Kun pahimmasta siitepölykaudesta on päästy, on aika nauttia kesästä ja koivun tuoksusta. Olen pahasti allerginen koivulle, joten en keväisin kauheasti piittaa koivupuista. Se on kuitenkin lemppari puuni ja onneksi meidän pihassa kasvaa iso ja mahtava koivu. Haluan kovasti käyttää hyödyksi luonnon antimia ja olenkin muutamana vuonna kerännyt koivunlehtiä talteen. Mahlaa en ole koskaan kerännyt, mutta haluaisin sitäkin joskus kokeilla. Tällä kertaa tarkoituksena oli tehdä saunatuoksua ja kuorinta-ainetta, johon keräsimme isoveljen kanssa lehtiä tänään.

Lehtiä keräämässä

Kuorinta-aineen ohjeen löysin Strömsön sivuilta muutama vuosi sitten. Kokeilin tätä ensimmäisen kerran viime vuonna ja se oli niin ihanan tuntuista iholla että täytyi tehdä tänäkin kesänä lisää. Kuorinta-aine säilyy 6-12kk huoneenlämmössä, joten jopa synkimpänä vuodenaikana saa nautiskella ihansta koivun tuoksusta täysin luonnollisesti.

Kipollinen lehtiä riitti kuorinta-aineeseen ja kuivaukseen

Kuorinta-aineeseen kerättävät lehdet kannattaa poimia ennen juhannusta, muuten ne saattavat olla liian kovia.

Valmis kuorinta-aine

Tarvittavat ainesosat:

Tyhjiä lasipurkkeja

1 dl koivunlehtiä

2 dl oliiviöljyä

5 dl hienoa merisuolaa

1 rkl hunajaa

Laita kaikki ainekset astiaan ja soseuta sauvasekottimella. Säilytä ilmatiiviissä purkissa.

Keräsimme lehtiä myös saunatuoksua varten. Olemme aina silloin tällöin laittaneet löylyveteen kuivattuja koivunlehtiä ja niitä piti nyt saada lisää. Olen kuivannut lehdet kasvikuivurilla ja säilyttänyt lehtiä lasipurkissa. Kuivaan lehtiä kuivurissa myös tänä vuonna, mutta sen lisäksi kokeilen kuivata lehtiä suodatinpussien sisällä.

Koivunlehdet kuivurin kautta saunatuoksuksi

Laitoin sopivasti lehtiä suodatinpussin sisälle ja ompelin ompelukoneella pussinsuun kiinni. Nostin valmiit pussit kuivumaan ilmavasti. Näitä on kiva viedä mukanaan, jos menee kylään kesällä. Pussi vaan löylyveteen ja nauttimaan!

Suodatinpussit täynnä koivunlehtiä

Ai että, vihdoinkin se kevät koitti oikein kunnolla! Pihamaalla vihertää ja ulkona tarkenee jopa shortseilla. Mikaelilla oli helatorstain lisäksi perjantaikin vapaa, eikä meillä ollut mitään menoja, joten päätimme käyttää koko pitkän viikonlopun pihan kunnostukseen. Ennuste lupasi mahtavaa säätä, niin mikäs sen parempaa, kuin puuhastella pihamaalla. Olimme etukäteen miettineet (myönnetään, tein taas listan), mitä kannattaisi tehdä ja saimmekin paljon aikaiseksi!

Risusavotta, pikku apulaisella asiaan kuuluvat varusteet.

Ensimmäisenä listalla oli risujen vieminen. Kaivoimme maasta ylös muutaman pensaan ja lastasimme peräkärryn täyteen ja veimme sen Stormossenin risuasemalle. Samalla reissulla ostimme sieltä peräkärryllisen kompostimultaa, mitä tarvitsimme useampaan paikkaan. Peräkärryllinen multaa meni kasvimaalle, viljelyslaatikkoihin, kukkapenkkiin sekä yhden pensaan paikalle, mihin istutimme nurmikonsiemeniä. Istutin viljelyslaatikoihin jo kesäkurpitsan taimet, jotka olin esikasvattanut sisällä.

Uutta multaa viljelyslaatikoihin

Istutin kesäkurpitsan taimet viljelyslaatikkoon

Kukkien ja kukkapenkin hoito on kaukana omalta mukavuusalueeltani. Istutan ja hoidan mielelläni hyötykasveja, mutta kukat on vähän vieraampi alue. Kukkapenkki on kuitenkin kaunis, joten yritämme sellaista nyt laittaa alulle. Uusi kukkapenkki tulee vanhan tilalle. Otin talteen vanhat kukkasipulit jo viime kesänä, kun kaivoimme vanhan ja pahasti villiintyneen kukkapenkin ylös. Laitoimme aluskankaan penkin pohjalle ja reunustimme penkin vanhoilla kivillä, jonka jälkeen täytimme sen mullalla. Seuraavaksi täytyy varmaan lähteä katselemaan kukkia.. Vinkkejä hyvistä perennoista saa antaa!

Uusi kukkapenkki tulossa vanhan tilalle

Terassikalusteet jäi jostain syystä pesemättä syksyllä, joten ne kaipasivat kipeästi pesua, samoin kuin itse terassi. Niissä riitti jynssäämistä, mutta niille oli kovasti käyttöä jo tänä viikonloppuna, kun kaikki ruuat syötiin pihalla. Säännöllisistä ruoka-ajoista pidettiin kiinni myös näinä päivinä ja ruokailumukavuuden maksimoimiseksi kävimme ostamassa terassille aurinkovarjon. Ostimme myös uuden pöytäliinan ja sain vihdoinkin yhden penkinpäällisen valmiiksi. Penkinpäällisestä kirjoitan lisää, kunhan olen saanut valmiiksi päälliset myös tuoleille. Niissä saattaa kestää toiset neljä vuotta..

Terassin pesua

Tein penkinpäällisen vanhasta matosta.

Pienet kesävarpaat

Tämä viikonloppu on ollut ihan mahtava, eikä se ole vielä edes ohi! Hyvää huomista äitienpäivää kaikille äideille!

Meillä on ollut monena vuotena tapana heittää verkot vesille heti jäiden lähdön jälkeen. Se tuntuu olevan ainoa hetki, kun vanhempieni huvilalta tulee kunnolla ahventa. Kala on ollut minulle ykkösinhokkiruoka pienestä asti. Kun koulun käytävillä haisi kalakeitto, katosi ruokahaluni samantien. Vasta noin kymmenen vuotta sitten olen ruvennut syömään kalaa hyvällä ruokahalulla. Yritämme syödä kalaa kotona 2 kertaa viikossa, joten kalasaaliille olisi kovasti käyttöä. Muuten en niin piittaa kaloista, varsinkaan jos niitä näkyy vedessä, kun pitäisi mennä uimaan..

Verkot vesille

Lähdimme huvilalle perjantaina ja veimme verkot vesille jo illalla. Minulla on tässä hommassa soutajan rooli ja se sopii mainiosti. Aamulla heti aamupalan syötyämme lähdimme nostamaan verkkoja. Verkon alkupäähän ei ollut tartunut kalaa, mutta sitten alkoi nousta saalista. Suurin osa oli särkeä, mutta joukossa oli muutama siika ja kymmenkunta ahventa. Siikaa jää harvemmin verkkoihin ja yhdellä siialla oli painoa vähän yli kilon! Verkkoihin oli ensimmäistä kertaa uinut myös kuha. Se oli tosin alamittainen, niin päästimme sen takaisin.

Tyytyväinen mies ja kilon siika

Irroitimme kalat verkoista rannalla ja heitimme särjet takaisin mereen. Olen itsekin uskaltautunut irroittamaan kaloja verkoista sen jälkeen, kun Mikael ehdotti hanskojen käyttöä. Vaikka särkeä pidetäänkin roskakalana, tuntuisi kurjalta antaa niiden kuolla turhaan, joten tapaan auttaa niitä pääsemään takaisin liikkeelle. Aluksi ne kelluvat kyljellään, mutta kun niitä pitää kaislojen avulla pystyasennossa jonkun aikaa, ne toipuvat ja lähtevät kohta liikkeelle. Sillä välin kun särkien pelastuspalvelu oli vaudissa, oli Mikael ja isäni irroittanut muut kalat verkoista. En osallistu myöskään perkuuhommiin vaan selvittelen mielummin verkkoja. Koska ahvensaalis jäi hieman laihanlaiseksi, veimme samantien verkot takaisin ja kävisimme illalla kokemassa ne.

Kalan perkausta ja verkkojen selvittelyä

Tarkoitus oli illalla vain kokea verkot, mutta siellä näkyi niin paljon kalaa, että päätimme nostaa ne ylös. Kokeilimme (Mikael kokeili) tällä kertaa irroittaa kalat heti veneessä. Särkien pelastuspartiota ei siis tällä kertaa tarvittu. Ahventa tuli päälle parikymmentä ja siikojakin kaksi lisää. Olimme tyytyväisiä saaliiseen joten emme enää vieneet verkkoja yöksi.

Isä ja pikku apulainen

Isoveli oli jälleen mukana hommissa. Hän kantoi kaloja takaisin veteen ja oli mukana perkaushommissa. Kalastus on hyvä tapa opettaa hänelle mistä ruoka tulee ja miten täytyy nähdä vaivaa ruuan eteen. Oli naurussa pidättelemistä, kun hän katsoi siikaa silmiin ja kertoi tälle, että ”nyt isä fileoi sinut”. Savukala on isoveljen herkkua ja savustimmekin muutaman appuran ja yhden siian. Viikonloppuna syötiin myös paistettuja ahvenfileitä ja paistettua siikaa. Pakkaseen saimme noin kilon siikafilettä ja kilon verra ahvenfilettä. Hirveästi hommaa kalastuksessa on, mutta nyt on ruokaa pakkasessa ja pisamia naamalla.

Voissa paistettua siikafilettä

Minun mielestäni vappuna kuuluu syödä perunasalaattia ja nakkeja. Tietysti vappuna kuuluu syödä paljon muutakin, mutta itsetehty perunasalaatti taitaa olla ykkösenä vappuruokien listalla (haha, taas lista). Tosin perunasalaattia tulee tehtynä niin juhannuksena kuin uutenavuotenakin ja se sopii erinomaisesti grilliruokien kanssa. Tälle reseptille löytyy siis käyttöä ainakin tuleville kuukausille!

Omenaa maun mukaan, sipulia ja suolakurkkua perunan lisäksi

Tämä resepti on muotoutunut vuosien aikana, enkä tiedä mistä olen tämän alunperin napannut. Salaatti maistuu joka kerta erilaiselta, koska en mittaile aineksia niin tarkasti. Saatan käyttää enemmän omenaa tai vaihtelen sipuleita. Keväisin on ihana käyttää kevätsipulia ja juhannuksena tapaan silputa sekaan ison nipun ruohosipulia! Perunasalaatti kannattaa tehdä valmiiksi päivää ennen tarjoilua, mutta maistuu se samana päivänäkin tehty hyvältä. Samana päivänä syötävä kannattaa vain maustaa vähän reilummin.

Perunat kannattaa pilkkoa ennen keittämistä

Esimmäiseksi kuorin perunat ja pilkon ne sopiviksi paloiksi. Käytän usein ihan tavallista (keltaisessa pussissa olevaa) perunaa. Ne keitetään kypsiksi. Sillä välin kun perunat kiehuu, laitan muun salaatin valmiiksi. Kuutioin suolakurkut ja pilkoin sipulin valmiiksi kulhoon. Omena kannattaa pilkkoa vasta, kun suolakurkku ja sipuli on valmiina kulhossa. Ne estävät omenaa tummumasta, joten ulkonäkö ei kärsi. Tällä kertaa laitoin kastikkeeksi creme fraichea ja turkkilaista jugua. Joskus olen käyttänyt pelkkää jugurttia, mutta tämä yhdistelmä toimii mielestäni parhaiten. Kun perunat on valmiit, jäähdytän ne kylmässä vedessä jonka jälkeen ne kaadetaan muun salaatin joukkoon. Maustoin salaatin sinapilla, suolalla ja mustapippurilla. Tällä reseptillä perunasalaattia tulee reilusti. Taaskaan en osaa tarkkoja mittoja antaa, mutta kannattaa kokeilla. Hauskaa vappua!

Pilko muut ainekset valmiiksi samalla, kun perunat keittyy

Perunasalaattiin tarvitset

8-10 perunaa

1 omenan (jos haluat enemmän raikkautta, käytä 2 omenaa)

2 suolakurkkua

1 sipuli/ nippu ruohosipulia

1 dl creme fraichea

1-2 dl turkkilaista jugua

Sinappia

Suolaa

Mustapippuria

Perunasalaatti valmis tarjoiltavaksi

Nämä on omasta mielestäni parhaita kasvisnakkeja

Perunamuusia tulee keitettyä usein liikaa, joko vahingossa tai tahallaan. Meillä tulee tehtyä sitä tarkoituksella vähän enemmän, niin saadaan paistaa lopuista rieskaa. Kerran appivanhempien ollessa kylässä harmittelin anopille, miten muusia tulee aina heitettyä roskiin, niin hän neuvoi tekemään lopuista perunakakkaroita. Useimmiten teen kakkarat ohrajauhoista, mutta olen kokeillut tehdä myös spelttijauhoista ja vehnäjauhoista. Joskus käytän myös kaurahiutaleita taikinassa. Muusi voi olla yhtä hyvin myös porkkanasta tai bataatista, niistäkin saa maistuvia rieskoja.

Uunituoreet perunarieskat

Kun leivon leipää tai tässä tapauksessa rieskaa, harvemmin mittailen jauhojen määrää. Oikean määrän oppii nopeasti tuntemaan käsissä. Ei anoppikaan osannut sanoa oikeata jauhomäärää, joten kokeilemalla mentiin ensimmäiselläkin kerralla. Muusia jää joka kerralla eri määrä, niin turhaahan se olisi desinmittoihin luottaa.

Taikinan voi nostella pellille lusikalla tai pyörittää pieniksi palloiksi

Rieskat voi paistaa jo samana päivänä kun muusi on tehty, tai jättää leipominen seuraavaan päivään.Jos leipoo seuraavana päivänä, kannattaa muusin sekaan kaataa maitoa sen verran, että muusi on taas notkeaa. Noin 5 dl annokseen muusia sekoitetaan yksi kananmuna ja suolaa. Jauhoja laitetaan niin paljon, että taikina ei tartu käsiin. Alkuperäisen ohjeen mukaan taikinasta pyöritellään palloja ja laitetaan pellille, mutta olen hypännyt tämän työvaiheen yli ja nostellut lusikalla taikinaa pellille. Minun rieskoista tulee aika isoja, joten niitä mahtuu pellille 6 kappaletta. Kakkarat taputellaan litteiksi jauhotetuin käsin. Pistele haarukalla reikiä leipiin ennen uuniin laittoa. Uuniin 250 astetta ja rieskoja paistetaan noin 15 minuuttia.

Litteiksi taputeltuihin kakkaroihin pistellään haarukalla reikiä ennen paistamista

Tarvitset

N 5 dl muusia (perunaa tai vaikka bataattia)

Maitoa, jos tarvii notkistaa muusia. Tähän voi käyttää myös kauramaitoa

Suolaa (jätä pois, jos kotona asuu pikkuväkeä)

Kananmuna

(Kaurahiutaleita n 1 dl)

Ohrajauhoja.

Parhaita suoraan uunista

Rieskat on parhaita uunituoreina, mutta meillä syödään niitä myös seuraavana päivänä. Näitä voi myös pakastaa.

En malttanut enää pysyä pois pihamaalta, vaan jotain piti päästä puuhastelemaan. Valinnanvaraa ei ihan kauheasti ollut, piti valita omenapuiden leikkaus tai vattupuskien harvennus. No, omenapuiden leikkaus on minun mielestäni viheliäistä puuhaa niin valitsin vadelmapensaiden perkauksen.

Vadelmapensaat ennen harvennusta

Vadelmat ovat suosikkimarjojani ja odotan kovasti tuoreita vattuja! Harvennan vattupuskat joka vuosi huhti-toukokuussa. Vadelman verso on kaksivuotinen ja siihen tulee marjoja toisena vuonna, jonka jälkeen se kuolee. Leikkaan kaikki kuolleet versot pois. Kuolleet versot ovat väriltään harmaampia ja niissä on monta haaraa. Uudet versot ovat ruskeita ja suoria.

Pois leikattava verso on harmaa ja haaroittunut

Käytän leikkamiseen pieniä oksasaksia ja käsissä kannataa olla esimerkiksi nahkahanskat, koska oksat ovat piikikkäitä. Versot leikataan mahdollisimman läheltä juurta. Vanhat versot vien risuasemalle, kunhan se aukeaa. Välillä hirvittää katsoa pensasriviä harvennuksen jälkeen, koska rivit ovat todella harvat. Uusia versoja kuitenkin kasvaa kevään mittaan ja pian marjoja saa etsiä tiheistä pensaista.

Tämä saa jäädä!

Meillä vadelmat tuntuvat leviävän hirveästi ja siksi leikkaan surutta (ainakin melkein) pois ne, jotka kasvavat rivien ulkopuolella. Vadelmat täytyy tukea hyvin ja vedän uusia naruja joka vuosi sitä mukaa kun uudet versot ilmestyvät.

Jäljelle jääneet versot

En ole koskaan lukenut mistään, kuinka vadelmapensaita tulisi harventaa, vaan teen niin kuin paappa on minulle opettanut. Tämä menetelmä on toiminut hyvin ja meillä on ollut erinomainen vadelmasato jokaisena vuonna. Toivottavasti sato olisi runsas ja vähäetanainen tänäkin vuonna!

Pikku apulainen taas mukana hommissa

Tämä viikko antaa toivoa keväästä. Pari viikkoa sitten olin varma, että meidän pihalta lähtee lumet vasta juhannuksena, jos silloinkaan. Säiden lämmetessä ja lumen sulaessa mieleen alkaa hiipiä keväisiä kuvia kasvimaasta. Meillä on pihalla muutama viljelyslaatikko ja pikkuinen kasvimaa. Viljelyslaatikoiden ympäriltä on melkein kaikki lumet sulaneet, joten voi hyvin miettiä, mitä tänä vuonna kasvattaisi. Esikasvatuksen aika alkaa olla nyt ja somessa onkin näkynyt paljon kuvia pienistä taimista. Ostin kaupasta kesäkurpitsan ja basilikan siemeniä ainakin alkajaisiksi.

Taimiruukkuja sanomalehdistä

Kotilieden sivuilla oli ohjeet taimiruukuista, jotka oli tehty sanomalehdistä. Innostun aina kierrätysjutuista, jotka tulevat tarpeeseen, joten tällaisia halusin ehdottomasti tehdä. Sanomalehdestä leikattiin sopivan kokoisia suikaleita, jotka kiersin ison pilttipurkin päälle. Taittelin ylimääräiset pohjaksi ja pyörittelin pohjaa pöytää vasten. Ruukku vaati hieman multaa pohjalle, että se pysyi pystyssä.

Siementen istuttamista isoveljen kanssa

Isoveli halusi tulla mukaan istutuspuuhiin ja otin hänet mielelläni taas mukaan. Laitoin multaa isoon kulhoon, josta hän sai lusikoida multaa taimiruukkuihin. Olin laittanut sanomalehtiä alustaksi, niin pieni (tai isompi) sotku ei haittaisi. Kun multaa oli tarpeeksi ruukuissa, kastelimme mullan. Hauskinta taisi olla laittaa kesäkurpitsan siemeniä pieneen koloon ja sitten peittää se. Basilikan siemenet oli niin pieniä ja samanvärisiä kuin multa, niin mielenkiinto ei pysynyt yhtähyvin yllä.

Kesäkurpitsan siemeniä

Hieman jännittää, kuinka paperiset taimiruukut kestää kastelua, mutta kokeillaan nyt näin. Ostin kaupasta muovisen istutuskaukalon ruukkujen alle, kun vesi menee sanomalehdestä läpi. Talon aurinkoisin paikka taitaa olla isoveljen huone vintissä, niin veimme siemenet hänen huoneeseen hyllyn päälle. Voimme yhdessä isoveljen kanssa sitten seurata taimien kasvamista. Ainakin toivottavasti..

Vihdoin. Olen miettinyt ja haaveillut ja pähkäillyt tosi kauan blogin perustamista. Nyt sain vihdoin kerättyä tarpeeksi rohkeutta perustaakseni sellaisen. Aluksi voisin esitellä meidät, vaikka luulen, että kaikki tätä blogia lukevat tuntee, tai ainakin tietää kuka olen. Meidän perhe asustaa Asevelikylässä rintamamiestalossa. Muutimme tänne Mikaelin kanssa kahdestaan vuonna 2014 ja nyt meitä on jo neljä. Isoveli 2,5 v ja pieni pikkusisko 3 kk. Ajankohta blogin perustamiselle ei siis ole ehkä kaikista paras, mutta uudelle harrastukselle oli tarvetta. Blogissa aion kirjoittaa meidän perheen yhteisestä retkelyharrastuksesta ja omasta neulomisharrastuksestani. Jokapäiväiset arjen pienet puuhastelut tulee myöskin näkymään blogissa.

Retkeilyharrastus on meidän yhteinen harrastus, joka sai alkunsa Norjan reissusta 2013. Sen jälkeen olemme käyneet patikoimassa Lapissa ja muutamissa eteläisemmän Suomen kansallispuistossa. Muutama reissu on tullut tehtyä Itävaltaan Alpeille ja Italiaan dolomiiteille. Olemme onnistuneet tartuttamaan isoveljeenkin lapinkuumeen, mikä ei tietysti ole ollenkaan huono homma. Kesäksi siis on luvassa lapinreissua ja aiomme tehdä retkiä myös lähimaastossa. Viimeisin reissu on juuri takanapäin, kun kävimme Saksassa siskoni luona. Kirjoittelen matkasta sitten tänne, kunhan arki alkaa taas pyörimään normaalisti.

Särkitunturilla syyskuussa 2017

Neulominen. Se on ihana keino rentoutua ja samalla siitä hyötyy muutkin, kun saavat lämmintä villaa ylleen. Neulomisesta on tullut jokapäiväistä, edes muutaman kierroksen verran ehtii iltaisin neuloa. Nykyisin on aina vähintään kaksi työtä puikoilla ja vaikka kuinka monta olisi mielessä! Villapaidat on tällä hetkellä kaikista mieluisimpia tehdä, niitä onkin tähän mennessä valmistunut jo ihan mukava määrä. Tällä hetkellä puikoilla on Hailuodon paita Mikaelille ja Isbjörnshoodie mulle. Ja yhdet villasukat odottavat myös valmistumista. Työtahti ei päätä huimaa, koska arki haittaa hieman harrastustoimintaa.. Mutta hiljaa hyvä tulee.

Ensimmäinen villapaita

 

Isoveli kyselee aina välillä, että ”Mitä äiti puuhastelee?”, kun siivoan tai leivon tai kitken rikkaruohoja kasvimaalta. Niitä pieniä ylimääräisiä hommia, joita tulee mielellään tehtyä. On myös ihanaa, kun hän haluaa osallistua kaikkeen, ja mahdollisimman paljon yritän ottaa häntä mukaan hommiin!  Kunhan kevät koittaa, niin pihamaata ruvetaan taas valmistelemaan uutta satokautta varten. Siellä ne omenapuut odottavat leikkaamista ja vattupuskat harventamista. On ihana päästä taas pian pihahommiin!

 

Pikku apulainen