Retken paras hetki on usein eväshetki. Joskus tulee jopa lähdettyä retkelle niinsanotusti eväät edellä, kuten kävi viime viikonlopun retkellä. Makkarat tai kasvismakkarat on toki hyvä ja odotettu eväs meilläkin, muttei sitä ihan jokaisella retkellä viitsi syödä, koska kyllä siihenkin kyllästyy. Paitsi ehkä lapset.. Kuitenkin, ajattelin tässä postauksessa jakaa meidän retkiruokia, jotka on helppo valmistaa paikanpäällä, kunhan ne ensin esivalmistelee kotona.

Kuten mainittu, viime viikonloppuna idea retkelle lähdöstä tuli eväiden ansiosta. Meidän oli tarkoitus syödä seuraavana päivänä uuniperunoita päivälliseksi, mutta ajatus ulkonasyömisestä rupesi kutkuttamaan niin, että valmistimme perunat ja täytteen jo illalla ja laitoimme odottelemaan jääkaappiin seuraavaa päivää varten. Oli mainio ilma, joten suuntasimme meren rannalle, Björköbyn Vikarskatin luontopolulle. Täältä löytyy postaus tuosta reitistä!

Uuniperunat oli jo valmiiksi foliossa ja kanssaretkeiijät olivat jo sytyttäneet nuotion, joten perunat vain nuotioon (ei tarvita edes ritilää) ja odottelemaan lämpiämistä. Samalla keittelimme nuotiokahveja ja lapset tutkivat ympäristöä. Lasten perunat oli hieman pienempiä ja valmistuivat nopeammin, joten saivat aloittaa syömisenkin aiemmin, mikä on ihan kätevää, koska pikkusiskoa tarvitsee retkiruokailussa hieman auttaa. Perunan kanssa meillä oli savusiikatahnaa, eli savustettua siikaa, ruohosipulia, sitruunaa ja ranskankermaa sekaisin. Ai että! Kaveriksi nappasin mukaan vielä aiemmin avatun Cavi Art-purkin, eli merilevää, joka muistuttaa ulkomuodoltaan mätiä, ja joka maistuu ihanan suolaiselta. Näiden lisäksi mukana oli mummin tekemää jälkkärikakkua ja mukavat kanssaretkeilijät antoivat meidänkin lapsille muutaman paahdetun vaahtokarkin jälkkäriksi. Retkeily on ihanaa!

Retkiruuaksi sopii myös erinomaisesti täytetyt patongit, eli itsetehdyt subit. Täytteiksi käy mitä vaan, mikä ei säikähdä kuumennusta. Varsinkin syksyn retkillä on kiva syödä lämmintä ruokaa, joten kun patongin pakkaa vaikkapa folioon, voi senkin lämmittää nuotiolla. Täytteinä meillä on ollut erilaisia yhdistelmiä seuraavista: pinaatti, nyhtökaura, juusto, paprika, oliivi, sienet, kukkakaali, porkkana, tomaatti, maissi, oikeastaan mikä vaan, mikä maistuu. Mies ja lapset saattavat joskus laittaa kinkkua leivän väliin, jos on sattunut olemaan sellaista kotona. Salainen ainesosa on kastike, meillä on tällaisen evään kanssa mukana jokin salaatinkastike tai majoneesi, esimerkiksi chilimajoneesi on tähän hyvä! Lapset eivät kastikkeista piittaa, joten he syövät omansa ilman.

Erinomainen eväs on myös tortillat, varsinkin jos niitä on sattunut tekemään edellisenä iltana ja eväät saa kasattua jo olemassa olevista tähteistä (tätä sovelletaan myös noiden patonkien kanssa). Lapset saavat valita omat täytteet, tähänkään en laittaisi välttämättä kurkkua, jos siitä ei piittaa lämmitettynä. Nämäkin on hyvä kääriä vaikkapa siihen folioon, jotka saa vain laittaa nuotioon lämpiämään. Meillä ei muuten juuri käytetä foliota, mutta näissä retkiruuissa sitä kyllä kuluu.. Valmiit tortillapötköt kannattaa kuitenkin pakata vielä johonkin rasiaan tai pussiin niin ei salsat pääse valumaan repun pohjalle. Tortillat on siitä kivoja retkieväitä, kun niistäkin saa tehtyä jokaiselle omanlaisensa.

Toinen versio evästortilloista on quesadillat, jotka vaatii vähän enemmän mukaanvietävää ja paistinpannun. Ostimme alkukesästä pienen muurikan, joka on ollut kovassa käytössä retkillä. Kuskasimme täytteet mukanamme retkelle, ja jokainen sai paikanpäällä valita omat täytteensä ja ne paistettiin pannulla ihanan rapeiksi. En ole testannut näitä niin, että olisin tehnyt valmiiksi kotona, luulisi senkin toimivan. Tämä on ollut menestys lasten mielestä, joten kokeilemme tätä uudestaan jollain retkellä. Täytyy vain syödä tortilloita ensin. 🙂

Keväällä söimme muutamaankin eri otteeseen hodareita retkillä. Ensimmäisellä kerralla oli täytteenä sinappi ja ketsuppi, mutta seuraavalla kerralla otimme mukaan kurkkusalaattia ja sipulia ai että kun se maistui hyvältä! Kaupoista löytyy yksittäispakattuja hodareita nopeisiin tarpeisiin, mutta en ole varma onko niitä kasvisversiona. Jokatapauksessa, halvemmaksi tulee ostaa pussillinen hodarisämpylöitä ja paketillinen nakkeja. Lisäksi tulee vähemmän roskaa, mikä on aina hyvä.

Paistinpannun olemassaolo on tuonut lisää vaihtelua meidän retkiruokiin, sillä on paistettu niin pyttipannua, rieskapizzoja, pinaattilättyjä, kuin kalaakin. On ollut ihana löytää vaihtelua siihen ikuiseen makkaraan tai pelkkiin leipiin. Joskus nekin on toki kivoja, varsinkin sillon, kun jääkaapissa ei ole oikein mitään tai ei muuten vain jaksa. Jos kotona ei jaksa/kerkeä nähdä vaivaa eväiden eteen, voi kaupasta napata mukaansa vaikka vihiksiä koko porukalle. Nekin maistuu erinomaiselta retkillä! Ps. jos olet hakenut ruokaa kotiin esimerkiksi hampparipaikoista, on niiden mukanatulevat pussiketsupit erinomaisia retkillä!

Meillä on yleensä retkillä mukana myös jälkkärit, koska kyllähän se nyt kuuluu asiaan. Voisin niistäkin kirjoitella oman postauksen piakkoin. Maistuvia syysretkiä!

Sesongeista maukkain on juuri käynnissä ja siitäkös olen täpinöissäni! Jääkaappi ja pakastin täyttyy herkuista ja lautasella on harva se päivä uusia perunoita omasta maasta. Viikonloppuna kävimme sienestämässä, marjat on mehustettuna ja omenat hurisee kuivurissa, tämä on ehdottomasti ihaninta aikaa, vaikka hommaa onkin paljon. Keväällä kirjoittelin meidän uuden kasvimaan perustamisesta ja nyt on tulosten aika. Mikä onnistui ja mikä meni pieleen..?

Perunastahan se silloin lähti ja niitä onkin riittänyt! Myös pieniruokainen tyttäremme on saattanut tämän kesän aikana lämmetä potuille, onhan niitä tosiaan ollut useaan otteeseen tarjolla.. Viime viikolla nostimme joulua varten perunoita, jotka nopean ryöppäyksen kautta pistin pakkaseen odottelemaan herkkuateriaa sitten 5 kuukauden päästä.. Perunoiden lisäksi kylvimme samaan maahan porkkanaa, punajuurta ja herneitä. No, herneet eivät lähteneet ollenkaan, joten ne luokitellaan totaaliseksi epäonnistumiseksi. Porkkanoiden kohdalla luulin käyvän samoin, koska niitä nousi aika harvakseltaan. Yllätyksekseni kuitenkin ne, jotka nousivat, kehittyivätkin aikamoisiksi jättiläisiksi ja saimme sentään nauttia muutamaan otteeseen niistä. Yhden satsin porkkanan naatteja surauttelin pestoksi! Oli erinomaista, sen reseptin löysin Lähiömutsin blogista! Toinen yllätys oli punajuuret, jotka ensimmäistä kertaa pystyn laskemaan onnistuneiksi. Meidän punajuuret ovat aikaisemmin olleet sellaista pingispallon kokoluokkaa, mutta nyt saimme kerätä maasta tennispallon kokoisia juureksia.

Samassa siirtovimmassa siirsimme myös istutuslaatikot hieman kivemmalle paikalle, jossa myös olisi enemmän auringonvaloa kasveille. Ensimmäinen satsi yrttejä meni pipariksi, mutta onneksi niitä on voinut kylvää uusia pitkin kesää. Kesäkurpitsan taimet sen sijaan nauttivat uudesta paikasta ja olemmekin saaneet nauttia useasta kesäkurpistasta pitkin kesää! Harmillisesti kesäkurpitsa on yksi lasten inhokeista, mutta ainakin ovat tottuneet maistelemaan sitä eri muodoissa.. Vielä on muutama jättiyksilö odottamassa ruuaksi päätymistä. Kolmannessa laatikossa kasvaa papuja, joiden satokausi on nyt erinomaisessa vauhdissa. Pavut ja kesäkurpitsa pääsevät kyllä ensivuonnakin kasvatus-listalle!

Viljelysten lisäksi pihassamme on omenapuita, joiden sato alkaa pian olla parhaimmillaan. Ensi viikolla on aikomus keittää ompuista hillo ja kuivuri saa surista tulevat viikot niin, että saamme omppulastuja herkuteltavaksi. Luumujen sato on tänä vuonna heikompi, mikä ei ole ihme, sillä puumme notkahti viime vuonna mahtavan sadon painosta. Ehkä tänä vuonna saamme kaiken syödyksi.. Viinimarjat keittelin ihan äskettäin mehuiksi ja vadelmapuskat tuottavat uskollisesti marjoja poimittavaksi.

Nautin niin kovasti tästä oman pihan sadosta, että haluaisin vain kerätä ja säilöä koko ajan jotain! Samalla suunnittelen, mitä kaikkea voisimme ensi vuonna istuttaa kasvimaalle ja viljelylaatikoihin. Sipuli ja joku kaali olisi kiva, ehkä lehtikaali tai parsakaali.. Onneksi kohta on puolukka-aika niin saa taas lähteä metsään uusien herkkujen perässä!

En tiedä, onko niin, että entistä useampi on herännyt ekologisempaan ajattelumaailmaan, vai seuraanko itse esimerkiksi Instagramissa paljon sellaisia tilejä, jotka kannustavat ympäristötekoihin ja vihreämpiin valintoihin. Niin tai näin, meidän perheessä pyritään tekemään luonnolle parempia valintoja. Ympäristötekojen ei tarvitse olla suuria, pienetkin asiat auttavat tekemään maailmasta hieman puhtaamman. Esimerkiksi kangaskassin mukana kantaminen on sellainen teko, josta meidänkin tie kestotuotteiden on alkanut. Jo minun ollessa ala-asteella (eli 90-luvulla) meillä käytettiin kotona kestokasseja ja ne samat kassit taitavat vieläkin olla vanhemmillani käytössä! Pienestä se lähtee.. Ja kun tietoisuus lisääntyy, alkaa huomaamattaan valita enemmän kesto-vaihtoehtoja ja tekemään lisää ympäristötekoja.

Meillä on käytössä kestokassien lisäksi muutama kesto hevi-pussi, joita minun on tarkoitus ommella lisää. Oikeastaan niitäkään ei välttämättä tarvisisi, vaan kaikki hedelmät voisi pakata samaan kangaskassiin ja liimata hintalaput vaikka kassin kylkeen. Tässä on minulla paljon parantamisen varaa, turhan usein nappaan jotain pieneen muovikassiin. Mukaan lähteneet muovikassin päätyy meillä kyllä uusiokäyttöön, joten ihan kertakäyttötuote ne ei meillä ole. Aikoimuksena on lopettaa muovikassien käyttö lähes kokonaan. ”Lähes” siksi, että en vielä tiedä, mihin maustekurkut laittaisin muuten.. Onko teillä jotain ideoita tähän?

Ekoteoksi miellän myös vahvasti sen, että pyrimme käymään kaupassa kerran viikossa. Käymme isossa marketissa autolla ja jos tulee tarvetta täydentää, käymme kaupassa kärrytellen. Suunnittelen etukäteen viikon ruokalistan, jonka mukaan ostamme tarvittavat ainesosat. Näin tulee ostettua vain tarpeeseen, eikä ruoka kerkeä mennä pilalle jääkaapissa, joten ei hävikkiä! Olen hirveän onnellinen siitä, että meillä ei heitetä ruokaa pois. Parhaita keittiöhetkiä ovat ne, kun saa taiottua hyvän lounaan muka-tyhjästä kaapista. Onnistumisen hetkiä on myös ne, kun saa käytettyä joidenkin jauhopussien jämät tai raastaa juustonlopun johonkin ruokaan.

Minä jätin punaisen lihan pois ruokavaliostani ensimmäisen kerran kymmenen vuotta sitten ja kana ja kalkkuna jäi pois kolme vuotta sitten. Kalaa syön edelleen, mutta pyrimme ostamaan esimerkiksi kuhaa tai haukea, niin kuin tänään. Kalastamme keväisin, joten sitä riittää silloin omastakin takaa. Kotona meillä syödään kasvisruokaa tai kalaa, vain joskus harvoin mieheni ja muu perhe syö jotain lihaa, varsinkin kesäisin kun grillikausi alkaa. Lapset syö mielellään kasvisruokaa ja onkin ihana, että kasvissyönti on heille normaalia jo pienestä pitäen. Täältä löytyy lisää tietoa ilmastomyönteisestä ruokavaliosta!

Emme osta enää kaupasta talouspaperia, vaan olen ommellut vanhoista pyyhkeistä kestotalouspaperia. Näillä pyyhkeillä pyyhimme ensin lasten naamat ja sen jälkeen pyyhkäsen lattian sormiruokailijan jäljiltä. Keittiössä meillä on käytössä myös kestorätit ja käytämme ympäristöystävällistä tiskiainetta. Kertakäyttöiset kahvifiltterit on myös vaihtuneet kestoversioon. Meillä on paljon puupintoja, joten yleispesuaineena toimii (ainakin vielä) tällä hetkellä laimennettu mäntysuopa ja sen lisäksi käytän laimennettua etikkaa vähän siellä sun täällä. Erittäin hyvä pesuaine on Universal Stone, joka pesee puhtaaksi niin kaakelit, lavuaarit, kuin kumisaappaatkin!

Kumisaappaista pääsemmekin vaatehuoltoon! Pidennän mieluusti vaatteiden pesuväliä tuulettamalla vaatteita. Esimerkiksi villavaatteita ei välttämättä tarvitse ollenkaan pestä, kun villa puhdistuu pihalla. Kun pesen vaatteita, pesen täysiä koneita ja aina samanvärisiä. Jos täytyy pestä sekakone, heitän pyykin joukkoon värinkeräysliinan. En käytä huuhteluainetta, vaan lorautan huuhteluainelokeroon ruokalusikallisen etikkaa. Etikka pitää koneen puhtaana, auttaa vaatteita pitämään värinsä ja pehmentää pyykkiä. Etikan tuoksu/haju ei enää tunnu kuivassa pyykissä. Käytän tavallista väkiviinaetikkaa, koska se on edullista ja sitä saa isoissa tonkissa. Kun kausi vaihtuu, tapaan pestä meillä käytössä olleet kengät ja laittaa ne esimerkiksi talvisäilöön. Uuden talven tullessa on mukava kaivaa puhtaat kengät esille. Kengät pysyvät parempana, kun niitä huoltaa, eikä aina tarvitse ostaa uusia.

Ostaminen ja ostamisen tarpeen miettiminen onkin jännä juttu. Nuorempana tuli ostettua usein uutta vaatetta pikamuotiketjuista ja nyt kymmenen vuotta myöhemmin, olen vain tyytyväinen, jos ei tarvitse ostaa mitään itselle. Nykyisin tulee mietittyä tarkkaan, että tarvitsenko oikeasti jotain uutta? Jos tarvitsen, ostan mielummin ajattoman vaatteen ja sellaisen, joka kestää käytössä monta vuotta. Muutama kuukausi sitten omat luottofarkkuni repesi ja kyselinkin Instagramissa vinkkejä uusiin housuihin. Sain aika monta viestiä paikkauksen puolesta ja äitini lopulta paikkasikin ne! Ja hyvin paikkasikin, koska housut sai jatkoaikaa! En tiedä miksi minua aluksi hävetti kulkea paikatuissa farkuissa, mutta nyt pidän niitä mielelläni. Asennekysymys näköjään.. Lapsille yritän ostaa vaatteet kirpputoreilta, vaikka välillä tuntuu mahdottomalta löytää housuja 3,5 vuotiaalle pojalle.. Paikkailen kyllä kuluneet housut, mutta isoveli kasvaa niin hirmuista vauhtia, että lahkeet jäävät aina lyhkäsiksi. Ulkovaatteet ostan kaupasta, koska ulkoilemme todella paljon ja haluan vaatteiden kestävän säätä ja remuamista ja pikkusisko saisi mielellään käyttää samaa haalaria, kun sen aika on.

Omasta mielestäni tärkein ekoteko on opettaa lapset pienestä pitäen tekemään ympäristöystävällisiä valintoja. Isoveli osallistuu mielellään roskien lajitteluun ja osaakin jo viedä kartongit omaan lajitteluastiaan ja paperit omaan. Osallistuimme muovinkeräys-kampanjaan aiemmin keväällä, joka rohkaisi minua lajittelemaan muovijätteet omaan astiaan. Lajittelu olisi kotona paljon helpompaa, jos keittiössä olisi enemmän tilaa kaikille jätteille! Meidän keittiön allaskaappiin mahtuu ainoastaan sekajäte, metalli ja lasi. Raivasin tilaa muihin keittiön kaappeihin, että sain muovin- ja kartongin keruulle oman tilansa. Patterit ja keräyspaperi ovat vielä erikseen. Meillä on mietinnässä nelilokero-keräykseen vaihtaminen, jotta biojätteetkin tulisi lajiteltua omaan astiaan.

Pienillä teoilla on merkitystä, jokainen voi tehdä jotain ympäristön hyväksi. Voi aloittaa pienistä teoista, esimerkiksi poimia roskan päivässä tai olla suihkussa muutaman minuutin vähemmän. Tai sitten ottaa harrastukseksi kierrätyksen, niinkuin meidän perheessä. Se on periytynyt isovanhemmiltani vanhemmilleni ja sieltä taas minulle. Toivottavasti se periytyy myös meidän lapsille. <3

Minun mielestäni vappuna kuuluu syödä perunasalaattia ja nakkeja. Tietysti vappuna kuuluu syödä paljon muutakin, mutta itsetehty perunasalaatti taitaa olla ykkösenä vappuruokien listalla (haha, taas lista). Tosin perunasalaattia tulee tehtynä niin juhannuksena kuin uutenavuotenakin ja se sopii erinomaisesti grilliruokien kanssa. Tälle reseptille löytyy siis käyttöä ainakin tuleville kuukausille!

Omenaa maun mukaan, sipulia ja suolakurkkua perunan lisäksi

Tämä resepti on muotoutunut vuosien aikana, enkä tiedä mistä olen tämän alunperin napannut. Salaatti maistuu joka kerta erilaiselta, koska en mittaile aineksia niin tarkasti. Saatan käyttää enemmän omenaa tai vaihtelen sipuleita. Keväisin on ihana käyttää kevätsipulia ja juhannuksena tapaan silputa sekaan ison nipun ruohosipulia! Perunasalaatti kannattaa tehdä valmiiksi päivää ennen tarjoilua, mutta maistuu se samana päivänäkin tehty hyvältä. Samana päivänä syötävä kannattaa vain maustaa vähän reilummin.

Perunat kannattaa pilkkoa ennen keittämistä

Esimmäiseksi kuorin perunat ja pilkon ne sopiviksi paloiksi. Käytän usein ihan tavallista (keltaisessa pussissa olevaa) perunaa. Ne keitetään kypsiksi. Sillä välin kun perunat kiehuu, laitan muun salaatin valmiiksi. Kuutioin suolakurkut ja pilkoin sipulin valmiiksi kulhoon. Omena kannattaa pilkkoa vasta, kun suolakurkku ja sipuli on valmiina kulhossa. Ne estävät omenaa tummumasta, joten ulkonäkö ei kärsi. Tällä kertaa laitoin kastikkeeksi creme fraichea ja turkkilaista jugua. Joskus olen käyttänyt pelkkää jugurttia, mutta tämä yhdistelmä toimii mielestäni parhaiten. Kun perunat on valmiit, jäähdytän ne kylmässä vedessä jonka jälkeen ne kaadetaan muun salaatin joukkoon. Maustoin salaatin sinapilla, suolalla ja mustapippurilla. Tällä reseptillä perunasalaattia tulee reilusti. Taaskaan en osaa tarkkoja mittoja antaa, mutta kannattaa kokeilla. Hauskaa vappua!

Pilko muut ainekset valmiiksi samalla, kun perunat keittyy

Perunasalaattiin tarvitset

8-10 perunaa

1 omenan (jos haluat enemmän raikkautta, käytä 2 omenaa)

2 suolakurkkua

1 sipuli/ nippu ruohosipulia

1 dl creme fraichea

1-2 dl turkkilaista jugua

Sinappia

Suolaa

Mustapippuria

Perunasalaatti valmis tarjoiltavaksi

Nämä on omasta mielestäni parhaita kasvisnakkeja

Perunamuusia tulee keitettyä usein liikaa, joko vahingossa tai tahallaan. Meillä tulee tehtyä sitä tarkoituksella vähän enemmän, niin saadaan paistaa lopuista rieskaa. Kerran appivanhempien ollessa kylässä harmittelin anopille, miten muusia tulee aina heitettyä roskiin, niin hän neuvoi tekemään lopuista perunakakkaroita. Useimmiten teen kakkarat ohrajauhoista, mutta olen kokeillut tehdä myös spelttijauhoista ja vehnäjauhoista. Joskus käytän myös kaurahiutaleita taikinassa. Muusi voi olla yhtä hyvin myös porkkanasta tai bataatista, niistäkin saa maistuvia rieskoja.

Uunituoreet perunarieskat

Kun leivon leipää tai tässä tapauksessa rieskaa, harvemmin mittailen jauhojen määrää. Oikean määrän oppii nopeasti tuntemaan käsissä. Ei anoppikaan osannut sanoa oikeata jauhomäärää, joten kokeilemalla mentiin ensimmäiselläkin kerralla. Muusia jää joka kerralla eri määrä, niin turhaahan se olisi desinmittoihin luottaa.

Taikinan voi nostella pellille lusikalla tai pyörittää pieniksi palloiksi

Rieskat voi paistaa jo samana päivänä kun muusi on tehty, tai jättää leipominen seuraavaan päivään.Jos leipoo seuraavana päivänä, kannattaa muusin sekaan kaataa maitoa sen verran, että muusi on taas notkeaa. Noin 5 dl annokseen muusia sekoitetaan yksi kananmuna ja suolaa. Jauhoja laitetaan niin paljon, että taikina ei tartu käsiin. Alkuperäisen ohjeen mukaan taikinasta pyöritellään palloja ja laitetaan pellille, mutta olen hypännyt tämän työvaiheen yli ja nostellut lusikalla taikinaa pellille. Minun rieskoista tulee aika isoja, joten niitä mahtuu pellille 6 kappaletta. Kakkarat taputellaan litteiksi jauhotetuin käsin. Pistele haarukalla reikiä leipiin ennen uuniin laittoa. Uuniin 250 astetta ja rieskoja paistetaan noin 15 minuuttia.

Litteiksi taputeltuihin kakkaroihin pistellään haarukalla reikiä ennen paistamista

Tarvitset

N 5 dl muusia (perunaa tai vaikka bataattia)

Maitoa, jos tarvii notkistaa muusia. Tähän voi käyttää myös kauramaitoa

Suolaa (jätä pois, jos kotona asuu pikkuväkeä)

Kananmuna

(Kaurahiutaleita n 1 dl)

Ohrajauhoja.

Parhaita suoraan uunista

Rieskat on parhaita uunituoreina, mutta meillä syödään niitä myös seuraavana päivänä. Näitä voi myös pakastaa.