Huh, ompas ollut aikamoista hoppua nämä viimeiset kuukaudet. Aika on rientänyt ja olen mm. Instagramissa nähnyt jo kaikenlaisia suunnitelmia tulevaan satokauteen ja moni onkin laittanut kuvia viimekesäisistä viljelyksistä. Avasin blogisivut ensimmäistä kertaa syyskuun jälkeen, sillä vihdoin tekee mieleni kirjoittaa! Olen viimeksi kuluvina kuukausina kirjoittanut niin paljon koneella kouluhommia, etten ole yksinkertaisesti jaksanut kirjoittaa mitään muuta, vaikka tämä olisikin juuri se, mikä auttaisi luovuuden heräämään. Saan kirjoittaa itseäni kiinnostavista aiheista, omakohtaista kokemuksista ilman minkäänsortin lähdeviittauksia ja laittaa paljon kuvia mukaan. Sivujen avaamisen myötä mieleen tuli monta muutakin aihetta, mistä haluan blogiin päivittää, mutta otetaan nyt ensiksi nämä puutarhasuunnitelmat, jotka alkavat olla ajankohtaisia pikkuhiljaa!

Asumme rintamamiestalossa ja meillä on ihan hyvänkokoinen tontti, jonne mahtuu paljon kaikkea. Olemme asuneet tässä kodissa nyt kahdeksan vuotta ja pikkuhiljaa piha on muotoutunut meidän tarpeita vastaavaksi. Viime keväänä sain äitienpäivälahjaksi näkösuojan, johon tuli muutama istutuslaatikko ja muokkasimme lavakaulusviljelyaluetta viihtyisämmäksi. Näkösuojan taakse asettui kivasti lämpökompostori, joka on ollut meillä käytössä talven yli. Tänä vuonna hyötykasvialue ei tule laajenemaan, mutta aion tänä vuonna kaivaa tilaa pienelle kukkaniitylle, joka houkuttelisi pölyttäjiä ja sitä kautta hyötyisimme niistä itsekin enemmän. Esikoinen teki riemukseni esikoulussa hyönteishotellin, jonka kiinnitimme lavaviljelmän lähelle. Kasvimaa on tallin takana, joten pikku niittyalue tulisi sen läheisyyteen.

Viime vuonna viljelimme onnistuneesti perunaa, porkkanaa ja punajuuria kasvimaalla. Viinirypäle tuotti ensimmäistä kertaa siirron jälkeen jopa ihan maukkaita rypäleitä, samoin pensasmustikat tuottivat pienen sadon. Niitä täytyy hankkia vielä yksi pensas, koska luin jälkeenpäin, että kolme tai useampi olisi sadon kannalta hyvä määrä pensaita. Viljelylaatikoissa ja muissa pienemmissä ruukuissa meillä oli kesäkurpitsaa, mustakaalta, sipuleita, salaattia, tomaattia, papuja, yrttejä, pinaattia ja kukkia. Kesäkurpitsa ei pääse tänä vuonna listalle, sillä sitä tulee aina niin paljon, että sitä saisi syödä vielä marraskuussa.. Sipulit eivät onnistuneet laatikossa, ne täytyy istuttaa tänä vuonna kasvimaalle. Pavut, lehtikaali, salaatit ja yrtit ovat aina vljelylistalla. Tomaatit onnistuivat hyvin, kerrankin ihan siemenestä asti! Lasten laatikkoon he saivat itse päättää, mitä siihen tulee ja he halusivat istuttaa herneitä. Niitä saatiinkin napsia pitkin kesää ja hyviä olivat. Herneitä aiomme todennäköisesti istuttaa myös tänä vuonna.

Kukkia aion ehdottomasti istuttaa lisää tänä keväänä. Kehäkukat olivat viime vuonna suojaamassa kasveja ötököiltä, niitä aion istuttaa tänäkin vuonna myös sen takia, koska ne toivat ihanaa tunnelmaa viljelysalueelle. Olen miettinyt myös hunajakukan istuttamista ja laventeli voisi olla uusi kokeilu, sillä sekin kukkii kauniisti. Viimevuotisista krasseista otin siemenet talteen ja istutan ne uudelleen ruukkuihin kasvamaan. Pitäisi opetella ottamaan muistakin kasveista siemeniä talteen..!

Esikasvatus aika on ihan kohta käsillä ja meidän keittiö täyttyy taas pikkuruisista kasvivauvoista. Viime vuonna melkein kaikki esikasvatukset lähti hyvin ja tuottivat ihanan sadon, toivottavasti sama käy myös tänä vuonna. Sormet syyhyävät jo multahommiin, täytynee lievittää innostusta vaihtamalla viherkasvien mullat.

Kaupallinen yhteistyö Biolanin kanssa.

Olemme asuneet Asevelikylässä jo kahdeksan vuoden ajan ja ensimmäistä kesää lukuun ottamatta meillä on ollut aina pienet viljelykset tulossa. Viljelyt alkoi salaateilla ja yrteillä, sitten perustettiin ensimmäinen pieni kasvimaa, jossa viljeltiin perunaa ja porkkanaa hieman huonolla menestyksellä. Siitä ollaan tultu tähän päivään, kun meillä on tallin takana hyvän kokoinen kasvimaa, sekä lavakaulusviljelykset talon seinustalla. Lisäksi pihasta löytyy marjapensaat, hedelmäpuut ja vadelmat, joten alkusyksyisin saamme nauttia oman maan tuotteista, eikä kaupasta kanneta juuri mitään tuoretavaraa. Viime syksynä meille tehtiin maalämpöremontti, jonka alta piti lavakaulukset siirtää pois paikoiltaan ja meidän ihana piha oli hetken aikaa aika surkean näköinen. Vanhat lavat piti muutenkin uusia ja kun alue oli valmiiksi tyhjä, pystyimme kasvattamaan aluetta vielä yhdellä laatikolla, sekä tekemään alueesta viihtyisämmän ja siistin Biolanin kuorikatteen avulla. Äitienpäivälahjaksi saamani näkösuoja istutuslaatikoilla kruunaa kaiken ja toivonkin loppukesästä viljelyalueesta ihanan vihertävää keidasta.

Meidän lavakaulustarhassa on tällä hetkellä neljä lavakauluslaatikkoa. Aloitimme alueen kunnostamisen laittamalla viljelyalueen pohjalle kankaan estämään rikkaruohojen pääsyä kasvulavoihin. Asettelimme lavakaulukset paikoilleen ja aloimme levittämään lavojen ympärille Biolanin kuorikatetta, joka rajaa kivasti viljelyalueen ja pitää myös alueen siistinä rikkaruohoista. Rajasimme kuorikatteen vanhoilla tiileillä, jotka ovat löytyneet tältä tontilta. Lavakauluksiin ei yleensä tarvitse vaihtaa multia, vaan uutta multaa voi laittaa vanhojen päälle parantamaan maaperää, mutta meidän vanhojen lavojen mullat levitettiin uutta nurmikkoa varten. Kaikki lavat täytettiin kokonaisuudessaan Biolanin istutusmullalla, jonka ainesosat edesauttavat puutarhan kasveja kasvamaan. Istutusmulta sopi luomuviljelyyn ja sen sisältämä biohiili ja komposti parantaa kasvualustan rakennetta.

Kasvulavoissa meillä kasvaa kesäkurpitsaa, salaattia, retiisiä, lehtikaalta, papuja, sipulia, sekä herneitä ja muutamia kukkasia. Herneitä meillä ei olekaan aiemmin kasvanut, mutta lapset saivat oman kasvulaatikon, johon he yksimielisesti halusivat istuttaa herneitä. Yrtit ja pinaatti kasvavat omissa pienemmissä laatikoissa ja ruukuissa. Yrttejä ja salaattia varten on Biolan kehitellyt yrttimullan. Siinä on mukana kasvualustasammalta, joka tekee mullasta hieman ilmavampaa, joka on hyväksi esimerkiksi yrteille. Yrttimulta on valmistettu kompostoimalla, jotta siihen on saatu mukaan hyödyllisiä mikrobeja.

Kasvimaalle ei uutta multaa tarvittu, sinne kaadoimme syksyllä vanhan hiekkalaatikon hiekat (sekin joutui pois kaivinkoneen tieltä), sekä haravoimme kasvimaan päälle kuivia lehtiä. Käänsimme maan ennen istutuksia ja lannoitimme maan Biolanin kasvimaalannoitteella. Se on pitkävaikutteinen lannoite, jota annostelimme paketissa olevan taulukon mukaan. Kasvimaahan on päässyt tänäkin vuonna perunaa ja porkkanaa ja lasten toiveiden mukaisesti myös punajuurta.

Kasvimaan reunalla meillä on myös tomaateille oma laatikko, jota kohtaan on viime vuoden onnistuneiden kokeilujen jälkeen korkeat odotukset. Tänä vuonna olen onnistunut kasvattamaan taimet siemenestä, viime vuonna taimet kuolivat ulosmuuton yhteydessä ja haimme uudet taimet kaupasta. Virheistä oppineena karaisin taimia pikkuhiljaa ja kun taimet muuttivat lopullisesti ulos, vaikuttivat ne oikein hyvinvoivilta. Noh, yksi sai hieman siipeensä istutuksen yhteydessä, mutta se oli täysin oma moka.. Tomaateille lisäsin myös kasvimaalannoitetta. Luonnonlannoitetta, joka on hyvä yleislannoite vähän joka paikkaan, ripottelin hedelmäpuiden juureen ja marjapensaille, sekä mansikoille ja viinirypäleille. Jospa ottaisivat hieman lisävoimaa tästä lannoitteesta ja tuottaisivat tänäkin vuonna oikein maukkaan sadon.

Seuraavana työlistalla on siis kastelua, kitkemistä ja papulaatikolle pitää vielä rakentaa kansi, koska ne eivät juuri pidä liiasta sateesta. Osalla kasveista on vielä harsot päällä, mutta pikkuhiljaa niitäkin saa ruveta poistamaan. Yrttisadosta ollaan jo saatu nauttia, sillä esikasvatin osan yrteistä. Ruohosipuli, joka kasvaa valtoimenaan kasvimaan reunassa on aivan villiintynyt, se pitääkin jo pian leikata alas ja säilöä, jotta se saa kasvattaa uuden sadon. Tämä tietää ihanan maukasta kesää!

Puutarhapäiväkirja

Tämän vuoden satokausi alkaa olla kerätty ja säilötty, ainakin oman pihan antimien osalta. Vielä voisin käydä poimimassa karpaloita ja ehkä koittaa sienionneani kertaalleen. Tuntuu siltä, että on hyvä kirjata ylös onnistumiset ja epäonnistumiset, jotta kevään koittaessa olisi jonkunlainen suunnitelma valmiina. Tämänvuotinen sato oli oikein onnistunut, viime vuoteen verrattuna runsaampi ja monipuolisempi. Siirsimme vuosi sitten keväällä kasvimaan uuteen paikkaan ja tänä keväänä jatkoimme sen parissa. Laitoimme kasvimaan reunukselle uudet kivet (vanhat tiilet) ja toimme kuorikatetta reunoille, jotta nyppimämme rikkaruohot pysyisivät poissa. Kasvimaasta tuli heti paljon viihtyisämpi ja tulihan siellä vietettyä kevään ja kesän aikana paljon aikaa viljelysten parissa.

Tänä vuonna istutimme kasvimaalle porkkanaa, perunaa, sipulia ja lehtikaalta. Lehtikaali ei menestynyt tällä kuumalla paikalla, mutta perunasadosta tuli erinomainen, samoin porkkanasta. Sipuli menestyi meillä nyt ensimmäistä kertaa ja siitäkin saimme hyvän sadon. Näitä kaikkea istutamme ensivuonna uudelleen, lisäksi täytyy mahduttaa punajuuri vielä kasvimaalle, koska se on minun ja esikoisen herkkua.

Kokeilimme tänä vuonna ensimmäistä kertaa viljellä tomaattia ja veimme kasvimaalle yhden istutuslaatikon. Esikasvatin taimia ja hoivasin huolella, koulin valmiiksi ja kun istutin taimet laatikkoon, ne kuolivat. Haimme sitten puutarhamyymälästä muutaman valmiin ja vahvan luumutomaatin taimen ja istutimme ne laatikkoon. Rakensimme tukia tomaateille, mutta ne taipuilivat silti ja katkesivatkin. Näistäkin saimme silti satoa, kypsyttelemme edelleen pimeässä kellarissa tomaatteja meille napsittavaksi. Hyviä tulivat, ensi kesänä uusi yritys tomaateille!

Kasvimaan lisäksi meillä on istutuslaatikoita. Niihin istutimme tänä vuonna lehtikaalta, rucolaa, pinaattia, yrttejä, kesäkurpitsaa ja papuja. Lehtikaalesta olemme saaneet hyvän sadon, pakastin osan smoothieita varten ja osan olemme syöneet kesän mittaan. Yrtit ja muut vihreät menestyivät myös suhteellisen hyvin, tosin se osa yrteistä, jotka istutettiin tomaattien kanssa kuivahtivat. Paikka oli näille aivan liian kuuma. Kesäkurpitsat ostimme taimina, monet yritykset esikasvattaa ovat epäonnistuneet, mutta näin olemme saaneet hyvän sadon. Niin hyvän, että ensi kesänä en taida haluta kasvattaa kesäkurpitsaa. 😀 Pavut eivät tänä vuonna lähteneet, taisimme olla liian myöhässä niiden kanssa. Se jäi harmittamaan, koska pavut ovat todella hyviä.

Ensi kesän listalle tulee uutena punajuurten lisäksi ainakin valkosipuli. Ehkä voisi kokeilla härkäpapuakin, mutta saa nähdä. Meidän pihasta on myös saatu tänä vuonna mansikoita, viinimarjoja, vadelmia, jonkun verran omenia, luumuja ja pienen pieni sato pensasmustikkaa. Lisäksi ahomansikka valtasi kukkapenkkini, joten niistäkin olemme saaneet nauttia. Ehkä istutan kesäkukat ruukkuihin ja annan mansikoiden olla kukkapenkissä. 🙂 Metsästä olemme keränneet sieniä, mutta mustikat jäivät tältä kesältä poimimatta. Onneksi pakkanen on pullollaan muita marjoja niin ehkä se kompensoi niiden puutteen.

Sesongeista maukkain on juuri käynnissä ja siitäkös olen täpinöissäni! Jääkaappi ja pakastin täyttyy herkuista ja lautasella on harva se päivä uusia perunoita omasta maasta. Viikonloppuna kävimme sienestämässä, marjat on mehustettuna ja omenat hurisee kuivurissa, tämä on ehdottomasti ihaninta aikaa, vaikka hommaa onkin paljon. Keväällä kirjoittelin meidän uuden kasvimaan perustamisesta ja nyt on tulosten aika. Mikä onnistui ja mikä meni pieleen..?

Perunastahan se silloin lähti ja niitä onkin riittänyt! Myös pieniruokainen tyttäremme on saattanut tämän kesän aikana lämmetä potuille, onhan niitä tosiaan ollut useaan otteeseen tarjolla.. Viime viikolla nostimme joulua varten perunoita, jotka nopean ryöppäyksen kautta pistin pakkaseen odottelemaan herkkuateriaa sitten 5 kuukauden päästä.. Perunoiden lisäksi kylvimme samaan maahan porkkanaa, punajuurta ja herneitä. No, herneet eivät lähteneet ollenkaan, joten ne luokitellaan totaaliseksi epäonnistumiseksi. Porkkanoiden kohdalla luulin käyvän samoin, koska niitä nousi aika harvakseltaan. Yllätyksekseni kuitenkin ne, jotka nousivat, kehittyivätkin aikamoisiksi jättiläisiksi ja saimme sentään nauttia muutamaan otteeseen niistä. Yhden satsin porkkanan naatteja surauttelin pestoksi! Oli erinomaista, sen reseptin löysin Lähiömutsin blogista! Toinen yllätys oli punajuuret, jotka ensimmäistä kertaa pystyn laskemaan onnistuneiksi. Meidän punajuuret ovat aikaisemmin olleet sellaista pingispallon kokoluokkaa, mutta nyt saimme kerätä maasta tennispallon kokoisia juureksia.

Samassa siirtovimmassa siirsimme myös istutuslaatikot hieman kivemmalle paikalle, jossa myös olisi enemmän auringonvaloa kasveille. Ensimmäinen satsi yrttejä meni pipariksi, mutta onneksi niitä on voinut kylvää uusia pitkin kesää. Kesäkurpitsan taimet sen sijaan nauttivat uudesta paikasta ja olemmekin saaneet nauttia useasta kesäkurpistasta pitkin kesää! Harmillisesti kesäkurpitsa on yksi lasten inhokeista, mutta ainakin ovat tottuneet maistelemaan sitä eri muodoissa.. Vielä on muutama jättiyksilö odottamassa ruuaksi päätymistä. Kolmannessa laatikossa kasvaa papuja, joiden satokausi on nyt erinomaisessa vauhdissa. Pavut ja kesäkurpitsa pääsevät kyllä ensivuonnakin kasvatus-listalle!

Viljelysten lisäksi pihassamme on omenapuita, joiden sato alkaa pian olla parhaimmillaan. Ensi viikolla on aikomus keittää ompuista hillo ja kuivuri saa surista tulevat viikot niin, että saamme omppulastuja herkuteltavaksi. Luumujen sato on tänä vuonna heikompi, mikä ei ole ihme, sillä puumme notkahti viime vuonna mahtavan sadon painosta. Ehkä tänä vuonna saamme kaiken syödyksi.. Viinimarjat keittelin ihan äskettäin mehuiksi ja vadelmapuskat tuottavat uskollisesti marjoja poimittavaksi.

Nautin niin kovasti tästä oman pihan sadosta, että haluaisin vain kerätä ja säilöä koko ajan jotain! Samalla suunnittelen, mitä kaikkea voisimme ensi vuonna istuttaa kasvimaalle ja viljelylaatikoihin. Sipuli ja joku kaali olisi kiva, ehkä lehtikaali tai parsakaali.. Onneksi kohta on puolukka-aika niin saa taas lähteä metsään uusien herkkujen perässä!

Olemme asustelleet Asevelikylässä nyt kuusi vuotta ja meillä on jo ensimmäisestä kesästä alkaen kasvanut jotain syötävää pihamaalla. Tänä kesänä oli tarkoitus kasvattaa vain perunaa, papuja ja yrttejä. Mieheni möyhensi tallin takana olevaa tunkiota (haravoitujen lehtien loppusijoituspaikka) ja huomasimme, että siinähän olisikin vallan mainio paikka kasvimaalle! Siinä kävi sitten sillälailla, että päädyimme siirtämään koko kasvimaan tallin taakse, koska paikka on aurinkoisin meidän pihassa ja tilaa on enemmän, kun aiemmin. Uusi kasvimaa on kolme kertaa vanhan kokoinen, joten se niistä suunnitelmista.

Istutimme Toukokuun alussa äidiltäni saamamme Timo-perunat ja pari viikkoa sen jälkeen laitoimme Annabelleä muutaman rivin. Kummatkin potut ovat lähteneet hyvin, molemmista lajeista näkyy jo vartta maan päällä. Aikaisempina vuosina olemme olleet muutamaa viikkoa myöhemmässä, eikä vieläkään ole myöhäistä laittaa perunoita kasvamaan vaikka ämpäriin! Kasvimaalle istutettiin myös porkkanoita ja punajuurta, jotka ovat aikaisempina vuosina hieman epäonnistuneet. Laitoimme maahan tänä vuonna enemmän paappani erikoiskompostia ja lannoitetta, joten jospa tänä vuonna tulisi muuta kuin palloporkkanoita..

Eikä tämä kasvimaan leviäminen tähän loppunut, hankimme kasvimaan jatkoksi kaksi lavakaulusta, johon istutimme mansikoita! Toivottavasti niistä tulisi edes muutama marja jo tänä vuonna. Marjatoiveita elättelen myös vastahankituille pensasmustikoille, jotka pääsivät samaan paikkaan kasvamaan. Tässä vaiheessa on varmasti hyvä sanoa, että meillä on aika varjoinen piha, kesäpäivänä aurinko lakkaa paistamasta meidän pihaan viiden maissa.. Joten, tallin takana on paras paikka kasvulle! Ja meidän talon seinusta, mutta siinä on terassi..

Terassin vieressä tosin on ollut tyhjä paikka siitä asti, kun raivasimme siitä ison kukkapensaan pois. Kun nyt oltiin vauhtiin päästy, niin siirrettiin samalla istutuslaatikot aurinkoiselle eteläseinälle. Onneksi emme olleet ehtineet istuttaa laatikoihin vielä mitään. Niihin tulee salaatit, yrtit, pavut ja kesäkurpitsat. Kesäkurpitsojen kanssa ei ole onnistanut kauhean hyvin, mutta olemme toiveikkaita ja lannoitamme sitä paremmin. Esikasvatus ei onnistunut, joten kävimme hankkimassa kaksi kesäkurpitsantaimea Kukkatorilta.

Jotain satoa olemme jo pihasta saaneet, kun tallin seinustalla kasvaa nokkosia, mitä olen kuivannut ja laittanut osan pakkaseen. Lipstikka on kuivumassa ja voikukista keittelin juuri siirappia. Kohtapuolin on raparperit tarpeeksi isoja piirakkaan.

Toivottavasti mahdollisimman moni viljelyksistä onnistuu, lasten kanssa on kiva seurata kasvien kasvamista ja innokkailta apulaisilta ei kasteluvesi tunnu loppuvan kannuista ikinä. Huomenna pitäisi vielä laittaa herneet maahan, ne vasta lasten herkkua onkin!

Meidän pihan omenat taitavat olla aika aikaista lajiketta, sillä nyt ne on kokonaan saatu pois puista ja säilöttyä! Muumio-omenoita oli jonkun verran ja ampiaiset söivät osansa, mutta jäljelle jääneet on säilötty hilloksi, omenalastuiksi ja osan olen pakastanut. Omenahillo on ihanaa ja sitä tehdäänkin meillä yleensä iso satsi. Jos meidän pikkusisko söisi soseita, olisin keittänyt hänelle sitä pakkaseen samalla, mutta koska meillä sormiruokaillaa niin soseille ei ole tarvetta. Nyt on hyvä aika tehdä hilloa, ja tällä ohjeella on aina tullut hyvää. Alunperin nappasin ohjeen Dansukkerin hillosokeripussin takaa. Dansukkerin sivuilta löytyy muitakin vaihtoehtoja omenahillon tekoon.

5 kg omenia hilloksi

Käytän hilloon molempia meidän pihan omenia, toinen on valkea kuulas ja toista en edes tiedä. Toisten omenoiden kuori hieman punertaa ja on hyvän makuinen. Poimimme tänä vuonna hilloa varten n. 5 kg omenoita ja valmista hilloa tuli 7 litraa. Meillä on tapana antaa hilloa eteenpäin, koska meillä ei ihan tuota määrää syödä vuodessa. 😀 Kunhan vain omenoita ei mene roskiin, olen tyytyväinen.

Let’s omppuhillo

Hillon tekoon tarvitsee:

2,5 kg omppuja (kuorimattomia)

1 kg hillosokeria

2 dl vettä

Sitruuna

Kanelitanko

Puhtaita ilmatiiviitä lasipurkkeja tai jos pakastat, niin pakastusrasioita.

Kaneli antaa hillolle hyvän maun

Alkuperäisessä ohjeessa ei ole kanelitankoa ja sitruunamehukin on valintakysymys, mutta mielestäni ne antaa hillolle hyvän maun, joten kannattaa käyttää niitä.

Ensimmäiseksi tapaan laittaa uunin päälle (100 astetta) ja laitan sinne lasipurkit kuumentumaan.

Olemme aikaisempina vuosina kuorineet omenat, koska meillä on ilmeisesti ollut ylimääräistä aikaa. Tänä vuonna kokeilimme vain poistaa siemenkodat omenoista ja kappas vaan, hillon teko muuttui paljon helpommaksi. Lohkoimme omenat neljään osaan ja laitoimme ne isoon vesiastiaan odottelemaan keittämistä. Vesi estää omenoita tummumasta, joten hillo pysyy kauniin värisenä.

Omenat kannattaa pitää vedessä niin ne ei tummu

Valmiit lohkot höyrytetään pehmeiksi pienessä määrässä vettä. Laitan yleensä jo tässä vaiheessa kanelitangon kattilaan, jotta siitä tarttuisi mahdollisimman paljon makua omenoihin. Pehmenneet omenat pyöräytän sosemyllyn läpi, jonka siivilään jää kuoren kovat osat. Tämän vaiheen voi myös tehdä sauvasekoittimella. Jos haluat tehdä samalla vauvalle sosetta, tai muuten vaan makeuttamatonta omenasosetta, voi tässä vaiheessa laittaa sosetta rasioihin. Omenasoseeseen kannattaa lorauttaa päälle sitruunamehua, ettei sose tummu.

Tämän kohdan voi tehdä myös sauvasekottimella

Valmis sose kannattaa punnita, sillä 2 kg:aan sosetta menee 1 kg hillosokeria. Meillä meni pikkuisen yli sen, joten pakastin sosetta ilman makeutusta. Soseen sekaan laitetaan 2 dl vettä, sitruunan mehu, kanelitanko ja hillosokeri ja sosetta keitetään n. 10 minuuttia. Ota kanelitanko pois ennen hillon purkittamista.

Soseen voi säilöä myös pakkaseen, kannattaa laittaa sekaan hieman sitruunaa

Taso kannattaa vuorata sanomalehdillä, sillä omenahillo on tahmaista ja lasipurkit kuumia. Ota lasipurkit uunista ja kaada sose varovasti purkkeihin. Tapaan keittää hillopurkkien tiivisteet varmuuden vuoksi, joten laitan ne purkkeihin kiinni vasta viimeisessä vaiheessa. En ole tutkinut, voisiko tiivisteet pitää purkeissa, kun ne ovat uunissa. Onko kenelläkään tietoa? Ole varovainen, kun laitat purkkeja kiinni, hillo on todella kuumaa. Jäähdytä hillopurkit, laita ne kylmään ja nautiskele. Meillä hillot ovat säilyneet hyvänä aina seuraavan sadon tuloon asti.

Omenasato purkissa

Loppuun vielä pieni pakastusvinkki! Jos aika ei riitä muuhun (tai olet jo hillonnut ja mehustanut ja ties mitä..) niin kannattaa omenat pilkkoa pieniksi ja pakastaa ne paloina. Laitoin hieman sokeria sekaan, myös sitruunamehua voisi käyttää. Pakastettu omena sopii erinomaisesti smoothieen tai jos keskellä talvea iskee omenapiirakan himo niin silloin on valmiita omppupaloja pakkasessa. Instagramissa minua seuraavat näkivätkin jo viime viikolla tämän vinkin. Minut löytää instagramista nimellä @ansuvilaakso.

Omenat voi pakastaa kuutioina

Makoisia omppuhetkiä!

Meidän pihan omenapuiden sato on poimintavalmista. En haluaisi heittää yhtään omenaa kompostiin, joten olen yrittänyt keksiä erilaisia säilömistapoja ompuille. Kuivatut omenalastut on meidän perheessä suurta herkkua ja kuivuri suriseekin tasaiseen tahtiin aina syksyisin. Ilmassa leijuu aina syksyisin ihana omenan ja kanelin tuoksu, kun kuivuri kuivaa omenia.

Omenat kuivurissa

Parhaat omenalastut tulee hieman kirpeistä valkeakuulaista (tässä vertailussa on mukana vaan meidän pihan omenat..). Omenat saisivat olla tiiviitä, jotta niissä säilyisi mehukkuus, vaikka ne kuivattaakin.

Omenat talteen

Meidän kuivuriin mahtuu kerrallaan noin 8 isoa omenaa. Leikkaan omenoista ensin kummankin päädyn pois, koska jos omenalastussa on liikaa kuorta ja vain vähän hedelmää, se kuivuu liikaa. Päätyjen poistamisen jälkeen otan omenaporalla keskiosan pois.

Poista omenista keskiosa ja päädyt

Siivutan omenan ohuiksi siivuiksi ja asettelen ne kuivurin ritilöille. Laitan ritilöiden alle sanomalehtiä, koska sirottelen omenoiden päälle hieman ceylon-kanelia makua antamaan. Apuna käytän teesiivilää, jotta kaneli levittyy tasaisesti. Kaneli voi olla ihan tavallista kanelia, me olemme siirtyneet käyttämään ceylon-kanelia, koska sitä saa antaa myös alle 1-vuotiaalle matalan kumariinipitoisuutensa ansiosta.

Sirottele päälle kanelia

Omenat kuivuvat kuivurissa noin vuorokaudessa ja säilyvät ilmatiiviissä purkeissa ainakin seuraavaan kesään asti. Ensimmäiset omenalastut syödään aina heti, mutta jossain vaiheessa täytyy ruveta laittamaan purkkeja piiloon, että herkkuja riittäisi vielä pitkälle talveen asti. Ennen kuivurin hankkimista kuivasin omenoita ihan vain naruun pujoteltuina. Omenoita voi kuivattaa myös uunissa tai esimerkiksi saunan jälkilämmössä. Näitä herkkuja kannattaa ehdottomasti kokeilla! Olen tehnyt omenoista myös hilloa, siitä lisää seuraavassa postauksessa!

Pikku apulaisellekin löytyi sopiva homma

Huomasitko, että Asevelikylässä on myös Facebookissa? Käyhän tykkäämässä. <3

Vihdoinkin on sadonkorjuun aika! Tänä vuonna se tuli hieman aikaisemmin, kuin yleensä, mutta olen jo muutaman viikon halunnut päästä säilömään pihan herkkuja. Meillä on pihalla punaviinimarjapensaita 7 kpl ja 2 kpl mustaviinimarjapensasta, joiden sato alkoi olla valmis korjattavaksi. Alkuviikosta keräsin muutaman litran punaherukoita pakkaseen, niitä käytämme sitten talven aikana esimerkiksi smoothiessa. Suurimmasta osasta marjoja keitän mehua. Teen aina sekamehua, johon käytän punaherukoita, mustaherukoita ja pihassamme kasvavia vadelmia. Marjojen määrät vaihtelevat joka vuosi, joten jokainen erä maistuu aina erilaiselta. Pääosassa on aina punaherukat, koska niitä meillä on ylivoimaisesti eniten.

Marjat mehuksi

Meidän punaviinimarjapensaissa oli viime vuonna joku tauti, ja jouduimme leikkaamaan pensaista ison osan pois. Totesimme, että on parempi leikata huonot pois ja saada seuraavana vuonna hieman pienempi sato, kuin antaa taudin levitä entisestään. Onneksi huonojen oksien poistaminen auttoi, koska marjat olivat isoja ja tauti oli kokonaan poissa! Tänä vuonna saimme kaikki marjat talteen, on inhottava joutua heittämään mitään pois.

Kerään pelkät marjat puskista ja jätän varvut paikoilleen

Olemme asuneet Asevelikylässä nyt 4 vuotta, joten tämä on neljäs kerta, kun teen mehua. Kaksi ensimmäistä kertaa minulla oli äitini apuna, mutta nyt olen onnistunut keittelemään sitä itsekin. Minulla on käytössä isovanhempieni vanha mehu-maija, johon mahtuu 9 litraa marjaa. Tänä vuonna tein mehua noin 8 litrasta marjaa: 7 litraa punaisia viinimarjoja, 7 dl vadelmia ja 3 dl mustia viinimarjoja. Käytän mehun säilöntään sokeria ja pullotan kuuman mehun kuumiin pulloihin, jolloin en tarvitse muita säilöntäaineita. Tapoja on varmasti yhtä monta, kuin on mehun tekijääkin, mutta tämä tapa on mielestäni helppo tapa tehdä mehua.

Ohjeet mehun tekoon:

Tarvitset: Mehustimen, ison kattilan, sokeria, patakintaat, lasipulloja, pullonkorkkeja, litran mitan, veitsen, kangaspaloja, sanomalehtiä

Vanhoista verhoista leikatut kangassuikaleet ovat hyvä apu mehunteossa

Laita ensimmäisenä uuni 100 asteeseen. Laita uuniin puhtaat lasipullot kuumenemaan. Anna pullojen olla uunissa vähintään tunnin verran.

Kuumenna mehupullot 100 asteisessa uunissa

Täytä mehustimen alin kerros vedellä. Laitan sinne yleensä kuumaa vettä, niin kiehuminen alkaa nopeammin. Tarkkaile veden määrää koko mehun keiton ajan, vesi ei saa päästä loppumaan.

Punaisia ja mustia viinimarjoja sekä vadelmaa mehuun

Kaada marjat mehu-maijaan ja aseta iso kattila tuolille/jakkaralle letkun alapuolelle, mihin mehu saa rauhassa valua. Anna mehun valua noin tunnin verran tai kunnes letkusta valuu mehua enää tippoina. Minä valutin mehua tällä kertaa 45 minuuttia. Marjoja voi välillä käydä sekoittelemassa. Kun kurkkaat alimpaan kerrokseen, muista sulkea mehuletku puristimella, ettet saa kuumaa mehua päällesi. Kun mehu on valunut, kallista varovasti kahta ylintä kerrosta, keskikerrokseen jää mehua, jonka saat kattilaan kallistamalla. Varovaisuutta myöskin tässä kohdassa, ettei kuuma mehu roisku joka puolelle.

Mehu-maija

Mehu-maijan voi nyt laittaa syrjään ja nostaa liedelle kattilan, missä mehu on. Lisää mehuun sokeria 2 dl/litra. Kiehauta mehu. Me poimimme marjat aina ilman varpuja, joten meillä ei ole mehussa roskaa, eikä mehun pintaan tule vaahtoa. Jos sitä kuitenkin tulee, kuori se lusikalla tässä vaiheessa pois.

Laita pullonkorkit kattilaan ja kiehauta ne. Nosta muutama pullo kerrallaan sanomalehdellä vuoratun pöydän päälle. Varo koskemasta mehupullojen suuhun, että ne pysyy steriilinä.

Keitä korkkeja kiehuvassa vedessä

Kaada kattilasta mehua esimerkiksi litran mittaan. Kiedo kangaspala (leikkasin näitä soiroja vanhoista verhoista) pullonkaulan ympärille ja kaada varovasti mehua kallistettuun pulloon. Tapaan pitää tässä vaiheessa patakinnasta siinä kädessä, millä pidän mehupullosta kiinni. Tämä ei ole välttämätöntä, mutta minä en kestä kuumaa niin hyvin, niin tämä on miellyttävämpi vaihtoehto. Kangaspalasta täytyy pitää tiukasti kiinni, koska pullotettava mehu on tulikuumaa. Älä siis päästä irti pullosta. Kun pullo on melkein täynnä, nosta se pystyyn ja kaada täyteen. Pintaan tulevat kuplat kaavin yleensä veitsellä pois.

Kaada kuuma mehu kuumaan pulloon niin et tarvitse säilöntäainetta.

Kuori veitsellä vaahdot pois

Ota haarukalla pullonkorkki vedestä ja aseta se varovasti pullon päälle. Minulla on niin sopivat pullonkorkit, että ne saa pullon suulle vain painamalla. Tässäkin täytyy muistaa, ettei koske korkin sisäpuolelle.

Aseta korkki pullon päälle, muista olla varovainen!

Pyyhi mehupullot rätillä puhtaaksi ja nosta jäähtymään. Kun mehu on kylmää, laita se jääkaappiin. Mehu säilyy kylmässä ainakin seuraavaan kesään.

Pyyhi pullo puhtaaksi ja laita jäähtymään

Sekamehua oman pihan marjoista

Ai että, vihdoinkin se kevät koitti oikein kunnolla! Pihamaalla vihertää ja ulkona tarkenee jopa shortseilla. Mikaelilla oli helatorstain lisäksi perjantaikin vapaa, eikä meillä ollut mitään menoja, joten päätimme käyttää koko pitkän viikonlopun pihan kunnostukseen. Ennuste lupasi mahtavaa säätä, niin mikäs sen parempaa, kuin puuhastella pihamaalla. Olimme etukäteen miettineet (myönnetään, tein taas listan), mitä kannattaisi tehdä ja saimmekin paljon aikaiseksi!

Risusavotta, pikku apulaisella asiaan kuuluvat varusteet.

Ensimmäisenä listalla oli risujen vieminen. Kaivoimme maasta ylös muutaman pensaan ja lastasimme peräkärryn täyteen ja veimme sen Stormossenin risuasemalle. Samalla reissulla ostimme sieltä peräkärryllisen kompostimultaa, mitä tarvitsimme useampaan paikkaan. Peräkärryllinen multaa meni kasvimaalle, viljelyslaatikkoihin, kukkapenkkiin sekä yhden pensaan paikalle, mihin istutimme nurmikonsiemeniä. Istutin viljelyslaatikoihin jo kesäkurpitsan taimet, jotka olin esikasvattanut sisällä.

Uutta multaa viljelyslaatikoihin

Istutin kesäkurpitsan taimet viljelyslaatikkoon

Kukkien ja kukkapenkin hoito on kaukana omalta mukavuusalueeltani. Istutan ja hoidan mielelläni hyötykasveja, mutta kukat on vähän vieraampi alue. Kukkapenkki on kuitenkin kaunis, joten yritämme sellaista nyt laittaa alulle. Uusi kukkapenkki tulee vanhan tilalle. Otin talteen vanhat kukkasipulit jo viime kesänä, kun kaivoimme vanhan ja pahasti villiintyneen kukkapenkin ylös. Laitoimme aluskankaan penkin pohjalle ja reunustimme penkin vanhoilla kivillä, jonka jälkeen täytimme sen mullalla. Seuraavaksi täytyy varmaan lähteä katselemaan kukkia.. Vinkkejä hyvistä perennoista saa antaa!

Uusi kukkapenkki tulossa vanhan tilalle

Terassikalusteet jäi jostain syystä pesemättä syksyllä, joten ne kaipasivat kipeästi pesua, samoin kuin itse terassi. Niissä riitti jynssäämistä, mutta niille oli kovasti käyttöä jo tänä viikonloppuna, kun kaikki ruuat syötiin pihalla. Säännöllisistä ruoka-ajoista pidettiin kiinni myös näinä päivinä ja ruokailumukavuuden maksimoimiseksi kävimme ostamassa terassille aurinkovarjon. Ostimme myös uuden pöytäliinan ja sain vihdoinkin yhden penkinpäällisen valmiiksi. Penkinpäällisestä kirjoitan lisää, kunhan olen saanut valmiiksi päälliset myös tuoleille. Niissä saattaa kestää toiset neljä vuotta..

Terassin pesua

Tein penkinpäällisen vanhasta matosta.

Pienet kesävarpaat

Tämä viikonloppu on ollut ihan mahtava, eikä se ole vielä edes ohi! Hyvää huomista äitienpäivää kaikille äideille!

En malttanut enää pysyä pois pihamaalta, vaan jotain piti päästä puuhastelemaan. Valinnanvaraa ei ihan kauheasti ollut, piti valita omenapuiden leikkaus tai vattupuskien harvennus. No, omenapuiden leikkaus on minun mielestäni viheliäistä puuhaa niin valitsin vadelmapensaiden perkauksen.

Vadelmapensaat ennen harvennusta

Vadelmat ovat suosikkimarjojani ja odotan kovasti tuoreita vattuja! Harvennan vattupuskat joka vuosi huhti-toukokuussa. Vadelman verso on kaksivuotinen ja siihen tulee marjoja toisena vuonna, jonka jälkeen se kuolee. Leikkaan kaikki kuolleet versot pois. Kuolleet versot ovat väriltään harmaampia ja niissä on monta haaraa. Uudet versot ovat ruskeita ja suoria.

Pois leikattava verso on harmaa ja haaroittunut

Käytän leikkamiseen pieniä oksasaksia ja käsissä kannataa olla esimerkiksi nahkahanskat, koska oksat ovat piikikkäitä. Versot leikataan mahdollisimman läheltä juurta. Vanhat versot vien risuasemalle, kunhan se aukeaa. Välillä hirvittää katsoa pensasriviä harvennuksen jälkeen, koska rivit ovat todella harvat. Uusia versoja kuitenkin kasvaa kevään mittaan ja pian marjoja saa etsiä tiheistä pensaista.

Tämä saa jäädä!

Meillä vadelmat tuntuvat leviävän hirveästi ja siksi leikkaan surutta (ainakin melkein) pois ne, jotka kasvavat rivien ulkopuolella. Vadelmat täytyy tukea hyvin ja vedän uusia naruja joka vuosi sitä mukaa kun uudet versot ilmestyvät.

Jäljelle jääneet versot

En ole koskaan lukenut mistään, kuinka vadelmapensaita tulisi harventaa, vaan teen niin kuin paappa on minulle opettanut. Tämä menetelmä on toiminut hyvin ja meillä on ollut erinomainen vadelmasato jokaisena vuonna. Toivottavasti sato olisi runsas ja vähäetanainen tänäkin vuonna!

Pikku apulainen taas mukana hommissa