En tiedä, onko niin, että entistä useampi on herännyt ekologisempaan ajattelumaailmaan, vai seuraanko itse esimerkiksi Instagramissa paljon sellaisia tilejä, jotka kannustavat ympäristötekoihin ja vihreämpiin valintoihin. Niin tai näin, meidän perheessä pyritään tekemään luonnolle parempia valintoja. Ympäristötekojen ei tarvitse olla suuria, pienetkin asiat auttavat tekemään maailmasta hieman puhtaamman. Esimerkiksi kangaskassin mukana kantaminen on sellainen teko, josta meidänkin tie kestotuotteiden on alkanut. Jo minun ollessa ala-asteella (eli 90-luvulla) meillä käytettiin kotona kestokasseja ja ne samat kassit taitavat vieläkin olla vanhemmillani käytössä! Pienestä se lähtee.. Ja kun tietoisuus lisääntyy, alkaa huomaamattaan valita enemmän kesto-vaihtoehtoja ja tekemään lisää ympäristötekoja.

Meillä on käytössä kestokassien lisäksi muutama kesto hevi-pussi, joita minun on tarkoitus ommella lisää. Oikeastaan niitäkään ei välttämättä tarvisisi, vaan kaikki hedelmät voisi pakata samaan kangaskassiin ja liimata hintalaput vaikka kassin kylkeen. Tässä on minulla paljon parantamisen varaa, turhan usein nappaan jotain pieneen muovikassiin. Mukaan lähteneet muovikassin päätyy meillä kyllä uusiokäyttöön, joten ihan kertakäyttötuote ne ei meillä ole. Aikoimuksena on lopettaa muovikassien käyttö lähes kokonaan. ”Lähes” siksi, että en vielä tiedä, mihin maustekurkut laittaisin muuten.. Onko teillä jotain ideoita tähän?

Ekoteoksi miellän myös vahvasti sen, että pyrimme käymään kaupassa kerran viikossa. Käymme isossa marketissa autolla ja jos tulee tarvetta täydentää, käymme kaupassa kärrytellen. Suunnittelen etukäteen viikon ruokalistan, jonka mukaan ostamme tarvittavat ainesosat. Näin tulee ostettua vain tarpeeseen, eikä ruoka kerkeä mennä pilalle jääkaapissa, joten ei hävikkiä! Olen hirveän onnellinen siitä, että meillä ei heitetä ruokaa pois. Parhaita keittiöhetkiä ovat ne, kun saa taiottua hyvän lounaan muka-tyhjästä kaapista. Onnistumisen hetkiä on myös ne, kun saa käytettyä joidenkin jauhopussien jämät tai raastaa juustonlopun johonkin ruokaan.

Minä jätin punaisen lihan pois ruokavaliostani ensimmäisen kerran kymmenen vuotta sitten ja kana ja kalkkuna jäi pois kolme vuotta sitten. Kalaa syön edelleen, mutta pyrimme ostamaan esimerkiksi kuhaa tai haukea, niin kuin tänään. Kalastamme keväisin, joten sitä riittää silloin omastakin takaa. Kotona meillä syödään kasvisruokaa tai kalaa, vain joskus harvoin mieheni ja muu perhe syö jotain lihaa, varsinkin kesäisin kun grillikausi alkaa. Lapset syö mielellään kasvisruokaa ja onkin ihana, että kasvissyönti on heille normaalia jo pienestä pitäen. Täältä löytyy lisää tietoa ilmastomyönteisestä ruokavaliosta!

Emme osta enää kaupasta talouspaperia, vaan olen ommellut vanhoista pyyhkeistä kestotalouspaperia. Näillä pyyhkeillä pyyhimme ensin lasten naamat ja sen jälkeen pyyhkäsen lattian sormiruokailijan jäljiltä. Keittiössä meillä on käytössä myös kestorätit ja käytämme ympäristöystävällistä tiskiainetta. Kertakäyttöiset kahvifiltterit on myös vaihtuneet kestoversioon. Meillä on paljon puupintoja, joten yleispesuaineena toimii (ainakin vielä) tällä hetkellä laimennettu mäntysuopa ja sen lisäksi käytän laimennettua etikkaa vähän siellä sun täällä. Erittäin hyvä pesuaine on Universal Stone, joka pesee puhtaaksi niin kaakelit, lavuaarit, kuin kumisaappaatkin!

Kumisaappaista pääsemmekin vaatehuoltoon! Pidennän mieluusti vaatteiden pesuväliä tuulettamalla vaatteita. Esimerkiksi villavaatteita ei välttämättä tarvitse ollenkaan pestä, kun villa puhdistuu pihalla. Kun pesen vaatteita, pesen täysiä koneita ja aina samanvärisiä. Jos täytyy pestä sekakone, heitän pyykin joukkoon värinkeräysliinan. En käytä huuhteluainetta, vaan lorautan huuhteluainelokeroon ruokalusikallisen etikkaa. Etikka pitää koneen puhtaana, auttaa vaatteita pitämään värinsä ja pehmentää pyykkiä. Etikan tuoksu/haju ei enää tunnu kuivassa pyykissä. Käytän tavallista väkiviinaetikkaa, koska se on edullista ja sitä saa isoissa tonkissa. Kun kausi vaihtuu, tapaan pestä meillä käytössä olleet kengät ja laittaa ne esimerkiksi talvisäilöön. Uuden talven tullessa on mukava kaivaa puhtaat kengät esille. Kengät pysyvät parempana, kun niitä huoltaa, eikä aina tarvitse ostaa uusia.

Ostaminen ja ostamisen tarpeen miettiminen onkin jännä juttu. Nuorempana tuli ostettua usein uutta vaatetta pikamuotiketjuista ja nyt kymmenen vuotta myöhemmin, olen vain tyytyväinen, jos ei tarvitse ostaa mitään itselle. Nykyisin tulee mietittyä tarkkaan, että tarvitsenko oikeasti jotain uutta? Jos tarvitsen, ostan mielummin ajattoman vaatteen ja sellaisen, joka kestää käytössä monta vuotta. Muutama kuukausi sitten omat luottofarkkuni repesi ja kyselinkin Instagramissa vinkkejä uusiin housuihin. Sain aika monta viestiä paikkauksen puolesta ja äitini lopulta paikkasikin ne! Ja hyvin paikkasikin, koska housut sai jatkoaikaa! En tiedä miksi minua aluksi hävetti kulkea paikatuissa farkuissa, mutta nyt pidän niitä mielelläni. Asennekysymys näköjään.. Lapsille yritän ostaa vaatteet kirpputoreilta, vaikka välillä tuntuu mahdottomalta löytää housuja 3,5 vuotiaalle pojalle.. Paikkailen kyllä kuluneet housut, mutta isoveli kasvaa niin hirmuista vauhtia, että lahkeet jäävät aina lyhkäsiksi. Ulkovaatteet ostan kaupasta, koska ulkoilemme todella paljon ja haluan vaatteiden kestävän säätä ja remuamista ja pikkusisko saisi mielellään käyttää samaa haalaria, kun sen aika on.

Omasta mielestäni tärkein ekoteko on opettaa lapset pienestä pitäen tekemään ympäristöystävällisiä valintoja. Isoveli osallistuu mielellään roskien lajitteluun ja osaakin jo viedä kartongit omaan lajitteluastiaan ja paperit omaan. Osallistuimme muovinkeräys-kampanjaan aiemmin keväällä, joka rohkaisi minua lajittelemaan muovijätteet omaan astiaan. Lajittelu olisi kotona paljon helpompaa, jos keittiössä olisi enemmän tilaa kaikille jätteille! Meidän keittiön allaskaappiin mahtuu ainoastaan sekajäte, metalli ja lasi. Raivasin tilaa muihin keittiön kaappeihin, että sain muovin- ja kartongin keruulle oman tilansa. Patterit ja keräyspaperi ovat vielä erikseen. Meillä on mietinnässä nelilokero-keräykseen vaihtaminen, jotta biojätteetkin tulisi lajiteltua omaan astiaan.

Pienillä teoilla on merkitystä, jokainen voi tehdä jotain ympäristön hyväksi. Voi aloittaa pienistä teoista, esimerkiksi poimia roskan päivässä tai olla suihkussa muutaman minuutin vähemmän. Tai sitten ottaa harrastukseksi kierrätyksen, niinkuin meidän perheessä. Se on periytynyt isovanhemmiltani vanhemmilleni ja sieltä taas minulle. Toivottavasti se periytyy myös meidän lapsille. <3

Joka vuosi näillä main alkaa mieheni kalastusinto heräilemään talviunilta, kun jäiden lähtö alkaa olla käsillä. Meidän (vanhempieni) huvilalta lähtee aina vapun tienoilla jäät ja silloin kala liikkuu hyvin lahdella. Olemme useana vuonna vapun aikoihin saaneet hyvän kalansaaliin ja tänäkin viikonloppuna suuntasimme huvilalle saalis mielessä. Keväisin lahdella liikkuu hyvin ahventa, joskus verkkoihin on uinut muutama siika ja kuhakin! Pyrimme syömään kalaa vähintään kerran viikossa ja itse kalastettu on lähiruokaa parhaimmillaan. Ostamme nykyisin kaupastakin enemmän kotimaista vapaana kasvanutta kalaa, kuten siikaa ja kuhaa. Mitä lähempää, sen parempi ja ilmastoystävällisempi! Olemme kokeilleet myös tehdä hauesta kalapuikkoja ja ne vasta hyviä ovat.

Verkot laskettiin illalla vesille, isovelikin pääsi pitkän odotuksen jälkeen mukaan laskemaan verkkoja! Tämä oli pienelle miehelle iso tapahtuma, jota varmasti muistellaan pitkään. Seuraavana aamuna hän kysyi ensimmäisenä, ”tuliko sinne kalaa?”. Aamupala piti kuitenkin malttaa syödä ensin, ennenkuin sai lähteä verkkojen hakuun.. Olimme Mikaelin kanssa käyneet illalla kanootilla melomassa, joten tiesimme, että verkkoihin on ajautunut norsseja, mutta oli sinne ilmestynyt myös ahvenia, särkiä, (alamittainen) kuha ja pari kiiskiä. Meillä oli kaksi verkkoa, joten ihan kelpo saalis. Päästimme pienet ahvenet pois ja niiden jälkeen jäi vielä 17 appuraa! Ne fileoitiin ja pistettiin pakkaseen odottelemaan.

Särjet ja kiiskit heitettiin takaisin kotiin, mutta norssit olivat jo sen oloisia, etteivät enää lähtisi uimaan. Olin kuullut kampaajaltani (Ekokampaamo Mieli), että norssit ovat hyvä ruokakala, mikä ei olisi kyllä tullut mieleeni siitä kurkunhajuisesta pikkukalasta.. Norssi, eli kuore on aikaisemmin luokiteltu lohikalaksi, mutta nykyisin se luokitellaan kuorekalaksi. Se muistuttaa hieman muikkua ja sen tunnistaa hajusta, joka muistuttaa kurkkua. Eli ei mikään houkutteleva haisu. Kuitenkin päätimme koittaa valmistaa näistä ruokaa, koska muuten ne olisivat päätyneet roskiin, mikä sotii pahasti meidän arvomaailmaa vastaan.

Itsehän en osallistu muuta kuin verkkojen selvittelyyn ja särkien pelastusoperaatioon (lue täältä lisää siitä), joten kaikki muu jää yleensä mieheni tehtäväksi. Onneksi hän saa apua vanhemmiltani. Mutta voinhan aina kertoa näistä ihan kuin olisin itse ollut perkaamassa.. Norsseilta leikattiin pää pois rintaevien takaa, jotta hajurauhanen saadaan pois, eikä haju pilaa lihan makua. Maha leikattiin auki ja sisälmykset otetiin ulos ja sen jälkeen kalat pestiin.

Kalojen valmistuksesta löytyi monta variaatioita, yleisin taisi olla pyörittely ruisjauhoissa ja voissa paistaminen. Ruisjauhot oli huvilalta loppu, joten käytimme mitä kaapista löytyi (hurjan viljaiset sämpyläjauhot). Pyörittelimme kalat ensin kananmunassa ja sen jälkeen jauhoissa. Kananmunan sekaan oli ripoteltu suolaa ja mustapippuria. Kaloja paistettiin muutama minuutti per puoli, jotta kalat saivat rapean pinnan. Päälle hieman vielä hieman sitruunaa! Oli kyllä tosi hyvää! Kaveriksi olisi sopinut joku hyvä kastike, siihen täytyy varautua ensiviikonloppuna, jos saamme näitä lisää. Kaloista ei tarvinnut perata ruotoja, koska ne pehmenivät pannulla. Pikkusiskon omasta (ja omista kaloistani) nappasin kuitenkin pitkän selkäruodon pois. Isoveli söi kalat pyrstöineen päivineen.

Isoveli tykkäsi hirveästi puuhata kalojen kanssa, halusi osallistua kaikkiin vaiheisiin. Hienoa pystyä näyttämään lapselle, miten paljon täytyy nähdä vaivaa ruuan eteen, ennenkun se päätyy lautaselle. Eiköhän ne verkot viedä vesille uudestaan ensi viikonloppunakin ja toivotaan uutta kalansaalista.

Ennen lapsia ulkomaille lähtiessämme saatoimme ajella Helsinkiin ja lähteä sieltä maailmalle, mutta lasten kanssa helppous vie vähitellen voiton halpuudesta. Vaikka aikataulullisesti Vaasan kentältä lähteminen ei nyt välttämättä ole parasta mahdollista, mutta kerrankos sitä herää aamuneljältä nähdäkseen maailmaa (ja siskoaan, kuten tämän reissun tarkoituksena). Vaasasta pääsee lentäen Helsinkiin ja Tukholmaan (reittilennot!), ja meidän tie vei tällä kertaa Arlandan kautta Pariisiin. Pariisista jatkoimme junalla määränpäähämme Nantesiin, mutta se onkin jo sitten toinen tarina.

Vertailimme lentojen hintoja ja aikatauluja hyvän tovin ennen lentämistä Momondon kautta. Helpoimmaksi tuli lasten kanssa valita lähtö omalta kentältä, vaikka lipuille tuleekin silloin lisää hintaa. Matkustusaika on pitkä ja päivä on raskas, joten lasten kanssa matkustaessa saattaa herkästi valita helpoimman vaihtoehdon. Meidän lento lähti 6.10 ja koska olemme aina ajoissa olevaa porukkaa, olimme kentällä 4.30. Lentoaseman nettisivuilla ilmoitetaan aukioloajaksi 4.45-1.30, mutta ovet olivat kyllä auki ennen sitä. Vaikka matkustimme vain käsimatkatavaroiden kanssa, oli meillä silti rattaat ruumaan laitettavaksi. Pakkasimme omat Emmaljungat kahteen osaan, runko ja seisomalauta mahtuivat isoon kestokassiin (clas ohlssonilta löytyi tarpeeksi iso) ja istuinosan laitoimme rinkan lentopussiin. Lentoasemilta voi ostaa/saada rattaille tarkoitettuja muovipusseja, mutta niiden saatavuutta on vaikeaa ennustaa määränpään kentillä. Kestokassit on muutenkin parempi vaihtoehto, kun kertakäyttöinen muovipussi!

Chekkasimme itsemme sisään jo hyvissä ajoin edellisenä iltana, mutta tarvitsimme silti kärryille tarrat tiskiltä, joita ei automaateista saa. Siksi varasimme hyvin aikaa, vaikka Vaasan kentällä ei juuri koskaan ole ruuhkia. Lasten kanssa matkustaessa on muutenkin hyvä varata kaikelle enemmän aikaa, koska esimerkiksi oman repun laittaminen turvatarkastushihnalle voi vaatia hieman suostuttelua. Sinne sujahti kuitenkin reput ja takit ja muut tärkeät ja isovelikin käveli reippaasti portin läpi. Meillä oli mukana evääksi smoothie-pusseja, jotka olimme pakanneet läpinäkyvään uudelleensuljettavaan pussiin. Henkilökunta tekee ruuille jonkunlaisen tarkistuksen, joten turvatarkastukseen on hyvä myös varata vähän extrahermoja, kun aina jokin viivytys siinä tulee. Yleensä meistä vanhemmista jompi kumpi joutuu aina satunnaistarkastukseen, joten toinen pakkaa ja hoitaa lapset sillä välin. Pienen kanssa kantoreppu on erinomainen kapistus tässäkin kohtaa. Tosin sekin täytyy laittaa hihnalle, mutta tarkistuksen jälkeen sitten!

Koska meillä oli aikainen aamu, olimme päättäneet syödä aamupalan kentällä. Viimeksi matkustaessamme Vaasan kentältä oli kahvilan kasvisvalikoima todella suppea, joten etsin heidän nettisivuiltaan menua. Päädyin lopulta soittamaan kahvilaan ja kyselemään hieman heidän tarjonnastaan. Kuulemma ei kauheasti sivuja päivitetä, mutta paikanpäältä löytyisi kaikille kaikkea. Saimme valita kahvilasta itsellemme sopivan aamupalan ja jokaiselle meistä löytyi mieleistä syötävää. Minulle oli juustosämpylä, rahka ja kahvia, mieheni söi katkarapusämpylän ja jälkikasvu tasasi sämpylän ja smoothien. Valikoima oli yllättävän suuri ja jokaiseen makuun vaikutti olevan jotain. Löytyi pientä suolaista, makeaa, eväspatukoita ja juomisia. Huima parannus aiemmasta! Kahvilassa oli tunnelmallinen tila, jossa söimme aamupalan. Tilassa on myös baaritiski, joka ei näin aikaisin ollut auki. Seinää koristi iso Kyrö Distilleryn valokuva, joka nauratti ainakin meidän poikasta. Eri matkaseurueella olisimme saattaneet ostaa jotkut juomat ja nauttia tunnelmasta. Ihanat nojatuolit olisivat nytkin houkutelleet istumaan ja rentoutumaan..

Aamupalan jälkeen aikaa jäikin enää vaipanvaihdolle ja vessassakäynnille. Vaipanvaihtotila on oikeastaan hoitopöytä vessojen ulkopuolella, mutta ainakin on paikka missä vaihtaa.. Täytimme lasten juomapullot vessassa ja sitten olikin aika kasata kamppeet ja mennä portille. Aikaa muulle ei juuri ollut, mikä olikin ihan hyvä, koska Vaasan kentällä ei ole lapsille oikein mitään tekemistä. Kysyinkin tätä Vaasan lentoaseman palvelupäälliköltä ja hän kertoi, että lapsille on tulossa kentälle jotain pientä tekemistä, että pienet matkaajat viihtyisivät ennen lentoon lähtöä. Meidän lapset viihdyttivät itseään keinumalla keinutuoleissa. Jos ei olisi ollut niin pimeää, olisi voinut katsella lentokoneita kiikkutuoleista. Nyt täytyi liimata nenä kiinni ikkunaan nähdäkseen lähtevän koneen. Finnairin kone lähti juuri ennen meitä, joten siinä riitti ihmettelemistä.

Koneeseen mennään kävellen, joka aiheutti viime vuonna isoveljelle suuren jännityksen ja hän laittoi silloin jarrut pohjaan. Nyt käveli reippaasti koneeseen ja halusi tietysti ikkunapaikan. Miten vaan, kunhan lapsilla on mukava matka. Ja niinhän se oli, mutta kuten sanottu, se onkin sitten toinen tarina.

Olen pelannut lentopalloa suurimman osan elämästäni ja sen jäätyä lasten myötä taka-alalle, olen kaipaillut uutta harrastusta tai menoa, missä voisin käydä säännöllisesti. Lenkkeilen ja teen käsitöitä, mutta ne ei ole sellaisia, mihin tulisi mentyä tiettynä päivänä ja tiettyyn aikaan. Sellaista, mihin olisi aina helppo mennä. Mietiskelin kauan joogan aloittamista, mutta kynnys oli jotenkin liian iso. En ole kauhen notkea ja uudet asiat jännittää minua ihan hirveästi. Varsinkin, jos sinne uuteen asiaan pitää mennä yksin, ilman ketään tuttua. Törmäsin Instagramin ihmeellisessä maailmassa YouTube kanavaan nimeltä Yoga with Adriane ja joogailinkin näiden videoiden avulla kotioloissa. Adrianen videot on todella hyviä, joten jos haluaa kotosalla tehdä treenin, kannattaa katsoa hänen kanavansa. Edelleenkään se ei ollut sitä, mitä kaipasin.

Ennen vuoden vaihdetta huomasin Wasa Yoga Centerin facebook-sivuilla ilmoituksen Astangan alkeiskurssista. Ilmottauduin samantien ja onneksi mahduin mukaan! Olin niin täpinässä siitä, että jes, tällainen järjestetään ja se alkaa jo viikon päästä, että en muistanut siinä vaiheessa jännittää yksin menemistä. Jännitys tuli sitten myöhemmin, mutta menin kuitenkin! Astangajoogan alkeiskurssi kesti 10 kertaa, jonka aikana kävimme ohjatusti läpi ensimmäisen sarjan seisomaliikkeet, loppuliikkeet, päälläseisontaa, sekä siltaharjoituksen. En ollut kauheesti perehtynyt Astangan liikkeisiin, joten en tiennyt mitä odottaa. Kun kuulin päälläseisonnasta ja siltaharjoituksesta, olin varma, että ne koituu niin sanotusti kohtalokseni. Selkävaivojeni takia en olisi ikinä uskonut pääseväni siltaan, ja päälläseisonta nyt muuten vaan kuulosti mahdottomalta, mutta niin vaan sitä seistiin (kurssin lopulla) päällä!

Oikeasti ei joogan aloittamiseen tarvita mitään kurssia, mutta täällä ainakin oppi oikean hengitystekniikan ja kun liikkeet käytiin vähän kerralla läpi, kerkesi ohjaajalta kysyä, jos joku mietitytti. Joka tunti tuli joku uusi liike mukaan, joten tahti oli tosi hyvä ja jokaisella kerralla menimme myös alun aurinkotervehdykset ohjatusti läpi. Tykkäsin ihan hirveästi näistä tunneista ja aionkin jatkaa ihan tavallisilla ohjatuilla tunneilla. Omassa kehossa kerkesi 10 viikon aikana tapahtua hurjasti jumien aukeamista ihan pienillä jutuilla. Mahtavaa joogatunneilla oli se, että omaa kehoa piti kuunnella, eikä saanut puskea eteenpäin. Ei saanut hampaat irvessä työntää vielä syvemmälle, vaan omalle keholle täytyy antaa aikaa avautua rauhassa ja jos ei pääse nyt, niin ehkä ensi kerralla tai sitten ensi vuonna.. Ohjaajana tällä alkeiskurssilla oli Tapsa, jonka tyylistä ohjata tykkäsin ihan hirveästi. Omaa mattoa ei tarvinnut olla mukana ja Yoga Centerillä oli muutenkin kaikki lisävarusteet, mitä tunneilla tarvittiin. Oman mattoni hankin paikallisesta ekokaupasta, Ekosopista.

Yhtenä kertana meille annettiin tehtäväksi (vapaaehtoinen tietysti) kokeilla aloittaa aamu tai päättää päivä muutamalla aurinkotervehdyksellä (liikesarja). Kokeilinkin sitä muutamana aamuna heti sängystä noustua ja tuntui, että keho herää päivään ihan erillä lailla. Harjoitus ei kestä viittä minuttia kauempaa, mutta sen vaikutukset koko päivän kulkuun oli merkittävän isot. Olenkin aloittanut melkein jokaisen aamun tekemällä 3-4 aurinkotervehdystä. Minulla on aamuisin selkä tosi kipeä ja jumissa (olisi varmaan aika hommata uusi sänky..) ja liikkuminen on vaikeaa, mutta kun teen rauhassa tämän harjoituksen, pystyn toimimaan normaalisti! Lasten pukemiset sujuu paljon helpommin, kun oma keho toimii normaalia paremmin. Usein saan yhden tai kaksi pientä joogia mukaan tervehdyksiin ja onkin ihana, miten hekin haluavat olla mukana.

Hankin jo vuosi sitten äitien kimppatilauksessa lasten eläinjoogakortit (niitä saa esimerkiksi täältä), joita olemmekin isoveljen kanssa käyttäneet ahkerasti. Jooga-kortit kaivetaan esiin pikkusiskon uniaikaan ja vietämme yhteistä aikaa joogan parissa. Isoveli tapaa valita 5-10 erilaista korttia, jotka teemme. Korteissa on eläinten kuvia ja kortin takana lukee aina joku pieni harjoitus. Korttien avulla kehittyy pienten tasapaino, keskittymiskysy ja harjoitukset auttavat rauhoittumaan ja rentoutumaan. Kaikenlisäksi on mukava liikkua yhdessä. Luulempa, että jooga-harrastus on tullut jäädäkseen.

Tervetuloa meille! Meidän perhe asustelee Vaasassa, rintamamiestaloalueella nimeltä Asevelikylä, josta bloginikin on saanut nimensä. Ajattelin näin viikkosiivouspäivän kunniaksi hieman esitellä meidän kotia ja miten meillä pysyy järjestys yllä, vaikka kaksi (välillä kolme, jos mieheni lasketaa mukaan) tihulaista kovasti yrittää levittää tavarat ympäriinsä. Rakastan järjestystä, joten meillä on yleensäkin siistiä ja kerran viikossa (aina torstaina, koska olen rutiinien orja) teen viikkosiivouksen. Matot pihalle, lelut paikoilleen, uudet lakanat ja niin edelleen.. Tänään siis torstai ja nyt nautiskelen jätskistä siivotussa kodissa ja odottelen viikonlopun saapumista.

Olemme asuneet meidän kodissa pian viisi vuotta, jonka aikana olemme tehneet kodissamme pientä pintaremonttia. Kiittelen edelleen joka päivä edellisiä asukkaita, jotka olivat tehneet talossa perusteellisen remontin vanhaa taloa kunnioittaen. Tämä koti oli meille kun tehty! Tässä on ihana kuisti, johon mahtuu tuplakärryt, rattaat ja lipasto, jossa on laatikko jokaiselle. Isoveli löytää helposti itse tarvikkeensa, kun on vain yksi paikka mistä etsiä. Hän pystyy valitsemaat itse vaatteensa ja pukemaan päälle, kun puen pikkusiskoa. Kuistilla on myös komero, joka kätkee sisäänsä kenkäkaapin ja komeroon mahtuu myös kypärät ja muut tarvittavat välineet. Lapsille on omat naulakot, missä pidetään käyttövaatetta. Kun tullaan sisälle kuistilta, eteisessä olevassa kaapissa on takkeja, ulkohousuja ja villapaitoja. Kaapin päällä olevaan koriin voi heitellä villavaatteita ja kaulahuiveja. Villasukillekin on oma korinsa, josta voi valita mieleisensä.

Meillä saa leikkiä jokaisessa huoneessa ja siksi meillä on muutama lelukori myös olohuoneessa. Pöydän alla majailee duplot ja isossa pärekorissa on sekalainen seurakunta leluja. Kutsutaan sitä isoveljen kanssa kamalaatikoksi. Sinne siivoamme yhdessä illalla lelut, millä on päivän aikana leikitty. Olohuoneessa on myös paikka kirjoille ja peleille. Kaikille löytyy oma paikka, mutta se ei ole niin vaarallista, jos joku eksyy väärään paikkaan. Pääasia, että lelut kerätään yhdessä pois. Joskus saatamme jättää esille hienot duplorakennelmat, koska vaivalla rakennettuja on kurja heti siivota pois. Niillä leikimme aikansa ja kun tulee uusien leikkien vuoro, siivoamme ne pois. Olohuoneessa on usein myös maja, mutta torstaisin ”pyörremyrsky” vie sen, joten saan imuroitua majan alta.

Olohuoneen vieressä on ”työhuone”, jossa meillä oli ennen vinttiin siirtymistä makuuhuone. Työhuoneessa onkin talon ainoat uudet kalusteet, jotka hankimme muuttaessamme. Liukuovet kätkee sisäänsä hyllyjä ja koreja, jotka olivat vaatekaappimme tässä majaillessamme. Huoneessa on myös käsityönurkkani ja toimii vierashuoneena, jos meillä on kylässä ystäviä. Useimmiten sänky toimii uimahyppytornina, kun patja levitetään lattialle.. Renkaat ovat olleet kovassa käytössä, isoveli sai nämä 2-vuotis syntymäpäivälahjaksi.

Rintamamiestaloille tyypilliseen tapaan, meillä on hyvin pieni vessa keskellä alakertaa. Puulattia vessassa on mielestäni aivan ihana! Vaikka vessa on pieni, mahtuu tänne vielä tarvittaessa pottakin. Hauskinta tässä on se, että meillä on kellarissa vieläkin pienempi wc, johon mahduin raskaana ollessani vain peruuttamalla.

Keittiöstäkin löytyy leluille oma korinsa, koska lelut löytää kaikkialle. Ja helpottaa ruuan laitossa, kun lapsilla on jotain tekemistä. Tosin mielekästä on myös kiskoa purkkilaatikosta kaikki lattialle, tai muuta vastaavaa.. Olenkin tyhjännyt alimmat laatikot keittiöstä jo muutama vuosi sitten, joten saavat kiskoa rauhassa. Meillä on keittiössä isovanhempieni ihana vanha pöytä, joka täytyy vielä pitää piilossa kerniliinan alla niin kauan, kun lapset ovat pieniä. Mikron vieressä olevassa korissa on meidän kestotalouspaperit, jolla pyyhitään ensin pienet kädet ja suu ja sen jälkeen pyyhäsen lattian sormiruokailija jäljiltä! Näin pysyy lattiakin siistinä ruokailujen jälkeen. Meillä on tapana iltaisin tyhjätä tiskari ja siivota keittiö, aamu on mukavampi aloittaa puhtaalta pöydältä. Ja tämä on tarttunut minulle mieheltäni!

Keittiöleikki on pitkään ollut sellainen, joka ei ole jaksanut kiinnostaa, kunnes keksin siirtää keittiön vintin aulan tyhjään nurkkaan. Nyt olemme leikkineet siellä joka päivä ja lapset viihtyvät erittäin hyvin tämän parissa. Leikkejä on muutenkin kiva välillä vaihdella, kaikkea ei kannata olla esillä, koska muuten ei pysty keskittymään oikein mihinkään tiettyyn. Vintin aula on nyt muutoksessa, kun hoitopöydästä luovutaan eikä sen tilalle ole vielä olemassa mitään. Meillä ei ole tapana ostaa huonekaluja uutena, vaan kaikki on tullut kierrätettynä meille.

Isoveljen huoneessa on kaikille leluille oma paikkansa. Autot löytyy yhdestä laatikosta, junarata toisesta ja pikkusiskon lelulaatikkokin on saanut paikkansa minun vanhasta Lundian hyllystä. Hyllyssä on myös kamalaatikko, mihin heitellään sellaiset lelut, mille ei ole mitään parempaa paikkaa. Leikkejä voi sekoittaa, mutta tuntuu, että isoveljenkin on helmpompi valita leikki, kun on selkeät paikat, mistä joku lelu löytyy. Tällä hetkellä huoneen on vallannut tiipii, jossa käymme retkellä. Toinen ikisuosikki on pöytä-Stiga, millä otetaan matsit lähes päivittäin. Välillä vaihtuu leikit junarataan ja silloin joku muu leikki kerätään pois. Siivoamme yhdessä iltaisin, mutta hän osaa myös itse laittaa lelut omille paikoilleen.

Meidän makuuhuone on varmaan talon ainoa paikka, missä ei ole leluja, pikkusiskon pehmoisia kavereita ja iltasatukirjoja lukuunottamatta.Täälläkin saa leikkiä, mutta tänne ei leluja jätetä. Pikkusisko nukkuu meidän huoneessa vielä ainakin vuoden, jatkosta emme ole edes keskustelleet. Jossain vaiheessa pikkusisko tulee saamaan tämän huoneen omakseen ja me muutamme takaisin alas, mutta siihen on vielä monta vuotta.

Kellarissa meillä on kodinhoitonurkka, vierashuone (pelihuone), varastohuone sekä sauna ja suihkut. Rakastan lajittelua, joten pyykitkin on lähes aina lajiteltu. Kuskaan puhtaat pyykit vinttiin aina, kun kori on täynnä. Omasta mielestäni on helpointa laittaa pyykit heti paikoilleen, eikä pyykkivuoria pääse syntymään, kun pesee (täyden!) koneellisen aina kun siltä näyttää. Vaatteiden silityksestä luovuin, kun pikkusisko syntyi, mutta lakanat mankeloin aina!

Jos jäi joku mietityttämään meidän tavaransäilytyksestä, laita ihmeessä viestiä! Kirjoittelen ehkä myöhemmin uuden tekstin meidän pintaremontista ja mun yhdestä harrastuksesta, eli huonekalujen metsästyksestä!

Kotiäitinä tulee laitettua ripsiväriä naamaan todella harvoin, puhumattakaan siitä, että meikkaisi yhtään enempää. Työelämässä ripsivärin laittaminen oli arkiaamun rutiini, mutta viimeiseen 3,5 vuoteen ei sellaista rutiinia ole ollut, paitsi viimeiset 3 viikkoa, jotka testikäytin Boho Green Make-Upin uutuus ripsiväriä, Mascara Gypsy volumea. Ai että miten piristävää oli laittautua päivisin! Boho Green Make Upin tuotteet ovat luonnonskosmetiikkaa ja minulla onkin ollut etsinnässä hyvä ripsiväri!

Boho Green Make-Up Suomi haki facebookissa sekä instagramin välityksellä eri elämäntilanteissa olevia henkilöitä mukaan testiryhmään ja minä pääsin onnekkaana mukaan! Testaajien piti sitoutua käyttämään ripsiväriä kolmen viikon ajan vähintään neljänä päivänä viikossa. Testijakson jälkeen vastasimme kyselyyn, missä piti kiinnittää huomiota tuotteen pysyvyyteen, helppokäyttöisyyteen, tuntuun, lopputulokseen, pakkauksen ulkonäköön ja hintaan. Boho Green Make Up on sitoutunut ympäristönsuojelullisiin tavoitteisiin ja kestävää kehitykseen. Tämäkin tuote on pakattu kierrätettävään pakkaukseen ja Mascara Gypsy Volume on vegaaninen. Heille on myös myönnetty useita sertifikaatteja, jotka takaavat luonnonmukaisuuden. Hinnaltaan ripsiväri ei minun mielestäni ole kallis, tuote maksaa jälleenmyyjillä alle 18 e.

Olen siirtynyt lähes kokonaan luonnonkosmetiikkaan viimeisten vuosien aikana. Minulla on enää muutama tuote ns. tavallista kosmetiikkaa, jotka vaihdan sitten luonnonkosmetiikkaan, kunhan joskus loppuvat. Täydellistä ripsiväriä en ole löytänyt kummaltakaan puolelta, mutta tämä vaikutti alusta alkaen oikein lupaavalta! Pakkaus on ainakin aivan ihana! Usein käy niin, että uusi ripsari on hyvä vain parilla ensimmäisellä kerralla, mutta teho jotenkin laantuu.. Tällä kertaa ei kuitenkaan käynyt niin, vaan tuote on ollut tosi hyvä! Gypsy volume lupaa lisää tuuheutta ja lisää pituutta ja molempia on tullut. Ripsari ei varise, pysyy hyvin paikallaan ja sen saa pois vain vesipesulla! Testijakson aikana ei satanut vettä kertaakaan, joten en osaa sanoa kuinka vesisateella käy. Luultavasti ripsivärit leviää, koska vedellä pestäessä ripsiväri lähtee tosi helposti pois. Huonoa tuotteessa on, että minua se hieman kirveli, jos sitä joutui laittaessa tai poispestäessä silmiin.. Näin on käynyt muidenkin luonkos-ripsareiden kanssa, joten olin siihen varautunut. Viimeisin käyttämäni Benecosin ripsari ei kirvellyt, enkä ole selvittänyt, mille ainesosalle olen yliherkkä.

Testijakson aikana (niinkuin aina muutenkin) ulkoilimme joka säässä ja kun Vaasassa tuulee aina, tuli testattua, miten ripsari pysyy kasvoilla kovassa viimassa. Ja pysyihän se! Harrastuksiini kuuluu jooga ja juoksu, mutta juoksemaan en päässyt missään vaiheessa, koska lenkkipoluille olisi vaadittu luistimet! Sen sijaan kävin luistelemassa, potkuttelemassa meren jäällä ja joogassa ja jokaisen aktiviteetin jälkeen ripsarit oli vielä oikealla paikalla.

Kiinnostuin luonnonkosmetiikasta, kun odotin esikoistani ja luin, että ripsiväreistäkin imeytyy elimistöön haitallisia kemikaaleja. En enää muista mistä tämän luin, mutta siitä se lähti. Nykyisin tulee vältettyä kaikenlaista teollista shampoista kodin pesuaineisiin ja kasvatin oman hiusvärinikin takaisin. Lasten myötä kiinnostus teollisiin kemikaaleihin on vain kasvanut ja kun pikkusisko joskus tulee siihen ikään, että meikit alkavat kiinnostaa, toivon hänelle tulleen tutuksi jo vaihtoehtoinen kosmetiikka. Tosin toivon, että 10 (15 jos isältänsä kysytään) vuoden päästä luonnonkosmetiikka on jo tavallisen kosmetiikan kanssa tasoissa.

Testijakson jälkeen olen meikannut vain muutaman kerran, mutta nekin kerrat on piristänyt omaa (välillä nuhjuista) oloa. Miksi sitä ei laittautuisi omaksi iloksi paljon useammin? Ehkä niin täytyy tehdä. <3

Minut löytää instagramista nimellä @ansuvilaakso

Ystäväni saa vauvan ihan lähipäivinä, enkä millään malttaisi odottaa uuden pienen ihmisen tapaamista! Järjestimme ystävälleni vauvakutsut muutama viikko sitten ja tietysti halusin tehdä lahjat itse! Tämän tekstin otsikoksi kaavailin alun perin ”Kun vauvalahjat lähti lapasesta”, mutta en niitä tumppuja koskaan kerennyt tekemään.. Sen sijaan kudoin pienelle tulokkaalle lahjaksi villasukat ja villahaalarin. Villahaalarin kanssa tuli tosin aikataulu vastaan, koska en muistanut, että vauvakutsuthan on hyvissä ajoin ennen laskettua aikaa ja villahaalari oli silloin vasta puolessa välissä.. Nooh, valmistui kuitenkin ennen vauvan syntymää sekin haalari..

Kutomani sukat ovat niin pientä kokoa, että menevät vauvalle vain muutaman viikon, mutta ovat ihana muisto niin minulle, kun talletettavaksi muistojen laatikkoon. Lisäksi annoin lahjaksi lahjakortin, jolla saa uudet villasukat aina, kun tulee tarve. Uskon tämän lämmittävän vauvan äidin mieltä ja pieniä varpaita. Kudoin pikkusiskolle tällaiset sukat, kun odotin häntä ja nyt käytin samaa ohjetta, mutta lankana tässä Sandnes Garnin Spot värissä Kitti. Viimeksi käytin 7 veljestä, mutta nämä ovat paljon pehmeämmät. Ohje löytyy täältä, puikkoina käytin 3,5 mm.

Tulokasta kutsutaan vielä tällä hetkellä nimellä Sieppi, joten täytyyhän hänen saada lahjaksi myös ikioma Sieppi (Sieppi on Harry Potter-kirjoista). Tämä ajatus syntyi, kun olin aikeissa virkata tuttinauhan tulokkaalle, mutta keksinkin virkata hänelle vaunulelun, jota on kiva tutkia! Löysin kauppareissulla Novitan Soma-lankaa, joka on 50 % bambu-viskoosia ja 50 % puuvillaa. Katselin Pinterestistä ideoita ja otin vähän mallia, mutta mitään varsinaista ohjetta en ole tähän käyttänyt. Virkkasin ensiksi ison pallon, jonka sisälle laitoin kulkusen helisemään. Täytin pallon vanulla ja virkkasin kiinni. Virkkasin palloon kiinni myös nauhaosuuden, johon kiinnitin renkaan.

Nauhan leveyden täytyy TUKESin mukaan olla vähintään 1,5mm leveä ja enintään 22 cm pitkä, ettei kuristumisvaaraa olisi. Kiinnitin renkaan kiinni usealla kiinteällä silmukalla ja virkkasin vielä nauhaa pitkin langan takaisin pallo-osuuteen, jotta lanka ei vain pääsisi purkautumaan. Siipiä varten virkkasin neljä kappaletta siipiä, koska halusin laittaa siipien sisälle jotain rapisevaa. Olen aiemminkin käyttänyt kinkunpaistopussin palasia lasten leluihin, koska se kestää konepesun. Laitoin kaksi siiven kappaletta vastakkain ja virkkasin kiinteillä silmukoilla siipien ympäri. Lopuksi yhdistin siivet palloon ompelemalla. Tarkistutin osien pitävyyden 1-vuotiaalla tyttärelläni, eikä hän saanut osia irti, joten lelun pitäisi olla turvallinen.

Ystäväni näki kesällä tekemäni Isbjörns heldressin ja kysyessäni häneltä toivetta vauvan neuleeseen hän valitsi saman mallin. Otin haasteen mielelläni vastaan ja kokeilin kutoa uudestaan tämän haalarin. Testineulonnan jälkeen ohjetta oli hieman paranneltu ja jo kerran mallin tehneenä sen kutominen sujui nopeasti ja tällä ilman virheitä! Oli ihana tehdä tämä haalari uudestaan, koska malli on niin söpö. Tein sen samasta langasta kuin villasukatkin, eli Sandnes garnin Klompelompe Spotista. Sävynä tässä on harmaa ja käytin 4 puikkoja. Lanka ja napit ostin paikallisesta Neulenettikahvila Pirjoliisasta.

Kävin viikonloppuna tiputtamassa lahjat ystäväni postilaatikkoon hänen ollessa poissa kotoa. Julkaisen tekstin vasta, kun hän on taas kotona, jotta yllätys ei mene pilalle. <3

En malta odottaa Sieppiä. <3

Meidän perhe huristeli viime viikolla Äkäslompoloon ja takaisin ja täytyy taas kehua omaa jälkikasvuaan, kuinka hienosti he jaksoivat istua niin pitkän matkan lähes mukisematta! Vaasasta Äkäslompoloon on n. 670 km ja Google Maps arvioi ajo-ajaksi 8h 17 minuuttia. Meikäläisten matka-ajaksi tuli lähemmäs 11 tuntia.. Kun meidän matka oli jälleen onnistunut, ajattelin jakaa automatkan vinkkejä teidänkin luettavaksi.

Aloitamme automatkan suunnittelun aina kauppareissusta. Eväshetki on paras hetki automatkoillakin! Vaikka syömme lämpimän ruuan matkalla, eväitä on silti hyvä olla paljon. Eväät ovat oikeastaan meille aikuisille ja isoveljelle, joka istuu naama menosuuntaan ja on jo taitava syömään (toki tarkkailen häntäkin aina kun hän syö pähkinöitä). Pikkusiskon eväshetket rajoittuivat taukoihin, koska kaukalossa matkaajalle ei tukehtumisvaaran takia kannata antaa mitään. Mietimme isoveljen kanssa eväät yhdessä, jotta hän pääsee osallistumaan ja saa mieleisiä eväitä. Ostimme evääksi hedelmiä, karjalanpiirakoita, kuivahedelmiä, pähkinöitä, smoothieita ja aikuisille karkkia. Takapenkkiläinenkin on onnistuneesti kerännyt itselleen muutaman lakupalan, mutta sallitaan se näin satunnaisesti. Nappasin pakkasesta mukaan myös muutaman suolaisen muffinssin. Leipiä en tehnyt evääksi, koska olimme syöneet jääkaapin tyhjäksi, eikä leipääkään ollut jäljellä (hävikkiruokaa ei siis jäänyt, kiitos ateriasuunnittelun!) Juomisena meillä on aina vettä pulloissa. Kuskaan mukanani kesto-kahvimukia, jos otamme kahvit mukaan.

Pitkille automatkoille olemme myös saattaneet ostaa lapsille uudet lelut tai (mielummin) kirjan ja jotain uutta tekemistä. Tällä kertaa isoveli valitsi uudet Oppi ja Ilo-kysymyskortit, edelliset kun oli kyselty jo monen monta kertaa. Pikkusisko sai uuden lelun, soivan puhelimen, mikä on ensimmäinen melulelu, mikä meidän talouteen on tullut muutamaan vuoteen! Mutta oli se kyllä sen arvoinen ja sen parissa viihtyivät molemmat lapset vuorotellen. Lisäksi ystäväni oli antanut ehtymättömästä varastostaan minulle Salama McQueen-tarroja (isoveljen kaikkien aikojen lemppari), joita hän liimaili tyytyväisenä vihkoonsa. Annoin uusia tarroja sitä mukaan, kun edelliset loppui. Säästelin kotimatkallekin muutamia juttuja, että hän jaksaisi senkin matkan.. Pikkusiskon lempipuuhaa on valokuvakirjojen katsominen ja tätä matkaa varten olin tehnyt uuden kuvakirjan. Tilasin etukäteen valokuvia kaikista rakkaista ihmisistä ja eläimistä ja laminoin valokuvat. Rei’itin kuvat ja laitoin ne yhteen. Hän höpisi varsinkin koirakavereilleen pitkän tovin ja viihtyi kirjan parissa suurimman osan matkaa. Kaiken tämän tekemisen lisäksi isoveli oli pakannut omaan reppuunsa leluja ja pikkusiskolle oli oma lelusalkku mukana. Isoveli ei autossa jaksa oikein leikkiä leluilla, mutta pikkusisko tutkii mielellään tavaroita. Ja kun mielenkiinto loppuu, on hyvä olla jotain uutta käden ulottuvilla.

Starttasimme aamulla heti aamupalan jälkeen ja ajoimme niin pitkälle, kun tilanne salli. Lähdimme ajamaan joustavalla aikataululla ja lasten ehdoilla, eli pysähdyimme aina tarvittaessa. Tässä vaiheessa jopa minä heitän suunnitelmallisuuden romukoppaan ja yritän tehdä lapsille mahdollisimman mukavan automatkan. Pikkusisko otti miniunet jo Kokkolan kohdalla, joten pääsimme Kalajoelle asti, jossa pysähdyimme syömään lounasta. Pysähdyimme ABC:llä, jossa on leikkipaikka, jonne päästimme isoveljen purkamaan hieman energiaa. Söimme noutopöydästä lounaan, jolloin pienemmät saivat syödä ilmaiseksi. Pysähdys oli pitkä, mutta sen jälkeen lapset jaksoivat taas istua hyvän tovin.

Minä istun mieluiten etupenkillä, mutta tarvittaessa tungen takapuoleni takapenkille kahden istuimen väliin. Tämä hetki koitti vasta toisen pysähdyksen jälkeen. Olimme uudestaan pitkään pysähdyksissä, kun Iin Autokeitaan leikkipaikka oli vain liian houkutteleva. Hörpimme kahvia ja kävimme ostamassa iltapalavärkit ja jatkoimme taas virkeinä matkaa. Takapenkillä aika kului pimeän tullen peukkupainin voimalla. Hän innostui siitä niin kovasti, että pelasimme sitä varmaan puoli tuntia putkeen. Pikkusisko otti jossain vaiheessa vielä toiset unet, mutta isoveli istui koko matkan hereillä, eikä juuri pahemmin kysellyt perillepääsystä. Pellossa teimme vielä pikapysähdyksen, kun pidimme vessapaussin ja annoin pikkusiskolle evästä. Viimeinen pätkä meni myös nopeasti ja perille päästyämme edes takapuoli ei ollut pahasti puuduksissa.

Aloitamme usein lasten valmistamisen ajomatkaa varten hyvissä ajoin, jotta he tietäisivät, mitä on tulossa. On toki käynyt niinkin, että pienen päähänpiston jälkeen olemme lähteneet tunnin varoitusajalla ajelemaan lappiin ja sen onnistuneempaa reissua emme ole koskaan tehneet. Emme kuitenkaan joka kerta aja tätä matkaa yhdessä pätkässä, vaan tälläkin kertaa takaisin tullessa jäimme Oulun Edeniin yöksi. Pysähdyimme myös Haaparannassa, jossa tapaamme käydä Naturkompanietissa ja ruotsalaisessa ruokakaupassa. Isoveli oli ihan innoissaan, kun kaupassa oli niin erilaista. Hän halusi ostaa kotiin ”ruotsalaista näkkiä”, joten kotiin toimme muutaman kiekon näkkileipää. Lisäksi ostimme vähän matkaevästä, koska kaikki uusi on aina jännittävää ja matka sujui jälleen vähän reippaammin.

Tällä kertaa tuntui, että menomatka meni kaikista parhaiten, ehkä se oli se asennoituminen siihen koko päivän istumiseen, joka auttoi. Meillä asuu sukulaisia ja ystäviä eri puolilla Suomea, joten meille kertyy paljon autossa istumista. Vielä meillä on menty kaikki matkat ilman, että isoveli on saanut katsoa älylaitteelta ohjelmia. Tiedän sen ajan vielä koittavan, kun vain pelit kiinnostavat, mutta yritämme matkustaa autossa nauttien eväistä, maisemista ja matkanteosta ilman älylaitteita niin kauan kuin mahdollista. Onnistuneita automatkoja kaikille!

Ipanaisen lastentarvikeliike kyseli facebookissa ihmisiä osallistumaan uuden kantorepun testausryhmään ja samantien kirjoitin oman hakemukseni testaajaksi! Kävi niin onnellisesti, että kaikki halukkaat saavat testata viikon verran Boba X kantoreppua. Olimme lähdössä lappiin, joten kysyin Ipanaisen henkilökunnalta, jos saisin repun lainaan lomamme ajaksi ja heille sopi! Meillä on ollut Tula Standard käytössä siitä asti (ostettu Ipanaiselta), kun isoveli on ollut muutaman kuukauden, joten olin utelias kokeilemaan uutta reppua.

Pikkusisko on viihtynyt alusta asti kyytiläisenä, joka on mahdollistanut meidän retkeilyharrastuksen jatkuvuuden lasten kanssa. Nyt olimme talvilomalla Äkäslompolossa ja retkeilimme Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa. Teimme muutaman pienen päiväretken patikoiden, jolloin kantoreppu ja isoveljen kantorinkka ovat kullan arvoisia. Pikkusisko nukkuu yleensä päiväunet repussa, joten olemme saaneet retkeillä ilman aikatauluja.

Kannan pikkusiskoa mieluiten etupuolella, hän painaa 8,5 kg ja on 1-vuotiaaksi aika pienikokoinen. Niimpä kannoin nytkin ensimmäisellä retkellä neitiä etupuolella ja miten mukava oli Boban niskatuki! Boba X:n paneelin yläosassa on unihuppu käärittynä pieneen taskuun, joka toimii niskatukena. Hyvin usein Tulan kanssa tulee tuettua neidin päätä toisella kädellä ja toki aluksi pidin kättä tottumuksesta hänen niskallaan, kunnes huomasin, että paneeli on hieman pidempi ja niskatuki piti hänen päätään pystyssä. Hänen hikeentyessä täytyi hieman tukea päätä, mutta muuten ei! Mukava kävellä kädet vapaana.. Unihupullekin tuli hyvin nopeasti käyttöä ja oli positiivinen yllätys, miten tilava se oli! Lisäksi hupun sai kiinni useaan eri kohtaan, joten sitä pystyi helposti säätämään. Tulan unihuppu on tuntunut hieman ahtaalta, joten sitä meillä ei ole ollut käytössä. Tulan unihupussa on myös säätövaraa, muttei niin paljoa kuin Bobassa.

Uudelle patikkaretkelle lähdettäessä päätin kokeilla kantaa pikkusiskoa selkäpuolella, koska testaamassahan tässä ollaan. Ja miten kevyeltä hän tuntui! Vaikka en mitään tykinkuulaa kannakaan, en olisi uskonut miten paljon kevyemmältä hän tuntuu, kun kantaa selässä! Mieheni auttoi hänet kyytiin ja sitten mentiin! Hetken höpistyään reppu hiljeni ja kyytiläinen nukahti tyytyväisenä. Unihuppu oli valmiiksi paikoillaan, joten ilman huolta niskan roikkumisesta saimme nauttia ihanasta talvipoluista ja tykkylumen kuorruttamista puista.

Ensituntuma Bobaan oli aika samanlainen, kuin Tulaan. Se oli helppo laittaa päälle ja tuntui pehmeältä. Säätöjä on muutama enemmän kuin Tulassa, esimerkiksi paneelin pituutta ja leveyttä pystyy säätämään, mutta jos ne saa sopimaan kunnolla, tämä on mainio reppu! Tula on helppo ja vaivaton versio ja sopii minulle ja miehelleni melkein samoilla säädöillä, koska olen 175 cm pitkä ja mieheni on 183 cm. Lähes samoilla säädöillä kannoimme myös Boballa. Boba sopii myös pienikokoiselle kantajalle, koska olkaimet saa myös ristiin. Olkainten kireyksiä on helppo muuttaa molemmissa repuissa, kun lapsi on kyydissä. Kokeilimme kantaa sisällä ja ulkona, paksuissa toppavaatteissa ja vain vähän ohkasemmilla vaatteilla. Boballa on ehkä hieman väljempi kantaa toppavaatteet päällä (lapissa oli -15 astetta, joten toppavaatteet oli tarpeen), kuin Tulalla. Lantiovyön kohdalla olevan taskun vertailukisan voitti Tula (ehkä turhin tieto), Bobassa puhelin varmasti pysyy siellä, mutta sitä oli hyvin vaikea saada sieltä vauhdissa pois, kun kaivelin puhelinta esiin kuvatakseni retkiseuruetta.

Minulla ei ole kokemusta Tula Free to Growsta, joten en voi oikein vertailla vastasyntyneen kokoa tai taaperoasetuksia. Voin vain sanoa, että portaaton säätö toimi hyvin ja vaikutti oikein hyvältä ja reppuun kiinnitettävät jatkopalat olivat pehmeän oloiset, eivät varmasti paina isompaakaan kannettavaa. Jos olisin ostanut repun vasta nyt, olisin valinnut tällaisen säätömahdollisuuden repulle. Tulan vauvatuki on hieman hankala (muttei ollenkaan mahdoton) käyttää ja lapsen kasvaessa olisi kiva, että voisi leventää reppua. Olen ehkä hieman puolueellinen, kun sanon, että Tula istuu meille paremmin, mutta sillä onkin kannettu pientä isoveljeä ja pientä pikkusiskoa niin ulkomailla kun kotioloissa kuumeisia lapsia. Jos olisin tekemässä ostopäätöstä, olisi päätöksenteko vaikeata, niin hyviä ovat molemmat! Tula saattaisi edelleen voittaa vaivattomilla säädöillään.

Kiitos testimahdollisuudesta Ipanainen. <3

Pikkusiskon ensimmäinen syntymäpäivä oli juuri ennen joulua ja 1-vuotiskuvat on ollut to do-listalla siitä asti. Tammikuun alussa keksin, että haluankin itse neulotun mekon neidille päälle kuviin. Olinhan juuri kerennyt ajatella, että tänä vuonna en tee neulomiselle mitään aikatauluja.. No, se lupaus piti noin viikon. Selailin Ravelrystä sopivia ohjeita ja ihastuin Pernille Larsenin, eli Knitting for Oliven Anemone-nimiseen mekkoon. Se näytti heti meidän Aurinkoisen mekolta, joten päätin ostaa ohjeen ja rupesin etsimään sopivia lankoja nettilankakaupoista ja päädyin lankakauppa Titityyn sivuille.

Silmiini osui BC Garnin uutuuslanka Bio Shetland, joka on GOTS sertifioitu luomuvillalanka, joka on valmistettu ja värjätty ympäristöystävällisesti työlot huomioiden. Toisinsanoen, täydellinen lanka pienoiselle (ja se sattui olemaan vielä alennuksessa! Aina parempi, kun on kotihoidon tuella..). Välillä epäilin lankaa liian karkeaksi, mutta kastelun jälkeen neule oli ihanan pehmeä. Ohjeen mukaan pääväriä tarvitsin 150 g lankaa ja kontrastiväriä 50g. Kontrastivärinä päätin käyttää Vaasan saaristosta ostamaani suomenlampaanvillaa, koska sitä minulla varastossa. Jälkeenpäin ajatellen olisi vaan kannattanut tilata samaa lankaa, ettei olisi taas tarvinnut soveltaa niin paljoa, mutta säästinpähän muutaman euron ja käytin jämälankaa..

Olen uskaltautunut ostamaan vyyhdillä olevia lankoja, kun löysin kirpparilta vyyhdinpuut. Ennen niitä pyörittelin lankoja tuolin jalkojen ympäri ja se meinasi olla tuskallisen hidasta. Nyt sujuu keriminen ja haaveissa siintää jo kerijäkone. Tässä projektissa oli muutenkin paljon uusia elementtejä, koska ohje on englanniksi, ja olen neulonut aiemmin vain suomen- ja ruotsinkielisillä ohjeilla. Onneksi ohjeen lopussa oli hyvin selitetty lyhenteet ja Ullaneuleen nettisivuilta löytyi hyvä suomi-englanti neulesanasto.

Neuloin mekon 2,5 puikoilla ja käytin kokoa 18kk, koska 12 kk ja 18 kk ohje erosi vain pituudeltaan. Neiti on kuitenkin pitkä, joten halusin että mekko menee hänelle hieman pidempään. Mekko aloitettiin neulomaan alaosasta ja kavenneltiin matkan varrelta. Hihoista oli valittavana pitkät tai 3/4 osa hihat ja itse taisin tehdä 5/6 hihat.. Ne taitaa jäädä ensimmäisinä lyhyeksi niin nyt menee niidenkin puolesta hieman pidempään. Hihat yhdistettiin samalle puikoille ja tehtiin raglankavennukset. Koska olin taas laiska laskemaan silmukoita (enkö koskaan opi?) niin sain jälleen soveltaa ja kukan varsi ei nyt ihan keskellä ole, mutta ei sitä onneksi päällä huomaa.. Ihana kukka-kaulus neulottiin erikseen ja kiinnitettiin neuloen mekkoon. Käyttämäni lanka oli siis paksumpaa, kuin ohjeessa, joten tein isommilla puikoilla pienemmän koon ohjeella ja lopulta kaventelin hieman vähemmän kun ohjeessa, jotta sain silmukkaluvut täsmäämään.

Kukan lehdet neulottiin erikseen ja ommeltiin käsin mekkoon kiinni. Ennen lehtien kiinnittämistä kastelin mekon ja lehdet, jotta ne istuisivat nätisti paikalleen. Kukan lehtien ohjeessa oli muutama virhe, lähetin sähköpostiakin tästä suunnittelijalle. Yhdestä virheestä en olisi piitannut, mutta koska ohje on maksullinen ja virheitä oli useampi niin ajattelin, että suunnittelija haluaisi tietää itsekin tästä. Vielä ei ole tullut vastausta, saa nähdä tuleekokaan. Uutta minulle oli myös kauluksen viimeistelu I-cord tekniikalla. Kauluksen reunasta tuli tosi siisti tällä menetelmällä, eikä se ollut vaikeaa.

Uskaltauduin varaamaan kuvauspäivän, kun mekko oli kaulusta vaille valmis. Mekko valmistuikin hyvissä ajoin (3 päivää ennen) kuvauksia ja siitä tuli aivan täydellinen. Onneksi saan näitä päähänpistoja, koska itsetehdyt vaatteet on ainutlaatuisia ja niillä on aina oma tarinansa kerrottavana. <3