Viime viikolla oli hiihtoloma, jonka vietimme lasten kanssa kotosalla. Olipas ihana taas olla vapaalla lasten kanssa, eikä kouluhommatkaan painaneet päälle. Sain kuvattua uuden jaksonkin YouTube-kanavalleni ja siellä esittelin uuden valmistuneen työn, Magnus-neuleen. Magnus-neuleen ohje on ostettavissa Novitan sivuilta ja se on osa Novitan Yarns Stories kokonaisuutta. Neuleen on suunnitellut taitava Sari Nordlund ja ehkäpä osittain sen takia neule valikoitui työlistalleni.

Neule on hyvin yksinkertainen miesten neule, jossa on yksityiskohtana raglan-palmikot. Toinen syy, miksi valitsin tämän neuleen oli lanka, mille työ on suunniteltu. Novitalta on tullut Suomi-villa sarja ja halusin ehdottomasti kokeilla tätä lankaa. Vastoin odotuksiani lanka oli paljon pehmeämpää, kuin esimerkiksi 7 veljestä ja lisäksi löysin langat erittäin hyvästä alennuksesta Vaasan Minimanista. Lankojen lopulliseksi hinnaksi tuli vain 20 euroa, koska sitä meni ohjeeseen nähden paljon vähemmän, kuin mitä piti.. Lankaa tähän työhön meni vajaat 400 g.

Tämäkään neule ei siis sujunut ongelmitta, koska en taaskaan tehnyt mallitilkkua, vaan aloitin innoissani suoraan tikuttelemaan paitaa alaspäin. Blogiani lukevat eivät luultavasti yllättyneet.. Mieheni kysyikin minulta, kauanko sellaisen tilkun tekemiseen menisi. Vastaukeni oli, noin 15 minuuttia, johon hän totesi, että mielumminko puran parin viikon työn, kuin käytän 15 minuuttia mallitilkkuun. Oikeassahan hän on, mutta uuden työn aloittaminen vie voiton tilkun tikuttelemisesta..

Tämä neule neulotaan saumattomasti ylhäältä alas ja minulle haasteen tässä paidassa toi palmikot. En ollut koskaan aikaisemmin neulonut palmikoita, koska ajattelin niiden olevan hitaasti valmistuvaa ja kauhean vaikeata yhden ylimääräisen puikon kanssa. Noh, ainakin tämä palmikko oli hyvin yksinkertainen ja helppo tehdä, eikä se apupuikon kanssa neulominen juurikaan haitannut. Sain vinkkejä siitä, että ilmankin apupuikkoa pärjää, joten ehkä seuraavaan palmikkotyöhön opettelen tämän tekniikan, koska minulle ei ole muodostunut mitään rutiinia palmikkojen tekemiseen.

Huomasin virheeni tiheydessä suurinpiirtein niillä main, kun olisi täytynyt lisätä vielä noin 100 silmukkaa ja sovittaessa paitaa miehelleni pituus oli jo siinä vaiheessa, että olisin saanut erotella hihat.. Onneksi paita on tosiaan ylhäältä alas- neulottava, joten sen muokkaaminen on helpompaa, kun sitä pystyi sovittamaan aina välillä. Tästä eteenpäin oli siis sovellettava ja sovitettava useasti, jotta paidasta tulisi hyvin istuva. Tein paidan 4 mm puikoilla, mutta luultavasti olisi täytynyt käyttää 3 mm puikkoja.. Tämä kuitenkin joudutti paidan valmistumista huomattavasti, se valmistui loppujen lopuksi kuukaudessa. En laskenut helman silmukoita, mutta niitä oli huomattavasti vähemmän, kuin ohjeessa. Paita kuitenkin istuu nyt hyvin miehelleni, joten silmukkamäärillä ei lopulta ollut väliä. Kurjaa olisi ollut, jos en olisi sovittanut paitaa välillä.

Hihoja piti sovittaa monta kertaa, jotta osasin lopettaa kaventamisen oikeassa kohtaa.. Tässä paidassa pidin erityisesti siitä, miten kainaloaukko neulottiin, eikä sitä tarvinnut jälkikäteen silmukoida tai ommella yhteen. Myös nämä raglanin palmikot ovat ihania ja lankavalintakin osui nappiin. Langassa on ihanan vaihteleva pinta ja väri on eläväinen. Työtä oli ihana tehdä, vaikka se ei sujunutkaan ilman ongelmia. Haluaisin tehdä tästä langasta vielä jotain muutakin, mutta sitä ei ole nyt ollut kaupassa saatavilla. Ehkä sitä tulee jossain vaiheessa vielä lisää.

Olemme 5-vuotiaan esikoiseni kanssa pelanneet satunnaisesti Pokemon Go:ta ja hän on muutenkin innostunut Pokemoneista. Innostus alkoi siitä, kun ostimme hänelle Pokedex-lehden, jota hän on tutkinut iltaisin ja me olemme yhdessä opiskelleet siitä pelin saloja. Oli hauska lukea yhdessä, mitä kaikkea peli pitää sisällään, samalla kun latasimme pelin puhelimelleni.

Esikoinen on saanut pelata peliä silloin tällöin, joskus tullessamme päikystä ja joskus naapurin pojan kanssa viereisessä puistossa. Esikoinen ei vain ole ihan vielä ymmärtänyt, että pelin idea on kävellä, jotta munat hautoutuisi ja että löytyisi uusia Pokemoneja. Hän pysyisi mielellään samassa paikassa ja haalisi siitä itselleen kerättäviä. Taistelut on hänen mielestään jännittäviä, joten olemme vain keräilleet Pokemoneja.

Kylmimmillä pakkasilla emme ole pelanneet, koska puhelimessani ei kestä akku, mutta vähän lämpimämmillä kyllä. Hän on pelannut kosketusnäyttö-sormikkailla, mutta ne eivät ole olleet riittävät pitämään sormia lämpiminä, joten täytyihän hänelle tehdä Pokemon-kämmekkäät. Ne voi sitten kylmällä vetäistä sormikkaiden päälle ja näin pysyy sormet lämpiminä. Ainut ongelma on enää puhelimen jäätyminen.. 😀

Käytin kämmekkäisiin Janne-langan jämiä, koska menekki näihin ei ole iso. Loin 3,5 puikoille 32 silmukkaa ja tein 2 o 2 n 15 kierrosta. Käytin tähän 7 veljestä lapasten kokotaulukkoa avuksi, jotta saisin mitat oikein. Kudoin valkoisella langalla resorin ja peukalokiilan. Kiilan valmistuttua vaihdoin mustaan lankaan ja kudoin sillä kaksi kierrosta, jonka jälkeen vaihdoin punaiseen lankaan ja jatkoin sillä niin kauan, kunnes se oli sopivan mittainen. Tein loppuun joustinneuletta niin pitkälle, että esikoiseni pikkurilli peittyi. Olisin halunnut yllättää hänet, mutta mieluummin halusin näistä sopivat, koska edelliset lapaset eivät istuneet hänelle niin hyvin kuin halusin.. Peukaloon tein muutaman kierroksen oikeaa ja loppuun joustinta 5 kierrosta.

Virkkasin vielä kämmekkäiden päällyspuolelle poke-pallon, joka mielestäni viimeisteli kämmekkäät kivasti. Esikoinen oli itsekin sitä mieltä, että niistä puuttui ”se pallo”, joten virkkuukoukku esiin ja toimeen. Virkkasin valkoisella langalla ympyrän ja viimeiselle kierrokselle vaihdoin mustan langan. Kiinnitin pallot ompelemalla ja samantien kun kämmekkäät valmistuivat, täytyi ne saada käyttöön. Esikoinen lähti jopa nukkumaan ne mukanaan, ei sentään nukahtanut ne käteensä, vaikka aluksi siltä näyttikin. Oli onnistunut työ, hän ja minä olemme kummatkin tyytyväisiä. Jälleen kerran voitte vain kuvitella, mitä pikkusisko oli mieltä, kun hänelle ei tällaisia tehty.. Ainakin osaavat arvostaa tekemiäni käsityöitä ja haluavat (ainakin vielä) käyttää niitä. Ihania lapsia.

Se on vihdoin valmis! Nimittäin kaunein tekemäni paita. Jonkun aikaa siinä menikin, koska muut projektit tuli tielle ja välillä loppui lanka, mutta nyt se on vihdoin valmis. Syntymäpäiväni tienoilla, eli syksyllä, julkaistiin Suolaulu-paidan ohje ja siihen sopivat lankapaketit Nurjan verkkokaupassa ja minä olin ihaillut tätä paitaa jo jonkun aikaa, joten mikäs sen täydellisempi synttärilahja neulojalle, kuin lankapaketti ja ohje! Suolaulu on Jenna Kostetin, eli Ihtiriekkoknitsin suunnittelema kirjoneulepaita, jonka minä neuloin Rosa Pomarin Pegulhalista. Tämä kuului siis tähän pakettiin ja paketti tilattiin mittojen mukaan. Paketti tuli ajoissa syntymäpäivääni ajatellen, mutta säästelin hieman sen aloittamista, koska tämä oli erityinen neule.

Kirjoneule-osuus pitkine langanjuoksuine ja aika haastavine kuvioineen vaati paljon keskittymistä ja teinkin sitä useimmiten iltaisin lasten mentyä nukkumaan. Aina en myöskään jaksanut päivän päätteeksi lisää ajatustyötä, joten työ eteni hitaasti. Neuloin Pegulhalia 3 mm puikoilla, joten ohut lanka neuloutui myös hitaammin, kun on tottunut esimerkiksi lettlopiin joka etenee hujauksessa. Kirjoneuleosuus oli kuitenkin jossain vaiheessa ohi ja siitä alkoi sujua hieman nopeammin, kunnes olin saanut kaiken muun valmiiksi, paitsi hihat. Silloin jouduin (omasta halustani toki) laittamaan paidan hieman tauolle, koska halusin aloittaa joululahjaneulomukset ajoissa.

Joulun jälkeen jatkoinkin paidan tekemistä, kunnes lanka loppui! Lanka olisi luultavasti riittänyt, koska paketit on varmasti testattu, mutta tavalliseen tapaan en tehnyt mallitilkkua, enkä edes tainnut mittailla tiheyttä työn edetessä.. Koskahan opin..? Lanka oli loppu Nurjasta enkä sitä edes etsinyt muista verkkokaupoista. Koitin onneani Instagramin puolella ja kyselin storyssä, jos jollain olisi jäänyt kyseistä lankaa edes jonkun verran, koska minulta uupui enää hihojen resorit. Olin tehnyt toisen hihan ja toisen puoleenväliin, mutta en ollut ollenkaan tyytyväinen ensimmäiseen hihaan, siellä oli joitain virheitä ja päädyin purkamaan sen. Neuloin sitten molemmat hihat niin pitkälle kun lankaa riitti ja se tosiaan riitti niin pitkälle, että vain 8 cm resorit jäi puuttumaan. Siksi tarvitsin vain pienen jämäkerän, joista neuloisin niin pitkälle, kun lankaa riittäisi.

Työn suunnittelijakin jakoi storyni ja eräs ihana kanssaneuloja lähettikin minulle omasta työstään jääneet jämät ja sain työn päätökseen! Kiitos vielä. <3 Minulla nyt on vielä pikkuiset jämät tuota samaista lankaa värissä 05 jos joku sitä tarvitsee. Viimeistelin työni kylvettämällä sen noin 15 minuutin ajan, jotta silmukat asettuisivat tasaisesti ja pingotin työni, jotta kirjoneule näyttäisi mahdollisimman hyvältä. Sanoinko jo, että tästä paidasta tuli aivan ihana? Tytär 3-v oli myös sitä mieltä, että hänkin tarvitsee samanlaisen, katsotaan sitten jossain vaiheessa, saako hänkin omansa. Nyt on ainakin niiiiin pitkä lista taas ihania neuleita jonossa, että hän joutuu hetken odottelemaan omaansa..

Uusi vuosi on uusien tekojen aikaa ja haaveiden toteuttamiseen ryhtymistä. Tänä vuonna aion toteuttaa haaveeni omasta YouTube-kanavasta ja viime viikolla julkaisin ensimmäisen jakson neuleaiheisesta videopodcastista omalla kanavallani. Kanavan nimi on Asevelikylässä ja näissä jaksoissa kerron neulomisesta harrastuksenani, esittelen valmiita ja myös keskeneräisiä töitä. Kerron myös neulesuunnitelmistani ja niitähän minulla yleensä riittää!

Aika videoiden kuvaamiselle on nyt oikea, koska sain joululahjaksi järjestelmäkameran, jolla on hyvä kuvata myös videoita. Täytyy vain ensin opetella käyttämään sitä ja samalla pitäisi bloginkin kuvien laatu parantua. Olen tähän mennessä kuvannut puhelimellani, mutta puhelimeni kameran laatu on heikentynyt tässä vuosien aikana. Olen pitkään haaveillut kamerasta, mutta en osannut uneksiakaan, että saisin sellaisen joululahjaksi! Ilmeeni oli kyllä näkemisen arvoinen, kun avasin paketin..

Kuvasin testijakson jo ennen joulua puhelimeni kameralla, ihan vain kokeillakseni, miltä kameralle höpöttäminen tuntui ja se sujuikin paremmin kuin olin ajatellut. Ennen joulua olisi ollut hyvä kuvata kokonainen jakso, sillä silloin minulla oli vielä kaikki joululahjaneuleet hyppysissäni. Puhelimella kuvattu video ei ollut tarpeeksi hyvänlaatuinen, joten sitä en ajatellut julkaista. Lahjatkin on jo annettu eteenpäin ja uudet neuleet odottavat! Ajattelin kuvata videon aina kerran kuussa, toivotaan että uusia valmistuneita töitä on kuukaudessa kertynyt sen verran, että jaksoon on uutta asiaa. 🙂

Ensimmäisen jakson julkaiseminen jännitti kovasti, mutta sain ihanaa palautetta neuleyhteisöltä Instagramin puolella, joka lämmitti kovasti mieltäni. Tuntui erityisen kivalta, kun videota oli käyty ensimmäisen päivän aikana katsomassa yli 100 kertaa ja viikkoa myöhemmin tilaajiakin on jo 100, joten aion varmasti jatkaa ilolla tätä uutta harrastusta. Kiitos kaikille jo videon katsoneille ja käykäähän te muutkin katsomassa Asevelikylässä neulepodcastin ensimmäinen jakso ja jättäkää ihmeessä kommenttia joko kanavalle tai sitten Instagramiin jakson kuvan alle. Minut löytää Instagramista nimellä @asevelikylassa.

Joulu alkaa olla ohi ja lähes kaikki lahjat on jaettu. Muutama paketti odottaa vielä saajaa, mutta kaikki itsetehdyt on päässeet uusien omistajiensa luo. Me vietetään joka toinen joulu minun perheen kanssa ja joka toinen mieheni perheen kanssa. Kokoonnuimme tänäkin vuonna pienehköllä porukalla mieheni perheen kanssa ja meillä on aikuisten kesken sovittu, että lahjansaajat arvotaan. Tämä tapahtuu usein jo heti juhannuksen jälkeen, koska suurin osa porukasta on jouluihmisiä. 😀 Tänä vuonna meidän lahjat sai mieheni sisko ja hänen mies. Voisimme toki ostaa jotain, mutta mieluummin olen antanut villaisia lahjoja.

Olen jo useamman vuoden tehnyt joululahjaksi islantilaisen villapaidan jollekin sukulaiselle tai ystävälle ja tänä vuonna oli kälyni vuoro. Hän oli jo pitkään haaveillut kunnon villapaidasta, joten lahja meni oikeaan osoitteeseen! Hän sai itse valita kuvion ja värit ja tämän vuoden lahjapaita oli Riddari harmaan, valkoisen, vaalean beigen ja mustanruskean sävyissä. Aloitin paidan teon hyvissä ajoin ja etäluennot oli hyvää aikaa neuloa tasaisia osuuksia.

Hyvä luentoneule oli myös kälyni miehen joululahjaksi tekemäni Oslo-pipo, siinä kun tarvitsee tehdä pitkät pätkät sileää neuletta. Oslo-pipon jouduin tehdä kahdesti, ensimmäisellä kerralla siitä tuli aivan liian iso.. Tein tämän pipon kolmanneksi pienimmässä koossa ja siitä tuli sopivan napakka eikä ehkä löysty niin paljon käytössä. Pipo on tehty kaksinkertaisesta Arwettasta vaaleanharmaana. Koska arwetassa on laaja värikartta, kyselin hieman apuja kälyltäni, että värivalinta osuisi nappiin.

Heidän 4-vuotias rakastaa dinosauruksia ja olin jo kauan ajatellut tehdä hänelle Sari Nordlundin suunnitteleman dino-pipon. Neuloin tämän yksinkertaisella arwetalla samassa värissä, kuin isänsä pipo. Kontrastiväriksi valitsin tummanvihreän, jonka arvelin sopivan lahjan saajalle. Dinopipo oli aika haastavaa kirjoneuletta, tai vaati kovasti keskittymistä. Onneksi kyseessä oli lasten pipo niin se valmistui kuitenkin ajallaan. Tässä tapauksessa ajallaan oli päivää ennen vieraiden saapumista..

Perheen pienintä, eli 4 kuukautta vanhaa vauvaakaan ei unohdettu, hänelle virkkasin teemaan sopivaksi rapisevan dinosauruksen. Etsin pinterestistä ideoita dinoleluihin ja löysinkin sieltä ihanan ohjeen. Päädyin vain katsomaan mallia tästä kuvasta ja tein omasta päästä tämän lelun. Virkkasin lelun Blend Bamboosta ja selkäosan koristeet ovat mummuni varastosta. Lelun sisään laitoin kinkunpaistopussin tuomaan rapinaa ja koska paistopussi kestää hyvin kuumuutta, kestää se myös pesua.

Näiden lisäksi kudoin villasukat omalle pojalle, hän sai punavalkoiset raitasukat Janne-langan jämistä. Nämä sukat on tarkoitus olla Vaasan Sportin kannattajasukat, eli ”punavalkoiset”, kuten hän asian ilmaisee. Toiset sukat meni toiselle kälylleni, hän kun tuossa aiemmin valitteli ettei omista yhtiäkään villasukkia. Siitäpäs nappasin idean joululahjasukkiin, tarkistin hänen kengän koon kälyni huomaamatta ja kudoin menemään. Käytin tähän työhön lankaa, jota olin ostanut paikallisen lankakaupan alelaarista juurikin sillä ajatuksella, että näistä teen jollekin sukat lahjaksi. Onneksi sukka-asia tuli puheeksi kälyni kanssa niin ainakin meni sukat oikeaan osoitteeseen.

Uusi vuosi on kohta vaihtumassa ja minulla on jo hirveästi neulesuunnitelmia tulevalle vuodelle! Uuden vuoden ensimmäinen projekti on jotenkin aina erityinen, joten sitä pitää vielä pähkäillä. Minulla on langat valmiina mieheni villapaitaan, ehkä se voisi olla se. Samaten täytyisi keksiä joku sopiva matkaneule, koska lapin kutsu on kuultu ja lähdemme tammikuun alussa viikoksi lumille. Näiden lisäksi minulla on vielä muita neuleaiheisia suunnitelmia, joita en ihan vielä uskalla paljastaa. Nämä suunnitelmat ovat pyörineet mielessä jo jonkun aikaa, katsotaan mitä saan aikaiseksi. Ihania vuoden viimeisiä päiviä kaikille.

Pikkuneiti 3-v on tykästynyt Frozeniin ja kuten edellisessä postauksessa kerroin, järjestimme hänelle myös Frozen-teemaiset syntymäpäivät. Olemme katsoneet kyseisen elokuvan vain kerran, mutta hän on muutenkin ihastunut kyseiseen teemaan ja minun Spotifyn vuoden suositut-listan kärjessä keikkuukin Taakse jää-laulu (heti Kotkasydän ja Sportti voittaa-laulujen tullessa hyvänä kakkosena). Pikkusisko on mainio persoona, hän haluaa olla niin prinsessa, kuin jääkiekkoilijakin ja mikäpäs siinä, jännä nähdä mikä hänestä tulee isona

Sitten siihen mekkoon! Kudoin pikkusiskolle mekon hänen 1-vuotisjuhlilleen ja nyt kun se on pieni, halusin tehdä hänelle uuden. Etsin Ravelrystä ideoita ja kyselin Instagramissa vinkkejä muilta neulojilta, kunnes sitten törmäsin Victoria Snellmanin suunnittelemaan Juno Kjolenin (Juno mekko). Olen neulonut Lykkeliten Designin ohjeita aiemminkin, esimerkiksi tämän Isbjörns heldressin ja Mammas Isbjörnshoodien ja valitsin tämän mekon, koska hänen ohjeensa on yleensä hyvin selkeitä. Aikaakaan ei ollut hirveästi, koska puikoilla oli myös muutama joululahjaneule ja sillä, että ohje oli tehty paksummalle langalle saattoi olla jotain tekemistä asian kanssa..

Ohjeessa on käytetty Sandness Garnin Duoa, joka on minulle tuttu lanka jo Nuuk-paidasta, sai minut valitsemaan saman langan. Lankaa neulotaan 4 mm puikoilla ja Duossa on merinovillaa ja puuvillaa, eli tätä voi pitää myös hieman lämpimämmilläkin säillä. Mekko neulotaan ylhäältä alas saumattomasti ja olalla on pienet frillat. Aivan ihana mekko. Koska mekosta oli tarkoitus tulla Frozen-mekko, halusin helmaan joitain lumihiutaleita. Aluksi koitin tehdä yhden ison hiutaleen silmukoimalla, mutta se näytti liian sotkuiselta, joten purin sen pois. Olin käyttänyt paksumpaa lankaa ja tekniikka rupesi sujumaan, mutta kuvio ei vastannut odotuksiani, joten se oli parempi purkaa. Seuraavaksi koitin kirjoa yhden ison hiutaleen, mutta eipä sekään miellyttänyt, joten se sai lähteä. Rupesi hieman turhauttamaan, koska mekko oli muuten valmis, mutta loppusilaus puuttui. Viimeisenä kokeilin mennä sieltä, missä aita on matalin ja kirjoin muutaman pienen tähden mekon alaosaan ja kappas, olinkin tyytyväinen! Ne sai sitten jäädä ja mekko oli valmis.

Annoimme pikkusiskolle mekon juhlapäivänä ja hän pyörähteli mekko päällään niin hienosti, että eiköhän se kelvannut. Helmassa on nimittäin paljon leveyttä niin sen kanssa kelpaa tanssahdella. Osa Victorian ohjeista on jo suomennettu ja pian tulee tämäkin ohje suomeksi hänen verkkokauppaan. Iloisia neulomishetkiä ja ihanaa joulua. Seuraavaksi pääsenkin esittelemään joululahjaneulomuksiani!

Minä pidän hirveästi kutomisesta eli neulomisesta ja sanoisin sen olevan minulle rentoutumiskeino ja myös erinomainen apuväline keskittymiseen. Tällä hetkellä opiskelen etänä, joka tarkoittaa paljon istumista koneen ääressä. Ensimmäisen vuoden opiskelijana olen ollut etuoikeutettu, sillä olen saanut olla myös kampuksella. Kuitenkin, keskittyminen ja istuminen vaatii paljon ja minä saan siihen avun kutomisesta. Esimerkiksi tämänkin villapaidan helman olen kutonut luennoilla, koska sopivan mittaisilla pyöröpuikoilla kutoessani minun ei tarvitse vilkaistakkaan neuletta, kun jokainen silmukka kudotaan oikein. Mitään vaativampaa en voi ottaa luentoneuleeksi, tarkoitus on kuitenkin keskittyä itse asiaan.

Tätä neuletta kudoin luennoilla sekä myös matkalla pohjoiseen, siinä oli monen monta tuntia aikaa kutoa uudelleen tätä paitaa.. Minulla oli liian pienet puikot tähän ja paita oli saajalleen liian pieni. Mitäpä en ollut ottanut isompia puikkoja, vaikka ohjeessa sanotaan! Tein paitaa aluksi 4,5 mm puikoilla, millä yleensä kudon islantilaiset ja ohjeessa kehoitettiin käyttämään 5 mm puikkoja.. Olisi (taas) vaan kannattanut uskoa.. Onni onnettomuudessa kuitenkin oli, että paidan saaja tuli kokeilemaan paitaa ennen kaarroketta, joten purin ainoastaan alaosan ja hihat. Vähän harmitti, mutta vielä kurjempaa olisi ollut antaa paita, joka ei istu. Hän on ulkoilmaihmisiä ja ahtaassa paidassa liikkuminen olisi ollut mahdotonta.

Ystäväni valitsi malliksi Dianna Wallan Skógafjall paidan ja kävimme paikallisessa lankakaupassa valitsemassa langat. Paita neulotaan Lettlopista, mikä ei blogiani lukeville varmaan tullut yllätyksenä, pidänhän eniten islantilaisten villapaitojen tekemisestä. Itse en niitä tarvitse niin monta, joten välillä inspiroidun vaatettamaan ystäviä ja sukulaisia. Ohje on maksullinen ja sen voi ostaa Ravelrystä. Ohjeet on englanniksi ja norjaksi ja vaikka ruotsi taipuukin mainiosti, kudon silti mielummin englanniksi.

Ohjeessa on ihanan pitkät resorit hihoissa ja helmassa ja ystäväni toiveiden mukaisesti tein hihoihin peukuille reijät. Päättelin 5 silmukkaa kierroksen alussa ja seuraavalla kierroksella loin viisi uutta silmukkaa tilalle. Tätä aion kokeilla myös seuraavaan omaan paitaani, mikäli sellaiselle ilmenee tarvetta (tai halua!). Hihoissa oli yllättävän vähän lisäyksiä, jos vertaa ohjeisiin, mitkä löytyy Islantilaisia neuleita – kirjasta, mikä oli aika mieluisaa vaihtelua. Ohjeesta poiketen tein osien liittämisen samalle kaapelille omalla totutulla tavalla, enkä tässä oikein seurannut ohjetta. Kainalosilmukat jätettiin auki ja silmukoitiin lopuksi kiinni.

Kaarroketta oli ihana kutoa, kuvio on mielestäni tosi kaunis. Kirjoneulekaaviossa oli näytetty erikseen, kumpi lanka dominoi, joten oli se oli mukava lisäys kaavioon! Pystyyhän sen itsekin päättelemään, mutta itse ainakin pidin tästä lisäyksestä. Niskaan tuli lyhennettyjä kerroksia, mikä ei ole niin ominaista niille paidoille, mitä olen aiemmin tehnyt, mutta se tuo lisämukavuutta paidalle, kun niska ei ole paljaana. Tämä on myös sellainen uusi asia, mitä aion käyttää seuraavassa islantilaisessa, kenelle se nyt sitten ikinä meneekään! Ihana projekti, saaja oli onnellinen ja niin minäkin. Suosittelen kovasti tätä mallia, se on aivan ihana!

Minulla oli jo ennen viime kesää mielessä, että pitäisikö tehdä itselleni monikäyttöinen kesäpaita, jota voi pitää kaiken kanssa (onko sellaista..?) ja silloin päädyin tekemään Navellin. Se ei nyt ihan menestys ole ollut, omien sovellusten ansiosta.. Mutta tämä Nuuk sen sijaan oli ensinnäkin helppo tehdä ja se istuu minulle aivan täydellisesti! Tätä paitaa voi pitää hameen, farkkujen ja shortsien kanssa, eli juuri sellainen, mitä toivoin! Haluan muutenkin vaatekaappiini vain hyviä ja monikäyttöisiä vaatteita, joten siihen Nuuk sopii mainiosti.

Nuuk on Jonna Hietalan suunnittelema lyhythihainen paita, joka ilmestyi Laine Magazine 1:ssä ja joka on erikseen ostettavissa Ravelrystä. Tämä ohje oli – 40 % alennuksessa ja taitaa olla vielä tämän kuun (toukokuu) loppuun. Menossa on myös Nuuk-yhteisneulonta, johon kannattaa ehdottomasti osallistua! Ohje on nykyään suomennettu, mikä on kiva lisäys heidän ohjeisiin.

Kudoin omani Sandnes Garn Duosta, joka on 55 % merinovillaa ja 45 % puuvillaa. Lanka on ohuempaa, kuin ohjeessa, joten tuli pikkuisen sovellettua. Tällä kertaa (onneksi ja kerrankin) tein mallitilkun, josta katsoin oikean tiheyden. Käytin työhön 4,5 mm puikkoja ja paita on kokoa 2. Lanka on ihanan pehmeää ja hyvin laskeutuvaa. Olen 175 cm pitkä, joten pituuden kanssa täytyy aina mittailla erikseen. Haluan tehdä vielä toisen Nuukin, mutta paksummasta langasta!

Kuvissa minulla on korvissa itsetehdyt makrame-korvikset! Ostin ohjeen ja langat SofiaKnotterin verkkokaupasta. Ohje on Kaarna Knottingin käsialaa, sen avulla oli helppo tehdä nämä. Nämä on aivan ihanat, taisin juuri innostua myös solmeilusta!

Pieni tyttäreni on alkanut innostumaan keppihevosista, koska sellaisen nähdessä alkaa hirmuinen ”heppa!”-huuto. Eräänä päivänä, kun hän pelasi sählyä isoveljensä kanssa, vaihtui maila pelivälineestä ratsuksi. Kaikeksi onneksi (heh) olin uutta projektia vailla ja rupesinkin eräänä iltana kaivelemaan lankavarastoja. Idea minulla oli jo valmiina ja pitihän sitä ruveta hommiin, jotta neiti saisi uljaan ratsunsa.

Olin saanut mummuni vanhat langat käyttööni ja sieltä löytyikin monta pientä vaaleanharmaata kerää, vastasivat 7 veljestä langan paksuutta. Kaikki 4 kerää olivat pikkuisen eri värisiä, mutta ajattelin silti käyttää ne tähän työhön. Ajatuksena oli tehdä iso villasukka ja sitten täyttää se. Kudoin kaksinkertaisesta langasta, joten värierot eivät erottuisi niin paljon.

Kudoin hevosen pään tavallisen villasukan tapaan, tosin tähän sukkaan tuli 42 silmukkaa ja käytin 4,5 mm puikkoja. Varteen tein 5 krs 1 o 1 n-joustinneuletta, jonka jälkeen kudoin 20 cm sileää neuletta. Kantapään tein ihan peruskantapään ohjeella ja 22 silmukalla. Kantapään ohjeita löytyy netistä monia hyviä, mutta yhteishyvän sivuilla on oikein mainio peruskantapään ohje, jota olen käyttänyt useasti. Täytyy myöntää etten muista ollenkaan, kuinka monta silmukkaa poimin kantapään reunoilta, mutta poimi niin monta kun tarvii ja kaventele niin, että jäljelle jää 20 silmukkaa, jos käytät sukkapuikkoja niin 10 molemmille puikoille (yhteensä siis 42 silmukkaa). Kudoin kantapäästä laskien 15 cm ennen kärjen sädekavennuksia. Yleensä teen kärkeen nauhakavennuksen, mutta tähän sopi paremmin sädekavennukset. Kavennukset tehdään joka kerta samassa kohdassa, väliin tehtävien silmukoiden määrä vain vähenee joka kerta. Aloitin kutomalla 2 oikein yhteen ja väliin 5 silmukkaa. Toista näin koko kierros ja tee 3 välikierrosta. Seuraavalla kavennuskerralla 2 oikein yhteen ja 4 silmukkaa väliin. Tämän jälkeen tein kaksi välikerrosta ja seuraavan kavennuskerran jälkeen enää yhden välikierroksen. Viimeiset kierrokset kavensin ilman välikierroksia. Kun silmukoita oli jäljellä enää 8, katkaisin langan ja vedin silmukoiden läpi.

Korvat kudoin yksinkertaisella langalla, ja 4 mm puikoilla. Tein nämäkin pyöröpuikoilla, mutta jos käyttää sukkapuikkoja, niitä riittää 3 kappaletta. Luo 24 silmukkaa, jotka jaetaan 12 molemmille puikoille. Kudoin 6 kierrosta sileää neuletta, jonka jälkeen tein kiilakavennukset joka toisella kierroksella niin kauan, että puikoilla oli 6 silmukkaa. Sen jälkeen kavensin joka kierroksella. Kun puikoille on 4 silmukkaa, katkaise lanka ja vedä silmukoiden läpi. Ompele alareunan yhteen ja kiinnitä hyvin hevosen päähän. Ompelin korvat hieman kaarevasti kiinni, mutta se on makuasia, kuinka ne haluaa.

Käyttämäni langat olivat olleet säilössä aika kauan, joten niissä oli sellainen tunkkainen haju. Halusin muutenkin kastella sukan jäljen tasoittamiseksi, joten pistin liotusveteen hieman pesuainetta. Pesun jälkeen kirjoin hevoselle silmät. Silmänä voi käyttää vaikka vanhoja nappeja tai valmiita turvasilmiä tai huopakangasta.

Minulla oli olemassa vanua, joten käytin sitä hevosen täyttämiseen. Tähän hommaan kävisi hyvin myös vaikka vanhan tyynyn täytteet, jos esimerkiksi koristetyynyt alkaa olemaan entisiä.. Täytin ensiksi pääpuolen, jonka jälkeen tein hevoselle harjan. Leikkasin n. 25 cm mittaisia pätkiä useampia valmiiksi ja kiinnitin aina 3 langanpätkää kerrallaan hevosen harjaksi. Etsin päästä keskikohdan ja virkkuukoukun avulla kiinnitin hiuksia n 20 sentin matkalle niskaan. Vein virkkuukoukun hevosenpään silmukoiden alta nappasin kaksinkertaisesti taitetut langanpäät ja vedin ne silmukoiden alta ja vedin langat lenkin läpi. Tee muutama rivi ”hiuksia” myös etuhiuksiksi. Koska langanpäät olivat jokainen vähän eri mittaisia, tasoitin saksilla harjan tasaiseksi. Tämän jälkeen täytin hevosenpään loppuun.

Täyttämisen jälkeen tein keppiä varten kolon ja laitoin kepin päähän liimaa, jotta se pysyisi hyvin paikallaan. Keppinä käytin vanhaa katkennutta harjan vartta, joka ennen uusiokäyttöä hiottiin ja öljyttiin rypsiöljyllä, jottei siitä irtoaisi tikkuja. Laitoin liimaa vielä vielä siihen kepin osaan, joka tulee sukan varteen. Kiinnitin hevosen pään varteen pyörittelemällä lankaa sukan varren ja kepin ympärille.

Suitset tein kankaisesta narusta, mikä tahansa naru käy tähän. Mittasin narun hevosen turvan ympärille ja solmin sen tiukasti ensin turvan ympärille ja sitten vielä toinen solmu hevosen pään yli. Kiinnitin tämän osan liimaamalla. Hevostermit ovat minulla kovasti hakusessa, pahoittelen, jos olen käyttänyt vääriä termejä.

Pikkuneiti ei millään olisi malttanut antaa liiman kuivua, vaan hyppi tasajalkaa hokien ”onko tämä minun?” ja ”onko heppari minun?” Päikkäreiden jälkeen pikkusisko sai sitten omansa ja sillä onkin leikitty hurjan paljon. Isovelikin kaipailee omaansa, mutta saas nyt nähdä riittääkö hänellä into keppareihin pitkäksi aikaa. Jos se siltä näyttää, että vielä parin viikon päästä hänkin kaipaa omaansa niin tottakai teen sellaisen, kyllähän tuota jämälankaa tuolla varastoissa on vielä toiseenkin keppariin.

Hyvän ystäväni valloittava tytär täytti viime kuussa vuoden ja tavoilleni uskollisena kudoin neitokaiselle villapaidan. Tällä kertaa en käyttänyt täysin valmista mallia, vaan tein pienestä paidasta tarkan kopion äitinsä paidasta. Ystäväni sai minulta 30-vuotias lahjaksi Afturin ja arvelin, että samanlainen paita ilahduttaisi heitä (tai ainakin äitiä) kovasti. Ystäväni ihastui ajatukseen ja sainkin jo muutamia ihania äiti-tytär kuvia, sekä mainioita 1-vuotias kuvia.

Monesti olen nähnyt, kuinka Alafos-langoille suunniteltuja malleja ollaan sovellettu lettlopille sopivaksi nappaamalla silmukkamäärät esimerkiksi Riddarista ja tätä samaa tekniikkaa minäkin käytin. Pikku-Afturiin otin silmukkamäärät Kambur-paidasta, jossa on saman mittainen mallikerta (8 silmukkaa), kuin Afturissa. Laskin, että koon 1-2 kaarrokkeeseen tulee 28 kierrosta ja alkuperäisessä Afturissa on aika monta enemmän.. Aftur oli kuitenkin helppo malli pienentää, koska siinä oli tosi monta ”välikerrosta”, jossa ei tehdä kirjoneuletta. Jätin kaikki nämä välikerrokset pois, eikä pikkupaidasta ei tarvinnut jättää yhtäkään kirjoneulekuviota pois. Kavensin alkuperäisen kaavion mukaan ja viimeisellä kierroksella kavensin niin, että silmukkamäärät täsmäsivät Kamburin silmukkamäärän kanssa, ettei kaula-aukosta tulisi liian isoa tai pientä. Resorit tein helmineuleella alkuperäisen mallin mukaan.

Oli ihana tehdä tällainen samistelupaita! Paitalangatkin oli minulla jo valmiina, joten olin tyytyväinen voidessani käyttää varastoistani lankoja pois. Kokeilin paitaa meidän tyttärelle ja kaarroke istui oikein hyvin hänelle. Pelkäsin, että kaarrokkeesta tuli liian iso, mutta se olikin hyvä. Neuloin paidan helman ja hihat hieman pidemmiksi, joten paitaa tulisi voida käyttää ainakin muutaman vuoden.

Kuvat on ottanut ystäväni ja hänen veljensä.