Asevelikylässä
Käsityöt
Puuhastelut
Retkeily
Asevelikylässä
  • Käsityöt
  • Puuhastelut
  • Retkeily
Browsing Tag
islantilaisneule
Käsityöt

Islantilainen villapaita jämälangoista

2 huhtikuun, 2022 Ei kommentteja
Share:

Olen neulonut noin 35 islantilaista villapaitaa viimeisen kuuden vuoden aikana, joista suurin osa on tehty lettlopista. Joitain yksittäisiä kokonaisia keriä ja monien kerien jämiä on päässyt kertymään tässä neulematkan varrella varastoon.. Olen toki saanut upotettua kerien loppuja toisiin paitoihin, mutta varastosta löytyi vielä ainakin 20 eriväristä keränjämää. Ajatuksissa on ollut neuloa lankavarastoa pois ja minulla on ollut kauan suunnitelmissa neuloa itselleni Nost-paita, joten päätin yhdistää nämä kaksi ajatusta ja niinpä päädyin neulomaan 570 g verran lettlopinjämiä yhteen paitaan. Niistä syntyi aivan ihana muistojen paita. Punnitsin langat, jotta joku muukin voisi napata tästä ideaa omaan paitaansa.

Jämälankapaita lettlopista

Kutsun paitaani muistojen paidaksi siitä syystä, että olen käyttänyt siihen sellaisten lankojen loppuja, joita olen neulonut ystävieni ja läheisteni paitoihin. Laskeskelin, että vain yksi keränjämä on sellaisesta paidasta, jonka olen neulonut itselleni. Jokaisella raidalla on siis muisto jostain minulle rakkaasta ihmisestä. Paitaan on päässyt lankoja kälyjeni paidoista, lasteni paidoista sekä monesta muusta lahjaksi neulomastani villapaidasta. Värejä tässä paidassa on 14, joten se on aikamoinen määrä muistoja yhteen paitaan kasattuna. Vaikka värejä ja raitoja Kaihossa on monia, ei minulle jäänyt pääteltäväksi kuin muutama langanpätkä, koska kokeilin tällä kertaa päätellä langat jo neuloessa. Se osoittautuikin hyväksi ratkaisuksi ja koska lettlopi hieman huopuu käytössä (ainakin sisäpuolelta), ei tarvitse jännittää lankojen purkautumista. Kuljetin pääteltävää langanpäätä noin 15 silmukan mukana, jonka jälkeen vain katkaisin langan. Näin jäi se viimeinen ja vähän ärsyttävä työvaihe välistä. 🙂

Nost sweater lettlopista

Nost, eli Kaiho löytyy esimerkiksi Islantilaisia neuleita-kirjasta ja sen on suunnitellut Védis Jónsdóttir. Nost on suunnittelijan mallikuvissa kaksivärinen, jolloin tähtikuvion pääsee kyllä oikeuksiinsa. Tosin tämä paita on myös erinomainen kohde, jos haluaa käyttää lankojen jämiä. Alussa minulla ei ollut aavistustakaan, paljonko yhteen raitaan menisi lankaa, joten aloitin suunnittelun valitsemalla isoimmat kerät aina raidan pohjaväriksi ja sitä mukaan kontrastin jokaiselle raidalle. Minulla oli kaksi kerää vihreää, joista päätin tehdä resorit ja kaksi kerää sinistä, jotka varasin isoimpaan raitaan kaarrokkeen alussa. Hihat päätin yhden purkukerran jälkeen tehdä eriparisiksi, mikä oli mielestäni kiva ratkaisu, sillä silloin pystyin pelailemaan enemmän kerien jämillä ja sain ne paremmin hyötykäyttöön.

Neulepodcastissani kerron paidan työvaiheista

Oma paitani on tehty M koon leveydellä ja L koon pituudella ja minun käsialani on todennäköisesti erilainen kuin sinun, joten muistathan tämän jos käytät minun mainitsemaani langan menekkiä. Sen verran täytyy sanoa koon valinnasta ja muista muokkauksista, että hihoista olisi saanut jättää yhden kokonaisen raidan pois ja paidasta tuli aika pitkä. Meinasin purkaa hihat ensin, mutten sitten jaksanut ja niin paidassani on jättipitkät hihat.. Muokkasin myös kaulusta, tein poolokauluksen omaani, joten tässä langan menekki on eri kuin ohjeessa. Jätin myös kauluksesta pois yhden ylimääräisen langanvaihdon, joten paitani eroaa myös siinä asiassa alkuperäisessä. Viimeisen raidan kohdalla minulla ei ollut enää tarpeeksi lankaa jäljellä, joten jätin 4 kierrosta pohjaväriä neulomatta (2 ennen kuviota ja 2 jälkeen), joten nekään ei ihan ohjeen mukaan mennyt.. Punnitsin kaikki langat, mutta keittiövaakamme on hieman epävakaa, joten en takaa että kaikki mitat täsmäävät 100 %. Lisäksi merkintäni osoittautuvat todella epäselviksi joten yhden kontrastiraidan menekki jää hämärän peittoon..

Lankojen menekki:

Kokonaispaino M koon paidassa, L koon leveydellä 570 g

Helman resori, hihojen resorit + poolokaulus : n. 90 g

Helman raidan pohjaväri: n. 40-45 g

Helman raidan kontrasti: n. 20 g

Hihan raidan pohjaväri: n. 20-25 g

Hihan raidan kontrasti: n. 10 g

Kaarrokkeen ensimmäinen iso raita: n. 60 g

Kaarrokkeen ison raidan kontrasti: n. 30 g

Kaarrokkeen pienemmän raidan pohjaväri: 35 g ei riittänyt, jäi vajaaksi 4:llä rivillä

Kaarrokkeen pienempi kontrasti: en muistanut punnita??

570 g jämälankaa neulottu villapaidaksi

Kuulisin mielelläni, jos aiot tehdä tällaisen jämälankapaidan ja sait apua minun (epäselvistä) mittauksistani. Esittelin paitaa myös YouTube-kanavallani, jonne pääset klikkaamalla tästä. Uusimmassa neulepodcast-jaksossani on myös arvonta, jossa palkintoina on kaksi ohje + lankapakettia, käy ihmeessä katsomassa jaksoni. Minut löytää myös Instagramissa nimellä @asevelikylassa. Kivoja neulehetkiä. <3

Continue reading
Reading time: 3 min
Written by: Anna
Käsityöt

Koiran villapaita Alafosslopista – Alasuq hundgenser

10 tammikuun, 2022 Ei kommentteja
Share:

Uusi vuosi, uudet työt, vanhat langat. Tämän vuoden ensimmäinen valmistunut työ on villapaita meidän koiranpennulle, joka on jo kasvanut aikamoisiin mittoihin. Walesinspringerspanieli ei ulkoilussa juuri lämmikettä kaipaa, mutta halusin kuitenkin koittaa tehdä villapaidan Lapinreissua varten. Vietimme ihanissa Lapin maisemissa vuoden ensimmäisen viikon ja siellä oli juurikin näitä kylmiä kelejä. Retkeilimme muutamaan otteeseen ja niissä pentu pääsi testaamaan uutta villapaitaansa. Olin varma, että paita on silppua ensimmäisen reissun jälkeen, mutta mitä vielä, ehjänä pysyi!

Alasuq koiran neule testissä Varkaankurun luontopolulla

Olen ihastellut koirien villapaitoja ja heitä, jotka vain soveltamalla tekevät paitaa koiralle. Minä neulon mieluummin ohjeista ja kun näin koirien version ihanasta Alasuq Polarista, päädyin ostamaan ohjeen Ravelrystä. Alasuq Polar on Linka Neumannin ohje ja hänen muutkin neuleohjeet ovat aivan ihania. Mitään niistä en ole vielä päätynyt neulomaan, mutta tästä oli hyvä aloittaa.

Langat minulla oli lähes valmiina, vain pohjaväri puuttui. Mieheni kävi hakemassa minulle paikallisesta lankakaupasta pari kerää pohjaväriä ja niitä kun on niin vaikea saada niin mentiin sillä mitä sattui hyllyssä olemaan. Onneksi se nimenomainen väri oli ihanaa 0086 sävyssä olevaa vaaleanruskeaa, jota minulla oli jo varastossa eikä sitä tarvittu kuin kaksi kerää. Kuvioväreinä käytin muista paidoista jääneitä lankoja sekä äitini joskus kauan sitten ostamia norjalaisia villalankoja, jotka ovat saman vahvuisia. Oli ihana saada käytettyä niitä tähän työhön. Punainen ja vihreä toivat ihanaa kontrastia paitaan.

Linka Neumann / Valleyknits, Alasuq hundgenser

Liikaa en ohjeesta halua paljastaa, mutta sen verran voin kertoa että kauluksen jälkeen neulottiin ensin selkäpuoli ja jätettiin vatsan osa apulangalle. Näin jalkojen aukoista tuli tarpeeksi pitkät ja pukeminen ja juokseminen on helppoa. Ohjeen lukiessa hirvitti, koska en ollut tehnyt kirjoneuletta nurjalta puolelta ja meinasin luovuttaa heti alkuunsa, mutta ohje veti puoleensa ja lähdin kokeilemaan. Jätin yhden kuviovärin pois ja sillä lailla yksinkertaistin kuviota, joten työ edistyi nopeasti. Langanpäitä jäi hurja määrä, seuraavaan työhön taidan opetella päättelemään ne samalla kun kudon.

Koiran villapaita Alafosslopista ja koira joka halusi paidan itselleen

Kun selkäpuoli oli neulottu, oli vatsan vuoro. Sitä neulottiin yhtä pitkään, jonka jälkeen työ yhdistettiin pyöröksi ja jatkettiin loppu pyörönä. Loppu olikin helppoa suoraa neuletta ja valmistui nopeasti. Työteliäin osa oli ehdottomasti lankojen päättely, mutta pitkällä automatkalla sekin sujui ajanvietteenä. Kylvetin paidan ja kuviot tasoittui ihanasti. Parin käytön jälkeen huomasin että paidasta tuli liian iso. En tehnyt mallitilkkua, vaikka olen tainnut tätä samaa asiaa mutista aiemminkin. Tein paidan koossa M, mutta se taitaa olla L. Voipi olla että kirjoneuleen nurjalla puolella tekeminen vaikutti aika paljon käsialaan, joten tiedän seuraavaa varten ottaa joko pienemmät puikot tai pienemmän koon. Ihana paita on joka tapauksessa ja nämä jämälankapaidat on siitä ihania että ne tuo mieleen ne kaikki muut tekemäni paidat.

Continue reading
Reading time: 2 min
Written by: Anna
Käsityöt

Sweetheart-paita ja kainaloiden silmukointi

27 huhtikuun, 2021 Ei kommentteja
Share:

Minulla on ollut jo pidempään projektina kääriä läheiseni villaan ja pääsiäiseksi valmistui islantilaisneule numero 29. Olen tehnyt melkein 30 islanninvillapaitaa, joista itselläni on vain kaksi. Uusin valmistunut paita meni anopilleni ja hän valitsi paidan malliksi Linnea Ornsteinin suunnitteleman Sweetheart-paidan. Ohje löytyy Ravelrystä ja on maksullinen. Selasimme anopin kanssa Ravelryä ja hän ihastui heti kyseiseen malliin. Lankojen kanssa oli hieman ongelmaa ja kesti jonkun aikaa, ennen kuin paita pääsi puikoille. Luentojen aikana neule edistyi mukavasti ja kun kaarrokkeessa oli vain kahta väriä, oli senkin tekeminen todella nopeaa. Viimeisimmässä neulepodcast-jaksossani näytän hihojen yhdistämisen samalle puikolle. Näytän myös oman tapani tehdä kirjoneuletta, eli miten käytän lankadominanssia. Video löytyy YouTubesta Asevelikylässä-kanavaltani. Kuvasin videon ennen paidan valmistumista, joten valmista paitaa ei tällä videolla näy.

Anopin paita valmistumassa

Paita tosiaan valmistui vasta videon kuvaamisen jälkeen, joten en siinä näyttänyt kainaloiden silmukointia. Kainaloiden silmukointi on aina ollut vähän murheenkryyni. Olen useampaan otteeseen maininnut, että saan sen tehtyä ”ihan siististi”, mutta villasukkia päätellessäni koin eräänlaisen ahaa-elämyksen ja sen idean halusin jakaa muillekin. Olen silmukoinut kainalon silmukat suoraan apulangalta, mutta kun päättelin sukan kärjen silmukoimalla ja siitä tuli tosi siisti, tajusin kokeilla laittaa kainalosilmukat ensin puikoille ja sitten ruveta ompelemaan kainalo-aukkoa kiinni. Löysin erinomaiset ohjeet silmukoimiseen täältä. Kokeilin tähän paitaan sitä tyyliä ja aukosta tuli kyllä todella paljon siistimpi ja huomaamattomampi.

Sweetheart, Linnea Ornstein

Jätän hihoja tehdessäni aina pitkän langanpätkän hihaan, jolla sitten ompelen kainaloaukon kiinni. Näin on yksi langanpää taas vähemmän pääteltävää. Silmukointi on yllättävän yksinkertaista, kun sen sisäistää. Silmukoinnissa viedään lanka silmukan läpi aina kaksi kertaa, ennen kun se päästetään pois puikolta. Ensin lanka viedään silmukan läpi ”nurin” ja toisella kertaa ”oikein”, eli etummaisen puikon silmukan läpi lanka pujotetaan neulan avulla nurin, jonka jälkeen taaemman puikon ensimmäisen silmukan läpi oikein. Sitten pujotellaan lanka etummaisen puikon ensimmäisen silmukan läpi oikein, jonka jälkeen silmukka päästetään pois puikolta. Seuraavaksi lanka viedään taas etummaisen puikon ensimmäisen silmukan läpi nurin. Sitten on vuorossa taaemman puikon silmukan pudotus, eli lanka viedään silmukan läpi nurin ja sitten tiputetaan silmukka pois puikolta. Seuraavaksi lanka viedään seuraavan silmukan läpi oikein, jonka jälkeen taas jatketaan etummaiselle puikolle. Näin jatketaan, kunnes kaikki silmukat ovat tiputettu puikolta. Ainakin omastani tuli paljon parempi, kuin millään aiemmalla tyylillä, joten suosittelen kokeilemaan tätä. 🙂

Kainaloiden silmukointi puikkojen avulla on paljon helpompaa kuin suoraan apulangalta

Tätä paitaa neuloin myös, kun ruotsinkielinen paikallislehti Vasabladet kävi haastattelemassa minua neulomisharrastuksestani. Oli todella mahtavaa saada tällainen kokemus ja mahtavaa että neulomisesta tehdään lehtiinkin juttuja. Samassa jutussa haastateltiin Lee Esselströmiä, joka on suunnitellut Strömsö-paidan ja paikallisen lankakaupan pitäjää, sekä islantilaisia lankatehtaita, jossa ihmetellään meidän suomalaisten neulebuumia.. Pikkuhiljaa tässä mennään kesää kohti ja ainakin itse olen jo vaihtanut puikoille jotain vähän kevyempää. Puikoilla on tällä hetkellä esikoiselle tuleva Hailuodon paita ja uusi versio Navellista minulle itselle. Tässä postauksessa näkyvä Navelli lähtee valitettavasti purkuun, koska paita ei istu minulle ollenkaan ja yksi kirjoneulekierros kiristää liikaa.. Tykkään mallista kovasti ja siksi haluankin tehdä siitä paremman istuvan version. 🙂

Kuva: Mikael Nybacka/Vasabladet
Continue reading
Reading time: 2 min
Written by: Anna
Käsityöt

Joululahjaneuleita

28 joulukuun, 2020 3 kommenttia
Share:

Joulu alkaa olla ohi ja lähes kaikki lahjat on jaettu. Muutama paketti odottaa vielä saajaa, mutta kaikki itsetehdyt on päässeet uusien omistajiensa luo. Me vietetään joka toinen joulu minun perheen kanssa ja joka toinen mieheni perheen kanssa. Kokoonnuimme tänäkin vuonna pienehköllä porukalla mieheni perheen kanssa ja meillä on aikuisten kesken sovittu, että lahjansaajat arvotaan. Tämä tapahtuu usein jo heti juhannuksen jälkeen, koska suurin osa porukasta on jouluihmisiä. 😀 Tänä vuonna meidän lahjat sai mieheni sisko ja hänen mies. Voisimme toki ostaa jotain, mutta mieluummin olen antanut villaisia lahjoja.

Neulottujen lahjojen pino

Olen jo useamman vuoden tehnyt joululahjaksi islantilaisen villapaidan jollekin sukulaiselle tai ystävälle ja tänä vuonna oli kälyni vuoro. Hän oli jo pitkään haaveillut kunnon villapaidasta, joten lahja meni oikeaan osoitteeseen! Hän sai itse valita kuvion ja värit ja tämän vuoden lahjapaita oli Riddari harmaan, valkoisen, vaalean beigen ja mustanruskean sävyissä. Aloitin paidan teon hyvissä ajoin ja etäluennot oli hyvää aikaa neuloa tasaisia osuuksia.

Riddari

Hyvä luentoneule oli myös kälyni miehen joululahjaksi tekemäni Oslo-pipo, siinä kun tarvitsee tehdä pitkät pätkät sileää neuletta. Oslo-pipon jouduin tehdä kahdesti, ensimmäisellä kerralla siitä tuli aivan liian iso.. Tein tämän pipon kolmanneksi pienimmässä koossa ja siitä tuli sopivan napakka eikä ehkä löysty niin paljon käytössä. Pipo on tehty kaksinkertaisesta Arwettasta vaaleanharmaana. Koska arwetassa on laaja värikartta, kyselin hieman apuja kälyltäni, että värivalinta osuisi nappiin.

Heidän 4-vuotias rakastaa dinosauruksia ja olin jo kauan ajatellut tehdä hänelle Sari Nordlundin suunnitteleman dino-pipon. Neuloin tämän yksinkertaisella arwetalla samassa värissä, kuin isänsä pipo. Kontrastiväriksi valitsin tummanvihreän, jonka arvelin sopivan lahjan saajalle. Dinopipo oli aika haastavaa kirjoneuletta, tai vaati kovasti keskittymistä. Onneksi kyseessä oli lasten pipo niin se valmistui kuitenkin ajallaan. Tässä tapauksessa ajallaan oli päivää ennen vieraiden saapumista..

Perheen pienintä, eli 4 kuukautta vanhaa vauvaakaan ei unohdettu, hänelle virkkasin teemaan sopivaksi rapisevan dinosauruksen. Etsin pinterestistä ideoita dinoleluihin ja löysinkin sieltä ihanan ohjeen. Päädyin vain katsomaan mallia tästä kuvasta ja tein omasta päästä tämän lelun. Virkkasin lelun Blend Bamboosta ja selkäosan koristeet ovat mummuni varastosta. Lelun sisään laitoin kinkunpaistopussin tuomaan rapinaa ja koska paistopussi kestää hyvin kuumuutta, kestää se myös pesua.

virkattu rapina-dino

Näiden lisäksi kudoin villasukat omalle pojalle, hän sai punavalkoiset raitasukat Janne-langan jämistä. Nämä sukat on tarkoitus olla Vaasan Sportin kannattajasukat, eli ”punavalkoiset”, kuten hän asian ilmaisee. Toiset sukat meni toiselle kälylleni, hän kun tuossa aiemmin valitteli ettei omista yhtiäkään villasukkia. Siitäpäs nappasin idean joululahjasukkiin, tarkistin hänen kengän koon kälyni huomaamatta ja kudoin menemään. Käytin tähän työhön lankaa, jota olin ostanut paikallisen lankakaupan alelaarista juurikin sillä ajatuksella, että näistä teen jollekin sukat lahjaksi. Onneksi sukka-asia tuli puheeksi kälyni kanssa niin ainakin meni sukat oikeaan osoitteeseen.

Joulu Asevelikylässä oli ihana

Uusi vuosi on kohta vaihtumassa ja minulla on jo hirveästi neulesuunnitelmia tulevalle vuodelle! Uuden vuoden ensimmäinen projekti on jotenkin aina erityinen, joten sitä pitää vielä pähkäillä. Minulla on langat valmiina mieheni villapaitaan, ehkä se voisi olla se. Samaten täytyisi keksiä joku sopiva matkaneule, koska lapin kutsu on kuultu ja lähdemme tammikuun alussa viikoksi lumille. Näiden lisäksi minulla on vielä muita neuleaiheisia suunnitelmia, joita en ihan vielä uskalla paljastaa. Nämä suunnitelmat ovat pyörineet mielessä jo jonkun aikaa, katsotaan mitä saan aikaiseksi. Ihania vuoden viimeisiä päiviä kaikille.

Continue reading
Reading time: 3 min
Written by: Anna
Käsityöt

Skógafjall-paita

9 lokakuun, 2020 Ei kommentteja
Share:

Minä pidän hirveästi kutomisesta eli neulomisesta ja sanoisin sen olevan minulle rentoutumiskeino ja myös erinomainen apuväline keskittymiseen. Tällä hetkellä opiskelen etänä, joka tarkoittaa paljon istumista koneen ääressä. Ensimmäisen vuoden opiskelijana olen ollut etuoikeutettu, sillä olen saanut olla myös kampuksella. Kuitenkin, keskittyminen ja istuminen vaatii paljon ja minä saan siihen avun kutomisesta. Esimerkiksi tämänkin villapaidan helman olen kutonut luennoilla, koska sopivan mittaisilla pyöröpuikoilla kutoessani minun ei tarvitse vilkaistakkaan neuletta, kun jokainen silmukka kudotaan oikein. Mitään vaativampaa en voi ottaa luentoneuleeksi, tarkoitus on kuitenkin keskittyä itse asiaan.

Tätä neuletta kudoin luennoilla sekä myös matkalla pohjoiseen, siinä oli monen monta tuntia aikaa kutoa uudelleen tätä paitaa.. Minulla oli liian pienet puikot tähän ja paita oli saajalleen liian pieni. Mitäpä en ollut ottanut isompia puikkoja, vaikka ohjeessa sanotaan! Tein paitaa aluksi 4,5 mm puikoilla, millä yleensä kudon islantilaiset ja ohjeessa kehoitettiin käyttämään 5 mm puikkoja.. Olisi (taas) vaan kannattanut uskoa.. Onni onnettomuudessa kuitenkin oli, että paidan saaja tuli kokeilemaan paitaa ennen kaarroketta, joten purin ainoastaan alaosan ja hihat. Vähän harmitti, mutta vielä kurjempaa olisi ollut antaa paita, joka ei istu. Hän on ulkoilmaihmisiä ja ahtaassa paidassa liikkuminen olisi ollut mahdotonta.

Ystäväni valitsi malliksi Dianna Wallan Skógafjall paidan ja kävimme paikallisessa lankakaupassa valitsemassa langat. Paita neulotaan Lettlopista, mikä ei blogiani lukeville varmaan tullut yllätyksenä, pidänhän eniten islantilaisten villapaitojen tekemisestä. Itse en niitä tarvitse niin monta, joten välillä inspiroidun vaatettamaan ystäviä ja sukulaisia. Ohje on maksullinen ja sen voi ostaa Ravelrystä. Ohjeet on englanniksi ja norjaksi ja vaikka ruotsi taipuukin mainiosti, kudon silti mielummin englanniksi.

Skogafjall on neulottu lettlopista

Ohjeessa on ihanan pitkät resorit hihoissa ja helmassa ja ystäväni toiveiden mukaisesti tein hihoihin peukuille reijät. Päättelin 5 silmukkaa kierroksen alussa ja seuraavalla kierroksella loin viisi uutta silmukkaa tilalle. Tätä aion kokeilla myös seuraavaan omaan paitaani, mikäli sellaiselle ilmenee tarvetta (tai halua!). Hihoissa oli yllättävän vähän lisäyksiä, jos vertaa ohjeisiin, mitkä löytyy Islantilaisia neuleita – kirjasta, mikä oli aika mieluisaa vaihtelua. Ohjeesta poiketen tein osien liittämisen samalle kaapelille omalla totutulla tavalla, enkä tässä oikein seurannut ohjetta. Kainalosilmukat jätettiin auki ja silmukoitiin lopuksi kiinni.

Hihoihin tuli peukalolle reikä

Kaarroketta oli ihana kutoa, kuvio on mielestäni tosi kaunis. Kirjoneulekaaviossa oli näytetty erikseen, kumpi lanka dominoi, joten oli se oli mukava lisäys kaavioon! Pystyyhän sen itsekin päättelemään, mutta itse ainakin pidin tästä lisäyksestä. Niskaan tuli lyhennettyjä kerroksia, mikä ei ole niin ominaista niille paidoille, mitä olen aiemmin tehnyt, mutta se tuo lisämukavuutta paidalle, kun niska ei ole paljaana. Tämä on myös sellainen uusi asia, mitä aion käyttää seuraavassa islantilaisessa, kenelle se nyt sitten ikinä meneekään! Ihana projekti, saaja oli onnellinen ja niin minäkin. Suosittelen kovasti tätä mallia, se on aivan ihana!

Continue reading
Reading time: 2 min
Written by: Anna
Käsityöt

Pieni Vetur – pienennetty islantilaisneule esikoiselle

29 syyskuun, 2020 Ei kommentteja
Share:

Esikoinen täytti 5 vuotta syyskuun puolenvälin tienoilla ja halusin tehdä hänelle villapaidan syntymäpäivälahjaksi. Edellisen paidan olin tehnyt jo pari vuotta sitten, joten tämä oli kyllä jo jäämässä lyhyeksi.. Esikoinen oli jossain vaiheessa kesää maininnut, että haluaisi samanlaisen villapaidan kuin isällään, joten tuumailujen jälkeen toimeen.

Vetur ja minivetur

Kudoin miehelleni Vetur-nimisen paidan syntymäpäivälahjaksi ja siitä olen kirjoittanut oman postauksen, pääset lukemaan sen täältä. Vetur on Islantilaisia neuleita -kirjasta ja se on suunniteltu plötulopi-ohjeelle. Veturin kuvio täsmää Kambur-mallin kuvioon, molemmissa mallikerta on samanmittainen. Pienensin tällä tavalla jo aiemmin Afturin minikokoiseksi, joten ajattelin onnistuvani tälläkin kertaa. Olen tehnyt muutaman Kambur-paidan pojalleni, joten käytin hyväksitodettua mallia pohjana tässä uusimmassa paidassa. Hänelle tehdessä joudun aina soveltamaan hieman ohjeita, mutta se onneksi käy helposti.

View this post on Instagram

Esikoinen täyttää tänään 5 vuotta ja hän oli toivonut samanlaista villapaitaa kun isällään. ❤️ Neuloin minikokoisen Veturin lettlopista Kamburin silmukoilla. Vähän tuli reilu, mutta kyllähän tuo poikanen kasvaa. ❤️ #vetur #minivetur #islantilaisianeuleita #lettlopi #plotulopi #islantilainenvillapaita #syntymäpäivälahja #knittinginspiration #knittingforkids #villapaita #neuleinspiraatio #knitting #vaasalaisetneulojat #asevelikylässä

A post shared by Anna Suvilaakso (@asevelikylassa) on Sep 17, 2020 at 2:15am PDT

Esikoiseni on kapeaa mallia, joten tein paidan 4-vuotiaan ympärysmitassa (joka sekin on hieman reilu), mutta pidensin hihat ja helmat hänen omien mittojen mukaan. Veturin kaarrokkeessa on muutama kerros enemmän, kuin mitä Kamburissa, mutta halusin paitaan hieman kasvunvaraa, joten kudoin kaarrokkeen kaikki kerrokset pieneen paitaan. Plötulopi on kaksinkerroin kudottuna paksumpaa ja käytin isompia puikkoja, joten lettlopilla tehtynä ja pienempiä puikkoja käyttämällä kaarrokkeesta tuli pikkuisen reilu, muttei kuitenkaan liian iso.

Esikoisen syntymäpäivälahja

Haasteen tähän paidan tekemiseen toi se, että halusin tehdä sen salassa. Onneksi aloitin hyvissä ajoin, koska olin tuossa yliopiston alettua aika puhki enkä samalla tavalla jaksanut edes neuloa iltaisin.. Onnistuin kuitenkin pitämään tämän salassa ja rakkaan ilme oli kyllä palkitseva, kun sai synttäripäivänään vetää uuden villapaidan päälleen. Ihanaa, että pystyn toteuttamaan tällaisia toiveita. Nyt ilmojen viiletessä tulee paita kovaan käyttöön ja tällä hetkellä lomailemme Äkäslompolossa, jossa on jo hieman viielämpää, on kaikkien paidat käytössä! Tänään retkeilimme Kesänkitunturilla, kävimme Tahkokurun kodalla ja tämän kauniin ruskan keskellä nappasin nämä kuvatkin.

Värikästä syksyä!

Continue reading
Reading time: 1 min
Written by: Anna
Käsityöt

Islantilaisneuleen muokkaaminen – Aftur ja mini-Aftur

5 huhtikuun, 2020 1 kommentti
Share:

Hyvän ystäväni valloittava tytär täytti viime kuussa vuoden ja tavoilleni uskollisena kudoin neitokaiselle villapaidan. Tällä kertaa en käyttänyt täysin valmista mallia, vaan tein pienestä paidasta tarkan kopion äitinsä paidasta. Ystäväni sai minulta 30-vuotias lahjaksi Afturin ja arvelin, että samanlainen paita ilahduttaisi heitä (tai ainakin äitiä) kovasti. Ystäväni ihastui ajatukseen ja sainkin jo muutamia ihania äiti-tytär kuvia, sekä mainioita 1-vuotias kuvia.

Kamburin silmukkamäärän mukaan tehty Aftur

Monesti olen nähnyt, kuinka Alafos-langoille suunniteltuja malleja ollaan sovellettu lettlopille sopivaksi nappaamalla silmukkamäärät esimerkiksi Riddarista ja tätä samaa tekniikkaa minäkin käytin. Pikku-Afturiin otin silmukkamäärät Kambur-paidasta, jossa on saman mittainen mallikerta (8 silmukkaa), kuin Afturissa. Laskin, että koon 1-2 kaarrokkeeseen tulee 28 kierrosta ja alkuperäisessä Afturissa on aika monta enemmän.. Aftur oli kuitenkin helppo malli pienentää, koska siinä oli tosi monta ”välikerrosta”, jossa ei tehdä kirjoneuletta. Jätin kaikki nämä välikerrokset pois, eikä pikkupaidasta ei tarvinnut jättää yhtäkään kirjoneulekuviota pois. Kavensin alkuperäisen kaavion mukaan ja viimeisellä kierroksella kavensin niin, että silmukkamäärät täsmäsivät Kamburin silmukkamäärän kanssa, ettei kaula-aukosta tulisi liian isoa tai pientä. Resorit tein helmineuleella alkuperäisen mallin mukaan.

Aftur ja mini-Aftur

Oli ihana tehdä tällainen samistelupaita! Paitalangatkin oli minulla jo valmiina, joten olin tyytyväinen voidessani käyttää varastoistani lankoja pois. Kokeilin paitaa meidän tyttärelle ja kaarroke istui oikein hyvin hänelle. Pelkäsin, että kaarrokkeesta tuli liian iso, mutta se olikin hyvä. Neuloin paidan helman ja hihat hieman pidemmiksi, joten paitaa tulisi voida käyttää ainakin muutaman vuoden.

Kuvat on ottanut ystäväni ja hänen veljensä.

Continue reading
Reading time: 1 min
Written by: Anna
Käsityöt

Islantilaisneuleen viimeistely

20 tammikuun, 2020 1 kommentti
Share:

Eräs pieni neiti täytti vuosia ja puikot kilisten kudoin hänelle pienen islantilaisneuleen. Nämä lahjat ovat minulle (ja toivottavasti saajilleen) mieluisia, koska esimerkiksi tämän 2-vuotiaan paidan tekemiseen minulla meni alle viikko. Värivalinnat ja paidan mallin päätti sankarin äiti, joten ei tarvinnut edes pähkäillä sopivien väriyhdistelmien kanssa. Paidan malliksi valikoitui ihana Bláklukka, kissankello, jonka olen jo muutamalle syntymäpäiväsankarille kutonut.

Minusta tuntuu, että nämä lasten mallit ovat aika leveitä, joten päädyn yleensä tekemään muokatun version. Tässäkin tapauksessa kävin mittaamassa neidin, jotta paita olisi varmasti sopiva ja että siihen voisi hieman tehdä kasvunvaraa. Tämän paidan tein pituudeltaan koossa 2-3 ja leveydeltä 1-2. Paidan pitäisi siis kestää hyvän aikaa käytössä, vaikka pienet kasvavatkin nopeasti. Bláklukka-paidassa oon yleensä levenevä helma, mutta tästä paidasta jätin sen pois, koska paita voisi jäädä ikävästi ruttuun pienen haalarin alla. Leveä helma on kivan näköinen, mutta se on ehkä helpompi sitten hieman isommalla.

Blaklukka

Neulontaryhmissä on ollut paljon puhetta paitojen viimeistelystä ja ajattelin minäkin jakaa oman tapani. Kun paidasta on päätelty langanpäät ja silmukoitu kainalot, laitan paidan hetkeksi (n. 10 min) veteen kylpemään, jotta silmukat asettuisivat nätisti omille paikoilleen. Lorautan veden joukkoon ruokalusikallisen (isompiin töihin enemmän) etikkaa, jotta neuleesta tulisi hieman pehmeämpi. Etikan haju ei jää kuivaan paitaan, joten sitä ei tarvitse pelätä. Käytän etikkaa myös pyykin huuhteluaineena, johon ei myöskään jää etikan pistävä haju.

Paita ennen viimeistelyä

Kun paita on ollut kylvyssä, puristelen siitä enimmät vedet ja levitän pyyhkeen päälle. Rullaan paidan pyyhkeen sisään, jotta saan paidan vielä kuivemmaksi. Lopuksi asettelen paidan tasoon pyyhkeen päälle kuivumaan ja saatan laittaa vielä toisen pyyhkeen paidan päälle, jotta helmat asettuisivat nätisti. Kaikissa paidoissa en näin tee, mutta tämän paidan helmineule-reuna melkein vaati sitä, ettei se lähtenyt kääntymään ylöspäin. Teen tämän yleensä illalla ja annan olla pyyhkeen alla yön yli. Seuraavana aamuna otan pyyhkeet pois ja paita saa jatkaa kuivumistaan.

Rullaan märästä paidasta vedet pois

Silmukoinnista puheenollen, siitäkin olen alkanut saada siistiä jälkeä. Vieläkin sauma jää näkyviin, mutta se on jo siistimpi. Aiemmin kiristin lankaa liiaksi ja saumasta tuli sen takia näkyvämpi. Löysempi silmukointi tuottaa parempaa jälkeä!

Silmukointi onnistuu jo hieman paremmin

Paidan kaveriksi minun oli pakko tehdä jämälangoista kaveriksi pieni nalle, kun näin ohjeen Strömsöstä tutun Lee Esselströmin instagramissa. Sieltä löytyy kuvalliset ohjeet nallen ja muiden samantapaisten eläinten tekoon! Nalle on niin söpö ja mielestäni oli ihana antaa lahjaksi kaveri, jolla on samanlainen paita. Harmaa osuus on tehty 7veljestä langalla ja muut lettlopista. Nalle neulotaan yhtenä pötkönä (24 silmukkaa) ja kavennetaan päästä. Lopuksi ommellaan alaosa kiinni ja ”kaulaan” ommellaan lanka, jota kiristämällä muotoutuu nallelle pää. Jalat ja kädet muodostuvat, kun niiden kohdalta pistelee langalla pistoja työn läpi. Minä käytin tähän karhunlankaa, se vaikutti tarpeeksi vahvalta. Viimeiseksi kirjoin nallelle nenän ja suun. Oma nalleni taitaa muistuttaa enemmän koalaa kun nallea, mutta se on tässä sivuseikka. 😀

Nallen ohjeen löysin Lee Esselströmin instagramista

Oma tyttäreni ilmoitti, että paita ja nalle on hänen, eikä kaverin. Taisin luvata tehdä hänellekin oman paidan ja nallen. Täytyy varmasti viedä hänet lankakauppaan valitsemaan langat omaan paitaan. Onneksi hänkin on vielä pikkuruinen, eikä sellaisessa paidassa mene kauaa. ❤️

Continue reading
Reading time: 3 min
Written by: Anna
Käsityöt

Islantilainen villatakki

12 joulukuun, 2019 6 kommenttia
Share:

Olen kutonut jo aikamoisen määrän islantilaisia villapaitoja lähinnä ystäville ja sukulaisille ja tänä vuonna oli vanhempieni vuoro saada omansa. Isäni halusi paitansa lettlopista eikä mallilla ollut kuulemma niin väliä, joten tein hänelle Riddarin. Äiti toivoi villapaidan sijaan villatakkia ja pääsin kokeilemaan ensimmäistä kertaa steekkausta, eli neuleen auki leikkaamista.

Fern and Feather villatakkina
View this post on Instagram

Paitaa tehdessä ajattelen aina lahjan saajaa ja neulon mukaan yhteisiä muistoja. Ehkä nämä ajatukset tekevät paidasta entistä lämpöisemmän 💚 Tämä Riddari on isäni syntymäpäivälahja. 💚 #riddari #lettlopi #istex #islantilaisianeuleita #knittinginspiration #vaasalaisetneulojat #villapaita #lahja #isälle #islantilainenvillapaita

A post shared by Anna Suvilaakso (@ansuvilaakso) on Jun 5, 2019 at 2:35am PDT

Äiti valitsi malliksi Jennifer Steingrassin suunnitteleman Fern and Feather niminen villapaidan, joka on alunperin suunniteltu toiselle langalle, mutta kävi erinomaisesti myös lettlopille ilman muutoksia silmukkamääriin tai puikkokokoon (ainakin minun käsialallani!). Ohje on maksullinen ja se löytyy Ravelrystä. Instagramissa hänen neuleet löytyy nimellä @knit.love.wool. Hänellä on tosi monta ihanaa neuletta ja tämä Fern and Feather on tosi kaunis malli ja sitä oli ihana tehdä.

Aukileikattu neule

Tässä työssä oli minulle uutta myös se, että se neulotaan ylhäältä alas! Aiemmin neulomani villapaidat on aloitettu alhaalta ja sitten yhdistetty hihat mukaan ja neulottu kaarroke lopuksi. Tämäkin paita neulotaan saumattomasti, ensin kaarroke, sitten erotellaan hihan silmukat ja neulotaan alaosa. Ainakin tässä Steingrassin neuleessa oli tosi monta eri mittaa, millä sai neuleesta juuri saajalleen sopivan neuleen. Kokoja oli laajasti ja mittaamalla ja soveltamalla saa hyvin istuvan villapaidan. Tässä mallissa oli vyötärökavennukset ja lantion kohdalla lisäiltiin silmukoita. Tein neuleesta hieman ohjetta pidemmän ja neuleesta tuli äidilleni tosi hyvä.

View this post on Instagram

Kudon ensimmäistä kertaa villapaitaa ylhäältä alas ja aion myös leikata villapaidan keskeltä auki ensimmäistä kertaa, vähän hirvittää.. Äiti saa tästä lämpöisen synttärilahjan, kunhan paita ensin valmistuu! 🐑 #villapaita #steekkaus #villatakki #fernandfeather #lettlopi #jennifersteingass #rintamamiestaloelämää #vaasalaisetneulojat #neuleinspiraatio #knitlovewool

A post shared by Anna Suvilaakso (@ansuvilaakso) on Nov 19, 2019 at 10:42am PST

En ollut aiemmin tehnyt villatakkia edes sillä perinteisellä menetelmällä, mutta tätä olin halunnut kokeilla jo pidempään, koska olin neulontaryhmissä törmännyt jo moneen steekattuun neuleeseen. Olin jo etukäteen laittanut muistiin, miten tällainen takki neulotaan, enkä sitten sen kummemmin etsinyt ohjeita tähän.. Kudoin yläosan joustinneuleen edestakaisin ja kun yhdistin pyöräksi, loin neljä uutta silmukkaa keskelle etuosaa, jotka neuloin aina nurjalla. Kirjoneulekohdissa neuloin joka toisen silmukan päävärillä ja joka toisen tehostevärillä. Jälkiviisaana olisi ehkä ollut parempi luoda viisi uutta silmukkaa, että olisi ollut helpompi leikata siitä keskikohdasta. Tai jos olisin halunnut vahvistaa neuleen virkkaamalla, olisi kannattanut neuloa keskikohdankin silmukat oikein. Ehkä ensikerralla.. Ennen resoria päätin nurjat silmukat ja kudoin resorin edestakaisin.

Neuleen steekkaus oli yllättävän helppoa

Kun neule oli valmis, oli nappilistan vuoro. Poimin silmukat viimeisestä oikein neulotusta rivistä. En poiminut jokaista silmukkaa ettei nappilista rupeisi kupruilemaan. Kokeilemalla sain oikean määrän ja toistin saman toiselle puolelle. Äiti oli antanut minulle 7 nappia vanhasta villatakistaan ja 1 Itävallan reissulta löytämänsä napin, jotka halusin kaikki laittaa työhön. Mittailin työhön 8 napin kohtaa, enkä millään meinannut saada välejä täsmäämään. Viimeisestä välistä tuli vähän lyhyempi, mutta ainakin yläosa pysyy hyvin kiinni.. Nappilistaan neuloin 1 o 1 nurin, samalla lailla kun muutkin resorit ja nappilistan korkeudeksi tuli 8 kierrosta.

Kun nappilistat oli valmiit, kastelin neuleen ja annoin kuivua. Halusin paidan oikeisiin mittoihin ennen kun leikkaisin sen auki. Neuleen ei ilmeisesti pitäisi purkautua sivusuuntaan, mutta kyllä se leikkaaminen pikkusen hirvitti. Ennen leikkaamista ompelin kaksi siksakkia-ommelta nurjien silmukoiden päälle ja saksin villapaidan auki. Se oli kyllä mainio hetki! Olin hirveän tyytyväinen tähän tyyliin ja siihen että oikeasti onnistuin! Aukileikattu sauma oli kyllä hieman ruma ja halusin sen piiloon. Kesällä Lapissa ollessamme ostin paikallisesta putiikista hieman nauhaa, jonka ompelin käsin sauman päälle. Se toi kivan lisäyksen villatakkiin. Annoin paidan äidilleni tällä viikolla ja hän tykkäsi paidasta kovasti. Ihanaa, että molemmilla vanhemmillani on nyt minun tekemäni paidat.

Vahvistin reunat siksakilla ennen steekkausta
Viimeistelin työn Lapista ostamallani nauhalla.

Haluan hirveästi tehdä itsellekin lettlopista villatakin, tuntuu vaan ettei millään olisi omille neuleille aikaa, ainakaan näin joulun alla. 😀 Ensi vuoden aikana voisin yrittää kutoa itsellenikin villatakin. Sanoinkohan näin jo viime vuonna.. Rauhallista loppuvuotta!

Continue reading
Reading time: 3 min
Written by: Anna
Käsityöt

Vetur

29 syyskuun, 2019 3 kommenttia
Share:

Mieheni täytti syyskuun puolessavälissä 30, eikä minun tarvinnut kauaa miettiä, mitä antaisin hänelle syntymäpäivälahjaksi. Islantilainen villapaita on mielestäni ihana lahja ja olen neulonut niitä useamman lahjaksi perheenjäsenille ja ystäville. Tein jo muutaman vuosi takaperin hänelle paidan alafosslopista, mutta koska se paita oli ensimmäinen koskaan neulomani villapaita ja kirjoneuletyö, käsialani oli löysää ja paita on hieman liian suuri miehelleni. Käsialani on tämänjälkeen muuttunut ja kirjoneuleesta on tullut tasaisempaa. Olen jo kerran purkanut tuon vanhemman paidan kaarrokkeen ja tehnyt sen uudestaan, mutta siitäkin on jo muutama vuosi, eikä se auttanut kauheasti. Uusi villapaita tuli siis tarpeeseen ja mikäs sen parempaa, kun neuloa lämmintä paitaa rakkaalleen.

Vetur

Vetur neulotaan kaksinkertaisesta hahtuvalangasta, plötulopista ja kokoajan kahdella värillä, joten paidasta tulee todella lämmin. Vetur-malli löytyy Islantilaisia neuleita-kirjasta ja se on se malli, joka on kirjan kannessa. Ohjeen pystyy ostamaan myös Ravelrystä, jos ei saa kirjaa käsiinsä. Ohjeessa tuntuu olevan hieman tiukempi kokomitoitus, normaalisti M-kokoa käyttävälle miehelleni tein L-koon.

Mieheni sai valita paidan mallin, itse en olisi uskaltanut valita tätä, koska kirjoneule kaava näytti monimutkaiselta, mutta osoittautuikin yhtä helpoksi, jos ei jopa helpommaksi, kun muut kirjan mallit. Alaosan ja hihojen kirjoneule sai neulomiseen hieman vaihtelua, eikä hihojen kutominenkaan ollut tällä kertaa työn ja tuskan takana. Tosin olin kaukaa viisas ja tein ne ensin. Kaarroketta oli mukava tehdä, koska siinä käytettiin vain kahta väriä. Lankadominanssin käyttäminen oli tässä mallissa avainasiassa, muuten olisi kuviot jääneet epäselviksi. Vaikka itse en inhoakkaan päättelyä, oli tätä työtä tehdessä mukava muistaa, että pääteltäviä langanpäitä olisi vain muutama.

Plötulopi oli minulle uusi tuttavuus, olen neulonut islantilaiset aina alafosslopista tai lettlopista. Hahtuvalanka tuoksui ihanasti lampaalle, kun avasin paketin. Lanka oli tosiaan hahtuvaista ja katkeili helposti.. Kokeilin aluksi neuloa langat suoraan kiekoilta, mutta kun työssä oli kiinni kerrallaan 4 kiekkoa ja jos satuin vetämään lankaa liian kovaa, lanka katkesi. Päätin keriä langat ja neulominen helpottui paljon, kun työssä oli enää kaksi palloa kiinni. Tällä lailla työtä oli paljon helpompi liikutella ja sain neulottua mm. automatkallakin. Katkenneiden lankojen päät oli helppo yhdistää takaisin toisiinsa pyörittelemällä langanpäitä kosteiden käsien välissä.

Plötulopi kiekoilla
Hahtuvalankaa oli helpompi neuloa, kun sen keri palloksi

Lopilangoissa käsialani on yleensä vastannut annettua tiheyttä, joten ajattelin, että tälläkin kertaa täsmäisi. Virhe. Olin neulonut jo molemmat hihat ja aloittaessani alaosaa, rupesin mittailemaan, kun näytti hieman tiukalta.. Tässä vaiheessa tuli taas mietittyä, että enkö koskaan opi. Mieheni oli kuitenkin kokeillut hihoja, että niistä tulisi tarpeeksi pitkät, joten en osannut ajatellakaan, että tiheys olisi jotenkin pielessä. En halunnut purkaa vaan otin puoli numeroa isommat puikot alaosaan. Tiheys ei vieläkään ihan täsmännyt, mutta mieheni kokeiltua paidan alkua päätin jatkaa kuitenkin jatkaa näillä puikoilla. Paidasta tuli hieman pidempi, kun ohjeessa oli, mutta mieheni piti siitä. Ensi kerralla, kun otan uuden langan puikoille, teen sen mallitilkun, etten joudu soveltamaan enempää.

Paita valmistui muutama viikko synttäreiden jälkeen ja kuvasin paidan, kun kävimme nevalla poimimassa karpaloita paapan kanssa. Saimme n. 4 litraa karpaloa, eikä yksikään hirvikärpänen ollut vaivanamme! Paappa tietää aina parhaat paikat. ❤️

Continue reading
Reading time: 2 min
Written by: Anna
Page 1 of 212»

Hei. Olen Anna, kahden pienen lapsen äiti. Asumme rintamamiestaloalueella Asevelikylässä. Rentoudun neulomalla ja hankin harmaita hiuksia haalimalla itselleni liikaa projekteja. Aina tilaisuuden tullen retkeilemme yhdessä perheen kanssa.

 

Tavoitat minut sähköpostitse osoitteesta

suvilaaksoanna@gmail.com

Avainsanat

Ekologisuus Islantilaisneule Jooga Joulu Juhlat Jämälanka Kansallispuisto Kantaminen Kasvimaa Kasvisruoka Kielikylpy Kierrätys kiipeily Kirjoneule Koiranpentu Lappi Lapsiperhe Luonnonkosmetiikka Lähiretkeily Merenkurkku Neulominen Nuts Opiskelu Ostolakko Pallas-Yllästunturin kansallispuisto Perhepartio Polkujuoksu Retkeily Retkieväät Retkihaaste Rintamamiestalo Satokausi Synttärit Säilöminen Talviurheilu telttailu Ulkomailla Vaasa Villapaita Villasukat Virkkaus Walesin Springerspanieli Yhteistyö Ylläs Äkäslompolo

Viimeisimmät artikkelit

  • Varhaiskasvatusopintoja kielikylpylinjalla – osa 3
  • Uuden satokauden suunnitelmia
  • Lasten syntymäpäivät Wasa Up-kiipeilykeskuksessa
  • Tromssa, Sommarøy ja Ringvassøya – telttailemassa Pohjois-Norjassa
  • Kiipeily – koko perheen harrastus
  • Käsityöt
  • Puuhastelut
  • Retkeily
Follow on Instagram

Arkistot

  • maaliskuu 2023
  • helmikuu 2023
  • syyskuu 2022
  • elokuu 2022
  • heinäkuu 2022
  • kesäkuu 2022
  • toukokuu 2022
  • huhtikuu 2022
  • maaliskuu 2022
  • tammikuu 2022
  • marraskuu 2021
  • lokakuu 2021
  • syyskuu 2021
  • elokuu 2021
  • heinäkuu 2021
  • kesäkuu 2021
  • toukokuu 2021
  • huhtikuu 2021
  • maaliskuu 2021
  • helmikuu 2021
  • tammikuu 2021
  • joulukuu 2020
  • marraskuu 2020
  • lokakuu 2020
  • syyskuu 2020
  • elokuu 2020
  • heinäkuu 2020
  • kesäkuu 2020
  • toukokuu 2020
  • huhtikuu 2020
  • maaliskuu 2020
  • helmikuu 2020
  • tammikuu 2020
  • joulukuu 2019
  • marraskuu 2019
  • lokakuu 2019
  • syyskuu 2019
  • elokuu 2019
  • heinäkuu 2019
  • kesäkuu 2019
  • toukokuu 2019
  • huhtikuu 2019
  • maaliskuu 2019
  • helmikuu 2019
  • tammikuu 2019
  • joulukuu 2018
  • marraskuu 2018
  • lokakuu 2018
  • syyskuu 2018
  • elokuu 2018
  • heinäkuu 2018
  • kesäkuu 2018
  • toukokuu 2018
  • huhtikuu 2018
  • maaliskuu 2018
Follow on Instagram

® 2011 All rights reserved.