Joka vuosi näillä main alkaa mieheni kalastusinto heräilemään talviunilta, kun jäiden lähtö alkaa olla käsillä. Meidän (vanhempieni) huvilalta lähtee aina vapun tienoilla jäät ja silloin kala liikkuu hyvin lahdella. Olemme useana vuonna vapun aikoihin saaneet hyvän kalansaaliin ja tänäkin viikonloppuna suuntasimme huvilalle saalis mielessä. Keväisin lahdella liikkuu hyvin ahventa, joskus verkkoihin on uinut muutama siika ja kuhakin! Pyrimme syömään kalaa vähintään kerran viikossa ja itse kalastettu on lähiruokaa parhaimmillaan. Ostamme nykyisin kaupastakin enemmän kotimaista vapaana kasvanutta kalaa, kuten siikaa ja kuhaa. Mitä lähempää, sen parempi ja ilmastoystävällisempi! Olemme kokeilleet myös tehdä hauesta kalapuikkoja ja ne vasta hyviä ovat.
Verkot laskettiin illalla vesille, isovelikin pääsi pitkän odotuksen jälkeen mukaan laskemaan verkkoja! Tämä oli pienelle miehelle iso tapahtuma, jota varmasti muistellaan pitkään. Seuraavana aamuna hän kysyi ensimmäisenä, ”tuliko sinne kalaa?”. Aamupala piti kuitenkin malttaa syödä ensin, ennenkuin sai lähteä verkkojen hakuun.. Olimme Mikaelin kanssa käyneet illalla kanootilla melomassa, joten tiesimme, että verkkoihin on ajautunut norsseja, mutta oli sinne ilmestynyt myös ahvenia, särkiä, (alamittainen) kuha ja pari kiiskiä. Meillä oli kaksi verkkoa, joten ihan kelpo saalis. Päästimme pienet ahvenet pois ja niiden jälkeen jäi vielä 17 appuraa! Ne fileoitiin ja pistettiin pakkaseen odottelemaan.
Särjet ja kiiskit heitettiin takaisin kotiin, mutta norssit olivat jo sen oloisia, etteivät enää lähtisi uimaan. Olin kuullut kampaajaltani (Ekokampaamo Mieli), että norssit ovat hyvä ruokakala, mikä ei olisi kyllä tullut mieleeni siitä kurkunhajuisesta pikkukalasta.. Norssi, eli kuore on aikaisemmin luokiteltu lohikalaksi, mutta nykyisin se luokitellaan kuorekalaksi. Se muistuttaa hieman muikkua ja sen tunnistaa hajusta, joka muistuttaa kurkkua. Eli ei mikään houkutteleva haisu. Kuitenkin päätimme koittaa valmistaa näistä ruokaa, koska muuten ne olisivat päätyneet roskiin, mikä sotii pahasti meidän arvomaailmaa vastaan.
Itsehän en osallistu muuta kuin verkkojen selvittelyyn ja särkien pelastusoperaatioon (lue täältä lisää siitä), joten kaikki muu jää yleensä mieheni tehtäväksi. Onneksi hän saa apua vanhemmiltani. Mutta voinhan aina kertoa näistä ihan kuin olisin itse ollut perkaamassa.. Norsseilta leikattiin pää pois rintaevien takaa, jotta hajurauhanen saadaan pois, eikä haju pilaa lihan makua. Maha leikattiin auki ja sisälmykset otetiin ulos ja sen jälkeen kalat pestiin.
Kalojen valmistuksesta löytyi monta variaatioita, yleisin taisi olla pyörittely ruisjauhoissa ja voissa paistaminen. Ruisjauhot oli huvilalta loppu, joten käytimme mitä kaapista löytyi (hurjan viljaiset sämpyläjauhot). Pyörittelimme kalat ensin kananmunassa ja sen jälkeen jauhoissa. Kananmunan sekaan oli ripoteltu suolaa ja mustapippuria. Kaloja paistettiin muutama minuutti per puoli, jotta kalat saivat rapean pinnan. Päälle hieman vielä hieman sitruunaa! Oli kyllä tosi hyvää! Kaveriksi olisi sopinut joku hyvä kastike, siihen täytyy varautua ensiviikonloppuna, jos saamme näitä lisää. Kaloista ei tarvinnut perata ruotoja, koska ne pehmenivät pannulla. Pikkusiskon omasta (ja omista kaloistani) nappasin kuitenkin pitkän selkäruodon pois. Isoveli söi kalat pyrstöineen päivineen.
Isoveli tykkäsi hirveästi puuhata kalojen kanssa, halusi osallistua kaikkiin vaiheisiin. Hienoa pystyä näyttämään lapselle, miten paljon täytyy nähdä vaivaa ruuan eteen, ennenkun se päätyy lautaselle. Eiköhän ne verkot viedä vesille uudestaan ensi viikonloppunakin ja toivotaan uutta kalansaalista.
