Olen haaveillut uudesta repusta ainakin vuoden verran, koska ikivanha Kånken oli omasta mielestäni tullut tiensä päähän ja toinen reppuni ei ole jokapäiväiseen käyttöön mielestäni tarpeeksi hieno, vaikka onkin ominaisuuksiltaan mainio reppu. Eli siis, pelkästä haluamisen ilosta olen haaveillut uudesta kantovälineestä. En ole kuitenkaan ostanut uutta reppua, koska jokin on kokoajan jarruttanut ostoaikeitani. Lähinnä omatunto on kolkutellut, koska oikeaa tarvetta uudelle repulle ei oikeasti ole.

Tästä uuden haluamisesta ja ”tarpeiden” keksimisestä haluaisin päästä eroon, koska olen huomannut, että minulla on jo kaikkea, enkä oikeasti tarvitse juuri mitään uutta. Myös se, että vaikka ostaisinkin sen juuri sillä hetkellä haluamani vaatekappaleen, ei lopeta uusien tarpeiden miettimistä. Tämä saattaa nyt kuulostaa siltä, että olen himoshoppaaja, joka ostelee kokoajan uusia vaatteita, laukkuja tai muita. Olen kuitenkin harkitseva kuluttaja, en osta itselleni kauhean usein mitään ja hankin mielelläni vaatteeni kirpputoreilta. Olen kuitenkin pähkäillyt tätä asiaa jo jonkun aikaa ja päättänyt ruveta ostolakkoon.

Ostolakko koskee meidän perheestä ainoastaan minua ja minun vaatekaappiani. En siis aio ostaa yhtäkään uutta takkia, housuja, kenkiä, pipoa, mitään uutta itselleni. Lakko ei koske tarpeellisia asioita, kuten dödöä, shampoota tai vastaavia. En käytä kauheasti meikkiä, joten niitä minulla ei muutenkaan kulu. Lankaa lakko ei koske! Kutominen on asia, jonka avulla rentoudun ja se on rakas harrastus. Lankojenkin kanssa olen enemmän sellainen, ostan vain tarpeeseen-tyyppi, enkä hamstraa lankaa varastoon.

Yksi porsaanreikä tosin on, jos meinaan osallistua ensi vuonna ultramatkalle (en ole vielä tehnyt tästä asiasta päätöstä), on minun ehkä ostettava polkujuoksukengät vanhojen tilalle. Lisää poikkeuksia en aio lakolle keksiä. Olen nyt ollut ostolakossa kuukauden verran ja voin kertoa, että kaikki haluaminen on jo tässä ajassa helpottanut, enkä ajattele enää esimerkiksi sitä uutta reppua, enkä haaveile uusista kengistä. Tuntuu ihanan vapauttavalta! En olisi uskonut, että tämä tuntuu näin hyvältä. Aion jatkaa lakkoa ainakin puoli vuotta, ehkä jopa vuoden verran.

Takaisin siihen reppu-asiaan! Päätin ryhtyä ostolakkoon Zero Waste-syyskuun aikana ja silloin teemoina oli kierrätys, korjaus ja uudelleen käyttö. Teeman hengessä päätin kaivaa vanhan reppuni kaapin perältä ja tehdä asialle jotain. Olin saanut Kånkenin lukion toisella vuonna 2005 ja reppu on ollut monessa mukana. Olen pessyt sen useasti pesukoneessa (selvisi myöhemmin, ettei olisi kannattanut..) ja reppu on menettänyt muotonsa. Repulle ei taideta suositella vahausta, koska se ei ole tehnyt G-1000 kankaasta, mutta minulla oli sitä kaapissa ulkovaatteita varten ja ajattelin, että tämä reppu ei tästä enää huonommaksi mene. Vahasin repun ja se sai taas hieman ryhdikkäämmän muodon. Repun alkuperäinen istuinalusta on hävinnyt tässä vuosien saatossa, joten leikkasin pahvista sopivan palan taustalevyksi. Laitoin myös repun pohjalle palan pahvia, jotta reppu säilyttäisi muotonsa. Yksi ainoa kohta vaati hieman ompelua, vaikka reppu on ollut tosi ahkerassa käytössä!

Suurimman sysäyksen repun uudelleenkäyttöön sain Instagramista #kankenembroidery- hashtagin takaa, jonka löysin kerran vahingossa. Miten nerokas idea onkaan kirjoa kuvia naali-logon ympärille! Tämä inspiroi minua niin, että oli vihdoin aika kokeilla kirjomista. Soitto äidille ja sain lainaan hänen kirjontakehyksen ja kirjontalankoja. Etsin Pinterestistä malleja eri pistoille, mutta loppujen lopuksi parhaan avun löysin Kodin Kuvalehden nettisivuilta. Harjoittelin pistoja aluksi toiselle kankaalle, mutta sitten vaan siirryin kirjomaan suoraan reppuun.

Olin piirtänyt mallikuvan paperille ja piirsin lyijykynällä saman mallin reppuun, jotta saisin kuvat oikeille kohdille. Sitten vain lähdin kirjomaan mustikanvarpuja ja kukkia Kånkeniin. Täydellistä jälkeä en edes odottanut, mutta en osannut odottaa myöskään sitä, miten ihana repusta tuli! Parasta on se, että 14 vuotta vanha reppu sai uuden elämän entistä ehompana ja se ei edes maksanut mitään. Nyt takaisin isänpäivälahja-sukkien tekoon!

Olen kasvattanut hiuksiini oman värin takaisin ja hiusmallini on aika perus pitkä polkka, eli mahdollisimman helppo. Olen todella tyytyväinen hiusteni nykyiseen tilaan, mutta väliä tuntuu, että kaipaa jotain piristystä. Tähän tarpeeseen ompelin itselleni muutaman erilaisen rusettipompulan, sekä rusettidonitsin, eli scrunchien. Korjattavien vaatteiden pino oli kasvanut jo senverran isoksi, että sain siitä itselleni sopivan (teko)syyn ommella ja samalla istumalla ompelin itselleni uudet hiuslenkit.

Donitsien ompelu on helppoa, tarvitaan vain kangasta n. 8 cm x 40 cm ja kuminauhaa. Taita suorakulmio pitkittäin oikeat puolet vastakkain ja ompele pitkä sivu yhteen, mutta jätä päädyt ompelematta n. 4 cm matkalta. Käännä putkilo oikein päin ja laita nuppineuloilla päädyt yhteen oikeat puolet vastakkain ja ompele kiinni ja käännä oikein päin. Pujottele tässä vaiheessa kuminauha putkilon sisään hakaneulan avulla. Ompele lopuksi aukko kiinni ihan reunaa pitkin.

Halusin donitsiin hieman pitkulaisen rusetin (tai ehkä se on enemmän solmu), joten piirtelin aika monta versiota paperille, ennen kun sain mallista mieleiseni. Tämä johtuu ehkä enemmän siitä, että en osaa piirtää sitä, mitä mielessäni kuvittelen.. Piirrä malli kankaalle kaksi kertaa ja muista jättää saumanvarat, kun leikkaat palat irti. Laita palat oikeat puolet vastakkain ja ompele ympäri, jätä muutaman sentin kääntöaukko. Käännä rusetti oikeinpäin ja työnnä kynän (tai pensselin) avulla kulmat teräviksi. Minulla oli muutakin silitettävää, joten silitin samalla rusetin palat, mikä osoittautui hyväksi ideaksi ja rusetista tuli siisti. Solmi rusetti donitsin saumakohtaan, niin se jää pois näkyvistä.

Tein myös muutaman pienemmän rusetin, mitkä kiinnitin ihan tavalliseen pampulaan. Taas muutaman kerran kokeiltuani mallin piirtämistä, sain aika sopivan muotoisen mallin. Olisin voinut tehdä hieman isommat ruseteista, mutta kivat tuli näinkin. Rusetti tehdään samalla lailla, kun donitsissa ja solmitaan solmulla kiinni pampulaan. Näitä aion tehdä tulevaisuudessa lahjaksi, esimerkiksi kaverisynttäreille! Pienetkin tilkut tulee tässä hyvään käyttöön. Käyttämäni kankaat ovat kierrätyskankaita, ostettu joko kirpparilta tai jämäpaloja aiemmista ompeluksistani. Kankaita löytää kirppareilta hyvin, tai esim. Eurokankaan palalaarista voi tehdä hyviä löytöjä!

Loppuun vielä tosi helppo rusettipampulaidea nahasta. Tähän ei tarvitse ompelukonetta ollenkaan, kun nahka ei purkaannu. Sain äidiltäni muutaman nahanpalan, jotka ovat olleen jotain näytepaloja joskus kauan sitten ja olen pitkään miettinyt niille käyttöä. Lasten tossut odottaa vielä toteutumista, samoin laukku itselle.. Rusettipampula onnistuu ilman suurempia ponnisteluja. Malli ensin paperille ja sitten vaan leikkaamaan ja solmimaan! Tein itselleni mustan ja ruskean ja tykkään näistä ihan hirveästi! Niin näyttää pitävän myös tyttäreni, koska hän tuli luokseni hyvin tomerasti ja osoitteli rusettipampulaa.. Täytynee tehdä näitä lisää vielä vähän pienemmässä koossa, jos aion saada nämä omaan käyttööni..

Ihana saada itselleen jotain uutta pienellä vaivalla ja vielä niistä materiaaleista joita on jo kotona!

En tiedä, onko niin, että entistä useampi on herännyt ekologisempaan ajattelumaailmaan, vai seuraanko itse esimerkiksi Instagramissa paljon sellaisia tilejä, jotka kannustavat ympäristötekoihin ja vihreämpiin valintoihin. Niin tai näin, meidän perheessä pyritään tekemään luonnolle parempia valintoja. Ympäristötekojen ei tarvitse olla suuria, pienetkin asiat auttavat tekemään maailmasta hieman puhtaamman. Esimerkiksi kangaskassin mukana kantaminen on sellainen teko, josta meidänkin tie kestotuotteiden on alkanut. Jo minun ollessa ala-asteella (eli 90-luvulla) meillä käytettiin kotona kestokasseja ja ne samat kassit taitavat vieläkin olla vanhemmillani käytössä! Pienestä se lähtee.. Ja kun tietoisuus lisääntyy, alkaa huomaamattaan valita enemmän kesto-vaihtoehtoja ja tekemään lisää ympäristötekoja.

Meillä on käytössä kestokassien lisäksi muutama kesto hevi-pussi, joita minun on tarkoitus ommella lisää. Oikeastaan niitäkään ei välttämättä tarvisisi, vaan kaikki hedelmät voisi pakata samaan kangaskassiin ja liimata hintalaput vaikka kassin kylkeen. Tässä on minulla paljon parantamisen varaa, turhan usein nappaan jotain pieneen muovikassiin. Mukaan lähteneet muovikassin päätyy meillä kyllä uusiokäyttöön, joten ihan kertakäyttötuote ne ei meillä ole. Aikoimuksena on lopettaa muovikassien käyttö lähes kokonaan. ”Lähes” siksi, että en vielä tiedä, mihin maustekurkut laittaisin muuten.. Onko teillä jotain ideoita tähän?

Ekoteoksi miellän myös vahvasti sen, että pyrimme käymään kaupassa kerran viikossa. Käymme isossa marketissa autolla ja jos tulee tarvetta täydentää, käymme kaupassa kärrytellen. Suunnittelen etukäteen viikon ruokalistan, jonka mukaan ostamme tarvittavat ainesosat. Näin tulee ostettua vain tarpeeseen, eikä ruoka kerkeä mennä pilalle jääkaapissa, joten ei hävikkiä! Olen hirveän onnellinen siitä, että meillä ei heitetä ruokaa pois. Parhaita keittiöhetkiä ovat ne, kun saa taiottua hyvän lounaan muka-tyhjästä kaapista. Onnistumisen hetkiä on myös ne, kun saa käytettyä joidenkin jauhopussien jämät tai raastaa juustonlopun johonkin ruokaan.

Minä jätin punaisen lihan pois ruokavaliostani ensimmäisen kerran kymmenen vuotta sitten ja kana ja kalkkuna jäi pois kolme vuotta sitten. Kalaa syön edelleen, mutta pyrimme ostamaan esimerkiksi kuhaa tai haukea, niin kuin tänään. Kalastamme keväisin, joten sitä riittää silloin omastakin takaa. Kotona meillä syödään kasvisruokaa tai kalaa, vain joskus harvoin mieheni ja muu perhe syö jotain lihaa, varsinkin kesäisin kun grillikausi alkaa. Lapset syö mielellään kasvisruokaa ja onkin ihana, että kasvissyönti on heille normaalia jo pienestä pitäen. Täältä löytyy lisää tietoa ilmastomyönteisestä ruokavaliosta!

Emme osta enää kaupasta talouspaperia, vaan olen ommellut vanhoista pyyhkeistä kestotalouspaperia. Näillä pyyhkeillä pyyhimme ensin lasten naamat ja sen jälkeen pyyhkäsen lattian sormiruokailijan jäljiltä. Keittiössä meillä on käytössä myös kestorätit ja käytämme ympäristöystävällistä tiskiainetta. Kertakäyttöiset kahvifiltterit on myös vaihtuneet kestoversioon. Meillä on paljon puupintoja, joten yleispesuaineena toimii (ainakin vielä) tällä hetkellä laimennettu mäntysuopa ja sen lisäksi käytän laimennettua etikkaa vähän siellä sun täällä. Erittäin hyvä pesuaine on Universal Stone, joka pesee puhtaaksi niin kaakelit, lavuaarit, kuin kumisaappaatkin!

Kumisaappaista pääsemmekin vaatehuoltoon! Pidennän mieluusti vaatteiden pesuväliä tuulettamalla vaatteita. Esimerkiksi villavaatteita ei välttämättä tarvitse ollenkaan pestä, kun villa puhdistuu pihalla. Kun pesen vaatteita, pesen täysiä koneita ja aina samanvärisiä. Jos täytyy pestä sekakone, heitän pyykin joukkoon värinkeräysliinan. En käytä huuhteluainetta, vaan lorautan huuhteluainelokeroon ruokalusikallisen etikkaa. Etikka pitää koneen puhtaana, auttaa vaatteita pitämään värinsä ja pehmentää pyykkiä. Etikan tuoksu/haju ei enää tunnu kuivassa pyykissä. Käytän tavallista väkiviinaetikkaa, koska se on edullista ja sitä saa isoissa tonkissa. Kun kausi vaihtuu, tapaan pestä meillä käytössä olleet kengät ja laittaa ne esimerkiksi talvisäilöön. Uuden talven tullessa on mukava kaivaa puhtaat kengät esille. Kengät pysyvät parempana, kun niitä huoltaa, eikä aina tarvitse ostaa uusia.

Ostaminen ja ostamisen tarpeen miettiminen onkin jännä juttu. Nuorempana tuli ostettua usein uutta vaatetta pikamuotiketjuista ja nyt kymmenen vuotta myöhemmin, olen vain tyytyväinen, jos ei tarvitse ostaa mitään itselle. Nykyisin tulee mietittyä tarkkaan, että tarvitsenko oikeasti jotain uutta? Jos tarvitsen, ostan mielummin ajattoman vaatteen ja sellaisen, joka kestää käytössä monta vuotta. Muutama kuukausi sitten omat luottofarkkuni repesi ja kyselinkin Instagramissa vinkkejä uusiin housuihin. Sain aika monta viestiä paikkauksen puolesta ja äitini lopulta paikkasikin ne! Ja hyvin paikkasikin, koska housut sai jatkoaikaa! En tiedä miksi minua aluksi hävetti kulkea paikatuissa farkuissa, mutta nyt pidän niitä mielelläni. Asennekysymys näköjään.. Lapsille yritän ostaa vaatteet kirpputoreilta, vaikka välillä tuntuu mahdottomalta löytää housuja 3,5 vuotiaalle pojalle.. Paikkailen kyllä kuluneet housut, mutta isoveli kasvaa niin hirmuista vauhtia, että lahkeet jäävät aina lyhkäsiksi. Ulkovaatteet ostan kaupasta, koska ulkoilemme todella paljon ja haluan vaatteiden kestävän säätä ja remuamista ja pikkusisko saisi mielellään käyttää samaa haalaria, kun sen aika on.

Omasta mielestäni tärkein ekoteko on opettaa lapset pienestä pitäen tekemään ympäristöystävällisiä valintoja. Isoveli osallistuu mielellään roskien lajitteluun ja osaakin jo viedä kartongit omaan lajitteluastiaan ja paperit omaan. Osallistuimme muovinkeräys-kampanjaan aiemmin keväällä, joka rohkaisi minua lajittelemaan muovijätteet omaan astiaan. Lajittelu olisi kotona paljon helpompaa, jos keittiössä olisi enemmän tilaa kaikille jätteille! Meidän keittiön allaskaappiin mahtuu ainoastaan sekajäte, metalli ja lasi. Raivasin tilaa muihin keittiön kaappeihin, että sain muovin- ja kartongin keruulle oman tilansa. Patterit ja keräyspaperi ovat vielä erikseen. Meillä on mietinnässä nelilokero-keräykseen vaihtaminen, jotta biojätteetkin tulisi lajiteltua omaan astiaan.

Pienillä teoilla on merkitystä, jokainen voi tehdä jotain ympäristön hyväksi. Voi aloittaa pienistä teoista, esimerkiksi poimia roskan päivässä tai olla suihkussa muutaman minuutin vähemmän. Tai sitten ottaa harrastukseksi kierrätyksen, niinkuin meidän perheessä. Se on periytynyt isovanhemmiltani vanhemmilleni ja sieltä taas minulle. Toivottavasti se periytyy myös meidän lapsille. <3

Kirjoitin aiemmin, kuinka olin saanut vihdoinkin yhden pihakalusteen penkinpäällisen valmiiksi ja lupasin kirjoittaa lisää kunhan muutkin päälliset valmistuvat.. No, kaikissa pihakalusteissa on kyllä päälliset, mutta tuolinpäälliset on made in IKEA.

Matto, josta tein päällisen, on isovanhempieni vanha. Se ei kaivannut kuin pesun ja pääsin puuhaaman sen kanssa. Toinen matto, jota olin ajatellut päällisiin haisi vielä pesunkin jälkeen joten koitimme päästä hajusta eroon ruokasoodalla. Tämä ihmeaine toimi tähän(kin) aivan mahtavasti ja hajut lähti kokonaan! Matolle ripoteltiin reippaasti ruokasoodaa ja annettiin vaikuttaa yön yli. Seuraavana päivänä sooda imuroitiin pois ja käsiteltiin toinen puoli. Lopputuloksena on hajuton matto.

Pehmusteen kalusteisiin ostin yhdellä Tampereen reissulla Tampereen Vaahtomuovista. He leikkaavat valmiiksi palat valmiiksi haluamaasi malliin. Vaahtomuoveja on eri vahvuisia enkä enää muista minkä vahvuista ostin, koska siitä on vähintään kolme vuotta aikaa..

Kun matto on lyhennetty oikean kokoiseksi, solmi hapsut yhteen

Kuinka matosta saa penkinpäällisen:

Ensimmäiseksi matto pitää saada oikean mittaiseksi. Leikkasin maton n. 10 cm pidemmäksi kuin patjan. Purkasin kuteet pois ylimääräiseltä osalta, että sain solmittua hapsut uudestaan. Käyttämäni matto oli leveä, joten taitoin sen pituussuunnassa kahtia ja solmin hapsut molemmilta puolilta yhteen. Päät voisi myös ommella, mutta ajattelin pääseväni helpommalla näin.

Taitoin ylimääräisen osan päällisen sisään ja ompelin aukon kiinni

Valmis!

Matto oli paljon leveämpi kuin patja, joten taittelin ylimääräisen osan pussin sisälle piiloon ja ompelin aukon kiinni käsin. Käytin karhunlankaa ja isoa neulaa. Ompeleet kannattaa tähdätä loimien kuteitten väliin ettei tarvitse käyttää kauheasti voimaa. Sitten patja pihalle ja nauttimaan terassin lämmöstä. Matto on kestävää materiaalia ja siitä on suht helppo pyyhkiä pienet tahrat pois. Eikä tässä matossa näy edes pienten ruokailijoiden aiheuttamat tahrat, joten olen tyytyväinen ratkaisuun.

Joskus aika ei riitä kaikkeen mitä haluaa tehdä, ja sillon voi hyvällä omallatunnolla nauttia ostopehmusteista.