Joulu alkaa olla ohi ja lähes kaikki lahjat on jaettu. Muutama paketti odottaa vielä saajaa, mutta kaikki itsetehdyt on päässeet uusien omistajiensa luo. Me vietetään joka toinen joulu minun perheen kanssa ja joka toinen mieheni perheen kanssa. Kokoonnuimme tänäkin vuonna pienehköllä porukalla mieheni perheen kanssa ja meillä on aikuisten kesken sovittu, että lahjansaajat arvotaan. Tämä tapahtuu usein jo heti juhannuksen jälkeen, koska suurin osa porukasta on jouluihmisiä. 😀 Tänä vuonna meidän lahjat sai mieheni sisko ja hänen mies. Voisimme toki ostaa jotain, mutta mieluummin olen antanut villaisia lahjoja.

Olen jo useamman vuoden tehnyt joululahjaksi islantilaisen villapaidan jollekin sukulaiselle tai ystävälle ja tänä vuonna oli kälyni vuoro. Hän oli jo pitkään haaveillut kunnon villapaidasta, joten lahja meni oikeaan osoitteeseen! Hän sai itse valita kuvion ja värit ja tämän vuoden lahjapaita oli Riddari harmaan, valkoisen, vaalean beigen ja mustanruskean sävyissä. Aloitin paidan teon hyvissä ajoin ja etäluennot oli hyvää aikaa neuloa tasaisia osuuksia.

Hyvä luentoneule oli myös kälyni miehen joululahjaksi tekemäni Oslo-pipo, siinä kun tarvitsee tehdä pitkät pätkät sileää neuletta. Oslo-pipon jouduin tehdä kahdesti, ensimmäisellä kerralla siitä tuli aivan liian iso.. Tein tämän pipon kolmanneksi pienimmässä koossa ja siitä tuli sopivan napakka eikä ehkä löysty niin paljon käytössä. Pipo on tehty kaksinkertaisesta Arwettasta vaaleanharmaana. Koska arwetassa on laaja värikartta, kyselin hieman apuja kälyltäni, että värivalinta osuisi nappiin.

Heidän 4-vuotias rakastaa dinosauruksia ja olin jo kauan ajatellut tehdä hänelle Sari Nordlundin suunnitteleman dino-pipon. Neuloin tämän yksinkertaisella arwetalla samassa värissä, kuin isänsä pipo. Kontrastiväriksi valitsin tummanvihreän, jonka arvelin sopivan lahjan saajalle. Dinopipo oli aika haastavaa kirjoneuletta, tai vaati kovasti keskittymistä. Onneksi kyseessä oli lasten pipo niin se valmistui kuitenkin ajallaan. Tässä tapauksessa ajallaan oli päivää ennen vieraiden saapumista..

Perheen pienintä, eli 4 kuukautta vanhaa vauvaakaan ei unohdettu, hänelle virkkasin teemaan sopivaksi rapisevan dinosauruksen. Etsin pinterestistä ideoita dinoleluihin ja löysinkin sieltä ihanan ohjeen. Päädyin vain katsomaan mallia tästä kuvasta ja tein omasta päästä tämän lelun. Virkkasin lelun Blend Bamboosta ja selkäosan koristeet ovat mummuni varastosta. Lelun sisään laitoin kinkunpaistopussin tuomaan rapinaa ja koska paistopussi kestää hyvin kuumuutta, kestää se myös pesua.

Näiden lisäksi kudoin villasukat omalle pojalle, hän sai punavalkoiset raitasukat Janne-langan jämistä. Nämä sukat on tarkoitus olla Vaasan Sportin kannattajasukat, eli ”punavalkoiset”, kuten hän asian ilmaisee. Toiset sukat meni toiselle kälylleni, hän kun tuossa aiemmin valitteli ettei omista yhtiäkään villasukkia. Siitäpäs nappasin idean joululahjasukkiin, tarkistin hänen kengän koon kälyni huomaamatta ja kudoin menemään. Käytin tähän työhön lankaa, jota olin ostanut paikallisen lankakaupan alelaarista juurikin sillä ajatuksella, että näistä teen jollekin sukat lahjaksi. Onneksi sukka-asia tuli puheeksi kälyni kanssa niin ainakin meni sukat oikeaan osoitteeseen.

Uusi vuosi on kohta vaihtumassa ja minulla on jo hirveästi neulesuunnitelmia tulevalle vuodelle! Uuden vuoden ensimmäinen projekti on jotenkin aina erityinen, joten sitä pitää vielä pähkäillä. Minulla on langat valmiina mieheni villapaitaan, ehkä se voisi olla se. Samaten täytyisi keksiä joku sopiva matkaneule, koska lapin kutsu on kuultu ja lähdemme tammikuun alussa viikoksi lumille. Näiden lisäksi minulla on vielä muita neuleaiheisia suunnitelmia, joita en ihan vielä uskalla paljastaa. Nämä suunnitelmat ovat pyörineet mielessä jo jonkun aikaa, katsotaan mitä saan aikaiseksi. Ihania vuoden viimeisiä päiviä kaikille.

Minä pidän hirveästi kutomisesta eli neulomisesta ja sanoisin sen olevan minulle rentoutumiskeino ja myös erinomainen apuväline keskittymiseen. Tällä hetkellä opiskelen etänä, joka tarkoittaa paljon istumista koneen ääressä. Ensimmäisen vuoden opiskelijana olen ollut etuoikeutettu, sillä olen saanut olla myös kampuksella. Kuitenkin, keskittyminen ja istuminen vaatii paljon ja minä saan siihen avun kutomisesta. Esimerkiksi tämänkin villapaidan helman olen kutonut luennoilla, koska sopivan mittaisilla pyöröpuikoilla kutoessani minun ei tarvitse vilkaistakkaan neuletta, kun jokainen silmukka kudotaan oikein. Mitään vaativampaa en voi ottaa luentoneuleeksi, tarkoitus on kuitenkin keskittyä itse asiaan.

Tätä neuletta kudoin luennoilla sekä myös matkalla pohjoiseen, siinä oli monen monta tuntia aikaa kutoa uudelleen tätä paitaa.. Minulla oli liian pienet puikot tähän ja paita oli saajalleen liian pieni. Mitäpä en ollut ottanut isompia puikkoja, vaikka ohjeessa sanotaan! Tein paitaa aluksi 4,5 mm puikoilla, millä yleensä kudon islantilaiset ja ohjeessa kehoitettiin käyttämään 5 mm puikkoja.. Olisi (taas) vaan kannattanut uskoa.. Onni onnettomuudessa kuitenkin oli, että paidan saaja tuli kokeilemaan paitaa ennen kaarroketta, joten purin ainoastaan alaosan ja hihat. Vähän harmitti, mutta vielä kurjempaa olisi ollut antaa paita, joka ei istu. Hän on ulkoilmaihmisiä ja ahtaassa paidassa liikkuminen olisi ollut mahdotonta.

Ystäväni valitsi malliksi Dianna Wallan Skógafjall paidan ja kävimme paikallisessa lankakaupassa valitsemassa langat. Paita neulotaan Lettlopista, mikä ei blogiani lukeville varmaan tullut yllätyksenä, pidänhän eniten islantilaisten villapaitojen tekemisestä. Itse en niitä tarvitse niin monta, joten välillä inspiroidun vaatettamaan ystäviä ja sukulaisia. Ohje on maksullinen ja sen voi ostaa Ravelrystä. Ohjeet on englanniksi ja norjaksi ja vaikka ruotsi taipuukin mainiosti, kudon silti mielummin englanniksi.

Ohjeessa on ihanan pitkät resorit hihoissa ja helmassa ja ystäväni toiveiden mukaisesti tein hihoihin peukuille reijät. Päättelin 5 silmukkaa kierroksen alussa ja seuraavalla kierroksella loin viisi uutta silmukkaa tilalle. Tätä aion kokeilla myös seuraavaan omaan paitaani, mikäli sellaiselle ilmenee tarvetta (tai halua!). Hihoissa oli yllättävän vähän lisäyksiä, jos vertaa ohjeisiin, mitkä löytyy Islantilaisia neuleita – kirjasta, mikä oli aika mieluisaa vaihtelua. Ohjeesta poiketen tein osien liittämisen samalle kaapelille omalla totutulla tavalla, enkä tässä oikein seurannut ohjetta. Kainalosilmukat jätettiin auki ja silmukoitiin lopuksi kiinni.

Kaarroketta oli ihana kutoa, kuvio on mielestäni tosi kaunis. Kirjoneulekaaviossa oli näytetty erikseen, kumpi lanka dominoi, joten oli se oli mukava lisäys kaavioon! Pystyyhän sen itsekin päättelemään, mutta itse ainakin pidin tästä lisäyksestä. Niskaan tuli lyhennettyjä kerroksia, mikä ei ole niin ominaista niille paidoille, mitä olen aiemmin tehnyt, mutta se tuo lisämukavuutta paidalle, kun niska ei ole paljaana. Tämä on myös sellainen uusi asia, mitä aion käyttää seuraavassa islantilaisessa, kenelle se nyt sitten ikinä meneekään! Ihana projekti, saaja oli onnellinen ja niin minäkin. Suosittelen kovasti tätä mallia, se on aivan ihana!

Esikoinen täytti 5 vuotta syyskuun puolenvälin tienoilla ja halusin tehdä hänelle villapaidan syntymäpäivälahjaksi. Edellisen paidan olin tehnyt jo pari vuotta sitten, joten tämä oli kyllä jo jäämässä lyhyeksi.. Esikoinen oli jossain vaiheessa kesää maininnut, että haluaisi samanlaisen villapaidan kuin isällään, joten tuumailujen jälkeen toimeen.

Kudoin miehelleni Vetur-nimisen paidan syntymäpäivälahjaksi ja siitä olen kirjoittanut oman postauksen, pääset lukemaan sen täältä. Vetur on Islantilaisia neuleita -kirjasta ja se on suunniteltu plötulopi-ohjeelle. Veturin kuvio täsmää Kambur-mallin kuvioon, molemmissa mallikerta on samanmittainen. Pienensin tällä tavalla jo aiemmin Afturin minikokoiseksi, joten ajattelin onnistuvani tälläkin kertaa. Olen tehnyt muutaman Kambur-paidan pojalleni, joten käytin hyväksitodettua mallia pohjana tässä uusimmassa paidassa. Hänelle tehdessä joudun aina soveltamaan hieman ohjeita, mutta se onneksi käy helposti.

Esikoiseni on kapeaa mallia, joten tein paidan 4-vuotiaan ympärysmitassa (joka sekin on hieman reilu), mutta pidensin hihat ja helmat hänen omien mittojen mukaan. Veturin kaarrokkeessa on muutama kerros enemmän, kuin mitä Kamburissa, mutta halusin paitaan hieman kasvunvaraa, joten kudoin kaarrokkeen kaikki kerrokset pieneen paitaan. Plötulopi on kaksinkerroin kudottuna paksumpaa ja käytin isompia puikkoja, joten lettlopilla tehtynä ja pienempiä puikkoja käyttämällä kaarrokkeesta tuli pikkuisen reilu, muttei kuitenkaan liian iso.

Haasteen tähän paidan tekemiseen toi se, että halusin tehdä sen salassa. Onneksi aloitin hyvissä ajoin, koska olin tuossa yliopiston alettua aika puhki enkä samalla tavalla jaksanut edes neuloa iltaisin.. Onnistuin kuitenkin pitämään tämän salassa ja rakkaan ilme oli kyllä palkitseva, kun sai synttäripäivänään vetää uuden villapaidan päälleen. Ihanaa, että pystyn toteuttamaan tällaisia toiveita. Nyt ilmojen viiletessä tulee paita kovaan käyttöön ja tällä hetkellä lomailemme Äkäslompolossa, jossa on jo hieman viielämpää, on kaikkien paidat käytössä! Tänään retkeilimme Kesänkitunturilla, kävimme Tahkokurun kodalla ja tämän kauniin ruskan keskellä nappasin nämä kuvatkin.

Värikästä syksyä!

Hyvän ystäväni valloittava tytär täytti viime kuussa vuoden ja tavoilleni uskollisena kudoin neitokaiselle villapaidan. Tällä kertaa en käyttänyt täysin valmista mallia, vaan tein pienestä paidasta tarkan kopion äitinsä paidasta. Ystäväni sai minulta 30-vuotias lahjaksi Afturin ja arvelin, että samanlainen paita ilahduttaisi heitä (tai ainakin äitiä) kovasti. Ystäväni ihastui ajatukseen ja sainkin jo muutamia ihania äiti-tytär kuvia, sekä mainioita 1-vuotias kuvia.

Monesti olen nähnyt, kuinka Alafos-langoille suunniteltuja malleja ollaan sovellettu lettlopille sopivaksi nappaamalla silmukkamäärät esimerkiksi Riddarista ja tätä samaa tekniikkaa minäkin käytin. Pikku-Afturiin otin silmukkamäärät Kambur-paidasta, jossa on saman mittainen mallikerta (8 silmukkaa), kuin Afturissa. Laskin, että koon 1-2 kaarrokkeeseen tulee 28 kierrosta ja alkuperäisessä Afturissa on aika monta enemmän.. Aftur oli kuitenkin helppo malli pienentää, koska siinä oli tosi monta ”välikerrosta”, jossa ei tehdä kirjoneuletta. Jätin kaikki nämä välikerrokset pois, eikä pikkupaidasta ei tarvinnut jättää yhtäkään kirjoneulekuviota pois. Kavensin alkuperäisen kaavion mukaan ja viimeisellä kierroksella kavensin niin, että silmukkamäärät täsmäsivät Kamburin silmukkamäärän kanssa, ettei kaula-aukosta tulisi liian isoa tai pientä. Resorit tein helmineuleella alkuperäisen mallin mukaan.

Oli ihana tehdä tällainen samistelupaita! Paitalangatkin oli minulla jo valmiina, joten olin tyytyväinen voidessani käyttää varastoistani lankoja pois. Kokeilin paitaa meidän tyttärelle ja kaarroke istui oikein hyvin hänelle. Pelkäsin, että kaarrokkeesta tuli liian iso, mutta se olikin hyvä. Neuloin paidan helman ja hihat hieman pidemmiksi, joten paitaa tulisi voida käyttää ainakin muutaman vuoden.

Kuvat on ottanut ystäväni ja hänen veljensä.

Eräs pieni neiti täytti vuosia ja puikot kilisten kudoin hänelle pienen islantilaisneuleen. Nämä lahjat ovat minulle (ja toivottavasti saajilleen) mieluisia, koska esimerkiksi tämän 2-vuotiaan paidan tekemiseen minulla meni alle viikko. Värivalinnat ja paidan mallin päätti sankarin äiti, joten ei tarvinnut edes pähkäillä sopivien väriyhdistelmien kanssa. Paidan malliksi valikoitui ihana Bláklukka, kissankello, jonka olen jo muutamalle syntymäpäiväsankarille kutonut.

Minusta tuntuu, että nämä lasten mallit ovat aika leveitä, joten päädyn yleensä tekemään muokatun version. Tässäkin tapauksessa kävin mittaamassa neidin, jotta paita olisi varmasti sopiva ja että siihen voisi hieman tehdä kasvunvaraa. Tämän paidan tein pituudeltaan koossa 2-3 ja leveydeltä 1-2. Paidan pitäisi siis kestää hyvän aikaa käytössä, vaikka pienet kasvavatkin nopeasti. Bláklukka-paidassa oon yleensä levenevä helma, mutta tästä paidasta jätin sen pois, koska paita voisi jäädä ikävästi ruttuun pienen haalarin alla. Leveä helma on kivan näköinen, mutta se on ehkä helpompi sitten hieman isommalla.

Neulontaryhmissä on ollut paljon puhetta paitojen viimeistelystä ja ajattelin minäkin jakaa oman tapani. Kun paidasta on päätelty langanpäät ja silmukoitu kainalot, laitan paidan hetkeksi (n. 10 min) veteen kylpemään, jotta silmukat asettuisivat nätisti omille paikoilleen. Lorautan veden joukkoon ruokalusikallisen (isompiin töihin enemmän) etikkaa, jotta neuleesta tulisi hieman pehmeämpi. Etikan haju ei jää kuivaan paitaan, joten sitä ei tarvitse pelätä. Käytän etikkaa myös pyykin huuhteluaineena, johon ei myöskään jää etikan pistävä haju.

Kun paita on ollut kylvyssä, puristelen siitä enimmät vedet ja levitän pyyhkeen päälle. Rullaan paidan pyyhkeen sisään, jotta saan paidan vielä kuivemmaksi. Lopuksi asettelen paidan tasoon pyyhkeen päälle kuivumaan ja saatan laittaa vielä toisen pyyhkeen paidan päälle, jotta helmat asettuisivat nätisti. Kaikissa paidoissa en näin tee, mutta tämän paidan helmineule-reuna melkein vaati sitä, ettei se lähtenyt kääntymään ylöspäin. Teen tämän yleensä illalla ja annan olla pyyhkeen alla yön yli. Seuraavana aamuna otan pyyhkeet pois ja paita saa jatkaa kuivumistaan.

Silmukoinnista puheenollen, siitäkin olen alkanut saada siistiä jälkeä. Vieläkin sauma jää näkyviin, mutta se on jo siistimpi. Aiemmin kiristin lankaa liiaksi ja saumasta tuli sen takia näkyvämpi. Löysempi silmukointi tuottaa parempaa jälkeä!

Paidan kaveriksi minun oli pakko tehdä jämälangoista kaveriksi pieni nalle, kun näin ohjeen Strömsöstä tutun Lee Esselströmin instagramissa. Sieltä löytyy kuvalliset ohjeet nallen ja muiden samantapaisten eläinten tekoon! Nalle on niin söpö ja mielestäni oli ihana antaa lahjaksi kaveri, jolla on samanlainen paita. Harmaa osuus on tehty 7veljestä langalla ja muut lettlopista. Nalle neulotaan yhtenä pötkönä (24 silmukkaa) ja kavennetaan päästä. Lopuksi ommellaan alaosa kiinni ja ”kaulaan” ommellaan lanka, jota kiristämällä muotoutuu nallelle pää. Jalat ja kädet muodostuvat, kun niiden kohdalta pistelee langalla pistoja työn läpi. Minä käytin tähän karhunlankaa, se vaikutti tarpeeksi vahvalta. Viimeiseksi kirjoin nallelle nenän ja suun. Oma nalleni taitaa muistuttaa enemmän koalaa kun nallea, mutta se on tässä sivuseikka. 😀

Oma tyttäreni ilmoitti, että paita ja nalle on hänen, eikä kaverin. Taisin luvata tehdä hänellekin oman paidan ja nallen. Täytyy varmasti viedä hänet lankakauppaan valitsemaan langat omaan paitaan. Onneksi hänkin on vielä pikkuruinen, eikä sellaisessa paidassa mene kauaa. ❤️

Olen kutonut jo aikamoisen määrän islantilaisia villapaitoja lähinnä ystäville ja sukulaisille ja tänä vuonna oli vanhempieni vuoro saada omansa. Isäni halusi paitansa lettlopista eikä mallilla ollut kuulemma niin väliä, joten tein hänelle Riddarin. Äiti toivoi villapaidan sijaan villatakkia ja pääsin kokeilemaan ensimmäistä kertaa steekkausta, eli neuleen auki leikkaamista.

Äiti valitsi malliksi Jennifer Steingrassin suunnitteleman Fern and Feather niminen villapaidan, joka on alunperin suunniteltu toiselle langalle, mutta kävi erinomaisesti myös lettlopille ilman muutoksia silmukkamääriin tai puikkokokoon (ainakin minun käsialallani!). Ohje on maksullinen ja se löytyy Ravelrystä. Instagramissa hänen neuleet löytyy nimellä @knit.love.wool. Hänellä on tosi monta ihanaa neuletta ja tämä Fern and Feather on tosi kaunis malli ja sitä oli ihana tehdä.

Tässä työssä oli minulle uutta myös se, että se neulotaan ylhäältä alas! Aiemmin neulomani villapaidat on aloitettu alhaalta ja sitten yhdistetty hihat mukaan ja neulottu kaarroke lopuksi. Tämäkin paita neulotaan saumattomasti, ensin kaarroke, sitten erotellaan hihan silmukat ja neulotaan alaosa. Ainakin tässä Steingrassin neuleessa oli tosi monta eri mittaa, millä sai neuleesta juuri saajalleen sopivan neuleen. Kokoja oli laajasti ja mittaamalla ja soveltamalla saa hyvin istuvan villapaidan. Tässä mallissa oli vyötärökavennukset ja lantion kohdalla lisäiltiin silmukoita. Tein neuleesta hieman ohjetta pidemmän ja neuleesta tuli äidilleni tosi hyvä.

En ollut aiemmin tehnyt villatakkia edes sillä perinteisellä menetelmällä, mutta tätä olin halunnut kokeilla jo pidempään, koska olin neulontaryhmissä törmännyt jo moneen steekattuun neuleeseen. Olin jo etukäteen laittanut muistiin, miten tällainen takki neulotaan, enkä sitten sen kummemmin etsinyt ohjeita tähän.. Kudoin yläosan joustinneuleen edestakaisin ja kun yhdistin pyöräksi, loin neljä uutta silmukkaa keskelle etuosaa, jotka neuloin aina nurjalla. Kirjoneulekohdissa neuloin joka toisen silmukan päävärillä ja joka toisen tehostevärillä. Jälkiviisaana olisi ehkä ollut parempi luoda viisi uutta silmukkaa, että olisi ollut helpompi leikata siitä keskikohdasta. Tai jos olisin halunnut vahvistaa neuleen virkkaamalla, olisi kannattanut neuloa keskikohdankin silmukat oikein. Ehkä ensikerralla.. Ennen resoria päätin nurjat silmukat ja kudoin resorin edestakaisin.

Kun neule oli valmis, oli nappilistan vuoro. Poimin silmukat viimeisestä oikein neulotusta rivistä. En poiminut jokaista silmukkaa ettei nappilista rupeisi kupruilemaan. Kokeilemalla sain oikean määrän ja toistin saman toiselle puolelle. Äiti oli antanut minulle 7 nappia vanhasta villatakistaan ja 1 Itävallan reissulta löytämänsä napin, jotka halusin kaikki laittaa työhön. Mittailin työhön 8 napin kohtaa, enkä millään meinannut saada välejä täsmäämään. Viimeisestä välistä tuli vähän lyhyempi, mutta ainakin yläosa pysyy hyvin kiinni.. Nappilistaan neuloin 1 o 1 nurin, samalla lailla kun muutkin resorit ja nappilistan korkeudeksi tuli 8 kierrosta.

Kun nappilistat oli valmiit, kastelin neuleen ja annoin kuivua. Halusin paidan oikeisiin mittoihin ennen kun leikkaisin sen auki. Neuleen ei ilmeisesti pitäisi purkautua sivusuuntaan, mutta kyllä se leikkaaminen pikkusen hirvitti. Ennen leikkaamista ompelin kaksi siksakkia-ommelta nurjien silmukoiden päälle ja saksin villapaidan auki. Se oli kyllä mainio hetki! Olin hirveän tyytyväinen tähän tyyliin ja siihen että oikeasti onnistuin! Aukileikattu sauma oli kyllä hieman ruma ja halusin sen piiloon. Kesällä Lapissa ollessamme ostin paikallisesta putiikista hieman nauhaa, jonka ompelin käsin sauman päälle. Se toi kivan lisäyksen villatakkiin. Annoin paidan äidilleni tällä viikolla ja hän tykkäsi paidasta kovasti. Ihanaa, että molemmilla vanhemmillani on nyt minun tekemäni paidat.

Haluan hirveästi tehdä itsellekin lettlopista villatakin, tuntuu vaan ettei millään olisi omille neuleille aikaa, ainakaan näin joulun alla. 😀 Ensi vuoden aikana voisin yrittää kutoa itsellenikin villatakin. Sanoinkohan näin jo viime vuonna.. Rauhallista loppuvuotta!

Mieheni täytti syyskuun puolessavälissä 30, eikä minun tarvinnut kauaa miettiä, mitä antaisin hänelle syntymäpäivälahjaksi. Islantilainen villapaita on mielestäni ihana lahja ja olen neulonut niitä useamman lahjaksi perheenjäsenille ja ystäville. Tein jo muutaman vuosi takaperin hänelle paidan alafosslopista, mutta koska se paita oli ensimmäinen koskaan neulomani villapaita ja kirjoneuletyö, käsialani oli löysää ja paita on hieman liian suuri miehelleni. Käsialani on tämänjälkeen muuttunut ja kirjoneuleesta on tullut tasaisempaa. Olen jo kerran purkanut tuon vanhemman paidan kaarrokkeen ja tehnyt sen uudestaan, mutta siitäkin on jo muutama vuosi, eikä se auttanut kauheasti. Uusi villapaita tuli siis tarpeeseen ja mikäs sen parempaa, kun neuloa lämmintä paitaa rakkaalleen.

Vetur neulotaan kaksinkertaisesta hahtuvalangasta, plötulopista ja kokoajan kahdella värillä, joten paidasta tulee todella lämmin. Vetur-malli löytyy Islantilaisia neuleita-kirjasta ja se on se malli, joka on kirjan kannessa. Ohjeen pystyy ostamaan myös Ravelrystä, jos ei saa kirjaa käsiinsä. Ohjeessa tuntuu olevan hieman tiukempi kokomitoitus, normaalisti M-kokoa käyttävälle miehelleni tein L-koon.

Mieheni sai valita paidan mallin, itse en olisi uskaltanut valita tätä, koska kirjoneule kaava näytti monimutkaiselta, mutta osoittautuikin yhtä helpoksi, jos ei jopa helpommaksi, kun muut kirjan mallit. Alaosan ja hihojen kirjoneule sai neulomiseen hieman vaihtelua, eikä hihojen kutominenkaan ollut tällä kertaa työn ja tuskan takana. Tosin olin kaukaa viisas ja tein ne ensin. Kaarroketta oli mukava tehdä, koska siinä käytettiin vain kahta väriä. Lankadominanssin käyttäminen oli tässä mallissa avainasiassa, muuten olisi kuviot jääneet epäselviksi. Vaikka itse en inhoakkaan päättelyä, oli tätä työtä tehdessä mukava muistaa, että pääteltäviä langanpäitä olisi vain muutama.

Plötulopi oli minulle uusi tuttavuus, olen neulonut islantilaiset aina alafosslopista tai lettlopista. Hahtuvalanka tuoksui ihanasti lampaalle, kun avasin paketin. Lanka oli tosiaan hahtuvaista ja katkeili helposti.. Kokeilin aluksi neuloa langat suoraan kiekoilta, mutta kun työssä oli kiinni kerrallaan 4 kiekkoa ja jos satuin vetämään lankaa liian kovaa, lanka katkesi. Päätin keriä langat ja neulominen helpottui paljon, kun työssä oli enää kaksi palloa kiinni. Tällä lailla työtä oli paljon helpompi liikutella ja sain neulottua mm. automatkallakin. Katkenneiden lankojen päät oli helppo yhdistää takaisin toisiinsa pyörittelemällä langanpäitä kosteiden käsien välissä.

Lopilangoissa käsialani on yleensä vastannut annettua tiheyttä, joten ajattelin, että tälläkin kertaa täsmäisi. Virhe. Olin neulonut jo molemmat hihat ja aloittaessani alaosaa, rupesin mittailemaan, kun näytti hieman tiukalta.. Tässä vaiheessa tuli taas mietittyä, että enkö koskaan opi. Mieheni oli kuitenkin kokeillut hihoja, että niistä tulisi tarpeeksi pitkät, joten en osannut ajatellakaan, että tiheys olisi jotenkin pielessä. En halunnut purkaa vaan otin puoli numeroa isommat puikot alaosaan. Tiheys ei vieläkään ihan täsmännyt, mutta mieheni kokeiltua paidan alkua päätin jatkaa kuitenkin jatkaa näillä puikoilla. Paidasta tuli hieman pidempi, kun ohjeessa oli, mutta mieheni piti siitä. Ensi kerralla, kun otan uuden langan puikoille, teen sen mallitilkun, etten joudu soveltamaan enempää.

Paita valmistui muutama viikko synttäreiden jälkeen ja kuvasin paidan, kun kävimme nevalla poimimassa karpaloita paapan kanssa. Saimme n. 4 litraa karpaloa, eikä yksikään hirvikärpänen ollut vaivanamme! Paappa tietää aina parhaat paikat. ❤️

Jos joku ei vielä tiennyt, rakastan islantilaisia neuleita! Niiden neulominen on todella rentouttavaa, neuleet valmistuvat nopeasti ja mallit ovat todella upeita. Lisäksi en ole tainnut koskaan palella alafosslopista tekemäni paita päällä. Olen tähän mennessä kutonut villapaitoja paksummasta alafosslopista ja muutaman paidan ohuemmasta lettlopista. Vain yksi paidoista on päätynyt omaan käyttööni (tämä asia täytyy korjata piakkoin) , muut olen tehnyt ystäville ja sukulaisille lahjaksi, niinkuin esimerkiksi tämän Afturin. Viimeisin valmistunut villapaita tuli meidän 3-vuotiaalle, jonka edellinen paita oli jäänyt pieneksi. Minulla oli jämälankoja edellisestä paidasta, joten tähän työhön tarvitsin vain päävärin verran lankaa. Paikallinen lankakauppa myy lopilankaa, joten otin isoveljen mukaan ja hän sai itse valita villapaitansa värin. Päättäväisesti hän osoitti vihreää, ja juuri tätä ihanaa pullonvihreää, jota olen muutenkin käyttänyt useissa neuleissa! Loistavaa värisilmää pojalla.

Uusi alku

Islanninvillapaidat neulotaan saumattomasti alhaalta ylös ja hihat yhdistetään ennen kaarrokkeen tekoa. Kainalot silmukoidaan lopuksi kiinni. Kaarrokepaidat ovat yllättävän yksinkertaisia tehdä. Kaarrokkeen kirjoneule saattaa aiheuttaa päänvaivaa jos ei ole kirjoneuletta aiemmin tehnyt. Tosin minunkin ensimmäinen kirjoneuletyö oli islannin villapaita, joten kannattaa ehdottomasti kokeilla!

Neuloin ensin alaosan, jonka jälkeen hihat.

Meidän poika on pitkä ja hoikka, joten melkein aina hänelle neuloessani yhdistelen eri kokoja. Tällä kertaa ympärysmitta oli kokoa 2 ja pituuden tein koon 4 mukaan. Tein paidasta  vähän pidemmän, jotta se ei jäisi heti pieneksi. Aloitin kutomisen ohjeen mukaan alaosasta, jonka jälkeen neuloin hihat. Joskus kudon ensin hihan, sitten alaosan ja viimeiseksi toisen hihan, koska hihojen teko voi olla välillä vähän tylsää. Se ns. toisen sukan syndrooma..

Tein juuri 3 vuotta täyttäneelle pojalleni villapaidan koon 4 pituudella ja koon 2 leveydellä. Kannattaa aina mitata paidan saaja.

Kun hihat on tehty, siirretään siitä tietty määrä silmukoita apulangalle odottamaan. Aluksi siirtelin silmukoita yksitellen apulangalle, kunnes luin jostain, että silmukat on helpointa siirtää neulan avulla kaikki kerralla. Tämä ei ollut käynyt mielessäkään, ja nyt siirtely sujuu mukavammin. Tässä vaiheessa jätän yleensä pitkän päättelyvaran, jolla silmukoin hihat myöhemmin kiinni, ettei tarvitse päätellä monta langanpätkää.

Kainalosilmukat apulangalle siirrettynä. Alaosasta siirretään saman verran silmukoita apulangalle. Lopuksi ne silmukoidaan yhteen.

Hihat ja alaosa samalla puikolla, nyt kaarrokkeen vuoro!

Päättelystä puheenollen, kun on aika vaihtaa lankakerää, nappaan uuden lankakerän sisäpuolelta aina pienen ”mytyn”, jotta löytäisin kerän sisällä olevan langanpään. Kun lanka tulee kerän sisältä, kerä ei pyöri joka paikassa vaan pysyy nätisti vieressä. Lankaa vaihdettaessa työssä kiinni olevasta langasta puretaan säikeet erilleen ja asetetaan ne lomittain uuden langanpään säikeiden kanssa. Sitten pyöritellään langanvaihdoskohtaa käsien välissä (kädet voivat olla vähän kosteat, jolloin lankaa huopuu paremmin), jotta langanpäät huopuvat toisiinsa kiinni. Näin ei tarvitse päätellä näitä lankoja!

Molemmista langanpäistä avataan säikeitä ja laitetaan lomittain.

Langan vaihtumiskohta on huomaamaton eikä tarvitse päätellä

Hihat neulotaan samalle puikolle kun alaosa ja on aika aloittaa kirjoneule. Tämä on aina se paras osa! Kirjoneuletta tehdessä täytyy muistaa pitää langanjuoksut tarpeeksi lyhyinä, minä kieputan langat aina kolmen silmukan välein, ettei työ rupea kiristämään. Pidän aina korostusvärin langan lähempänä vasenta puikkoa, jotta sen silmukat kulkisivat lähempänä työtä, eikä silmukat kiristyisi liikaa. Työn nurjakin puoli näyttää siistiltä, kun kuljettaa lankoja aina samoin päin.

Korostusväri kulkee lähempänä työtä niin sen silmukat erottuu paremmin

Nurja puoli on siisti, kun lankoja kuljetetaan aina samoin päin

Kambur-paidassa on kolmen värin kierroksia vain kaksi, jotka ovat ainakin minulle hitaampia kierroksia, koska lankoja täytyy kieputella hieman enemmän. Jos haluaa helpon kirjoneulepaidan, suosittelen Stryta-villapaitaa, joka neulotaan paksusta alafosslopista. Neuloin sellaisen itselleni vuosi sitten, ja siinä oli tosi yksinkertainen kuvio.

Kolmella langalla teko ei ole minulle mieleisintä, koska se on paljon hitaampaa. Kun löytää itselleen sopivan tavan tehdä, niilläkin neulominen sujuu kyllä.

Kuvioiden jälkeen työhön kudottiin resori pienemmillä puikoilla ja sitten se olikin viimeistelyä vaille valmis. Päättelen yleensä langat aina heti työn valmistumisen jälkeen, niin saan sen mahdollisimman nopeasti käyttöön. Kainaloiden silmukointi aiheutti alkuun hankaluuksia, mutta nykyisin se sujuu ihan mukavasti. Silmukoinnissa neula pujotetaan ensin kahden yläpuolen silmukan läpi, jonka jälkeen neula pujotetaan alapuolen silmukoiden läpi. Neulaa kuljetetaan aina samaan suuntaan. Seuraavaksi otetaan edellisellä kierroksella ommeltu viimeinen silmukka ja yksi uusi silmukka ja vedetään lanka niiden läpi. Aina kaksi silmukkaa kerrallaan, joista toinen on jo ommeltu. Näin pitäisi tulla siisti sauma kainaloon.

Kainaloiden silmukointia, aina kaksi silmukkaa kerrallaan yhteen.

Silmuikoitu kainalosauma. Tämä vaatii vielä muutaman paidan, että saan tästä siistimmän.

Viimeiseksi kastelen paidan haaleassa vedessä ja asettelen sen tasoon pyyheiden väliin ja annan olla yön yli. Aamulla otan pyyhkeet pois ja annan paidan kuivua. Näin silmukat asettuvat paikoilleen ja työn jälki on siistimpää. Sitten vain paita päälle ja pihalle!

Kambur

Väreillä on väliä! Kannattaa valita toisistaan hyvin erottuvat värit kirjoneuleeseen.

Ps. Osa kuvista on pimeitä, koska kudon iltaisin lasten nukkumaanmenon jälkeen. 😀

Tänä vuonna minulla ja monella ystävälläni on 30-syntymäpäivät. Ystävälläni oli syntymäpäiväjuhlat elokuun puolessa välissä ja halusin antaa hänelle lahjaksi jotain erityistä. Olemme aiemmin sopineet, ettemme vaihtaisi lahjoja aikuisten kesken, mutta 30:sten kunniaksi annoin hänelle lahjaksi villapaitalahjakortin. Hän sai lahjakortin puoli vuotta ennen syntymäpäiväänsä, joten aikaa oli hyvin idean toteuttamiseen. Hän sai selailla Ravelryä (neulojien ja virkkaajien ideapankki) tunnuksillani ja valita minkä tahansa neuleen. Mallin valinnassa ei kauaa kestänyt ja värien valintakin sujui häneltä nopeammin kuin minulta.

Aftur lettlopi-langasta

Rakkaudestani islantilaisiin neuleisiin taisin suositella sellaista hänellekin ja niinpä hänkin päätyi sellaisen valitsemaan. Islantilainen villalanka on ihanan lämmintä, enkä ole koskaan tainnut palella omalla villapaidallani. Aftur-niminen paita löytyi Islantilaisia neuleita-kirjastani. Sen on suunnitellut Védis Jónsdóttir ja se neulotaan ihanasta Lettlopi langasta. Lopilankoja saa tilattua monen lankakaupan verkkosivuilta ja sitä löytyy myös meidän paikallisesta lankakaupasta.

Aloitin hihasta, sitten neuloin alaosan ja lopuksi toisen hihan

Toiveena oli, että neuloisin villapaidasta hieman pidemmän ja neuloin paidasta 30 cm pidemmän kuin mallissa alunperin oli. Muuten tein ihan ohjeen mukaan. Puikkoina käytin 4,5 pyöröpuikkoja. Ostin työtä varten KnitPron pyöröpuikot ja karhea islanninvilla luisti niillä tosi ihanasti. Aiemmin olen tykännyt neuloa puisilla puikoilla, mutta olen tykästynyt enemmän näihin Zingeihin. Työt etenee hurjaa vauhtia näillä puikoilla! Kirjoneuleen tekeminenkin sujuu joka kerta paremmin ja työstä tulee siistimpi.

Paras vaihe edessä!

Lankadominanssin ansiosta nurjasta puolestakin tulee siisti. Päättelyapulainen mukana hommissa

Aloitin neulomisen kaksi kuukautta ennen syntymäpäiväjuhlia ja työ valmistui viikkoa ennen h-hetkeä. Monet taitavat lykätä töiden päättelyä, mutta minä tapaan tehdä sen heti! Kainaloiden silmukointikin onnistui tällä kertaa tosi hyvin. Islantilaisia neuleita-kirjassa on tähänkin tosi selkeät kuvalliset ohjeet, kuin myös lankadominanssiin.

Kainaloiden silmukointi jäljellä

Aftur pidemmällä helmalla

Työn kanssa ei tullut kiire ja sitä oli mukava neuloa. Minun ensimmäinen kirjoneuletyöni ja oli myöskin islantilainen neule. Nämä on yllättävän helppoja ja mukavia neuloa, koska puikot on isot ja lanka paksua. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan tällaisen neulomista! Ystäväni on paitaansa kovin tyytyväinen, enää hänen ei tarvitse palella. <3