Kaupallinen yhteistyö Wasa Up:n kanssa

Varmasti monelle lukijalle on jo tiedossa meidän perheen kiipeilyharrastus ja lasten innostus kiipeilyä kohtaan, olenhan niistä jo useampaan otteeseen blogiinkin kirjoittanut. Luonnollisena jatkumona esikoisen kiipeilyinnostukselle halusimme järjestää hänen kaverisynttärit Wasa Upilla, jotta hän saa viettää aikaa kavereiden kanssa mahtavan harrastuksen parissa. Syntymäpäivät kuuluu Wasa Up:n palveluihin, joten siellä on helppo järjestää oman näköiset syntymäpäiväjuhlat. Täältä löytyy vielä lisätietoa heidän omilta sivuiltaan.

Me pidimme esikoisen syntymäpäiväjuhlat perjantai-iltana, synttärijuhlien kesto Wasa Up:lla on kaksi tuntia. Perjantai on mainio päivä päästä vähän purkamaan energiaa ja juhlimaan kavereiden kanssa, kun seuraavana päivänä ei ole koulua niin iltarutiinien vaihtuminen ei nyt ole niin justiinsa. Esikoisen juhlat pidettiin 17.30-19.30 aikana, mutta Wasa Up on avoinna arkisin kello 21 asti, joten pelivaraa aikatauluille on. Olimme pyytäneet mukaan noin 10 kaveria, kuutta lasta kohtaan tarvitaan yksi valvoja, me olimme mieheni kanssa paikalla molemmat. Vieraista muutamalla oli aiempaa kokemusta kiipeilystä, mutta nämä kiipeilysynttärit sopii erinomaisesti myös sellaisille kavereille, jotka eivät ole koskaan lajia kokeilleet. Kiipeily tehdään ohjattuna Wasa Up:n koulutetun ohjaajan avulla. Lapset saavat ensimmäisenä kiipeilykengät jalkaansa ja sitten siirrytään kiipeilyalueelle, mikä on sitten erikseen varattu juhlijoiden käyttöön. Valjaat, jotka myös tulevat talon puolesta, puetaan yhdessä opastetusti, minkä jälkeen kaikki saavat vuoronperään kokeilla varmistuslaitteen toimimista ja harjoitella laskeutumista. Kun kaikki ovat onnistuneesti kokeilleet näitä, on vuorossa kiipeily. Ryhmätilassa on neljä automaattisesti varmistavaa laitetta, joten neljä lapsista pääsee kerralla kiipeilemään. Vaihdot sujuivat nopeasti, enkä kerennyt pysyä laskuissa, kuinka monta kertaa lapset pääsivät seinälle tunnin ajalla, mutta monesti! Lopuksi kaikki saivat myös kokeilla boulderointia.

Kiipeilylle oli tosiaan varattu aikaa tunnin verran ja toinen tunti on tarkoitettu herkuttelulle, lahjojen avaamiselle, leikeille tai sille ohjelmalle, mitä itse on suunnitellut. Kiipeilyn jälkeen lapsia ohjeistettiin riisumaan valjaat ja laittamaan kengät oikeille paikoille, jonka jälkeen siirryttiin Studion tiloihin juhlimaan. Me emme olleet suunnitelleet mitään sen kummempaa ohjelmaa lapsille, koska he olivat niin hienosti jaksaneet keskittyä ohjattuun toimintaan. Lapset olivat tuoneet lahjoja sankarille ja se ensimmäinen ohjelmanumero, jonka jälkeen oli herkuttelun vuoro. Synttäreiden tarjoilut hoitaa jokainen itse, myös aterimet ja lautaset hoidetaan omasta takaa. Meillä oli tällä kertaa kertikset käytössä, vaikken niitä yleensä suosikaan. Juomisina toimi hyvin pienet limpparipullot ja tripit, syötäviä oli vähän annosteltu valmiiksi, jotta kaikkien ei tarvitse kauhoa herkkuja itse. Kakun virkaa toimitti donitsikakku ja uunivuokaan tehty mokkapala”kakku” ja kaikki maistui lapsille eikä juuri mitään jäänyt kotia vietäväksi. Juhlien jälkeen tila siivotaan itse, paikanpäältä löytyy tarvittavat välineet tähän hommaan.

Kaikki toimi Wasa Up:lla oikein hienosti, kaikilla vaikutti olevan tosi kivaa ja lapset kiipesivät rohkeasti ja olivat tosi taitavia. Jälleen kerran ei voinut kuin ihailla lasten luontaista kykyä kiipeilyyn ja liikkumiseen ja tälläisella porukalla on parasta, kun kaikki saivat onnistumisen kokemuksia. Vaikka olenkin aiemmin puhunut kotisynttäreiden puolesta niin olihan tällainen ohjattu toiminta nyt todella erityistä ja yhdessä tekeminen on toivottavasti ikimuistoista.

Kesälomat alkavat olla lopuillaan ja arki on ovella. Kesää on kuitenkin vielä jäljellä ainakin siihen asti, kunnes huvilakausi loppuu, eli elokuun viimeiseen viikonloppuun. Meidän kesä meni tosi vauhdikkaasti, nähtiin ystäviä, perhettä, tehtiin perheenä kivoja asioita ja lomailtiin. Kesän kohokohta taitaa kuitenkin olla meidän pohjoisen reissu, joka suuntautui perinteisen Äkäslompolon lisäksi myös Pohjois-Norjaan ja Tromssan seutuun. Yhdistimme kaksi meitä kiinnostavaa kohdetta ja vietimmekin osan lomasta naapurimaassa ja osan tutuilla tuntureilla Pallas-Yllästunturin kansallispuiston maisemissa.

Matkustimme Pohjois-Norjaan autolla. Teimme yhden yön pysähdyksen Äkäslompolossa, ettei ajomatkasta tule lapsille tai koiralle liian pitkä. Äkäslompolosta on noin viitisen tuntia Tromssaan, mutta ajomatka venähti hieman pidemmäksi, kun matkan varrella oli upeita paikkoja. Pysähdyimme ihastelemaan milloin upeaa rantaa, milloin mahtavaa vesiputousta. Kiire meillä ei ollut ja Norjan puolella oli mukavasti levähdyspaikkoja tien vieressä matkalaisia varten.

Me vietimme ensimmäisen yön Tromssan keskustassa hotellissa, josta olimme varanneet etukäteen lemmikkihuoneen, koska Redi oli meillä mukana. Koiran ottaminen mukaan Norjaan vaatii eläinlääkärin myöntämän passin, josta käy ilmi kaikki rokotukset ja kun ne on kunnossa, saa koiran viedä rajan yli Norjaan. Tromssassa ihastelimme viereisiä vuoria, kiertelimme hieman keskustassa, vierailimme Polariassa, mutta emme ehtineet käydä läheisellä kaapelihissillä, joka veisi vuorelle, josta näkyy koko Tromssa. Se jääköön seuraavaan kertaan! Lasten mielestä vuonon alittava tunneli oli hurjan jännä, samoin kun Polar Museumin eteen asetetut harppuunat. Näkemistä olisi varmasti paljon enemmänkin keskustan lähettyvillä, mutta meillä oli jo kova halu päästä retkeilemään, joten suuntasimmekin aamupalan jälkeen autolle ja lähdimme ajelemaan kohti Sommarøytä, jonne on Tromssasta noin tunnin matka. Olin etukäteen lueskellut retkeilyblogeista vinkkejä, minne kannattaa suunnata telttailemaan ja minkälaiset jokamiehenoikeudet Norjassa on. Telttailla saa aika vapaasti, mutta meidät yllätti Sommarøyn suosio, joka olikin aikamoinen.

Matkailuautoja ja telttaretkeilijöitä oli paljon, eikä ihme, onhan paikka mielettömän upea! Me poimimme rannoilta simpukoita ja etsimme meille rauhallista telttapaikkaa. Olimme liikkeellä arkena, joten olimme ajatelleet, että ehkä ei niin paljoa ihmisiä olisi liikkeellä, mutta emme tosiaan olleet ainoat. Jälkeenpäin ajateltuna paikan suosion ei olisi kuulunut yllättää, olihan saari aivan mahtava kirkkaine vesineen ja simpukkarantoineen. Löysimme kuitenkin rauhallisen telttapaikan muiden suomalaisten telttaretkeilijöiden lähettyviltä ja saimmekin upean maisemapaikan yöksi. Jätimme auton yleiselle parkkipaikalle rannan tuntumaan ja parkkipaikalla oli myös sisävessa, sekä vesihana, josta sai juomakelpoista vettä. Puitteet telttailuun on Sommarøyssä mitä parhaimmat!

Ajatuksena meillä oli viettää kaksi yötä teltassa ja halusimme nähdä erilaisia paikkoja, joten pakkasimme leirimme ja lähdimme ajamaan kohti seuraavaa telttapaikkaa. Miehelläni ja esikoisella oli mukana kalastusvehkeet ja olimme katselleet telttapaikan sillä ajatuksella, että he saisivat kalastaa mielin määrin. Paikaksi valikoitui Ringvassøyan saarella sijaitseva Krokvattnet, jonne oli Tromssasta vajaa tunnin matka, tosin eri suuntaan, kuin missä edellisen yön vietimme. Lasten riemuksi tosin menimme taas vuonon alittavaa tunnelia pitkin, mikä menestyskonsepti. 😀 Krokvattnet on tunturijärvi, joten ensitöiksemme saimme kavuta lyhyehkön, mutta jyrkän matkan tuntureiden päälle. Matkatavarat oli pakattu vähän niin ja näin, joten matka oli ainakin minun osaltani hieman tuskainen. Saattoi se tuska johtua myös orastavasta nälkäkiukusta, joka korjattiin heti telttapaikan löydyttyä. Paikka oli aivan upea, alueella on useampi kalavesi ja tuntureita jatkui pitkälle silmän kantamattomiin. Kalastusta varten tarvittavat luvat ostettiin puhelimella parkkipaikalla olevan ohjekyltin mukaan. Meidän lisäksi tuntureille ei näkynyt ketään muita, mikä tuntui myös ihanalta kontrastilta viime paikkaan. Toinen vastakohta edelliseen yöpaikkaan oli edellispäivän kuumuus, joka oli vaihtunut sateiseen ja hieman viileään ilmaan. Kalastellessa pienestä sateesta ei ollut haittaa, saalis tosin vältteli meitä ehkäpä metelin ja veteen lentäneiden kivien takia. Onneksi oli muuta ruokaa mukana, joten saimme maittavan retki-illallisen. Sivuhuomautuksena täytyy mainita, että retkiruuat olin tuonut Suomesta, koska Norjassa hintataso on paljon korkeampi kuin Suomessa. Siksi nappasin perunapussia myöten kaikki mukaan kotimaasta ja säästimme näin pitkän pennin. 🙂

Me koitimme ehdottaa lapsille vielä kolmatta telttayötä, mutta pienin ei kuulemma enää jaksanut nukkua makuupussissa. Mahtavia paikkoja olisi ollut vaikka millä mitalla, emmekä olisi halunneet vielä lähteä takaisinpäin. Kuuntelimme kuitenkin pienintä matkailijaa ja lähdimme ajelemaan takaisin Äkäslompoloon, jossa kesäreissumme jatkuisi vielä vajaan viikon. Ehkä seuraavalla kerralla olemme taas hieman pidempään, koska Norja häikäisi kauneudellaan ja varsinkin vuonojen ja vuorten kontrasti oli mahtava! Lapset ihastuivat erityisesti vesiputouksiin ja pikkusisko lampaisiin, joita laidunsi siellä täällä. Esikoinen haluaisi uudelle kalaretkelle ja minä haluaisin nähdä valaita. Pyöriäinen nähtiin, samoin hylje, mutta jos joskus saisi nähdä valaan niin olisi aikamoista.

Suosittelen lämpimästi lähtemään autoilemaan Norjaan, retkeilyauto voisi olla kaikista kätevin tällaiselle reissulle, niin monia ihania puskaparkkeja näimme matkamme varrella. Olisi hauska kuulla teidän lempipaikkoja Norjasta, mihin kannattaisi suunnata seuraavaksi, jos matkakohteena on Norja?

Telttailu kuuluu meidän perheen kesäohjelmaan ja viime viikonloppuna toteutimme yhden telttaretken ihanissa Merenkurkun maailmanperintöalueen maisemissa, Mustasaaren Björköbyssä. Telttaöitä on useimpina kesinä kertynyt 2-3, tänä vuonna koitamme nukkua öitä ulkona hieman enemmän, kun lapsetkin ovat jo vähän isompia, eikä kumpaakaan tarvitse enää kantaa. Lisäksi reitit pidentyvät, kun jalat kantavat jo pidempiä matkoja. Tämänkertainen retkipaikka oli Långgrundet, joka on taukopaikka Björkö-Panike vaellusreitin varrella. Matkaa parkkipaikalta leiripaikalle on pikkuisen yli 3 kilometriä, joka oli erittäin sopiva matka 4- ja 6-vuotiaille. Auton jätimme Svedjehamnin parkkipaikalle, joka on suosittu retkipaikka itsessään Saltkaret-näkötorneineen ja luontopolkuineen. Täältä voit lukea lisää tästä osasta maailmanperintöaluetta.

Långgrundetiin vievä polku ohittaa näkötornin, sekä kalojen kutupaikalle vievän sillan ja jatkaa samaa matkaa Bodvattnet runt-luontopolun kanssa. Puolessa välissä matkaa vaellusreitti haarautuu oikealle, kun luontopolku palaa ympyräreittinä takaisin lähtöpisteeseen. Polku on lähes koko matkan helppokulkuista ja oikein hyvin huollettua, paikoin on kivikkoista, jolloin se on erinomainen ”lattia on laavaa”-leikkiä varten. Leikimme tätä leikkiä usein lasten kanssa, jotta matka taittuisi vähän keveämmin. Polku on todella kaunis ja varsinkin tähän aikaan vuodesta todella vihreä. Polun varrelle osuu hauska yksityiskohta, kun täytyy kiivetä lammasaidan ylitse. Lapset kiipesivät yli suhteellisen helposti, koiralle meinasi iskeä rimakauhu.

Långgrundetin levähdyspaikalta vaellusreitti jatkuu vielä eteenpäin ja seuraava etappi sillä olisi vesistön ylitys, joka täytyy tilata erikseen. Emme itse ole tätä reittiä koskaan kävelleet, se täytynee vielä joskus patikoida. Levähdyspaikka on oikein hyvin varusteltu, sieltä löytyy tilava keittokatos, missä oli useampi tulipesä, kaksi pöytäryhmää, käymälä sekä laituri. Meillä oli tarkoitus tulla tänne melontaretkelle, mutta lintukoiralla oli vaikeuksia pysyä kanootissa.. Maailmanperintömaisemat ovat erinomaisia melomiseen, kanootilla/kajakilla pääsee matalistakin paikoista hyvin. Teltalle löytyisi useampikin paikka, me pystytimme omamme näköalapaikalle. Ilma oli lämmin, joten teltan ovet sai olla auki ja saimme ihastella merinäköalaa makuupaikaltamme.

Lapset eivät malta nukahtaa teltassa, koska heillä on niin kivaa. Ideana on aina venyttää iltoja teltan ulkopuolella, jotta saisivat mennä vasta väsyneenä telttaan, mutta kumpikin haluaa mennä telttaan sisälle aina aikaisin, joten illat ovat vähän pitkiä.. Ehkä ensi kerralla malttavat seikkailla hieman pidempään ulkona! Uni tuli kuitenkin äänikirjan avulla, kuuntelemme esikoisen toiveesta Aino Huilajan ”Pakumatkalla” jo toistamiseen. Ennen nukahtamista rupesimme kuitenkin kuulemaan kellon ääniä, sekä määkinää. Äänet kuuluivat aina vain lähempää ja lopulta kurkkasimme ovesta ja teltan edessä nökötti lammaslauma. Onneksi valpas vahtikoiramme nukkua posotti tyytyväisenä pikkusiskon jalkopäässä, joten ei syntynyt mitään selkkausta. Lampaat taisivat säikähtää meitä ja kirmasivat pois. Parin tunnin päästä valpastui vahtikin ja vaati päästä pihalle nuuskimaan jälkiä.. Penskallakin on vielä vähän opettelemista telttaöistä. 😀

Ilmat suosivat meitä oikein kunnolla, aamu oli lämmin ja kevyt tuuli piti hyttysetkin poissa. Yleensä meidän teltta-aamut ovat joko sateisia tai ilma on sankkana hyttysistä. Saimme nauttia herkkuaamupalasta merenrannalla ja pakkasimme kamppeet kaikessa rauhassa. Lapset kantoivat osan omista tavaroistaan, pienemmällä oli pehmokaveri, kerrastot, juomapullo ja matkaeväät omassaan, isoveikka kantoi näiden lisäksi vielä makuupussinsa. Paluumatka taittui yllättävän kevyesti, välillä pidettiin eväspaussi (taatelia ja kuivahedelmiä) ja välillä pysähdyttiin kiikaroimaan maisemia. Etenemme lasten tahtiin ja koitamme tehdä kävelystä heille mukavan keksimällä erilaisia tehtäviä. Pienempi meinasi väsähtää kesken kaiken, mutta kun sai näkötornin kiikariinsa, alkoi askel kiihtyä ja torniin piti päästä kiipeämään.. On nämä lapset vaan mahdottomia tapauksia.

Kokonaisuudessaan erittäin onnistunut retki, vaikka omat yöunet jäivätkin hieman vähäisiksi myöhäisen nukkumaanmenon ja koiran yöllisen seikkailun ansiosta. Paikka oli oikein mainio ja yö luonnossa antaa aina uutta voimaa. Suuret suositukset tälle retkipaikalle, meidän seuraavat telttayöt nukutaan aika paljon pohjoisemmassa!

Kaupallinen yhteistyö Wasalinen kanssa

Vietimme viikonlopun ihanassa Uumajassa perheen kanssa. Tällaista pientä maisemanvaihdosta onkin kaivattu jo pitkään, varsinkin kun meidän perhe on aika liikkuvaista sorttia ja lapsetkin ovat jo kyselleet meidän reissujen perään jo hyvän tovin. Uudella laivalla matkustaminen on ollut puheissa jo pidempään, onhan se nyt aikamoinen elämys päästä upouudella laivalla seilaamaan. Aurora Botnia on maailman ympäristöystävällisin matkustaja-autolautta, joka aloitti liikennöinnin Vaasan ja Uumajan välillä syksyllä 2021. Lisätietoa laivasta ja rakennusprojektista löytyy tämän linkin kautta.

Kävimme perheen kanssa Uumajassa vuonna 2019 vanhalla laivalla ja esikoinen muistelee sitä edelleen lämmöllä. Hän oli kovin utelias näkemään, miten vanha ja uusi laiva eroavat toisistaan. Me vanhemmat kaipasimme eniten sitä pientä loman tuntua ja vaihtelua tähän meidän arkeen. Olemme tehneet useita päiväreissuja mieheni kanssa Uumajaan, mutta lasten kanssa tällainen päiväreissu tuntuu hiukan raskaalta, joten päätimme viettää viikonlopun Uumajassa. Listasin tähän postaukseen, mitä kaikkea teimme Uumajassa viikonlopun aikana.

Tällainen miniloma Uumajassa on Vaasalaisille ehkä helpoin tapa lomailla ulkomailla. Ajoimme auton satamaan ja astuimme laivaan ja siinä sitä sitten sai aloittaa lomailun. Satamaan pääsee myös bussilla, jos ei ole autoa tai ei meinaa sillä ajella illalla kotia. Me söimme laivan ravintolassa aamupalan, niin kenenkään ei tarvinnut herätä turhan aikaisin. Minä ja toinen lapsista tarvitsemme aamulla hyvän aamupalan niin ei nälkäkiukku pilaa lomanaloitusta. 😀 Olimme varanneet aamupalan laivalta jo etukäteen, niin saimme vain kävellä valmiiseen pöytään. Lapset eivät olisi millään malttaneet suunnata suoraan aamupalalle, vaan olisivat halunneet tutkia heti koko laivan. Aikaa tutkimiselle kuitenkin on, laivamatka Uumajaan kestää 3,5 tuntia.

Laivalla kiersimme katselemassa aurinkokannen, leikkipaikan, kaupan, hyttikäytäviä, pubin, kahvilan ja ravintolan. Menomatkalla lapset eivät meinanneet jaksaa olla paikoillaan hetkeäkään, pienempi leikki jonkun aikaa leikkipaikassa, esikoinen (6 v), ei juuri enää viihtynyt leikkialueella. Kuulemma kaipaili vanhan laivan moottoripyöräpeliä. Hän sai viihdykettä, kun haimme kaupasta vähän herkkuja ja pelailimme erilaisia pelejä. Istumapaikkoja riitti tässä laivassa, joten istuskelimme pubin edustalla ja opettelimme uusia korttipelejä. Laivan livebändi viihdytti matkustajia ja meidän perheen pikkusisko rakastaa musiikkia ja halusikin kuunnella pitkään bändin soittoa.

Laiva saapuu Ruotsissa Holmsundin satamaan, josta on yhteysbussi Uumajan keskustaan tai Ikeaan. Me olimme varanneet paikkamme etukäteen, jolloin säästää lipun hinnassa ja saa varmasti paikan, mutta paikanpäältäkin voi saada lippuja. Suosittelen hankkimaan kuitenkin liput etukäteen. Olimme sopineet lasten kanssa, että ensin kiertelemme muutaman kaupan, jonka jälkeen käymme lounaalla ja sitten menemme hotellille. Uumajassa on vähän eri valikoima liikkeitä, kuin Vaasassa, joten on kiva kierrellä katselemassa. Lapsille oli luvattu pienet kesäreissulelut, joten suuntasimme Åhlensin lastenosastolle niitä tutkimaan. Samalla sain katsottua lapsille vähän vaatteita, koska leluosasto on näppärästi samassa paikassa lasten vaatteiden kanssa. Meillä oli muutama paikka, missä halusimme käydä, mutta mitään suurempaa kaupoissakiertelyä emme harrastaneet tällä kertaa. Vinkkinä muillekin, Utopian kauppakeskuksessa löytyy vessat, kun se hätä jossain vaiheessa kuitenkin yllättää!

Uumajan keskusta on kiva, kun siellä ei liiku autoja. Torin ympäristössä on lapsille pieni leikkialue ja muutenkin keskusta on viihtyisä kaikkine kahviloineen. Meillä on perinteenä käydä lounaalla Lottas Krogissa, joten sinne suuntasimme tälläkin kertaa, sieltä saa lounasta niin lapsille kuin aikuisillekin. Mahat täynnä suuntasimme hotellille viettämään pientä lepotaukoa ennen lasten odottamaa uintia. Matkan varrella poikkesimme vielä torin laidalla sijainneeseen karkkikauppaan, mihin lapset olivat koko päivän vinkuneet. 😀 Olimme sopineet etukäteen, että menemme uimaan Navet:n ja se oli lasten mielestä tämän reissun parasta antia. Navet:ssa on tavallinen uima-allas ja sitten elämyspuoli, joka on vähän enemmän kylpylämäinen. Sieltä löytyy altaita pienille ja isommille hurjapäille, vauhdikkain liukumäki oli sen verran hurja, etten siihen itse uskaltautunut.. Elämysaltaan aukioloajat kannattaa tarkistaa, ennen kuin menee paikanpäälle. Uimisen jälkeen suuntasimme väsyneinä, mutta onnellisina hotellille syömään iltapalaa ja sitten saimmekin painua pehkuihin.

Hotelliyöpymisissä parasta on aamupala, eikä se tälläkään kertaa pettänyt. Söimme niin tukevan aamupalan, että ajattelimme pärjätä sillä laivalle asti, jossa meillä oli varaus saaristolaispöytään. Sunnuntaisin Uumajassa ei juuri mikään liike ole auki ja bussi laivalle lähtee vasta 11.40 niin jotain tekemistä kaipasi aamuksi, sillä lapset heräsivät kello 7 maissa.. Uumajan Ikea ja siinä vieressä oleva Avion ostoskeskus avaa ovensa sunnuntaisinkin kello 10, joten päätimme suunnata sinne viettämään viimeiset tunnit Ruotsin puolella. Menimme paikallisbussilla, joka lähtee ihan läheltä keskustan toria. Ikeasta löytyi muutama tarvittava juttu ja samalla vielä viimeinen listalla ollut ostettava löysi tiensä meille kotiin. Osa päiväristeilijöistä jäikin suoraan tähän ostoskeskukseen, eikä ole ihme, sieltä löytyi melkein samat liikkeet kun keskustasta ja kauppakeskus on tosi iso, niin kuluuhan sielläkin aika!

Satamaan ja laivaan päästyä menimme ravintolaan syömään, jonka jälkeen samanlainen kierros laivalla ja lopulta päädyimme leikkihuoneeseen. Pikkusisko löysi itselleen kaverin, isoveli halusi pelata oppimiaan korttipelejä. Näin se matka sujui rattoisasti, kunnes olimme yhtäkkiä kotisatamassa kello 18 maissa illalla. Tuntuu hassulta ajatella, että olimme lähteneet vasta edellisenä päivänä reissuun. Matka tuntui paljon pidemmältä ja meidän miniloma oli tosi ihana. Olisi kiva kuulla, jos saitte tästä postauksesta uutta tietoa tai ideaa lähteä reissuun. 🙂

Tytär täytti 4 vuotta juuri ennen joulua ja hän oli kovasti odottanut ensimmäisiä kaverisynttäreitään. Ensimmäinen yritys pitää juhlat meni mönkään ja näytti pahasti siltä että toinenkin yritys menisi pieleen, mutta sitten päätettiinkin järjestää kaverisynttärit ulkona, jossa ohimenevä nuha ei niin haittaisi. Olimme tyttären kanssa askarrelleet koristuksia yksisarvissynttäreitä varten pitkin viikkoa ja toiveen mukainen teema olisi ollut kurja jättää käyttämättä vaikka juhlat siirtyivätkin ulos. Aktiviteetit meni uusiksi, mutta onneksi saimme koristeet siirrettyä ulos! Näistä tuli aivan ihanat yksisarvissynttärit!

Katselimme tyttären kanssa inspiraatiokuvia Pinterestistä ja näimme monia ihania ideoita. Askartelimme ison yksisarvisen taustaksi herkkupöydälle ja sen siirtäminen ulos aiheutti hieman päänvaivaa. Pidimme juhlat meidän pergolassa, mikä piti ensin kaivaa lumesta. Se olikin sellainen urakka ettei ihan hetkeen tee mieli toistaa samaa. 😀 Koriste oli kuitenkin saatava mukaan, joten viritin lakanan roikkumaan pergolan kattopalkeista ja kiinnitin siihen yksisarvisen osat nuppineuloilla. Siitä tuli mielestäni hieno ja samalla lakana toimitti pöytäliinan virkaa. Teimme myös muutaman pompomin varastoista löytyneistä silkkipapereista ja ripustin myös ne pihalle. Tyttären ristiäiskoristeeksi tekemäni nauha pääsi myös ulos koristamaan juhlatilaa. Pöydän sai neiti itse koristella omilla poneillaan ja tarjoilupöydästä tulikin erinomainen. Yritän järjestää näitä synttäreitä aina niin että mahdollisimman paljon saisi tehtyä itse jo olemassa olevista materiaaleista, siksi tälläkin kertaa meillä oli lautasina meidän tavalliset astiat ja mukit, joita käytämme arjessa. Lautasliinat ovat sellaiset, jotka ostamme juhliin ja kaupasta löytyikin ihanat yksisarvislautasliinat. Niillä saa kivasti teemaa jatkettua ilman, että tarvitsisi ostaa kertakäyttöastioita. Nekin ovat kyllä kivoja ja niitä on moniin teemoihin, mutta mielestäni ilmankin pärjää.

Tarjoilut olivat samat, mitä olisin sisälläkin tarjoillut, eli hirmuinen kasa karkkia, jotka valittiin ns. yksisarvisväreissä, eli pastellin ja sateenkaaren väreissä olevia irtokarkkeja. Tarjolla oli myös marenkeja, niitä vaaleanpunaisia piparin mallisia keksejä (joiden nimeä en muista), vaahtokarkkeja, popkorneja, joita paahtaessa öljyn sekaan tiputettiin punaista elintarvikeväriä, kaakota vaahtokarkeilla sekä nakkeja ja suolatikkuja. Laitoimme pihalle nuotion tulikoriin ja lapset saivat grillata nakkinsa ja paahtaa vaahtokarkkeja nuotiolla, se oli oikein tykätty ohjelmanumero. Jos olisimme pitäneet synttärit sisällä, olisi tarjoilupöydän kruunannut suuri jäätelöannos, missä olisi ollut tötteröitä sarvina, päällä strösseleitä, marenkia, vaahtokarkkeja, karkkia ja sitä olisi annosteltu isosta kulhosta annoksiksi. Lupasin tyttärelle, että syödään tämä annos sitten joskus toiste, joten se on meillä vielä odottamassa.

Kauheasti ei ohjelmaa näille syntymäpäiville tarvinnut järjestää, koska lapset tykkäsivät olla ulkona ja peuhata. Aloitettiin juhlat kuitenkin maalaamalla meidän tekemä yksisarvis-lumihevonen. Lapset maalasivat lumihevoselle harjan kaikilla mahdollisilla väreillä ja hännästäkin tuli upea. Siitä tuli tosi ihana ja lapset nauttivat vesiväreillä maalaamisesta. Isoveli ja hänelle tullut kaveri maalasivat sitten pihalle rakennetun Nascar-auton, koska kuulemma yksisarviset ovat tyhmiä.. Meillä on sisaruksilla ollut toistensa synttäreillä kaverit, molemmilla on kaverina saman perheen sisarukset, joten se on ollut kätevää että on oma kaveri mukana, jottei tee mieli varastaa huomiota sisarukseltaan. Nämä synttärit olivat oikein onnistuneet, lapset nauttivat juhlista ja meillä aikuisillakin oli kivaa.

Muista teemasynttäreistä voit lukea täältä: Frozen-synttärit, Olympialaiset, juna-synttärit, dino-synttärit. Muita teemoja meidän synttäreillä on ollut mm. sydämiä kaikkialla sekä jääkiekkosynttärit. Lapset ovat jo innoissaan miettineet seuraavien syntymäpäivien teemoja, mutta rakkailla on vielä aika monta kuukautta seuraaviin juhliinsa. Ehkä tässä täytyy järjestää jotkut muut juhlat ennen sitä niin saadaan taas toteuttaa ihania ideoita!

Kaupallinen yhteistyö : Original Sokos Hotel Arina

Lappiin on meiltä Vaasasta aika pitkä matka. Useimmiten ajamme sen putkeen, lapset ja koiranpentu ovat hyviä matkustajia eivätkä turhista nurise, mutta joskus on kiva pätkäistä matka ja jäädä yöksi Ouluun. Oulu on meiltä katsottuna noin puolessa välissä matkaa ja Oulu on kiva kaupunki, vaikka sen seinistä tuttu slogan ehkä muuta väittääkin. Olemme yöpyneet lasten kanssa Original Sokos hotel Arinassa aiemminkin, kesällä Oulun keskusta oli tosi ihana ja siellä oli kiva kierrellä. Nyt näin talvipakkasilla olikin ihana parkkeerata auto lämpimään pysäköintihalliin ja katkaista kotimatka pienellä hemmottelulla. Sitähän se on, yö hotellissa ihanine aamupaloineen ja puhtaine lakanoineen, hemmottelua.

Meidän perheeseen kuuluu kaksi lasta ja koiranpentu, joten ajattelin hotellihuoneen löytymisen olevan vaikeaa. Sitä se ei ainakaan Arinassa ollut, sillä meille löytyi ihana huone, jossa oli lapsille oma sänky ja koirakin oli lämpimästi tervetullut. Kaiken lisäksi huone oli juuri uudistettu ja aivan ihanasti sisustettu! Mielikuvissa koirahuoneet oli ehkä hieman erilaiset, kuin se, mihin astuimme.

Arinassa on uudistettu huoneita, meidän huoneen teemana oli lohi. Huone oli kaunein ja kodikkain, missä olen vieraillut. Meidän 10 kk ikäinen Walesinspringerspanielin pentu nuuhki täpinöissään huonetta ja tutki jokaisen pienen nurkan. Koiralle tuli huoneen mukana vähän herkkuja ja lemmikkikäärme ja lisäksi saimme hyvän tietopaketin paikallisista koirapuistoista ja lemmikkiystävällisistä ravintoloista. Jos olisimme olleet yhtään pidempään, olisimme lähteneet puistoilemaan pitkän ajopäivän jälkeen. Tällä kertaa kiertelimme hotellin ympäristössä tutustumassa uusiin nurkkiin.

Sillä välin, kun pentu ulkoili, minä kävin ihmispentujen kanssa kuluttamassa virrat pois Arinan uudistetussa leikkihuoneessa. Uusi leikkihuone olikin aivan valtava ja siellä riitti tilaa peuhata! Oli autorataa, liukumäkeä, pallomerta, lukunurkkauksia, kiipeilymahdollisuuksia ja ihan kaikkea, mitä voi leikkihuoneelta kaivata! Siellä vierähti lasten kanssa tovi jos toinenkin ja ihan hiestä märkinä lähtivät sieltä kohti huoneessamme ollutta saunaa. Monessa pienessä saunassa käyneenä nämä löylyt olivat kyllä todella hyvät. Väsytettyinä lapset ja pentu kävivät unille ja hyvin meitä kaikkia nukuttikin.

Olen joskus aiemminkin maininnut täällä, miten minä ja esikoinen ollaan hotelliaamupalojen suuria ystäviä. Muutkin perheenjäsenet toki siitä nauttivat, mutta ehkä ei ihan samalla tasolla. Lapset, varsinkin esikoinen rakastavat kerätä lautaselleen juuri niitä tarkkaan valittuja herkkuja, eikä minulla ole siihen mitään puuttumista. Itse nautiskelen yhtä hartaasti aamupalan antimista. Saimme mahat täyteen aamupalalla ja pentu pääsi aamulenkilleen ja siitä olikin hyvä jatkaa matkaa kotia kohti.

Vierailu oli ihana, tätä hotellia voin vain lämmöllä suositella kaikille muillekin, kuin pohjoiseen matkaaville.

Marraskuu alkaa olla jo hiukkasen yli puolenvälin ja vaikka kivenkovaa väitän muulle perheelle, että joulujutut saisi vielä odottaa, olen itsekseni jo suunnitellut joulua aika paljon. 😀 Olemme sopineet jouluruuista, olen ostanut jo muutaman joululahjan ja tiedän joitain lasten toiveita, vaikka virallista toivelistaa ei ole vielä kirjoitettu. Lelulehdistä on kyllä rastitettu joka ikinen lelu, mutta ehkä sitä pitää vielä työstää.. Joulun aika on ihanaa ja ehkä viikon päästä meilläkin on tähdet ikkunoissa, mutta sitä ennen eletään vielä hiljaista suunnitteluvaihetta. Siispä ajattelin kirjata ylös tämän vuoden joulukalenterin sisällön. Meillä kotona asustelee Teppo-niminen kotitonttu, joka on jo monena vuonna tehnyt meidän perheelle joulukalenterin. Tänä vuonna Teppo on ollut meillä kesätöissäkin, sillä kaikenlaista on sattunut niin meidän aikuisten kun lastenkin toimesta.. Mutta tosiaan, Teppo keksii meille joulun odotukseksi kaikenlaista kivaa tekemistä myös siksi, että minä saisin kaiken hoidettua rauhassa, eikä sitten kertarysäyksellä.. Ensimmäistä kertaa blogiani lukeville: suunnittelija ja listojen rakastaja täällä hei. Tänä vuonna olenkin opiskeluhommissa eikä aikaa ole samalla lailla kuin kotiäiti-vuosina, joten jos joku tuntuu liian raskaalta, voi päivien luukkuja vaihtaa päikseen. Kannattaa vaan itse pitää mielessä mitä mihinkin pussiin sujauttaa..! Listaan tähän useampia tehtäviä alle, niin on ainakin vaihtoehtoja jos tuntuu ettei pysty alkuperäistä suunnitelmaa toteuttamaan rauhallisin mielin. Muutama päivä on meidän kalenterissa lyöty lukkoon jo etukäteen, vinkkinä myös muille.

Tänä vuonna meidän kalenterista löytyy joitain näistä:

• Ensimmäisenä päivänä kalenteri on ilmestynyt ja sieltä tulee kirje Tepolta. Teppo on piiottanut ympäri taloa joulukirjoja, joita lapset saavat etsiä 1.12
• Kodin koristelu
• Piparien leivonta
• Piparitalon rakennus
• Muiden jouluherkkujen leivonta
• Lintujen joululahja (siemenkakku pihalle)
• Hyväntekeväisyyteen joululahja (esim. Hope)
• Joulukorttien askartelu
• Jouluinen askartelu
• Lasten kauneimmat joululaulut 5.12
• Edvininpolun joulupuuro 11.12
• Joulumarkkinat
• Kuusen haku
• Kuusen koristelu
• Retki
• Yökyläily mummilassa
• Peli-ilta
• Elokuva-ilta
• Herkkuiltapala
• Kirjastosta joulukirjoja
• Uinti
• Pulkkamäki-optio
• Jäälyhdyt (saa nähdä tuleeko pakkasta..)
• Meillä vietetään myös pikkusiskon syntymäpäiviä jouluna, joten silloin tulee hänelle kirje Tepolta
• Joulusauna
• Aatto

Aineettomia joulukalentereita löytyy useastakin blogista, mutta tämä on meillä hyväksi havaittu kaava. Tämä ei ole millään lailla sitova ja jos kiire painaa päälle niin pussiin voi sujauttaa vaikkapa pienen herkun. Meillä on ollut joskus myös huulirasva, pinnejä, pampuloita, pikkulego osiksi hajotettuna, pikkuauto tai muuta vastaavaa. Mikä vaan on lasten mielestä menestys, joten en malta odottaa joulukuun ensimmäisen aamua, kun lapset tulevat vintistä alas keittiöön. Ai että, ihanaa joulun suunnittelua kaikille!

Lokakuussa luonnon värit sammuu ja luonto alkaa valmistautua talviteloille. Silloin on omalla tavallaan kaunista, mutta kyllä tähän vuodenaikaan kaipailee jotain piristystä arkeen. Viime vuoden lokakuussa löimme naapureiden kanssa viisaat päät yhteen ja suunnittelimme pitävämme pihajuhlat. Juhlien teemana oli satokausi, kekri, kurpitsajuhlat ja halloween. Jokaiselle jotain. Viime vuoden juhlat oli menestys, joten mitä sitä hyvää kaavaa menee rikkomaan. Järjestimme siis uudelleen pihajuhlat meidän pihalla, johon oli kutsuttu muutama naapuruston perhe.

Valmistelimme lasten kanssa juhlia koko lokakuun ajan aina pikkuhiljaa koristeita tehden. Juhlat järjestettäisiin samoja periaatteita noudattaen, kuten muutkin meidän juhlat, eli koristeet voidaan valmistaa itse tai käyttämällä jo olemassa olevia koristeta hyödyksi. Olen säästänyt vanhoja halloween koristeita 10 vuoden takaa, kun järjestimme ystäväni kanssa naamiaiset, silloin oli kyllä hieman eri elämäntilanne ja juhlatkin hieman erilaiset. 😀 Viime vuonna teimme lasten kanssa vanhoista lasipurkeista kurpitsa- ja kummituslyhtyjä maalia ja sideharsoa apuna käyttäen. Niitä teimme ainakin 10 kappaletta, joita sitten oli eri puolilla pihaa. Tänä vuonna askartelimme lisää kummituksia ja lapset askartelivat kivistä kurpitsoita, kummituksia, lepakoita ja hämähäkkejä. Maalilla, liimalla ja kartongilla saa ihmeitä aikaan!

Pidimme juhlat meidän pihalla, katoimme pergolaan juhlapöydän ja koristukset. Pihakalusteet oli jätetty ulos vielä tätä tilaisuutta varten, joten meillä oli vielä kaikki valmiina pihalla. Pergola on katettu purjekankailla, joten pieni tihkusadekaan ei haittaa. Hankimme kesällä pienen terassinlämmittimen ja tulikorissa paloi nuotio, joten kenelläkään ei tainnut olla tänäkään vuonna kylmä. Juhlien valmistelu ei jäänyt ollenkaan yksin minun harteilleni, sillä pidimme juhlat nyyttärimeiningillä. Lapset rakastavat nakkien ja vaahtokarkkien grillaamista, joten niitä oli tarjolla, samoin kuin kamalia karkkeja, mehua, pikkupizzoja, glögiä lämmikkeeksi, kuppikakkuja ja kaiken maailman herkkuja. Viime vuonna tarjolla oli kummitusmarenkeja ja vaahtokarkkihampaita.

Olimme suunnitelleet jotain pientä ohjelmaakin lapsille, mutta he ovat sen verran kekseliäitä, että lähtivät itse leikkimään jo aika pimeään puistoon (joka on meitä vastapäätä) otsalampuin varusteltuna. Olimme ajatelleen leikkiä piilosta pimeässä, mutta eipä meidän panosta tähän tarvittu. Viime vuonna leikkinä oli heijastinsuunnistus, joka on lasten mielestä aina ihana leikki. Kun kaikki panostivat pienesti tähän yhteiseen juhlaan, saimme ihanat juhlat pienellä vaivalla piristämään tätä pimeää vuodenaikaan. Ehkäpä tästä on muodostumassa jo jonkunlainen perinne, ainakin minä näin toivon.

Kaupallinen yhteistyö: Ähtäri Zoo

Syysloma on jo ovella ja mekin halusimme tehdä jotain vähän erityistä syysloman kunniaksi. Meidän perhe pääsi vierailemaan Ähtärin eläinpuistossa, mistä olemme puhuneet jo pitkään. Emme olleet perheenä siellä vielä käyneetkään, viimeinen vierailuni sinnepäin tapahtui joskus ala-asteella, kun teimme luokkaretken Ähtärin eläinpuistoon ja Mini-Suomeen. Eläinpuiston viimeisimmät eläinhankinnat kiinnostivat minua kovasti, jättiläispandat ovat olleet lempparieläimiäni aina, joten oli ihana vihdoin päästä näkemään noita suloisia nalleja ihan läheltä!

Isopandojen asumukset olivat Pandatalossa, josta kierroksen voi aloittaa. Toinen söpöläinen köllötteli sisällä ja toinen pandoista oli ulkona evästämässä. Sisällä kehotettiin olemaan hiljaa, koska pandat ovat herkkiä äänille. Meitä vierailijoita oli paikalla todella vähän, joten meluun reagoivat liikennevalot eivät edes värähtäneet. Sisätiloissa saimme myös tutustua pandojen elämään ja siihen työhön, mitä Ähtäri Zoo tekee pandojen suojelun hyväksi. Ähtäri valikoitui pandojen elinpaikaksi otollisen ilmaston ansiosta ja mielestäni Ähtärin eläinpuisto tekee mahtavaa työtä myös muiden lajien suojelun hyväksi.

Osa eläimistä on saapunut Ähtäri Zoohon suoraan luonnosta, kun esimerkiksi Ähtärin ketut on pelastettu luonnosta ja ihmisen lemmikkinä olosta Ähtärin hoteisiin. Myös esimerkiksi muutama pöllö on pelastettu luonnosta Ähtärin eläinpuistoon viettämään eloaan. On hienoa kertoa lapsillekin näitä tarinoita ja kertoa heille samalla eläintensuojelusta sekä uhanalaisista eläimistä. Harvinainen lumileopardi olikin vaikuttava näky, kun se istui häkkinsä reunalla tarkkailemassa ohikulkevia ihmisiä. Ilvekset olivat vaikuttavia loikkineen ja sudet näykkiessään heille tarjottuja lihanpaloja. Oli aikamoisen jännittävä nähdä noita isoja petoja. Vielä vaikuttavampi näky oli tietysti karhut, jotka loikoilivat luolansa suulla saalista pureskellen. Lapset rakastivat karhujen katsomista, toivoivat jopa törmäävänsä niihin luonnossa. Itse en yhdy heidän toiveeseen, mutta saimmepahan hyvän keskustelun siitä, miten tulee toimia, jos oikeasti näkee karhun luonnossa. Keskustelua herätti myös se, miten pitää aina jättää poikaset rauhaan, vaikka kuinka olisivat yksin.

Eläinpuiston reitti oli noin kolme kilometriä pitkä, mutta ei se siltä tuntunut. Esikoinen käveli mukisematta koko matkan ja niin olisi varmaan pikkusiskokin tehnyt, jos meillä ei olisi ollut kärryjä mukana. Kärryjä löytyy myös alueelta, joten omia rattaita ei välttämättä tarvitse. Lasten riemuksi alueella oli muutama leikkipaikka, joihin jäimme hetkeksi leikkimään. Meidän lapset jaksavat kävellä paremmin, kun ovat hetken saaneet touhata ihan jotain muuta. Reitin varrella oli myös monia vessoja ja useampi mahdollisuus käsienpesuun. Ohitimme myös ainakin kolme eri eväspaikkaa, jokaisessa oli mahdollisuus lämmittää nuotio ja syödä eväitä grillin tai nuotion äärellä. Yhdessäkin taukopaikassa oli ainakin kuusi grilliä, joten siinä saa moni lämmittää eväänsä.

Eräskin näistä taukopaikoista oli hirviaitauksen vieressä ja suurikokoinen herra (tai rouva) hirvi tulikin meitä tervehtimään. Hän olisi luultavasti halunnut rapsutuksia, kun pisti päänsä aitauksen välistä.. Lapset olisivat tietysti halunneet silittää kaikkia eläimiä, mutta onneksi kyltit kertoivat eläinten luulevan sormia maukkaiksi makupaloiksi, joten lapsetkaan eivät protestoineet. Kierros oli nopeasti käyty läpi ja jälkikasvu olisi halunnut uudelle kierrokselle. Ilma oli aika kolea ja tuulinen, joten lähdimme kuitenkin autoon lämmittelemään ja syömään loput eväistä. Ajomatkaa Ähtäriin tulee Vaasasta noin kaksi tuntia, joka on mielestäni vielä hyvä matka päiväretkeä ajatellen. Alueella on muutama ravintola ja kahvila ja majoitustakin järjestetään. Syyslomalla on luvassa muitakin tapahtumia alueella. Vaikka oli vilpoinen ilma, ei se tainnut ketään vaivata, kunhan oli tarpeeksi vaatetta päällä. Eläimet olivat virkeitä ja aktiivisia, joten ajankohta oli ehkä parempi, kuin kuumana kesäpäivänä. Suosittelen lämpimästi vierailemaan Ähtäri Zoossa, tämä on mainio kohde vaikkapa syyslomalle.

Esikoinen täytti viime viikolla 6 vuotta ja juhlimme niitä kahteen otteeseen. Ensimmäisenä juhlimaan tulivat lapsen kaverit ja viikonloppuna sukulaiset. Rakastan järjestää synttäreitä ja mielestäni on kiva pitää teemajuhlia. Meillä on ollut useampia teemoja jo, jääkiekkosynttärit, junasynttärit, olympialaiset ja pikkusiskon Frozen-synttärit. Tänä vuonna kiinnostuksen kohteena ovat olleet dinosaurukset, joten oli luonnollista järjestää dino-synttärit. Tuskin lapset piittaisivat, jos mitään teemaa ei olisi, mutta minulle tämä on mielekäs tapa järjestää lapselle syntymäpäiviä. Oman lisämausteen näihin syntymäpäiviin tuo se, että en juuri halua ostaa rekvisiittaa teeman mukaan, vaan askartelemme itse tai hankimme käytettynä jotain. Kun etsin inspiraatiota juhliin, törmäsin useampiin yrityksiin, jotka tarjoavat hienoja koristeita ja kertakäyttöastioita juhliin, mutta minulla tämä on kuitenkin pienen budjetin hommaa, enkä suosi juhlissa juuri kertakäyttöastioita. Ilmapallot ja servietit olivat kertakäyttöiset, mutta sen verran olen antanut myönnytyksiä tämän asian suhteen.

Askarreltiin yhdessä lasten kanssa koristeita juhlia varten kotona olevista materiaaleista. Minulla on kotona jonkin verran askartelutarvikkeita, joten materiaalia löytyi ihan hyvin. Selailimme yhdessä pinterestiä ja nappasimme sieltä ideoita niin koristeisiin, leikkeihin kun tarjoiluihin. Teimme puun lehti-köynnöksen, johon jokainen meistä leikkasi eri muotoisia lehtiä ja sitten ompelukoneella yhdistimme lehdet yhdeksi isoksi viiriksi. Lasten visio ei ihan kohdannut omani kanssa, mutta esikoisen juhlathan nämä ovat ja ihana siitä tuli, juuri lasten näköinen. Koristeiden virkaa toimitti myös kodissa olevat viherkasvit, jotka kuskattiin keittiöön tuomaan tunnelmaa. Väriteemaan sopivat ilmapallot pääsivät myös esille ja niistä on iloa vielä pitkään juhlien jälkeenkin. Pöytäkoristeina toimi erilaiset dinofiguurit, jotka koristivat niin ruokapöytää, kuin tarjoilupöytää.

Leikkejä varten askartelimme pahvista ison dinosauruksen pään, johon leikkasin reiän. Leikin tarkoituksena on ”metsästää” dinosaurus lasten korkkipyssyllä. Leikki oli menestys, kiinnitimme dinosauruksen pään kahteen laudanpätkään ja iskettiin maahan, jotta se pysyi pystyssä. Toinen leikki oli klassikko nimeltä ”aasin häntä”, tässä yhteydessä Triceratopsin sarvi. En ole kummoinen piirtäjä, mutta mallista onnistuu tällainenkin. Jokaiselle lapselle oli oma nimikoitu sarvi, joka sokkona yritettiin kiinnittää oikealle paikalle. Leikit leikittiin pihalla, joten huivin virkaa toimitti lasten omat pipot. Omat lapseni ovat sen verran epeleitä, että kurkkivat villapipon läpi, mutta fuskauksen huomasi helposti.

Tarjoilut olivat lähes kaikki maidottomia, munattomia, sekä gluteenittomia siitä syystä, että muutamalla kaverilla on yliherkkyyksiä. Halusin omankin mielenrauhani takia tarjota kaikille samaa, ettei tarvitse murehtia, ettei suuhun mene vahingossa vääriä ruokia. Lisäksi tuntuu kivalta, että kaikki voivat syödä samaa. Tarjolla oli mm. dinosauruksen suomuja (nachoja), lentoliskon ruokaa (karkkimatoja), kalaliskon suomuja (gluteenittomia lakuja), dinon munia (viinirypäleitä) muinaista mutaa (mutakakku) dinon luita (suolatikkuja, jotka olivat ainoat ei-sopivat), liskojuomaa (päärynä Mehukattia), esihistoriallinen siili (cokctail-tikku siili) ja mokkapaloja. Tarjoilut olivat menestys ja onneksi niitä jäi vielä seuraavallekin päivälle. 🙂

Meidän kaverisynttärit ovat noudattaneet samaa hyväksi havaittua kaavaa jo kolmet synttärit. Ensin leikitään pihalla, sitten syödään herkkuja, jonka jälkeen mahdollisten lahjojen avaus ja sisäleikkiä. Lapset eivät kerkeä riehaantua sisällä ennen kun synttärit ovat ohi, kun ovat ensin saaneet purkaa jännitystään pihalla. Meillä oli lapsia kymmenkunta ja kaikki sujui ihanan hyvin ja rauhallisesti, vaikka synttärit olivat perjantai-iltana. Esikoisella on kivoja kavereita ja onneksi yhden kaverin pikkusiskosta oli meidän pikkusiskolle seuraa, jotta hänellekin oli seuraa. Pikkusiskon synttärit ovat joulukuussa ja hän on jo päättänyt, kenet haluaa kutsua.. Taitaa siis olla hänen ensimmäisten kaverisynttäreiden paikka! Syntymäpäivä on joulukuussa, joten tulee piiiitkä odotus. 🙂