Esikoinen pääsi yllättämään kysymyksellään viikonloppuna. Hän tiedusteli, miksi minä en harrasta mitään..? Menin hetkeksi aikaa hiljaiseksi, sillä omasta mielestäni harrastan paljonkin. Kädessäni sattui olemaan kudin, mutta hän ei kai ajatellut sitä harrastuksena, vaikka neulon hyvin paljon. Luultavasti esikoinen tarkoitti, miksi en enää pelaa missään joukkueessa, mutta pääsimmekin hyvin keskustelemaan erilaisista harrastuksista ja siitä, ettei kaiken aina tarvitse tapahtua urheiluseurassa. Lasten harrastukset on muutenkin ollut mielessä viime aikoina, kun isoveli innostuisi kaikesta ja mitä isompi edellä, sitä pienempi perässä. Eli kun ilmoitimme isoveljen junnuliigaan, haluaa pienempikin mukaan. Pienempi on vasta 3, joten emme olleet varmoja, halummeko hänelle vielä mitään harrastusta, pihapelit riittäisivät paremmin kuin hyvin. Hän on kuitenkin todella päättäväinen tapaus niin tänä kesänä löydän itseni kentänlaidalta useaan otteeseen.. Pikkusiskokin aloitti VPS:n junnuliigassa ja muutamien treenien jälkeen hän on ollut todella innokas pieni futari. Pienempi on ilmaissut halunsa voimisteluun, jääkiekkoon, lentopalloon ja nyt jalkapalloon.. En haluaisi olla minkään esteenä, mutta jospa aloittaisi nyt edes yhdestä. Monipuolinen harrastaminen on vain hyväksi ja mistä vaan lajista saa hyvän pohjan, kunhan lapset vain itse haluavat harrastaa. Meille vanhempina on tärkeää, että lapsemme löytävät liikunnan riemun ja että haluavat itse harrastaa ja liikkua.

Minun oli vaikea totutella siihen, etten enää ole joukkueessa, mutta onneksi olen löytänyt tilalle vaikka ja mitä. Pelasin lentopalloa 20 vuotta ja luulin, etten löydä sitä samanlaista hyvänolontunnetta muualta, kunnes löysin polkujuoksun ja joogan. Eipä näissä lajeissa pääse kokemaan sitä mahtavaa voiton tunnetta eikä tarvitse niellä tappion karvasta kalkkia, mutta omalta kohdaltani voin väittää, että hyvän metsälenkin jälkeen tai ihanan joogatunnin jälkeen oloni on paljon parempi kuin treenien jälkeen. Tämä nyt on toki vain minun mielipide (ja kyllähän sinne kentälle kaipaa), mutta onneksi maailmassa on niin paljon harrastuksia mistä jokainen voi valita omansa. harrastukseen, jossa ei ole mitään tiettyjä aikatauluja, on välillä vaikea lähteä. Lenkki siirtyy helposti, kun ei ole sitä tiettyä päivää ja aikaa ja porukkaa, kenen kanssa harrastaa. Pääsemme mieheni kanssa aina välillä lenkkitreffeille ja minulla on yksi äitikaveri, jonka kanssa lenkkeilemme samalla, kun saamme purettua arjen asioita toisillemme.

Omiksi harrastuksikseni lasken käsityöt, polkujuoksun, joogan, retkeilyn, partion, kesän viljelykset ja tämän blogin kirjoittamisen. Ne ei ehkä ole niin näkyviä harrastuksia kuin esimerkiksi esikoisen kiekkokoulu tai juuri alkanut jalkapalloharrastus, mutta harrastuksia ihan yhtälailla. Pohdin tätä aihetta viimeisimmällä metsälenkillä ja siellä totesin, että juuri nämä harrastukset sopivat minulle. Juokseminen ei ole paikkaan tai aikaan sidottua ja metsässä ajatus juoksee mitä parhaimmin. Fysioterapeutin suosituksesta juoksen tällä hetkellä ainoastaan pehmeillä alustoilla, joten suuntasin lenkille Degerträskin maastoon. Viime lenkillä mietin myös, että olisi ihana kokeilla metsäjoogaa ja joku päivä haluaisin joogata tunturissa. Ainakin Suomen Latu järjestää sellaisia tapahtumia, mutta ne kestää viikon, enkä ole vielä valmis lähtemään sellaiselle reissulle. Olen kokeillut niin Astanga-joogaa kuin Yin&Yang- joogaa ja jälkimmäinen on aivan ihanaa. Myös se parantaa niin kehoa kuin mieltä, kuten melkein kaikki minun harrastuksistani. Kokonaisuuden löytyminen on ollut matka ja juuri näin on hyvä. Sopivasti kuormitusta keholle ja mielelle. Olen enemmän sellainen nautinnon etsijä, kuin itsensä rääkkääjä. Heh, kai tähän täytyy mainita ultra-matka haaveista, vaikka juuri totesin etten halua rääkätä itseäni.. Noh, sekin on eräänlaista nautinnon etsimistä, juosta lapin yöttömässä yössä reitti, jonka olen aina halunnut vaeltaa.. Saa nähdä toteutuuko se jo tänä vuonna tämän jalkavamman kanssa vai siirtyykö haave tuleviin vuosiin.

Käsityöharrastuksesta en taida tässä enempää kertoa, blogissa ja Instagramissani näkyy neuleita sen verran usein, että niille tuskin tarvitsee tähän antaa tilaa. Ainoa mitä siitä tässä yhteydessä haluan mainita, on se, miten käsitöiden tekeminen rentouttaa. Tällä tarkoitan nyt eniten neulomista ja sitä miten ihanaa on kun se sujuu omalla painollaan, ilman että tarvitsee edes ajatella kauheasti. Nyt puikoilla on ihana kesäneule, jota en malttaisi laskea käsistäni. Keväisin iskee aina hirveä halu kuopsutella pihamaalla ja kesäharrastuksena minulla onkin hyötypuutarhan hoito. Olemme jo aloittaneet esikasvattamalla kaikenlaista ja tällä hetkellä parantelemme hieman kasvimaan ympäristöä. Täältä voit lukea meidän viime vuotisista viljelyksistä. Ihana kun on kevät ja voi siirtää vaikka kaikki harrastuksensa ulkotiloihin! Aurinkoista kesän alkua!

Viisi vuotta kotiäitiyttä putkeen toi mukanaan pienoisen identiteettikriisin ja silloin oli aikaa pohdiskella, mitä elämältään haluaisi, kunhan paluu erilaiseen arkeen koittaisi. Olin vain aika hukassa. En välttämättä halunnut palata takaisin työhöni lastenhoitajana, koska olisi tuntunut hassulta viedä oma jälkikasvu päiväkotiin ja mennä itse toisaalle hoitamaan muiden lapsia. Olin kuitenkin menossa takaisin virkaani, kunnes ystävieni kannustuksesta asiat selkenivät juuri korkeakoulujen hakuajan alkaessa. Minä koittaisin seurata pitkäaikaista haavettani ja hakea kielikylpy-varhaiskasvatuksen opettajaksi. Tämän haaveen olin haudannut silloin, kun Vaasan Yliopistossa ei ollut enää mahdollista opiskella ruotsin kieltä.. Nyt se kuitenkin on mahdollista Åbo Akademissa Vaasan kampuksella ja sinne minä sitten päädyin hakemaan.

Korona-kevät aiheutti hakuprosesseihin hieman erilaisia järjestelyitä, mutta yhtä kaikki, minä pääsin! Olo oli silloin mitä mahtavin ja olen edelleen joka päivä yhtä onnellinen uskalluksestani. Aloitin opinnot syksyllä 2020 ja onneksi edes muutaman kuukauden ajan saatiin olla paikanpäällä yliopistolla, että paikat ja opiskelukaverit tulivat edes jollain lailla tutuiksi. Kerkesimme opiskella lähiopetuksessa sen verran, että opiskeluun tuli rutiinia ja ryhmätyöt ja uudet oppimisalustat tulivat tutuiksi. Osa luennoista oli jo silloin Zoomin kautta, joten tuli opeteltua senkin käyttö, ennen kuin jäimme istumaan koteihimme.

Olen kova jännittämään ja uusiin tilanteisiin meno on ihan hirveätä. Suurin pelkoni oli, etten löydä ketään tekemään ryhmätöitä kanssani tai jos olenkin ainut täysin suomenkielinen tai ainut aikuisopiskelija joka ei koskaan osallistu mihinkään haalarihommiin. Olen parikymppisenä juhlinut menemään näidenkin vuosien edestä, joten en edes osaa kaivata riemukasta opiskeluelämää, joka tällä hetkellä ei kyllä ole kenellekään edes mahdollista. Tämä on mielestäni harmillinen asia heidän kannaltaan, jotka ovat muuttaneet Vaasaan opintojen perässä, eivätkä tunne paikkakunnalta ketään.. Minun pelkoni osoittautui kuitenkin turhaksi, sillä ryhmässäni oli kaksi naista, joiden kanssa opiskelu-elämän aloittaminen ja jakaminen on ollut ihanaa!

Kaikki kurssit käydään ruotsinkielellä ja tehtävän palautetaan myöskin ruotsiksi. Opettajat eivät kuitenkaan ainakaan näin alussa ole paneutuneet kielioppivirheisiin, vaan oikeat asiat esittämällä saattaa saada hyvänkin numeron, vaikka kielioppi ei täydellistä olisikaan. Tällä hetkellä minulla on menossa ruotsin kurssi, jossa opiskelemme kielioppia. Vaikka olen motivoitunut opettelemaan kieliopin nyt, helppoa se ei ole, koska viimeisestä tällaisesta kurssista on jo 14 vuotta aikaa.. Luennoilla pärjään hyvin ja tekstien lukeminen sujuu jo hyvin. Tieteellisten tekstien lukeminen oli alussa hankalaa, mutta se olisi ollut sitä myös suomeksi. Kun lukee paljon tekstiä ruotsiksi, kieli kehittyy vähän väkisinkin ja siihen tulee rutiini.

Tälläkin hetkellä opiskelen kotona, kohta alkaakin luento. Minun päiväni kuluvat samalla lailla ja kunhan noudatan rutiineja, minun on helppo saada työt tehtyä. Jos lipsun niistä, saattaa koko päivä mennä haaskeelle. Olin lukiossa hyvin laiska ja huono opiskelija enkä juuri kiinnostunut mistään. Se oli myös yksi asia, joka minua hirvitti opintojen aloituksessa. Saisinko palautettua tehtävät ajoissa/luettua tentteihin hyvissä ajoin vai olisinko taas se saamaton lukiolainen. Noh, en ole. Välissä on monta vuotta ja motivaatio on ihan erilainen, kuin 15 vuotta sitten. Mieheni mainitsi kyllä tämän seikan minulle, mutta se täytyi vaan kokea itse. Kun asioita ei siirrä eteenpäin, vaan tekee ne hyvissä ajoin, jää sitten aikaa enemmän, eikä tarvitse opiskella iltaisin.

Yliopistolla painotettiin heti alusta, miten kannattaa opiskella ”virka-aikaan”. Lukujärjestys saattaa olla harhaanjohtava, kun päivässä voi olla vain yksi luento. Se tehtävien määrä ei kuitenkaan näy lukujärjestyksessä, vaan ne täytyy lisätä sinne itse. On hyvä suunnitella etukäteen, missä välissä tekee minkäkin tehtävän ja merkitsee deadlinet esille, niin mikään ei jää palauttamatta. Kuten jo mainitsin, minua auttaa rutiinit. Mieheni vie lapset aamulla päiväkotiin ja minä saan aloittaa päiväni rauhassa. Aloitan aamuni pienellä jooga-hetkellä, koska jokapäiväinen koneen ääressä istuminen ei tee hyvää niskalleni. Sen jälkeen syön aamupalan, jonka jälkeen avaan koneen. Jos ei ole luentoja heti aamusta, saatan neuloa hetken. Luennon jälkeen pidän aina pienen paussin, jonka jälkeen voin aloittaa kirjalliset hommat. Lounastauko on joka päivä kello 12:sta maissa. Minun täytyy syödä säännöllisesti, muuten ei ajatus kulje. Joka päivä ei ole luentoja, mutta aina on jotain tehtävää. Kirjoitan aina tietyn ajan, jonka jälkeen pidän pienen paussin ja sitten jatkan.

Päiväni kuluvat näin ja tämä etäopiskelu on sopinut minulle yllättävän hyvin. Saan samalla valmisteltua päivän ruokaa tai hoidettua viikkosiivouksen alta pois, jos ei ole kauheasti kouluhommia. Useimpina päivinä saan haettua lapset kolmen maissa kotiin. Haen heidät kävellen, jotta saisin pienen happihyppelyn ennen kuin hulina alkaa. 🙂 Tenttipäivät lähestyvät taas ja varasin juuri kirjastosta itselleni tenttikirjat. Tentitkin ovat tällä hetkellä suurimmaksi osaksi kotitenttejä, mikä sopii minulle varsin hyvin. Kotona olo poistaa suurimman osan jännityksestä ja voin nousta välillä vaikka seisomaan, ajatuskin kulkee hieman paremmin, kun vähän liikkuu. Vaikka tämä etäopiskelu onkin sujunut omalta osaltani hyvin, toivoisin silti pääseväni takaisin lähiopetukseen, koska luentoihin osallistuminen paikanpäällä antaa paljon enemmän, kuin pelkästään tietokoneen välityksellä. Ehkä jossain vaiheessa tilanne normalisoituu ja pääsemme taas nauttimaan ÅA:n ihansta ympäristöstä.

Jos jäi jotain kysyttävää opiskelustani, laita ihmeessä viestiä. 🙂

Pikkusisko täyttää 3 vuotta ihan lähipäivinä ja juhlimme hänen syntymäpäiviään jo viikonloppuna. Hän on odottanut juhliaan ainakin syyskuusta, kun silloin vietimme isoveljen syntymäpäiviä. Olemme pitäneet isoveljelle muutamat teemasynttärit ja tottakai sellaiset järjestettiin myös pikkusiskolle. Hän ilmoitti haluavansa Frozen-syntymäpäivät ja sellaiset hän toki sai. Hänelle emme pitäneet vielä kaverisynttäreitä, vaan sellaisia juhlitaan luultavasti ensivuonna. Juhlat olivat pienet, isovanhemmat oli paikalla ja yhdet neidin kummeista pääsivät onneksi paikalle. Kiitos heille siitä!

Frozen-juhlien järjestäminen on näin joulun alla aika otollista, koska silloin on kirppareilla ja kaupoissa kaikenmaailman joulukoristeita myynnissä. Minä kävin jo marraskuun puolella piipahtamassa paikallisella SPR-kirpparilla tarkastamassa koristevalikoiman ja sieltä lähti mukaani sinistä ja hopeista kimallenarua, sekä hopeisia ja sinisiä joulupalloja vain muutamalla eurolla. Tämä aika kannattaa nyt käyttää hyödyksi, koska jos rupeaa etsimään kesällä joulunauhaa koristeeksi, voipi olla että saa etsiä hyvän tovin. Tähän voisin sanoa, että jos joku vaasalainen haluaa lainaksi näitä koristeita niin minulle voi laittaa viestiä! Lainaan mielelläni niin ei jokaisen tarvitse erikseen ostella koristeita. 🙂

Näiden koristeiden lisäksi ostimme muutaman ilmapallon ja teemaan sopivia lautasliinoja. Tarkoituksena on jossain vaiheessa ommella kestolautasliinat, mutta sille ei ole löytynyt vielä sopivaa rakosta, se ei ole ollut prioriteettilistan ykkösenä.. Kakun koristeeksi laitoin pikkuneidin Elsa-nuken ja hänen toiveestaan synttärikakkuna oli mutakakku.. Olin itse ajatellut tehdä pavlovan, koska valkoinen ”jääkakku” sopisi hienosti, mutta täytyihän tässä kuunnella sankaria. ”Haulan mutakakun. Flousen mutakakun, missä on lunta”.. Tuloksena olikin sitten mutakakku, minkä päälle sirottelin tomusokeria ja laitoin Elsan seisomaan kakun päälle. Kermavaahdon päälle sirottelin sinisiä kakunkoristeita ja johan neiti tykkäsi! Muita tarjolla olevia herkkuja oli teemaväreihin sopivat irttarit ja lumiukko-pullat, joita leivoimme yhdessä lasten ja naapurintyttöjen kanssa. Isoveli on innostunut paperisten lumihiutaleiden leikkaamisesta, joten ikkunoissa oli ihanat lumihiutalekoristeet.

Juhlat pidettiin lounasaikaan, joten aloitimme juhlat sankarin toivomalla lounaalla, joka oli joulupuuro. Olin valintaan tyytyväinen, koska se sopii väriltään erinomaisesti Frozen-teemaan. 😀 Leivoin kaveriksi yönyli-sämpylät, jossa taikina tehdään illalla valmiiksi ja aamulla vain nostellaan kauhalla pellille. Kakun ja pullatkin olin leiponut aiemmin, joten juhlapäivänä ei tarvinnut kauheasti nähdä vaivaa, kun puurokin tulee haudekattilassa kuin itsekseen.

Neiti sai ihania lahjoja, muutaman lelun ja teemaan sopivia vaatteita, mm. yökkärin, sukkia ja mekon. Hänen oikea syntymäpäivä on viikko ennen joulua ja haluamme yrittää pitää hänellekin aina omat juhlat, mieluummin vähän ennen oikeaa päivää, ettei juhlat olisi liian lähellä joulua. Olin tehnyt hänelle Lykkeliten designin ohjeella mekon, josta tein hieman Frozen-tyylisen (lähinnä väri) ja ajattelin kirjoitella siitä vielä ihan oman postauksen lähipäivinä. Täytyy sanoa, että mekosta tuli ihana. Meiltä pikkusisko saa vielä lahjaksi omana päivänään minun vanhat nukenvaunut, toivottavasti hän tykkää niistä.

Vuosi sitten syyskuussa aloitin ostolakon ja tähtäsin puolen vuoden ostolakkoon, josta se jo muutaman kuukauden jälkeen muodostui vuoden kestäväksi lakoksi. Sääntönä oli, että lakko koskettaisi ainoastaan minua ja minun itselleni ostamia vaatteita ja asusteita. En halunnut tehdä liian tiukkoja sääntöjä tähän, koska esimerkiksi kosmetiikkaa kuluu käytössäni todella vähän, enkä juuri osta muutakaan (paitsi lankaa, jota tämä lakko ei tosiaan koskenut!). Lapsilleni ostan vaatetta vain tarpeeseen, joten heidän tarpeet eivät tähän lakkoon myöskään kuuluneet. Lakko lähti halustani muokata ajatusmalliani asioiden tarpeen ja pelkän haluamisen erottamiseksi. Olin nimittäin todella hyvä keksimään syitä siihen, miksi tarvitsisin juuri nyt uuden repun/pipon/takin, vaikka todellista tarvetta ei olisikaan.

Lakko alkoi syyskuussa ja nyt vuosi myöhemmin, lakko olikin yhtäkkiä ohi. Kuten alussa totesin, jo kuukauden jälkeen asioiden haluaminen lakkasi ja olo oli paljon kevyempi. En olisi uskonut, että asioita tapahtuisi näin nopeasti! En muutenkaan kierrellyt kauppoja tähän aikaan, mutta kirpputoreilla oli vaikea aluksi jättää pois itselleen katsominen, mutta sekin helpottui ajan myötä. Vuoden aikana kaipasin oikeastaan vain yhtä asiaa: valkoista t-paitaa, jota voisin käyttää monissa tilaisuuksissa. Ostinkin sellaisen, kun lakkoni loppui, paita löytyi Turun reissulta ja Pure Wastella on yllättävän edullisia vaatteita ollakseen ekologinen brändi. Oli todella outoa ostaa itselleen vaatetta!

Kesän alussa rikoin lakkoani, koska silloin tuli myyntiin bikinit, joiden ostoa olin harkinnut jo muutaman vuoden ajan. Mieleisiä bikineitä ei aiemmissa mallistoissa ollut, joten näiden hankkiminen oli jäänyt. Halla x Hallan bikinit on todella suosittuja ja kun mieleiset löytyi, en viitsinyt jättää niiden ostoa väliin, koska syksyllä oma kokoni olisi jo loppu heidän verkkokaupastaan. Nämä on sellaiset (vihdoinkin) mitä aion käyttää monta vuotta putkeen enkä aio haaveilla uusista, ennenkun nämä hapertuvat huonoiksi.

Ostolakon jälkeenkään en ole oikein osannut enää osta itselleni mitään, ihanaa että se entinen ”tarpeen” tunne on kadonnut ja huomaan etten juuri kaipaa uutta. Olen saanut äidiltäni vaatteita lainaan, kun olen tarvinnut ja ystäväni ovat myös lupautuneet lainaamaan vaatteita jos jotain tarvin. Mieheni otti samalla hieman huomaamattaan osaa ostolakkoon, eikä hänkään ole juuri uusia vaatteita kaivannut. Olen todella tyytyväinen, että silloin ahdisti niin paljon oma kuluttaminen (mikä ei nyt ollut mitenkään hurjaa silloinkaan), että lähdin kokeilemaan ostolakkoa. Lapsillekaan ei ole tullut ostettua paljoa vaatteita ja olen paikkaillut enemmän vanhoja, kuin aiemmin. Huomaa, että paljon vähemmälläkin pärjää eikä pulaakaan ole ollut.

Aion jatkaa tästä eteenpäin samalla linjalla. Jos tulee jotain, mikä on todella tarpeen, voin sen ostaa, mutta ylimääräinen saa kyllä jäädä kauppaan. Tällä menolla säästyy paljon rahaa ja myös ympäristö kiittää vähistä kulutustottumuksista. Kuluttamisesta ja sen ympäristövaikutuksista olen kirjoittanut myös Lempivaatteeni-postauksessa, sen voi käydä lukemassa täältä.

Ajatus luontolaatikosta on ollut mielessä jo vuoden ajan, kun vuoden 2019 Suomen Luonnonpäivänä kannustettiin ihmisiä tekemään oman versionsa Sibeliusboksista. Sibelius kantoi mukanaan tulitikkurasiaa, jossa oli mukana tuoretta sammalta ja neulasia, joita haistaessaan hän pääsi aina nopeasti metsän tunnelmaan, vaikka istuikin kirjoituspöytänsä ääressä. Suomen Luonnonsuojeluliiton sivuilta löytyy tästä lisää, pääset sinne tästä linkistä. Ensimmäisen version tästä laatikosta toteutettiin tämän vuoden ensimmäisellä perhepartiokerralla ja mielessäni kehittelin jo ideaa pidemmälle ja meidän perheelle vielä sopivammaksi: Mitä jos tekisimme oman Lappi-laatikon, jolloin pääsisimme helposti takaisin Lapin tunnelmiin.

Alkuperäisessä Sibeliusboksissa luonnosta kerätyt asiat on kerätty tulitikkurasiaan, mutta lasten kanssa olen huomannut toimivammaksi kerätä luonnon antimet johonkin hieman isompaan rasiaan tai laatikkoon. Isompi tulitikkurasia voisi olla hyvä, mutta minulla oli kotona valmiina eräs vanha puinen rasia, jolla ei vielä ollut käyttöä. Tämä rasia on minun mummun isän vanha, joten on ihana, että se pääsee käyttöön!

Keräsimme koko perheelle yhteisen rasian, johon jokainen sai tuoda mielestään tärkeitä asioita luonnosta. Lapset keräilivät luontonsa mukaisesti kiviä ja keppejä, ja taisivat napata mukaansa myös jäkälää. Laatikkoon päätyi lopulta pikkuneidin kivi, joka näytti hänestä jäänpalaselta, mikäs sen sopivampaa! Mitään näistä emme poimineet kansallispuiston alueelta. Tavoitteena oli löytää kaikki niin, ettei mistään tarvitse katkaista palaa, mutta suopursusta ja luhtavillasta taitoimme pienet palaset laatikkoon. Meidän laatikossa on näiden lisäksi havunneulasia, pala kanervaa, variksenmarjan ja puolukan varpu. Näitä katsoessa ja nuuhkiessa tulee hyvä mieli ja tuntuu, että Lappi ja luonto olisi nyt paljon lähempänä.

Esikoinen täytti viisi vuotta viime viikolla ja tänäkin vuonna pidimme teemasynttärit. Aiempina vuosina on ollut jääkiekkosynttärit sukulaisille ja kaverisynttäreillä oli junateema. Eihän nyt tokikaan ole tarkoitus luoda itselleni paineita tai lisää järjestelyä, mutta tähän mennessä nämä teemasynttärit ovat olleet hauskoja niin minun, kun poikasen mielestä. Mietiskelimme isoveljen kanssa eri vaihtoehtoja, autosynttärit olivat kovasti pinnalla, mutta kun menin ehdottamaan metsäsynttäreitä tai metsäolympialaisia niin hän innostui täysin olympialaisteemasta. Yritin vielä niitä metsäolympilaisia, mutta hän halusi ”oikeat” olympialaiset urheilulajeilla niin siinä sitä sitten oli teema valmiina ja innostus kohdilla.

Ensitöikseen pieni urheilijanalku haki paperia ja rupesi askartelemaan punaista ja valkoista lippua, että tiedetään tuleeko yliastuttu vai ei.. Nyt on kyse pojasta, jolle askartelu on usein pakkopullaa, joten oli ihana nähdä, miten hän omasta aloitteestaan etsi saksia, teippiä, värejä ja muita tarvikkeita. Askartelimme hänen kanssa myös diplomit kaikille osallistujille sekä lankun, minkä takaa ponnistaa/heittää keihästä. Mietimme yhdessä lajeja, mitä voisimme harrastaa olympialaisissa ja lajeiksi valikoitui keihäänheitto, pituushyppy, kuulantyöntö, pikajuoksu ja äidin ehdotuksesta viestijuoksu. Moukarin ja seiväshypyn jätimme pois päivän ohjelmasta, vaikka ne olisvatkin olleet sankarille kuulemma mieluisia..

Asumme ihan hiekkakentän vieressä, joten ohjelma oli helppo järjestää. Kaverit tulivat suoraan pihalle, emmekä edes olleet aikeissa mennä käymään sisällä. Alkuun kerroimme vieraille syntymäpäivän teeman ja jo kutsussa olin ohjeistanut pukeutumaan ulkovaatteisiin, joilla on hyvä liikkua. Aloitimme ”olympialaiset” pienellä alkulämmittelyllä, eli yhteisellä leikillä. Emmehän toki halunneet, että täytyy lähteä kisaamaan ilman verryttelyä..

Isoveli on kovin kilpailuhenkinen, kaikki on hänelle kilpailua. En kuitenkaan halunnut, että kukaan kavereista tuntisi itsensä huonommaksi, joten vaikka kirjasimme tulokset ylös, emme koskaan katsoneet tai korostaneet sitä, kuka heitti tai hyppäsi pisimmälle. Vieraat olivat myös eri-ikäisiä, joten suurin osa sai kilpailla omassa ”ikäluokassaan”, eikä kilpailun voitosta ollut koskaan kyse. Viesti juostiin yhtenä joukkueena, johon osallistui myös pienet vieraat ja ajaksi laskimme koko joukkueen ajan. Ehkä ensivuonna katsomme, kuinka paljon nopeammin se tänä vuonna sujuu.

Syntymäpäiväherkut nautimme tällä kertaa Asevelikylän puiston isossa pannussa. Sitä voi vuokrata Asevelikylän asukasyhdistykseltä ja siellä ollaan vietetty naapuruston muidenkin lapsien synttäreitä! Harmiksi pannua ei voi pitää auki päivisin, koska pannu on usein ilkivallan kohteena.. Nyt pannu oli kuitenkin siisti ja kävimme siellä etukäteen laittamassa tarjoilut valmiiksi. Haasteen tarjoilulle heitti korona-aika ja vieraiden erikoisruokavaliot. Varsinkin ulkoilma-olosuhteissa en halunnut joutua miettimään ruokavalioita paikan päällä, vaan laitoin kaikki tarjoilut suosiolla maidottomina ja gluteenittomina. Isoveli olisi tänäkin vuonna (kurkkaa täältä viimevuotisista synttäreistä) halunnut cocktailtikku-siilin, mutta päädyimme laittamaan samat herkut mukeihin. Näin ei kenenkään herkut sekoittuisi eikä ylimääräistä käpälöintiä syntyisi. Laitoimme myös muut herkut valmiiksi omiin kuppeihin ja niitä sai toki pyytämällä lisää. Tällä kertaa käytimme kertakäyttöastioita, johon olimme piirtäneet olympiarenkaat teeman mukaan. Kakun tilalta tarjolla oli jäätelöbuffet, jossa oli kahta eri makua kaurajätskiä, sopivia keksejä ja karkkeja ja siirappia. Jätskit oli kylmälaukussa odottelemassa, joten näitäkään ei tarvinnut välissä käydä hakemassa kotoa.

Isoveli oli oikein tyytyväinen syntymäpäiviinsä. Hän osaa tosi hienosti sanoittaa omia tunteitaan (ainakin positiivisia, negatiivisia harjoitellaan vaihtelevalla menestyksellä..) ja kertoikin minulle olevansa niin onnellinen että melkein kyynel tuli silmään. Tällä hetkellä olin itsekin niin onnellinen, että tuli kyynel silmään. Rakas 5-vuotias. <3

Sesongeista maukkain on juuri käynnissä ja siitäkös olen täpinöissäni! Jääkaappi ja pakastin täyttyy herkuista ja lautasella on harva se päivä uusia perunoita omasta maasta. Viikonloppuna kävimme sienestämässä, marjat on mehustettuna ja omenat hurisee kuivurissa, tämä on ehdottomasti ihaninta aikaa, vaikka hommaa onkin paljon. Keväällä kirjoittelin meidän uuden kasvimaan perustamisesta ja nyt on tulosten aika. Mikä onnistui ja mikä meni pieleen..?

Perunastahan se silloin lähti ja niitä onkin riittänyt! Myös pieniruokainen tyttäremme on saattanut tämän kesän aikana lämmetä potuille, onhan niitä tosiaan ollut useaan otteeseen tarjolla.. Viime viikolla nostimme joulua varten perunoita, jotka nopean ryöppäyksen kautta pistin pakkaseen odottelemaan herkkuateriaa sitten 5 kuukauden päästä.. Perunoiden lisäksi kylvimme samaan maahan porkkanaa, punajuurta ja herneitä. No, herneet eivät lähteneet ollenkaan, joten ne luokitellaan totaaliseksi epäonnistumiseksi. Porkkanoiden kohdalla luulin käyvän samoin, koska niitä nousi aika harvakseltaan. Yllätyksekseni kuitenkin ne, jotka nousivat, kehittyivätkin aikamoisiksi jättiläisiksi ja saimme sentään nauttia muutamaan otteeseen niistä. Yhden satsin porkkanan naatteja surauttelin pestoksi! Oli erinomaista, sen reseptin löysin Lähiömutsin blogista! Toinen yllätys oli punajuuret, jotka ensimmäistä kertaa pystyn laskemaan onnistuneiksi. Meidän punajuuret ovat aikaisemmin olleet sellaista pingispallon kokoluokkaa, mutta nyt saimme kerätä maasta tennispallon kokoisia juureksia.

Samassa siirtovimmassa siirsimme myös istutuslaatikot hieman kivemmalle paikalle, jossa myös olisi enemmän auringonvaloa kasveille. Ensimmäinen satsi yrttejä meni pipariksi, mutta onneksi niitä on voinut kylvää uusia pitkin kesää. Kesäkurpitsan taimet sen sijaan nauttivat uudesta paikasta ja olemmekin saaneet nauttia useasta kesäkurpistasta pitkin kesää! Harmillisesti kesäkurpitsa on yksi lasten inhokeista, mutta ainakin ovat tottuneet maistelemaan sitä eri muodoissa.. Vielä on muutama jättiyksilö odottamassa ruuaksi päätymistä. Kolmannessa laatikossa kasvaa papuja, joiden satokausi on nyt erinomaisessa vauhdissa. Pavut ja kesäkurpitsa pääsevät kyllä ensivuonnakin kasvatus-listalle!

Viljelysten lisäksi pihassamme on omenapuita, joiden sato alkaa pian olla parhaimmillaan. Ensi viikolla on aikomus keittää ompuista hillo ja kuivuri saa surista tulevat viikot niin, että saamme omppulastuja herkuteltavaksi. Luumujen sato on tänä vuonna heikompi, mikä ei ole ihme, sillä puumme notkahti viime vuonna mahtavan sadon painosta. Ehkä tänä vuonna saamme kaiken syödyksi.. Viinimarjat keittelin ihan äskettäin mehuiksi ja vadelmapuskat tuottavat uskollisesti marjoja poimittavaksi.

Nautin niin kovasti tästä oman pihan sadosta, että haluaisin vain kerätä ja säilöä koko ajan jotain! Samalla suunnittelen, mitä kaikkea voisimme ensi vuonna istuttaa kasvimaalle ja viljelylaatikoihin. Sipuli ja joku kaali olisi kiva, ehkä lehtikaali tai parsakaali.. Onneksi kohta on puolukka-aika niin saa taas lähteä metsään uusien herkkujen perässä!

Kaupallinen yhteistyö Kolme Cosmeticsin kanssa

Palashampoot ja -saippuat ovat tulleet meidän perheeseen jäädäkseen. Kokeilin ensimmäistä kertaa palashampoota ehkä nelisen vuotta sitten ja ensikokemukset tästä ei olleet niin mairittelevat.. Hiukset tuntuivat tahmaisilta ja harja oli täynnä töhnää ja hiukset piti pestä joka päivä, jos halusi niistä puhtaan tuntuiset. Nykyään pesen hiukset 2-4 päivän välein ja hiukseni eivät ole koskaan olleet näin hyvässä kunnossa! Tähän vaikuttaa varmasti moni tekijä, esimerkiksi se, etten ole värjännyt hiuksiani ainakaan kolmeen vuoteen, mutta kuitenkin. Teollisten shampoiden ja hoitoaineen poisjättäminen on antaneet hiuksilleni enemmän rakennetta ja niitä on nykyään kivempi laittaa, kun hiukset eivät enää ole niin lasimaiset! Sain kotimaiselta pienyrittäjältä, Kolme Cosmeticsilta, kokeiluun hänen valikoimistaan shampoon ja saippuoita ja ne ovat olleet aivan ihania!

Sain kokeiluun Sensitive sarjan shampoon, saippuan, sekä kasvosaippuan, jotka ovat hajusteettomia ja sisältävät kauraa sekä hunajaa. Tämä tuoteryhmä sopii myös koko perheelle! Meillä ei lasten hiuksia vielä pestä shampoilla (paitsi kloorivedessä uinnin jälkeen), mutta saippuaa he käyttävät ahkerasti. Sensitive sarjan shampoo on Kolme Cosmeticsin kosteuttavin shampoo ja sopii herkällekin päänahalle. Olen testannut nyt tätä shampoota kolmisen viikkoa niin, että välillä olen käyttänyt pelkää shampoota ja välillä testannut sitä hapanhuuhtelun kanssa. Kun hiusten pesun viimeistelee hapanhuuhtelulla, lähtee hiuksista viimeisetkin saippuajäämät ja se tasapainottaa päänahan pH:ta ja se tuo kiiltoa, siveyttä ja käsiteltävyyttä. Hapanhuuhteluun olen käyttänyt omenaviinietikkaa ja vettä. Laitan valmiiksi pieneen lasipulloon (vanha smoothiepullo) 2 rkl etikkaa ja suihkun yhteydessä lisään sinne 2 dl vettä. Kaadan huuhtelun päähäni ja annan hetken vaikuttaa. Lopuksi huuhtelen ne kunnolla pois. Etikka saattaa hieman tuoksahtaa märkänä, mutta kuivissa hiuksissa sitä ei enää haista.

Palasaippua sisältää myös kauramaitoa ja hunajaa. Tämä saippua oli minulle tuttu jo aiemmin, testasin sitä vuosi sitten ja teinkin siitä blogipostauksen, jonka pääset lukemaan täältä! Uuden vivahteen tämä saippua sai, kun hankin Geisha Shaverin, koska Original palasaippua Sensitive toimii erinomaisesti sheivauksessa. Palasaippuat kannattaa säilyttää niin, että ne pääsevät kuivumaan kunnolla, että ne säilyisivät kauemmin. Minä kuivatan saippuat luffa-sienen päällä (mitä muuten saa myös Kolme Cosmeticsilta), siinä ne kuivuvat hyvin.

Viimeinen tuote, mitä olen testannut on Sensitive-sarjan kasvosaippua. Tuote, mikä on yllättänyt minut eniten! En olisi uskonut, että tulen koskaan pesemään kasvoni palasaippualla, koska mielleyhtymä saippualla pesuun aiheuttaa tälläkin hetkellä kiristelyä kasvoissani. Toisin kuitenkin kävi, naamaa ei kiristä ja ihoni tuntuu pehmeältä! Kaura rauhoittaa ihoa ja tämä tuote sopii myös herkälle ja atooppiselle iholle. Saippuan mukana tulee bambuinen pesulappu, jota käyttämällä saa parhaimman tuloksen. Froteinen puoli kuorii kasvoja ja pehmeä puoli sopii hyvin meikin poistoon.

Kaikki nämä tuotteet valmistetaan käsityönä kotimaassa ja ne myös pakataan ympäristöystävällisesti. Kolme Cosmeticsilta löytyy myös lahjapakkauksia ja esimerkiksi juuri tämän kolmikon voi ostaa vaikka mökkituliaisiksi! Mökillä palaisaippuat ovat erinomaisia siitäkin, että monissa vanhoissa mökkisaunoissa vedet valuvat suoraan maahan, joten nämä saippuat eivät aiheuta ympäristölle lisäkuormaa. Lisäksi kolmikko on pakattu 100 % biohajoavaan pakkaukseen, eikä näissä ole käytetty palmuöljyä! Saippuat erottaa toisistaan helposti, shampoo on kolmion muotoinen, palasaippua neliö ja kasvosaippua on pyöreä. Näitä kolmikkoja löytyy muitakin, mutta sensitive on varmin valinta, jos on ensimmäistä kertaa kokeilemassa palasaippuoita.

Me lähdemme huomenna koko perheellä telttaretkelle ja nappaamme mukaan ainakin saippuan, koska on ne pienet kädet likaisia ja tahmaisia siellä metsässäkin. Aurinkoista viikonloppua!

Olemme asustelleet Asevelikylässä nyt kuusi vuotta ja meillä on jo ensimmäisestä kesästä alkaen kasvanut jotain syötävää pihamaalla. Tänä kesänä oli tarkoitus kasvattaa vain perunaa, papuja ja yrttejä. Mieheni möyhensi tallin takana olevaa tunkiota (haravoitujen lehtien loppusijoituspaikka) ja huomasimme, että siinähän olisikin vallan mainio paikka kasvimaalle! Siinä kävi sitten sillälailla, että päädyimme siirtämään koko kasvimaan tallin taakse, koska paikka on aurinkoisin meidän pihassa ja tilaa on enemmän, kun aiemmin. Uusi kasvimaa on kolme kertaa vanhan kokoinen, joten se niistä suunnitelmista.

Istutimme Toukokuun alussa äidiltäni saamamme Timo-perunat ja pari viikkoa sen jälkeen laitoimme Annabelleä muutaman rivin. Kummatkin potut ovat lähteneet hyvin, molemmista lajeista näkyy jo vartta maan päällä. Aikaisempina vuosina olemme olleet muutamaa viikkoa myöhemmässä, eikä vieläkään ole myöhäistä laittaa perunoita kasvamaan vaikka ämpäriin! Kasvimaalle istutettiin myös porkkanoita ja punajuurta, jotka ovat aikaisempina vuosina hieman epäonnistuneet. Laitoimme maahan tänä vuonna enemmän paappani erikoiskompostia ja lannoitetta, joten jospa tänä vuonna tulisi muuta kuin palloporkkanoita..

Eikä tämä kasvimaan leviäminen tähän loppunut, hankimme kasvimaan jatkoksi kaksi lavakaulusta, johon istutimme mansikoita! Toivottavasti niistä tulisi edes muutama marja jo tänä vuonna. Marjatoiveita elättelen myös vastahankituille pensasmustikoille, jotka pääsivät samaan paikkaan kasvamaan. Tässä vaiheessa on varmasti hyvä sanoa, että meillä on aika varjoinen piha, kesäpäivänä aurinko lakkaa paistamasta meidän pihaan viiden maissa.. Joten, tallin takana on paras paikka kasvulle! Ja meidän talon seinusta, mutta siinä on terassi..

Terassin vieressä tosin on ollut tyhjä paikka siitä asti, kun raivasimme siitä ison kukkapensaan pois. Kun nyt oltiin vauhtiin päästy, niin siirrettiin samalla istutuslaatikot aurinkoiselle eteläseinälle. Onneksi emme olleet ehtineet istuttaa laatikoihin vielä mitään. Niihin tulee salaatit, yrtit, pavut ja kesäkurpitsat. Kesäkurpitsojen kanssa ei ole onnistanut kauhean hyvin, mutta olemme toiveikkaita ja lannoitamme sitä paremmin. Esikasvatus ei onnistunut, joten kävimme hankkimassa kaksi kesäkurpitsantaimea Kukkatorilta.

Jotain satoa olemme jo pihasta saaneet, kun tallin seinustalla kasvaa nokkosia, mitä olen kuivannut ja laittanut osan pakkaseen. Lipstikka on kuivumassa ja voikukista keittelin juuri siirappia. Kohtapuolin on raparperit tarpeeksi isoja piirakkaan.

Toivottavasti mahdollisimman moni viljelyksistä onnistuu, lasten kanssa on kiva seurata kasvien kasvamista ja innokkailta apulaisilta ei kasteluvesi tunnu loppuvan kannuista ikinä. Huomenna pitäisi vielä laittaa herneet maahan, ne vasta lasten herkkua onkin!

Yhteistyössä Vaatelaastarin kanssa

Voihan ”talvi”, minkä tempun teit. Sen lisäksi että mieli halajaa oikeaa talvea, kaipailee sitä myös meidän 4-vuotiaan poikasen toppahaalarit. Hän rakastaa jääkiekon pelaamista ja kun jäällä ei voi pelata (koska sitä ei ole), niin sitä pelataan kotipihan hiekkatiellä. Pelaaminen vaatii välillä tiettyjä syöksyjä ja näiden seurauksena kummassakin polvessa on reikiä. Olemme ostaneet hieman laadukkaampia haalareita siinä toivossa, että ne pysyisivät hyvänä ja niiden ominaisuudet säilyisivät priimana vielä pikkusiskollekin, mutta nämä sääolosuhteet pistävät parhaimmatkin ominaisuudet kovalle koetukselle.

Kävin kiertelemässä eri liikkeissä, jos löytyisi ulkovaatteille suunnattuja paikkoja, mutta kaikki olivat joko silitettäviä tai ommeltavia ja enemmän sisäkäyttöön suunniteltuja, tai sitten liimattavia heijastinpaikkoja, jotka eivät polvissa tulisi kestämään, kunnes kuulin Vaatelaastarista sekä heidän Outdoor-paikoistaan. Jos jostain asiasta tulen nykyään helposti iloiseksi, niin se on siitä, ettei tarvitse ostaa uutta ja vaatteiden elinikä pitenee. Vaatelaastarin ansiosta ei tarvitse edes nähdä juurikaan vaivaa saadakseen vaatekappaleesta jälleen ehjän.

Sain Oikiat Designilta muutaman erilaisen Vaatelaastarin testikäyttöön ja ensi töikseni paikkasimme isoveljen toppahaalarin. Hän sai valita toisen polven paikan ja minä valitsin toisen. Valikoimissa oli Northern Lights Collectionin revontuli-paikka ja tottakai hän halusi sen koristamaan polveaan. Paikka on ihanan värikäs ja kovasti hänen mieleen. Toisen paikan laastaroimme kokomustalla Vaatelaastarilla ja se onkin hyvin huomaamaton paikka, vaikka onkin yhtä iso. Laastareiden kangas on vahvaa ja ne ovat kestäneet polvissa jo kuukauden verran syöksymisistä huolimatta! Kiva, että paikkoja on erivärisiä, josta jokainen voi valita mieleisensä! Northern Lights Collectioniin kuuluu 4 laastaria, joista yksi on heijastava paikka. Korjasin tällä paikalla mieheni kuoritakin, joka on odottanut paikkaamista jo pitkään. Nämä laastarit tulevat kulkemaan meillä mukana vaelluksilla ja retkillä, jos vaikka teltta tai esimerkiksi untuvatakki repeää!

Pyrin ostamaan lasten vaatteet kirpputoreilta, mutta meidän pitkälle 4-vuotiaalle on todella vaikea löytää sopivia housuja. Siksi niitä housuja, mitä meillä on, paikkaillaan aina uudestaan ja uudestaan. Laskin eräiden kollarihousujen paikat ja niitä oli kummassakin lahkeessa 4.. Jos olisin heittänyt jokaisen reiän jälkeen housut roskiin ja ostanut uudet tilalle, olisi meillä käynyt jo 8 housut näiden paikattujen tilalta. Hurja ajatus.. Tutkimusten mukaan jokainen suomalainen ostaa 20 kg tekstiiliä vuodessa ja heittää sitä pois 10 kg. Tätä vastaan pyrin taistelemaan omien mahdollisuuksien mukaan. Onhan se toki ollut työlästä, kun korjattavien pinossa on aina vähintään kolmet housut, kun uusia reikiä ilmestyy koko ajan, mutta olen päättänyt säästää ympäristöä paikkaamalla kaiken, mitä meiltä löytyy. Nyt ei tarvitse enää ommella (jos ei välttämättä halua), koska Vaatelaastarilla on joustaville kankaille kehitetty Organic Stretch-mallisto ja uusimpana innovaationa merinovilla-laastari, jolla voi paikata myös villavaatteet! Merinovillavaatteet on myös kovalla koetuksella meikäläisillä, koska retkeilemme paljon ja saatamme hiippailla villakalsareissa ihan muuten vaan. 😀

Vaatelaastari kiinnitetään kankaaseen painamalla sitä voimakkaasti ainakin minuutin ajan. Pakkauksessa tulee mukana kuvalliset ohjeet, miten laastari kiinnitetään oikein. Lusikka oli kiinnittämiseen oikein mainio apuväline, sillä sai reunat hyvin kiinnitettyä. Laastari kestää hyvin konepesua 40 asteessa, mutta ainakin kertaluontoisesti se kestää myös 60 asteen ohjelman (huom! Oma tutkimus..) Vaate on hyvä pestä ensimmäisen kerran vasta 72 tunnin kuluttua kiinnityksestä, jotta se on varmasti liimaantunut tiukasti kankaaseen. Laastarien reunat voivat rispaantua ajan kuluessa, mutta niin kuin kaikki tekstiilit, myös Vaatelaastarit kuluu. Laastareita voi myös leikata pienemmiksi, täytyy vain muistaa, ettei jätä teräviä kulmia. Käyttämättömät Vaatelaastarit täytyy säilyttää suljetussa pussissa, ettei ne kuivu. Lisää tietoa löytyy Oikiat.fi-nettisivuilta. Vaatelaastarit toimitetaan kokonaan kierrätettävissä pakkauksessa, pahvin voi laittaa pahvinkeräykseen ja sokeriruokopussin voi ensin uusiokäyttää ja lopuksi laittaa energiajätteeseen. Mahtavaa, että tässä on ajateltu näin pitkälle!

Vaatelaastari on suomalaisten äitien innovaatio, laastarit valmistetaan Suomessa ja kuosit ovat suomalaisten suunnittelijoiden käsialaa. Ihanaa, että tällaisia on, jotka haluavat helpottaa meidän muiden äitien paikkaushaasteita! Omiani tämä tuote on ainakin helpottanut suuresti! Itseasiassa tarvisin näitä jo muutaman lisää 😀

Omat Vaatelaastarin pääset tilaamaan täältä ja Instagramista he löytyvät nimellä @Vaatelaastari, sekä #paikkaushaaste.

Tulen arpomaan Instagram-tililläni 2 pakettia Vaatelaastareita, käy osallistumassa @asevelikylassa