Huh, ompas ollut aikamoista hoppua nämä viimeiset kuukaudet. Aika on rientänyt ja olen mm. Instagramissa nähnyt jo kaikenlaisia suunnitelmia tulevaan satokauteen ja moni onkin laittanut kuvia viimekesäisistä viljelyksistä. Avasin blogisivut ensimmäistä kertaa syyskuun jälkeen, sillä vihdoin tekee mieleni kirjoittaa! Olen viimeksi kuluvina kuukausina kirjoittanut niin paljon koneella kouluhommia, etten ole yksinkertaisesti jaksanut kirjoittaa mitään muuta, vaikka tämä olisikin juuri se, mikä auttaisi luovuuden heräämään. Saan kirjoittaa itseäni kiinnostavista aiheista, omakohtaista kokemuksista ilman minkäänsortin lähdeviittauksia ja laittaa paljon kuvia mukaan. Sivujen avaamisen myötä mieleen tuli monta muutakin aihetta, mistä haluan blogiin päivittää, mutta otetaan nyt ensiksi nämä puutarhasuunnitelmat, jotka alkavat olla ajankohtaisia pikkuhiljaa!

Asumme rintamamiestalossa ja meillä on ihan hyvänkokoinen tontti, jonne mahtuu paljon kaikkea. Olemme asuneet tässä kodissa nyt kahdeksan vuotta ja pikkuhiljaa piha on muotoutunut meidän tarpeita vastaavaksi. Viime keväänä sain äitienpäivälahjaksi näkösuojan, johon tuli muutama istutuslaatikko ja muokkasimme lavakaulusviljelyaluetta viihtyisämmäksi. Näkösuojan taakse asettui kivasti lämpökompostori, joka on ollut meillä käytössä talven yli. Tänä vuonna hyötykasvialue ei tule laajenemaan, mutta aion tänä vuonna kaivaa tilaa pienelle kukkaniitylle, joka houkuttelisi pölyttäjiä ja sitä kautta hyötyisimme niistä itsekin enemmän. Esikoinen teki riemukseni esikoulussa hyönteishotellin, jonka kiinnitimme lavaviljelmän lähelle. Kasvimaa on tallin takana, joten pikku niittyalue tulisi sen läheisyyteen.

Viime vuonna viljelimme onnistuneesti perunaa, porkkanaa ja punajuuria kasvimaalla. Viinirypäle tuotti ensimmäistä kertaa siirron jälkeen jopa ihan maukkaita rypäleitä, samoin pensasmustikat tuottivat pienen sadon. Niitä täytyy hankkia vielä yksi pensas, koska luin jälkeenpäin, että kolme tai useampi olisi sadon kannalta hyvä määrä pensaita. Viljelylaatikoissa ja muissa pienemmissä ruukuissa meillä oli kesäkurpitsaa, mustakaalta, sipuleita, salaattia, tomaattia, papuja, yrttejä, pinaattia ja kukkia. Kesäkurpitsa ei pääse tänä vuonna listalle, sillä sitä tulee aina niin paljon, että sitä saisi syödä vielä marraskuussa.. Sipulit eivät onnistuneet laatikossa, ne täytyy istuttaa tänä vuonna kasvimaalle. Pavut, lehtikaali, salaatit ja yrtit ovat aina vljelylistalla. Tomaatit onnistuivat hyvin, kerrankin ihan siemenestä asti! Lasten laatikkoon he saivat itse päättää, mitä siihen tulee ja he halusivat istuttaa herneitä. Niitä saatiinkin napsia pitkin kesää ja hyviä olivat. Herneitä aiomme todennäköisesti istuttaa myös tänä vuonna.

Kukkia aion ehdottomasti istuttaa lisää tänä keväänä. Kehäkukat olivat viime vuonna suojaamassa kasveja ötököiltä, niitä aion istuttaa tänäkin vuonna myös sen takia, koska ne toivat ihanaa tunnelmaa viljelysalueelle. Olen miettinyt myös hunajakukan istuttamista ja laventeli voisi olla uusi kokeilu, sillä sekin kukkii kauniisti. Viimevuotisista krasseista otin siemenet talteen ja istutan ne uudelleen ruukkuihin kasvamaan. Pitäisi opetella ottamaan muistakin kasveista siemeniä talteen..!

Esikasvatus aika on ihan kohta käsillä ja meidän keittiö täyttyy taas pikkuruisista kasvivauvoista. Viime vuonna melkein kaikki esikasvatukset lähti hyvin ja tuottivat ihanan sadon, toivottavasti sama käy myös tänä vuonna. Sormet syyhyävät jo multahommiin, täytynee lievittää innostusta vaihtamalla viherkasvien mullat.

Kaupallinen yhteistyö Arctic Warriorsin kanssa

Liikkuessa ja siitä palautuessa tarvitsee välillä apua muualtakin, kun omasta ruokavaliostaan. Suosin mieluiten luonnonmukaisia tuotteita ruokavaliossani, sekä arjessa muutenkin. Luonnosta saatavat raaka-aineet ovat ravintorikkaampia ja puhtaampia, siksi pidän niistä saatavaa energiaa minulle parhaimpana vaihtoehtona. Arctic Warriorsilla on monia mahtavia tuotteita, tällä kertaa pääsin testaamaan kolme kovaa shottia, Puhdin, Mahdin ja Sinnin. Puhtia olen käyttänyt aiemmin paljonkin, ne ovat oiva apu lenkillä, kun on tarve nopealle energialisäykselle. Shotit ovat pieneen tilaan meneviä superpakkauksia, jota on näppärä pitää mukana vaikkapa joka tilanteessa. Lenkkipoluillekin ne kulkee näppärästi mukaan.

Sinni – ruusunjuuri-yrttishotti ❤

Sinniä olen käyttänyt palautumiseen lenkeistä ja sitä voi käyttää myös keskittymisen ylläpitämiseen. Sinnin ainesosat on kerätty Lappilaisilta pientiloilta, mikä on jo itsessään syy käyttää tätä superfoodia. Sinnin nauttimisen jälkeen väsyn tunne katoaa nopeasti ja pitkästäkin lenkistä palautuminen alkaa nopeammin. Tämä yrttishotti auttaa myös keskittymiskyvyn paranemiseen ja aionkin testata tämän toimivuutta luentojen taas alettua.

Mahti – Väinönputki-yrttishotti 💙

Meillä on sairasteltu enemmän tai no, enemmän keväällä ja alkukesästä. Mahtia olen käyttänyt lisäämään vastustuskykyä ja sitä on nautittu koko perheellä esimerkiksi smoothien seassa.. Itsekseen se oli hieman tujua lasten makuun.. Väinönputki on muuten yksi vahvimpia suomalaisia yrttejä, siitä mainitaan myös Kesänkijärven luontopolulla Äkäslompolossa, missä retkeilemme aina Lapin lomillamme. On muuten aikamoinen kasvi ja aikamoista uutetta siitä saadaankin aikaan! Meillä oli Mahtia mukana myös telttaretkellä, silloin söimme sitä aamupuuron kanssa. Myös Sinnille olisi ollut tarvetta tuossa tilanteessa, yöunet ei nimittäin olleet mainittavan arvoiset sillä reissulla. Vahingosta viisastuneena sitä onkin pakkauslistalla tulevaa telttaretkeä ajatellen!

Puhti – Hunajaa, nokkosta ja kuusenkerkkää 🧡

Kuten mainitsin jo edellä, Puhtia käyttänyt jo pidemmän aikaa. Minulle Puhti on paras ja helpoin tapa saada nopeasti lisää energiaa. Puhdin nauttimisen jälkeen energiat palautuu nopeasti ja taas jaksaa painaa. Olen käyttänyt sitä myös kiipeillessä, kun lisäenergialle on tarve jo muutaman reitin kiipeämisen jälkeen. Puhdissa on kotimaisen hunajan lisäksi kuusenkerkkää ja kuten kaikissa muissakin shoteissa, niihin on lisätty myös nokkosta. Nokkonen on mainio kasvi sen sisältämien hivenaineiden ansiosta ja kuten Arctic Warriorsin väki sanoo; nokkonen on kasvi, jota kaikkien tulisi käyttää. Näitä shotteja pidän aina mukana kiipeilykassissa, sekä juoksutakin taskussa, niin ne kulkee aina näppärästi mukana 🙂

Oliko nämä tuotteet jo teille entuudestaan tuttuja?

Täältä pääsee tutustumaan muihin Arctic Warriorsin tuotteisiin 🙂

Kaupallinen yhteistyö Biolanin kanssa.

Olemme asuneet Asevelikylässä jo kahdeksan vuoden ajan ja ensimmäistä kesää lukuun ottamatta meillä on ollut aina pienet viljelykset tulossa. Viljelyt alkoi salaateilla ja yrteillä, sitten perustettiin ensimmäinen pieni kasvimaa, jossa viljeltiin perunaa ja porkkanaa hieman huonolla menestyksellä. Siitä ollaan tultu tähän päivään, kun meillä on tallin takana hyvän kokoinen kasvimaa, sekä lavakaulusviljelykset talon seinustalla. Lisäksi pihasta löytyy marjapensaat, hedelmäpuut ja vadelmat, joten alkusyksyisin saamme nauttia oman maan tuotteista, eikä kaupasta kanneta juuri mitään tuoretavaraa. Viime syksynä meille tehtiin maalämpöremontti, jonka alta piti lavakaulukset siirtää pois paikoiltaan ja meidän ihana piha oli hetken aikaa aika surkean näköinen. Vanhat lavat piti muutenkin uusia ja kun alue oli valmiiksi tyhjä, pystyimme kasvattamaan aluetta vielä yhdellä laatikolla, sekä tekemään alueesta viihtyisämmän ja siistin Biolanin kuorikatteen avulla. Äitienpäivälahjaksi saamani näkösuoja istutuslaatikoilla kruunaa kaiken ja toivonkin loppukesästä viljelyalueesta ihanan vihertävää keidasta.

Meidän lavakaulustarhassa on tällä hetkellä neljä lavakauluslaatikkoa. Aloitimme alueen kunnostamisen laittamalla viljelyalueen pohjalle kankaan estämään rikkaruohojen pääsyä kasvulavoihin. Asettelimme lavakaulukset paikoilleen ja aloimme levittämään lavojen ympärille Biolanin kuorikatetta, joka rajaa kivasti viljelyalueen ja pitää myös alueen siistinä rikkaruohoista. Rajasimme kuorikatteen vanhoilla tiileillä, jotka ovat löytyneet tältä tontilta. Lavakauluksiin ei yleensä tarvitse vaihtaa multia, vaan uutta multaa voi laittaa vanhojen päälle parantamaan maaperää, mutta meidän vanhojen lavojen mullat levitettiin uutta nurmikkoa varten. Kaikki lavat täytettiin kokonaisuudessaan Biolanin istutusmullalla, jonka ainesosat edesauttavat puutarhan kasveja kasvamaan. Istutusmulta sopi luomuviljelyyn ja sen sisältämä biohiili ja komposti parantaa kasvualustan rakennetta.

Kasvulavoissa meillä kasvaa kesäkurpitsaa, salaattia, retiisiä, lehtikaalta, papuja, sipulia, sekä herneitä ja muutamia kukkasia. Herneitä meillä ei olekaan aiemmin kasvanut, mutta lapset saivat oman kasvulaatikon, johon he yksimielisesti halusivat istuttaa herneitä. Yrtit ja pinaatti kasvavat omissa pienemmissä laatikoissa ja ruukuissa. Yrttejä ja salaattia varten on Biolan kehitellyt yrttimullan. Siinä on mukana kasvualustasammalta, joka tekee mullasta hieman ilmavampaa, joka on hyväksi esimerkiksi yrteille. Yrttimulta on valmistettu kompostoimalla, jotta siihen on saatu mukaan hyödyllisiä mikrobeja.

Kasvimaalle ei uutta multaa tarvittu, sinne kaadoimme syksyllä vanhan hiekkalaatikon hiekat (sekin joutui pois kaivinkoneen tieltä), sekä haravoimme kasvimaan päälle kuivia lehtiä. Käänsimme maan ennen istutuksia ja lannoitimme maan Biolanin kasvimaalannoitteella. Se on pitkävaikutteinen lannoite, jota annostelimme paketissa olevan taulukon mukaan. Kasvimaahan on päässyt tänäkin vuonna perunaa ja porkkanaa ja lasten toiveiden mukaisesti myös punajuurta.

Kasvimaan reunalla meillä on myös tomaateille oma laatikko, jota kohtaan on viime vuoden onnistuneiden kokeilujen jälkeen korkeat odotukset. Tänä vuonna olen onnistunut kasvattamaan taimet siemenestä, viime vuonna taimet kuolivat ulosmuuton yhteydessä ja haimme uudet taimet kaupasta. Virheistä oppineena karaisin taimia pikkuhiljaa ja kun taimet muuttivat lopullisesti ulos, vaikuttivat ne oikein hyvinvoivilta. Noh, yksi sai hieman siipeensä istutuksen yhteydessä, mutta se oli täysin oma moka.. Tomaateille lisäsin myös kasvimaalannoitetta. Luonnonlannoitetta, joka on hyvä yleislannoite vähän joka paikkaan, ripottelin hedelmäpuiden juureen ja marjapensaille, sekä mansikoille ja viinirypäleille. Jospa ottaisivat hieman lisävoimaa tästä lannoitteesta ja tuottaisivat tänäkin vuonna oikein maukkaan sadon.

Seuraavana työlistalla on siis kastelua, kitkemistä ja papulaatikolle pitää vielä rakentaa kansi, koska ne eivät juuri pidä liiasta sateesta. Osalla kasveista on vielä harsot päällä, mutta pikkuhiljaa niitäkin saa ruveta poistamaan. Yrttisadosta ollaan jo saatu nauttia, sillä esikasvatin osan yrteistä. Ruohosipuli, joka kasvaa valtoimenaan kasvimaan reunassa on aivan villiintynyt, se pitääkin jo pian leikata alas ja säilöä, jotta se saa kasvattaa uuden sadon. Tämä tietää ihanan maukasta kesää!

Kevät, ihana kevät. 💚

Menneillä viikoilla jokainen pieni vapaahetki on vierähtänyt ulkona pihaa siistiessä tai kylvöhommissa. Taimien esikasvatus aloitettiin huhtikuun alussa ja nyt kuukautta myöhemmin meidän keittiössä on monia ihania taimien alkuja. Toimme vanhan klaffipöydän keittiön ikkunan alle taimien kasvupaikaksi ja pöydästä on saanut kääntää esiin jo molemmat lisäpuolet, niin hyvin on taimien esikasvatus alkanut. Lopputulemasta ei vielä osaa sanoa, meidän viljelykset on aina vähän tuuripeliä..

Esikasvatuksessa on tällä hetkellä tomaattia, kesäkurpitsaa, yrttejä, salaattia, chiliä, lehtikaalta, papuja ja ensimmäistä kertaa kokeilemme kasvattaa myös kesäkukkia itse. Taimet on jo koulittu ja istutettu kertaalleen isompiin ruukkuihin ja keittiössä on tällä hetkellä ihana vihreys. Toivottavasti sadosta tulee hyvä, kesän mittaan on ihana seurailla kasvien kehittymistä ja syksyllä sitten työ palkitsee tekijän, kun saa hakea omasta maasta satoa pöytään.

Pihalta on lähes kaikki lumet sulaneet, muutama läntti vielä siellä täällä, kukkapenkin kaivoin esiin viime viikolla ja sieltä ne sinnikkäät perennat taas ponnistaa! Keväisin meidän pihalla tehdään satokauden hyväksi aina tietyt asiat. Minun lempipuuhani on leikata vadelmapensaat, mies hoitaa yleensä omenapuiden leikkauksen. Lannoitin vadelmapensaat tänä vuonna tuhkalla, aiemmin en ole tainnut mitään lannoitetta edes käyttää.. Kasvimaa on eteläseinustalla, joten se on jo sulanut hyvissä ajoin. Käänsimme maan viime viikolla, pian onkin aika istuttaa perunat maahan.

Kasvimaalle on tänä vuonna suunnitteilla istuttaa perunaa, porkkanaa, lasten toiveista punajuurta sekä sipulia. Kasvimaan vieressä on tomaattilaatikko, johon meillä on esikasvatuksessa tomaatin taimia. Viime vuonna esikasvatus ei onnistunut, joten päädyimme ostamaan valmiit taimet ja saatiinkin niistä ihana tomaattisato. Toivottavasti tänä vuonna saisimme tomaatit itse kasvatetuista taimista. Seuraava siirto kasvimaalla on tosiaan perunoiden istuttaminen, jonka voi todennäköisesti tehdä viikon tai kahden sisään. Perunat on tällä hetkellä itämässä, laitoin ne itämään kananmunakennoihin, jotta idut eivät katkeilisi missään vaiheessa.

Meillä on ollut talon seinustalla lavakaulusviljelmä, joka jouduttiin siirtämään syksyllä maalämpöremontin takia. Lavoja on ollut aiemmin kolme, nyt on suunnitelmissa saada siihen neljäskin, jotta lapset saisivat oman viljelylaatikon ja he saavatkin suunnitella itse sen sisällön. Se on kuulemma jo päätetty, siihen tulee herneitä. Niitä en olekaan aiemmin saanut kasvatettua, joten siitä tulee mielenkiintoinen projekti. Lavakaulusviljelmästä on tarkoitus tulla viihtyisä alue, samalla vähän terassin jatke. Tällä hetkellä meidän terassilta on suora näkymä naapuriin ja tuntuu että yksityisyyttä ei juuri ole. Mietinnässä on jonkunlainen näkösuoja siihen ja samalla rajata viljelysalue näkösuojan ja terassin väliin. Saa nähdä mitä saamme aikaiseksi, mutta suunnitelmat vaikuttaa ainakin hyviltä ja toteutuskelposilta.

Työrauhan vuoksi pystytimme jo trampoliinin pihalle, jotta lapset viihdyttäisivät toisiansa trampalla. He tosin keksivät itse uuden pelin, ”jokapallon”, jossa sattuu ja tapahtuu.. Parempi työrauha olisi voinut olla ilman tramppaa, mutta onhan se nyt kiva lisä tähän meidän pihalle.

Olen neulonut noin 35 islantilaista villapaitaa viimeisen kuuden vuoden aikana, joista suurin osa on tehty lettlopista. Joitain yksittäisiä kokonaisia keriä ja monien kerien jämiä on päässyt kertymään tässä neulematkan varrella varastoon.. Olen toki saanut upotettua kerien loppuja toisiin paitoihin, mutta varastosta löytyi vielä ainakin 20 eriväristä keränjämää. Ajatuksissa on ollut neuloa lankavarastoa pois ja minulla on ollut kauan suunnitelmissa neuloa itselleni Nost-paita, joten päätin yhdistää nämä kaksi ajatusta ja niinpä päädyin neulomaan 570 g verran lettlopinjämiä yhteen paitaan. Niistä syntyi aivan ihana muistojen paita. Punnitsin langat, jotta joku muukin voisi napata tästä ideaa omaan paitaansa.

Kutsun paitaani muistojen paidaksi siitä syystä, että olen käyttänyt siihen sellaisten lankojen loppuja, joita olen neulonut ystävieni ja läheisteni paitoihin. Laskeskelin, että vain yksi keränjämä on sellaisesta paidasta, jonka olen neulonut itselleni. Jokaisella raidalla on siis muisto jostain minulle rakkaasta ihmisestä. Paitaan on päässyt lankoja kälyjeni paidoista, lasteni paidoista sekä monesta muusta lahjaksi neulomastani villapaidasta. Värejä tässä paidassa on 14, joten se on aikamoinen määrä muistoja yhteen paitaan kasattuna. Vaikka värejä ja raitoja Kaihossa on monia, ei minulle jäänyt pääteltäväksi kuin muutama langanpätkä, koska kokeilin tällä kertaa päätellä langat jo neuloessa. Se osoittautuikin hyväksi ratkaisuksi ja koska lettlopi hieman huopuu käytössä (ainakin sisäpuolelta), ei tarvitse jännittää lankojen purkautumista. Kuljetin pääteltävää langanpäätä noin 15 silmukan mukana, jonka jälkeen vain katkaisin langan. Näin jäi se viimeinen ja vähän ärsyttävä työvaihe välistä. 🙂

Nost, eli Kaiho löytyy esimerkiksi Islantilaisia neuleita-kirjasta ja sen on suunnitellut Védis Jónsdóttir. Nost on suunnittelijan mallikuvissa kaksivärinen, jolloin tähtikuvion pääsee kyllä oikeuksiinsa. Tosin tämä paita on myös erinomainen kohde, jos haluaa käyttää lankojen jämiä. Alussa minulla ei ollut aavistustakaan, paljonko yhteen raitaan menisi lankaa, joten aloitin suunnittelun valitsemalla isoimmat kerät aina raidan pohjaväriksi ja sitä mukaan kontrastin jokaiselle raidalle. Minulla oli kaksi kerää vihreää, joista päätin tehdä resorit ja kaksi kerää sinistä, jotka varasin isoimpaan raitaan kaarrokkeen alussa. Hihat päätin yhden purkukerran jälkeen tehdä eriparisiksi, mikä oli mielestäni kiva ratkaisu, sillä silloin pystyin pelailemaan enemmän kerien jämillä ja sain ne paremmin hyötykäyttöön.

Oma paitani on tehty M koon leveydellä ja L koon pituudella ja minun käsialani on todennäköisesti erilainen kuin sinun, joten muistathan tämän jos käytät minun mainitsemaani langan menekkiä. Sen verran täytyy sanoa koon valinnasta ja muista muokkauksista, että hihoista olisi saanut jättää yhden kokonaisen raidan pois ja paidasta tuli aika pitkä. Meinasin purkaa hihat ensin, mutten sitten jaksanut ja niin paidassani on jättipitkät hihat.. Muokkasin myös kaulusta, tein poolokauluksen omaani, joten tässä langan menekki on eri kuin ohjeessa. Jätin myös kauluksesta pois yhden ylimääräisen langanvaihdon, joten paitani eroaa myös siinä asiassa alkuperäisessä. Viimeisen raidan kohdalla minulla ei ollut enää tarpeeksi lankaa jäljellä, joten jätin 4 kierrosta pohjaväriä neulomatta (2 ennen kuviota ja 2 jälkeen), joten nekään ei ihan ohjeen mukaan mennyt.. Punnitsin kaikki langat, mutta keittiövaakamme on hieman epävakaa, joten en takaa että kaikki mitat täsmäävät 100 %. Lisäksi merkintäni osoittautuvat todella epäselviksi joten yhden kontrastiraidan menekki jää hämärän peittoon..

Lankojen menekki:

Kokonaispaino M koon paidassa, L koon leveydellä 570 g

Helman resori, hihojen resorit + poolokaulus : n. 90 g

Helman raidan pohjaväri: n. 40-45 g

Helman raidan kontrasti: n. 20 g

Hihan raidan pohjaväri: n. 20-25 g

Hihan raidan kontrasti: n. 10 g

Kaarrokkeen ensimmäinen iso raita: n. 60 g

Kaarrokkeen ison raidan kontrasti: n. 30 g

Kaarrokkeen pienemmän raidan pohjaväri: 35 g ei riittänyt, jäi vajaaksi 4:llä rivillä

Kaarrokkeen pienempi kontrasti: en muistanut punnita??

Kuulisin mielelläni, jos aiot tehdä tällaisen jämälankapaidan ja sait apua minun (epäselvistä) mittauksistani. Esittelin paitaa myös YouTube-kanavallani, jonne pääset klikkaamalla tästä. Uusimmassa neulepodcast-jaksossani on myös arvonta, jossa palkintoina on kaksi ohje + lankapakettia, käy ihmeessä katsomassa jaksoni. Minut löytää myös Instagramissa nimellä @asevelikylassa. Kivoja neulehetkiä. <3

Meillä on aina tehty käsitöitä. Äiti on käsitöiden opettaja ja tekee paljon niin puutöitä kun ompelukin. Paappa on puutöiden opettaja ja taitava käsistään, mummo on aina kutonut meille paitoja ja sukkia. Mummu taas virkkasi meille pehmoeläimiä, kun olimme pieniä, joten voisi sanoa että minullekin on käsityöt tullut verenperintönä. Sen verran tiedän vanhempieni isovanhemmista, että hekin olivat taitavia tekijöitä, joten tiedän, mistä inspiraatiota ammennan. Mummun asuntoa tyhjättiin muutama vuosi sitten ja minä sain sitten tarkistaa mummun käsityökorin. Siellä oli lankakerien ja puikkojen lisäksi muutamat aloitetut villasukat ja yksi aloitettu villapaita, joka oli lähes viimeistelyä vaille valmis.

Sukkien alut purin ja otin langat talteen, mutta villapaidan kanssa oli nähty jo niin suuri vaiva, että halusin saattaa sen loppuun. Paita on kokoa 130 tai 140, joten se on aloitettu 40-50 vuotta sitten. Esikoiseni on nyt lähes 130 senttinen, joten oli aika kaivaa villapaidan kappaleet esille säilöstä ja kutoa se valmiiksi, jotta se tulisi käyttöön. Onnekseni paidan ohjekin oli tallella, joten minun ei tarvinnut pähkäillä, miltä paita kuuluisi näyttää valmiina. Paidasta oli valmiina alaosa ja hihat, joten minun tehtävänä oli vain yhdistää kaikki palat toisiinsa ja kutoa paidalle kaulus. En ollut koskaan tehnyt paitaa näin, joten oli hauska kokeilla hihojen ompelua paitaan.

Paita kulkee meillä nimellä jääkiekkopaita, koska ohjeessa oleva lapsi pelaa jääkiekkoa ja paidan hihassa komeilee pelinumero. Olisin mieluusti jättänyt pelinumeron laittamatta, koska silmukoinnin tekniikka ei ole minulla oikein hallussa.. Esikoiseni halusi kuitenkin kovasti kahdeksikon hihaan, joten parhaani tein, jotta siihen tulisi jonkunlainen numero. En ole työn jälkeen kauhean tyytyväinen, mutta esikoisen ilmeen jälkeen päättelin sen kelpaavan.

Lankana työssä on Rondon Timantti-lankaa, ohjeen mukaan se on konepestävää puhdasta uutta villaa. Paita oli ollut monta kymmentä vuotta suljetussa pussissa, joten se täytyikin pestä koneessa. Paidassa on vielä pieni haju, joten taidan liottaa sitä vielä etikkavedessä tai viedä pihalle pakkaseen, kun talvikin kerran on saapunut. Esikoinen sanoi aikovansa luistella tuo paita päällä ja sitä vartenhan se on joskus aloitettukin niin menköön minun puolestani, kunhan laittaa jonkun takin vielä paidan alle. Onneksi saatoin loppuun tämän mummun aloittaman projektin, tästä tuli tosi hyvä mieli niin minulle, kun esikoiselle, joka muistelee vanhaa mummuaan.

Marraskuu alkaa olla jo hiukkasen yli puolenvälin ja vaikka kivenkovaa väitän muulle perheelle, että joulujutut saisi vielä odottaa, olen itsekseni jo suunnitellut joulua aika paljon. 😀 Olemme sopineet jouluruuista, olen ostanut jo muutaman joululahjan ja tiedän joitain lasten toiveita, vaikka virallista toivelistaa ei ole vielä kirjoitettu. Lelulehdistä on kyllä rastitettu joka ikinen lelu, mutta ehkä sitä pitää vielä työstää.. Joulun aika on ihanaa ja ehkä viikon päästä meilläkin on tähdet ikkunoissa, mutta sitä ennen eletään vielä hiljaista suunnitteluvaihetta. Siispä ajattelin kirjata ylös tämän vuoden joulukalenterin sisällön. Meillä kotona asustelee Teppo-niminen kotitonttu, joka on jo monena vuonna tehnyt meidän perheelle joulukalenterin. Tänä vuonna Teppo on ollut meillä kesätöissäkin, sillä kaikenlaista on sattunut niin meidän aikuisten kun lastenkin toimesta.. Mutta tosiaan, Teppo keksii meille joulun odotukseksi kaikenlaista kivaa tekemistä myös siksi, että minä saisin kaiken hoidettua rauhassa, eikä sitten kertarysäyksellä.. Ensimmäistä kertaa blogiani lukeville: suunnittelija ja listojen rakastaja täällä hei. Tänä vuonna olenkin opiskeluhommissa eikä aikaa ole samalla lailla kuin kotiäiti-vuosina, joten jos joku tuntuu liian raskaalta, voi päivien luukkuja vaihtaa päikseen. Kannattaa vaan itse pitää mielessä mitä mihinkin pussiin sujauttaa..! Listaan tähän useampia tehtäviä alle, niin on ainakin vaihtoehtoja jos tuntuu ettei pysty alkuperäistä suunnitelmaa toteuttamaan rauhallisin mielin. Muutama päivä on meidän kalenterissa lyöty lukkoon jo etukäteen, vinkkinä myös muille.

Tänä vuonna meidän kalenterista löytyy joitain näistä:

• Ensimmäisenä päivänä kalenteri on ilmestynyt ja sieltä tulee kirje Tepolta. Teppo on piiottanut ympäri taloa joulukirjoja, joita lapset saavat etsiä 1.12
• Kodin koristelu
• Piparien leivonta
• Piparitalon rakennus
• Muiden jouluherkkujen leivonta
• Lintujen joululahja (siemenkakku pihalle)
• Hyväntekeväisyyteen joululahja (esim. Hope)
• Joulukorttien askartelu
• Jouluinen askartelu
• Lasten kauneimmat joululaulut 5.12
• Edvininpolun joulupuuro 11.12
• Joulumarkkinat
• Kuusen haku
• Kuusen koristelu
• Retki
• Yökyläily mummilassa
• Peli-ilta
• Elokuva-ilta
• Herkkuiltapala
• Kirjastosta joulukirjoja
• Uinti
• Pulkkamäki-optio
• Jäälyhdyt (saa nähdä tuleeko pakkasta..)
• Meillä vietetään myös pikkusiskon syntymäpäiviä jouluna, joten silloin tulee hänelle kirje Tepolta
• Joulusauna
• Aatto

Aineettomia joulukalentereita löytyy useastakin blogista, mutta tämä on meillä hyväksi havaittu kaava. Tämä ei ole millään lailla sitova ja jos kiire painaa päälle niin pussiin voi sujauttaa vaikkapa pienen herkun. Meillä on ollut joskus myös huulirasva, pinnejä, pampuloita, pikkulego osiksi hajotettuna, pikkuauto tai muuta vastaavaa. Mikä vaan on lasten mielestä menestys, joten en malta odottaa joulukuun ensimmäisen aamua, kun lapset tulevat vintistä alas keittiöön. Ai että, ihanaa joulun suunnittelua kaikille!

Puutarhapäiväkirja

Tämän vuoden satokausi alkaa olla kerätty ja säilötty, ainakin oman pihan antimien osalta. Vielä voisin käydä poimimassa karpaloita ja ehkä koittaa sienionneani kertaalleen. Tuntuu siltä, että on hyvä kirjata ylös onnistumiset ja epäonnistumiset, jotta kevään koittaessa olisi jonkunlainen suunnitelma valmiina. Tämänvuotinen sato oli oikein onnistunut, viime vuoteen verrattuna runsaampi ja monipuolisempi. Siirsimme vuosi sitten keväällä kasvimaan uuteen paikkaan ja tänä keväänä jatkoimme sen parissa. Laitoimme kasvimaan reunukselle uudet kivet (vanhat tiilet) ja toimme kuorikatetta reunoille, jotta nyppimämme rikkaruohot pysyisivät poissa. Kasvimaasta tuli heti paljon viihtyisämpi ja tulihan siellä vietettyä kevään ja kesän aikana paljon aikaa viljelysten parissa.

Tänä vuonna istutimme kasvimaalle porkkanaa, perunaa, sipulia ja lehtikaalta. Lehtikaali ei menestynyt tällä kuumalla paikalla, mutta perunasadosta tuli erinomainen, samoin porkkanasta. Sipuli menestyi meillä nyt ensimmäistä kertaa ja siitäkin saimme hyvän sadon. Näitä kaikkea istutamme ensivuonna uudelleen, lisäksi täytyy mahduttaa punajuuri vielä kasvimaalle, koska se on minun ja esikoisen herkkua.

Kokeilimme tänä vuonna ensimmäistä kertaa viljellä tomaattia ja veimme kasvimaalle yhden istutuslaatikon. Esikasvatin taimia ja hoivasin huolella, koulin valmiiksi ja kun istutin taimet laatikkoon, ne kuolivat. Haimme sitten puutarhamyymälästä muutaman valmiin ja vahvan luumutomaatin taimen ja istutimme ne laatikkoon. Rakensimme tukia tomaateille, mutta ne taipuilivat silti ja katkesivatkin. Näistäkin saimme silti satoa, kypsyttelemme edelleen pimeässä kellarissa tomaatteja meille napsittavaksi. Hyviä tulivat, ensi kesänä uusi yritys tomaateille!

Kasvimaan lisäksi meillä on istutuslaatikoita. Niihin istutimme tänä vuonna lehtikaalta, rucolaa, pinaattia, yrttejä, kesäkurpitsaa ja papuja. Lehtikaalesta olemme saaneet hyvän sadon, pakastin osan smoothieita varten ja osan olemme syöneet kesän mittaan. Yrtit ja muut vihreät menestyivät myös suhteellisen hyvin, tosin se osa yrteistä, jotka istutettiin tomaattien kanssa kuivahtivat. Paikka oli näille aivan liian kuuma. Kesäkurpitsat ostimme taimina, monet yritykset esikasvattaa ovat epäonnistuneet, mutta näin olemme saaneet hyvän sadon. Niin hyvän, että ensi kesänä en taida haluta kasvattaa kesäkurpitsaa. 😀 Pavut eivät tänä vuonna lähteneet, taisimme olla liian myöhässä niiden kanssa. Se jäi harmittamaan, koska pavut ovat todella hyviä.

Ensi kesän listalle tulee uutena punajuurten lisäksi ainakin valkosipuli. Ehkä voisi kokeilla härkäpapuakin, mutta saa nähdä. Meidän pihasta on myös saatu tänä vuonna mansikoita, viinimarjoja, vadelmia, jonkun verran omenia, luumuja ja pienen pieni sato pensasmustikkaa. Lisäksi ahomansikka valtasi kukkapenkkini, joten niistäkin olemme saaneet nauttia. Ehkä istutan kesäkukat ruukkuihin ja annan mansikoiden olla kukkapenkissä. 🙂 Metsästä olemme keränneet sieniä, mutta mustikat jäivät tältä kesältä poimimatta. Onneksi pakkanen on pullollaan muita marjoja niin ehkä se kompensoi niiden puutteen.

Esikoinen täytti viime viikolla 6 vuotta ja juhlimme niitä kahteen otteeseen. Ensimmäisenä juhlimaan tulivat lapsen kaverit ja viikonloppuna sukulaiset. Rakastan järjestää synttäreitä ja mielestäni on kiva pitää teemajuhlia. Meillä on ollut useampia teemoja jo, jääkiekkosynttärit, junasynttärit, olympialaiset ja pikkusiskon Frozen-synttärit. Tänä vuonna kiinnostuksen kohteena ovat olleet dinosaurukset, joten oli luonnollista järjestää dino-synttärit. Tuskin lapset piittaisivat, jos mitään teemaa ei olisi, mutta minulle tämä on mielekäs tapa järjestää lapselle syntymäpäiviä. Oman lisämausteen näihin syntymäpäiviin tuo se, että en juuri halua ostaa rekvisiittaa teeman mukaan, vaan askartelemme itse tai hankimme käytettynä jotain. Kun etsin inspiraatiota juhliin, törmäsin useampiin yrityksiin, jotka tarjoavat hienoja koristeita ja kertakäyttöastioita juhliin, mutta minulla tämä on kuitenkin pienen budjetin hommaa, enkä suosi juhlissa juuri kertakäyttöastioita. Ilmapallot ja servietit olivat kertakäyttöiset, mutta sen verran olen antanut myönnytyksiä tämän asian suhteen.

Askarreltiin yhdessä lasten kanssa koristeita juhlia varten kotona olevista materiaaleista. Minulla on kotona jonkin verran askartelutarvikkeita, joten materiaalia löytyi ihan hyvin. Selailimme yhdessä pinterestiä ja nappasimme sieltä ideoita niin koristeisiin, leikkeihin kun tarjoiluihin. Teimme puun lehti-köynnöksen, johon jokainen meistä leikkasi eri muotoisia lehtiä ja sitten ompelukoneella yhdistimme lehdet yhdeksi isoksi viiriksi. Lasten visio ei ihan kohdannut omani kanssa, mutta esikoisen juhlathan nämä ovat ja ihana siitä tuli, juuri lasten näköinen. Koristeiden virkaa toimitti myös kodissa olevat viherkasvit, jotka kuskattiin keittiöön tuomaan tunnelmaa. Väriteemaan sopivat ilmapallot pääsivät myös esille ja niistä on iloa vielä pitkään juhlien jälkeenkin. Pöytäkoristeina toimi erilaiset dinofiguurit, jotka koristivat niin ruokapöytää, kuin tarjoilupöytää.

Leikkejä varten askartelimme pahvista ison dinosauruksen pään, johon leikkasin reiän. Leikin tarkoituksena on ”metsästää” dinosaurus lasten korkkipyssyllä. Leikki oli menestys, kiinnitimme dinosauruksen pään kahteen laudanpätkään ja iskettiin maahan, jotta se pysyi pystyssä. Toinen leikki oli klassikko nimeltä ”aasin häntä”, tässä yhteydessä Triceratopsin sarvi. En ole kummoinen piirtäjä, mutta mallista onnistuu tällainenkin. Jokaiselle lapselle oli oma nimikoitu sarvi, joka sokkona yritettiin kiinnittää oikealle paikalle. Leikit leikittiin pihalla, joten huivin virkaa toimitti lasten omat pipot. Omat lapseni ovat sen verran epeleitä, että kurkkivat villapipon läpi, mutta fuskauksen huomasi helposti.

Tarjoilut olivat lähes kaikki maidottomia, munattomia, sekä gluteenittomia siitä syystä, että muutamalla kaverilla on yliherkkyyksiä. Halusin omankin mielenrauhani takia tarjota kaikille samaa, ettei tarvitse murehtia, ettei suuhun mene vahingossa vääriä ruokia. Lisäksi tuntuu kivalta, että kaikki voivat syödä samaa. Tarjolla oli mm. dinosauruksen suomuja (nachoja), lentoliskon ruokaa (karkkimatoja), kalaliskon suomuja (gluteenittomia lakuja), dinon munia (viinirypäleitä) muinaista mutaa (mutakakku) dinon luita (suolatikkuja, jotka olivat ainoat ei-sopivat), liskojuomaa (päärynä Mehukattia), esihistoriallinen siili (cokctail-tikku siili) ja mokkapaloja. Tarjoilut olivat menestys ja onneksi niitä jäi vielä seuraavallekin päivälle. 🙂

Meidän kaverisynttärit ovat noudattaneet samaa hyväksi havaittua kaavaa jo kolmet synttärit. Ensin leikitään pihalla, sitten syödään herkkuja, jonka jälkeen mahdollisten lahjojen avaus ja sisäleikkiä. Lapset eivät kerkeä riehaantua sisällä ennen kun synttärit ovat ohi, kun ovat ensin saaneet purkaa jännitystään pihalla. Meillä oli lapsia kymmenkunta ja kaikki sujui ihanan hyvin ja rauhallisesti, vaikka synttärit olivat perjantai-iltana. Esikoisella on kivoja kavereita ja onneksi yhden kaverin pikkusiskosta oli meidän pikkusiskolle seuraa, jotta hänellekin oli seuraa. Pikkusiskon synttärit ovat joulukuussa ja hän on jo päättänyt, kenet haluaa kutsua.. Taitaa siis olla hänen ensimmäisten kaverisynttäreiden paikka! Syntymäpäivä on joulukuussa, joten tulee piiiitkä odotus. 🙂

Kaupallinen yhteistyö Kolme Cosmeticsin kanssa

Kesäloman reissut alkaa olla meidän perheen osalta reissattu, ja aika mukava määrä erilaisia aktiviteettejä onkin kesän aikana tullut koettua. Osa retkistä on suuntautunut huvilalle, osa muualle Suomeen ja tuli tässä yksi telttaretkikin tehtyä! Olemme uineet kylpylässä ja käyneet vesipuistossa pulikoimassa ja peseytyminen onkin aina hyvin iso osa reissuja ja retkiä, varsinkin lasten kanssa tahmakäpäliä on tullut pestyä hyvin usein. Minulla on tämän kesän aikana ollut testissä kaksi erilaista palasaippuan säilytysratkaisua Kolme Cosmeticsilta ja molemmat olen todennut toimiviksi ja helposti kuljetettaviksi.

Totesin jo pari vuotta sitten Kolme Cosmeticsin saippuat erinomaisiksi ja olenkin niitä säännöllisesti käyttänyt muun perheen kanssa. Tuolloin sain kokeiluun ensimmäisen version palasaippua-pussukasta, tästä postauksesta voi lukea siitä enemmän. Tänä vuonna heille on tullut myyntiin Kosmetiikka mehiläisvahakääre, joka sopii hyvin palasaippuoiden tai voiteiden säilytykseen. Kolme Cosmeticsin mehiläisvahakääreet ovat helppokäyttöisiä ja ne ovat valmistettu kierrätyskankaasta Suomessa. Käytän kotona muutenkin mehiläisvahakääreitä elintarvikkeiden säilytykseen, mutten ollut tullut ajatelleeksi, että niitähän voisi käyttää myös saippuakotelona! Kääre on ollut käytössä koko kesän, eikä se ole mennyt miksikään reissurymyissä! Mehiläisvahakääreen voi pestä haalealla vedellä, mutta kuumuudelle sitä ei kannata altistaa.

Toinen ihana uutuus on Matka-niminen saippuakotelo, joka on valmistettu yhteistyössä Väylä ry:n kanssa. Täytyy todeta, että kaikista kokeilemistani saippuakoteloista tämä miellyttää itseäni kaikista eniten. Tähän koteloon mahtuu useampikin saippua tai shampoo ja sinne voi laittaa saippuat märkinäkin. Kotelon voi ripustaa roikkumaan ja saippuat kuivuvat siellä. Kotelo ei päästä läpi vettä eikä saippuaa ja jos se tulee tahraiseksi, sen voi aivan hyvin huuhdella vedellä. Se, että Matkan valmistuksessa on tuettu kehitysvammaisten työllistymistä, eli pussit on ommeltu käsityönä Suomessa, on aivan mahtava juttu ja tuollaiset asiat vaikuttavat minun ostopäätöksiin positiivisella tavalla. Kotimaisuus ja kestävä kehitys ovat minun arvolistallani korkealla ja mielestäni Kolme Cosmetics vastaa näihin arvoihin hyvin.

Säilytysratkaisujen lisäksi olen testannut myös uutta palavoidetta ja voidemaista deodoranttia. En ollut itse kuullut palamuodossa olevasta voiteesta ja olin tosi iloinen päästessäni mukaan testiryhmään. Minulla oli testissä Oat+Sweet Basil voidepala, joka on suunnattu kosteuttamaan kuivaa ihoa. Kotimainen kaura ja mehiläisvaha hoitaa kuivaa ja herkkää ihoa, ja basilika ja laventeli antavat voiteelle kivan tuoksun. Tuotetta on helppo käyttää, palasta sulaa käsiin rasvaa ja siitä sitten iholle. Rasva sopii hyvin myös lasten ihoille, jota meidän käyttämä aurinkorasva kuivatti kovasti.

Kovaan testiin joutui myös Toxfree deodoranttivoide, kun kesän lämpötilat huitelivat yli hellelukemien monena viikkona putkeen. Olen testannut monia luonnonkosmetiikan deodorantteja ja tämä kuuluu kyllä kärkikastiin. Täytyy nyt sanoa vielä se, että se, mikä toimii minulle, ei välttämättä toimi muille. Eikä tämä deodorantti täysin estä hikoilua, mutta auttaa ihoa pysymään kuivempana ja ehkäisee haitallisia hajuja. Minulla oli testissä teepuuta sisältävä voide, jota voi käyttää niin miehet, kuin naisetkin. Deovoide on riittoisa, avattuna se säilyy vähintään 6 kk ja pidempäänkin, jos käyttää tuotetta aina puhtain käsin. Sitä otetaan pieni nokare sormenpäihin ja hierotaan kainaloihin. Tässä tuotteessa on käytetty soodaa valmistuksessa, joka ei välttämättä sovi kaikille. Kolme Cosmeticsin deodoranteissa sooda on hieman helpommin siedettävämmässä muodossa, mutta jos on sille yliherkkä, kannattaa kainalot pestä aina yöksi. Tämän deodorantin kanssa aion jatkaa kokeilua, toivottavasti se toimii myös syksyn ja talven stressaavissa tenttitilanteissa..

Mielestäni Kolme Cosmetics on monipuolinen kosmetiikkavalmistaja ja muitakin tuotteita löytyy moneen makuun ja tarpeeseen. Meidän perheen tarpeisiin on ainakin löytynyt sopivat tuotteet ja ne ovat aina mukana meidän tulevillakin reissuilla. Toivottavasti sinäkin löydät omasi!

Ihanaa syyskesää!