Uusi vuosi on uusien tekojen aikaa ja haaveiden toteuttamiseen ryhtymistä. Tänä vuonna aion toteuttaa haaveeni omasta YouTube-kanavasta ja viime viikolla julkaisin ensimmäisen jakson neuleaiheisesta videopodcastista omalla kanavallani. Kanavan nimi on Asevelikylässä ja näissä jaksoissa kerron neulomisesta harrastuksenani, esittelen valmiita ja myös keskeneräisiä töitä. Kerron myös neulesuunnitelmistani ja niitähän minulla yleensä riittää!

Aika videoiden kuvaamiselle on nyt oikea, koska sain joululahjaksi järjestelmäkameran, jolla on hyvä kuvata myös videoita. Täytyy vain ensin opetella käyttämään sitä ja samalla pitäisi bloginkin kuvien laatu parantua. Olen tähän mennessä kuvannut puhelimellani, mutta puhelimeni kameran laatu on heikentynyt tässä vuosien aikana. Olen pitkään haaveillut kamerasta, mutta en osannut uneksiakaan, että saisin sellaisen joululahjaksi! Ilmeeni oli kyllä näkemisen arvoinen, kun avasin paketin..

Kuvasin testijakson jo ennen joulua puhelimeni kameralla, ihan vain kokeillakseni, miltä kameralle höpöttäminen tuntui ja se sujuikin paremmin kuin olin ajatellut. Ennen joulua olisi ollut hyvä kuvata kokonainen jakso, sillä silloin minulla oli vielä kaikki joululahjaneuleet hyppysissäni. Puhelimella kuvattu video ei ollut tarpeeksi hyvänlaatuinen, joten sitä en ajatellut julkaista. Lahjatkin on jo annettu eteenpäin ja uudet neuleet odottavat! Ajattelin kuvata videon aina kerran kuussa, toivotaan että uusia valmistuneita töitä on kuukaudessa kertynyt sen verran, että jaksoon on uutta asiaa. 🙂

Ensimmäisen jakson julkaiseminen jännitti kovasti, mutta sain ihanaa palautetta neuleyhteisöltä Instagramin puolella, joka lämmitti kovasti mieltäni. Tuntui erityisen kivalta, kun videota oli käyty ensimmäisen päivän aikana katsomassa yli 100 kertaa ja viikkoa myöhemmin tilaajiakin on jo 100, joten aion varmasti jatkaa ilolla tätä uutta harrastusta. Kiitos kaikille jo videon katsoneille ja käykäähän te muutkin katsomassa Asevelikylässä neulepodcastin ensimmäinen jakso ja jättäkää ihmeessä kommenttia joko kanavalle tai sitten Instagramiin jakson kuvan alle. Minut löytää Instagramista nimellä @asevelikylassa.

Joulu alkaa olla ohi ja lähes kaikki lahjat on jaettu. Muutama paketti odottaa vielä saajaa, mutta kaikki itsetehdyt on päässeet uusien omistajiensa luo. Me vietetään joka toinen joulu minun perheen kanssa ja joka toinen mieheni perheen kanssa. Kokoonnuimme tänäkin vuonna pienehköllä porukalla mieheni perheen kanssa ja meillä on aikuisten kesken sovittu, että lahjansaajat arvotaan. Tämä tapahtuu usein jo heti juhannuksen jälkeen, koska suurin osa porukasta on jouluihmisiä. 😀 Tänä vuonna meidän lahjat sai mieheni sisko ja hänen mies. Voisimme toki ostaa jotain, mutta mieluummin olen antanut villaisia lahjoja.

Olen jo useamman vuoden tehnyt joululahjaksi islantilaisen villapaidan jollekin sukulaiselle tai ystävälle ja tänä vuonna oli kälyni vuoro. Hän oli jo pitkään haaveillut kunnon villapaidasta, joten lahja meni oikeaan osoitteeseen! Hän sai itse valita kuvion ja värit ja tämän vuoden lahjapaita oli Riddari harmaan, valkoisen, vaalean beigen ja mustanruskean sävyissä. Aloitin paidan teon hyvissä ajoin ja etäluennot oli hyvää aikaa neuloa tasaisia osuuksia.

Hyvä luentoneule oli myös kälyni miehen joululahjaksi tekemäni Oslo-pipo, siinä kun tarvitsee tehdä pitkät pätkät sileää neuletta. Oslo-pipon jouduin tehdä kahdesti, ensimmäisellä kerralla siitä tuli aivan liian iso.. Tein tämän pipon kolmanneksi pienimmässä koossa ja siitä tuli sopivan napakka eikä ehkä löysty niin paljon käytössä. Pipo on tehty kaksinkertaisesta Arwettasta vaaleanharmaana. Koska arwetassa on laaja värikartta, kyselin hieman apuja kälyltäni, että värivalinta osuisi nappiin.

Heidän 4-vuotias rakastaa dinosauruksia ja olin jo kauan ajatellut tehdä hänelle Sari Nordlundin suunnitteleman dino-pipon. Neuloin tämän yksinkertaisella arwetalla samassa värissä, kuin isänsä pipo. Kontrastiväriksi valitsin tummanvihreän, jonka arvelin sopivan lahjan saajalle. Dinopipo oli aika haastavaa kirjoneuletta, tai vaati kovasti keskittymistä. Onneksi kyseessä oli lasten pipo niin se valmistui kuitenkin ajallaan. Tässä tapauksessa ajallaan oli päivää ennen vieraiden saapumista..

Perheen pienintä, eli 4 kuukautta vanhaa vauvaakaan ei unohdettu, hänelle virkkasin teemaan sopivaksi rapisevan dinosauruksen. Etsin pinterestistä ideoita dinoleluihin ja löysinkin sieltä ihanan ohjeen. Päädyin vain katsomaan mallia tästä kuvasta ja tein omasta päästä tämän lelun. Virkkasin lelun Blend Bamboosta ja selkäosan koristeet ovat mummuni varastosta. Lelun sisään laitoin kinkunpaistopussin tuomaan rapinaa ja koska paistopussi kestää hyvin kuumuutta, kestää se myös pesua.

Näiden lisäksi kudoin villasukat omalle pojalle, hän sai punavalkoiset raitasukat Janne-langan jämistä. Nämä sukat on tarkoitus olla Vaasan Sportin kannattajasukat, eli ”punavalkoiset”, kuten hän asian ilmaisee. Toiset sukat meni toiselle kälylleni, hän kun tuossa aiemmin valitteli ettei omista yhtiäkään villasukkia. Siitäpäs nappasin idean joululahjasukkiin, tarkistin hänen kengän koon kälyni huomaamatta ja kudoin menemään. Käytin tähän työhön lankaa, jota olin ostanut paikallisen lankakaupan alelaarista juurikin sillä ajatuksella, että näistä teen jollekin sukat lahjaksi. Onneksi sukka-asia tuli puheeksi kälyni kanssa niin ainakin meni sukat oikeaan osoitteeseen.

Uusi vuosi on kohta vaihtumassa ja minulla on jo hirveästi neulesuunnitelmia tulevalle vuodelle! Uuden vuoden ensimmäinen projekti on jotenkin aina erityinen, joten sitä pitää vielä pähkäillä. Minulla on langat valmiina mieheni villapaitaan, ehkä se voisi olla se. Samaten täytyisi keksiä joku sopiva matkaneule, koska lapin kutsu on kuultu ja lähdemme tammikuun alussa viikoksi lumille. Näiden lisäksi minulla on vielä muita neuleaiheisia suunnitelmia, joita en ihan vielä uskalla paljastaa. Nämä suunnitelmat ovat pyörineet mielessä jo jonkun aikaa, katsotaan mitä saan aikaiseksi. Ihania vuoden viimeisiä päiviä kaikille.

Pikkuneiti 3-v on tykästynyt Frozeniin ja kuten edellisessä postauksessa kerroin, järjestimme hänelle myös Frozen-teemaiset syntymäpäivät. Olemme katsoneet kyseisen elokuvan vain kerran, mutta hän on muutenkin ihastunut kyseiseen teemaan ja minun Spotifyn vuoden suositut-listan kärjessä keikkuukin Taakse jää-laulu (heti Kotkasydän ja Sportti voittaa-laulujen tullessa hyvänä kakkosena). Pikkusisko on mainio persoona, hän haluaa olla niin prinsessa, kuin jääkiekkoilijakin ja mikäpäs siinä, jännä nähdä mikä hänestä tulee isona

Sitten siihen mekkoon! Kudoin pikkusiskolle mekon hänen 1-vuotisjuhlilleen ja nyt kun se on pieni, halusin tehdä hänelle uuden. Etsin Ravelrystä ideoita ja kyselin Instagramissa vinkkejä muilta neulojilta, kunnes sitten törmäsin Victoria Snellmanin suunnittelemaan Juno Kjolenin (Juno mekko). Olen neulonut Lykkeliten Designin ohjeita aiemminkin, esimerkiksi tämän Isbjörns heldressin ja Mammas Isbjörnshoodien ja valitsin tämän mekon, koska hänen ohjeensa on yleensä hyvin selkeitä. Aikaakaan ei ollut hirveästi, koska puikoilla oli myös muutama joululahjaneule ja sillä, että ohje oli tehty paksummalle langalle saattoi olla jotain tekemistä asian kanssa..

Ohjeessa on käytetty Sandness Garnin Duoa, joka on minulle tuttu lanka jo Nuuk-paidasta, sai minut valitsemaan saman langan. Lankaa neulotaan 4 mm puikoilla ja Duossa on merinovillaa ja puuvillaa, eli tätä voi pitää myös hieman lämpimämmilläkin säillä. Mekko neulotaan ylhäältä alas saumattomasti ja olalla on pienet frillat. Aivan ihana mekko. Koska mekosta oli tarkoitus tulla Frozen-mekko, halusin helmaan joitain lumihiutaleita. Aluksi koitin tehdä yhden ison hiutaleen silmukoimalla, mutta se näytti liian sotkuiselta, joten purin sen pois. Olin käyttänyt paksumpaa lankaa ja tekniikka rupesi sujumaan, mutta kuvio ei vastannut odotuksiani, joten se oli parempi purkaa. Seuraavaksi koitin kirjoa yhden ison hiutaleen, mutta eipä sekään miellyttänyt, joten se sai lähteä. Rupesi hieman turhauttamaan, koska mekko oli muuten valmis, mutta loppusilaus puuttui. Viimeisenä kokeilin mennä sieltä, missä aita on matalin ja kirjoin muutaman pienen tähden mekon alaosaan ja kappas, olinkin tyytyväinen! Ne sai sitten jäädä ja mekko oli valmis.

Annoimme pikkusiskolle mekon juhlapäivänä ja hän pyörähteli mekko päällään niin hienosti, että eiköhän se kelvannut. Helmassa on nimittäin paljon leveyttä niin sen kanssa kelpaa tanssahdella. Osa Victorian ohjeista on jo suomennettu ja pian tulee tämäkin ohje suomeksi hänen verkkokauppaan. Iloisia neulomishetkiä ja ihanaa joulua. Seuraavaksi pääsenkin esittelemään joululahjaneulomuksiani!

Minä pidän hirveästi kutomisesta eli neulomisesta ja sanoisin sen olevan minulle rentoutumiskeino ja myös erinomainen apuväline keskittymiseen. Tällä hetkellä opiskelen etänä, joka tarkoittaa paljon istumista koneen ääressä. Ensimmäisen vuoden opiskelijana olen ollut etuoikeutettu, sillä olen saanut olla myös kampuksella. Kuitenkin, keskittyminen ja istuminen vaatii paljon ja minä saan siihen avun kutomisesta. Esimerkiksi tämänkin villapaidan helman olen kutonut luennoilla, koska sopivan mittaisilla pyöröpuikoilla kutoessani minun ei tarvitse vilkaistakkaan neuletta, kun jokainen silmukka kudotaan oikein. Mitään vaativampaa en voi ottaa luentoneuleeksi, tarkoitus on kuitenkin keskittyä itse asiaan.

Tätä neuletta kudoin luennoilla sekä myös matkalla pohjoiseen, siinä oli monen monta tuntia aikaa kutoa uudelleen tätä paitaa.. Minulla oli liian pienet puikot tähän ja paita oli saajalleen liian pieni. Mitäpä en ollut ottanut isompia puikkoja, vaikka ohjeessa sanotaan! Tein paitaa aluksi 4,5 mm puikoilla, millä yleensä kudon islantilaiset ja ohjeessa kehoitettiin käyttämään 5 mm puikkoja.. Olisi (taas) vaan kannattanut uskoa.. Onni onnettomuudessa kuitenkin oli, että paidan saaja tuli kokeilemaan paitaa ennen kaarroketta, joten purin ainoastaan alaosan ja hihat. Vähän harmitti, mutta vielä kurjempaa olisi ollut antaa paita, joka ei istu. Hän on ulkoilmaihmisiä ja ahtaassa paidassa liikkuminen olisi ollut mahdotonta.

Ystäväni valitsi malliksi Dianna Wallan Skógafjall paidan ja kävimme paikallisessa lankakaupassa valitsemassa langat. Paita neulotaan Lettlopista, mikä ei blogiani lukeville varmaan tullut yllätyksenä, pidänhän eniten islantilaisten villapaitojen tekemisestä. Itse en niitä tarvitse niin monta, joten välillä inspiroidun vaatettamaan ystäviä ja sukulaisia. Ohje on maksullinen ja sen voi ostaa Ravelrystä. Ohjeet on englanniksi ja norjaksi ja vaikka ruotsi taipuukin mainiosti, kudon silti mielummin englanniksi.

Ohjeessa on ihanan pitkät resorit hihoissa ja helmassa ja ystäväni toiveiden mukaisesti tein hihoihin peukuille reijät. Päättelin 5 silmukkaa kierroksen alussa ja seuraavalla kierroksella loin viisi uutta silmukkaa tilalle. Tätä aion kokeilla myös seuraavaan omaan paitaani, mikäli sellaiselle ilmenee tarvetta (tai halua!). Hihoissa oli yllättävän vähän lisäyksiä, jos vertaa ohjeisiin, mitkä löytyy Islantilaisia neuleita – kirjasta, mikä oli aika mieluisaa vaihtelua. Ohjeesta poiketen tein osien liittämisen samalle kaapelille omalla totutulla tavalla, enkä tässä oikein seurannut ohjetta. Kainalosilmukat jätettiin auki ja silmukoitiin lopuksi kiinni.

Kaarroketta oli ihana kutoa, kuvio on mielestäni tosi kaunis. Kirjoneulekaaviossa oli näytetty erikseen, kumpi lanka dominoi, joten oli se oli mukava lisäys kaavioon! Pystyyhän sen itsekin päättelemään, mutta itse ainakin pidin tästä lisäyksestä. Niskaan tuli lyhennettyjä kerroksia, mikä ei ole niin ominaista niille paidoille, mitä olen aiemmin tehnyt, mutta se tuo lisämukavuutta paidalle, kun niska ei ole paljaana. Tämä on myös sellainen uusi asia, mitä aion käyttää seuraavassa islantilaisessa, kenelle se nyt sitten ikinä meneekään! Ihana projekti, saaja oli onnellinen ja niin minäkin. Suosittelen kovasti tätä mallia, se on aivan ihana!

Minulla oli jo ennen viime kesää mielessä, että pitäisikö tehdä itselleni monikäyttöinen kesäpaita, jota voi pitää kaiken kanssa (onko sellaista..?) ja silloin päädyin tekemään Navellin. Se ei nyt ihan menestys ole ollut, omien sovellusten ansiosta.. Mutta tämä Nuuk sen sijaan oli ensinnäkin helppo tehdä ja se istuu minulle aivan täydellisesti! Tätä paitaa voi pitää hameen, farkkujen ja shortsien kanssa, eli juuri sellainen, mitä toivoin! Haluan muutenkin vaatekaappiini vain hyviä ja monikäyttöisiä vaatteita, joten siihen Nuuk sopii mainiosti.

Nuuk on Jonna Hietalan suunnittelema lyhythihainen paita, joka ilmestyi Laine Magazine 1:ssä ja joka on erikseen ostettavissa Ravelrystä. Tämä ohje oli – 40 % alennuksessa ja taitaa olla vielä tämän kuun (toukokuu) loppuun. Menossa on myös Nuuk-yhteisneulonta, johon kannattaa ehdottomasti osallistua! Ohje on nykyään suomennettu, mikä on kiva lisäys heidän ohjeisiin.

Kudoin omani Sandnes Garn Duosta, joka on 55 % merinovillaa ja 45 % puuvillaa. Lanka on ohuempaa, kuin ohjeessa, joten tuli pikkuisen sovellettua. Tällä kertaa (onneksi ja kerrankin) tein mallitilkun, josta katsoin oikean tiheyden. Käytin työhön 4,5 mm puikkoja ja paita on kokoa 2. Lanka on ihanan pehmeää ja hyvin laskeutuvaa. Olen 175 cm pitkä, joten pituuden kanssa täytyy aina mittailla erikseen. Haluan tehdä vielä toisen Nuukin, mutta paksummasta langasta!

Kuvissa minulla on korvissa itsetehdyt makrame-korvikset! Ostin ohjeen ja langat SofiaKnotterin verkkokaupasta. Ohje on Kaarna Knottingin käsialaa, sen avulla oli helppo tehdä nämä. Nämä on aivan ihanat, taisin juuri innostua myös solmeilusta!

Pieni tyttäreni on alkanut innostumaan keppihevosista, koska sellaisen nähdessä alkaa hirmuinen ”heppa!”-huuto. Eräänä päivänä, kun hän pelasi sählyä isoveljensä kanssa, vaihtui maila pelivälineestä ratsuksi. Kaikeksi onneksi (heh) olin uutta projektia vailla ja rupesinkin eräänä iltana kaivelemaan lankavarastoja. Idea minulla oli jo valmiina ja pitihän sitä ruveta hommiin, jotta neiti saisi uljaan ratsunsa.

Olin saanut mummuni vanhat langat käyttööni ja sieltä löytyikin monta pientä vaaleanharmaata kerää, vastasivat 7 veljestä langan paksuutta. Kaikki 4 kerää olivat pikkuisen eri värisiä, mutta ajattelin silti käyttää ne tähän työhön. Ajatuksena oli tehdä iso villasukka ja sitten täyttää se. Kudoin kaksinkertaisesta langasta, joten värierot eivät erottuisi niin paljon.

Kudoin hevosen pään tavallisen villasukan tapaan, tosin tähän sukkaan tuli 42 silmukkaa ja käytin 4,5 mm puikkoja. Varteen tein 5 krs 1 o 1 n-joustinneuletta, jonka jälkeen kudoin 20 cm sileää neuletta. Kantapään tein ihan peruskantapään ohjeella ja 22 silmukalla. Kantapään ohjeita löytyy netistä monia hyviä, mutta yhteishyvän sivuilla on oikein mainio peruskantapään ohje, jota olen käyttänyt useasti. Täytyy myöntää etten muista ollenkaan, kuinka monta silmukkaa poimin kantapään reunoilta, mutta poimi niin monta kun tarvii ja kaventele niin, että jäljelle jää 20 silmukkaa, jos käytät sukkapuikkoja niin 10 molemmille puikoille (yhteensä siis 42 silmukkaa). Kudoin kantapäästä laskien 15 cm ennen kärjen sädekavennuksia. Yleensä teen kärkeen nauhakavennuksen, mutta tähän sopi paremmin sädekavennukset. Kavennukset tehdään joka kerta samassa kohdassa, väliin tehtävien silmukoiden määrä vain vähenee joka kerta. Aloitin kutomalla 2 oikein yhteen ja väliin 5 silmukkaa. Toista näin koko kierros ja tee 3 välikierrosta. Seuraavalla kavennuskerralla 2 oikein yhteen ja 4 silmukkaa väliin. Tämän jälkeen tein kaksi välikerrosta ja seuraavan kavennuskerran jälkeen enää yhden välikierroksen. Viimeiset kierrokset kavensin ilman välikierroksia. Kun silmukoita oli jäljellä enää 8, katkaisin langan ja vedin silmukoiden läpi.

Korvat kudoin yksinkertaisella langalla, ja 4 mm puikoilla. Tein nämäkin pyöröpuikoilla, mutta jos käyttää sukkapuikkoja, niitä riittää 3 kappaletta. Luo 24 silmukkaa, jotka jaetaan 12 molemmille puikoille. Kudoin 6 kierrosta sileää neuletta, jonka jälkeen tein kiilakavennukset joka toisella kierroksella niin kauan, että puikoilla oli 6 silmukkaa. Sen jälkeen kavensin joka kierroksella. Kun puikoille on 4 silmukkaa, katkaise lanka ja vedä silmukoiden läpi. Ompele alareunan yhteen ja kiinnitä hyvin hevosen päähän. Ompelin korvat hieman kaarevasti kiinni, mutta se on makuasia, kuinka ne haluaa.

Käyttämäni langat olivat olleet säilössä aika kauan, joten niissä oli sellainen tunkkainen haju. Halusin muutenkin kastella sukan jäljen tasoittamiseksi, joten pistin liotusveteen hieman pesuainetta. Pesun jälkeen kirjoin hevoselle silmät. Silmänä voi käyttää vaikka vanhoja nappeja tai valmiita turvasilmiä tai huopakangasta.

Minulla oli olemassa vanua, joten käytin sitä hevosen täyttämiseen. Tähän hommaan kävisi hyvin myös vaikka vanhan tyynyn täytteet, jos esimerkiksi koristetyynyt alkaa olemaan entisiä.. Täytin ensiksi pääpuolen, jonka jälkeen tein hevoselle harjan. Leikkasin n. 25 cm mittaisia pätkiä useampia valmiiksi ja kiinnitin aina 3 langanpätkää kerrallaan hevosen harjaksi. Etsin päästä keskikohdan ja virkkuukoukun avulla kiinnitin hiuksia n 20 sentin matkalle niskaan. Vein virkkuukoukun hevosenpään silmukoiden alta nappasin kaksinkertaisesti taitetut langanpäät ja vedin ne silmukoiden alta ja vedin langat lenkin läpi. Tee muutama rivi ”hiuksia” myös etuhiuksiksi. Koska langanpäät olivat jokainen vähän eri mittaisia, tasoitin saksilla harjan tasaiseksi. Tämän jälkeen täytin hevosenpään loppuun.

Täyttämisen jälkeen tein keppiä varten kolon ja laitoin kepin päähän liimaa, jotta se pysyisi hyvin paikallaan. Keppinä käytin vanhaa katkennutta harjan vartta, joka ennen uusiokäyttöä hiottiin ja öljyttiin rypsiöljyllä, jottei siitä irtoaisi tikkuja. Laitoin liimaa vielä vielä siihen kepin osaan, joka tulee sukan varteen. Kiinnitin hevosen pään varteen pyörittelemällä lankaa sukan varren ja kepin ympärille.

Suitset tein kankaisesta narusta, mikä tahansa naru käy tähän. Mittasin narun hevosen turvan ympärille ja solmin sen tiukasti ensin turvan ympärille ja sitten vielä toinen solmu hevosen pään yli. Kiinnitin tämän osan liimaamalla. Hevostermit ovat minulla kovasti hakusessa, pahoittelen, jos olen käyttänyt vääriä termejä.

Pikkuneiti ei millään olisi malttanut antaa liiman kuivua, vaan hyppi tasajalkaa hokien ”onko tämä minun?” ja ”onko heppari minun?” Päikkäreiden jälkeen pikkusisko sai sitten omansa ja sillä onkin leikitty hurjan paljon. Isovelikin kaipailee omaansa, mutta saas nyt nähdä riittääkö hänellä into keppareihin pitkäksi aikaa. Jos se siltä näyttää, että vielä parin viikon päästä hänkin kaipaa omaansa niin tottakai teen sellaisen, kyllähän tuota jämälankaa tuolla varastoissa on vielä toiseenkin keppariin.

Hyvän ystäväni valloittava tytär täytti viime kuussa vuoden ja tavoilleni uskollisena kudoin neitokaiselle villapaidan. Tällä kertaa en käyttänyt täysin valmista mallia, vaan tein pienestä paidasta tarkan kopion äitinsä paidasta. Ystäväni sai minulta 30-vuotias lahjaksi Afturin ja arvelin, että samanlainen paita ilahduttaisi heitä (tai ainakin äitiä) kovasti. Ystäväni ihastui ajatukseen ja sainkin jo muutamia ihania äiti-tytär kuvia, sekä mainioita 1-vuotias kuvia.

Monesti olen nähnyt, kuinka Alafos-langoille suunniteltuja malleja ollaan sovellettu lettlopille sopivaksi nappaamalla silmukkamäärät esimerkiksi Riddarista ja tätä samaa tekniikkaa minäkin käytin. Pikku-Afturiin otin silmukkamäärät Kambur-paidasta, jossa on saman mittainen mallikerta (8 silmukkaa), kuin Afturissa. Laskin, että koon 1-2 kaarrokkeeseen tulee 28 kierrosta ja alkuperäisessä Afturissa on aika monta enemmän.. Aftur oli kuitenkin helppo malli pienentää, koska siinä oli tosi monta ”välikerrosta”, jossa ei tehdä kirjoneuletta. Jätin kaikki nämä välikerrokset pois, eikä pikkupaidasta ei tarvinnut jättää yhtäkään kirjoneulekuviota pois. Kavensin alkuperäisen kaavion mukaan ja viimeisellä kierroksella kavensin niin, että silmukkamäärät täsmäsivät Kamburin silmukkamäärän kanssa, ettei kaula-aukosta tulisi liian isoa tai pientä. Resorit tein helmineuleella alkuperäisen mallin mukaan.

Oli ihana tehdä tällainen samistelupaita! Paitalangatkin oli minulla jo valmiina, joten olin tyytyväinen voidessani käyttää varastoistani lankoja pois. Kokeilin paitaa meidän tyttärelle ja kaarroke istui oikein hyvin hänelle. Pelkäsin, että kaarrokkeesta tuli liian iso, mutta se olikin hyvä. Neuloin paidan helman ja hihat hieman pidemmiksi, joten paitaa tulisi voida käyttää ainakin muutaman vuoden.

Kuvat on ottanut ystäväni ja hänen veljensä.

Minulla on harvoin tapana ostaa lankaa vain sen takia, että joku vyyhti on ihana tai kaunis. Useimmat käsinvärjätyt langat ovat ihania ja kauniita, mutta tietämättä langan käyttötarkoitusta on minun jostain syystä vaikea ostaa lankaa. Poikkeuksen on tehnyt esimerkiksi NEULOVAasa, johon olen lähtenyt neulomaan ja toki valmiiksi antanut itselleni luvan ostaa ”jonkun ihanan langan”. Viime NEULOVAasaan en päässyt, mutta aiemmalla kerralla ostin sieltä aivan ihanan vyyhdin Aaran Tunto-sukkalankaa värissä Väre (0003). Aaran langat värjätään Suomessa käsin ja kaikki värit ovat aivan ihania, langan valinta oli todella vaikeaa!

Tämän kyseisen langan kanssa minulla on ollut hieman ongelmia, sillä olen halunnut löytää sille täydellisen mallin. Vyyhti oli hieman päälle 20 euron luokkaa, joten halusin näistä sukista monikäyttöiset ja ihanat. En ole mikään sukankutoja, kudon sukkia hyvin harvoin. Kokeilin ainakin kolmea mallia ennen kuin törmäsin Sari Nordlundin suunnittelemiin Midnight Dancer-sukkiin. Ihastuin niiden yksinkertaiseen suunnitteluun pienellä erottuvalla yksityiskohdalla, röyhelöreunalla. Ajattelin, että nämä olisi supersöpöt mustien maihareiden kanssa.

Muutaman sukanalun tehtyäni, totesin että 2,5 mm puikoilla neulomisesta tulee sukkiin liian löysää ja päädyin valitsemaan pienimmän koon tanssijoihin (ohjeessa on kolme kokoa), vaikka räpyläni on kokoa 39. Se osoittautui oikeaksi valinnaksi ja pienemmällä silmukkamäärällä sukka valmistui ennätysajassa. Sileässä neuleessa langan väri erottuu ihanasti ja värin vaihtelevuus näkyy kauniisti.

Vyyhti riitti mainiosti koon 39 sukkiin ja sitä jäi vielä reilusti, joten päätin tehdä pienelle tyttärellenikin samanlaiset sukat. Kokeilin omiin sukkiin ensimmäistä kertaa tiimalasikantapäätä, mutta pikkusiskon sukat tein itselleni tutuimmalla sukkamallilla. Tälläkin kerralla otin pienen koon sukasta silmukat ja teräosan mittailin neidin jalan mukaan. Tytär nappasi sukat heti käyttöönsä, hyvä että ehtivät kuivua ensin. Harvemmin kastelen pienten villasukkia, mutta olin käyttänyt näihin purettua kiharaa lankaa, joka suoristui hyvin kylvyn jälkeen.

Kutominen englanniksi alkaa olla aina vaan helpompaa ja neulesanastoni karttui jälleen tämän ohjeen ansiosta. Ohje oli selkeä ja jos kaipasi apua, löytyi YouTubesta hyviä ohjevideoita. Ohje on maksullinen ja löytyy Ravelrystä. Opettelin tämän työn ohella pari uutta tekniikkaa ja innostukseni sukkien kutomiseen nosti päätään, kun nämä tulivat kuin itsestään. Seuraavaksi puikoille pääsee pieniä nukenvaatteita, koska pikkusisko on innostunut nukella leikkimisestä.

Eräs pieni neiti täytti vuosia ja puikot kilisten kudoin hänelle pienen islantilaisneuleen. Nämä lahjat ovat minulle (ja toivottavasti saajilleen) mieluisia, koska esimerkiksi tämän 2-vuotiaan paidan tekemiseen minulla meni alle viikko. Värivalinnat ja paidan mallin päätti sankarin äiti, joten ei tarvinnut edes pähkäillä sopivien väriyhdistelmien kanssa. Paidan malliksi valikoitui ihana Bláklukka, kissankello, jonka olen jo muutamalle syntymäpäiväsankarille kutonut.

Minusta tuntuu, että nämä lasten mallit ovat aika leveitä, joten päädyn yleensä tekemään muokatun version. Tässäkin tapauksessa kävin mittaamassa neidin, jotta paita olisi varmasti sopiva ja että siihen voisi hieman tehdä kasvunvaraa. Tämän paidan tein pituudeltaan koossa 2-3 ja leveydeltä 1-2. Paidan pitäisi siis kestää hyvän aikaa käytössä, vaikka pienet kasvavatkin nopeasti. Bláklukka-paidassa oon yleensä levenevä helma, mutta tästä paidasta jätin sen pois, koska paita voisi jäädä ikävästi ruttuun pienen haalarin alla. Leveä helma on kivan näköinen, mutta se on ehkä helpompi sitten hieman isommalla.

Neulontaryhmissä on ollut paljon puhetta paitojen viimeistelystä ja ajattelin minäkin jakaa oman tapani. Kun paidasta on päätelty langanpäät ja silmukoitu kainalot, laitan paidan hetkeksi (n. 10 min) veteen kylpemään, jotta silmukat asettuisivat nätisti omille paikoilleen. Lorautan veden joukkoon ruokalusikallisen (isompiin töihin enemmän) etikkaa, jotta neuleesta tulisi hieman pehmeämpi. Etikan haju ei jää kuivaan paitaan, joten sitä ei tarvitse pelätä. Käytän etikkaa myös pyykin huuhteluaineena, johon ei myöskään jää etikan pistävä haju.

Kun paita on ollut kylvyssä, puristelen siitä enimmät vedet ja levitän pyyhkeen päälle. Rullaan paidan pyyhkeen sisään, jotta saan paidan vielä kuivemmaksi. Lopuksi asettelen paidan tasoon pyyhkeen päälle kuivumaan ja saatan laittaa vielä toisen pyyhkeen paidan päälle, jotta helmat asettuisivat nätisti. Kaikissa paidoissa en näin tee, mutta tämän paidan helmineule-reuna melkein vaati sitä, ettei se lähtenyt kääntymään ylöspäin. Teen tämän yleensä illalla ja annan olla pyyhkeen alla yön yli. Seuraavana aamuna otan pyyhkeet pois ja paita saa jatkaa kuivumistaan.

Silmukoinnista puheenollen, siitäkin olen alkanut saada siistiä jälkeä. Vieläkin sauma jää näkyviin, mutta se on jo siistimpi. Aiemmin kiristin lankaa liiaksi ja saumasta tuli sen takia näkyvämpi. Löysempi silmukointi tuottaa parempaa jälkeä!

Paidan kaveriksi minun oli pakko tehdä jämälangoista kaveriksi pieni nalle, kun näin ohjeen Strömsöstä tutun Lee Esselströmin instagramissa. Sieltä löytyy kuvalliset ohjeet nallen ja muiden samantapaisten eläinten tekoon! Nalle on niin söpö ja mielestäni oli ihana antaa lahjaksi kaveri, jolla on samanlainen paita. Harmaa osuus on tehty 7veljestä langalla ja muut lettlopista. Nalle neulotaan yhtenä pötkönä (24 silmukkaa) ja kavennetaan päästä. Lopuksi ommellaan alaosa kiinni ja ”kaulaan” ommellaan lanka, jota kiristämällä muotoutuu nallelle pää. Jalat ja kädet muodostuvat, kun niiden kohdalta pistelee langalla pistoja työn läpi. Minä käytin tähän karhunlankaa, se vaikutti tarpeeksi vahvalta. Viimeiseksi kirjoin nallelle nenän ja suun. Oma nalleni taitaa muistuttaa enemmän koalaa kun nallea, mutta se on tässä sivuseikka. 😀

Oma tyttäreni ilmoitti, että paita ja nalle on hänen, eikä kaverin. Taisin luvata tehdä hänellekin oman paidan ja nallen. Täytyy varmasti viedä hänet lankakauppaan valitsemaan langat omaan paitaan. Onneksi hänkin on vielä pikkuruinen, eikä sellaisessa paidassa mene kauaa. ❤️

Olen kutonut jo aikamoisen määrän islantilaisia villapaitoja lähinnä ystäville ja sukulaisille ja tänä vuonna oli vanhempieni vuoro saada omansa. Isäni halusi paitansa lettlopista eikä mallilla ollut kuulemma niin väliä, joten tein hänelle Riddarin. Äiti toivoi villapaidan sijaan villatakkia ja pääsin kokeilemaan ensimmäistä kertaa steekkausta, eli neuleen auki leikkaamista.

Äiti valitsi malliksi Jennifer Steingrassin suunnitteleman Fern and Feather niminen villapaidan, joka on alunperin suunniteltu toiselle langalle, mutta kävi erinomaisesti myös lettlopille ilman muutoksia silmukkamääriin tai puikkokokoon (ainakin minun käsialallani!). Ohje on maksullinen ja se löytyy Ravelrystä. Instagramissa hänen neuleet löytyy nimellä @knit.love.wool. Hänellä on tosi monta ihanaa neuletta ja tämä Fern and Feather on tosi kaunis malli ja sitä oli ihana tehdä.

Tässä työssä oli minulle uutta myös se, että se neulotaan ylhäältä alas! Aiemmin neulomani villapaidat on aloitettu alhaalta ja sitten yhdistetty hihat mukaan ja neulottu kaarroke lopuksi. Tämäkin paita neulotaan saumattomasti, ensin kaarroke, sitten erotellaan hihan silmukat ja neulotaan alaosa. Ainakin tässä Steingrassin neuleessa oli tosi monta eri mittaa, millä sai neuleesta juuri saajalleen sopivan neuleen. Kokoja oli laajasti ja mittaamalla ja soveltamalla saa hyvin istuvan villapaidan. Tässä mallissa oli vyötärökavennukset ja lantion kohdalla lisäiltiin silmukoita. Tein neuleesta hieman ohjetta pidemmän ja neuleesta tuli äidilleni tosi hyvä.

En ollut aiemmin tehnyt villatakkia edes sillä perinteisellä menetelmällä, mutta tätä olin halunnut kokeilla jo pidempään, koska olin neulontaryhmissä törmännyt jo moneen steekattuun neuleeseen. Olin jo etukäteen laittanut muistiin, miten tällainen takki neulotaan, enkä sitten sen kummemmin etsinyt ohjeita tähän.. Kudoin yläosan joustinneuleen edestakaisin ja kun yhdistin pyöräksi, loin neljä uutta silmukkaa keskelle etuosaa, jotka neuloin aina nurjalla. Kirjoneulekohdissa neuloin joka toisen silmukan päävärillä ja joka toisen tehostevärillä. Jälkiviisaana olisi ehkä ollut parempi luoda viisi uutta silmukkaa, että olisi ollut helpompi leikata siitä keskikohdasta. Tai jos olisin halunnut vahvistaa neuleen virkkaamalla, olisi kannattanut neuloa keskikohdankin silmukat oikein. Ehkä ensikerralla.. Ennen resoria päätin nurjat silmukat ja kudoin resorin edestakaisin.

Kun neule oli valmis, oli nappilistan vuoro. Poimin silmukat viimeisestä oikein neulotusta rivistä. En poiminut jokaista silmukkaa ettei nappilista rupeisi kupruilemaan. Kokeilemalla sain oikean määrän ja toistin saman toiselle puolelle. Äiti oli antanut minulle 7 nappia vanhasta villatakistaan ja 1 Itävallan reissulta löytämänsä napin, jotka halusin kaikki laittaa työhön. Mittailin työhön 8 napin kohtaa, enkä millään meinannut saada välejä täsmäämään. Viimeisestä välistä tuli vähän lyhyempi, mutta ainakin yläosa pysyy hyvin kiinni.. Nappilistaan neuloin 1 o 1 nurin, samalla lailla kun muutkin resorit ja nappilistan korkeudeksi tuli 8 kierrosta.

Kun nappilistat oli valmiit, kastelin neuleen ja annoin kuivua. Halusin paidan oikeisiin mittoihin ennen kun leikkaisin sen auki. Neuleen ei ilmeisesti pitäisi purkautua sivusuuntaan, mutta kyllä se leikkaaminen pikkusen hirvitti. Ennen leikkaamista ompelin kaksi siksakkia-ommelta nurjien silmukoiden päälle ja saksin villapaidan auki. Se oli kyllä mainio hetki! Olin hirveän tyytyväinen tähän tyyliin ja siihen että oikeasti onnistuin! Aukileikattu sauma oli kyllä hieman ruma ja halusin sen piiloon. Kesällä Lapissa ollessamme ostin paikallisesta putiikista hieman nauhaa, jonka ompelin käsin sauman päälle. Se toi kivan lisäyksen villatakkiin. Annoin paidan äidilleni tällä viikolla ja hän tykkäsi paidasta kovasti. Ihanaa, että molemmilla vanhemmillani on nyt minun tekemäni paidat.

Haluan hirveästi tehdä itsellekin lettlopista villatakin, tuntuu vaan ettei millään olisi omille neuleille aikaa, ainakaan näin joulun alla. 😀 Ensi vuoden aikana voisin yrittää kutoa itsellenikin villatakin. Sanoinkohan näin jo viime vuonna.. Rauhallista loppuvuotta!