Kotiäitinä tulee laitettua ripsiväriä naamaan todella harvoin, puhumattakaan siitä, että meikkaisi yhtään enempää. Työelämässä ripsivärin laittaminen oli arkiaamun rutiini, mutta viimeiseen 3,5 vuoteen ei sellaista rutiinia ole ollut, paitsi viimeiset 3 viikkoa, jotka testikäytin Boho Green Make-Upin uutuus ripsiväriä, Mascara Gypsy volumea. Ai että miten piristävää oli laittautua päivisin! Boho Green Make Upin tuotteet ovat luonnonskosmetiikkaa ja minulla onkin ollut etsinnässä hyvä ripsiväri!

Boho Green Make-Up Suomi haki facebookissa sekä instagramin välityksellä eri elämäntilanteissa olevia henkilöitä mukaan testiryhmään ja minä pääsin onnekkaana mukaan! Testaajien piti sitoutua käyttämään ripsiväriä kolmen viikon ajan vähintään neljänä päivänä viikossa. Testijakson jälkeen vastasimme kyselyyn, missä piti kiinnittää huomiota tuotteen pysyvyyteen, helppokäyttöisyyteen, tuntuun, lopputulokseen, pakkauksen ulkonäköön ja hintaan. Boho Green Make Up on sitoutunut ympäristönsuojelullisiin tavoitteisiin ja kestävää kehitykseen. Tämäkin tuote on pakattu kierrätettävään pakkaukseen ja Mascara Gypsy Volume on vegaaninen. Heille on myös myönnetty useita sertifikaatteja, jotka takaavat luonnonmukaisuuden. Hinnaltaan ripsiväri ei minun mielestäni ole kallis, tuote maksaa jälleenmyyjillä alle 18 e.

Olen siirtynyt lähes kokonaan luonnonkosmetiikkaan viimeisten vuosien aikana. Minulla on enää muutama tuote ns. tavallista kosmetiikkaa, jotka vaihdan sitten luonnonkosmetiikkaan, kunhan joskus loppuvat. Täydellistä ripsiväriä en ole löytänyt kummaltakaan puolelta, mutta tämä vaikutti alusta alkaen oikein lupaavalta! Pakkaus on ainakin aivan ihana! Usein käy niin, että uusi ripsari on hyvä vain parilla ensimmäisellä kerralla, mutta teho jotenkin laantuu.. Tällä kertaa ei kuitenkaan käynyt niin, vaan tuote on ollut tosi hyvä! Gypsy volume lupaa lisää tuuheutta ja lisää pituutta ja molempia on tullut. Ripsari ei varise, pysyy hyvin paikallaan ja sen saa pois vain vesipesulla! Testijakson aikana ei satanut vettä kertaakaan, joten en osaa sanoa kuinka vesisateella käy. Luultavasti ripsivärit leviää, koska vedellä pestäessä ripsiväri lähtee tosi helposti pois. Huonoa tuotteessa on, että minua se hieman kirveli, jos sitä joutui laittaessa tai poispestäessä silmiin.. Näin on käynyt muidenkin luonkos-ripsareiden kanssa, joten olin siihen varautunut. Viimeisin käyttämäni Benecosin ripsari ei kirvellyt, enkä ole selvittänyt, mille ainesosalle olen yliherkkä.

Testijakson aikana (niinkuin aina muutenkin) ulkoilimme joka säässä ja kun Vaasassa tuulee aina, tuli testattua, miten ripsari pysyy kasvoilla kovassa viimassa. Ja pysyihän se! Harrastuksiini kuuluu jooga ja juoksu, mutta juoksemaan en päässyt missään vaiheessa, koska lenkkipoluille olisi vaadittu luistimet! Sen sijaan kävin luistelemassa, potkuttelemassa meren jäällä ja joogassa ja jokaisen aktiviteetin jälkeen ripsarit oli vielä oikealla paikalla.

Kiinnostuin luonnonkosmetiikasta, kun odotin esikoistani ja luin, että ripsiväreistäkin imeytyy elimistöön haitallisia kemikaaleja. En enää muista mistä tämän luin, mutta siitä se lähti. Nykyisin tulee vältettyä kaikenlaista teollista shampoista kodin pesuaineisiin ja kasvatin oman hiusvärinikin takaisin. Lasten myötä kiinnostus teollisiin kemikaaleihin on vain kasvanut ja kun pikkusisko joskus tulee siihen ikään, että meikit alkavat kiinnostaa, toivon hänelle tulleen tutuksi jo vaihtoehtoinen kosmetiikka. Tosin toivon, että 10 (15 jos isältänsä kysytään) vuoden päästä luonnonkosmetiikka on jo tavallisen kosmetiikan kanssa tasoissa.

Testijakson jälkeen olen meikannut vain muutaman kerran, mutta nekin kerrat on piristänyt omaa (välillä nuhjuista) oloa. Miksi sitä ei laittautuisi omaksi iloksi paljon useammin? Ehkä niin täytyy tehdä. <3

Minut löytää instagramista nimellä @ansuvilaakso

Ystäväni saa vauvan ihan lähipäivinä, enkä millään malttaisi odottaa uuden pienen ihmisen tapaamista! Järjestimme ystävälleni vauvakutsut muutama viikko sitten ja tietysti halusin tehdä lahjat itse! Tämän tekstin otsikoksi kaavailin alun perin ”Kun vauvalahjat lähti lapasesta”, mutta en niitä tumppuja koskaan kerennyt tekemään.. Sen sijaan kudoin pienelle tulokkaalle lahjaksi villasukat ja villahaalarin. Villahaalarin kanssa tuli tosin aikataulu vastaan, koska en muistanut, että vauvakutsuthan on hyvissä ajoin ennen laskettua aikaa ja villahaalari oli silloin vasta puolessa välissä.. Nooh, valmistui kuitenkin ennen vauvan syntymää sekin haalari..

Kutomani sukat ovat niin pientä kokoa, että menevät vauvalle vain muutaman viikon, mutta ovat ihana muisto niin minulle, kun talletettavaksi muistojen laatikkoon. Lisäksi annoin lahjaksi lahjakortin, jolla saa uudet villasukat aina, kun tulee tarve. Uskon tämän lämmittävän vauvan äidin mieltä ja pieniä varpaita. Kudoin pikkusiskolle tällaiset sukat, kun odotin häntä ja nyt käytin samaa ohjetta, mutta lankana tässä Sandnes Garnin Spot värissä Kitti. Viimeksi käytin 7 veljestä, mutta nämä ovat paljon pehmeämmät. Ohje löytyy täältä, puikkoina käytin 3,5 mm.

Tulokasta kutsutaan vielä tällä hetkellä nimellä Sieppi, joten täytyyhän hänen saada lahjaksi myös ikioma Sieppi (Sieppi on Harry Potter-kirjoista). Tämä ajatus syntyi, kun olin aikeissa virkata tuttinauhan tulokkaalle, mutta keksinkin virkata hänelle vaunulelun, jota on kiva tutkia! Löysin kauppareissulla Novitan Soma-lankaa, joka on 50 % bambu-viskoosia ja 50 % puuvillaa. Katselin Pinterestistä ideoita ja otin vähän mallia, mutta mitään varsinaista ohjetta en ole tähän käyttänyt. Virkkasin ensiksi ison pallon, jonka sisälle laitoin kulkusen helisemään. Täytin pallon vanulla ja virkkasin kiinni. Virkkasin palloon kiinni myös nauhaosuuden, johon kiinnitin renkaan.

Nauhan leveyden täytyy TUKESin mukaan olla vähintään 1,5mm leveä ja enintään 22 cm pitkä, ettei kuristumisvaaraa olisi. Kiinnitin renkaan kiinni usealla kiinteällä silmukalla ja virkkasin vielä nauhaa pitkin langan takaisin pallo-osuuteen, jotta lanka ei vain pääsisi purkautumaan. Siipiä varten virkkasin neljä kappaletta siipiä, koska halusin laittaa siipien sisälle jotain rapisevaa. Olen aiemminkin käyttänyt kinkunpaistopussin palasia lasten leluihin, koska se kestää konepesun. Laitoin kaksi siiven kappaletta vastakkain ja virkkasin kiinteillä silmukoilla siipien ympäri. Lopuksi yhdistin siivet palloon ompelemalla. Tarkistutin osien pitävyyden 1-vuotiaalla tyttärelläni, eikä hän saanut osia irti, joten lelun pitäisi olla turvallinen.

Ystäväni näki kesällä tekemäni Isbjörns heldressin ja kysyessäni häneltä toivetta vauvan neuleeseen hän valitsi saman mallin. Otin haasteen mielelläni vastaan ja kokeilin kutoa uudestaan tämän haalarin. Testineulonnan jälkeen ohjetta oli hieman paranneltu ja jo kerran mallin tehneenä sen kutominen sujui nopeasti ja tällä ilman virheitä! Oli ihana tehdä tämä haalari uudestaan, koska malli on niin söpö. Tein sen samasta langasta kuin villasukatkin, eli Sandnes garnin Klompelompe Spotista. Sävynä tässä on harmaa ja käytin 4 puikkoja. Lanka ja napit ostin paikallisesta Neulenettikahvila Pirjoliisasta.

Kävin viikonloppuna tiputtamassa lahjat ystäväni postilaatikkoon hänen ollessa poissa kotoa. Julkaisen tekstin vasta, kun hän on taas kotona, jotta yllätys ei mene pilalle. <3

En malta odottaa Sieppiä. <3

Meidän perhe huristeli viime viikolla Äkäslompoloon ja takaisin ja täytyy taas kehua omaa jälkikasvuaan, kuinka hienosti he jaksoivat istua niin pitkän matkan lähes mukisematta! Vaasasta Äkäslompoloon on n. 670 km ja Google Maps arvioi ajo-ajaksi 8h 17 minuuttia. Meikäläisten matka-ajaksi tuli lähemmäs 11 tuntia.. Kun meidän matka oli jälleen onnistunut, ajattelin jakaa automatkan vinkkejä teidänkin luettavaksi.

Aloitamme automatkan suunnittelun aina kauppareissusta. Eväshetki on paras hetki automatkoillakin! Vaikka syömme lämpimän ruuan matkalla, eväitä on silti hyvä olla paljon. Eväät ovat oikeastaan meille aikuisille ja isoveljelle, joka istuu naama menosuuntaan ja on jo taitava syömään (toki tarkkailen häntäkin aina kun hän syö pähkinöitä). Pikkusiskon eväshetket rajoittuivat taukoihin, koska kaukalossa matkaajalle ei tukehtumisvaaran takia kannata antaa mitään. Mietimme isoveljen kanssa eväät yhdessä, jotta hän pääsee osallistumaan ja saa mieleisiä eväitä. Ostimme evääksi hedelmiä, karjalanpiirakoita, kuivahedelmiä, pähkinöitä, smoothieita ja aikuisille karkkia. Takapenkkiläinenkin on onnistuneesti kerännyt itselleen muutaman lakupalan, mutta sallitaan se näin satunnaisesti. Nappasin pakkasesta mukaan myös muutaman suolaisen muffinssin. Leipiä en tehnyt evääksi, koska olimme syöneet jääkaapin tyhjäksi, eikä leipääkään ollut jäljellä (hävikkiruokaa ei siis jäänyt, kiitos ateriasuunnittelun!) Juomisena meillä on aina vettä pulloissa. Kuskaan mukanani kesto-kahvimukia, jos otamme kahvit mukaan.

Pitkille automatkoille olemme myös saattaneet ostaa lapsille uudet lelut tai (mielummin) kirjan ja jotain uutta tekemistä. Tällä kertaa isoveli valitsi uudet Oppi ja Ilo-kysymyskortit, edelliset kun oli kyselty jo monen monta kertaa. Pikkusisko sai uuden lelun, soivan puhelimen, mikä on ensimmäinen melulelu, mikä meidän talouteen on tullut muutamaan vuoteen! Mutta oli se kyllä sen arvoinen ja sen parissa viihtyivät molemmat lapset vuorotellen. Lisäksi ystäväni oli antanut ehtymättömästä varastostaan minulle Salama McQueen-tarroja (isoveljen kaikkien aikojen lemppari), joita hän liimaili tyytyväisenä vihkoonsa. Annoin uusia tarroja sitä mukaan, kun edelliset loppui. Säästelin kotimatkallekin muutamia juttuja, että hän jaksaisi senkin matkan.. Pikkusiskon lempipuuhaa on valokuvakirjojen katsominen ja tätä matkaa varten olin tehnyt uuden kuvakirjan. Tilasin etukäteen valokuvia kaikista rakkaista ihmisistä ja eläimistä ja laminoin valokuvat. Rei’itin kuvat ja laitoin ne yhteen. Hän höpisi varsinkin koirakavereilleen pitkän tovin ja viihtyi kirjan parissa suurimman osan matkaa. Kaiken tämän tekemisen lisäksi isoveli oli pakannut omaan reppuunsa leluja ja pikkusiskolle oli oma lelusalkku mukana. Isoveli ei autossa jaksa oikein leikkiä leluilla, mutta pikkusisko tutkii mielellään tavaroita. Ja kun mielenkiinto loppuu, on hyvä olla jotain uutta käden ulottuvilla.

Starttasimme aamulla heti aamupalan jälkeen ja ajoimme niin pitkälle, kun tilanne salli. Lähdimme ajamaan joustavalla aikataululla ja lasten ehdoilla, eli pysähdyimme aina tarvittaessa. Tässä vaiheessa jopa minä heitän suunnitelmallisuuden romukoppaan ja yritän tehdä lapsille mahdollisimman mukavan automatkan. Pikkusisko otti miniunet jo Kokkolan kohdalla, joten pääsimme Kalajoelle asti, jossa pysähdyimme syömään lounasta. Pysähdyimme ABC:llä, jossa on leikkipaikka, jonne päästimme isoveljen purkamaan hieman energiaa. Söimme noutopöydästä lounaan, jolloin pienemmät saivat syödä ilmaiseksi. Pysähdys oli pitkä, mutta sen jälkeen lapset jaksoivat taas istua hyvän tovin.

Minä istun mieluiten etupenkillä, mutta tarvittaessa tungen takapuoleni takapenkille kahden istuimen väliin. Tämä hetki koitti vasta toisen pysähdyksen jälkeen. Olimme uudestaan pitkään pysähdyksissä, kun Iin Autokeitaan leikkipaikka oli vain liian houkutteleva. Hörpimme kahvia ja kävimme ostamassa iltapalavärkit ja jatkoimme taas virkeinä matkaa. Takapenkillä aika kului pimeän tullen peukkupainin voimalla. Hän innostui siitä niin kovasti, että pelasimme sitä varmaan puoli tuntia putkeen. Pikkusisko otti jossain vaiheessa vielä toiset unet, mutta isoveli istui koko matkan hereillä, eikä juuri pahemmin kysellyt perillepääsystä. Pellossa teimme vielä pikapysähdyksen, kun pidimme vessapaussin ja annoin pikkusiskolle evästä. Viimeinen pätkä meni myös nopeasti ja perille päästyämme edes takapuoli ei ollut pahasti puuduksissa.

Aloitamme usein lasten valmistamisen ajomatkaa varten hyvissä ajoin, jotta he tietäisivät, mitä on tulossa. On toki käynyt niinkin, että pienen päähänpiston jälkeen olemme lähteneet tunnin varoitusajalla ajelemaan lappiin ja sen onnistuneempaa reissua emme ole koskaan tehneet. Emme kuitenkaan joka kerta aja tätä matkaa yhdessä pätkässä, vaan tälläkin kertaa takaisin tullessa jäimme Oulun Edeniin yöksi. Pysähdyimme myös Haaparannassa, jossa tapaamme käydä Naturkompanietissa ja ruotsalaisessa ruokakaupassa. Isoveli oli ihan innoissaan, kun kaupassa oli niin erilaista. Hän halusi ostaa kotiin ”ruotsalaista näkkiä”, joten kotiin toimme muutaman kiekon näkkileipää. Lisäksi ostimme vähän matkaevästä, koska kaikki uusi on aina jännittävää ja matka sujui jälleen vähän reippaammin.

Tällä kertaa tuntui, että menomatka meni kaikista parhaiten, ehkä se oli se asennoituminen siihen koko päivän istumiseen, joka auttoi. Meillä asuu sukulaisia ja ystäviä eri puolilla Suomea, joten meille kertyy paljon autossa istumista. Vielä meillä on menty kaikki matkat ilman, että isoveli on saanut katsoa älylaitteelta ohjelmia. Tiedän sen ajan vielä koittavan, kun vain pelit kiinnostavat, mutta yritämme matkustaa autossa nauttien eväistä, maisemista ja matkanteosta ilman älylaitteita niin kauan kuin mahdollista. Onnistuneita automatkoja kaikille!

Ipanaisen lastentarvikeliike kyseli facebookissa ihmisiä osallistumaan uuden kantorepun testausryhmään ja samantien kirjoitin oman hakemukseni testaajaksi! Kävi niin onnellisesti, että kaikki halukkaat saavat testata viikon verran Boba X kantoreppua. Olimme lähdössä lappiin, joten kysyin Ipanaisen henkilökunnalta, jos saisin repun lainaan lomamme ajaksi ja heille sopi! Meillä on ollut Tula Standard käytössä siitä asti (ostettu Ipanaiselta), kun isoveli on ollut muutaman kuukauden, joten olin utelias kokeilemaan uutta reppua.

Pikkusisko on viihtynyt alusta asti kyytiläisenä, joka on mahdollistanut meidän retkeilyharrastuksen jatkuvuuden lasten kanssa. Nyt olimme talvilomalla Äkäslompolossa ja retkeilimme Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa. Teimme muutaman pienen päiväretken patikoiden, jolloin kantoreppu ja isoveljen kantorinkka ovat kullan arvoisia. Pikkusisko nukkuu yleensä päiväunet repussa, joten olemme saaneet retkeillä ilman aikatauluja.

Kannan pikkusiskoa mieluiten etupuolella, hän painaa 8,5 kg ja on 1-vuotiaaksi aika pienikokoinen. Niimpä kannoin nytkin ensimmäisellä retkellä neitiä etupuolella ja miten mukava oli Boban niskatuki! Boba X:n paneelin yläosassa on unihuppu käärittynä pieneen taskuun, joka toimii niskatukena. Hyvin usein Tulan kanssa tulee tuettua neidin päätä toisella kädellä ja toki aluksi pidin kättä tottumuksesta hänen niskallaan, kunnes huomasin, että paneeli on hieman pidempi ja niskatuki piti hänen päätään pystyssä. Hänen hikeentyessä täytyi hieman tukea päätä, mutta muuten ei! Mukava kävellä kädet vapaana.. Unihupullekin tuli hyvin nopeasti käyttöä ja oli positiivinen yllätys, miten tilava se oli! Lisäksi hupun sai kiinni useaan eri kohtaan, joten sitä pystyi helposti säätämään. Tulan unihuppu on tuntunut hieman ahtaalta, joten sitä meillä ei ole ollut käytössä. Tulan unihupussa on myös säätövaraa, muttei niin paljoa kuin Bobassa.

Uudelle patikkaretkelle lähdettäessä päätin kokeilla kantaa pikkusiskoa selkäpuolella, koska testaamassahan tässä ollaan. Ja miten kevyeltä hän tuntui! Vaikka en mitään tykinkuulaa kannakaan, en olisi uskonut miten paljon kevyemmältä hän tuntuu, kun kantaa selässä! Mieheni auttoi hänet kyytiin ja sitten mentiin! Hetken höpistyään reppu hiljeni ja kyytiläinen nukahti tyytyväisenä. Unihuppu oli valmiiksi paikoillaan, joten ilman huolta niskan roikkumisesta saimme nauttia ihanasta talvipoluista ja tykkylumen kuorruttamista puista.

Ensituntuma Bobaan oli aika samanlainen, kuin Tulaan. Se oli helppo laittaa päälle ja tuntui pehmeältä. Säätöjä on muutama enemmän kuin Tulassa, esimerkiksi paneelin pituutta ja leveyttä pystyy säätämään, mutta jos ne saa sopimaan kunnolla, tämä on mainio reppu! Tula on helppo ja vaivaton versio ja sopii minulle ja miehelleni melkein samoilla säädöillä, koska olen 175 cm pitkä ja mieheni on 183 cm. Lähes samoilla säädöillä kannoimme myös Boballa. Boba sopii myös pienikokoiselle kantajalle, koska olkaimet saa myös ristiin. Olkainten kireyksiä on helppo muuttaa molemmissa repuissa, kun lapsi on kyydissä. Kokeilimme kantaa sisällä ja ulkona, paksuissa toppavaatteissa ja vain vähän ohkasemmilla vaatteilla. Boballa on ehkä hieman väljempi kantaa toppavaatteet päällä (lapissa oli -15 astetta, joten toppavaatteet oli tarpeen), kuin Tulalla. Lantiovyön kohdalla olevan taskun vertailukisan voitti Tula (ehkä turhin tieto), Bobassa puhelin varmasti pysyy siellä, mutta sitä oli hyvin vaikea saada sieltä vauhdissa pois, kun kaivelin puhelinta esiin kuvatakseni retkiseuruetta.

Minulla ei ole kokemusta Tula Free to Growsta, joten en voi oikein vertailla vastasyntyneen kokoa tai taaperoasetuksia. Voin vain sanoa, että portaaton säätö toimi hyvin ja vaikutti oikein hyvältä ja reppuun kiinnitettävät jatkopalat olivat pehmeän oloiset, eivät varmasti paina isompaakaan kannettavaa. Jos olisin ostanut repun vasta nyt, olisin valinnut tällaisen säätömahdollisuuden repulle. Tulan vauvatuki on hieman hankala (muttei ollenkaan mahdoton) käyttää ja lapsen kasvaessa olisi kiva, että voisi leventää reppua. Olen ehkä hieman puolueellinen, kun sanon, että Tula istuu meille paremmin, mutta sillä onkin kannettu pientä isoveljeä ja pientä pikkusiskoa niin ulkomailla kun kotioloissa kuumeisia lapsia. Jos olisin tekemässä ostopäätöstä, olisi päätöksenteko vaikeata, niin hyviä ovat molemmat! Tula saattaisi edelleen voittaa vaivattomilla säädöillään.

Kiitos testimahdollisuudesta Ipanainen. <3

Pikkusiskon ensimmäinen syntymäpäivä oli juuri ennen joulua ja 1-vuotiskuvat on ollut to do-listalla siitä asti. Tammikuun alussa keksin, että haluankin itse neulotun mekon neidille päälle kuviin. Olinhan juuri kerennyt ajatella, että tänä vuonna en tee neulomiselle mitään aikatauluja.. No, se lupaus piti noin viikon. Selailin Ravelrystä sopivia ohjeita ja ihastuin Pernille Larsenin, eli Knitting for Oliven Anemone-nimiseen mekkoon. Se näytti heti meidän Aurinkoisen mekolta, joten päätin ostaa ohjeen ja rupesin etsimään sopivia lankoja nettilankakaupoista ja päädyin lankakauppa Titityyn sivuille.

Silmiini osui BC Garnin uutuuslanka Bio Shetland, joka on GOTS sertifioitu luomuvillalanka, joka on valmistettu ja värjätty ympäristöystävällisesti työlot huomioiden. Toisinsanoen, täydellinen lanka pienoiselle (ja se sattui olemaan vielä alennuksessa! Aina parempi, kun on kotihoidon tuella..). Välillä epäilin lankaa liian karkeaksi, mutta kastelun jälkeen neule oli ihanan pehmeä. Ohjeen mukaan pääväriä tarvitsin 150 g lankaa ja kontrastiväriä 50g. Kontrastivärinä päätin käyttää Vaasan saaristosta ostamaani suomenlampaanvillaa, koska sitä minulla varastossa. Jälkeenpäin ajatellen olisi vaan kannattanut tilata samaa lankaa, ettei olisi taas tarvinnut soveltaa niin paljoa, mutta säästinpähän muutaman euron ja käytin jämälankaa..

Olen uskaltautunut ostamaan vyyhdillä olevia lankoja, kun löysin kirpparilta vyyhdinpuut. Ennen niitä pyörittelin lankoja tuolin jalkojen ympäri ja se meinasi olla tuskallisen hidasta. Nyt sujuu keriminen ja haaveissa siintää jo kerijäkone. Tässä projektissa oli muutenkin paljon uusia elementtejä, koska ohje on englanniksi, ja olen neulonut aiemmin vain suomen- ja ruotsinkielisillä ohjeilla. Onneksi ohjeen lopussa oli hyvin selitetty lyhenteet ja Ullaneuleen nettisivuilta löytyi hyvä suomi-englanti neulesanasto.

Neuloin mekon 2,5 puikoilla ja käytin kokoa 18kk, koska 12 kk ja 18 kk ohje erosi vain pituudeltaan. Neiti on kuitenkin pitkä, joten halusin että mekko menee hänelle hieman pidempään. Mekko aloitettiin neulomaan alaosasta ja kavenneltiin matkan varrelta. Hihoista oli valittavana pitkät tai 3/4 osa hihat ja itse taisin tehdä 5/6 hihat.. Ne taitaa jäädä ensimmäisinä lyhyeksi niin nyt menee niidenkin puolesta hieman pidempään. Hihat yhdistettiin samalle puikoille ja tehtiin raglankavennukset. Koska olin taas laiska laskemaan silmukoita (enkö koskaan opi?) niin sain jälleen soveltaa ja kukan varsi ei nyt ihan keskellä ole, mutta ei sitä onneksi päällä huomaa.. Ihana kukka-kaulus neulottiin erikseen ja kiinnitettiin neuloen mekkoon. Käyttämäni lanka oli siis paksumpaa, kuin ohjeessa, joten tein isommilla puikoilla pienemmän koon ohjeella ja lopulta kaventelin hieman vähemmän kun ohjeessa, jotta sain silmukkaluvut täsmäämään.

Kukan lehdet neulottiin erikseen ja ommeltiin käsin mekkoon kiinni. Ennen lehtien kiinnittämistä kastelin mekon ja lehdet, jotta ne istuisivat nätisti paikalleen. Kukan lehtien ohjeessa oli muutama virhe, lähetin sähköpostiakin tästä suunnittelijalle. Yhdestä virheestä en olisi piitannut, mutta koska ohje on maksullinen ja virheitä oli useampi niin ajattelin, että suunnittelija haluaisi tietää itsekin tästä. Vielä ei ole tullut vastausta, saa nähdä tuleekokaan. Uutta minulle oli myös kauluksen viimeistelu I-cord tekniikalla. Kauluksen reunasta tuli tosi siisti tällä menetelmällä, eikä se ollut vaikeaa.

Uskaltauduin varaamaan kuvauspäivän, kun mekko oli kaulusta vaille valmis. Mekko valmistuikin hyvissä ajoin (3 päivää ennen) kuvauksia ja siitä tuli aivan täydellinen. Onneksi saan näitä päähänpistoja, koska itsetehdyt vaatteet on ainutlaatuisia ja niillä on aina oma tarinansa kerrottavana. <3

Hyvää uutta vuotta Asevelikylästä! Kirjoittaminen on ollut pienellä tauolla, koska ennen joulua neuloin vimmatusti joululahjoja, joita en halunnut etukäteen blogissa esitellä ja joulun ajan halusin pitää taukoa. Tämä vuosi onkin mennyt isoveljen sairastellessa, mutta nyt ollaan jo terveitä ja arki on taas alkanut pyöriä normaaliin tahtiin. Vuoden ensimmäisinä päivinä kerkesin miettiä uuden vuoden ”tavoitteita” ja niistä tärkeimpänä nousi esiin oma hyvinvointi. Vihdoinin olen pystynyt jättämään taakse ne ”tänä vuonna lupaan painaa vähemmän kun viime vuonna”-lupaukset, koska olen vihdoinkin sinut itseni ja kroppani kanssa. Olen ollut ylipainoinen ja välillä luulen edelleen olevani, vaikka todellisuus on ihan toinen. Aion kirjoittaa siitä myöhemmin, mutta nyt haluan keskittyä tähän. Rakastan liikuntaa ja haluan syödä terveellisesti, mutta en sen takia, että laihtuisin, vaan sen takia että minä ja perheeni voisimme hyvin.

Olen pitkään miettinyt korvaavaa harrastusta lentopallon jättämälle aukolle ja sille säännölliselle tekemiselle, minne tuli aina lähdettyä. Näin Wasa Yoga Centerin facebook sivuilla Astanga-joogan alkeet nimisen kurssin, jolle päätin ilmoittautua. Olen joogannut kotona You Tube-videoiden avulla, mutta oikeassa ohjauksessa uskon saavani joogasta irti paljon enemmän, kun mitä iltaisin olohuoneessa tulisin koskaan saamaan. Välineurheilijana olin jo ostanut maton ja sille tarvittiin tietysti oma kassi. Mieluiten itsetehtynä ja nyt heti.

Minulla on kotona Molla Millsin virkkuri 3, jossa on todella ihana mattokassin ohje. Kirjan kassi on virkattu kalalangasta ja koska tarvitsin kassin heti, jouduin hylkäämään tämän ohjeen. Päätin kuitenkin lainata ohjeesta kuusen kuvaa, jonka ajattelin virkata omaan kassiini. Suuntasin taas lankavarastolle (en ymmärrä, miten se onkin niin iso, että sieltä löytyy lankoja vähän jokaiseen projektiin..) ja sieltä löytyi langat, jotka olivat jo päätyneet myytävät-pinoon. Olin joskus ostanut Novitan Hankoa edullisesti, mutta en ollut saanut niitä käytettyä. Hanko on kierrätettyä puuvillaa ja sitä virkataan 6 koukulla.

Aloitin kassin virkkaamisen pohjasta, tein ensin 3 ketjusilmukkaa, jotka liitin ympyräksi. Muodostuneeseen lankalenkkiin virkkasin 12 pylvästä. Kierros suljetaan piilosilmukalla. Seuraavalla kierroksella virkkasin jokaiseen pylvääseen kaksi pylvästä = 24 pylvästä. Seuraavalla kierroksella lisäsin 6 silmukkaa, nyt ympyrässä on 30 silmukkaa. Tämä oli juuri sopiva määrä minun mattoni pohjaksi ja tämä selvisi vain kokeilemalla. Jos käytät jotain muuta lankaa, täytyy vain mitata oman maton pohja ja lisäillä silmukoita omaan tahtiin.

Pohjan jälkeen jatkoin virkkaamista tällä silmukkamäärällä loppuun asti. Jossain vaiheessa huomasin, että silmukat meinaavat lisääntyä ja yläreuna levitä, joten ole tarkkana silmukoiden kanssa. Virkkasin omaan kassiini kuusen, jonka kaavion lainasin Virkkuri 3-kirjasta. Tein siihen vähän muutoksia, koska kuvio lähti menemään aina vinoon, kun vähensin 2 pylvästä kuviosta. Sain kuusesta tasaisemman ja pidemmän, kun vähensin kuviosta aina vain yhden pylvään verran.

Virkkasin mattokassia niin pitkäksi, että sen reuna oli n 5 cm mattoa pidempi ja viimeisen kierroksen virkkasin piilosilmukoilla. Pujotin nyöriä pylväiden välistä, jotta saan kassin reunan kiristettyä. Laitoin nyörin päähän helmet, jotta nyöri ei karkaisi. Nämäkin löytyivät askartelulaatikosta, johon täytyisi tehdä inventaario joku päivä.. Halusin kassiini kantohihnan, johon otin taas mallia Virkkurista. Olen ostanut kirppareilta vanhoja nahkavöitä ja vihdoinkin sain jonkun niistä käyttöön. Ompelin vyönpalat kalalangalla kassiin kiinni, yhden yläreunaan ja toisen alareunaan. Minulla ei ollut enempää nyöriä varastossa, joten ompelin kankaasta kassilleni hihnan. Hihnaan en ole täysin tyytyväinen, mutta halusin käyttää tähän projektiin vain niitä materiaaleja, jota minulla jo oli, niin sillä mennään.

Eilen oli ensimmäinen joogatunti ja nautin joka hetkestä aivan älyttömästi! Keho ja mieli sai ihan uutta virtaa ja minä (mattokassini kanssa) aion nautiskella tästä uudesta harrastuksesta täysin rinnoin.

Kävimme retkeilemässä pitkästä aikaa ja retken jälkeen huomasin, että pikkusiskon jalat oli hieman viileät. Alkuvuodesta tekemäni kantoliinasukat olivat jo kauan sitten jääneet pieniksi ja olimme matkassa toppatöppösillä. Edellisten sukkien valmistuttua sukkien suunnittelija Kaksin kaunihimpi-blogista kommentoi Instagram-kuvaani, että näihin varsiin voisi myös sopia huovutetut teräosat ja idea jäi muhimaan mieleeni. Samana iltana kun lapset menivät nukkumaan, kaivoin lankavarastosta sopivat langat esiin ja rupesin kutomaan. Käytin sukkiin Novitan 7 veljestä lankaa ja huovutettavan osan kudoin Novitan Joki-langasta.

Kantoliinasukat 1-vuotiaalle 7 veljestä-langasta ja Joki-langasta

Alkuperäisellä ohjeella tulee n 3-6 kk vauvan jalkaan sopivat sukat esim Nalle langalla ja 3 puikoilla. Koska meidän pikkusisko on hoikkaa mallia oleva vauva, vaihdoin vain langan paksummaksi, mutta pidin 3 puikot. Jälkeenpäin ajatellen olisin voinut nämäkin tehdä nallesta ja jatkaa vain vartta ja teräosaa pidemmäksi niin olisi tullut napakammat sukat, mutta hyvin pysyvät nämäkin jalassa ja taitavat mennä aika pitkään. Mutta yksivuotiaalle sopii siis hyvin vain paksumpaan lankaan vaihto.

Huovutettu teräosa pitämään pienet varpaat lämpiminä

Varsiosan tein ohjeen mukaisesti, edes sääriosasta ei tarvinnut tehdä pidempää. Ainoa, missä tein muutoksia, oli nilkan resori, jossa kavensin muutaman silmukan lisää, jotta saisin teräosan sopivaksi. Sovelsin teräosaan Lankahelvetti-blogin ohjetta vauvan huopatöppösistä. Nilkan resorin jälkeen vaihdoin puikot isommiksi ja langan paksummaksi. Vaikka Joki-lankaa neuvotaan kutomaan 5-6 puikoilla, käytin itse 8 puikkoja. Minulla oli muutama silmukka enemmän, kuin töppösten ohjeessa oli, koska nämä töppöset tulisivat pian 1-vuotiaalle. Alkuperäisessä ohjeessa on 8 silmukkaa puikolla ja minulla oli 10. Kantapään tein ohjeen mukaan ja myös kärkikavennukset.

Huovutin yhden sukan kerrallaan, koska huovuttamaton teräosa olisi mahtunut minun 39 numeron jalkaan ja kokoero hirvitti

Valitsin sukkalangaksi 7 veljestä myös siitä syystä, että tiestin sen kestävän 40 asteen konepesun. Minun oli pakko kokeilla huovuttaa ensin toinen sukka, että näkisin minkä kokonen sukasta tulisi. Onneksi siitä tuli kerralla (melkein) sopiva. Hieman taisi jäädä sitä kuuluisaa kasvunvaraa, mutta se ei näillä kylmillä säillä haittaa, saan tarvittaessa alle vaikka toisenkin villasukan. Heitin sukan pesukoneeseen ihan tavallisen pyykin joukkoon ja pesin 40 asteessa. Laitoin villasukan teräosan sisälle kaksi muovipussia, jotta sukka ei huopuisi kiinni. Olin huovuttanut aiemminkin koneessa joten tiesin tämän tavan melko varmaksi. Muotoilin sukan kosteana ja annoin kuivua. Pesin myöhemmin toisenkin ja sen jälkeen nämä ovat olleet jo kovassa käytössä.

Kantoliinasukissa on muotoiltu polven kohta

Huovutetut villasukat

Sovituskuvaa ei valitettavasti ole, koska kuvattava ei pysy hetkeäkään paikallaan. Jalat vispaavat myös kantorepussa, joten näiden paikallapysyvyys on myös ehditty testaamaan. Nyt minulla on työn alla isoin joululahjatyö, appiukon villapaita. Siitä laitan kuvaa Instagrarmiin vasta joulun jälkeen, kunhan lahja on annettu. Löydät minut Instagramista nimellä @ansuvilaakso

1 vuotiaalle kannettavalle sukat talvisia retkiä varten

Ihanaa, lunta tulee taivaalta ja marraskuu on pian selätetty! Nyt viimeistään aika suunnata katseet joulun odotukseen ja mikä parasta, tehdä joulukalenteri lapsille! Ompelin meidän häihin säkkikankaasta pussukoita hääkarkeille ja ne ovat meillä uusiokäytössä joulukalenterina. Tämä on toinen joulu, kun isoveli saa avata kalenterin luukkuja. Viime vuonna piilottelin luukkuihin kuivahedelmiä, koska pikkusiskon laskettu aika oli joulukuun alussa, joten kuukauden etukäteen suunnittelu ei ollut silloin mahdollista. Mietin jo viime vuonna, että olisi ihana tehdä yhteisen tekemisen joulukalenteri ja nyt voin vihdoin toteuttaa sen!

Ompelin pienet pussit säkkikankaasta jo meidän häihin.

Näistä kalentereista on ollut paljon keskusteluita esimerkiksi Facebook-ryhmissä ja sieltä olenkin napannut muutaman idean. Onneksi on olemassa näitä ryhmiä niin ei ideat lopu kesken! Kun mieheni piti lasten huomion toisaalla, kasasin kalenterin valmiiksi. Tonttu kävi jo viime vuonna laittamassa kalenterin, joten Teppo-tonttu on tälläkin kertaa kyläillyt meillä ja jättänyt kalenteriin erilaisia viestejä ja herkkuja. Kirjoitin itselleni järjestyksen ylös, etten unohda toteuttaa mitään puuhia.. Ensimmäisessä luukussa on kirje Tepolta, joka kuuluu näin: Hei ja hyvää joulukuuta. Jotta joulunodotus sujuisi hieman nopeammin, olen järjestänyt teille mukavaa puuhaa jokaiseksi päiväksi. Muistathan myös lukea Suuren metsän joulu-kirjaa ja nauttia joulunodotuksesta perheen kanssa. Olen myös jättänyt pikkusiskolle pienen yllätyksen jollekin päivälle. Hyvää joulunodotusta. Teppo-tonttu.

Ensimmäisessä luukussa on kirje tontulta sekä muistutus lukea Suuren metsän joulu-kirjaa. Kirja on myös eräänlainen joulukalenteri

Meidän kalenterin yhteiset tekemiset:

• Kartta uuden satukirjan luo – kirpparilta ostettu kirja piilossa
• Kodin koristelu – pussista löytyy tonttu
• Kirje joulupukille – pussissa liimaa ja sakset, jolla leikkaamme lelulehdistä kuvia
• Piparitaikinan teko – pussissa piparimausteet ja muotti
• Piparien leivonta – luukusta löytyy nameja ja sokerikuorrutetta
• Elokuva-ilta – pussissa on viesti tontulta, jossa kehotetaan laittamaan dippikasviksia valmiiksi iltaa varten
• Edvininpolun joulupuuro – luukusta löytyy manteleita ja viesti tontulta (tämä 8.12)
• Lasten kauneimmat joululaulut – tontulta viesti (tämä on Huutoniemen kirkossa 9.12)
• Joulukorttien askartelu – luukusta löytyy tarroja, sakset ja liimaa (tässä kohdassa äitin täytyy olla hereillä ja siirtää ne edellisen askartelun jäljiltä!
• Uimareissu – tonttu on vienyt pussiin uikkarit
• Kuusen haku – pussiin on viety pieni joulukuusi
• Kuusen koristelu – luukusta löytyy kuusen koristeita
• Lintujen joulutervehdys – pussissa linnunsiemeniä, teemme yhdessä linnuille siemenkakun
• Joulunviettoon lähtö – eväsrusinat pussissa
• Aattona pussista löytyy sellainen minikirja joka toivottavasti luetaan yhdessä serkkujen kanssa. <3

Lisäksi luukuista löytyy pähkinöitä ja suklaata sekä kirpputorilta löytynyt pikkuauto. Pikkusiskolle on yhtenä päivänä pieni lelu.

Pusseista löytyviä esineitä, jotka kuvaavat yhteistä tekemistä

Luukkuihin on kätketty myös muutamia herkkuja. Meillä ei juuri syödä karkkia, mutta jouluna voi vähän saada.

Lähdemme lasten kanssa etukäteen Turkuun ja mieheni tulee viikonloppuna perässä, joten hän saa ripustaa kalenterin keittiöön roikkumaan. En malta odottaa isoveljen ilmettä. <3

Hyvää joulunodotusta

Huoh. Ompas kertakaikkisen mälsä marraskuu. Minulla ei ole koskaan aiemmin ollut vaikeuksia marraskuun ja pimeyden kanssa, mutta tänä vuonna tuntuu, että riittäisi jo. Ihan vielä ei ole aika tunnelmoida joulua, koska marraskuu ei ole vielä edes puolessa välissä, joten palataan hetkeksi meidän syyskuiseen matkaan Espanjan auringon alle. Appivanhempani täyttävät pyöreitä vuosia ja heidän toiveena oli viettää syntymäpäivälomaa perheen kanssa Espanjassa. Matkaa alettiin mietiskellä jo vuosi sitten ja koska meitä oli lähdössä melkein 20 henkilöä, päädyimme varaamaan ison talon, jossa voisimme viettää aikaa yhdessä. En ollut aiemmin edes ajatellut matkustavani Costa del Solille, koska minulla oli mielikuva siitä Suomi-turistien paratiisina. Todellisuus paikasta olikin vähän erilainen, kun mitä minulla oli mielessäni..

Torremuellen rannalla

Merellä on ihmisen hyvä olla

Lensimme Helsingistä Malagaan, josta lähdimme junalla kohti Torremuellen kylää, missä huvilamme oli. Muut olivat jo paikalla, kaikki olivat saapuneet hieman eri aikoihin, miten lomien kannalta oli ollut sopivaa. Meillä oli sen verran tuuri, että muut olivat jo käyneet kaupassa ja keittiössä oli jo täysi tohina päällä. Oli ihana tulla taloon, missä oli jo elämää ja lasten serkkujen riemunkiljahdukset kuuluivat altaasta. Kävimme aika nopeasti taloksi ja vietimme ensimmäisen illan kuulumisia vaihdellen. Meillä oli tiedossa yksi viikko yhdessä koko perhekunnalla ja vielä vajaa viikko appivanhempien kanssa, jonka viettäisimme Benalmadenassa. Tunne mahanpohjassa oli ihana; oli lämmin, uusi maa ja seikkailut odottivat.

Ihana katsella erilaisia maisemia kuin kotona

Tätin kainalossa kelpasi katsella maisemia.

Meidän pieni perhe ei ole ehkä sitä tyypillisintä aurinkorannikolle matkaavaa tyyppiä, koska emme juuri viihdy rannalla pötköttelemässä (tämä voi tosin liittyä vain omaan käsitykseeni..). Olemme mieheni kanssa tainneet kerran 10 vuoden aikana olla ulkomailla niin, että makasimme suurimman osan ajasta rannalla, mutta mielummin valitsemme kohteen patikointimahdollisuuksien mukaan. Kuten aiemmin kirjoittamastani postauksesta selvisi, onhan aurinkorannikollakin mahdollisuuksia vaikka mihin! Altaalla kului paljon aikaa, koska isoveli rakastaa uimista, ja myös pieni pikkusiskokin viihtyi erinomaisesti vedessä. Lasten pienelle serkkupojalle oltiin ostettu puhallettava uima-allas, missä pikkusisko vietti paljon aikaa. Olimme pikkusiskon kanssa paljon varjossa ja eräskin äitikaveri kysäisi minulta jälkeenpäin, että ihanko tosi olit kaksi viikkoa Espanjassa vaikka naama näytti yhtä valkoiselta kuin muillakin siihen aikaan vuodesta..

Hän rakastaa uimista

Pikkusiskokin viihtyi vedessä. Uv-uimapuvut oli hyödylliset!

Torremuellessa ei ollut kauheasti nähtävää tai tekemistä, jos rantaa ei lasketa, mutta talomme sijaitsi juna-aseman lähellä, joten siitä oli kätevä liikkua mihin vain. Meillä oli mukana Emmaljungan double viking 735, jotka mahtuivat juuri ja juuri juna-aseman porteista. Jos olisi ollut yhtään leveämmät kärryt, emme olisi mahtuneet. Liikuimmekin usein kantoreppu + kantorinkka yhdistelmällä, koska niin oli helpompaa. Pikkusiskoa piti yrittää juottaa enemmän, koska oli kuuma, mutta hyvin me pärjättiin. Onneksi Suomessa oli ollut kuuma kesä, joten kuumuuteen oltiin jo totuteltu.

Maasto oli mäkistä, onneksi oli tuplarattaat. Välillä oli kuitenkin parempi kulkea lapsia kantaen.

Jos ei meidän vuoristoseikkailua oteta huomioon, niin mieleenpainuvinta oli retki kaapelihissillä Calomorron kukkulalle. (Olipas yllättävä valinta..) Teleferico Benalmadena-hissi lähti Benalmadenan juna-aseman läheisyydestä ja nousi n 15 minuutin matkan 771 metriin. Hissimatka jännitti muutamaa meidän seurueesta, mutta onneksi kaikki kuitenkin lähti vuorelle! Omasta näkökulmasta katsottuna hissimatka ei ollut jännittävä, koska kyyti meni suht lähellä maata kokoajan, ja kyyti oli tasaista. Koppi oli myös yllättävän viileä, vaikka pihalla oli melkein 30 astetta. Vuorelta oli mahtavat näkymät merelle ja aurinkorannikolle ja siellä oli muutama pieni näköalareitti. Vuorella on myös kotkapuisto, johon pääsi hissilipun hinnalla. En oikein pidä eläintarhoista enkä muista vastaavista, mutta nämä linnut saivat lentää pitkiäkin matkoja vapaina ja muutenkin kotkanäytös oli mahtava! Itse istuin lasten kanssa pienen katoksen alla, mutta muut perheestä istuivat penkeillä ja heitä varoiteltiin, että tähän näytökseen osallistuvat myös katsojat. Eläinpelkoisena olin todella tyytyväinen, kun olin ”turvassa”. Linnut olivat upeita ja henkilökunta oli todella osaava. Lapset saivat myös osallistua näytökseen, mikä oli todella mieleenpainuva kokemus. Täällä kannattaa siis käydä!

Näkymät alas Benalmadenaan ja merelle.

Calamorron kukkulalla oli ihania pieniä polkuja ja huikeat näköalat

Vähän rauhallisempi retkikohde oli Benalmadena Pueblo. Monet meidän perheestä kävi siellä kävellen, mutta meitä ei houkutellut parin kilometrin kipuaminen kuumuudessa tuplarattaita työnnellen, joten hyppäsimme bussiin Benalmadenasta ja matkustimme mukavasti ylös ihanaan pieneen vuoristokylään. Saattaa olla, etten ole koskaan käynyt niin kauniissa kylässä, kuin tämä. Aurinko paistoi, talot olivat valkoisia ja joka paikassa oli kukkia ja kasveja. Olin niin ihmeissäni, kun en ollut edes kuulemani perusteella osannut kuvitella tätä kauneutta. Kävelimme ympäriinsä kylässä ja kävimme nauttimassa tapaksia ja hieman viiniä. Oli ihana ilta.

Mummin ja vaarin kanssa

Pueblon kylä on täynnä kukkia ja viherkasveja

Isoveli ja mummi

Kylästä oli ihanat näköalat alas Benalmadenaan

Isoveljen suosikkikohde oli ehdottomasti Sea Life. Hän on muutenkin kiinnostunut kaloista ja eläimistä, joten veimme hänet katsomaan kaloja, haita ja kilpikonnia. Sea Life oli siisti ja puhdas, enkä osannut ajatella täälläkään, että eläimillä olisi ollut huonot olot. Tiettyihin aikoihin olisi päässyt seuraamaan ruokintaa kulissien taakse, mutta emme satuuneet paikalle oikeaan aikaan. Sea Life on myöskin Benalmadenassa ja samaan retkeen yhdistimme myös ”kanapuiston” (Paloma Park). Joo, lintukammoiselle ei ehkä se optimaalisin paikka, kun puistossa juoksenteli ympäriinsä kanoja ja muita lintuja, mutta siitäkin selvisin ilman että tartutin pelkoani jälkikasvuun. Puisto oli aivan valtava! Siellä oli kaksi isoa leikkipuistoa jossa kävimme. Tuntui, että isoveli oli kaivannut kiipeilyä ja vapaata hömpöttämistä, joten puistoreissukin oli menestys.

Sea Life oli pienen kalamiehen mieleen!

”Kanapuisto” oli valtava puistoalue täynnä lintuja ja lapsia

Paloma Parkissa on ihania leikkialueita

Päiviin mahtui myös yksi rantapäivä ja naisten shoppailureissu Fuengirolan Miramariin, sekä lenkkitreffit mieheni kanssa. Benalmadenan rantakatua pitkin oli ihana juosta aamusella, kun ei ollut vielä niin kuuma. Saimme nautiskella rauhassa toistemme seurasta. Toivottavasti tästä postauksesta oli apua jollekin, joka suunnittelee matkaa aurinkorannikolle. Jos joku jäi mietityttämään, kysy ihmeessä lisää! Kiitos vielä appivanhemmat ja koko muu klaani matkasta. <3

Kävimme mieheni kanssa lenkkitreffeillä, juoksimme Benalmadenan satamaan.

Costa del Sol, olitkin ihana. <3

Asevelikylän tonttupaja on jo kovaa vauhtia käynnissä ja ensimmäinen valmistunut lahja menee anopilleni. Vietämme tämän joulun mieheni puolen suvun kanssa ja meillä on tapana arpoa aikuisista lahjan saajat. Tänä vuonna meidän perhe antaa lahjat anopille ja appiukolle. Kysyin anopiltani, jos hän haluaisi villasukat tai lapaset ja lapasille olisi kuulemma käyttöä! Annan mielelläni lahjaksi jotain villaista ja itse tehtyä, koska ne varmasti lämmittävät saajaansa. Joululahjojenkin kohdalla teen käsitöitä mieluiten tarpeeseen, joten tapaan kysyä saajalta mieltymyksistä ja puutteista. Vaikka tykkäänkin hirveästi tehdä käsitöitä, olisi se molemmille osapuolille kurjaa, jos lahja ei miellyttäisikään ja jäisi käyttämättömänä kaapin perälle.

Kudoin lapaset 7 veljestä langasta

Mietiskelin malleja ja olinkin jo ostanut lankaa yhteiseltä Espanjan reissultamme, kunnes sain idean maakuntalapasista! Anoppini on kotoisin Kiteeltä ja kysyin häneltä, jos kutoisinkin hänelle Pohjois-Karjalan maakuntapalaset. Hän on siis nähnyt mallin ja saanut myös valita värin, joten eivät nämä lapaset nyt niin kovin suuri yllätys ole.. No, lämmittävät kuitenkin pitkään.

Pohjois-Karjalan maakuntalapaset

Täältä löysin ohjeen Pohjois-Karjalan lapasiin ja kun idea syntyi, piti sitä lähteä heti toteuttamaan. Lankavarastossani ei ollut sopivaa pääväriä, joten kaupan kautta ja neulomaan. Lankoina minulla on Novitan 7 veljestä päävärissä ja kuviovärissä, punainen lanka on joku jämäkerä. Päävärinä käytin tummanharmaata Grafiitti-lankaa ja kuvion tein luonnonvalkoisella. Ohjeessa neuvotaan kutomaan 3 puikoilla ja Pirkkalangalla, mutta halusin lapasista hieman paksummat ja niistä piti tulla L-koon lapaset, joten vaihdoin puikot 3,5 mm ja kudoin lapaset 7 veljestä langasta.

Aloitin lapaset ohjeen mukaan 48 silmukalla ja niistä olisi saattanut tulla liian isot, jollei resori olisi kirjoneuletta. Ohjeessa kyllä varoiteltiin pitämään langanjuoksut löyhinä, mutta mutta.. Testasin itse lapasia ja pyysin miestänikin kokeilemaan niitä, eikä kuulemma ollut hänellekään liian tiukka, joten ei tarvinnut purkaa! Olin tehnyt lapasen melkein kokonaan valmiiksi, kun totesin sen liian isoksi ja purkasin lapasen varteen asti. Kavensin varren jälkeen kaksi silmukkaa kämmenselän puolelta pois ja aloitin kirjoneuleen kaksi krs  peukalon jälkeen, niin lapasesta ei tulisi liian pitkä. Minun käsi on S-M, joten aina välillä pyysin miestäni kokeilemaan, ettei kirjoneule kiristä hänenkään kättään. Hyvät kuulemma olivat. Pituuden pyysin anopiltani, koska sitä emme voineet itse kokeilla.

Joululahja anopille

Peukalon kutominen on aina se viimeinen (ja viheliäisin) homma ja tällä kertaa päätin, ettei työ jää peukaloita vaille valmiiksi, vaan teen sen heti, kun lapanen on valmis. Peukku valmistuikin yllättävän ja helposti. Näissä lapasissa oli aukkopeukalo, jonka tein mallista poiketen vain 8:lla silmukalla, koska 9:n silmukan peukalo näytti niin hurjan isolta. Pituuteenkin lisäsin muutaman kerroksen.

Peukaloa vaille valmiit!

Vaikka kirjoneuleessa oli välillä pitkiä langanjuoksuja, sain ne omasta mielestäni tehtyä hyvin ja sidoin langat aina kolmen silmukan välein, niin ei sormet pitäisi jäädä lankoihin kiinni. Malli oli kiva tehdä ja toivottavasti saaja on tyytyväinen! Olen katsonut muidenkin maakuntien malleja (täältä löytyy) ja haluaisin tehdä niistä muutamat, jos vaan olisi aikaa! On vielä monet joululahjat tekemättä ja aikaa on vain rajallisesti. Ehkä vilautan muitankin joululahjaneuleita täällä jos vain saajat malttaisivat olla kurkkimatta tänne! 😉

Asevelikylässä löytyy myös Facebookista, jonne päivitän aina uusimman postauksen! Minut löytää myös Instagramista nimellä @ansuvilaakso.  Tule ihmeessä seuraamaan minun touhuja myös siellä.