Sesongeista maukkain on juuri käynnissä ja siitäkös olen täpinöissäni! Jääkaappi ja pakastin täyttyy herkuista ja lautasella on harva se päivä uusia perunoita omasta maasta. Viikonloppuna kävimme sienestämässä, marjat on mehustettuna ja omenat hurisee kuivurissa, tämä on ehdottomasti ihaninta aikaa, vaikka hommaa onkin paljon. Keväällä kirjoittelin meidän uuden kasvimaan perustamisesta ja nyt on tulosten aika. Mikä onnistui ja mikä meni pieleen..?

Perunastahan se silloin lähti ja niitä onkin riittänyt! Myös pieniruokainen tyttäremme on saattanut tämän kesän aikana lämmetä potuille, onhan niitä tosiaan ollut useaan otteeseen tarjolla.. Viime viikolla nostimme joulua varten perunoita, jotka nopean ryöppäyksen kautta pistin pakkaseen odottelemaan herkkuateriaa sitten 5 kuukauden päästä.. Perunoiden lisäksi kylvimme samaan maahan porkkanaa, punajuurta ja herneitä. No, herneet eivät lähteneet ollenkaan, joten ne luokitellaan totaaliseksi epäonnistumiseksi. Porkkanoiden kohdalla luulin käyvän samoin, koska niitä nousi aika harvakseltaan. Yllätyksekseni kuitenkin ne, jotka nousivat, kehittyivätkin aikamoisiksi jättiläisiksi ja saimme sentään nauttia muutamaan otteeseen niistä. Yhden satsin porkkanan naatteja surauttelin pestoksi! Oli erinomaista, sen reseptin löysin Lähiömutsin blogista! Toinen yllätys oli punajuuret, jotka ensimmäistä kertaa pystyn laskemaan onnistuneiksi. Meidän punajuuret ovat aikaisemmin olleet sellaista pingispallon kokoluokkaa, mutta nyt saimme kerätä maasta tennispallon kokoisia juureksia.

Samassa siirtovimmassa siirsimme myös istutuslaatikot hieman kivemmalle paikalle, jossa myös olisi enemmän auringonvaloa kasveille. Ensimmäinen satsi yrttejä meni pipariksi, mutta onneksi niitä on voinut kylvää uusia pitkin kesää. Kesäkurpitsan taimet sen sijaan nauttivat uudesta paikasta ja olemmekin saaneet nauttia useasta kesäkurpistasta pitkin kesää! Harmillisesti kesäkurpitsa on yksi lasten inhokeista, mutta ainakin ovat tottuneet maistelemaan sitä eri muodoissa.. Vielä on muutama jättiyksilö odottamassa ruuaksi päätymistä. Kolmannessa laatikossa kasvaa papuja, joiden satokausi on nyt erinomaisessa vauhdissa. Pavut ja kesäkurpitsa pääsevät kyllä ensivuonnakin kasvatus-listalle!

Viljelysten lisäksi pihassamme on omenapuita, joiden sato alkaa pian olla parhaimmillaan. Ensi viikolla on aikomus keittää ompuista hillo ja kuivuri saa surista tulevat viikot niin, että saamme omppulastuja herkuteltavaksi. Luumujen sato on tänä vuonna heikompi, mikä ei ole ihme, sillä puumme notkahti viime vuonna mahtavan sadon painosta. Ehkä tänä vuonna saamme kaiken syödyksi.. Viinimarjat keittelin ihan äskettäin mehuiksi ja vadelmapuskat tuottavat uskollisesti marjoja poimittavaksi.

Nautin niin kovasti tästä oman pihan sadosta, että haluaisin vain kerätä ja säilöä koko ajan jotain! Samalla suunnittelen, mitä kaikkea voisimme ensi vuonna istuttaa kasvimaalle ja viljelylaatikoihin. Sipuli ja joku kaali olisi kiva, ehkä lehtikaali tai parsakaali.. Onneksi kohta on puolukka-aika niin saa taas lähteä metsään uusien herkkujen perässä!

Kaupallinen yhteistyö Kolme Cosmeticsin kanssa

Palashampoot ja -saippuat ovat tulleet meidän perheeseen jäädäkseen. Kokeilin ensimmäistä kertaa palashampoota ehkä nelisen vuotta sitten ja ensikokemukset tästä ei olleet niin mairittelevat.. Hiukset tuntuivat tahmaisilta ja harja oli täynnä töhnää ja hiukset piti pestä joka päivä, jos halusi niistä puhtaan tuntuiset. Nykyään pesen hiukset 2-4 päivän välein ja hiukseni eivät ole koskaan olleet näin hyvässä kunnossa! Tähän vaikuttaa varmasti moni tekijä, esimerkiksi se, etten ole värjännyt hiuksiani ainakaan kolmeen vuoteen, mutta kuitenkin. Teollisten shampoiden ja hoitoaineen poisjättäminen on antaneet hiuksilleni enemmän rakennetta ja niitä on nykyään kivempi laittaa, kun hiukset eivät enää ole niin lasimaiset! Sain kotimaiselta pienyrittäjältä, Kolme Cosmeticsilta, kokeiluun hänen valikoimistaan shampoon ja saippuoita ja ne ovat olleet aivan ihania!

Sain kokeiluun Sensitive sarjan shampoon, saippuan, sekä kasvosaippuan, jotka ovat hajusteettomia ja sisältävät kauraa sekä hunajaa. Tämä tuoteryhmä sopii myös koko perheelle! Meillä ei lasten hiuksia vielä pestä shampoilla (paitsi kloorivedessä uinnin jälkeen), mutta saippuaa he käyttävät ahkerasti. Sensitive sarjan shampoo on Kolme Cosmeticsin kosteuttavin shampoo ja sopii herkällekin päänahalle. Olen testannut nyt tätä shampoota kolmisen viikkoa niin, että välillä olen käyttänyt pelkää shampoota ja välillä testannut sitä hapanhuuhtelun kanssa. Kun hiusten pesun viimeistelee hapanhuuhtelulla, lähtee hiuksista viimeisetkin saippuajäämät ja se tasapainottaa päänahan pH:ta ja se tuo kiiltoa, siveyttä ja käsiteltävyyttä. Hapanhuuhteluun olen käyttänyt omenaviinietikkaa ja vettä. Laitan valmiiksi pieneen lasipulloon (vanha smoothiepullo) 2 rkl etikkaa ja suihkun yhteydessä lisään sinne 2 dl vettä. Kaadan huuhtelun päähäni ja annan hetken vaikuttaa. Lopuksi huuhtelen ne kunnolla pois. Etikka saattaa hieman tuoksahtaa märkänä, mutta kuivissa hiuksissa sitä ei enää haista.

Palasaippua sisältää myös kauramaitoa ja hunajaa. Tämä saippua oli minulle tuttu jo aiemmin, testasin sitä vuosi sitten ja teinkin siitä blogipostauksen, jonka pääset lukemaan täältä! Uuden vivahteen tämä saippua sai, kun hankin Geisha Shaverin, koska Original palasaippua Sensitive toimii erinomaisesti sheivauksessa. Palasaippuat kannattaa säilyttää niin, että ne pääsevät kuivumaan kunnolla, että ne säilyisivät kauemmin. Minä kuivatan saippuat luffa-sienen päällä (mitä muuten saa myös Kolme Cosmeticsilta), siinä ne kuivuvat hyvin.

Viimeinen tuote, mitä olen testannut on Sensitive-sarjan kasvosaippua. Tuote, mikä on yllättänyt minut eniten! En olisi uskonut, että tulen koskaan pesemään kasvoni palasaippualla, koska mielleyhtymä saippualla pesuun aiheuttaa tälläkin hetkellä kiristelyä kasvoissani. Toisin kuitenkin kävi, naamaa ei kiristä ja ihoni tuntuu pehmeältä! Kaura rauhoittaa ihoa ja tämä tuote sopii myös herkälle ja atooppiselle iholle. Saippuan mukana tulee bambuinen pesulappu, jota käyttämällä saa parhaimman tuloksen. Froteinen puoli kuorii kasvoja ja pehmeä puoli sopii hyvin meikin poistoon.

Kaikki nämä tuotteet valmistetaan käsityönä kotimaassa ja ne myös pakataan ympäristöystävällisesti. Kolme Cosmeticsilta löytyy myös lahjapakkauksia ja esimerkiksi juuri tämän kolmikon voi ostaa vaikka mökkituliaisiksi! Mökillä palaisaippuat ovat erinomaisia siitäkin, että monissa vanhoissa mökkisaunoissa vedet valuvat suoraan maahan, joten nämä saippuat eivät aiheuta ympäristölle lisäkuormaa. Lisäksi kolmikko on pakattu 100 % biohajoavaan pakkaukseen, eikä näissä ole käytetty palmuöljyä! Saippuat erottaa toisistaan helposti, shampoo on kolmion muotoinen, palasaippua neliö ja kasvosaippua on pyöreä. Näitä kolmikkoja löytyy muitakin, mutta sensitive on varmin valinta, jos on ensimmäistä kertaa kokeilemassa palasaippuoita.

Me lähdemme huomenna koko perheellä telttaretkelle ja nappaamme mukaan ainakin saippuan, koska on ne pienet kädet likaisia ja tahmaisia siellä metsässäkin. Aurinkoista viikonloppua!

Yhteistyössä Vaatelaastarin kanssa

Voihan ”talvi”, minkä tempun teit. Sen lisäksi että mieli halajaa oikeaa talvea, kaipailee sitä myös meidän 4-vuotiaan poikasen toppahaalarit. Hän rakastaa jääkiekon pelaamista ja kun jäällä ei voi pelata (koska sitä ei ole), niin sitä pelataan kotipihan hiekkatiellä. Pelaaminen vaatii välillä tiettyjä syöksyjä ja näiden seurauksena kummassakin polvessa on reikiä. Olemme ostaneet hieman laadukkaampia haalareita siinä toivossa, että ne pysyisivät hyvänä ja niiden ominaisuudet säilyisivät priimana vielä pikkusiskollekin, mutta nämä sääolosuhteet pistävät parhaimmatkin ominaisuudet kovalle koetukselle.

Kävin kiertelemässä eri liikkeissä, jos löytyisi ulkovaatteille suunnattuja paikkoja, mutta kaikki olivat joko silitettäviä tai ommeltavia ja enemmän sisäkäyttöön suunniteltuja, tai sitten liimattavia heijastinpaikkoja, jotka eivät polvissa tulisi kestämään, kunnes kuulin Vaatelaastarista sekä heidän Outdoor-paikoistaan. Jos jostain asiasta tulen nykyään helposti iloiseksi, niin se on siitä, ettei tarvitse ostaa uutta ja vaatteiden elinikä pitenee. Vaatelaastarin ansiosta ei tarvitse edes nähdä juurikaan vaivaa saadakseen vaatekappaleesta jälleen ehjän.

Sain Oikiat Designilta muutaman erilaisen Vaatelaastarin testikäyttöön ja ensi töikseni paikkasimme isoveljen toppahaalarin. Hän sai valita toisen polven paikan ja minä valitsin toisen. Valikoimissa oli Northern Lights Collectionin revontuli-paikka ja tottakai hän halusi sen koristamaan polveaan. Paikka on ihanan värikäs ja kovasti hänen mieleen. Toisen paikan laastaroimme kokomustalla Vaatelaastarilla ja se onkin hyvin huomaamaton paikka, vaikka onkin yhtä iso. Laastareiden kangas on vahvaa ja ne ovat kestäneet polvissa jo kuukauden verran syöksymisistä huolimatta! Kiva, että paikkoja on erivärisiä, josta jokainen voi valita mieleisensä! Northern Lights Collectioniin kuuluu 4 laastaria, joista yksi on heijastava paikka. Korjasin tällä paikalla mieheni kuoritakin, joka on odottanut paikkaamista jo pitkään. Nämä laastarit tulevat kulkemaan meillä mukana vaelluksilla ja retkillä, jos vaikka teltta tai esimerkiksi untuvatakki repeää!

Pyrin ostamaan lasten vaatteet kirpputoreilta, mutta meidän pitkälle 4-vuotiaalle on todella vaikea löytää sopivia housuja. Siksi niitä housuja, mitä meillä on, paikkaillaan aina uudestaan ja uudestaan. Laskin eräiden kollarihousujen paikat ja niitä oli kummassakin lahkeessa 4.. Jos olisin heittänyt jokaisen reiän jälkeen housut roskiin ja ostanut uudet tilalle, olisi meillä käynyt jo 8 housut näiden paikattujen tilalta. Hurja ajatus.. Tutkimusten mukaan jokainen suomalainen ostaa 20 kg tekstiiliä vuodessa ja heittää sitä pois 10 kg. Tätä vastaan pyrin taistelemaan omien mahdollisuuksien mukaan. Onhan se toki ollut työlästä, kun korjattavien pinossa on aina vähintään kolmet housut, kun uusia reikiä ilmestyy koko ajan, mutta olen päättänyt säästää ympäristöä paikkaamalla kaiken, mitä meiltä löytyy. Nyt ei tarvitse enää ommella (jos ei välttämättä halua), koska Vaatelaastarilla on joustaville kankaille kehitetty Organic Stretch-mallisto ja uusimpana innovaationa merinovilla-laastari, jolla voi paikata myös villavaatteet! Merinovillavaatteet on myös kovalla koetuksella meikäläisillä, koska retkeilemme paljon ja saatamme hiippailla villakalsareissa ihan muuten vaan. 😀

Vaatelaastari kiinnitetään kankaaseen painamalla sitä voimakkaasti ainakin minuutin ajan. Pakkauksessa tulee mukana kuvalliset ohjeet, miten laastari kiinnitetään oikein. Lusikka oli kiinnittämiseen oikein mainio apuväline, sillä sai reunat hyvin kiinnitettyä. Laastari kestää hyvin konepesua 40 asteessa, mutta ainakin kertaluontoisesti se kestää myös 60 asteen ohjelman (huom! Oma tutkimus..) Vaate on hyvä pestä ensimmäisen kerran vasta 72 tunnin kuluttua kiinnityksestä, jotta se on varmasti liimaantunut tiukasti kankaaseen. Laastarien reunat voivat rispaantua ajan kuluessa, mutta niin kuin kaikki tekstiilit, myös Vaatelaastarit kuluu. Laastareita voi myös leikata pienemmiksi, täytyy vain muistaa, ettei jätä teräviä kulmia. Käyttämättömät Vaatelaastarit täytyy säilyttää suljetussa pussissa, ettei ne kuivu. Lisää tietoa löytyy Oikiat.fi-nettisivuilta. Vaatelaastarit toimitetaan kokonaan kierrätettävissä pakkauksessa, pahvin voi laittaa pahvinkeräykseen ja sokeriruokopussin voi ensin uusiokäyttää ja lopuksi laittaa energiajätteeseen. Mahtavaa, että tässä on ajateltu näin pitkälle!

Vaatelaastari on suomalaisten äitien innovaatio, laastarit valmistetaan Suomessa ja kuosit ovat suomalaisten suunnittelijoiden käsialaa. Ihanaa, että tällaisia on, jotka haluavat helpottaa meidän muiden äitien paikkaushaasteita! Omiani tämä tuote on ainakin helpottanut suuresti! Itseasiassa tarvisin näitä jo muutaman lisää 😀

Omat Vaatelaastarin pääset tilaamaan täältä ja Instagramista he löytyvät nimellä @Vaatelaastari, sekä #paikkaushaaste.

Tulen arpomaan Instagram-tililläni 2 pakettia Vaatelaastareita, käy osallistumassa @asevelikylassa

Olen viimeisen vuoden aikana pohtinut kulutustottumuksiani vaatteiden suhteen ja vaikka pidinkin itseäni vastuullisena kuluttajana, joka ostaa vain tarpeeseen, ei se kuitenkaan pitänyt paikkansa. Eräänä syyskuisena iltana mittari tuli täyteen. En enää halunnut keksiä tarpeita uusille vaatteille, kengille tai muille asusteilla ja päätin aloittaa ostolakon. Ostolakkoa on takana nyt kolme kuukautta, eikä vaikeuksia ole ollut. Päinvastoin, aikaa on riittänyt kaikelle muulle paljon enemmän.

En ole ollut pikamuodin tai kuluttaja enää moneen vuoteen, vaan olen ostanut viime aikoina hieman laadukkaampia ja kestävämpiä vaatteita. Mitä enemmän olen tätä asiaa viimeisen kolmen kuukauden aikana miettinyt, on mieltymykseni tiettyihin vaatemerkkeihin lopahtanut ja tästä eteenpäin haluan ostaa vaatteeni valmistajilta, jotka oikeasti panostavat vaatteiden vastuullisuuteen. Eli melkein kaikki ne vaatteet, joita olen aiemmin ostanut jää tulevaisuudessa ostamatta. Tavallaan odotan ostolakon päättymistä ja toisaalta en ollenkaan haluaisi sen loppuvan.

Tavoitteenani on, että vaatekaapissani olisi vain minulle sopivia, hyvin istuvia, vastuullisesti tuotettuja ja silmää miellyttäviä vaatteita, joista kaikki olisi minun lempivaatteitani. Ekologisin vaate on tosin se, joka siellä vaatekaapissa jo on olemassa. Ostolakkoni yksi tavoite onkin, että vuoden päästä tiedän, mitä vaatteita en käytä juuri ollenkaan ja aion laittaa ne kiertoon. Eetti ry järjestää Lempivaatteeni-kampanjaa parhaillaan ja on haastanut ihmisiä ykertomaan lempivaatteistaan ja suhteistaan vaatteisiin. Minun lempivaatteeni on villapaita, jonka olen itse kutonut. Kääriydyn usein villavaatteisiin ja pidän usein samaa villapaitaa. Villa on ihana materiaali, koska sitä ei tarvitse juuri koskaan pestä. Haluan muutenkin pukeutumisella ilmaista rakkauttani ulkoiluun ja retkeilyyn ja suosinkin tämäntyylisiä vaatteita.

Olen pitkään suosinut myös puuvillaisia vaatteita, koska ihoni ei kestä tekokuituvaatteita, mutta en ollut koskaan ajatellut, että esimerkiksi puuvillaisen t-paidan tuottamiseen kuluu 2000 l vettä ja sen valmistus ja käyttö aiheuttavat 24 kg hiilidioksidia elinkaarensa aikana. Itseäni hirvitti myös tieto siitä, että vuonna 2015 vaateteollisuus tuotti enemmän kasvihuonepäästöjä kuin kaikki maailman laiva- ja lentoliikenne yhteensä.. Kävin I Love Me-messuillakin kuuntelemassa vaateteollisuuden vastuullisuudesta käytyä keskustelua ja sain itselleni lisää varmuutta jatkaa ostolakkoa ja uusia ajatuksia tulevaisuutta varten.

Olin 10 vuotta sitten oikein malliesimerkki halpamuodin kuluttajasta. Lähdin shoppailemaan huvikseni ja ostin uuden paidan halpaketjusta jos se yhtään miellytti silmää. Kävin jo silloin paljon kirpputoreilla ja ostelin sieltäkin paljon vhaatteita. Olin tuolloin ylipainoinen, painoin paljon enemmän kuin esimerkiksi raskaana ollessani. Tämän päiväisen analyysini mukaan ostelin vaatteita osittain lievittääkseni pahaa oloani ja myös siksi, että vaatteita oli jatkuvasti jäänyt pieneksi. Olihan se shoppailu silloin muutenkin aika tavallista, ei ollut puhettakaan, että pikamuoti olisi jotenkin huonoa.. Kun tein elämäntapamuutoksen ja rupesin jälleen liikkumaan ja syömään paremmin, jäi niin pikamuoti, kun todella huono itsetunto kauas taakse. Arvot muuttuivat ja ekologisuuden arvostaminen kasvoi. Vauvojen ja monien vuosien itseinhon jälkeen minusta on tullut armollisempi itselleni ja tein myös lupauksen, etten koskaan arvostele itseäni peilin edessä lasteni kuullen. Kun lopetin turhat höpinät, myös se sisäinen ääni, joka kertoi minun olevan iso tai ruma, hiljeni. Onneksi. Nyt uskallan ja voin käyttää niitä vaatteita, missä minun on hyvä olla ja mitkä on minun mielestä hienoja, eikä enää tarvitse miettiä, mitä muut minusta ajattelevat. Myös ne kauheat tavoite-vaatteet jäivät pois vaatekaapista ja sen sijaan sieltä löytyy sellaisia, mitä voi käyttää niin kauan, kunhan vain ovat käyttökelpoisia.

Vaatteet pysyvät hyvässä kunnossa ja käyttökelpoisina pitkään, jos niitä vain huoltaa oikein. Yleensä pelkkä tuuletus riittää vaatteelle, jos siinä ei ole näkyvää tahraa. Villa peseentyy pihalla, mutta niin raikastuvat myös farkut ja peruspaidatkin. Viime viikolla Eetillä oli Viikko lempivaatteessa-kampanja, jossa haastettiin ihmisiä pitämään koko viikon samaa vaatetta ja osallistuin tähän pitämällä samaa paitaa koko viikon. Paitani oli tavallinen peruspaita, mutta viikko sujui ongelmitta. Tuuletin paitaa välillä, mutta muuten en tehnyt sille mitään. En usko, että olisin onnistunut tässä, jos olisin tällä hetkellä esimerkiksi töissä (päiväkodin täti täällä hei) tai minulla olisi pienempiä lapsia, jotka heittelevät ruokaa (onneksi se on ainakin hetkellisesti loppunut..). Kun pesen vaatteet, pesen ne nurinpäin ja oikeassa lämpötilassa samanväristen kanssa. Paikkailen usein varsinkin 4-vuotiaan poikani vaatteita ja sillä saan lisää käyttöikää vaatteille. Vaatteiden käyttöiän pidentäminen onkin yksi tärkeimmistä tavoista vähentää vaatteiden ympäristövaikutuksia!

Aikaisemmin pikamuotiketjuista ostamani vaatteet menivät huonoiksi tosi nopeasti, haisivat yhden käyttökerran jälkeen tai niihin ilmestyi reikiä. Suurin osa pikamuotivaatteista onkin tehty kestämään vain 10 pesukertaa ja arviolta yli puolet halpamuotivaatteista hävitetään vuoden sisällä luomishetkestään. Harmikseni minun on tunnustettava, että en kauaa yhtä vaatetta käyttänyt, vaan laitoin ne aika nopeasti kiertoon. Myin vaatteita kirpparilla tai vein keräykseen.. Harrastan tänä päivänäkin kirpputoreja ja pyrin hankkimaan lasten vaatteet käytettynä, mutta en ostele enää pelkästään ostamisen ilosta. Käytettynä hankittu vaate on kuitenkin ympäristövaikutuksiltaan parempi valinta kuin uusi ja siksi ostan mielummin kirppareilta. Ostolakkoni aikana aion turvautua myös lainaamiseen (äitilläni on erinomainen vaatemaku), jos omasta kaapistani ei löydy johonkin tilaisuuteen sopivaa asua.

Maintiota joulunodotusta, olkaa armollisia itsellenne ja tehkää hyvää toisille ja ympäristölle.

Lähteet faktoihin löytyi Eetin Lempivaatteeni-kampanjan tietopaketista

Teppo Tonttu toi meidän perheeseen viime vuonna Yhteisen tekemisen joulukalenterin, joka oli sellainen menestys, että tämäntapainen kalenteri taitaa tulla meidän talouteen tästä eteenpäin joka vuosi. Teppokin oli samanlainen menestys ja hänen kepposiaan on Asevelikylässä nähty pitkin vuotta.. (Ikean) joulupukkikin oli ihmetellyt, kun Teppoa ei ollut Korvatunturilla näkynyt kokonaiseen vuoteen!

Kalenterin idea on tehdä yhdessä jotain jokaisena päivänä. Jos jonain päivänä vaikuttaa siltä, että on paljon menoa, voi sinä päivänä löytyä vaikka pieni herkku kalenterista. Tästä on turha ottaa minkäänlaista stressiä, joulun odotuksen kuuluisi olla mukavaa kaikille, myös minunlaisille suunnittelijalle/suorittajalle. Minullekin tämä kalenteri on hyödyllinen, sillä porrastamalla esimerkiksi leivontajutut, saan kivasti etukäteen jo pullat pakkaseen ja piparitkin tulee leivottua. Kannattaa kirjoittaa itselleen tehtävät myös etukäteen ylös, sillä jos lunta ei olekaan ja kalenterista tupsahtaa ”pulkkamäki” voipi mennä kovimmallakin suunnittelijalla sormi suuhun..

Kalenteri ilmestyy meille muutama päivä ennen joulukuuta ja ensimmäisessä luukussa on kirje Tepolta sekä kehoitus etsiä Suuren metsän joulu-kirja, jossa on yksi tarina jokaiselle päivälle. Kalenteri alkaa samalla tavalla kuin vuosi sitten. Ajattelin tähän vain listata meidän tekemisiä, enkä laita päivämääriä ollenkaan niin ei itsellekään tule vielä suorituspaineita.

Isoveljen kanssa emme harrastaneet kauheasti askarteluja, mutta pikkusisko rakastaa ”hiimaamista”, joten tänä vuonna askarrellaan. Luvassa on joulukoristeiden, joululahjalistan ja joulukorttien askartelua. Aiomme maalata käpyihin valkoisella lumipeitteen, ehkä tehdä jonkun toisenkin kuusenkoristeen, joulukortteihin tulee lumihiutale ja lahjalistaa varten saa lelulehdistä leikata mieleisensä lahjatoiveet irti ja liimata paperille.

Pikkusiskolla on syntymäpäivä viikko ennen aattoa, joten joulukuu pitää sisällään monenlaista juhlaa. Leivomme muutenkin paljon lasten kanssa, mutta nyt täytyy vähän jaksottaa, ettei kaikki kasaannu viimeiselle viikolle. Leipomuksia liittyen tulee tehtävät piparitaikinan tekoon, pipareiden leipomiseen, pullien leivontaan ja taatelipallojen tekoon. Taatelipallot on tosi hyviä ja sokerittomia herkkuja, niitä kelpaa pikkuväen syödä jouluna. Teemme myös linnuille jouluksi siemenkakun ja samana päivänä annamme lahjan eläimille, eli lahjoitamme pienen summan luonnonsuojeluliitolle.

Luukuista ilmestyviä jouluisia aktiviteetteja ovat kuusen haku, kuusen koristelu, joulupuuroa Edvininpolulla (7.12), lasten kauneimmat joululaulut (15.12), joulusauna mumman ja paapan kanssa sekä kaksi jouluista elokuvailtaa asiaankuuluvine herkkuineen.

Yhdestä luukusta paljastuu lapsille uudet heijastimet, toisena päivänä mennään uimaan ja aiomme myös käydä kirjastossa lainaamassa jouluaiheisia kirjoja (jos niitä siellä on vielä). Meillä on ensimmäistä kertaa harrastusten joulujuhlia, joten senkin takia emme jokaisena päivänä välttämättä tee mitään tiettyä. En halua, että lapseni suorittavat joulua samalla lailla kun äitinsä, jolla on jo listalla, mitä kaikkea ”pitää” tehdä ennen joulua.. Teen hirveästi asioita joulua varten, mutta teen kaiken mielelläni ja rauhallisessa tahdissa, enkä aio yhtään stressata. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty 😀

Tänä vuonna minulla on vielä paljon aikaa esimerkiksi leipoa lasten kanssa, kun olen kotiäitinä. Ensi jouluna voikin olla toinen ääni kellossa, kun aikaa ei ole niin paljoa. Katsotaan sitä sitten ja nautitaan tästä joulunodotuksesta täysin rinnoin. Meillä on jo aloitettu pienillä koristeluilla, kun laitoimme tähdet ikkunoille tuomaan valoa tähän kurjaan pimeyteen.

Isoveli täytti syyskuussa 4 vuotta ja meidänkin oli aika pitää ensimmäiset kaverisynttärit. Muutamilla kaverisynttäreillä olemmekin olleet vieraina ja siitäkin syystä isoveli odotti kovasti omiaan. Aluksi olin ajatellut kutsua vain ihan muutaman kaverin, mutta lopuksi vieraita olikin pikkusisaruksineen 8, mikä oli todella sopiva määrä. Isoveli sai itse päättää, kenet kutsuu ja onneksi kaikki kaverit pääsivät paikalle.

Syy siihen, miksi halusin kirjoittaa näistä synttäreistä on siinä, että haluan jakaa toimivaksi huomatun ohjelman. Luulenpa, että aika moni vanhempi miettii, minkälaista ohjelmaa synttäreillä järjestäisi. Itse nappasin ulkoilu-idean eräiltä toisilta synttäreiltä ja kävimme itsekin synttäreillä, missä ideaa oli lainattu. Eli, hyväksi havaittua synttäriohjelmaa luvassa ja vielä kerkeä toteuttaa ulkoilut, vaikka ilma alkaakin kylmetä.

Kutsussa ilmoitin, että aloitamme juhlat pihalta, joten lämmintä vaatetta päälle. 4-vuotias synttäreillä melkein kaikilla lapsilla oli aikuinen mukana, joten muistutus koski myös vanhempaa juhlijaa. Olin piirtänyt meidän pihasta kartan, mihin olin merkinnyt erilaiset tehtäväpisteet. Meidän juhlissa tehtävinä oli:

• Maalin teko
• Tasapainoilu hiekkalaatikon reunalla
• Pallon heitto koriin
• Hyppynarun yli hyppääminen/alta juokseminen
• Keilojen kaataminen
• Ruutuhyppely
• Aarteen etsintä pihalta, palkintona jokaiselle oma lakupötkö

Tehtävät olivat lasten mielestä hauskoja ja ulkoilu vei ainakin sankarilta suurimman jännityksen pois (ulkoilu kannattaa aina!). Ulkoilun jälkeen siirryimme sisään ja juhlapöytään. Koska lapsilla oli erilaisia erityisruokavalioita, olin yrittänyt päästä mahdollisimman helpolla ja valmistaa kaikille samaa tarjottavaa, ettei kukaan tuntisi itseään ulkopuoliseksi.

Juhlapöydän teemana oli junat, koska niistä isoveli on tällä hetkellä (autojen lisäksi) eniten kiinnostunut. Salama McQueen on tietysti ykkös-suosikki ja sellaista rekvisiittaa onkin kaupat täynnä. En kuitenkaan halunnut ostaa mitään kertakäyttökoristeita juhliin, koska mielestäni se on tuhlausta, joten tässäkin mielessä junateema oli mielestäni hauska ja kaikki tarvittava löytyi kotoa. Kattoon ripustin yhden viirinauhan, minkä olen ostanut jo monta vuotta sitten. Kattauksessa oli posliinilautaset ja juomalasit oli ne tavalliset, mitä kotoa löytyi. Olin ehkä lasten mielestä tylsä (tai omasta mielestäni), kun en laittanut pillejä laseihin, mutta eivät lapset niitä edes osanneet kaivata. Rakensimme isoveljen kanssa juhlapöytään yhdessä pöytää kiertävän junaradan ja hän sai hakea huoneestaan kaikki junat koristeiksi.

Kakun virkaa toimitti jäätelöstä tehty veturi ja sen perässä tuleva hiilivaunu oli kaurajäätelöä, johon oli pilkottu gluteenittomia lakunpaloja, joten kakusta sai helposti laktoosittoman, maidottoman, munattoman, gluteenittoman ja vegaanin. Metsien ja vuorten tapainen koriste olikin vanha kunnon cocktail-tikku siili, joita teimme kaksi kappaletta. (Seuraavana päivänä tein kaalipataa näistä ”vuorista”) Tikuissa oli gluteenittomia lihapullia, viinirypäleitä, juustoa ja kurkkua. Näistä teimme erilaisia sekoituksia joista jokaiselle olisi jotain. Toisena suolaisena oli kalkkunarullat, gluteenittomiin tortillalättyihin levitin Oatlyn påMackan-levitettä ja sisään pilkoin savukalkkunaa ja rullasin kiinni. Laitoin rullat kolmeen osaan, joten jos lapsi ei niistä piitannut, ei hävikkiä tullut paljon. Tarjolla oli myös vähän karkkia, mutta pienissä määrin. Juomana oli itsetehtyä mehua tai vettä.

Lahjat avasimme syömisen jälkeen ja jokainen lahjoista oli kovasti isoveljen mieleen! Kaikilla leluilla on leikitty ja lahjaksi saatu HopLop-käynti on käytetty. En edes oikein malttaisi odottaa ensivuoden synttäreitä. Haluan silloinkin järjestää ekologiset ja krääsättömät synttärijuhlat.

Kävimme Seitsemisen kansallispuistossa kuusi vuotta sitten ensimmäistä kertaa ja olemme pitkään puhuneet, että sinne pitäisi päästä uudestaan telttailemaan. Valikoimme retkikohteemme tällä hetkellä sillä perusteella, että telttapaikalle saa olla enintään kahden kilometrin matka autolta, että isoveli jaksaa itse kävellä paikalle ja paikalla on hyvä olla vesistö tai kaivo. Seitsemisen kansallispuiston Haukilammen telttapaikka sopii tähän kuvaukseen erinomaisesti, sinne on matkaa Koveron perinnetilan vieressä olevalta parkkipaikalta n. 1,5 kilometriä. Vaasasta on Seitsemisen kansallispuistoon vajaa 200 km, joten se on sopivan matkan päässä.

Olemme yöpyneet luonnossa aina muutaman yön kesässä, joten se alkaa sujua jo ihan hyvällä rutiinilla (paitsi ne pari pientä muuttujaa), mutta nyt oli aika hieman tarkastella omia valintojaan ja tehdä enemmän vihreitä valintoja. Meillä on ollut aiemmilla retkillä mukana kertakäyttöisiä kosteuspyyhkeitä esimerkiksi lasten käsien pesuun. Koska me kierrätämme ja haluamme muutenkin elää ekologisesti, niin miksi sitten retkillä käyttää kertakäyttötuotteita ja tuottaa enemmän roskaa. Kaikki roska pitää kuitenkin kantaa myös pois maastosta, joten kertakäyttötuotteilla ei voita mitään. Nämä rutiinit menivät tällä kertaa uusiksi ja retken jälkeen voin todeta, ettei tämä sen vaikeampaa ollut.

Näiden ”pyllypyyhkeiden” tilalle otimme kotoa mukaan muutaman kestotalouspaperin käsienpesua ja pikkusiskon aamutoimia varten. Sain ihanalta Kolme cosmeticsilta palasaippuan testiin reissua varten. Original palasaippua Sensitive on hajusteeton palasaippua, joka sopii käsien ja vartalon pesuun. Se sopii myös pienille lapsille ja oli aivan ihana käytössä! Saippuat on tehty Suomessa ja niihin on käytetty vain suomalaisia raaka-aineita, eikä sisällä mm. palmuöljyä. Palasaippuan kuivattaminen käytön välissä olisi muuten ollut hankalaa, jos en olisi saanut testiin myös FlatPak-saippuakoteloa. Sujautin saippuan käytön jälkeen pussiin kuivumaan, ja sain ottaa sen sieltä kuivana taas uudelleen käyttöön. Saippua pysyy hygieenisenä, jos se saa kuivua käyttöjen välissä. Tämä keksintö päihittää vanhat Herra Hakkaraisrasiat mennen tullen. Sen saa kätevästi roikkumaan vaikka rinkan ulkopuolelle, jotta se oli kätevästi saatavilla. Ihania uusia keksintöjä.

Vaihdoimme myös nestemäisen tiskiaineen palasaippuaan. Tämä saippua kulki sitten pakastusrasiassa, eikä kerennyt kuivua tiskausten välillä, mutta saippua toimi erinomaisesti. Kyseessä on Saaren Taian valmistama siivoussaippua, jota voi käyttää puhdistusaineena veteen liuotettuna tai sitten pyöräyttää tiskiharjalla palaa ja tiskata esimerkiksi Trangian..

Ruokapuoli vaatikin sitten hieman enemmän mietintää, koska yleensä meillä on ollut mukana jotain helppoa ja nopeaa, eli nuudeleita ja tonnikalaa. Laskimme, että me söisimme retkellä lounaan, päivällisen, iltapalan ja aamupalan ja ajaisimme Juustoportille lounaalle. Lounaan pakkasimme ruokatermariin, jonka söimme saapuessamme parkkipaikalle. Saimme samalla jätettyä termarin autoon, ettei siitä kertynyt lisäpainoa. Päivälliseksi olimme varanneet uusia perunoita, porkkanaa ja savusiikaa. Pesin perunat ja porkkanat jo kotona ja laitoin ne vanhaan leipäpussiin. Pussin voisi sitten uusiokäyttää roskapussiksi. Savusiika oli vakuumipakattu, joten siitä tuli hieman roskaa.. Ruuantähteet saa laittaa käymälään, joten jos biojätettä tulee, sen kotiinkuljetuksesta ei tarvitse murehtia. Ilta- ja aamupalaksi meillä oli puuroa sattumilla, ruisleipää sekä teetä. Puurot annostelin Ikean uudelleensuljettaviin pusseihin, jotka saa kotona pestyä ja käytettyä uudelleen. Sattumat, eli kuivahedelmät ja pähkinät olivat myös pakattuna tällaiseen pussiin. Aamuksi oli tiedossa pannukahvit ja vähän suklaata. Retkillä kaikki maistuu aina hirveän paljon paremmalta ja on kiva olla jotain pientä ylimääräistä mukana.

Pikkusisko on vielä vaippaikäinen ja meillä käytetään kertisvaippoja, joten siitä tulee kannettavaksi jokunen vaippa edestakaisin. Hän kuitenkin ilmaisee tarpeensa päästä potalle, joten isommat tarpeet sujahtivat tällä kertaa huussiin. Tarvetta pyllypesuihin ei siis ollut kauhean usein (onneksi), mutta ne olisivat hoituneet kestotalouspaperin avulla.

Hyttysetkin olivat löytäneet jälleen tiensä valoon ja meidän perhe suojautui tälläkin kertaa hyttysiltä Frantsilan Lemminkäisen äidin terva-pihkasalvalla ja vaatteilla. Parasta salvassa on se, että se rauhoittaa myös mahdolliset puremat nopeasti.. Sitä voi käyttää myös muihin ihovaurioihin joita retkellä saattaa sattua. Pienessä paketissa paljon hyväntuoksuista salvaa! Muutkin meidän kosmetiikkatuotteet, kuten hammastahna ja naamarasva, ovat luonnonkosmetiikkaa.

Ulkopuolisia viihdykkeitä ei juuri metsässä tarvita. Ämpäri olisi voinut olla pikkusiskolle hyvä, niin hän olisi saanut kerätä sinne käpyjä. Isoveljellä oli ensimmäistä kertaa oma reppu selässä, mihin oli pakattu yökkäri (merinovillakerrasto), pehmoinen kaveri, lauantaiherkut, luuppi ja taskulamppu. Isällään oli onki mukana viihdykkeeksi. Kalaa ei tullut (onko lammessa edes kalaa..?), mutta poika oli tyytyväinen. Haluaisi jo kovasti uudelle retkelle. <3

Saippua ja FlatPak™ saatu Kolme Cosmeticsilta

Meidän pojalle on siunaantunut hirveän paljon hiuksia ja hänen hiukset kasvavat aika hurjaa vauhtia. Koska hänellä itselläänkin on usein kova vauhti päällä, hänelle tulee usein ”hikipää” ja lämpöisinä päivinä hikipää tulee ilman hurjasteluakin. Leikkasin hänen hiukset itse siihen asti, kunnes ruvettiin tarvitsemaan ohennus-saksien apua.. Kokeilimme aluksi muutamaa eri parturia hieman huonolla menestyksellä, kunnes päädyimme Ekokampaamo Mielin tuoliin. Tässä vaiheessa silloinen 2-vuotias oli jo ruvennut kovasti jännittämään parturissa käyntiä, joten Mielin Outilla ei ollut edessään ihan helpoin asiakas, varsinkin, kun pojan äitiä taisi jännittää ihan yhtä paljon.

Olin varannut ajan heidän netti-sivuiltaan ja olin kirjoittanut lisätietoja-kenttää, että tulen pienen jännittäjän kanssa. Meidät otettiin ihanasti vastaan, vaikka isoveli laittoikin jarrut päälle heti ovella. Koetettiin saada häntä istumaan parturituoliin, mutta isoveljen silmät täyttyivät kyynelistä ja vastarinta oli aika voimakas.. Outi ehdotti, jos hän istuisi minun sylissä parturituoliin, ja tämä ehdotus sai lämpöisemmän vastaanoton. Koneella leikkaaminen ei tullut kysymykseen pienen asiakkaan mielestä, joten hiukset leikattiin kokonaan saksilla. Ei varmasti ollut ihan helppoa leikata pienen hiuksia näistä asetelmista, mutta lopputulokseen oltiin erittäin tyytyväisiä.

Muutaman kerran parturoitava halusi istua sylissäni ja joka kerta kokeiltiin jotain uutta. Viime kerralla hän istui itse tuolissaan ja minä hänen lähellään omalla tuolillani. Tänään, kun ensimmäisestä käynnistä on noin vuosi, reipas pieni 3,5-vuotias kipitti parturiin, istui tuoliin ja antoi leikata koneella kesätukan! Ai että mikä muutos! Olo on niin helpottunut, kun parturikäynneistä ei tarvitse vääntää eikä tällä kertaa tarvinnut edes vetää jäätelö-korttia esiin! Pienin askelein edettiin ja tässä on tulos. Aivan mahtavaa asiakaspalvelua ja (pientenkin) ihmisten kohtaamista! Ensi kerralla kokeillaan vielä pikkukoneella pienten hiusten pätkimistä, kun lopuksi meinasi hieman jännitys voittaa. Tähän mennessä olemme käyneet parturissa n. kolmen kuukauden välein, mutta kun kesää kohti mennään, niin voipi olla että käymme vielä kerran kesän aikana lyhentämässä pehkoa. Nyt tosin leikattiin lyhyemmäksi, kuin kertaakaan aiemmin, niin saa nähdä koska on tarvetta!

Ekokampaamo Mieli saa kyllä kovasti kehuja meidän perheeltä. Rupesin itsekin käyttämään heidän palveluitaan, enkä vaihtaisi muualle. Paikka on sopiva tuoksuallergikoille ja kampaamossa käytetään ainoastaan ekologisia aineita. Mielissä hiukset värjätään kasviväreillä, joita en ole itse vielä kokeillut, kun olen kasvattanut oman väriäni takaisin. Myynnissä on hiustenhoitotuotteiden lisäksi saippuoita, deodorantteja ja muuta iluonnonkosmetiikkaa. Tunnelma Mielissä on lämminhenkinen ja sisustus miellyttää ainakin omaa silmää. Heillä on ajateltu ympäristöä muutenkin, koska he eivät käytä kertakäyttöisiä tuotteita. Lisäksi hintataso on edullinen, lasten hiusten leikkaus maksaa vain 15 euroa, joten Mieli on hyväksi myös lompakolle. Olisi muuten taas itselläkin aika käydä siistimässä hiuksia, joten taidan pikkuhiljaa varata aikaa itseni hemmotteluun. <3

Parturikäynti saatu yhteistyön merkeissä, kiitos Mieli. <3

En tiedä, onko niin, että entistä useampi on herännyt ekologisempaan ajattelumaailmaan, vai seuraanko itse esimerkiksi Instagramissa paljon sellaisia tilejä, jotka kannustavat ympäristötekoihin ja vihreämpiin valintoihin. Niin tai näin, meidän perheessä pyritään tekemään luonnolle parempia valintoja. Ympäristötekojen ei tarvitse olla suuria, pienetkin asiat auttavat tekemään maailmasta hieman puhtaamman. Esimerkiksi kangaskassin mukana kantaminen on sellainen teko, josta meidänkin tie kestotuotteiden on alkanut. Jo minun ollessa ala-asteella (eli 90-luvulla) meillä käytettiin kotona kestokasseja ja ne samat kassit taitavat vieläkin olla vanhemmillani käytössä! Pienestä se lähtee.. Ja kun tietoisuus lisääntyy, alkaa huomaamattaan valita enemmän kesto-vaihtoehtoja ja tekemään lisää ympäristötekoja.

Meillä on käytössä kestokassien lisäksi muutama kesto hevi-pussi, joita minun on tarkoitus ommella lisää. Oikeastaan niitäkään ei välttämättä tarvisisi, vaan kaikki hedelmät voisi pakata samaan kangaskassiin ja liimata hintalaput vaikka kassin kylkeen. Tässä on minulla paljon parantamisen varaa, turhan usein nappaan jotain pieneen muovikassiin. Mukaan lähteneet muovikassin päätyy meillä kyllä uusiokäyttöön, joten ihan kertakäyttötuote ne ei meillä ole. Aikoimuksena on lopettaa muovikassien käyttö lähes kokonaan. ”Lähes” siksi, että en vielä tiedä, mihin maustekurkut laittaisin muuten.. Onko teillä jotain ideoita tähän?

Ekoteoksi miellän myös vahvasti sen, että pyrimme käymään kaupassa kerran viikossa. Käymme isossa marketissa autolla ja jos tulee tarvetta täydentää, käymme kaupassa kärrytellen. Suunnittelen etukäteen viikon ruokalistan, jonka mukaan ostamme tarvittavat ainesosat. Näin tulee ostettua vain tarpeeseen, eikä ruoka kerkeä mennä pilalle jääkaapissa, joten ei hävikkiä! Olen hirveän onnellinen siitä, että meillä ei heitetä ruokaa pois. Parhaita keittiöhetkiä ovat ne, kun saa taiottua hyvän lounaan muka-tyhjästä kaapista. Onnistumisen hetkiä on myös ne, kun saa käytettyä joidenkin jauhopussien jämät tai raastaa juustonlopun johonkin ruokaan.

Minä jätin punaisen lihan pois ruokavaliostani ensimmäisen kerran kymmenen vuotta sitten ja kana ja kalkkuna jäi pois kolme vuotta sitten. Kalaa syön edelleen, mutta pyrimme ostamaan esimerkiksi kuhaa tai haukea, niin kuin tänään. Kalastamme keväisin, joten sitä riittää silloin omastakin takaa. Kotona meillä syödään kasvisruokaa tai kalaa, vain joskus harvoin mieheni ja muu perhe syö jotain lihaa, varsinkin kesäisin kun grillikausi alkaa. Lapset syö mielellään kasvisruokaa ja onkin ihana, että kasvissyönti on heille normaalia jo pienestä pitäen. Täältä löytyy lisää tietoa ilmastomyönteisestä ruokavaliosta!

Emme osta enää kaupasta talouspaperia, vaan olen ommellut vanhoista pyyhkeistä kestotalouspaperia. Näillä pyyhkeillä pyyhimme ensin lasten naamat ja sen jälkeen pyyhkäsen lattian sormiruokailijan jäljiltä. Keittiössä meillä on käytössä myös kestorätit ja käytämme ympäristöystävällistä tiskiainetta. Kertakäyttöiset kahvifiltterit on myös vaihtuneet kestoversioon. Meillä on paljon puupintoja, joten yleispesuaineena toimii (ainakin vielä) tällä hetkellä laimennettu mäntysuopa ja sen lisäksi käytän laimennettua etikkaa vähän siellä sun täällä. Erittäin hyvä pesuaine on Universal Stone, joka pesee puhtaaksi niin kaakelit, lavuaarit, kuin kumisaappaatkin!

Kumisaappaista pääsemmekin vaatehuoltoon! Pidennän mieluusti vaatteiden pesuväliä tuulettamalla vaatteita. Esimerkiksi villavaatteita ei välttämättä tarvitse ollenkaan pestä, kun villa puhdistuu pihalla. Kun pesen vaatteita, pesen täysiä koneita ja aina samanvärisiä. Jos täytyy pestä sekakone, heitän pyykin joukkoon värinkeräysliinan. En käytä huuhteluainetta, vaan lorautan huuhteluainelokeroon ruokalusikallisen etikkaa. Etikka pitää koneen puhtaana, auttaa vaatteita pitämään värinsä ja pehmentää pyykkiä. Etikan tuoksu/haju ei enää tunnu kuivassa pyykissä. Käytän tavallista väkiviinaetikkaa, koska se on edullista ja sitä saa isoissa tonkissa. Kun kausi vaihtuu, tapaan pestä meillä käytössä olleet kengät ja laittaa ne esimerkiksi talvisäilöön. Uuden talven tullessa on mukava kaivaa puhtaat kengät esille. Kengät pysyvät parempana, kun niitä huoltaa, eikä aina tarvitse ostaa uusia.

Ostaminen ja ostamisen tarpeen miettiminen onkin jännä juttu. Nuorempana tuli ostettua usein uutta vaatetta pikamuotiketjuista ja nyt kymmenen vuotta myöhemmin, olen vain tyytyväinen, jos ei tarvitse ostaa mitään itselle. Nykyisin tulee mietittyä tarkkaan, että tarvitsenko oikeasti jotain uutta? Jos tarvitsen, ostan mielummin ajattoman vaatteen ja sellaisen, joka kestää käytössä monta vuotta. Muutama kuukausi sitten omat luottofarkkuni repesi ja kyselinkin Instagramissa vinkkejä uusiin housuihin. Sain aika monta viestiä paikkauksen puolesta ja äitini lopulta paikkasikin ne! Ja hyvin paikkasikin, koska housut sai jatkoaikaa! En tiedä miksi minua aluksi hävetti kulkea paikatuissa farkuissa, mutta nyt pidän niitä mielelläni. Asennekysymys näköjään.. Lapsille yritän ostaa vaatteet kirpputoreilta, vaikka välillä tuntuu mahdottomalta löytää housuja 3,5 vuotiaalle pojalle.. Paikkailen kyllä kuluneet housut, mutta isoveli kasvaa niin hirmuista vauhtia, että lahkeet jäävät aina lyhkäsiksi. Ulkovaatteet ostan kaupasta, koska ulkoilemme todella paljon ja haluan vaatteiden kestävän säätä ja remuamista ja pikkusisko saisi mielellään käyttää samaa haalaria, kun sen aika on.

Omasta mielestäni tärkein ekoteko on opettaa lapset pienestä pitäen tekemään ympäristöystävällisiä valintoja. Isoveli osallistuu mielellään roskien lajitteluun ja osaakin jo viedä kartongit omaan lajitteluastiaan ja paperit omaan. Osallistuimme muovinkeräys-kampanjaan aiemmin keväällä, joka rohkaisi minua lajittelemaan muovijätteet omaan astiaan. Lajittelu olisi kotona paljon helpompaa, jos keittiössä olisi enemmän tilaa kaikille jätteille! Meidän keittiön allaskaappiin mahtuu ainoastaan sekajäte, metalli ja lasi. Raivasin tilaa muihin keittiön kaappeihin, että sain muovin- ja kartongin keruulle oman tilansa. Patterit ja keräyspaperi ovat vielä erikseen. Meillä on mietinnässä nelilokero-keräykseen vaihtaminen, jotta biojätteetkin tulisi lajiteltua omaan astiaan.

Pienillä teoilla on merkitystä, jokainen voi tehdä jotain ympäristön hyväksi. Voi aloittaa pienistä teoista, esimerkiksi poimia roskan päivässä tai olla suihkussa muutaman minuutin vähemmän. Tai sitten ottaa harrastukseksi kierrätyksen, niinkuin meidän perheessä. Se on periytynyt isovanhemmiltani vanhemmilleni ja sieltä taas minulle. Toivottavasti se periytyy myös meidän lapsille. <3