Meillä on ollut monena vuotena tapana heittää verkot vesille heti jäiden lähdön jälkeen. Se tuntuu olevan ainoa hetki, kun vanhempieni huvilalta tulee kunnolla ahventa. Kala on ollut minulle ykkösinhokkiruoka pienestä asti. Kun koulun käytävillä haisi kalakeitto, katosi ruokahaluni samantien. Vasta noin kymmenen vuotta sitten olen ruvennut syömään kalaa hyvällä ruokahalulla. Yritämme syödä kalaa kotona 2 kertaa viikossa, joten kalasaaliille olisi kovasti käyttöä. Muuten en niin piittaa kaloista, varsinkaan jos niitä näkyy vedessä, kun pitäisi mennä uimaan..
Verkot vesille
Lähdimme huvilalle perjantaina ja veimme verkot vesille jo illalla. Minulla on tässä hommassa soutajan rooli ja se sopii mainiosti. Aamulla heti aamupalan syötyämme lähdimme nostamaan verkkoja. Verkon alkupäähän ei ollut tartunut kalaa, mutta sitten alkoi nousta saalista. Suurin osa oli särkeä, mutta joukossa oli muutama siika ja kymmenkunta ahventa. Siikaa jää harvemmin verkkoihin ja yhdellä siialla oli painoa vähän yli kilon! Verkkoihin oli ensimmäistä kertaa uinut myös kuha. Se oli tosin alamittainen, niin päästimme sen takaisin.
Tyytyväinen mies ja kilon siika
Irroitimme kalat verkoista rannalla ja heitimme särjet takaisin mereen. Olen itsekin uskaltautunut irroittamaan kaloja verkoista sen jälkeen, kun Mikael ehdotti hanskojen käyttöä. Vaikka särkeä pidetäänkin roskakalana, tuntuisi kurjalta antaa niiden kuolla turhaan, joten tapaan auttaa niitä pääsemään takaisin liikkeelle. Aluksi ne kelluvat kyljellään, mutta kun niitä pitää kaislojen avulla pystyasennossa jonkun aikaa, ne toipuvat ja lähtevät kohta liikkeelle. Sillä välin kun särkien pelastuspalvelu oli vaudissa, oli Mikael ja isäni irroittanut muut kalat verkoista. En osallistu myöskään perkuuhommiin vaan selvittelen mielummin verkkoja. Koska ahvensaalis jäi hieman laihanlaiseksi, veimme samantien verkot takaisin ja kävisimme illalla kokemassa ne.
Kalan perkausta ja verkkojen selvittelyä
Tarkoitus oli illalla vain kokea verkot, mutta siellä näkyi niin paljon kalaa, että päätimme nostaa ne ylös. Kokeilimme (Mikael kokeili) tällä kertaa irroittaa kalat heti veneessä. Särkien pelastuspartiota ei siis tällä kertaa tarvittu. Ahventa tuli päälle parikymmentä ja siikojakin kaksi lisää. Olimme tyytyväisiä saaliiseen joten emme enää vieneet verkkoja yöksi.
Isä ja pikku apulainen
Isoveli oli jälleen mukana hommissa. Hän kantoi kaloja takaisin veteen ja oli mukana perkaushommissa. Kalastus on hyvä tapa opettaa hänelle mistä ruoka tulee ja miten täytyy nähdä vaivaa ruuan eteen. Oli naurussa pidättelemistä, kun hän katsoi siikaa silmiin ja kertoi tälle, että ”nyt isä fileoi sinut”. Savukala on isoveljen herkkua ja savustimmekin muutaman appuran ja yhden siian. Viikonloppuna syötiin myös paistettuja ahvenfileitä ja paistettua siikaa. Pakkaseen saimme noin kilon siikafilettä ja kilon verra ahvenfilettä. Hirveästi hommaa kalastuksessa on, mutta nyt on ruokaa pakkasessa ja pisamia naamalla.
Voissa paistettua siikafilettä
