Sain mieheltäni 30-vuotis synttärilahjaksi lahjakortin lankakauppaan ja olin säästellyt sitä jotain aivan erityistä paitaa varten. Ajatuksena oli pitkään tehdä itselle lettlopista paita, mutta se sai väistyä, kun huomasin Boyland Knitworksin Nordiska-nimisen paidan ohjeen. Kävin Pirjoliisassa ostamassa langat tähän paitaan, mutta olisiko ollut samana iltana, kun Boyland Knitworksin Caitlin Hunter julkaisi kuvan pian ilmestyvästä Navelli-paidasta. Sepä olikin mielestäni niin kaunis paita, että vaihdoin lennosta suunnitelmaa ja jäin odottelemaan uutta ohjetta.

Olin ostanut jo langat Nordiskaa varten, mutta ajattelin, että voisinhan käyttää ne langat Navelliini, se vaan vaati hieman pientä säätöä, koska en saanut tarpeeksi suurta tiheyttä ilman, että neuleesta tulisi liian harvaa. Päätin tehdä yhden koon pienemmän, mikä minun kokoni oikeasti olisi. Tässä mallissa olisi leveyden kannalta varaa, koska malli on löysä ja pituutta pystyy säätelemään itse. Tämä koon vaihtaminen ja tiheyksien laskeminen on minulle todella vaikeaa ja tuntuu aina ylitsepääsemättömältä asialta miettiä oikea lanka, siksi käytän yleensä sitä lankaa, mikä ohjeessa on mainittu, ettei vaan tule vääränlainen. Tällä kertaa langat oli jo olemassa ja en malttanut olla aloittamatta paitaa, kokeilin onneani näin. Lankana minulla on tässä työssä Concept by Katian Silky Lace, joka on 80 % merinovillaa ja 20 % silkkiä. Tuntuu ihanan kevyeltä ja pehmoiselta päällä! Tiheys oli tosiaan vähän sinnepäin ja puikkojen koko työssä oli 4.

Ohje on maksullinen, sen löytää Ravelrystä ja se on englanninkielinen. Olen kutonut nyt muutamasta englanninkielisestä ohjeesta ja se alkaa jo sujua hyvin. Ohjeissa on yleensä lopussa selitetty lyhennykset ja YouTubesta löytyy yleensä auttava video, jos joku ei meinaa aueta. Ohje itsessään jätti välillä vähän tulkinnanvaraa, olen neulonut selkeämmilläkin ohjeilla. Kokeilemalla jatkoin ja ratkaisut tuntuivat osoittautuvan oikeiksi. Ainut, mistä en löytänyt mitään videota (en osannut hakea oikeilla sanoilla?) , oli se kohta, kun hihat taitettiin nurjalle puolelle ja ne piti päätellä kiinni hihan alkuun. Onneksi tämä kohta on kuitenkin paidan nurjalla puolella, joten ei sillä niin väliä ole, miltä se siellä näyttää.

Opin taas paljon uutta, työ oli tosi nopeasti valmistuva, kun malli oli niin lyhyt. Tein ehkä 10 cm pidemmän helman, kun mitä ohjeessa sanottiin, koska tuntuu mukavammalta pitää hieman pidempää paitaa. Tosin olen 175 cm pitkä, joten olisin ehkä jokatapauksessa pidentänyt helmaa, vaikka olisinkin halunnut cropped-mallisen paidan. Paidasta ei tullut niin löysää kuin olisi ohjeen mukaan pitänyt, mutta neuleesta tuli minulle juuri hyvä. Ainut, mitä täytyy jälkikäteen korjailla, on kaula-aukko, josta tuli liian suuri. Paita valahtaa olkapäiltä, joten aion ommella kaula-aukkoa hieman pienemmäksi.

Tein paitaa lopuksi kauhealla kiireellä, että saisin sen valmiiksi Itävallan reissua varten (josta postaus edelleen työn alla), olisin kovasti halunnut kuvata paidan siellä. Paita jäi hihoja vaille valmiiksi ja koska reissussa oli niin kuuma ja iltaisin olin niin puhki, etten kutonut senttiäkään koko reissun aikana vaan työ valmistui sitten toisen kesälomareissumme aikana. Olin ostanut lankaa enemmän, mitä työhön meni, joten aloitin saman reissun aikana uuden työn ylijääneistä langoista ja puikoille pääsi vihdoin kauan suunnittelemani Veera Välimäen Stay Soft Shawl. Työ on edennyt jo ihan mukavasti ja siitäkin tulee näillä langoilla ihanan pehmeä. Nämä kaksi työtä on ihana muisto 30-vuotias syntymäpäivästäni kiitos rakkaan mieheni.

Jossain vaiheessa viime vuotta sain ajatuksen, että haluaisin juosta polkujuoksukisassa Ylläksellä. Mistä lienee ajatus päähäni tullut, mutta se ei sieltä poiskaan lähtenyt. Katselin Nutsin (Northern Ultra Trail Service) sivuilta Nuts Ylläs Pallas tapahtuman sivuja ja matkojen pituuksia. Ylläs on meille tuttua maastoa, siksi halusin sinne. Lyhyin mahdollinen matka viime vuonna oli 30 kilometriä ja ajattelin pystyväni juosta sen. Mieheni kannustamana päätin ilmoittautua kisaan, kunhan ilmoittautuminen aukeaisi. Kun se päivä sitten koitti, huomasin kauhukseni, että lyhin matka on 37 km ja aioin perua koko jutun. Ajattelin, etten koskaan pystyisi juosta niin pitkää matkaa! En olekaan tainnut mainita, että olen inhonnut juoksemista vielä 5 vuotta sitten.. Asiaa muutaman kuukauden vatvottuani päätin (mieheni kannusti edelleen osallistumaan) ilmoittautua kisaan. Ja niin päätti myös mieheni. Siitä paikasta sitten soittoa isovanhemmille, jospa he lähtisivät lastenvahdiksi Lappiin. Kauheasti ei heitäkään tarvinnut suostutella..

Tuntui vähän, kun olisi lähtenyt soitellen sotaan, kun pisin juoksemamme matka oli 18 km vain paria viikkoa ennen kisaa. (Se tosin oli Alpeilla, siitä minulla on tekeillä oma postaus) Lähdimme kisaan kuitenkin luottavaisin mielin ja sovimme, että jos emme jaksa juosta, voimme aina kävellä. Ensisijaisena tavoitteena meillä kummallakin oli selvitä maaliin kunnialla. Miehelläni on takana muutama polvileikkaus, joten oli suorastaan ihme, että hänen polvi toimi koko matkan ihan hyvin.

Kisakeskus ja tapahtumatori oli Jounin Kaupan pihassa ja sieltä haimme numerolaput ja siellä oli myös varusteiden myyjiä paikalla. Oli kenkiä, vaatteita sekä varusteita, mitä saattoi hankkia, jos jokin pakollisista varusteista oli jäänyt hommaamatta. 37 kilometrin matkan pakollisiin varusteisiin kuului juomarakko (vähintään 1,5l), avaruuspeite (ostin omani XXL:stä), elastinen tukiside (Prismasta), merkinantopilli (kiinni juomarepussa), muki (löytyi kotoa) sekä varaenergiaa 250 Kcal. Kisapäivystyksen numero tuli myös olla tallennettuna puhelimeen ja puhelin tuli olla suojattuna kastumiselta. Pidemmillä matkoilla oli vielä muitakin pakollisia varusteita. Samalla, kun haimme numerolaput, saimme mukaamme kartan (jota ei olisi edes tarvittu, reitit oli loistavasti merkatut), uuden Juoksija-lehden Polkujuoksu-lehden, Barebellsin energiapatukan, Good ’n Gon smoothieita ja Chimpanzeen pureskeltavia energianameja. Oli kiva huomata, että kerrankin oli jaettu sellainen patukka, missä ei ollut pähkinää!

Varusteina minulla oli juomarepussani kevyt juoksutakki, vaihtopaita, merisuolaa, nenäliinoja, laastareita, lippis, vessapaperia, suklaata, Cocovin raakapatukka, Puhti-energiageelejä (Arctic Warriors) pienemmät juomapullot urheilujuomaa varten ja energiapatukka. Miehelläni oli mukana sauvat, jotka olivat erinomaiset pitkillä nousuilla. Hänen suklaavalinta oli Snickers, siitä sai kuulemma hyvin energiaa. Pähkinäallergisena luotin tavalliseen maitosuklaaseen. Näillä pärjäsi hyvin, melkein kaikki tuli syötyä. Lähtöpaikalle sai jättää kassissa vaihtovaatteita, jotta saan vaihdettua kuivaa ylleen kisan jälkeen. Vaikka oli lämmin päivä, lähdin silti juoksemaan pitkähihaisen paidalla ja puolipitkillä trikoilla. Olen varusteisiin tyytyväinen, muutama rakko tuli matkan varrella, mutta sain laastaroitua ne ajoissa.

Kisa alkoi lauantaina päivällä kello 12. Olimme syöneet hyvän aamupalan, joka oli sopivasti kerennyt sulaa ja söimme smoothiet ennen kisaa. Lähtöviivalla jännitti kovasti, kisaajat olivat kovakuntoisen näköisiä ja meitä oli monta lähtijää. Yritin muistuttaa itselleni, että omaa hommaa tässä ollaan tekemässä, eikä kisaamassa ketään muuta vastaan. Lähdössä tunnelma oli mahtava! Lähtösuoralla oli ihmisiä kannustamassa ja oli loistava fiilis! Heti alkuun lähdettiin nousemaan ja siinä tulikin käveltyä letkan mukana.

Olin mielessäni pilkkonut matkan etappeihin, jotta matka ei tuntuisi niin ylivoimaiselta. Ensimmäinen etappi oli Ylläsjärven puolen hiihtokeskusksella, missä oli myös kisan ensimmäinen huolto. Matkaa huoltopisteelle oli 16 km. Olin jo kerennyt syömään eväitä (olin retkellä), mutta nälkähän siinä oli jo kerennyt tulla. Hörppäsin vähän energiajuomaan ja täytin juomareppuni. Tarjolla oli suolaista ja makeaa, kaikkea, mistä saa nopeasti energiaa. Sipsejä ja suolakurkkuja ja merisuolaa, suklaata, keksejä, marmeladia ja alkoholitonta olutta. Allergiat oli huomioitu mahtavasti, ei tarvinnut miettiä, onko tässä nyt pähkinää. Tankattuamme jatkoimme matkaa kohti Ylläksen huippua. Tässä vaiheessa eteneminen vaihtui kokonaan kävelyksi kaikilla kisaajilla (kärjestä en tiedä, näin heidät vilaukselta lähtöviivalla), kun nousimme tunturiin. Nousu tuntui yllättävän kevyeltä, liekö ollut apua Itävallassa vietetystä viikosta ja siellä noustuista kilometreistä. Huipulla tuuli ja harmittelin, kun olin jättänyt pipon kotiin. Huipulta matka jatkui alamäkeä kohti seuraavaa etappia, Varkaankurua ja sieltä kohti luontokeskus Kellokasta. Kellokkaalla reitti meni hauskasti luontokeskuksen sisätilojen ja näyttelyn läpi ja ulostullessa olimmekin jo toisella huoltopisteellä. Tässä vaiheessa olimme juosseet vähän yli 23 kilometriä ja voimia oli yhä riittävästi. Täydensimme taas energiavarastoja ja lähdimme juoksemaan kohti seuraavaa etappia, Kesänkiä.

Kesänkijärven laavu on aina Ylläkselle saapuessamme ensimmäinen retkikohde ja yksi lemppareistamme, siksi oli niin ihana juosta tuttuja polkuja pitkin. Helpon ja tasaisen pätkän jälkeen koitti omasta mielestäni polun rankin ja vaativin osuus, Pirunkurun nousu. Nousu oli jyrkempi, kuin Yllästunturin ja rakkakivikko oli pienempää. Voimatkin alkoivat ehtyä, matkaa oli juostu melkein 30 kilometriä. Näkymät oli kuitenkin mahtavat ja toisia kannustamalla jaksoimme jatkaa matkaa. Pirunkurusta selvittyämme Kesänkitunturin laella avautui eteemme niin mahtavat maisemat, että harkitsisin uudelleen Pirunkurun nousua, jos ei tarvitsisi kantaa pientä neitiä selässä.. Voiton puolella oltiin ja tästä alkoi henkisesti raskas osuus. Tähän asti olin saanut pidettyä maalin kaukana mielestä, mutta nyt se alkoi hiipiä esiin. Tiesin tämän olevan minulle henkisesti vaikeinta ja olin päättänyt yrittää ajatella koko matkan sitä, että olen perillä jo matkalla. Hetkeksi unohdin tämän ja kilometrit tuntuivat raskailta. Onneksi polku vei alamäkeen ja Mikaelin kannustamana löysin takaisin juoksufiilikseen ja matka rupesi sujumaan.

Maalin lähestyessä olisin halunnut kävellä vielä viimeisen ylämäen, mutta mieheni ja joku jo maaliin päässyt kilpailija tsemppasi minut jatkamaan ihan loppuun asti. Loppusuoralla alkoi näkyä katsojia ja jo maaliin tulleita, jotka kannustivat ja taputtivat meille. Sain ihmeellisen paljon lisävoimia toisten kannustuksesta. Sellaista voimaa en ole kannustuksesta aiemmin saanut edes lentopalloa pelatessani. Vaikka tulimme maaliin ajassa 6h11min, kaukana kärjestä, meidät kuulutettiin nimillä maaliin ja ihmiset taputtivat meille. Maalissa saimme mitalit kaulaan ja oma onnistumisen tunne oli mahtava. Tässä lajissa parasta on luonnossa liikkumisen lisäksi toisten kannustaminen ja tämän tapahtuman ihana henki. En tosin olisi pystynyt suoriutumaan kisasta itsekseni, niin suuri on rakkaan tuki ja turva.

Heti maaliintulon jälkeen kävimme vaihtamassa kuivaa ylle ja pääsimme nauttimaan ruokailusta. Tapahtuman järjestäjät olivat jälleen ajatelleet erilaisia ruokavalioita, tarjolla oli riistakeittoa sekä ihanan tulista bataattikeittoa. Pöydissä oli myös kaurasipsejä ja tavallisia perunalastuja ja ruokajuomana oli vettä sekä alkoholitonta olutta. Ei voi kun kiitellä tapahtuman järjestäjiä! Kunhan tokenen juoksun jäljiltä ja kävelen jälleen normaalisti, saatan ruveta haaveilemaan uudesta kisasta.

Olen kasvattanut hiuksiini oman värin takaisin ja hiusmallini on aika perus pitkä polkka, eli mahdollisimman helppo. Olen todella tyytyväinen hiusteni nykyiseen tilaan, mutta väliä tuntuu, että kaipaa jotain piristystä. Tähän tarpeeseen ompelin itselleni muutaman erilaisen rusettipompulan, sekä rusettidonitsin, eli scrunchien. Korjattavien vaatteiden pino oli kasvanut jo senverran isoksi, että sain siitä itselleni sopivan (teko)syyn ommella ja samalla istumalla ompelin itselleni uudet hiuslenkit.

Donitsien ompelu on helppoa, tarvitaan vain kangasta n. 8 cm x 40 cm ja kuminauhaa. Taita suorakulmio pitkittäin oikeat puolet vastakkain ja ompele pitkä sivu yhteen, mutta jätä päädyt ompelematta n. 4 cm matkalta. Käännä putkilo oikein päin ja laita nuppineuloilla päädyt yhteen oikeat puolet vastakkain ja ompele kiinni ja käännä oikein päin. Pujottele tässä vaiheessa kuminauha putkilon sisään hakaneulan avulla. Ompele lopuksi aukko kiinni ihan reunaa pitkin.

Halusin donitsiin hieman pitkulaisen rusetin (tai ehkä se on enemmän solmu), joten piirtelin aika monta versiota paperille, ennen kun sain mallista mieleiseni. Tämä johtuu ehkä enemmän siitä, että en osaa piirtää sitä, mitä mielessäni kuvittelen.. Piirrä malli kankaalle kaksi kertaa ja muista jättää saumanvarat, kun leikkaat palat irti. Laita palat oikeat puolet vastakkain ja ompele ympäri, jätä muutaman sentin kääntöaukko. Käännä rusetti oikeinpäin ja työnnä kynän (tai pensselin) avulla kulmat teräviksi. Minulla oli muutakin silitettävää, joten silitin samalla rusetin palat, mikä osoittautui hyväksi ideaksi ja rusetista tuli siisti. Solmi rusetti donitsin saumakohtaan, niin se jää pois näkyvistä.

Tein myös muutaman pienemmän rusetin, mitkä kiinnitin ihan tavalliseen pampulaan. Taas muutaman kerran kokeiltuani mallin piirtämistä, sain aika sopivan muotoisen mallin. Olisin voinut tehdä hieman isommat ruseteista, mutta kivat tuli näinkin. Rusetti tehdään samalla lailla, kun donitsissa ja solmitaan solmulla kiinni pampulaan. Näitä aion tehdä tulevaisuudessa lahjaksi, esimerkiksi kaverisynttäreille! Pienetkin tilkut tulee tässä hyvään käyttöön. Käyttämäni kankaat ovat kierrätyskankaita, ostettu joko kirpparilta tai jämäpaloja aiemmista ompeluksistani. Kankaita löytää kirppareilta hyvin, tai esim. Eurokankaan palalaarista voi tehdä hyviä löytöjä!

Loppuun vielä tosi helppo rusettipampulaidea nahasta. Tähän ei tarvitse ompelukonetta ollenkaan, kun nahka ei purkaannu. Sain äidiltäni muutaman nahanpalan, jotka ovat olleen jotain näytepaloja joskus kauan sitten ja olen pitkään miettinyt niille käyttöä. Lasten tossut odottaa vielä toteutumista, samoin laukku itselle.. Rusettipampula onnistuu ilman suurempia ponnisteluja. Malli ensin paperille ja sitten vaan leikkaamaan ja solmimaan! Tein itselleni mustan ja ruskean ja tykkään näistä ihan hirveästi! Niin näyttää pitävän myös tyttäreni, koska hän tuli luokseni hyvin tomerasti ja osoitteli rusettipampulaa.. Täytynee tehdä näitä lisää vielä vähän pienemmässä koossa, jos aion saada nämä omaan käyttööni..

Ihana saada itselleen jotain uutta pienellä vaivalla ja vielä niistä materiaaleista joita on jo kotona!

Vaasassa ja sen lähiympäristössä on hyvä valikoima erilaisia luontopolkuja ja tämänkertainen retki suuntautui Bergön saarelle. Bergö kuuluu Maalahden kuntaan ja sinne ajaa Vaasasta tunnin verran. Lähdimme retkelle naapuriperheemme kanssa, ja lapset odottivat retkeä innoissaan. Bergön saarelle pääsee ainoastaan lossilla ja se onkin viimeinen paikka lähistöllä, mihin lossi kulkee.

Kävimme vuosi sitten Bergössä tarkoituksena kiertää luontopolku, mutta emme löytäneet koko polun aloituspaikkaa silloin ja päädyimme syömään eväämme eräällä rannalla. Retkipäivä on aina kiva, mutta tämä jäi vähän kaivelemaan, joten olikin mukava lähteä uudelle yritykselle. Vaikka meillä oli tällä kertaa paremmat ohjeet, ajoimme luontopolun aloituskohdan ohi uudelleen. Parkkipaikka, mistä polku lähtee on ihan heti lossin jälkeen vasemmalla. Merkkinä on kyltti, mutta meitä hämäsi metallinkeräyspaikka. Kävimme käätymässä ja palasimme lähtöpisteeseen. Kun parkkipaikka oli löytynyt, oli polulle selkeät merkit ja lähtöpaikalta löytyi karttoja postilaatikosta.

Luontopolku on n. 8 kilometrin mittainen, me kiersimme siitä vain pienen osan. Lähdimme Kalvskärträsketiä kohti tarkoituksenamme syödä eväät siellä. Olimme lukeneet, ettei siellä olevalla taukopaikalla saisi tehdä tulta, mutta menimme silti katsomaan, millainen paikka on. Hyttysiä sattui olemaan liikkeellä sen verran, ettei ketään meistä huvittanut jäädä siihen syömään. Katsoimme kartasta, että toinen taukopaikka ei olisi pienille jaloille mahdottoman matkan päässä ja jatkoimme matkaa. Saavuimmekin hyvin pian ehkä siisteimmälle taukopaikalle, missä olen käynyt. Adolf-niminen kota oli uusi ja niin hyvin varusteltu, että vain jääkaappi puuttui. Pihapiirissä oli muutama pöytäryhmä ja todella siisti huussi. Taukopaikka on Bergö Öråd:in rakentama ja ihan mahtavaa, että saarineuvosto on tehnyt noin hienon paikan retkeilijöitä varten.

Luontopolku oli hyvin merkitty ja matkan varrella oli hienoja luontoaiheisia taideteoksia meitä viihdyttämässä. Lapset etsivät aina seuraavaa lintua, joka oli maastoutunut sammalen sekaan tai ihailivat hienoja maalauksia. Me kävelimme noin 5 kilometrin matkan, mutta varmasti jäi monta lintua näkemättä! Reitti teki kaksi lenkkiä, toinen oli merkitty sinisillä reittimerkeillä ja toinen punaisilla. Adolf-kota oli punaisen reitin varrella ja ensimmäinen taukopaikkamme oli sinisen reitin varrella. Kaikki lapset (pikkuisinta lukuunottamatta) kävelivät hienosti koko matkan. Hyvät eväät ja hyttysvapaa taukopaikka toivat hieman jo uupuneet voimat takaisin ja paluumatka autolle sujui taas juosten.

Olimme varautuneet myös uintireissua varten, joka jäi tällä kertaa toteutumatta. Jos lähdette retkelle Bergöseen, siellä on ihana ranta saaren päässä tai sitten kotimatkalla voi virkistyä Strand-Möllen uimarannalla. Kun olin lapsi, kävimme siellä uimassa isovanhempieni kanssa. Möllen jätskipallot oli siihen aikaan suurimpia, mitä olen saanut! Ehkä täytyy ajella uudestaan sille suunnalle..

Puutarhakärpänen on ilmeisesti puraissut minua, koska olen viettänyt aikaa kukkien ja rikkaruohojen parissa tänä kesänä enemmän kuin aikaisempana neljänä vuonna yhteensä! Tykkään hirveästi kitkeä rikkaruohoja kukkapenkeistä (?) ja nautin kukkien väriloistosta. Terassikin on paljon viihtyisämpi, kun sen läheisyydessä on kukkia. Terassin seinustalla on paikat lyhdyille, mutta ne näyttivät hieman tyhjiltä ilman mitään, joten halusin hankkia niihin jotkut kivat amppelit. Muovisia amppeleita en halunnut ostaa, enkä kaivannut seinustalle kauhean isoja. Kun näin Instagramissa kuvan virkatusta amppelista, se oli niin sanotusti menoa.. Olen pohtinut käyttöä varastossani majaileville ontelokude-kerien jämille ja tähän tarkoitukseenhan ne sopii paremmin kuin hyvin! Kun inspiraatio iskee, kaikki muut työn alla olevat käsityöt jäävät hetkeksi taka-alalle.

Virkkasin muutamia vuosia sitten maton Esteri-ontelokuteesta ja minulla oli sitä harmaana jäljellä jonkun verran. Halusin aika pienet amppelit ja minulla oli kaapissa sopivan kokoiset ruukut, eikä niiden päällystämiseen kauheasti kudetta mennyt. Näin Instagramisaa hirveästi hienoja amppeleita, mutta tällä kertaa halusin mahdollisimman yksinkertaista, joten virkkasin omani pelkkiä kiinteitä silmukoita käyttäen.

Ohje:

Käytin ontelokuteen kanssa nr 10 koukkua, jotta pinnasta ei tulisi liian tiivis makuuni, mutta mikä tahansa isompi koukku käy. Työn voi tehdä myös spiraalina, mutta minun on helpompi pysyä laskuissa, jos teen kierros kierrokselta. Jokainen kierros päätetään aina piilosilmukalla (ps) ja seuraava kierros aloitetaan 1 ketjusilmukalla (kjs)

Alku: Virkkaa 3 ketjusilmukkaa ja yhdistä ne pyöröksi piilosilmukalla

1. kierros: Virkkaa ketjusilmukka ja sitten virkkaa lenkkiin 6 kiinteää silmukkaa ja yhdistä piilosilmukalla
2. krs: Virkkaa 1 ketjusilmukka ja sen jälkeen jokaiseen ks (kiinteä silmukka) 2 ks. 12 ks. Päätä ps.
3. krs: Virkkaa 1 kjs, sitten 1 ks ja seuraavaan 2 ks, yhteensä 18 ks.
4. krs: Virkkaa 1 kjs, sitten 2 ks ja kolmanteen 2 ks, yhteensä 24 ks. Tässä vaiheessa pohja peitti jo oman ruukkuni, eli amppelilla oli tarpeeksi leveyttä. Jos sinulla on isompi ruukku, jatka lisäyksiä tasaisesti, kunnes ruukku peittyy.
5. krs: jatka 24 ks (tai suuremmalla määrällä, jos pohja on isompi) tekemättä lisäyksiä, päätä piilosilmukalla, tai halutessasi jatka spiraalina, ettei kierroksen vaihtumiskohta näy. Jos en olisi ollut niin innokas virkkaaja, olisin itse tehnyt näin.
6. Kun olet saanut virkattua työ haluttuun korkeuteen, katkaise lanka ja vedä lanka silmukan läpi. Katkaise lanka niin, että voit käyttää lankaa yhtenä amppelin ripustusnaruna.
7. Ota uusi alku kerästä ja virkkaa se kiinteällä silmukalla 8 ks päähän edellisestä narusta. Katkaise kude samalta kohtaa, kuin edellienkin. Päättele kude hyvin.
8. Ota vielä yksi uusi alku kuteesta ja kiinnitä sekin taas 8 silmukan päähän edellisestä.
9. Tee hevosenhäntäsolmu halutulle korkeudelle ja tee toinen hieman sitä ylemmäs niin saat ripustuslenkin. Minun amppeli tuli sellaiselle paikalle, että jouduin sitomaan amppelin kiinni telineeseen, joten käytin vanhaa kunnon merimiessolmua.
10. Ontelokude purkautuu helposti, joten polta kuteen päät. Kun olet polttanut päät ja kude on vielä kuuma, painele kuteen pää kiinni, tulee siistimpi.

Meidän terassin seinusta on todella kuuma, joten ostin amppeleihin Petuniat. Niitä on meillä tänä vuonna muuallakin ruukuissa, joten ne sopii kivasti meidän kesäpihaan. Kätköistä löytyy vielä lisää kudetta, joten taidan tehdä muutaman lisää vielä sisälle. Hauskoja virkkaushetkiä. <3

Kävimme Seitsemisen kansallispuistossa kuusi vuotta sitten ensimmäistä kertaa ja olemme pitkään puhuneet, että sinne pitäisi päästä uudestaan telttailemaan. Valikoimme retkikohteemme tällä hetkellä sillä perusteella, että telttapaikalle saa olla enintään kahden kilometrin matka autolta, että isoveli jaksaa itse kävellä paikalle ja paikalla on hyvä olla vesistö tai kaivo. Seitsemisen kansallispuiston Haukilammen telttapaikka sopii tähän kuvaukseen erinomaisesti, sinne on matkaa Koveron perinnetilan vieressä olevalta parkkipaikalta n. 1,5 kilometriä. Vaasasta on Seitsemisen kansallispuistoon vajaa 200 km, joten se on sopivan matkan päässä.

Olemme yöpyneet luonnossa aina muutaman yön kesässä, joten se alkaa sujua jo ihan hyvällä rutiinilla (paitsi ne pari pientä muuttujaa), mutta nyt oli aika hieman tarkastella omia valintojaan ja tehdä enemmän vihreitä valintoja. Meillä on ollut aiemmilla retkillä mukana kertakäyttöisiä kosteuspyyhkeitä esimerkiksi lasten käsien pesuun. Koska me kierrätämme ja haluamme muutenkin elää ekologisesti, niin miksi sitten retkillä käyttää kertakäyttötuotteita ja tuottaa enemmän roskaa. Kaikki roska pitää kuitenkin kantaa myös pois maastosta, joten kertakäyttötuotteilla ei voita mitään. Nämä rutiinit menivät tällä kertaa uusiksi ja retken jälkeen voin todeta, ettei tämä sen vaikeampaa ollut.

Näiden ”pyllypyyhkeiden” tilalle otimme kotoa mukaan muutaman kestotalouspaperin käsienpesua ja pikkusiskon aamutoimia varten. Sain ihanalta Kolme cosmeticsilta palasaippuan testiin reissua varten. Original palasaippua Sensitive on hajusteeton palasaippua, joka sopii käsien ja vartalon pesuun. Se sopii myös pienille lapsille ja oli aivan ihana käytössä! Saippuat on tehty Suomessa ja niihin on käytetty vain suomalaisia raaka-aineita, eikä sisällä mm. palmuöljyä. Palasaippuan kuivattaminen käytön välissä olisi muuten ollut hankalaa, jos en olisi saanut testiin myös FlatPak-saippuakoteloa. Sujautin saippuan käytön jälkeen pussiin kuivumaan, ja sain ottaa sen sieltä kuivana taas uudelleen käyttöön. Saippua pysyy hygieenisenä, jos se saa kuivua käyttöjen välissä. Tämä keksintö päihittää vanhat Herra Hakkaraisrasiat mennen tullen. Sen saa kätevästi roikkumaan vaikka rinkan ulkopuolelle, jotta se oli kätevästi saatavilla. Ihania uusia keksintöjä.

Vaihdoimme myös nestemäisen tiskiaineen palasaippuaan. Tämä saippua kulki sitten pakastusrasiassa, eikä kerennyt kuivua tiskausten välillä, mutta saippua toimi erinomaisesti. Kyseessä on Saaren Taian valmistama siivoussaippua, jota voi käyttää puhdistusaineena veteen liuotettuna tai sitten pyöräyttää tiskiharjalla palaa ja tiskata esimerkiksi Trangian..

Ruokapuoli vaatikin sitten hieman enemmän mietintää, koska yleensä meillä on ollut mukana jotain helppoa ja nopeaa, eli nuudeleita ja tonnikalaa. Laskimme, että me söisimme retkellä lounaan, päivällisen, iltapalan ja aamupalan ja ajaisimme Juustoportille lounaalle. Lounaan pakkasimme ruokatermariin, jonka söimme saapuessamme parkkipaikalle. Saimme samalla jätettyä termarin autoon, ettei siitä kertynyt lisäpainoa. Päivälliseksi olimme varanneet uusia perunoita, porkkanaa ja savusiikaa. Pesin perunat ja porkkanat jo kotona ja laitoin ne vanhaan leipäpussiin. Pussin voisi sitten uusiokäyttää roskapussiksi. Savusiika oli vakuumipakattu, joten siitä tuli hieman roskaa.. Ruuantähteet saa laittaa käymälään, joten jos biojätettä tulee, sen kotiinkuljetuksesta ei tarvitse murehtia. Ilta- ja aamupalaksi meillä oli puuroa sattumilla, ruisleipää sekä teetä. Puurot annostelin Ikean uudelleensuljettaviin pusseihin, jotka saa kotona pestyä ja käytettyä uudelleen. Sattumat, eli kuivahedelmät ja pähkinät olivat myös pakattuna tällaiseen pussiin. Aamuksi oli tiedossa pannukahvit ja vähän suklaata. Retkillä kaikki maistuu aina hirveän paljon paremmalta ja on kiva olla jotain pientä ylimääräistä mukana.

Pikkusisko on vielä vaippaikäinen ja meillä käytetään kertisvaippoja, joten siitä tulee kannettavaksi jokunen vaippa edestakaisin. Hän kuitenkin ilmaisee tarpeensa päästä potalle, joten isommat tarpeet sujahtivat tällä kertaa huussiin. Tarvetta pyllypesuihin ei siis ollut kauhean usein (onneksi), mutta ne olisivat hoituneet kestotalouspaperin avulla.

Hyttysetkin olivat löytäneet jälleen tiensä valoon ja meidän perhe suojautui tälläkin kertaa hyttysiltä Frantsilan Lemminkäisen äidin terva-pihkasalvalla ja vaatteilla. Parasta salvassa on se, että se rauhoittaa myös mahdolliset puremat nopeasti.. Sitä voi käyttää myös muihin ihovaurioihin joita retkellä saattaa sattua. Pienessä paketissa paljon hyväntuoksuista salvaa! Muutkin meidän kosmetiikkatuotteet, kuten hammastahna ja naamarasva, ovat luonnonkosmetiikkaa.

Ulkopuolisia viihdykkeitä ei juuri metsässä tarvita. Ämpäri olisi voinut olla pikkusiskolle hyvä, niin hän olisi saanut kerätä sinne käpyjä. Isoveljellä oli ensimmäistä kertaa oma reppu selässä, mihin oli pakattu yökkäri (merinovillakerrasto), pehmoinen kaveri, lauantaiherkut, luuppi ja taskulamppu. Isällään oli onki mukana viihdykkeeksi. Kalaa ei tullut (onko lammessa edes kalaa..?), mutta poika oli tyytyväinen. Haluaisi jo kovasti uudelle retkelle. <3

Saippua ja FlatPak™ saatu Kolme Cosmeticsilta

Toukokuun puoliväli tarjoili kaksi ihanaa merkkipäivää, meidän 5-vuotis hääpäivä oli juuri ja viikkoa aikaisemmin juhlistimme viittä vuotta Asevelikylässä. Viimeiseen viiteen vuoteen on mahtunut hirvittävän paljon iloa ja elämä on muuttunut kahden hengen taloudesta nelihenkiseen. Rakastan kovasti meidän oloa ja eloa rintamamiestalokylässä. Rintamamiestalo ei kuulemma ole koskaan valmis, mutta meillä taitaa olla juuri nyt hyvällä mallilla. Talon ulkopuolella muutama ”pikku” juttu odottelee omaa aikaansa, mutta sisätiloissa näyttää hyvältä!

Rupesimme etsiskelemään meille isompaa taloa kuutisen vuotta sitten ja meillä oli muutama alue tiedossa, mihin haluaisimme asettua. Mieheni on asunut lapsuutensa Asevelikylässä, joten hän halusi kovasti tulla tänne takaisin. Minä myös pidin kovasti tästä alueesta, mutta ajattelimme, ettei meille täältä löydy taloa.. Aluksi oli ajatuksena etsiä remonttikohde, olimmehan täysremontoineet edellisen asuntommekin. Etsintöjen aikana kävimmekin katsomassa kaikenlaisia remonttikohteita, joista mikään ei oikein ollut se oikea. Olimmekin päättäneet pistää etsimisen tauolle, kunnes äitini soitti ja ehdotti tätä taloa. Mikään ei ole koskaan tuntunut näin täydelliseltä, kuin tämä talo. Talon asukkaat olivat remontoineet talon vanhaa kunnioittaen ja se sopi meidän makuumme täydellisesti! Tässä talossa oli kaikki valmista, jopa salaojat oli laitettu (mikä ei ole rintamamiestaloissa välttämättä itsestäänselvyys). Ihastelimme näytössä taloa suut auki ja onneksemme saimmekin talon omaksemme.

Olemme asuneet nyt viisi vuotta kodissamme ja olemme pikkuhiljaa uusineet pintoja omaan makuumme. Ensimmäinen uusimisen kohde oli keittiö. Keittiö oli remontoitu 90-luvun puolessavälissä, mutta kaapit olivat ihan hyvässä kunnossa vielä, joten päätimme vain maalata kaapin ovet uusiksi. Emme viitsineet (budjettikaan ei sallinut) ruveta keittiöremonttiin, kun sille ei vielä ollut todellista tarvetta. Seinät maalattiin harmaaksi ja kaapin ovet saivat vaalean mintunvihreän pinnan. Maalasimme (puhun me-muodossa, vaikka todellisen työn tekivät mieheni ja hänen isänsä, kiitos heille!) välitilan kaakelit ensin Otexilla ja päälle valkoista maalia (Luja). Kaapin ovet saivat uudet vetimet ja laatikoiden kiskoja uusittiin. Näin meillä on melkein kuin uusi keittiö! Isovanhempani antoivat meille heidän vanhat keittiönpöydän ja pinnatuolit, jotka sopivat meille täydellisesti.

Olemme jatkaneet pintaremonttia aina kesäisin, muutama huone kerrallaan. Ensimmäisenä alakerta, olohuone ja meidän silloinen makuuhuone. Kaikki meidän kodin huoneet on maalattu samalla harmaan sävyllä. Se, ja kaikki muu, mikä on joskus maalattu meidän kodissa, on saanut sävyn Tikkurilan vanhan ajan maalit-vihosta. Vaalean harmaa taitaa olla asia, johon en ihan heti kyllästy.. Se on neutraali sävy ja siihen voi yhdistää kaikki muu mahdollinen väri. Kodistamme löytyvät tapetit ovat Sandbergin tapetteja. Ne ovat ihanan rauhallisia ja rakastan niiden värimaailmaa ja kuvioita.

Olohuoneen lattiat ovat purkutalosta, samoin ihana kakluuni, jota poltamme talvella säännöllisesti. Arvostan kovasti edellisen asukkaan viitseliäisyyttä, sekä intoa kierrätysmateriaaleihin. Olohuoneen ja nykyisen ”työhuoneen” väliset ovetkin ovat löytö jostain vanhasta talosta. Olohuoneen tapetiksi valikoitui Maj- niminen tapetti, vihreässä värissä. Olohuoneessa on myös meidän ainoat uutena ostetut huonekalut, sohvat. Haaveilen uusista sohvista, jotka sopisivat meidän sisustustyyliin hieman paremmin ja joissa olisi paljon parempi istua.. Ehkä sitten, kun menen takaisin töihin.. Nojatuoli on kirpparilöytö (näitä on talossa kaksi), jonka päällystin uudelleen.

Alakerrassa on tällähetkellä ylimääräinen huone, jonka muutamme tulevaisuudessa takaisin meidän makuuhuoneeksi, kunhan lapset ovat tarpeeksi isoja pärjätäkseen itsekseen vintissä. Tällä hetkellä huone toimii työ- ja vierashuoneena. Niin, tai pelihuoneena.. Työhuoneen tapetti on nimeltään Edvin. Tämä oli meillä edellisen asunnon keittiössä, enkä ollut vielä valmis luopumaan näin ihanasta tapetista, joten se pääsi meille uusintakierrokselle. Samoin, kun nykyisen eteisen tapetti , jota meillä oli hieman jäljellä edellisestä remontista. Palat hyötykäyttöön!

Vinttin rappuset olivat onneksi valmiiksi harmaat, joten niitä ei tarvinnut maalata. Maalasin (ja tämän tein itse) puolipanelit harmaaksi ja vanhan tapetin päälle maalasin uuden kerroksen. Tässä vaiheessa harmittaa, etten ole juuri ottanut ennen-kuvia. Rappukäytävän puolipanelit olivat sinisellä kuultomaalilla maalattu ja kaiteet olivat siniset. Nyt ne ovat harmaat. Pidin aluksi kaiteiden sinisestä, mutta ne riitelivät muiden sävyjen kanssa, niin päätin maalata nekin. Tähän käytin öljypohjaista maalia, jota olin ostanut vahingossa (todella paljon) liikaa.. Olin maalannut alakerran pikkuvessan paneelit tällä maalilla aiemmin. Rappukäytävästä tuli ihanan vaalea!

Muutimme vintin makuuhuoneeseen, kun Isoveli muutti omaan sänkyyn ja hänen lelut rupesivat valtaamaan enemmän tilaa. Edelliset asukkaat olivat avanneet alustakomerot auki, mutta onneksi muutama pieni komero oli jätetty vaatekomeroiksi. Isommassa makuuhuoneessa oli myös jostain purkutalosta pelastettu mahtava kaakeliuuni. Se lämmittää meitä kylminä talvipäivinä. Tästä tuli meidän makuuhuone ja Isoveli sai pienemmän huoneen. Isoveljen huoneessa on ainut jäljellä oleva Haltex-levyillä vuorattu katto. Se on joutunut sinne pitkän tähtäimen projekti-listalle, niinkuin muutama muukin asia, mitä ei nyt kannata laittaa uusiksi. Vintissä on käytetty myös samaa harmaata pohjalla, ja tapettina on meidän huoneessa Axel light green.

Isoveljen huoneeseen valitsimme aikaa kestävän siniraitaisen tapetin, joka menee hänen huoneessaan pitkään. Tapetit eivät ole halvimmasta päästä, joten niitä ei huvita uusia ihan heti. Pikkusisko saa muuttaa joko isoveljen huoneeseen hetkeksi, tai sitten hän majailee meidän huoneessa niin kauan, että meidän on aika muuttaa takaisin alakertaan. Isoveljen huoneessa on minun vanha Lundian hylly, johon saa tärkeät tavarat ylähyllylle siskon ulottumattomiin. Vaatekaappina toimiva kaappi odottaa uutta maalia pintaan. Se on ollut välillä punainen ja välillä vihreä. Nyt siitä tulee luultavasti harmaa. Pikku tuolit ja pöytä odottaa myös maalia pintaan. Vanhempieni huvilalla on olemassa toinen samanlainen sänky, joka odottaa pääsyään meille.

Kiertelen kirpputoreilla aika paljon, kun aina on joku etsinnässä, enkä malttaisi millään ostaa uutena. Nyt tähtäimessä olisi uusi (vanha) peili meidän yläkerran vessaan. Haussa on myös matala kaappi vintin aulaan. Mikä mahtava tunne onkaan, kun löytää pitkään etsinnässä olleen käytettynä!

Meidän pojalle on siunaantunut hirveän paljon hiuksia ja hänen hiukset kasvavat aika hurjaa vauhtia. Koska hänellä itselläänkin on usein kova vauhti päällä, hänelle tulee usein ”hikipää” ja lämpöisinä päivinä hikipää tulee ilman hurjasteluakin. Leikkasin hänen hiukset itse siihen asti, kunnes ruvettiin tarvitsemaan ohennus-saksien apua.. Kokeilimme aluksi muutamaa eri parturia hieman huonolla menestyksellä, kunnes päädyimme Ekokampaamo Mielin tuoliin. Tässä vaiheessa silloinen 2-vuotias oli jo ruvennut kovasti jännittämään parturissa käyntiä, joten Mielin Outilla ei ollut edessään ihan helpoin asiakas, varsinkin, kun pojan äitiä taisi jännittää ihan yhtä paljon.

Olin varannut ajan heidän netti-sivuiltaan ja olin kirjoittanut lisätietoja-kenttää, että tulen pienen jännittäjän kanssa. Meidät otettiin ihanasti vastaan, vaikka isoveli laittoikin jarrut päälle heti ovella. Koetettiin saada häntä istumaan parturituoliin, mutta isoveljen silmät täyttyivät kyynelistä ja vastarinta oli aika voimakas.. Outi ehdotti, jos hän istuisi minun sylissä parturituoliin, ja tämä ehdotus sai lämpöisemmän vastaanoton. Koneella leikkaaminen ei tullut kysymykseen pienen asiakkaan mielestä, joten hiukset leikattiin kokonaan saksilla. Ei varmasti ollut ihan helppoa leikata pienen hiuksia näistä asetelmista, mutta lopputulokseen oltiin erittäin tyytyväisiä.

Muutaman kerran parturoitava halusi istua sylissäni ja joka kerta kokeiltiin jotain uutta. Viime kerralla hän istui itse tuolissaan ja minä hänen lähellään omalla tuolillani. Tänään, kun ensimmäisestä käynnistä on noin vuosi, reipas pieni 3,5-vuotias kipitti parturiin, istui tuoliin ja antoi leikata koneella kesätukan! Ai että mikä muutos! Olo on niin helpottunut, kun parturikäynneistä ei tarvitse vääntää eikä tällä kertaa tarvinnut edes vetää jäätelö-korttia esiin! Pienin askelein edettiin ja tässä on tulos. Aivan mahtavaa asiakaspalvelua ja (pientenkin) ihmisten kohtaamista! Ensi kerralla kokeillaan vielä pikkukoneella pienten hiusten pätkimistä, kun lopuksi meinasi hieman jännitys voittaa. Tähän mennessä olemme käyneet parturissa n. kolmen kuukauden välein, mutta kun kesää kohti mennään, niin voipi olla että käymme vielä kerran kesän aikana lyhentämässä pehkoa. Nyt tosin leikattiin lyhyemmäksi, kuin kertaakaan aiemmin, niin saa nähdä koska on tarvetta!

Ekokampaamo Mieli saa kyllä kovasti kehuja meidän perheeltä. Rupesin itsekin käyttämään heidän palveluitaan, enkä vaihtaisi muualle. Paikka on sopiva tuoksuallergikoille ja kampaamossa käytetään ainoastaan ekologisia aineita. Mielissä hiukset värjätään kasviväreillä, joita en ole itse vielä kokeillut, kun olen kasvattanut oman väriäni takaisin. Myynnissä on hiustenhoitotuotteiden lisäksi saippuoita, deodorantteja ja muuta iluonnonkosmetiikkaa. Tunnelma Mielissä on lämminhenkinen ja sisustus miellyttää ainakin omaa silmää. Heillä on ajateltu ympäristöä muutenkin, koska he eivät käytä kertakäyttöisiä tuotteita. Lisäksi hintataso on edullinen, lasten hiusten leikkaus maksaa vain 15 euroa, joten Mieli on hyväksi myös lompakolle. Olisi muuten taas itselläkin aika käydä siistimässä hiuksia, joten taidan pikkuhiljaa varata aikaa itseni hemmotteluun. <3

Parturikäynti saatu yhteistyön merkeissä, kiitos Mieli. <3

En tiedä, onko niin, että entistä useampi on herännyt ekologisempaan ajattelumaailmaan, vai seuraanko itse esimerkiksi Instagramissa paljon sellaisia tilejä, jotka kannustavat ympäristötekoihin ja vihreämpiin valintoihin. Niin tai näin, meidän perheessä pyritään tekemään luonnolle parempia valintoja. Ympäristötekojen ei tarvitse olla suuria, pienetkin asiat auttavat tekemään maailmasta hieman puhtaamman. Esimerkiksi kangaskassin mukana kantaminen on sellainen teko, josta meidänkin tie kestotuotteiden on alkanut. Jo minun ollessa ala-asteella (eli 90-luvulla) meillä käytettiin kotona kestokasseja ja ne samat kassit taitavat vieläkin olla vanhemmillani käytössä! Pienestä se lähtee.. Ja kun tietoisuus lisääntyy, alkaa huomaamattaan valita enemmän kesto-vaihtoehtoja ja tekemään lisää ympäristötekoja.

Meillä on käytössä kestokassien lisäksi muutama kesto hevi-pussi, joita minun on tarkoitus ommella lisää. Oikeastaan niitäkään ei välttämättä tarvisisi, vaan kaikki hedelmät voisi pakata samaan kangaskassiin ja liimata hintalaput vaikka kassin kylkeen. Tässä on minulla paljon parantamisen varaa, turhan usein nappaan jotain pieneen muovikassiin. Mukaan lähteneet muovikassin päätyy meillä kyllä uusiokäyttöön, joten ihan kertakäyttötuote ne ei meillä ole. Aikoimuksena on lopettaa muovikassien käyttö lähes kokonaan. ”Lähes” siksi, että en vielä tiedä, mihin maustekurkut laittaisin muuten.. Onko teillä jotain ideoita tähän?

Ekoteoksi miellän myös vahvasti sen, että pyrimme käymään kaupassa kerran viikossa. Käymme isossa marketissa autolla ja jos tulee tarvetta täydentää, käymme kaupassa kärrytellen. Suunnittelen etukäteen viikon ruokalistan, jonka mukaan ostamme tarvittavat ainesosat. Näin tulee ostettua vain tarpeeseen, eikä ruoka kerkeä mennä pilalle jääkaapissa, joten ei hävikkiä! Olen hirveän onnellinen siitä, että meillä ei heitetä ruokaa pois. Parhaita keittiöhetkiä ovat ne, kun saa taiottua hyvän lounaan muka-tyhjästä kaapista. Onnistumisen hetkiä on myös ne, kun saa käytettyä joidenkin jauhopussien jämät tai raastaa juustonlopun johonkin ruokaan.

Minä jätin punaisen lihan pois ruokavaliostani ensimmäisen kerran kymmenen vuotta sitten ja kana ja kalkkuna jäi pois kolme vuotta sitten. Kalaa syön edelleen, mutta pyrimme ostamaan esimerkiksi kuhaa tai haukea, niin kuin tänään. Kalastamme keväisin, joten sitä riittää silloin omastakin takaa. Kotona meillä syödään kasvisruokaa tai kalaa, vain joskus harvoin mieheni ja muu perhe syö jotain lihaa, varsinkin kesäisin kun grillikausi alkaa. Lapset syö mielellään kasvisruokaa ja onkin ihana, että kasvissyönti on heille normaalia jo pienestä pitäen. Täältä löytyy lisää tietoa ilmastomyönteisestä ruokavaliosta!

Emme osta enää kaupasta talouspaperia, vaan olen ommellut vanhoista pyyhkeistä kestotalouspaperia. Näillä pyyhkeillä pyyhimme ensin lasten naamat ja sen jälkeen pyyhkäsen lattian sormiruokailijan jäljiltä. Keittiössä meillä on käytössä myös kestorätit ja käytämme ympäristöystävällistä tiskiainetta. Kertakäyttöiset kahvifiltterit on myös vaihtuneet kestoversioon. Meillä on paljon puupintoja, joten yleispesuaineena toimii (ainakin vielä) tällä hetkellä laimennettu mäntysuopa ja sen lisäksi käytän laimennettua etikkaa vähän siellä sun täällä. Erittäin hyvä pesuaine on Universal Stone, joka pesee puhtaaksi niin kaakelit, lavuaarit, kuin kumisaappaatkin!

Kumisaappaista pääsemmekin vaatehuoltoon! Pidennän mieluusti vaatteiden pesuväliä tuulettamalla vaatteita. Esimerkiksi villavaatteita ei välttämättä tarvitse ollenkaan pestä, kun villa puhdistuu pihalla. Kun pesen vaatteita, pesen täysiä koneita ja aina samanvärisiä. Jos täytyy pestä sekakone, heitän pyykin joukkoon värinkeräysliinan. En käytä huuhteluainetta, vaan lorautan huuhteluainelokeroon ruokalusikallisen etikkaa. Etikka pitää koneen puhtaana, auttaa vaatteita pitämään värinsä ja pehmentää pyykkiä. Etikan tuoksu/haju ei enää tunnu kuivassa pyykissä. Käytän tavallista väkiviinaetikkaa, koska se on edullista ja sitä saa isoissa tonkissa. Kun kausi vaihtuu, tapaan pestä meillä käytössä olleet kengät ja laittaa ne esimerkiksi talvisäilöön. Uuden talven tullessa on mukava kaivaa puhtaat kengät esille. Kengät pysyvät parempana, kun niitä huoltaa, eikä aina tarvitse ostaa uusia.

Ostaminen ja ostamisen tarpeen miettiminen onkin jännä juttu. Nuorempana tuli ostettua usein uutta vaatetta pikamuotiketjuista ja nyt kymmenen vuotta myöhemmin, olen vain tyytyväinen, jos ei tarvitse ostaa mitään itselle. Nykyisin tulee mietittyä tarkkaan, että tarvitsenko oikeasti jotain uutta? Jos tarvitsen, ostan mielummin ajattoman vaatteen ja sellaisen, joka kestää käytössä monta vuotta. Muutama kuukausi sitten omat luottofarkkuni repesi ja kyselinkin Instagramissa vinkkejä uusiin housuihin. Sain aika monta viestiä paikkauksen puolesta ja äitini lopulta paikkasikin ne! Ja hyvin paikkasikin, koska housut sai jatkoaikaa! En tiedä miksi minua aluksi hävetti kulkea paikatuissa farkuissa, mutta nyt pidän niitä mielelläni. Asennekysymys näköjään.. Lapsille yritän ostaa vaatteet kirpputoreilta, vaikka välillä tuntuu mahdottomalta löytää housuja 3,5 vuotiaalle pojalle.. Paikkailen kyllä kuluneet housut, mutta isoveli kasvaa niin hirmuista vauhtia, että lahkeet jäävät aina lyhkäsiksi. Ulkovaatteet ostan kaupasta, koska ulkoilemme todella paljon ja haluan vaatteiden kestävän säätä ja remuamista ja pikkusisko saisi mielellään käyttää samaa haalaria, kun sen aika on.

Omasta mielestäni tärkein ekoteko on opettaa lapset pienestä pitäen tekemään ympäristöystävällisiä valintoja. Isoveli osallistuu mielellään roskien lajitteluun ja osaakin jo viedä kartongit omaan lajitteluastiaan ja paperit omaan. Osallistuimme muovinkeräys-kampanjaan aiemmin keväällä, joka rohkaisi minua lajittelemaan muovijätteet omaan astiaan. Lajittelu olisi kotona paljon helpompaa, jos keittiössä olisi enemmän tilaa kaikille jätteille! Meidän keittiön allaskaappiin mahtuu ainoastaan sekajäte, metalli ja lasi. Raivasin tilaa muihin keittiön kaappeihin, että sain muovin- ja kartongin keruulle oman tilansa. Patterit ja keräyspaperi ovat vielä erikseen. Meillä on mietinnässä nelilokero-keräykseen vaihtaminen, jotta biojätteetkin tulisi lajiteltua omaan astiaan.

Pienillä teoilla on merkitystä, jokainen voi tehdä jotain ympäristön hyväksi. Voi aloittaa pienistä teoista, esimerkiksi poimia roskan päivässä tai olla suihkussa muutaman minuutin vähemmän. Tai sitten ottaa harrastukseksi kierrätyksen, niinkuin meidän perheessä. Se on periytynyt isovanhemmiltani vanhemmilleni ja sieltä taas minulle. Toivottavasti se periytyy myös meidän lapsille. <3

Joka vuosi näillä main alkaa mieheni kalastusinto heräilemään talviunilta, kun jäiden lähtö alkaa olla käsillä. Meidän (vanhempieni) huvilalta lähtee aina vapun tienoilla jäät ja silloin kala liikkuu hyvin lahdella. Olemme useana vuonna vapun aikoihin saaneet hyvän kalansaaliin ja tänäkin viikonloppuna suuntasimme huvilalle saalis mielessä. Keväisin lahdella liikkuu hyvin ahventa, joskus verkkoihin on uinut muutama siika ja kuhakin! Pyrimme syömään kalaa vähintään kerran viikossa ja itse kalastettu on lähiruokaa parhaimmillaan. Ostamme nykyisin kaupastakin enemmän kotimaista vapaana kasvanutta kalaa, kuten siikaa ja kuhaa. Mitä lähempää, sen parempi ja ilmastoystävällisempi! Olemme kokeilleet myös tehdä hauesta kalapuikkoja ja ne vasta hyviä ovat.

Verkot laskettiin illalla vesille, isovelikin pääsi pitkän odotuksen jälkeen mukaan laskemaan verkkoja! Tämä oli pienelle miehelle iso tapahtuma, jota varmasti muistellaan pitkään. Seuraavana aamuna hän kysyi ensimmäisenä, ”tuliko sinne kalaa?”. Aamupala piti kuitenkin malttaa syödä ensin, ennenkuin sai lähteä verkkojen hakuun.. Olimme Mikaelin kanssa käyneet illalla kanootilla melomassa, joten tiesimme, että verkkoihin on ajautunut norsseja, mutta oli sinne ilmestynyt myös ahvenia, särkiä, (alamittainen) kuha ja pari kiiskiä. Meillä oli kaksi verkkoa, joten ihan kelpo saalis. Päästimme pienet ahvenet pois ja niiden jälkeen jäi vielä 17 appuraa! Ne fileoitiin ja pistettiin pakkaseen odottelemaan.

Särjet ja kiiskit heitettiin takaisin kotiin, mutta norssit olivat jo sen oloisia, etteivät enää lähtisi uimaan. Olin kuullut kampaajaltani (Ekokampaamo Mieli), että norssit ovat hyvä ruokakala, mikä ei olisi kyllä tullut mieleeni siitä kurkunhajuisesta pikkukalasta.. Norssi, eli kuore on aikaisemmin luokiteltu lohikalaksi, mutta nykyisin se luokitellaan kuorekalaksi. Se muistuttaa hieman muikkua ja sen tunnistaa hajusta, joka muistuttaa kurkkua. Eli ei mikään houkutteleva haisu. Kuitenkin päätimme koittaa valmistaa näistä ruokaa, koska muuten ne olisivat päätyneet roskiin, mikä sotii pahasti meidän arvomaailmaa vastaan.

Itsehän en osallistu muuta kuin verkkojen selvittelyyn ja särkien pelastusoperaatioon (lue täältä lisää siitä), joten kaikki muu jää yleensä mieheni tehtäväksi. Onneksi hän saa apua vanhemmiltani. Mutta voinhan aina kertoa näistä ihan kuin olisin itse ollut perkaamassa.. Norsseilta leikattiin pää pois rintaevien takaa, jotta hajurauhanen saadaan pois, eikä haju pilaa lihan makua. Maha leikattiin auki ja sisälmykset otetiin ulos ja sen jälkeen kalat pestiin.

Kalojen valmistuksesta löytyi monta variaatioita, yleisin taisi olla pyörittely ruisjauhoissa ja voissa paistaminen. Ruisjauhot oli huvilalta loppu, joten käytimme mitä kaapista löytyi (hurjan viljaiset sämpyläjauhot). Pyörittelimme kalat ensin kananmunassa ja sen jälkeen jauhoissa. Kananmunan sekaan oli ripoteltu suolaa ja mustapippuria. Kaloja paistettiin muutama minuutti per puoli, jotta kalat saivat rapean pinnan. Päälle hieman vielä hieman sitruunaa! Oli kyllä tosi hyvää! Kaveriksi olisi sopinut joku hyvä kastike, siihen täytyy varautua ensiviikonloppuna, jos saamme näitä lisää. Kaloista ei tarvinnut perata ruotoja, koska ne pehmenivät pannulla. Pikkusiskon omasta (ja omista kaloistani) nappasin kuitenkin pitkän selkäruodon pois. Isoveli söi kalat pyrstöineen päivineen.

Isoveli tykkäsi hirveästi puuhata kalojen kanssa, halusi osallistua kaikkiin vaiheisiin. Hienoa pystyä näyttämään lapselle, miten paljon täytyy nähdä vaivaa ruuan eteen, ennenkun se päätyy lautaselle. Eiköhän ne verkot viedä vesille uudestaan ensi viikonloppunakin ja toivotaan uutta kalansaalista.