Ihanan pehmeä villapaitani valmistui vihdoinkin. Olen huono kutomaan itselle mitään, mutta kun näin tämän ohjeen instagramissa, täytyi heti ottaa työ puikoille. Ennen tämän paidan aloittamista olin saanut isoveljen isbjörnshoodien valmiiksi ja siitä oli jäänyt sopivasti lankaa. Paidan tekemisessä oli pitkä paussi, koska tilaamani lankaa ei saatu lankakauppaan ja pikkusiskon syntymä aiheutti myös pienen tauon kutomiseen. Mutta nyt, sopivasti kesähelteille valmistui tämä ihana paita.. Syksyllä viimeistään tämä pääsee kovaan käyttöön. Pidän erityisesti helman takaosasta, joka on tehty lyhennetyillä kerroksilla.

Alaosa valmis, seuraavaksi hihat.

Isbjörnshoodie ja Mammas isbjörnshoodie, Lykkeliten design

Ohje on Victoria Snellmanin suunnittelema ja se löytyy hänen verkkokaupastaan. Sieltä löytyy myös ohje lasten isbjörnshoodieen ja monia muita ihania ohjeita. Ohjeet on ruotsiksi, mutta voin tarvittaessa toimia kääntöapuna. Lankana on Dropsin ihanan kevyt ja pehmeä Air ja värinä on helmiäisen harmaa. Air on sekoite alpakkaa ja merinovillaa ja koska se on paksua, se neuloutuu nopeasti.

Ainut huono puoli tässä langassa on, että se nukkaantuu tosi paljon. Isoveljen paita on ollut puolisen vuotta käytössä ja se on tosi nukkainen. Harmittaa, koska olisin saattanut valita jonkun toisen langan, jos olisin aiemmin tämän huomannut. Olen aikeissa hankkia nukkaa poistavan kamman, jospa se auttaisi.

Tuntuu, että viime viikot on ollut pelkkää pihalla syömistä ja grillausta, eikä arkiruuista ole ollut tietoakaan. Tämähän on siis ollut vain hyvä, koska mielikuvitus ruokien suhteen meinaa välillä olla kateissa.. Huomenna on taas maanantai ja kauppapäivä. Me olemme lähdössä Tampereelle sukulaisiin, joten ihan kaikille päiville ei tarvitse miettiä ruokia. Tietysti reissusakin tulee noudatettua samaa ruokarytmiä, mutta mietitään sitä sitten myöhemmin. Ajattelin kuitenkin inspiraatioksi koota viikon ruokalistan, jos tämä helpottaisi jonkun muun arkea. Kaikki ruuat on kasvis- tai kalaruokia ja maitotuotteet on helposti korvattavissa esimerkisi kauramaidolla. Tälläkin kerralla tein jokaista ruokaa tuplamäärän niin saimme seuraavan päivän lounaalle valmiin annoksen.

Itsetehtyjä kalapuikkoja

Teemme useimmiten kalapuikot itse. Olemme käyttäneet lohta, niinkuin viimeksi, mutta myös esierkiksi tuska käy hyvin. Lohifileet pyöritellään ensin esimerkiksi vehnäjauhoissa, sitten kananmunassa ja viimeiseksi korppujauhoissa. Sitten vain pannulle paistumaan. Kalapuikkojen kaveriksi perunamuusia ja tartarkastiketta!

Kasvisrisotto

Kaipasin vaihtelua arkiruokiimme ja kokeilin elämäni ensimmäistä kertaa tehdä oikeaa risottoa. Aiemmin olen tehnyt risoton tavalliseen riisiin, koska olen ajatellut, että tässä olisi hirveä vaiva. No, ei ollut.. Risottoon tuli porkkanaa, papuja, paprikaa ja kesäkurpitsaa ja valkosipulia. Päälle raastoin parmesaania. Yhdistelin muutamaa eri reseptiä ja toivottavasti muistan seuraavalla kerralla, mitä tein, koska tätä aion tehdä uudestaan.

Pinaattipannaria

Pinaattipannari kuuluu niihin ruokiin, johon kaapeista löytyy aina ainekset. Kaiken lisäksi sen tekeminen on helppoa ja maistuu isoveljelle aina. Tällä kertaa lisukkeina oli perunamuusia ja salaattia. Useimmiten tämä tarjoillaan raejuuston ja porkkanaraasteen kanssa. Pinaattipannari on myös erinomainen retkieväs!

Tonnikalapasta

Tästä reseptistä kiitokset menee eräälle ihanan pienen pojan äidille! Tämä on myös sarjassamme helppoa ja hyvää nopeasti. Ruoka valmistuu 20 minuutissa. Keitetyn pastan sekaan kaadetaan pussillinen pakastepinaattia ja kuumennetaan. Sekaan laitetaan myös tonnikalaa ja aurinkokuivattua tomaattia. Lopuksi päälle hieman fetajuustoa. Emme kauhen usein syö tonnikalaa, mutta silloin kun sitä ostamme, tarkistamme aina, että se on vastuullisesti kalastettua. Pinaattia taas syömme usein. Pakastealtaasta tarttuu jokaisella kauppareissulla mukaan muutama pussi valmiiksi hienonnettua pinaattia.

Peruna-purjo sosekeitto

Sosekeitot on meillä takuuvarma menestys. Isovelikin syö sosekeittoa aina hyvällä ruokahalulla. Tämän hetken suosikki on peruna-purjokeitto. Keiton kanssa täytyy aina olla jotain purtavaa, tällä kertaa raejuusto oli unohtunut kauppaan niin laitoimme päälle auringonkukan siemeniä.

Kasvis-kaalilaatikko

Varhaiskaalilla on nyt sesonki, joten nappasin kaupasta kaalin mukaani. Tämä kaalilaatikko on mielestäni tosi hyvän makuista eikä muistuta ollenkaan sitä kaalilaatikkoa, mitä ylä-asteella välttelin. Tämä vaatii hieman enemmän laittamista, mutta hyvää kannattaa odottaa. Lisäsin reseptiin vielä tetrallisen vihreitä linssejä, niin tuli vielä ruokaisampi. Kannattaa kokeilla! Hyvää (ruoka)viikkoa kaikille!

Ai että, vihdoinkin se kevät koitti oikein kunnolla! Pihamaalla vihertää ja ulkona tarkenee jopa shortseilla. Mikaelilla oli helatorstain lisäksi perjantaikin vapaa, eikä meillä ollut mitään menoja, joten päätimme käyttää koko pitkän viikonlopun pihan kunnostukseen. Ennuste lupasi mahtavaa säätä, niin mikäs sen parempaa, kuin puuhastella pihamaalla. Olimme etukäteen miettineet (myönnetään, tein taas listan), mitä kannattaisi tehdä ja saimmekin paljon aikaiseksi!

Risusavotta, pikku apulaisella asiaan kuuluvat varusteet.

Ensimmäisenä listalla oli risujen vieminen. Kaivoimme maasta ylös muutaman pensaan ja lastasimme peräkärryn täyteen ja veimme sen Stormossenin risuasemalle. Samalla reissulla ostimme sieltä peräkärryllisen kompostimultaa, mitä tarvitsimme useampaan paikkaan. Peräkärryllinen multaa meni kasvimaalle, viljelyslaatikkoihin, kukkapenkkiin sekä yhden pensaan paikalle, mihin istutimme nurmikonsiemeniä. Istutin viljelyslaatikoihin jo kesäkurpitsan taimet, jotka olin esikasvattanut sisällä.

Uutta multaa viljelyslaatikoihin

Istutin kesäkurpitsan taimet viljelyslaatikkoon

Kukkien ja kukkapenkin hoito on kaukana omalta mukavuusalueeltani. Istutan ja hoidan mielelläni hyötykasveja, mutta kukat on vähän vieraampi alue. Kukkapenkki on kuitenkin kaunis, joten yritämme sellaista nyt laittaa alulle. Uusi kukkapenkki tulee vanhan tilalle. Otin talteen vanhat kukkasipulit jo viime kesänä, kun kaivoimme vanhan ja pahasti villiintyneen kukkapenkin ylös. Laitoimme aluskankaan penkin pohjalle ja reunustimme penkin vanhoilla kivillä, jonka jälkeen täytimme sen mullalla. Seuraavaksi täytyy varmaan lähteä katselemaan kukkia.. Vinkkejä hyvistä perennoista saa antaa!

Uusi kukkapenkki tulossa vanhan tilalle

Terassikalusteet jäi jostain syystä pesemättä syksyllä, joten ne kaipasivat kipeästi pesua, samoin kuin itse terassi. Niissä riitti jynssäämistä, mutta niille oli kovasti käyttöä jo tänä viikonloppuna, kun kaikki ruuat syötiin pihalla. Säännöllisistä ruoka-ajoista pidettiin kiinni myös näinä päivinä ja ruokailumukavuuden maksimoimiseksi kävimme ostamassa terassille aurinkovarjon. Ostimme myös uuden pöytäliinan ja sain vihdoinkin yhden penkinpäällisen valmiiksi. Penkinpäällisestä kirjoitan lisää, kunhan olen saanut valmiiksi päälliset myös tuoleille. Niissä saattaa kestää toiset neljä vuotta..

Terassin pesua

Tein penkinpäällisen vanhasta matosta.

Pienet kesävarpaat

Tämä viikonloppu on ollut ihan mahtava, eikä se ole vielä edes ohi! Hyvää huomista äitienpäivää kaikille äideille!

Meillä on ollut monena vuotena tapana heittää verkot vesille heti jäiden lähdön jälkeen. Se tuntuu olevan ainoa hetki, kun vanhempieni huvilalta tulee kunnolla ahventa. Kala on ollut minulle ykkösinhokkiruoka pienestä asti. Kun koulun käytävillä haisi kalakeitto, katosi ruokahaluni samantien. Vasta noin kymmenen vuotta sitten olen ruvennut syömään kalaa hyvällä ruokahalulla. Yritämme syödä kalaa kotona 2 kertaa viikossa, joten kalasaaliille olisi kovasti käyttöä. Muuten en niin piittaa kaloista, varsinkaan jos niitä näkyy vedessä, kun pitäisi mennä uimaan..

Verkot vesille

Lähdimme huvilalle perjantaina ja veimme verkot vesille jo illalla. Minulla on tässä hommassa soutajan rooli ja se sopii mainiosti. Aamulla heti aamupalan syötyämme lähdimme nostamaan verkkoja. Verkon alkupäähän ei ollut tartunut kalaa, mutta sitten alkoi nousta saalista. Suurin osa oli särkeä, mutta joukossa oli muutama siika ja kymmenkunta ahventa. Siikaa jää harvemmin verkkoihin ja yhdellä siialla oli painoa vähän yli kilon! Verkkoihin oli ensimmäistä kertaa uinut myös kuha. Se oli tosin alamittainen, niin päästimme sen takaisin.

Tyytyväinen mies ja kilon siika

Irroitimme kalat verkoista rannalla ja heitimme särjet takaisin mereen. Olen itsekin uskaltautunut irroittamaan kaloja verkoista sen jälkeen, kun Mikael ehdotti hanskojen käyttöä. Vaikka särkeä pidetäänkin roskakalana, tuntuisi kurjalta antaa niiden kuolla turhaan, joten tapaan auttaa niitä pääsemään takaisin liikkeelle. Aluksi ne kelluvat kyljellään, mutta kun niitä pitää kaislojen avulla pystyasennossa jonkun aikaa, ne toipuvat ja lähtevät kohta liikkeelle. Sillä välin kun särkien pelastuspalvelu oli vaudissa, oli Mikael ja isäni irroittanut muut kalat verkoista. En osallistu myöskään perkuuhommiin vaan selvittelen mielummin verkkoja. Koska ahvensaalis jäi hieman laihanlaiseksi, veimme samantien verkot takaisin ja kävisimme illalla kokemassa ne.

Kalan perkausta ja verkkojen selvittelyä

Tarkoitus oli illalla vain kokea verkot, mutta siellä näkyi niin paljon kalaa, että päätimme nostaa ne ylös. Kokeilimme (Mikael kokeili) tällä kertaa irroittaa kalat heti veneessä. Särkien pelastuspartiota ei siis tällä kertaa tarvittu. Ahventa tuli päälle parikymmentä ja siikojakin kaksi lisää. Olimme tyytyväisiä saaliiseen joten emme enää vieneet verkkoja yöksi.

Isä ja pikku apulainen

Isoveli oli jälleen mukana hommissa. Hän kantoi kaloja takaisin veteen ja oli mukana perkaushommissa. Kalastus on hyvä tapa opettaa hänelle mistä ruoka tulee ja miten täytyy nähdä vaivaa ruuan eteen. Oli naurussa pidättelemistä, kun hän katsoi siikaa silmiin ja kertoi tälle, että ”nyt isä fileoi sinut”. Savukala on isoveljen herkkua ja savustimmekin muutaman appuran ja yhden siian. Viikonloppuna syötiin myös paistettuja ahvenfileitä ja paistettua siikaa. Pakkaseen saimme noin kilon siikafilettä ja kilon verra ahvenfilettä. Hirveästi hommaa kalastuksessa on, mutta nyt on ruokaa pakkasessa ja pisamia naamalla.

Voissa paistettua siikafilettä

Minun mielestäni vappuna kuuluu syödä perunasalaattia ja nakkeja. Tietysti vappuna kuuluu syödä paljon muutakin, mutta itsetehty perunasalaatti taitaa olla ykkösenä vappuruokien listalla (haha, taas lista). Tosin perunasalaattia tulee tehtynä niin juhannuksena kuin uutenavuotenakin ja se sopii erinomaisesti grilliruokien kanssa. Tälle reseptille löytyy siis käyttöä ainakin tuleville kuukausille!

Omenaa maun mukaan, sipulia ja suolakurkkua perunan lisäksi

Tämä resepti on muotoutunut vuosien aikana, enkä tiedä mistä olen tämän alunperin napannut. Salaatti maistuu joka kerta erilaiselta, koska en mittaile aineksia niin tarkasti. Saatan käyttää enemmän omenaa tai vaihtelen sipuleita. Keväisin on ihana käyttää kevätsipulia ja juhannuksena tapaan silputa sekaan ison nipun ruohosipulia! Perunasalaatti kannattaa tehdä valmiiksi päivää ennen tarjoilua, mutta maistuu se samana päivänäkin tehty hyvältä. Samana päivänä syötävä kannattaa vain maustaa vähän reilummin.

Perunat kannattaa pilkkoa ennen keittämistä

Esimmäiseksi kuorin perunat ja pilkon ne sopiviksi paloiksi. Käytän usein ihan tavallista (keltaisessa pussissa olevaa) perunaa. Ne keitetään kypsiksi. Sillä välin kun perunat kiehuu, laitan muun salaatin valmiiksi. Kuutioin suolakurkut ja pilkoin sipulin valmiiksi kulhoon. Omena kannattaa pilkkoa vasta, kun suolakurkku ja sipuli on valmiina kulhossa. Ne estävät omenaa tummumasta, joten ulkonäkö ei kärsi. Tällä kertaa laitoin kastikkeeksi creme fraichea ja turkkilaista jugua. Joskus olen käyttänyt pelkkää jugurttia, mutta tämä yhdistelmä toimii mielestäni parhaiten. Kun perunat on valmiit, jäähdytän ne kylmässä vedessä jonka jälkeen ne kaadetaan muun salaatin joukkoon. Maustoin salaatin sinapilla, suolalla ja mustapippurilla. Tällä reseptillä perunasalaattia tulee reilusti. Taaskaan en osaa tarkkoja mittoja antaa, mutta kannattaa kokeilla. Hauskaa vappua!

Pilko muut ainekset valmiiksi samalla, kun perunat keittyy

Perunasalaattiin tarvitset

8-10 perunaa

1 omenan (jos haluat enemmän raikkautta, käytä 2 omenaa)

2 suolakurkkua

1 sipuli/ nippu ruohosipulia

1 dl creme fraichea

1-2 dl turkkilaista jugua

Sinappia

Suolaa

Mustapippuria

Perunasalaatti valmis tarjoiltavaksi

Nämä on omasta mielestäni parhaita kasvisnakkeja

Perunamuusia tulee keitettyä usein liikaa, joko vahingossa tai tahallaan. Meillä tulee tehtyä sitä tarkoituksella vähän enemmän, niin saadaan paistaa lopuista rieskaa. Kerran appivanhempien ollessa kylässä harmittelin anopille, miten muusia tulee aina heitettyä roskiin, niin hän neuvoi tekemään lopuista perunakakkaroita. Useimmiten teen kakkarat ohrajauhoista, mutta olen kokeillut tehdä myös spelttijauhoista ja vehnäjauhoista. Joskus käytän myös kaurahiutaleita taikinassa. Muusi voi olla yhtä hyvin myös porkkanasta tai bataatista, niistäkin saa maistuvia rieskoja.

Uunituoreet perunarieskat

Kun leivon leipää tai tässä tapauksessa rieskaa, harvemmin mittailen jauhojen määrää. Oikean määrän oppii nopeasti tuntemaan käsissä. Ei anoppikaan osannut sanoa oikeata jauhomäärää, joten kokeilemalla mentiin ensimmäiselläkin kerralla. Muusia jää joka kerralla eri määrä, niin turhaahan se olisi desinmittoihin luottaa.

Taikinan voi nostella pellille lusikalla tai pyörittää pieniksi palloiksi

Rieskat voi paistaa jo samana päivänä kun muusi on tehty, tai jättää leipominen seuraavaan päivään.Jos leipoo seuraavana päivänä, kannattaa muusin sekaan kaataa maitoa sen verran, että muusi on taas notkeaa. Noin 5 dl annokseen muusia sekoitetaan yksi kananmuna ja suolaa. Jauhoja laitetaan niin paljon, että taikina ei tartu käsiin. Alkuperäisen ohjeen mukaan taikinasta pyöritellään palloja ja laitetaan pellille, mutta olen hypännyt tämän työvaiheen yli ja nostellut lusikalla taikinaa pellille. Minun rieskoista tulee aika isoja, joten niitä mahtuu pellille 6 kappaletta. Kakkarat taputellaan litteiksi jauhotetuin käsin. Pistele haarukalla reikiä leipiin ennen uuniin laittoa. Uuniin 250 astetta ja rieskoja paistetaan noin 15 minuuttia.

Litteiksi taputeltuihin kakkaroihin pistellään haarukalla reikiä ennen paistamista

Tarvitset

N 5 dl muusia (perunaa tai vaikka bataattia)

Maitoa, jos tarvii notkistaa muusia. Tähän voi käyttää myös kauramaitoa

Suolaa (jätä pois, jos kotona asuu pikkuväkeä)

Kananmuna

(Kaurahiutaleita n 1 dl)

Ohrajauhoja.

Parhaita suoraan uunista

Rieskat on parhaita uunituoreina, mutta meillä syödään niitä myös seuraavana päivänä. Näitä voi myös pakastaa.

Sunnuntaina oli aivan mahtava ilma ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Tuli hirveä tarve päästä retkelle. Mietimme helppoja kohteita tästä läheltä ja retkikohteeksi valikoitui Björköbyn Svedjehamn. Svedjehamn sijaitsee Raippaluodossa, Mustasaaren kunnassa ja sinne on Vaasasta noin 40 km matka. Svedjehamn kuuluu maailmanperintöalueeseen ja siellä näkyy selvästi maan kohoaminen sekä jääkauden aiheuttamat moreeniharjanteet. Alueelle on rakennettu Saltkaret niminen näkötorni, jonka huipulta voi ihailla De Geer-moreeneja.

Saltkaret näkötorni

Pakkasimme eväät ja kahvin termoksiin ja lähdimme ajelemaan kohti Raippaluotoa. Olimme perillä juuri lounasaikaan, joten nostimme lapset kyytiin ja kävelimme näkötornin juurelle, jossa on nuotiopaikka. Polttopuita löytyy Saltkaretin edustalla olevsta rakennuksesta, missä on myös vessat.

Nuotiopaikka n 90 metrin päässä näkötornista

Tornin juurella on myös toinen taukopaikka missä on pöytä ja penkit. Eväänä meillä oli ihanaa vihreää pähkinäpastaa ja jälkiruuaksi kahvia ja muutama keksi. Ulkona syödessä kaikki maistuu aina niin hyvältä!

Ruoka maistuu hyvin ulkona

Päätimme, että tällä kertaa vain syömme eväät ja käymme näkötornissa ja jätämme Bodvattnet runt -nimisen luontopolun kiertämisen toiselle kertaa. Polku Saltkaretille on esteetön, joten sinne pääsee vaunuilla tai vaikka pyörätuolilla. Isoveljellä on joku ”en jaksa kävellä”-vaihe, joten rinkka oli jälleen käytössä ja pikkusisko kulki myös kantorepun kyydissä. Kannatti lähteä, auringosta ja luonnossa oleilusta sai hirveästi lisää virtaa! Pienten kanssa retkeily vaatii hieman enemmän luovuutta ja varsinkin kärsivällisyyttä, mutta se on paras tapa viettää perheen yhteistä aikaa.

Tornin huipulta näkyy moreeniharjanteet ja maan kohoaminen

En malttanut enää pysyä pois pihamaalta, vaan jotain piti päästä puuhastelemaan. Valinnanvaraa ei ihan kauheasti ollut, piti valita omenapuiden leikkaus tai vattupuskien harvennus. No, omenapuiden leikkaus on minun mielestäni viheliäistä puuhaa niin valitsin vadelmapensaiden perkauksen.

Vadelmapensaat ennen harvennusta

Vadelmat ovat suosikkimarjojani ja odotan kovasti tuoreita vattuja! Harvennan vattupuskat joka vuosi huhti-toukokuussa. Vadelman verso on kaksivuotinen ja siihen tulee marjoja toisena vuonna, jonka jälkeen se kuolee. Leikkaan kaikki kuolleet versot pois. Kuolleet versot ovat väriltään harmaampia ja niissä on monta haaraa. Uudet versot ovat ruskeita ja suoria.

Pois leikattava verso on harmaa ja haaroittunut

Käytän leikkamiseen pieniä oksasaksia ja käsissä kannataa olla esimerkiksi nahkahanskat, koska oksat ovat piikikkäitä. Versot leikataan mahdollisimman läheltä juurta. Vanhat versot vien risuasemalle, kunhan se aukeaa. Välillä hirvittää katsoa pensasriviä harvennuksen jälkeen, koska rivit ovat todella harvat. Uusia versoja kuitenkin kasvaa kevään mittaan ja pian marjoja saa etsiä tiheistä pensaista.

Tämä saa jäädä!

Meillä vadelmat tuntuvat leviävän hirveästi ja siksi leikkaan surutta (ainakin melkein) pois ne, jotka kasvavat rivien ulkopuolella. Vadelmat täytyy tukea hyvin ja vedän uusia naruja joka vuosi sitä mukaa kun uudet versot ilmestyvät.

Jäljelle jääneet versot

En ole koskaan lukenut mistään, kuinka vadelmapensaita tulisi harventaa, vaan teen niin kuin paappa on minulle opettanut. Tämä menetelmä on toiminut hyvin ja meillä on ollut erinomainen vadelmasato jokaisena vuonna. Toivottavasti sato olisi runsas ja vähäetanainen tänäkin vuonna!

Pikku apulainen taas mukana hommissa

Ruokavalioni virallinen termi on pescovegetarismi. Eli syön pääosin kasvikunnan tuotteita, mutta syön myös kalaa ja käytän maitotuotteita. Syömme koko perhe samaa ruokaa, mutta Mikael ja isoveli syövät satunnaisesti liharuokiakin, varsinkin grillikauden aikana. Isoveljen lempiruoka taitaa olla nakkien (kasvis- ja tavallisten) ja ranskalaisten lisäksi punajuuripasta.

Kaupassakäynnin hoidamme yleensä maanantaisin ja pyrimme ostamaan viikon ruuat kerralla. Koska olen listaihminen, teen ensin listan siitä, mitä viikolla syömme ja sen mukaan teen kauppalistan. Itse listan teko on taidetta, koska kirjoitan ostokset siinä järjestyksessä lapulle, miten ne kaupassa tulevat vastaan. Käymme aina samassa kaupassa, joten tämä tekee kauppareissuista helpompia. Voitte vaan kuvitella, kuinka pahasti päivä menee pilalle, kun kaupassa on vaihdettu järjestystä..

Jääkaappi taas täynnä!

Ateriasuunnittelu helpottaa arkea ja kaupassakäyntiä sekä vähentää huomattavasti hävikkiä! Meillä menee todella harvoin mitään ruokaa roskiin, koska ostamme kaiken tarpeeseen. Rahaakin säästyy, kun ei tule käytyä usein kaupassa. Joskus täytyy käydä täydentämässä maitohyllyä tai hakemassa viikonloppuherkkuja ja silloin tulee tehtyä heräteostoksiakin.. Pyrin tekemään niin isoja annoksia kerralla, että saamme kaikki siitä seuraavalle päivälle lounaan. Tällä tavoin minun ei tarvitse miettiä ruuan laittoa kuin kerran päivässä! Ruuat on suurimmaksi osaksi vähäsuolaisia ja käy myös isoveljelle. Kerran viikossa on aina optio noutoruualle/ulkona syömiselle ja siksi yhdelle päivälle mietin mahdollisimman helpon ruuan, jos täytyy kokkailla kaksi kertaa päivässä. Pakkasessakin on aina jotain varalla.

Mitä meillä sitten syötiin?

Välillä on mukava päästä helpolla.

Maanantaina söimme spagettia ja kasvispullia tomaattikastikkeessa. Kasvispullat oli kaupan pakastehyllyltä, mutta sallittakoon se näin maanantaina..

Linssimuhennos

Tiistaina ruuaksi oli ruokaa, jota kutsun linssimuhennokseksi. Ensimmäisen kerran maistoin tätä kälyni luona linssikeittona, mutta minun keittiössäni se ei koskaan näytä keitolta, siksi sanon sitä muhennokseksi. Siinä on linssejä, vihanneksia, riisiä, kookosta, maissia ja mausteita. Todella hyvää!

Uunilohi ja uunijuurekset

Keskiviikkona oli kalapäivä. Prismasta saa nykyisin vastuullisesti kasvatettua kotimaista kirjolohta, mikä on ihan huippujuttu. Uunilohi ja uunijuurekset oli tämän päivän annos.

Soijarouhe-kesäkurpitsalasagne

Torstaina söimme lasagnea. Fuskaan aina lasagnen teossa. Minun versioni on mahdollisimman helppo, siksi sitä jaksaakin tehdä useasti. Paistan soijarouheen ja kasviksia ensin hetken aikaa, lisään sinne tomaattimurskan ja sopivan määrän kermaa. Vuokaan laitetaan kerroksittain kastiketta, juustoraastetta ja lasagnelevyjä. Sitten vain uuniin ja odottelemaan. Kiitokset tästä versiosta menee kummitädilleni.

Mifupasta vihanneksilla

Perjantaina vuorossa oli mifupastaa. Mifukastikkeen resepti löytyy googlesta nimellä maailman paras kanakastike. Kokeilin tuota reseptiä ensimmäistä kertaa ja hyväähän se oli.

Papu-pinaatti-parsakaalimunakas

Lauantaina söimme vanhempieni luona, joten sunnuntaina oli kahden ruuan päivä. Lounaaksi Mikael teki meille munakkaat ja päivälliseksi söimme peltimakaronilaatikkoa. Olen muutaman kerran tehnyt makaronilaatikkoa pellillä ja se on kivaa vaihtelua tavalliselle makaronilaatikolle.

Soijarouhe-makaronilaatikko

Tässä meidän ruokaviikko, toivottavasti sait tästä uusia ideoita!

Tämä viikko antaa toivoa keväästä. Pari viikkoa sitten olin varma, että meidän pihalta lähtee lumet vasta juhannuksena, jos silloinkaan. Säiden lämmetessä ja lumen sulaessa mieleen alkaa hiipiä keväisiä kuvia kasvimaasta. Meillä on pihalla muutama viljelyslaatikko ja pikkuinen kasvimaa. Viljelyslaatikoiden ympäriltä on melkein kaikki lumet sulaneet, joten voi hyvin miettiä, mitä tänä vuonna kasvattaisi. Esikasvatuksen aika alkaa olla nyt ja somessa onkin näkynyt paljon kuvia pienistä taimista. Ostin kaupasta kesäkurpitsan ja basilikan siemeniä ainakin alkajaisiksi.

Taimiruukkuja sanomalehdistä

Kotilieden sivuilla oli ohjeet taimiruukuista, jotka oli tehty sanomalehdistä. Innostun aina kierrätysjutuista, jotka tulevat tarpeeseen, joten tällaisia halusin ehdottomasti tehdä. Sanomalehdestä leikattiin sopivan kokoisia suikaleita, jotka kiersin ison pilttipurkin päälle. Taittelin ylimääräiset pohjaksi ja pyörittelin pohjaa pöytää vasten. Ruukku vaati hieman multaa pohjalle, että se pysyi pystyssä.

Siementen istuttamista isoveljen kanssa

Isoveli halusi tulla mukaan istutuspuuhiin ja otin hänet mielelläni taas mukaan. Laitoin multaa isoon kulhoon, josta hän sai lusikoida multaa taimiruukkuihin. Olin laittanut sanomalehtiä alustaksi, niin pieni (tai isompi) sotku ei haittaisi. Kun multaa oli tarpeeksi ruukuissa, kastelimme mullan. Hauskinta taisi olla laittaa kesäkurpitsan siemeniä pieneen koloon ja sitten peittää se. Basilikan siemenet oli niin pieniä ja samanvärisiä kuin multa, niin mielenkiinto ei pysynyt yhtähyvin yllä.

Kesäkurpitsan siemeniä

Hieman jännittää, kuinka paperiset taimiruukut kestää kastelua, mutta kokeillaan nyt näin. Ostin kaupasta muovisen istutuskaukalon ruukkujen alle, kun vesi menee sanomalehdestä läpi. Talon aurinkoisin paikka taitaa olla isoveljen huone vintissä, niin veimme siemenet hänen huoneeseen hyllyn päälle. Voimme yhdessä isoveljen kanssa sitten seurata taimien kasvamista. Ainakin toivottavasti..