Blogissa on ollut pieni helletauko.. Kesähelteillä ollaan oleiltu paljon sisätiloissa vauvan kanssa tai yritetty viilentyä meren äärellä. Puuhastelutkin on jäänyt marjojenpoiminta-tasolle. Käsitöistä ei ole vielä muuta kerrottavaa, kuin että puikoilla on villapaita ystävälleni ja koukulla on tekeillä virkattu matto. Niistä lisää sitten, kun ovat valmiit!
Saltkaret näkötornille on vain lyhyt matka parkkipaikalta
Viikonloppuna lähdimme vihdoin retkelle, kun meillä oli mieheni siskon perhe kylässä. Meidän suosikki lähiretkikohde on Raippaluodon Svedjehamnissa sijaitseva maailmanperintöalue. Käymme siellä aina muutaman kerran vuodessa ja viime kerrasta olikin jo aikaa. Kerroin siitä blogissa, tästä pääset lukemaan viime retkestämme. Emme aikoneet tälläkään kertaa kiertää luontopolkua, koska lämpömittari näytti 30 lämpöastetta ja pikkusiskolla olisi voinut olla aika tukalat oltavat kantorepussa. Reitti parkkipaikalta näkötornille on esteetön, joten otimme hänelle vaunut. Matkaa tornille on n. 800 m, joten isoveli sai kävellä tällä kertaa. Pyörä olisi voinut olla hyvä olla mukana, mutta muutama mustikka matkanvarrella auttoi jaksamaan.
Tornista on upeat näköalat
Saltkaret
Kävimme tornissa ihmettelemässä maan kohoamisen merkkejä ja sitä, miten edes tuuli ei viilentänyt ilmaa ylhäällä tornissa. Ihmisiä oli liikkeellä tosi paljon, ihanaa että väki käy maailmanperintöalueella! Svedjehamnissa on ihana Salteriet-kahvila, mutta meillä oli omat eväät mukana, koska eväshetki on usein retken paras hetki.. Nuotiopaikalle paistoi aurinko taivaan täydeltä, eikä meillä ollut metsäpalovaroituksen takia mitään lämmitystä vaativaa mukana, niin menimme hieman syrjempään ja varjoisampaan paikkaan syömään eväitä. Löysimmekin ihanan paikan yhden venevajan seinustalta. Tämä venevaja on näkötornin vieressä olevalla alueella, joten se ei ollut niin vilkkaalla paikalla, kuin ne vajat siinä parkkipaikan lähettyvillä. Istuskelimme rauhassa ja nautimme eväistä ja heittelimme kiviä veteen.
Eväshetki venevajan seinustalla
Pienimmälläkin oli eväshetki
Tätin kanssa oli hyvä heitellä kiviä!
Takaisin autolle mennessämme poikkesin yhdessä venevajassa olevassa käsityömyymälässä. Olin kuullut, että siellä myydään Suomenlampaan villaa ja olin jo pitkään halunnut sitä ostaa! Myynnissä oli 3-säikeistä ja 4-säikeistä villaa harmaana ja valkoisena. Ostin kaksi vyyhtiä valkoista villaa aikomuksena tehdä niistä itselleni sukat. Ne tuoksui ihanasti lampaalle! Puodissa oli myynnissä myös matkamuistoja ja käsitöitä.
Svedjehamn
Suomenlampaan villaa saaristosta
Paluumatkalla teimme pysähdyksen Raippaluodon sataman (cafe Arkenin vieressä) uimarannalle. Ranta oli ihana! Vesi oli kirkasta ja pohja oli hiekkaa. Lapset viihtyivät hyvin rannalla ja vedessä. Ranta oli suht matalaa pitkälle ja vedessä oli kaksi ponttoonia mistä pystyi hyppimään. Rannalta löytyy myös hyppytorni, mutta kukaan meistä ei siellä käynyt. Rannalla oli hyvät pukukopit ja kiva leikkialue lapsille. Siellä täytyy käydä uimassa uudestaankin. Vaikka edes saaristossa ei ollut yhtään viileämpää kuin kaupungissa, oli retkipäivä erittäin virkistävä.
Cafe Arkenin vieressä on ihan mahtava uimaranta
