni myös nauhaosuuden, johon kiinnitin renkaan.

Nauhan leveyden täytyy TUKESin mukaan olla vähintään 1,5mm leveä ja enintään 22 cm pitkä, ettei kuristumisvaaraa olisi. Kiinnitin renkaan kiinni usealla kiinteällä silmukalla ja virkkasin vielä nauhaa pitkin langan takaisin pallo-osuuteen, jotta lanka ei vain pääsisi purkautumaan. Siipiä varten virkkasin neljä kappaletta siipiä, koska halusin laittaa siipien sisälle jotain rapisevaa. Olen aiemminkin käyttänyt kinkunpaistopussin palasia lasten leluihin, koska se kestää konepesun. Laitoin kaksi siiven kappaletta vastakkain ja virkkasin kiinteillä silmukoilla siipien ympäri. Lopuksi yhdistin siivet palloon ompelemalla. Tarkistutin osien pitävyyden 1-vuotiaalla tyttärelläni, eikä hän saanut osia irti, joten lelun pitäisi olla turvallinen.

Ystäväni näki kesällä tekemäni Isbjörns heldressin ja kysyessäni häneltä toivetta vauvan neuleeseen hän valitsi saman mallin. Otin haasteen mielelläni vastaan ja kokeilin kutoa uudestaan tämän haalarin. Testineulonnan jälkeen ohjetta oli hieman paranneltu ja jo kerran mallin tehneenä sen kutominen sujui nopeasti ja tällä ilman virheitä! Oli ihana tehdä tämä haalari uudestaan, koska malli on niin söpö. Tein sen samasta langasta kuin villasukatkin, eli Sandnes garnin Klompelompe Spotista. Sävynä tässä on harmaa ja käytin 4 puikkoja. Lanka ja napit ostin paikallisesta Neulenettikahvila Pirjoliisasta.

Kävin viikonloppuna tiputtamassa lahjat ystäväni postilaatikkoon hänen ollessa poissa kotoa. Julkaisen tekstin vasta, kun hän on taas kotona, jotta yllätys ei mene pilalle. <3

En malta odottaa Sieppiä. <3

Pikkusiskon ensimmäinen syntymäpäivä oli juuri ennen joulua ja 1-vuotiskuvat on ollut to do-listalla siitä asti. Tammikuun alussa keksin, että haluankin itse neulotun mekon neidille päälle kuviin. Olinhan juuri kerennyt ajatella, että tänä vuonna en tee neulomiselle mitään aikatauluja.. No, se lupaus piti noin viikon. Selailin Ravelrystä sopivia ohjeita ja ihastuin Pernille Larsenin, eli Knitting for Oliven Anemone-nimiseen mekkoon. Se näytti heti meidän Aurinkoisen mekolta, joten päätin ostaa ohjeen ja rupesin etsimään sopivia lankoja nettilankakaupoista ja päädyin lankakauppa Titityyn sivuille.

Silmiini osui BC Garnin uutuuslanka Bio Shetland, joka on GOTS sertifioitu luomuvillalanka, joka on valmistettu ja värjätty ympäristöystävällisesti työlot huomioiden. Toisinsanoen, täydellinen lanka pienoiselle (ja se sattui olemaan vielä alennuksessa! Aina parempi, kun on kotihoidon tuella..). Välillä epäilin lankaa liian karkeaksi, mutta kastelun jälkeen neule oli ihanan pehmeä. Ohjeen mukaan pääväriä tarvitsin 150 g lankaa ja kontrastiväriä 50g. Kontrastivärinä päätin käyttää Vaasan saaristosta ostamaani suomenlampaanvillaa, koska sitä minulla varastossa. Jälkeenpäin ajatellen olisi vaan kannattanut tilata samaa lankaa, ettei olisi taas tarvinnut soveltaa niin paljoa, mutta säästinpähän muutaman euron ja käytin jämälankaa..

Olen uskaltautunut ostamaan vyyhdillä olevia lankoja, kun löysin kirpparilta vyyhdinpuut. Ennen niitä pyörittelin lankoja tuolin jalkojen ympäri ja se meinasi olla tuskallisen hidasta. Nyt sujuu keriminen ja haaveissa siintää jo kerijäkone. Tässä projektissa oli muutenkin paljon uusia elementtejä, koska ohje on englanniksi, ja olen neulonut aiemmin vain suomen- ja ruotsinkielisillä ohjeilla. Onneksi ohjeen lopussa oli hyvin selitetty lyhenteet ja Ullaneuleen nettisivuilta löytyi hyvä suomi-englanti neulesanasto.

Neuloin mekon 2,5 puikoilla ja käytin kokoa 18kk, koska 12 kk ja 18 kk ohje erosi vain pituudeltaan. Neiti on kuitenkin pitkä, joten halusin että mekko menee hänelle hieman pidempään. Mekko aloitettiin neulomaan alaosasta ja kavenneltiin matkan varrelta. Hihoista oli valittavana pitkät tai 3/4 osa hihat ja itse taisin tehdä 5/6 hihat.. Ne taitaa jäädä ensimmäisinä lyhyeksi niin nyt menee niidenkin puolesta hieman pidempään. Hihat yhdistettiin samalle puikoille ja tehtiin raglankavennukset. Koska olin taas laiska laskemaan silmukoita (enkö koskaan opi?) niin sain jälleen soveltaa ja kukan varsi ei nyt ihan keskellä ole, mutta ei sitä onneksi päällä huomaa.. Ihana kukka-kaulus neulottiin erikseen ja kiinnitettiin neuloen mekkoon. Käyttämäni lanka oli siis paksumpaa, kuin ohjeessa, joten tein isommilla puikoilla pienemmän koon ohjeella ja lopulta kaventelin hieman vähemmän kun ohjeessa, jotta sain silmukkaluvut täsmäämään.

Kukan lehdet neulottiin erikseen ja ommeltiin käsin mekkoon kiinni. Ennen lehtien kiinnittämistä kastelin mekon ja lehdet, jotta ne istuisivat nätisti paikalleen. Kukan lehtien ohjeessa oli muutama virhe, lähetin sähköpostiakin tästä suunnittelijalle. Yhdestä virheestä en olisi piitannut, mutta koska ohje on maksullinen ja virheitä oli useampi niin ajattelin, että suunnittelija haluaisi tietää itsekin tästä. Vielä ei ole tullut vastausta, saa nähdä tuleekokaan. Uutta minulle oli myös kauluksen viimeistelu I-cord tekniikalla. Kauluksen reunasta tuli tosi siisti tällä menetelmällä, eikä se ollut vaikeaa.

Uskaltauduin varaamaan kuvauspäivän, kun mekko oli kaulusta vaille valmis. Mekko valmistuikin hyvissä ajoin (3 päivää ennen) kuvauksia ja siitä tuli aivan täydellinen. Onneksi saan näitä päähänpistoja, koska itsetehdyt vaatteet on ainutlaatuisia ja niillä on aina oma tarinansa kerrottavana. <3

Kävimme retkeilemässä pitkästä aikaa ja retken jälkeen huomasin, että pikkusiskon jalat oli hieman viileät. Alkuvuodesta tekemäni kantoliinasukat olivat jo kauan sitten jääneet pieniksi ja olimme matkassa toppatöppösillä. Edellisten sukkien valmistuttua sukkien suunnittelija Kaksin kaunihimpi-blogista kommentoi Instagram-kuvaani, että näihin varsiin voisi myös sopia huovutetut teräosat ja idea jäi muhimaan mieleeni. Samana iltana kun lapset menivät nukkumaan, kaivoin lankavarastosta sopivat langat esiin ja rupesin kutomaan. Käytin sukkiin Novitan 7 veljestä lankaa ja huovutettavan osan kudoin Novitan Joki-langasta.

Kantoliinasukat 1-vuotiaalle 7 veljestä-langasta ja Joki-langasta

Alkuperäisellä ohjeella tulee n 3-6 kk vauvan jalkaan sopivat sukat esim Nalle langalla ja 3 puikoilla. Koska meidän pikkusisko on hoikkaa mallia oleva vauva, vaihdoin vain langan paksummaksi, mutta pidin 3 puikot. Jälkeenpäin ajatellen olisin voinut nämäkin tehdä nallesta ja jatkaa vain vartta ja teräosaa pidemmäksi niin olisi tullut napakammat sukat, mutta hyvin pysyvät nämäkin jalassa ja taitavat mennä aika pitkään. Mutta yksivuotiaalle sopii siis hyvin vain paksumpaan lankaan vaihto.

Huovutettu teräosa pitämään pienet varpaat lämpiminä

Varsiosan tein ohjeen mukaisesti, edes sääriosasta ei tarvinnut tehdä pidempää. Ainoa, missä tein muutoksia, oli nilkan resori, jossa kavensin muutaman silmukan lisää, jotta saisin teräosan sopivaksi. Sovelsin teräosaan Lankahelvetti-blogin ohjetta vauvan huopatöppösistä. Nilkan resorin jälkeen vaihdoin puikot isommiksi ja langan paksummaksi. Vaikka Joki-lankaa neuvotaan kutomaan 5-6 puikoilla, käytin itse 8 puikkoja. Minulla oli muutama silmukka enemmän, kuin töppösten ohjeessa oli, koska nämä töppöset tulisivat pian 1-vuotiaalle. Alkuperäisessä ohjeessa on 8 silmukkaa puikolla ja minulla oli 10. Kantapään tein ohjeen mukaan ja myös kärkikavennukset.

Huovutin yhden sukan kerrallaan, koska huovuttamaton teräosa olisi mahtunut minun 39 numeron jalkaan ja kokoero hirvitti

Valitsin sukkalangaksi 7 veljestä myös siitä syystä, että tiestin sen kestävän 40 asteen konepesun. Minun oli pakko kokeilla huovuttaa ensin toinen sukka, että näkisin minkä kokonen sukasta tulisi. Onneksi siitä tuli kerralla (melkein) sopiva. Hieman taisi jäädä sitä kuuluisaa kasvunvaraa, mutta se ei näillä kylmillä säillä haittaa, saan tarvittaessa alle vaikka toisenkin villasukan. Heitin sukan pesukoneeseen ihan tavallisen pyykin joukkoon ja pesin 40 asteessa. Laitoin villasukan teräosan sisälle kaksi muovipussia, jotta sukka ei huopuisi kiinni. Olin huovuttanut aiemminkin koneessa joten tiesin tämän tavan melko varmaksi. Muotoilin sukan kosteana ja annoin kuivua. Pesin myöhemmin toisenkin ja sen jälkeen nämä ovat olleet jo kovassa käytössä.

Kantoliinasukissa on muotoiltu polven kohta

Huovutetut villasukat

Sovituskuvaa ei valitettavasti ole, koska kuvattava ei pysy hetkeäkään paikallaan. Jalat vispaavat myös kantorepussa, joten näiden paikallapysyvyys on myös ehditty testaamaan. Nyt minulla on työn alla isoin joululahjatyö, appiukon villapaita. Siitä laitan kuvaa Instagrarmiin vasta joulun jälkeen, kunhan lahja on annettu. Löydät minut Instagramista nimellä @ansuvilaakso

1 vuotiaalle kannettavalle sukat talvisia retkiä varten

Asevelikylän tonttupaja on jo kovaa vauhtia käynnissä ja ensimmäinen valmistunut lahja menee anopilleni. Vietämme tämän joulun mieheni puolen suvun kanssa ja meillä on tapana arpoa aikuisista lahjan saajat. Tänä vuonna meidän perhe antaa lahjat anopille ja appiukolle. Kysyin anopiltani, jos hän haluaisi villasukat tai lapaset ja lapasille olisi kuulemma käyttöä! Annan mielelläni lahjaksi jotain villaista ja itse tehtyä, koska ne varmasti lämmittävät saajaansa. Joululahjojenkin kohdalla teen käsitöitä mieluiten tarpeeseen, joten tapaan kysyä saajalta mieltymyksistä ja puutteista. Vaikka tykkäänkin hirveästi tehdä käsitöitä, olisi se molemmille osapuolille kurjaa, jos lahja ei miellyttäisikään ja jäisi käyttämättömänä kaapin perälle.

Kudoin lapaset 7 veljestä langasta

Mietiskelin malleja ja olinkin jo ostanut lankaa yhteiseltä Espanjan reissultamme, kunnes sain idean maakuntalapasista! Anoppini on kotoisin Kiteeltä ja kysyin häneltä, jos kutoisinkin hänelle Pohjois-Karjalan maakuntapalaset. Hän on siis nähnyt mallin ja saanut myös valita värin, joten eivät nämä lapaset nyt niin kovin suuri yllätys ole.. No, lämmittävät kuitenkin pitkään.

Pohjois-Karjalan maakuntalapaset

Täältä löysin ohjeen Pohjois-Karjalan lapasiin ja kun idea syntyi, piti sitä lähteä heti toteuttamaan. Lankavarastossani ei ollut sopivaa pääväriä, joten kaupan kautta ja neulomaan. Lankoina minulla on Novitan 7 veljestä päävärissä ja kuviovärissä, punainen lanka on joku jämäkerä. Päävärinä käytin tummanharmaata Grafiitti-lankaa ja kuvion tein luonnonvalkoisella. Ohjeessa neuvotaan kutomaan 3 puikoilla ja Pirkkalangalla, mutta halusin lapasista hieman paksummat ja niistä piti tulla L-koon lapaset, joten vaihdoin puikot 3,5 mm ja kudoin lapaset 7 veljestä langasta.

Aloitin lapaset ohjeen mukaan 48 silmukalla ja niistä olisi saattanut tulla liian isot, jollei resori olisi kirjoneuletta. Ohjeessa kyllä varoiteltiin pitämään langanjuoksut löyhinä, mutta mutta.. Testasin itse lapasia ja pyysin miestänikin kokeilemaan niitä, eikä kuulemma ollut hänellekään liian tiukka, joten ei tarvinnut purkaa! Olin tehnyt lapasen melkein kokonaan valmiiksi, kun totesin sen liian isoksi ja purkasin lapasen varteen asti. Kavensin varren jälkeen kaksi silmukkaa kämmenselän puolelta pois ja aloitin kirjoneuleen kaksi krs  peukalon jälkeen, niin lapasesta ei tulisi liian pitkä. Minun käsi on S-M, joten aina välillä pyysin miestäni kokeilemaan, ettei kirjoneule kiristä hänenkään kättään. Hyvät kuulemma olivat. Pituuden pyysin anopiltani, koska sitä emme voineet itse kokeilla.

Joululahja anopille

Peukalon kutominen on aina se viimeinen (ja viheliäisin) homma ja tällä kertaa päätin, ettei työ jää peukaloita vaille valmiiksi, vaan teen sen heti, kun lapanen on valmis. Peukku valmistuikin yllättävän ja helposti. Näissä lapasissa oli aukkopeukalo, jonka tein mallista poiketen vain 8:lla silmukalla, koska 9:n silmukan peukalo näytti niin hurjan isolta. Pituuteenkin lisäsin muutaman kerroksen.

Peukaloa vaille valmiit!

Vaikka kirjoneuleessa oli välillä pitkiä langanjuoksuja, sain ne omasta mielestäni tehtyä hyvin ja sidoin langat aina kolmen silmukan välein, niin ei sormet pitäisi jäädä lankoihin kiinni. Malli oli kiva tehdä ja toivottavasti saaja on tyytyväinen! Olen katsonut muidenkin maakuntien malleja (täältä löytyy) ja haluaisin tehdä niistä muutamat, jos vaan olisi aikaa! On vielä monet joululahjat tekemättä ja aikaa on vain rajallisesti. Ehkä vilautan muitankin joululahjaneuleita täällä jos vain saajat malttaisivat olla kurkkimatta tänne! 😉

Asevelikylässä löytyy myös Facebookista, jonne päivitän aina uusimman postauksen! Minut löytää myös Instagramista nimellä @ansuvilaakso.  Tule ihmeessä seuraamaan minun touhuja myös siellä.

Jos joku ei vielä tiennyt, rakastan islantilaisia neuleita! Niiden neulominen on todella rentouttavaa, neuleet valmistuvat nopeasti ja mallit ovat todella upeita. Lisäksi en ole tainnut koskaan palella alafosslopista tekemäni paita päällä. Olen tähän mennessä kutonut villapaitoja paksummasta alafosslopista ja muutaman paidan ohuemmasta lettlopista. Vain yksi paidoista on päätynyt omaan käyttööni (tämä asia täytyy korjata piakkoin) , muut olen tehnyt ystäville ja sukulaisille lahjaksi, niinkuin esimerkiksi tämän Afturin. Viimeisin valmistunut villapaita tuli meidän 3-vuotiaalle, jonka edellinen paita oli jäänyt pieneksi. Minulla oli jämälankoja edellisestä paidasta, joten tähän työhön tarvitsin vain päävärin verran lankaa. Paikallinen lankakauppa myy lopilankaa, joten otin isoveljen mukaan ja hän sai itse valita villapaitansa värin. Päättäväisesti hän osoitti vihreää, ja juuri tätä ihanaa pullonvihreää, jota olen muutenkin käyttänyt useissa neuleissa! Loistavaa värisilmää pojalla.

Uusi alku

Islanninvillapaidat neulotaan saumattomasti alhaalta ylös ja hihat yhdistetään ennen kaarrokkeen tekoa. Kainalot silmukoidaan lopuksi kiinni. Kaarrokepaidat ovat yllättävän yksinkertaisia tehdä. Kaarrokkeen kirjoneule saattaa aiheuttaa päänvaivaa jos ei ole kirjoneuletta aiemmin tehnyt. Tosin minunkin ensimmäinen kirjoneuletyö oli islannin villapaita, joten kannattaa ehdottomasti kokeilla!

Neuloin ensin alaosan, jonka jälkeen hihat.

Meidän poika on pitkä ja hoikka, joten melkein aina hänelle neuloessani yhdistelen eri kokoja. Tällä kertaa ympärysmitta oli kokoa 2 ja pituuden tein koon 4 mukaan. Tein paidasta  vähän pidemmän, jotta se ei jäisi heti pieneksi. Aloitin kutomisen ohjeen mukaan alaosasta, jonka jälkeen neuloin hihat. Joskus kudon ensin hihan, sitten alaosan ja viimeiseksi toisen hihan, koska hihojen teko voi olla välillä vähän tylsää. Se ns. toisen sukan syndrooma..

Tein juuri 3 vuotta täyttäneelle pojalleni villapaidan koon 4 pituudella ja koon 2 leveydellä. Kannattaa aina mitata paidan saaja.

Kun hihat on tehty, siirretään siitä tietty määrä silmukoita apulangalle odottamaan. Aluksi siirtelin silmukoita yksitellen apulangalle, kunnes luin jostain, että silmukat on helpointa siirtää neulan avulla kaikki kerralla. Tämä ei ollut käynyt mielessäkään, ja nyt siirtely sujuu mukavammin. Tässä vaiheessa jätän yleensä pitkän päättelyvaran, jolla silmukoin hihat myöhemmin kiinni, ettei tarvitse päätellä monta langanpätkää.

Kainalosilmukat apulangalle siirrettynä. Alaosasta siirretään saman verran silmukoita apulangalle. Lopuksi ne silmukoidaan yhteen.

Hihat ja alaosa samalla puikolla, nyt kaarrokkeen vuoro!

Päättelystä puheenollen, kun on aika vaihtaa lankakerää, nappaan uuden lankakerän sisäpuolelta aina pienen ”mytyn”, jotta löytäisin kerän sisällä olevan langanpään. Kun lanka tulee kerän sisältä, kerä ei pyöri joka paikassa vaan pysyy nätisti vieressä. Lankaa vaihdettaessa työssä kiinni olevasta langasta puretaan säikeet erilleen ja asetetaan ne lomittain uuden langanpään säikeiden kanssa. Sitten pyöritellään langanvaihdoskohtaa käsien välissä (kädet voivat olla vähän kosteat, jolloin lankaa huopuu paremmin), jotta langanpäät huopuvat toisiinsa kiinni. Näin ei tarvitse päätellä näitä lankoja!

Molemmista langanpäistä avataan säikeitä ja laitetaan lomittain.

Langan vaihtumiskohta on huomaamaton eikä tarvitse päätellä

Hihat neulotaan samalle puikolle kun alaosa ja on aika aloittaa kirjoneule. Tämä on aina se paras osa! Kirjoneuletta tehdessä täytyy muistaa pitää langanjuoksut tarpeeksi lyhyinä, minä kieputan langat aina kolmen silmukan välein, ettei työ rupea kiristämään. Pidän aina korostusvärin langan lähempänä vasenta puikkoa, jotta sen silmukat kulkisivat lähempänä työtä, eikä silmukat kiristyisi liikaa. Työn nurjakin puoli näyttää siistiltä, kun kuljettaa lankoja aina samoin päin.

Korostusväri kulkee lähempänä työtä niin sen silmukat erottuu paremmin

Nurja puoli on siisti, kun lankoja kuljetetaan aina samoin päin

Kambur-paidassa on kolmen värin kierroksia vain kaksi, jotka ovat ainakin minulle hitaampia kierroksia, koska lankoja täytyy kieputella hieman enemmän. Jos haluaa helpon kirjoneulepaidan, suosittelen Stryta-villapaitaa, joka neulotaan paksusta alafosslopista. Neuloin sellaisen itselleni vuosi sitten, ja siinä oli tosi yksinkertainen kuvio.

Kolmella langalla teko ei ole minulle mieleisintä, koska se on paljon hitaampaa. Kun löytää itselleen sopivan tavan tehdä, niilläkin neulominen sujuu kyllä.

Kuvioiden jälkeen työhön kudottiin resori pienemmillä puikoilla ja sitten se olikin viimeistelyä vaille valmis. Päättelen yleensä langat aina heti työn valmistumisen jälkeen, niin saan sen mahdollisimman nopeasti käyttöön. Kainaloiden silmukointi aiheutti alkuun hankaluuksia, mutta nykyisin se sujuu ihan mukavasti. Silmukoinnissa neula pujotetaan ensin kahden yläpuolen silmukan läpi, jonka jälkeen neula pujotetaan alapuolen silmukoiden läpi. Neulaa kuljetetaan aina samaan suuntaan. Seuraavaksi otetaan edellisellä kierroksella ommeltu viimeinen silmukka ja yksi uusi silmukka ja vedetään lanka niiden läpi. Aina kaksi silmukkaa kerrallaan, joista toinen on jo ommeltu. Näin pitäisi tulla siisti sauma kainaloon.

Kainaloiden silmukointia, aina kaksi silmukkaa kerrallaan yhteen.

Silmuikoitu kainalosauma. Tämä vaatii vielä muutaman paidan, että saan tästä siistimmän.

Viimeiseksi kastelen paidan haaleassa vedessä ja asettelen sen tasoon pyyheiden väliin ja annan olla yön yli. Aamulla otan pyyhkeet pois ja annan paidan kuivua. Näin silmukat asettuvat paikoilleen ja työn jälki on siistimpää. Sitten vain paita päälle ja pihalle!

Kambur

Väreillä on väliä! Kannattaa valita toisistaan hyvin erottuvat värit kirjoneuleeseen.

Ps. Osa kuvista on pimeitä, koska kudon iltaisin lasten nukkumaanmenon jälkeen. 😀

Olen kutonut aktiivisesti noin 4 vuotta. Sinä aikana olen löytänyt sosiaalisen median neuleyhteisön ja pääsen ihailemaan muiden suunnittelemia ja neulomia neuleita. Olen monesti kiinnittänyt huomiota suunnittelijoiden testineuloja-pyyntöihin ja salaa haaveillut saada testineuloa jonkun ihanan uuden neuleen. Aikaisemmin en ole uskaltanut, koska en ole luottanut omiin kykyihini, mutta kun Victoria Snellman oli suunnitellut uuden villahaalarin ja hän etsi Instagramissa neulojia testaamaan neuleohje, uskaltaudin ottamaan häneen yhteyttä.

Isbörns heldress on Victoria Snellmanin suunnittelema

Olen neulonut Victorian eli Lykkeliten designin neuleita aiemminkin, muun muassa Mammas isbjörnshoodien ja kun Isbjörns heldressissä tyyli oli sama, halusin neuloa pikkusiskolle sen. Mietin jo, että tämä voisi olla ihana pikkusiskon 1 vuotis-kuvauksiin! Pyysin saada neuloa haalarin koossa 1 ja sainkin sen. Neuleohjeet tuli sunnuntaina illalla ja aikaa neulomiseen oli annettu 3 viikkoa. Ohje on ruotsiksi, mutta se ei ole minulle mikään este. Helppo homma siis..

Lankana työssä Sandnesin Klompelompe spöt

Hain paikallisesta lankakaupasta maanantaina langat, jotta pääsisin heti neulomaan. Lankana käytin ohjeen mukaan Sandnes Klompelompe Spøt:iä. En kauhean usein neulo mallitilkkuja, koska omassa käytössä se nyt ei ole niin justiinsa, mutta tässä tapauksessa halusin kuitenkin olla täsmällinen ja pelata varman päälle, ettei tarvitsisi purkaa. Neuloin mallitilkun ainakin 3 kertaa eri kokoisilla puikoilla, mutta en meinannut millään saada silmukkamäärää täsmäämään. Päätin vain aloittaa neulomisen ja tarkistella sitten neulomisen aikana. VIRHE! Neuloin ensimmäisen pultun (lahkeen) ehkä 5 kertaa, koska en saanut oikeeta määrää silmukoita vieläkään. Viikko vierähti turhan nopeasti ja olin vielä alkutekijöissä. Harmistuneena päätin vain ruveta neulomaan 4:sen puikoilla, koska työ oli pakko saada valmiiksi. Kun vain neuloin, enkä ajatellut kokoajan tiheyksiä, pulttu valmistui nopeasti ja toinenkin tuli valmiiksi nopeasti.

Vihdoin rupesi sujumaan ja tiheyskin vihdoin täsmäsi

Kun olin päässyt puoleenväliin keskiosaa, rupesin jostain kumman syystä vasta tässä vaiheessa laskemaan silmukoita ja työssäni oli 4 liian vähän. Harmitti hirveästi, koska olin kaventanut haarakiilan kohdalla yhden kerran liikaa. Jos tämä ei olisi ollut testineule, olisin vain lisäillyt silmukat työhön ja jatkanut, mutta tunnollisena purkasin neuleen keskiosan pois ja aloitin lähes alusta. Onneksi työ on yksivuotiaalle, eikä purettua työtä ollut kuin 15 cm tehtynä.. Tämän jälkeen tarkistan silmukat aina heti! Tarkistin tässä vaiheessa myös tiheyden ja se täsmäsi!

Purkamisen jälkeen harmitti oma huolimattomuus

Kun kaksi viikkoa neulomista oli takana, minulla oli jäljellä hihat, raglankavennukset, huppu ja viimeistely. Asetin itselleni aikataulun, jonka mukaan oli neulottava. Neulomisaikani on aina lasten nukkumaanmenon jälkeen, joten sitä ei aina ole niin paljoa kuin haluaisin. Päätin kuitenkin, että valvon aina niin myöhään, että pysyn aikataulussa. Mukavasta ja rentouttavasta harrastuksesta oli tullutkin stressitekijä ja mietin kokoajan neulomista ja toivoin että saan sen valmiiksi. En missään nimessä aikonut tuottaa toiselle pettymystä jättämällä työtä kesken. Yhtenä päivänä sain ”etumatkaa” ja stressi alkoi helpottaa kun vihdoin alkoi näyttää siltä, että työ valmistuu. Neule ei ollut ainoa ohjelma sillä viikolla, sillä juhlimme isoveljen 3-vuotis syntymäpäiviä ja olimme lähdössä saman viikon sunnuntaina Espanjaan lomalle.. Multitasking-ominaisuuttani koeteltiin ja kovasti.

Viimeistelyä vaille valmis työ! Sain ajoissa lähetettyä mitat ja langanmenekin suunnittelijalle.

Perjantaina, kaksi päivää ennen deadlineä sain työn pois puikoilta! Oli niin sanotusti voittajafiilis, kun vein työn pingotukseen. Kastelin kaksi pyyhettä ja laitoin työn niiden väliin yöksi asettumaan, jotta saisin mitattua työn leveyden ja pituuden. Punnitsin myös valmiin työn, jotta ohjeeseen saadaan oikea lankamäärä. Työn tässä vaiheessa huomasin muutaman ratkaisevan virheen, nappilista oli hieman ”erilainen” ja minun haalarissani oli yksi napinläpi enemmän, kuin mitä olisi pitänyt.. Nämä virheet huomasin jälkeenpäin ja menevät ihan omaan piikkiini.

Nallen korvat ja napit paikoillaan. Napit: Ompelukoneliike Halonen

Työn viimeistely, eli nallenkorvien kiinnittäminen ja nappien ompelu jäi siltä osin tekemättä, ompelin ne paikoilleen, kun tulimme lomalta. Villahaalari on tosi ihana, ihan täydellinen pienelle pikkusiskolle. Ohje on selkeä ja haluaisin kovasti tehdä toisenkin haalarin, tällä kertaa ilman aikarajoja ja paineita epäonnistumisesta. Tällaista stressiä en neulomiselta kaipaa vaan haluan pitää sen omana rentoutumiskeinonani. Haluan vielä joskus testineuloa jotain, mutta ainakaan nyt ei ole sen aika.

Tänä vuonna minulla ja monella ystävälläni on 30-syntymäpäivät. Ystävälläni oli syntymäpäiväjuhlat elokuun puolessa välissä ja halusin antaa hänelle lahjaksi jotain erityistä. Olemme aiemmin sopineet, ettemme vaihtaisi lahjoja aikuisten kesken, mutta 30:sten kunniaksi annoin hänelle lahjaksi villapaitalahjakortin. Hän sai lahjakortin puoli vuotta ennen syntymäpäiväänsä, joten aikaa oli hyvin idean toteuttamiseen. Hän sai selailla Ravelryä (neulojien ja virkkaajien ideapankki) tunnuksillani ja valita minkä tahansa neuleen. Mallin valinnassa ei kauaa kestänyt ja värien valintakin sujui häneltä nopeammin kuin minulta.

Aftur lettlopi-langasta

Rakkaudestani islantilaisiin neuleisiin taisin suositella sellaista hänellekin ja niinpä hänkin päätyi sellaisen valitsemaan. Islantilainen villalanka on ihanan lämmintä, enkä ole koskaan tainnut palella omalla villapaidallani. Aftur-niminen paita löytyi Islantilaisia neuleita-kirjastani. Sen on suunnitellut Védis Jónsdóttir ja se neulotaan ihanasta Lettlopi langasta. Lopilankoja saa tilattua monen lankakaupan verkkosivuilta ja sitä löytyy myös meidän paikallisesta lankakaupasta.

Aloitin hihasta, sitten neuloin alaosan ja lopuksi toisen hihan

Toiveena oli, että neuloisin villapaidasta hieman pidemmän ja neuloin paidasta 30 cm pidemmän kuin mallissa alunperin oli. Muuten tein ihan ohjeen mukaan. Puikkoina käytin 4,5 pyöröpuikkoja. Ostin työtä varten KnitPron pyöröpuikot ja karhea islanninvilla luisti niillä tosi ihanasti. Aiemmin olen tykännyt neuloa puisilla puikoilla, mutta olen tykästynyt enemmän näihin Zingeihin. Työt etenee hurjaa vauhtia näillä puikoilla! Kirjoneuleen tekeminenkin sujuu joka kerta paremmin ja työstä tulee siistimpi.

Paras vaihe edessä!

Lankadominanssin ansiosta nurjasta puolestakin tulee siisti. Päättelyapulainen mukana hommissa

Aloitin neulomisen kaksi kuukautta ennen syntymäpäiväjuhlia ja työ valmistui viikkoa ennen h-hetkeä. Monet taitavat lykätä töiden päättelyä, mutta minä tapaan tehdä sen heti! Kainaloiden silmukointikin onnistui tällä kertaa tosi hyvin. Islantilaisia neuleita-kirjassa on tähänkin tosi selkeät kuvalliset ohjeet, kuin myös lankadominanssiin.

Kainaloiden silmukointi jäljellä

Aftur pidemmällä helmalla

Työn kanssa ei tullut kiire ja sitä oli mukava neuloa. Minun ensimmäinen kirjoneuletyöni ja oli myöskin islantilainen neule. Nämä on yllättävän helppoja ja mukavia neuloa, koska puikot on isot ja lanka paksua. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan tällaisen neulomista! Ystäväni on paitaansa kovin tyytyväinen, enää hänen ei tarvitse palella. <3

Käytämme paljon villapaitoja kotona ja ulkoillessa, joten mielestäni villapaitoja ei voi olla liikaa! Oma villapaitaprojektini oli tauolla, koska siihen ei ollut lankaa saatavilla, joten tarvitsin uuden työn. Kysyin mieheltäni, haluaisiko hän uuden paidan.. Selasimme Ravelryä ja Googlea ja hän tykästyi Hailuodon paitaan. Novitalta löytyy ilmaisohje, jonka mukaan rupesin paitaa tekemään.

Kun luin ohjetta, ajattelin että en ikinä osaisi tehdä tätä paitaa ja kun Nalle on aika ohkaista lankaa, ajattelin samalla etten ikinä saisi sitä edes valmiiksi. Mikael kuitenkin tykkäsi tästä mallista, niin halusin kuitenkin yrittää! Harvemmin on tällaisia tunteita ennen uuden neuleen aloittamista. Yritin miettiä tätä haasteena ja lopulta siinä onnistuinkin! Ohje oli lopulta selkeä, kunhan sitä malttoi lukea vaihe vaiheelta. Lankana käytin ohjeen mukaan Novitan Nallea, tein S koon ja puikkoina oli numero 3 pyöröpuikot. Koska käsialani on aika löysää, tein varmuuden vuoksi testilapun. Tällä kertaa sain käyttää suositeltuja puikkoja, eikä (onneksi) tarvinnut valita pienempiä.

Villapaita tulossa

Aloitin neulomaan tätä paitaa tammikuun alussa ja se valmistui viime viikolla. Tikuttelin menemään puoli vuotta, ja tein muutaman välityönkin valmiiksi tässä ajassa. Aluksi tuntui, ettei työ millään edennyt, mutta kun sain erotella etukappaleen ja aloittaa mallineuleen, alkoikin työ luistaa ihan eri tavalla. Etu- ja takakappaleet valmistuivat nopeasti. Seuraavaksi takkusin olkapäille virkattavien piilosilmukoiden kanssa aika monta iltaa. Jotenkin en meinannut saada niitä onnistumaan. Niistä selvittyäni sain aloittaa hihat. Jälleen tuntui, ettei työ millään etene, mutta loppua kohti silmukat alkoi luistaa ihan eri tavalla. Hihat neulotaan työssä kiinni, joten koko työn pyöritteleminen hidasti niiden neulomista.

Neuloin paitaa myös Neulekuvahaasteen aikana

Ensimmäisen hihan jälkeen halusin tehdä kauluksen, koska tarvitsin hieman vaihtelua. Oli mukava neuloa välillä ihan tavallista 2 o 2 n joustinta. Toinen hiha valmistuikin hurjaa vauhtia. Neuloin sitä Knit in Public päivänä ja se oli työn alla myös meidän Lapin reissulla, tämä työ näkyi monesti myös Nonnu Neulojan Neulekuvahaasteen aikana. Tuntui ihanalta, kun sain päätellä viimeiset silmukat ja sain puikot irti työstä.

Takaosan kiila ja olalla napit

Etuosan mallineule ja hihan sauma

Lopuksi viimeistelin kauluksen piilosilmukoilla ja virkkasin olkapään halkioon napeille silmukat ja ompelin napit kiinni. Sitten valmis työ kosteiden pyyhkeiden väliin asettumaan yöksi. Aamulla oli ihana nähdä, miten takakappaleen levennyskiila oli asettunut nätisti paikalleen ja työn jälki oli tasoittunut. Olen lopputulokseen erittäin tyytyväinen ja mikä parasta, Mikaelkin on. Eipä tätä paitaa kyllä turhaa tikkuriksi kutsuta, olisi hauska tietää montako silmukkaa tähän paitaan tikutin.

Valmis Tikkuri-paita