Meillä on ollut monena vuotena tapana heittää verkot vesille heti jäiden lähdön jälkeen. Se tuntuu olevan ainoa hetki, kun vanhempieni huvilalta tulee kunnolla ahventa. Kala on ollut minulle ykkösinhokkiruoka pienestä asti. Kun koulun käytävillä haisi kalakeitto, katosi ruokahaluni samantien. Vasta noin kymmenen vuotta sitten olen ruvennut syömään kalaa hyvällä ruokahalulla. Yritämme syödä kalaa kotona 2 kertaa viikossa, joten kalasaaliille olisi kovasti käyttöä. Muuten en niin piittaa kaloista, varsinkaan jos niitä näkyy vedessä, kun pitäisi mennä uimaan..

Verkot vesille

Lähdimme huvilalle perjantaina ja veimme verkot vesille jo illalla. Minulla on tässä hommassa soutajan rooli ja se sopii mainiosti. Aamulla heti aamupalan syötyämme lähdimme nostamaan verkkoja. Verkon alkupäähän ei ollut tartunut kalaa, mutta sitten alkoi nousta saalista. Suurin osa oli särkeä, mutta joukossa oli muutama siika ja kymmenkunta ahventa. Siikaa jää harvemmin verkkoihin ja yhdellä siialla oli painoa vähän yli kilon! Verkkoihin oli ensimmäistä kertaa uinut myös kuha. Se oli tosin alamittainen, niin päästimme sen takaisin.

Tyytyväinen mies ja kilon siika

Irroitimme kalat verkoista rannalla ja heitimme särjet takaisin mereen. Olen itsekin uskaltautunut irroittamaan kaloja verkoista sen jälkeen, kun Mikael ehdotti hanskojen käyttöä. Vaikka särkeä pidetäänkin roskakalana, tuntuisi kurjalta antaa niiden kuolla turhaan, joten tapaan auttaa niitä pääsemään takaisin liikkeelle. Aluksi ne kelluvat kyljellään, mutta kun niitä pitää kaislojen avulla pystyasennossa jonkun aikaa, ne toipuvat ja lähtevät kohta liikkeelle. Sillä välin kun särkien pelastuspalvelu oli vaudissa, oli Mikael ja isäni irroittanut muut kalat verkoista. En osallistu myöskään perkuuhommiin vaan selvittelen mielummin verkkoja. Koska ahvensaalis jäi hieman laihanlaiseksi, veimme samantien verkot takaisin ja kävisimme illalla kokemassa ne.

Kalan perkausta ja verkkojen selvittelyä

Tarkoitus oli illalla vain kokea verkot, mutta siellä näkyi niin paljon kalaa, että päätimme nostaa ne ylös. Kokeilimme (Mikael kokeili) tällä kertaa irroittaa kalat heti veneessä. Särkien pelastuspartiota ei siis tällä kertaa tarvittu. Ahventa tuli päälle parikymmentä ja siikojakin kaksi lisää. Olimme tyytyväisiä saaliiseen joten emme enää vieneet verkkoja yöksi.

Isä ja pikku apulainen

Isoveli oli jälleen mukana hommissa. Hän kantoi kaloja takaisin veteen ja oli mukana perkaushommissa. Kalastus on hyvä tapa opettaa hänelle mistä ruoka tulee ja miten täytyy nähdä vaivaa ruuan eteen. Oli naurussa pidättelemistä, kun hän katsoi siikaa silmiin ja kertoi tälle, että ”nyt isä fileoi sinut”. Savukala on isoveljen herkkua ja savustimmekin muutaman appuran ja yhden siian. Viikonloppuna syötiin myös paistettuja ahvenfileitä ja paistettua siikaa. Pakkaseen saimme noin kilon siikafilettä ja kilon verra ahvenfilettä. Hirveästi hommaa kalastuksessa on, mutta nyt on ruokaa pakkasessa ja pisamia naamalla.

Voissa paistettua siikafilettä

Minun mielestäni vappuna kuuluu syödä perunasalaattia ja nakkeja. Tietysti vappuna kuuluu syödä paljon muutakin, mutta itsetehty perunasalaatti taitaa olla ykkösenä vappuruokien listalla (haha, taas lista). Tosin perunasalaattia tulee tehtynä niin juhannuksena kuin uutenavuotenakin ja se sopii erinomaisesti grilliruokien kanssa. Tälle reseptille löytyy siis käyttöä ainakin tuleville kuukausille!

Omenaa maun mukaan, sipulia ja suolakurkkua perunan lisäksi

Tämä resepti on muotoutunut vuosien aikana, enkä tiedä mistä olen tämän alunperin napannut. Salaatti maistuu joka kerta erilaiselta, koska en mittaile aineksia niin tarkasti. Saatan käyttää enemmän omenaa tai vaihtelen sipuleita. Keväisin on ihana käyttää kevätsipulia ja juhannuksena tapaan silputa sekaan ison nipun ruohosipulia! Perunasalaatti kannattaa tehdä valmiiksi päivää ennen tarjoilua, mutta maistuu se samana päivänäkin tehty hyvältä. Samana päivänä syötävä kannattaa vain maustaa vähän reilummin.

Perunat kannattaa pilkkoa ennen keittämistä

Esimmäiseksi kuorin perunat ja pilkon ne sopiviksi paloiksi. Käytän usein ihan tavallista (keltaisessa pussissa olevaa) perunaa. Ne keitetään kypsiksi. Sillä välin kun perunat kiehuu, laitan muun salaatin valmiiksi. Kuutioin suolakurkut ja pilkoin sipulin valmiiksi kulhoon. Omena kannattaa pilkkoa vasta, kun suolakurkku ja sipuli on valmiina kulhossa. Ne estävät omenaa tummumasta, joten ulkonäkö ei kärsi. Tällä kertaa laitoin kastikkeeksi creme fraichea ja turkkilaista jugua. Joskus olen käyttänyt pelkkää jugurttia, mutta tämä yhdistelmä toimii mielestäni parhaiten. Kun perunat on valmiit, jäähdytän ne kylmässä vedessä jonka jälkeen ne kaadetaan muun salaatin joukkoon. Maustoin salaatin sinapilla, suolalla ja mustapippurilla. Tällä reseptillä perunasalaattia tulee reilusti. Taaskaan en osaa tarkkoja mittoja antaa, mutta kannattaa kokeilla. Hauskaa vappua!

Pilko muut ainekset valmiiksi samalla, kun perunat keittyy

Perunasalaattiin tarvitset

8-10 perunaa

1 omenan (jos haluat enemmän raikkautta, käytä 2 omenaa)

2 suolakurkkua

1 sipuli/ nippu ruohosipulia

1 dl creme fraichea

1-2 dl turkkilaista jugua

Sinappia

Suolaa

Mustapippuria

Perunasalaatti valmis tarjoiltavaksi

Nämä on omasta mielestäni parhaita kasvisnakkeja

Perunamuusia tulee keitettyä usein liikaa, joko vahingossa tai tahallaan. Meillä tulee tehtyä sitä tarkoituksella vähän enemmän, niin saadaan paistaa lopuista rieskaa. Kerran appivanhempien ollessa kylässä harmittelin anopille, miten muusia tulee aina heitettyä roskiin, niin hän neuvoi tekemään lopuista perunakakkaroita. Useimmiten teen kakkarat ohrajauhoista, mutta olen kokeillut tehdä myös spelttijauhoista ja vehnäjauhoista. Joskus käytän myös kaurahiutaleita taikinassa. Muusi voi olla yhtä hyvin myös porkkanasta tai bataatista, niistäkin saa maistuvia rieskoja.

Uunituoreet perunarieskat

Kun leivon leipää tai tässä tapauksessa rieskaa, harvemmin mittailen jauhojen määrää. Oikean määrän oppii nopeasti tuntemaan käsissä. Ei anoppikaan osannut sanoa oikeata jauhomäärää, joten kokeilemalla mentiin ensimmäiselläkin kerralla. Muusia jää joka kerralla eri määrä, niin turhaahan se olisi desinmittoihin luottaa.

Taikinan voi nostella pellille lusikalla tai pyörittää pieniksi palloiksi

Rieskat voi paistaa jo samana päivänä kun muusi on tehty, tai jättää leipominen seuraavaan päivään.Jos leipoo seuraavana päivänä, kannattaa muusin sekaan kaataa maitoa sen verran, että muusi on taas notkeaa. Noin 5 dl annokseen muusia sekoitetaan yksi kananmuna ja suolaa. Jauhoja laitetaan niin paljon, että taikina ei tartu käsiin. Alkuperäisen ohjeen mukaan taikinasta pyöritellään palloja ja laitetaan pellille, mutta olen hypännyt tämän työvaiheen yli ja nostellut lusikalla taikinaa pellille. Minun rieskoista tulee aika isoja, joten niitä mahtuu pellille 6 kappaletta. Kakkarat taputellaan litteiksi jauhotetuin käsin. Pistele haarukalla reikiä leipiin ennen uuniin laittoa. Uuniin 250 astetta ja rieskoja paistetaan noin 15 minuuttia.

Litteiksi taputeltuihin kakkaroihin pistellään haarukalla reikiä ennen paistamista

Tarvitset

N 5 dl muusia (perunaa tai vaikka bataattia)

Maitoa, jos tarvii notkistaa muusia. Tähän voi käyttää myös kauramaitoa

Suolaa (jätä pois, jos kotona asuu pikkuväkeä)

Kananmuna

(Kaurahiutaleita n 1 dl)

Ohrajauhoja.

Parhaita suoraan uunista

Rieskat on parhaita uunituoreina, mutta meillä syödään niitä myös seuraavana päivänä. Näitä voi myös pakastaa.

Sunnuntaina oli aivan mahtava ilma ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Tuli hirveä tarve päästä retkelle. Mietimme helppoja kohteita tästä läheltä ja retkikohteeksi valikoitui Björköbyn Svedjehamn. Svedjehamn sijaitsee Raippaluodossa, Mustasaaren kunnassa ja sinne on Vaasasta noin 40 km matka. Svedjehamn kuuluu maailmanperintöalueeseen ja siellä näkyy selvästi maan kohoaminen sekä jääkauden aiheuttamat moreeniharjanteet. Alueelle on rakennettu Saltkaret niminen näkötorni, jonka huipulta voi ihailla De Geer-moreeneja.

Saltkaret näkötorni

Pakkasimme eväät ja kahvin termoksiin ja lähdimme ajelemaan kohti Raippaluotoa. Olimme perillä juuri lounasaikaan, joten nostimme lapset kyytiin ja kävelimme näkötornin juurelle, jossa on nuotiopaikka. Polttopuita löytyy Saltkaretin edustalla olevsta rakennuksesta, missä on myös vessat.

Nuotiopaikka n 90 metrin päässä näkötornista

Tornin juurella on myös toinen taukopaikka missä on pöytä ja penkit. Eväänä meillä oli ihanaa vihreää pähkinäpastaa ja jälkiruuaksi kahvia ja muutama keksi. Ulkona syödessä kaikki maistuu aina niin hyvältä!

Ruoka maistuu hyvin ulkona

Päätimme, että tällä kertaa vain syömme eväät ja käymme näkötornissa ja jätämme Bodvattnet runt -nimisen luontopolun kiertämisen toiselle kertaa. Polku Saltkaretille on esteetön, joten sinne pääsee vaunuilla tai vaikka pyörätuolilla. Isoveljellä on joku ”en jaksa kävellä”-vaihe, joten rinkka oli jälleen käytössä ja pikkusisko kulki myös kantorepun kyydissä. Kannatti lähteä, auringosta ja luonnossa oleilusta sai hirveästi lisää virtaa! Pienten kanssa retkeily vaatii hieman enemmän luovuutta ja varsinkin kärsivällisyyttä, mutta se on paras tapa viettää perheen yhteistä aikaa.

Tornin huipulta näkyy moreeniharjanteet ja maan kohoaminen

En malttanut enää pysyä pois pihamaalta, vaan jotain piti päästä puuhastelemaan. Valinnanvaraa ei ihan kauheasti ollut, piti valita omenapuiden leikkaus tai vattupuskien harvennus. No, omenapuiden leikkaus on minun mielestäni viheliäistä puuhaa niin valitsin vadelmapensaiden perkauksen.

Vadelmapensaat ennen harvennusta

Vadelmat ovat suosikkimarjojani ja odotan kovasti tuoreita vattuja! Harvennan vattupuskat joka vuosi huhti-toukokuussa. Vadelman verso on kaksivuotinen ja siihen tulee marjoja toisena vuonna, jonka jälkeen se kuolee. Leikkaan kaikki kuolleet versot pois. Kuolleet versot ovat väriltään harmaampia ja niissä on monta haaraa. Uudet versot ovat ruskeita ja suoria.

Pois leikattava verso on harmaa ja haaroittunut

Käytän leikkamiseen pieniä oksasaksia ja käsissä kannataa olla esimerkiksi nahkahanskat, koska oksat ovat piikikkäitä. Versot leikataan mahdollisimman läheltä juurta. Vanhat versot vien risuasemalle, kunhan se aukeaa. Välillä hirvittää katsoa pensasriviä harvennuksen jälkeen, koska rivit ovat todella harvat. Uusia versoja kuitenkin kasvaa kevään mittaan ja pian marjoja saa etsiä tiheistä pensaista.

Tämä saa jäädä!

Meillä vadelmat tuntuvat leviävän hirveästi ja siksi leikkaan surutta (ainakin melkein) pois ne, jotka kasvavat rivien ulkopuolella. Vadelmat täytyy tukea hyvin ja vedän uusia naruja joka vuosi sitä mukaa kun uudet versot ilmestyvät.

Jäljelle jääneet versot

En ole koskaan lukenut mistään, kuinka vadelmapensaita tulisi harventaa, vaan teen niin kuin paappa on minulle opettanut. Tämä menetelmä on toiminut hyvin ja meillä on ollut erinomainen vadelmasato jokaisena vuonna. Toivottavasti sato olisi runsas ja vähäetanainen tänäkin vuonna!

Pikku apulainen taas mukana hommissa

Ruokavalioni virallinen termi on pescovegetarismi. Eli syön pääosin kasvikunnan tuotteita, mutta syön myös kalaa ja käytän maitotuotteita. Syömme koko perhe samaa ruokaa, mutta Mikael ja isoveli syövät satunnaisesti liharuokiakin, varsinkin grillikauden aikana. Isoveljen lempiruoka taitaa olla nakkien (kasvis- ja tavallisten) ja ranskalaisten lisäksi punajuuripasta.

Kaupassakäynnin hoidamme yleensä maanantaisin ja pyrimme ostamaan viikon ruuat kerralla. Koska olen listaihminen, teen ensin listan siitä, mitä viikolla syömme ja sen mukaan teen kauppalistan. Itse listan teko on taidetta, koska kirjoitan ostokset siinä järjestyksessä lapulle, miten ne kaupassa tulevat vastaan. Käymme aina samassa kaupassa, joten tämä tekee kauppareissuista helpompia. Voitte vaan kuvitella, kuinka pahasti päivä menee pilalle, kun kaupassa on vaihdettu järjestystä..

Jääkaappi taas täynnä!

Ateriasuunnittelu helpottaa arkea ja kaupassakäyntiä sekä vähentää huomattavasti hävikkiä! Meillä menee todella harvoin mitään ruokaa roskiin, koska ostamme kaiken tarpeeseen. Rahaakin säästyy, kun ei tule käytyä usein kaupassa. Joskus täytyy käydä täydentämässä maitohyllyä tai hakemassa viikonloppuherkkuja ja silloin tulee tehtyä heräteostoksiakin.. Pyrin tekemään niin isoja annoksia kerralla, että saamme kaikki siitä seuraavalle päivälle lounaan. Tällä tavoin minun ei tarvitse miettiä ruuan laittoa kuin kerran päivässä! Ruuat on suurimmaksi osaksi vähäsuolaisia ja käy myös isoveljelle. Kerran viikossa on aina optio noutoruualle/ulkona syömiselle ja siksi yhdelle päivälle mietin mahdollisimman helpon ruuan, jos täytyy kokkailla kaksi kertaa päivässä. Pakkasessakin on aina jotain varalla.

Mitä meillä sitten syötiin?

Välillä on mukava päästä helpolla.

Maanantaina söimme spagettia ja kasvispullia tomaattikastikkeessa. Kasvispullat oli kaupan pakastehyllyltä, mutta sallittakoon se näin maanantaina..

Linssimuhennos

Tiistaina ruuaksi oli ruokaa, jota kutsun linssimuhennokseksi. Ensimmäisen kerran maistoin tätä kälyni luona linssikeittona, mutta minun keittiössäni se ei koskaan näytä keitolta, siksi sanon sitä muhennokseksi. Siinä on linssejä, vihanneksia, riisiä, kookosta, maissia ja mausteita. Todella hyvää!

Uunilohi ja uunijuurekset

Keskiviikkona oli kalapäivä. Prismasta saa nykyisin vastuullisesti kasvatettua kotimaista kirjolohta, mikä on ihan huippujuttu. Uunilohi ja uunijuurekset oli tämän päivän annos.

Soijarouhe-kesäkurpitsalasagne

Torstaina söimme lasagnea. Fuskaan aina lasagnen teossa. Minun versioni on mahdollisimman helppo, siksi sitä jaksaakin tehdä useasti. Paistan soijarouheen ja kasviksia ensin hetken aikaa, lisään sinne tomaattimurskan ja sopivan määrän kermaa. Vuokaan laitetaan kerroksittain kastiketta, juustoraastetta ja lasagnelevyjä. Sitten vain uuniin ja odottelemaan. Kiitokset tästä versiosta menee kummitädilleni.

Mifupasta vihanneksilla

Perjantaina vuorossa oli mifupastaa. Mifukastikkeen resepti löytyy googlesta nimellä maailman paras kanakastike. Kokeilin tuota reseptiä ensimmäistä kertaa ja hyväähän se oli.

Papu-pinaatti-parsakaalimunakas

Lauantaina söimme vanhempieni luona, joten sunnuntaina oli kahden ruuan päivä. Lounaaksi Mikael teki meille munakkaat ja päivälliseksi söimme peltimakaronilaatikkoa. Olen muutaman kerran tehnyt makaronilaatikkoa pellillä ja se on kivaa vaihtelua tavalliselle makaronilaatikolle.

Soijarouhe-makaronilaatikko

Tässä meidän ruokaviikko, toivottavasti sait tästä uusia ideoita!

Tämä viikko antaa toivoa keväästä. Pari viikkoa sitten olin varma, että meidän pihalta lähtee lumet vasta juhannuksena, jos silloinkaan. Säiden lämmetessä ja lumen sulaessa mieleen alkaa hiipiä keväisiä kuvia kasvimaasta. Meillä on pihalla muutama viljelyslaatikko ja pikkuinen kasvimaa. Viljelyslaatikoiden ympäriltä on melkein kaikki lumet sulaneet, joten voi hyvin miettiä, mitä tänä vuonna kasvattaisi. Esikasvatuksen aika alkaa olla nyt ja somessa onkin näkynyt paljon kuvia pienistä taimista. Ostin kaupasta kesäkurpitsan ja basilikan siemeniä ainakin alkajaisiksi.

Taimiruukkuja sanomalehdistä

Kotilieden sivuilla oli ohjeet taimiruukuista, jotka oli tehty sanomalehdistä. Innostun aina kierrätysjutuista, jotka tulevat tarpeeseen, joten tällaisia halusin ehdottomasti tehdä. Sanomalehdestä leikattiin sopivan kokoisia suikaleita, jotka kiersin ison pilttipurkin päälle. Taittelin ylimääräiset pohjaksi ja pyörittelin pohjaa pöytää vasten. Ruukku vaati hieman multaa pohjalle, että se pysyi pystyssä.

Siementen istuttamista isoveljen kanssa

Isoveli halusi tulla mukaan istutuspuuhiin ja otin hänet mielelläni taas mukaan. Laitoin multaa isoon kulhoon, josta hän sai lusikoida multaa taimiruukkuihin. Olin laittanut sanomalehtiä alustaksi, niin pieni (tai isompi) sotku ei haittaisi. Kun multaa oli tarpeeksi ruukuissa, kastelimme mullan. Hauskinta taisi olla laittaa kesäkurpitsan siemeniä pieneen koloon ja sitten peittää se. Basilikan siemenet oli niin pieniä ja samanvärisiä kuin multa, niin mielenkiinto ei pysynyt yhtähyvin yllä.

Kesäkurpitsan siemeniä

Hieman jännittää, kuinka paperiset taimiruukut kestää kastelua, mutta kokeillaan nyt näin. Ostin kaupasta muovisen istutuskaukalon ruukkujen alle, kun vesi menee sanomalehdestä läpi. Talon aurinkoisin paikka taitaa olla isoveljen huone vintissä, niin veimme siemenet hänen huoneeseen hyllyn päälle. Voimme yhdessä isoveljen kanssa sitten seurata taimien kasvamista. Ainakin toivottavasti..

Kantoliinasukat ovat olleet neulelistallani jo monta vuotta. Tarkoitukseni oli kutoa (eli neuloa) sellaiset jo isoveljelle, kun hän kulki kyydissä. Kantorepussa ja -liinassa lapsi pysyy lämpöisenä, kun ollaan maha mahaa vasten. Jalat eivät mahdu repun suojaan, niin ne voivat usein olla kylmät. Siksi kantoliinasukat ovat erinomaiset pitämään pienet jalat lämpöisinä. Sukat ylettyvät polven yläpuolelle asti ja ne on muotoiltu niin, ettei mistään puristaisi. Kaksi vuotta sitten en ollut neulonut vielä niin paljoa, joten koin ohjeen silloin hankalaksi. Viime vuosien aikana on kuitenkin tullut neulottua yhtä sun toista ja olen opetellut uusia tekniikoita, niin ohje tuntui yhtäkkiä helpolta. Ohjetta oli tänä aikana myös hieman muokattu selkeämmäksi.

Lankana Novitan Nalle Pelto

Sukat olivat minulla matkaneuleena Ylläksen reissussa. Olin ajatellut, että ne valmistuisivat nopeasti ja saisin ne pikkusiskolle käyttöön jo matkalla. Kyllähän ne sukat valmistuivat reissun aikana, mutta retkille ne eivät tällä kertaa kerenneet mukaan. Onneksi oli toppahaalari käytössä. Kevään koittaessa on aika siirtyä kevyempiin vaatteisiin, joten nyt oli korkea aika neuloa nämä sukat.

Sukat ovat sopivat 3-6 kk

Ohjeella tulee 3-6 kk sopivat sukat

Lankana minulla on Novitan Nalle Pelto

Sukkapuikot kokoa 3

Ohje löytyy täältä!

Malli on tarpeeksi pitkä ja hyvin istuva

Kaksi vuotta sitten neuloin isoveljelle huopatöppöset jalkojen lämmittimiksi. Varsi neulottiin kaksinkertaisella langalla ja tossuosa huopuvalla langalla. Tuli tiiviit ja lämpimät töppöset. Nämä lämmittivät isoveljen jalkoja tosi pitkään.

Huopatossut vauvalle

Lankana minulla oli 7 veljestä valkoisena ja harmaana ja Novitan Joki-lanka harmaana

Puikot 4 mm varteen ja 8 mm huopalangalle

Koko on n. puolivuotiaasta ylöspäin

Ohje löytyy täältä.

Kyllä kannatti lähteä. Hullultahan se tuntui lähteä ajelemaan lasten kanssa muutamaksi päiväksi melkein 700 km päähän, mutta oli se sen arvoista! Ajomatka meni hyvin, lapset nukahtivat matkalla yöunille ja heidät sai kantaa sänkyyn unisina. Aamulla herätessä paistoi aurinko ja hanget kimmelsi. Ilma oli täydellinen, juuri tätä olimme kaivanneet. Tälläkin kertaa oli tarkoitus tehdä pieniä päiväretkiä ja olimme katsoneet Ylläksen nettisivuilta etukäteen, että siellä olisi talvipolkuja kävelijöille. Olimme positiivisesti yllättyneitä, miten hyviksi polut osoittautuivat! Polut olivat leveitä ja tasaisia, niitä pitkin olisi päässyt vaikka vaunujen kanssa. Ylläksen alueen latukartta oli myöskin päivitetty ja talvipolut näkyivät myös siinä. Loman retket oli helppo suunnitella etukäteen.

Talvipolut oli hyvin merkitty

Ensimmäisen päivän retkikohde oli Velhonkota. Ajoimme auton parkkipaikalle, josta lähti polku kodalle. Matka oli todella lyhyt, ja teimmekin pienen lenkin ennen eväiden syömistä. Suureksi onneksi kodalla sattui olemaan lättypäivä! Mikael paistoi isoveljen kanssa kodan takassa nakit ja jälkiruuaksi söimme lätyt lakkahillolla.

Kodan takassa sai paistaa omia eväitä

Toisen päivän aamuna pääsin hiihtämään! Mikael lähti lasten kanssa kävellen järven jäälle, jossa isovelikin sai hiihtää. En ole hiihtänyt kolmeen vuoteen, joten se tuntui aluksi hankalalta. Aurinko paistoi ja pakkasta oli vain muutama aste, eikä tuulikaan hidastanut matkantekoa. Lenkin jälkeen palasin mökille todella onnellisena ja naama punaisena. En ole lenkkeillyt pikkusiskon syntymän jälkeen, niin voitte uskoa, että kunnon hikilenkki teki hyvää kropalle ja mielelle.

Hiihtolenkillä järven jäällä

Iltapäivästä lähdimme koko porukalla Kesänkijärven laavulle, jossa olemme aikaisemmillakin Ylläksen reissuilla käyneet. Laavulle on parkkipaikalta noin 2 km matka ja maasto on helppokulkuinen talvellakin. Kesäisin laavulle pääsee myös vaunuilla tai vaikka pyörätuolilla! Laavulla on aiemmin näkynyt paljon kuukkeleita ja toivoimme näkevämme niitä tälläkin kertaa. Harmiksemme näimme vain yhden kuukkelin matkalla, eikä se vaikuttanut ollenkaan kiinnostuneelta tarjoamistamme eväistä. Ehkä pääsiäisen aikaan ruuasta on ollut ylitarjontaa. Vaikka maisemat oli myös talvella todella hienot, niin täytyy kyllä myöntää, että laavu ja sen ympäristö on paljon kivempi kesällä ja syksyllä.

Kuukkelin houkuttelua

Viimeisenä päivänä teimme vielä yhden retken. Ajoimme auton luontokeskus Kellokkaan pihaan ja lähdimme kävelemään kohti Varkaankurun kotaa. Tämäkin reitti on tuttu ja halusimmekin käydä katsomassa miltä maisemat näyttää lumipeitteisenä. Kodalle oli noin 1,5 km matka ja maasto oli vaihtelevampaa kuin aiemmilla retkillä. Varkaankurun kota ei ole minkään ladun varrella, joten se on talvisin vähän hiljaisempi taukopaikka. Olimme keittäneet hernekeittoa ruokatermokseen ja söimme sitä lounaaksi. Ruokatermos pitää ruuan todella kuumana pitkän aikaa ja se on retkille todella hyvä varuste. Keli oli jälleen aivan mahtava ja nautimme ihanista maisemista.

Varkaankurun polku lähti luontokeskus Kellokkaasta

Isoveli ja pikkusisko kulkivat kyydissä kaikki matkat. Isoveljelle hankimme vuosi sitten kulkuvälineeksi Deuterin lastenkantorinkan. Siinä on mukava istua kyydissä ja kanto-ominaisuksilta se on erittäin hyvä! Pikkusiskon kyytivälineenä oli Tulan kantoreppu. Sitä on myös hyvä kantaa ja koska pikkusisko on vielä tosi kevyt, kannoin myös meidän eväsreppua.

Pikkusisko viihtyi hyvin Tulan kuydissä

Kotimatkalle lähdettiin aamusta ja matkassa vierähtikin koko päivä. 15 km ennen kotipihaa takapenkiltä kuuluu ne samat sanat, joita on kuultu jo neljän kuukauden ajan; ”äiti, mennäänkö Lappiin?”

Kun Lapinkuume iskee, se ei hellitä helpolla. Meille tarjoitui mahdollisuus lähteä pääsiäiseksi Äkäslompoloon ja hyvin pienen epäröinnin jälkeen tartuimme siihen. Aluksi ajattelin kirjoittaa ”5 hyvää syytä, miksi Lappiin ei kannata lähteä”, mutta ne kumoutui niin nopeasti, ettei niitä enää muista. Matka on pitkä pikkuisille, mutta hyvin ajoitetuilla pysähdyksillä hoidetaan homma kotiin. Toivottavasti seuraavan postauksen nimi ei ole ”Ei enää ikinä minnekään”.

Olen vannoutunut lista-ihminen. Jokaiselle reissulle on ihana tehdä uusi lista. Pakkaan mielessäni jo viikkoja etukäteen. Syksyllä lähdimme Lappiin muutaman tunnin varoitusajalla, niin tämä 4 päivän odottelu tuntuu siihen nähden pitkältä. Silloin jäi lista tekemättä ja kaikki tuli mukaan. Se reissu onkin yksi onnistuneimmista. Silti, lista on tehty ja sen mukaan mennään.

Lähdimme ajelemaan Mikaelin työpäivän jälkeen. Toiveena on, että takapenkki nukahtaisi yöunille jossain vaiheessa matkaa, niin pääsisimme kaikki vähän helpommalla. Keräsimme yhdessä isoveljen kanssa vaatteet ja retkeilyvarusteet isoihin koreihin, josta pakkasin ne kasseihin. Kantorinkkakin otettiin esiin hyvissä ajoin. Aamupäivän ohjelmana kävimme kaupassa hakemassa pientä evästä ja jotain tekemistä automatkalle. Hän pakkasi itse kirjat, lelut ja unikaverin mukaan. Hän on innoissaan testannut rinkan toimivaksi ja odottaa jo näkevänsä poroja ja kuukkeleita. Itse aloitan aina matkalla uuden neuleen. Sen valinta oli tällä kertaa helppo, yritän tehdä pikkusiskolle kantoliinasukat.

Nämä isoveli valitsi mukaan

Emme ole olleet talvella Lapissa lapsiperheenä, joten emme ihan varmasti tiedä, minkälaisia retkiä voimme tehdä. Aikomuksena on kantaa pikkuisia kyydissä ja tehdä pieniä päiväretkiä jalkaisin. Reitillä täytyisi olla kota tai tupa, koska imetän, enkä halua saada kylmää. Muiden ruoka kulkee ruokatermoksessa tai sitten paistamme makkaraa ja soijanakkeja. Sukset lähtivät mukaan varmuuden vuoksi, jos sattuu jäämään sitä kuuluisaa omaa aikaa.

Retkireppuun pakataan vaihtovaatteiden lisäksi nämä

Mielestäni on paras varautua kaikkeen mahdolliseen, joten mukana on lapsille villahaalaria, kerrastoa, kuorivaatetta ja toppahaalaria. Ei pitäisi retket olla varusteista kiinni. Sama koskee meitä aikuisia. Meidän retkeilyvaatteisiin kuuluu anorakit ja Fjällrävenin housut. Molemmilla tietysti samanlaiset. Löytyy kerrastoa ja paksua villapaitaa (nekin samanlaiset..). Otimme mukaan myös kuorivaatteet ja paksummat takit. Onneksi on suksiboksi katolla!

Ennätysmäärä tavaraa mukana

Isoveli on kysellyt viimeiset neljä kuukautta: ”äiti, mennäänkö Lappiin?”. No, nyt sitä mennään. Hyvää pääsiäistä.