Pikkusisko täyttää 3 vuotta ihan lähipäivinä ja juhlimme hänen syntymäpäiviään jo viikonloppuna. Hän on odottanut juhliaan ainakin syyskuusta, kun silloin vietimme isoveljen syntymäpäiviä. Olemme pitäneet isoveljelle muutamat teemasynttärit ja tottakai sellaiset järjestettiin myös pikkusiskolle. Hän ilmoitti haluavansa Frozen-syntymäpäivät ja sellaiset hän toki sai. Hänelle emme pitäneet vielä kaverisynttäreitä, vaan sellaisia juhlitaan luultavasti ensivuonna. Juhlat olivat pienet, isovanhemmat oli paikalla ja yhdet neidin kummeista pääsivät onneksi paikalle. Kiitos heille siitä!

Frozen-juhlien järjestäminen on näin joulun alla aika otollista, koska silloin on kirppareilla ja kaupoissa kaikenmaailman joulukoristeita myynnissä. Minä kävin jo marraskuun puolella piipahtamassa paikallisella SPR-kirpparilla tarkastamassa koristevalikoiman ja sieltä lähti mukaani sinistä ja hopeista kimallenarua, sekä hopeisia ja sinisiä joulupalloja vain muutamalla eurolla. Tämä aika kannattaa nyt käyttää hyödyksi, koska jos rupeaa etsimään kesällä joulunauhaa koristeeksi, voipi olla että saa etsiä hyvän tovin. Tähän voisin sanoa, että jos joku vaasalainen haluaa lainaksi näitä koristeita niin minulle voi laittaa viestiä! Lainaan mielelläni niin ei jokaisen tarvitse erikseen ostella koristeita. 🙂

Näiden koristeiden lisäksi ostimme muutaman ilmapallon ja teemaan sopivia lautasliinoja. Tarkoituksena on jossain vaiheessa ommella kestolautasliinat, mutta sille ei ole löytynyt vielä sopivaa rakosta, se ei ole ollut prioriteettilistan ykkösenä.. Kakun koristeeksi laitoin pikkuneidin Elsa-nuken ja hänen toiveestaan synttärikakkuna oli mutakakku.. Olin itse ajatellut tehdä pavlovan, koska valkoinen ”jääkakku” sopisi hienosti, mutta täytyihän tässä kuunnella sankaria. ”Haulan mutakakun. Flousen mutakakun, missä on lunta”.. Tuloksena olikin sitten mutakakku, minkä päälle sirottelin tomusokeria ja laitoin Elsan seisomaan kakun päälle. Kermavaahdon päälle sirottelin sinisiä kakunkoristeita ja johan neiti tykkäsi! Muita tarjolla olevia herkkuja oli teemaväreihin sopivat irttarit ja lumiukko-pullat, joita leivoimme yhdessä lasten ja naapurintyttöjen kanssa. Isoveli on innostunut paperisten lumihiutaleiden leikkaamisesta, joten ikkunoissa oli ihanat lumihiutalekoristeet.

Juhlat pidettiin lounasaikaan, joten aloitimme juhlat sankarin toivomalla lounaalla, joka oli joulupuuro. Olin valintaan tyytyväinen, koska se sopii väriltään erinomaisesti Frozen-teemaan. 😀 Leivoin kaveriksi yönyli-sämpylät, jossa taikina tehdään illalla valmiiksi ja aamulla vain nostellaan kauhalla pellille. Kakun ja pullatkin olin leiponut aiemmin, joten juhlapäivänä ei tarvinnut kauheasti nähdä vaivaa, kun puurokin tulee haudekattilassa kuin itsekseen.

Neiti sai ihania lahjoja, muutaman lelun ja teemaan sopivia vaatteita, mm. yökkärin, sukkia ja mekon. Hänen oikea syntymäpäivä on viikko ennen joulua ja haluamme yrittää pitää hänellekin aina omat juhlat, mieluummin vähän ennen oikeaa päivää, ettei juhlat olisi liian lähellä joulua. Olin tehnyt hänelle Lykkeliten designin ohjeella mekon, josta tein hieman Frozen-tyylisen (lähinnä väri) ja ajattelin kirjoitella siitä vielä ihan oman postauksen lähipäivinä. Täytyy sanoa, että mekosta tuli ihana. Meiltä pikkusisko saa vielä lahjaksi omana päivänään minun vanhat nukenvaunut, toivottavasti hän tykkää niistä.

Vuosi sitten syyskuussa aloitin ostolakon ja tähtäsin puolen vuoden ostolakkoon, josta se jo muutaman kuukauden jälkeen muodostui vuoden kestäväksi lakoksi. Sääntönä oli, että lakko koskettaisi ainoastaan minua ja minun itselleni ostamia vaatteita ja asusteita. En halunnut tehdä liian tiukkoja sääntöjä tähän, koska esimerkiksi kosmetiikkaa kuluu käytössäni todella vähän, enkä juuri osta muutakaan (paitsi lankaa, jota tämä lakko ei tosiaan koskenut!). Lapsilleni ostan vaatetta vain tarpeeseen, joten heidän tarpeet eivät tähän lakkoon myöskään kuuluneet. Lakko lähti halustani muokata ajatusmalliani asioiden tarpeen ja pelkän haluamisen erottamiseksi. Olin nimittäin todella hyvä keksimään syitä siihen, miksi tarvitsisin juuri nyt uuden repun/pipon/takin, vaikka todellista tarvetta ei olisikaan.

Lakko alkoi syyskuussa ja nyt vuosi myöhemmin, lakko olikin yhtäkkiä ohi. Kuten alussa totesin, jo kuukauden jälkeen asioiden haluaminen lakkasi ja olo oli paljon kevyempi. En olisi uskonut, että asioita tapahtuisi näin nopeasti! En muutenkaan kierrellyt kauppoja tähän aikaan, mutta kirpputoreilla oli vaikea aluksi jättää pois itselleen katsominen, mutta sekin helpottui ajan myötä. Vuoden aikana kaipasin oikeastaan vain yhtä asiaa: valkoista t-paitaa, jota voisin käyttää monissa tilaisuuksissa. Ostinkin sellaisen, kun lakkoni loppui, paita löytyi Turun reissulta ja Pure Wastella on yllättävän edullisia vaatteita ollakseen ekologinen brändi. Oli todella outoa ostaa itselleen vaatetta!

Kesän alussa rikoin lakkoani, koska silloin tuli myyntiin bikinit, joiden ostoa olin harkinnut jo muutaman vuoden ajan. Mieleisiä bikineitä ei aiemmissa mallistoissa ollut, joten näiden hankkiminen oli jäänyt. Halla x Hallan bikinit on todella suosittuja ja kun mieleiset löytyi, en viitsinyt jättää niiden ostoa väliin, koska syksyllä oma kokoni olisi jo loppu heidän verkkokaupastaan. Nämä on sellaiset (vihdoinkin) mitä aion käyttää monta vuotta putkeen enkä aio haaveilla uusista, ennenkun nämä hapertuvat huonoiksi.

Ostolakon jälkeenkään en ole oikein osannut enää osta itselleni mitään, ihanaa että se entinen ”tarpeen” tunne on kadonnut ja huomaan etten juuri kaipaa uutta. Olen saanut äidiltäni vaatteita lainaan, kun olen tarvinnut ja ystäväni ovat myös lupautuneet lainaamaan vaatteita jos jotain tarvin. Mieheni otti samalla hieman huomaamattaan osaa ostolakkoon, eikä hänkään ole juuri uusia vaatteita kaivannut. Olen todella tyytyväinen, että silloin ahdisti niin paljon oma kuluttaminen (mikä ei nyt ollut mitenkään hurjaa silloinkaan), että lähdin kokeilemaan ostolakkoa. Lapsillekaan ei ole tullut ostettua paljoa vaatteita ja olen paikkaillut enemmän vanhoja, kuin aiemmin. Huomaa, että paljon vähemmälläkin pärjää eikä pulaakaan ole ollut.

Aion jatkaa tästä eteenpäin samalla linjalla. Jos tulee jotain, mikä on todella tarpeen, voin sen ostaa, mutta ylimääräinen saa kyllä jäädä kauppaan. Tällä menolla säästyy paljon rahaa ja myös ympäristö kiittää vähistä kulutustottumuksista. Kuluttamisesta ja sen ympäristövaikutuksista olen kirjoittanut myös Lempivaatteeni-postauksessa, sen voi käydä lukemassa täältä.

Ajatus luontolaatikosta on ollut mielessä jo vuoden ajan, kun vuoden 2019 Suomen Luonnonpäivänä kannustettiin ihmisiä tekemään oman versionsa Sibeliusboksista. Sibelius kantoi mukanaan tulitikkurasiaa, jossa oli mukana tuoretta sammalta ja neulasia, joita haistaessaan hän pääsi aina nopeasti metsän tunnelmaan, vaikka istuikin kirjoituspöytänsä ääressä. Suomen Luonnonsuojeluliiton sivuilta löytyy tästä lisää, pääset sinne tästä linkistä. Ensimmäisen version tästä laatikosta toteutettiin tämän vuoden ensimmäisellä perhepartiokerralla ja mielessäni kehittelin jo ideaa pidemmälle ja meidän perheelle vielä sopivammaksi: Mitä jos tekisimme oman Lappi-laatikon, jolloin pääsisimme helposti takaisin Lapin tunnelmiin.

Alkuperäisessä Sibeliusboksissa luonnosta kerätyt asiat on kerätty tulitikkurasiaan, mutta lasten kanssa olen huomannut toimivammaksi kerätä luonnon antimet johonkin hieman isompaan rasiaan tai laatikkoon. Isompi tulitikkurasia voisi olla hyvä, mutta minulla oli kotona valmiina eräs vanha puinen rasia, jolla ei vielä ollut käyttöä. Tämä rasia on minun mummun isän vanha, joten on ihana, että se pääsee käyttöön!

Keräsimme koko perheelle yhteisen rasian, johon jokainen sai tuoda mielestään tärkeitä asioita luonnosta. Lapset keräilivät luontonsa mukaisesti kiviä ja keppejä, ja taisivat napata mukaansa myös jäkälää. Laatikkoon päätyi lopulta pikkuneidin kivi, joka näytti hänestä jäänpalaselta, mikäs sen sopivampaa! Mitään näistä emme poimineet kansallispuiston alueelta. Tavoitteena oli löytää kaikki niin, ettei mistään tarvitse katkaista palaa, mutta suopursusta ja luhtavillasta taitoimme pienet palaset laatikkoon. Meidän laatikossa on näiden lisäksi havunneulasia, pala kanervaa, variksenmarjan ja puolukan varpu. Näitä katsoessa ja nuuhkiessa tulee hyvä mieli ja tuntuu, että Lappi ja luonto olisi nyt paljon lähempänä.

Esikoinen täytti viisi vuotta viime viikolla ja tänäkin vuonna pidimme teemasynttärit. Aiempina vuosina on ollut jääkiekkosynttärit sukulaisille ja kaverisynttäreillä oli junateema. Eihän nyt tokikaan ole tarkoitus luoda itselleni paineita tai lisää järjestelyä, mutta tähän mennessä nämä teemasynttärit ovat olleet hauskoja niin minun, kun poikasen mielestä. Mietiskelimme isoveljen kanssa eri vaihtoehtoja, autosynttärit olivat kovasti pinnalla, mutta kun menin ehdottamaan metsäsynttäreitä tai metsäolympialaisia niin hän innostui täysin olympialaisteemasta. Yritin vielä niitä metsäolympilaisia, mutta hän halusi ”oikeat” olympialaiset urheilulajeilla niin siinä sitä sitten oli teema valmiina ja innostus kohdilla.

Ensitöikseen pieni urheilijanalku haki paperia ja rupesi askartelemaan punaista ja valkoista lippua, että tiedetään tuleeko yliastuttu vai ei.. Nyt on kyse pojasta, jolle askartelu on usein pakkopullaa, joten oli ihana nähdä, miten hän omasta aloitteestaan etsi saksia, teippiä, värejä ja muita tarvikkeita. Askartelimme hänen kanssa myös diplomit kaikille osallistujille sekä lankun, minkä takaa ponnistaa/heittää keihästä. Mietimme yhdessä lajeja, mitä voisimme harrastaa olympialaisissa ja lajeiksi valikoitui keihäänheitto, pituushyppy, kuulantyöntö, pikajuoksu ja äidin ehdotuksesta viestijuoksu. Moukarin ja seiväshypyn jätimme pois päivän ohjelmasta, vaikka ne olisvatkin olleet sankarille kuulemma mieluisia..

Asumme ihan hiekkakentän vieressä, joten ohjelma oli helppo järjestää. Kaverit tulivat suoraan pihalle, emmekä edes olleet aikeissa mennä käymään sisällä. Alkuun kerroimme vieraille syntymäpäivän teeman ja jo kutsussa olin ohjeistanut pukeutumaan ulkovaatteisiin, joilla on hyvä liikkua. Aloitimme ”olympialaiset” pienellä alkulämmittelyllä, eli yhteisellä leikillä. Emmehän toki halunneet, että täytyy lähteä kisaamaan ilman verryttelyä..

Isoveli on kovin kilpailuhenkinen, kaikki on hänelle kilpailua. En kuitenkaan halunnut, että kukaan kavereista tuntisi itsensä huonommaksi, joten vaikka kirjasimme tulokset ylös, emme koskaan katsoneet tai korostaneet sitä, kuka heitti tai hyppäsi pisimmälle. Vieraat olivat myös eri-ikäisiä, joten suurin osa sai kilpailla omassa ”ikäluokassaan”, eikä kilpailun voitosta ollut koskaan kyse. Viesti juostiin yhtenä joukkueena, johon osallistui myös pienet vieraat ja ajaksi laskimme koko joukkueen ajan. Ehkä ensivuonna katsomme, kuinka paljon nopeammin se tänä vuonna sujuu.

Syntymäpäiväherkut nautimme tällä kertaa Asevelikylän puiston isossa pannussa. Sitä voi vuokrata Asevelikylän asukasyhdistykseltä ja siellä ollaan vietetty naapuruston muidenkin lapsien synttäreitä! Harmiksi pannua ei voi pitää auki päivisin, koska pannu on usein ilkivallan kohteena.. Nyt pannu oli kuitenkin siisti ja kävimme siellä etukäteen laittamassa tarjoilut valmiiksi. Haasteen tarjoilulle heitti korona-aika ja vieraiden erikoisruokavaliot. Varsinkin ulkoilma-olosuhteissa en halunnut joutua miettimään ruokavalioita paikan päällä, vaan laitoin kaikki tarjoilut suosiolla maidottomina ja gluteenittomina. Isoveli olisi tänäkin vuonna (kurkkaa täältä viimevuotisista synttäreistä) halunnut cocktailtikku-siilin, mutta päädyimme laittamaan samat herkut mukeihin. Näin ei kenenkään herkut sekoittuisi eikä ylimääräistä käpälöintiä syntyisi. Laitoimme myös muut herkut valmiiksi omiin kuppeihin ja niitä sai toki pyytämällä lisää. Tällä kertaa käytimme kertakäyttöastioita, johon olimme piirtäneet olympiarenkaat teeman mukaan. Kakun tilalta tarjolla oli jäätelöbuffet, jossa oli kahta eri makua kaurajätskiä, sopivia keksejä ja karkkeja ja siirappia. Jätskit oli kylmälaukussa odottelemassa, joten näitäkään ei tarvinnut välissä käydä hakemassa kotoa.

Isoveli oli oikein tyytyväinen syntymäpäiviinsä. Hän osaa tosi hienosti sanoittaa omia tunteitaan (ainakin positiivisia, negatiivisia harjoitellaan vaihtelevalla menestyksellä..) ja kertoikin minulle olevansa niin onnellinen että melkein kyynel tuli silmään. Tällä hetkellä olin itsekin niin onnellinen, että tuli kyynel silmään. Rakas 5-vuotias. <3

Sesongeista maukkain on juuri käynnissä ja siitäkös olen täpinöissäni! Jääkaappi ja pakastin täyttyy herkuista ja lautasella on harva se päivä uusia perunoita omasta maasta. Viikonloppuna kävimme sienestämässä, marjat on mehustettuna ja omenat hurisee kuivurissa, tämä on ehdottomasti ihaninta aikaa, vaikka hommaa onkin paljon. Keväällä kirjoittelin meidän uuden kasvimaan perustamisesta ja nyt on tulosten aika. Mikä onnistui ja mikä meni pieleen..?

Perunastahan se silloin lähti ja niitä onkin riittänyt! Myös pieniruokainen tyttäremme on saattanut tämän kesän aikana lämmetä potuille, onhan niitä tosiaan ollut useaan otteeseen tarjolla.. Viime viikolla nostimme joulua varten perunoita, jotka nopean ryöppäyksen kautta pistin pakkaseen odottelemaan herkkuateriaa sitten 5 kuukauden päästä.. Perunoiden lisäksi kylvimme samaan maahan porkkanaa, punajuurta ja herneitä. No, herneet eivät lähteneet ollenkaan, joten ne luokitellaan totaaliseksi epäonnistumiseksi. Porkkanoiden kohdalla luulin käyvän samoin, koska niitä nousi aika harvakseltaan. Yllätyksekseni kuitenkin ne, jotka nousivat, kehittyivätkin aikamoisiksi jättiläisiksi ja saimme sentään nauttia muutamaan otteeseen niistä. Yhden satsin porkkanan naatteja surauttelin pestoksi! Oli erinomaista, sen reseptin löysin Lähiömutsin blogista! Toinen yllätys oli punajuuret, jotka ensimmäistä kertaa pystyn laskemaan onnistuneiksi. Meidän punajuuret ovat aikaisemmin olleet sellaista pingispallon kokoluokkaa, mutta nyt saimme kerätä maasta tennispallon kokoisia juureksia.

Samassa siirtovimmassa siirsimme myös istutuslaatikot hieman kivemmalle paikalle, jossa myös olisi enemmän auringonvaloa kasveille. Ensimmäinen satsi yrttejä meni pipariksi, mutta onneksi niitä on voinut kylvää uusia pitkin kesää. Kesäkurpitsan taimet sen sijaan nauttivat uudesta paikasta ja olemmekin saaneet nauttia useasta kesäkurpistasta pitkin kesää! Harmillisesti kesäkurpitsa on yksi lasten inhokeista, mutta ainakin ovat tottuneet maistelemaan sitä eri muodoissa.. Vielä on muutama jättiyksilö odottamassa ruuaksi päätymistä. Kolmannessa laatikossa kasvaa papuja, joiden satokausi on nyt erinomaisessa vauhdissa. Pavut ja kesäkurpitsa pääsevät kyllä ensivuonnakin kasvatus-listalle!

Viljelysten lisäksi pihassamme on omenapuita, joiden sato alkaa pian olla parhaimmillaan. Ensi viikolla on aikomus keittää ompuista hillo ja kuivuri saa surista tulevat viikot niin, että saamme omppulastuja herkuteltavaksi. Luumujen sato on tänä vuonna heikompi, mikä ei ole ihme, sillä puumme notkahti viime vuonna mahtavan sadon painosta. Ehkä tänä vuonna saamme kaiken syödyksi.. Viinimarjat keittelin ihan äskettäin mehuiksi ja vadelmapuskat tuottavat uskollisesti marjoja poimittavaksi.

Nautin niin kovasti tästä oman pihan sadosta, että haluaisin vain kerätä ja säilöä koko ajan jotain! Samalla suunnittelen, mitä kaikkea voisimme ensi vuonna istuttaa kasvimaalle ja viljelylaatikoihin. Sipuli ja joku kaali olisi kiva, ehkä lehtikaali tai parsakaali.. Onneksi kohta on puolukka-aika niin saa taas lähteä metsään uusien herkkujen perässä!

Kaupallinen yhteistyö Kolme Cosmeticsin kanssa

Palashampoot ja -saippuat ovat tulleet meidän perheeseen jäädäkseen. Kokeilin ensimmäistä kertaa palashampoota ehkä nelisen vuotta sitten ja ensikokemukset tästä ei olleet niin mairittelevat.. Hiukset tuntuivat tahmaisilta ja harja oli täynnä töhnää ja hiukset piti pestä joka päivä, jos halusi niistä puhtaan tuntuiset. Nykyään pesen hiukset 2-4 päivän välein ja hiukseni eivät ole koskaan olleet näin hyvässä kunnossa! Tähän vaikuttaa varmasti moni tekijä, esimerkiksi se, etten ole värjännyt hiuksiani ainakaan kolmeen vuoteen, mutta kuitenkin. Teollisten shampoiden ja hoitoaineen poisjättäminen on antaneet hiuksilleni enemmän rakennetta ja niitä on nykyään kivempi laittaa, kun hiukset eivät enää ole niin lasimaiset! Sain kotimaiselta pienyrittäjältä, Kolme Cosmeticsilta, kokeiluun hänen valikoimistaan shampoon ja saippuoita ja ne ovat olleet aivan ihania!

Sain kokeiluun Sensitive sarjan shampoon, saippuan, sekä kasvosaippuan, jotka ovat hajusteettomia ja sisältävät kauraa sekä hunajaa. Tämä tuoteryhmä sopii myös koko perheelle! Meillä ei lasten hiuksia vielä pestä shampoilla (paitsi kloorivedessä uinnin jälkeen), mutta saippuaa he käyttävät ahkerasti. Sensitive sarjan shampoo on Kolme Cosmeticsin kosteuttavin shampoo ja sopii herkällekin päänahalle. Olen testannut nyt tätä shampoota kolmisen viikkoa niin, että välillä olen käyttänyt pelkää shampoota ja välillä testannut sitä hapanhuuhtelun kanssa. Kun hiusten pesun viimeistelee hapanhuuhtelulla, lähtee hiuksista viimeisetkin saippuajäämät ja se tasapainottaa päänahan pH:ta ja se tuo kiiltoa, siveyttä ja käsiteltävyyttä. Hapanhuuhteluun olen käyttänyt omenaviinietikkaa ja vettä. Laitan valmiiksi pieneen lasipulloon (vanha smoothiepullo) 2 rkl etikkaa ja suihkun yhteydessä lisään sinne 2 dl vettä. Kaadan huuhtelun päähäni ja annan hetken vaikuttaa. Lopuksi huuhtelen ne kunnolla pois. Etikka saattaa hieman tuoksahtaa märkänä, mutta kuivissa hiuksissa sitä ei enää haista.

Palasaippua sisältää myös kauramaitoa ja hunajaa. Tämä saippua oli minulle tuttu jo aiemmin, testasin sitä vuosi sitten ja teinkin siitä blogipostauksen, jonka pääset lukemaan täältä! Uuden vivahteen tämä saippua sai, kun hankin Geisha Shaverin, koska Original palasaippua Sensitive toimii erinomaisesti sheivauksessa. Palasaippuat kannattaa säilyttää niin, että ne pääsevät kuivumaan kunnolla, että ne säilyisivät kauemmin. Minä kuivatan saippuat luffa-sienen päällä (mitä muuten saa myös Kolme Cosmeticsilta), siinä ne kuivuvat hyvin.

Viimeinen tuote, mitä olen testannut on Sensitive-sarjan kasvosaippua. Tuote, mikä on yllättänyt minut eniten! En olisi uskonut, että tulen koskaan pesemään kasvoni palasaippualla, koska mielleyhtymä saippualla pesuun aiheuttaa tälläkin hetkellä kiristelyä kasvoissani. Toisin kuitenkin kävi, naamaa ei kiristä ja ihoni tuntuu pehmeältä! Kaura rauhoittaa ihoa ja tämä tuote sopii myös herkälle ja atooppiselle iholle. Saippuan mukana tulee bambuinen pesulappu, jota käyttämällä saa parhaimman tuloksen. Froteinen puoli kuorii kasvoja ja pehmeä puoli sopii hyvin meikin poistoon.

Kaikki nämä tuotteet valmistetaan käsityönä kotimaassa ja ne myös pakataan ympäristöystävällisesti. Kolme Cosmeticsilta löytyy myös lahjapakkauksia ja esimerkiksi juuri tämän kolmikon voi ostaa vaikka mökkituliaisiksi! Mökillä palaisaippuat ovat erinomaisia siitäkin, että monissa vanhoissa mökkisaunoissa vedet valuvat suoraan maahan, joten nämä saippuat eivät aiheuta ympäristölle lisäkuormaa. Lisäksi kolmikko on pakattu 100 % biohajoavaan pakkaukseen, eikä näissä ole käytetty palmuöljyä! Saippuat erottaa toisistaan helposti, shampoo on kolmion muotoinen, palasaippua neliö ja kasvosaippua on pyöreä. Näitä kolmikkoja löytyy muitakin, mutta sensitive on varmin valinta, jos on ensimmäistä kertaa kokeilemassa palasaippuoita.

Me lähdemme huomenna koko perheellä telttaretkelle ja nappaamme mukaan ainakin saippuan, koska on ne pienet kädet likaisia ja tahmaisia siellä metsässäkin. Aurinkoista viikonloppua!

Olemme asustelleet Asevelikylässä nyt kuusi vuotta ja meillä on jo ensimmäisestä kesästä alkaen kasvanut jotain syötävää pihamaalla. Tänä kesänä oli tarkoitus kasvattaa vain perunaa, papuja ja yrttejä. Mieheni möyhensi tallin takana olevaa tunkiota (haravoitujen lehtien loppusijoituspaikka) ja huomasimme, että siinähän olisikin vallan mainio paikka kasvimaalle! Siinä kävi sitten sillälailla, että päädyimme siirtämään koko kasvimaan tallin taakse, koska paikka on aurinkoisin meidän pihassa ja tilaa on enemmän, kun aiemmin. Uusi kasvimaa on kolme kertaa vanhan kokoinen, joten se niistä suunnitelmista.

Istutimme Toukokuun alussa äidiltäni saamamme Timo-perunat ja pari viikkoa sen jälkeen laitoimme Annabelleä muutaman rivin. Kummatkin potut ovat lähteneet hyvin, molemmista lajeista näkyy jo vartta maan päällä. Aikaisempina vuosina olemme olleet muutamaa viikkoa myöhemmässä, eikä vieläkään ole myöhäistä laittaa perunoita kasvamaan vaikka ämpäriin! Kasvimaalle istutettiin myös porkkanoita ja punajuurta, jotka ovat aikaisempina vuosina hieman epäonnistuneet. Laitoimme maahan tänä vuonna enemmän paappani erikoiskompostia ja lannoitetta, joten jospa tänä vuonna tulisi muuta kuin palloporkkanoita..

Eikä tämä kasvimaan leviäminen tähän loppunut, hankimme kasvimaan jatkoksi kaksi lavakaulusta, johon istutimme mansikoita! Toivottavasti niistä tulisi edes muutama marja jo tänä vuonna. Marjatoiveita elättelen myös vastahankituille pensasmustikoille, jotka pääsivät samaan paikkaan kasvamaan. Tässä vaiheessa on varmasti hyvä sanoa, että meillä on aika varjoinen piha, kesäpäivänä aurinko lakkaa paistamasta meidän pihaan viiden maissa.. Joten, tallin takana on paras paikka kasvulle! Ja meidän talon seinusta, mutta siinä on terassi..

Terassin vieressä tosin on ollut tyhjä paikka siitä asti, kun raivasimme siitä ison kukkapensaan pois. Kun nyt oltiin vauhtiin päästy, niin siirrettiin samalla istutuslaatikot aurinkoiselle eteläseinälle. Onneksi emme olleet ehtineet istuttaa laatikoihin vielä mitään. Niihin tulee salaatit, yrtit, pavut ja kesäkurpitsat. Kesäkurpitsojen kanssa ei ole onnistanut kauhean hyvin, mutta olemme toiveikkaita ja lannoitamme sitä paremmin. Esikasvatus ei onnistunut, joten kävimme hankkimassa kaksi kesäkurpitsantaimea Kukkatorilta.

Jotain satoa olemme jo pihasta saaneet, kun tallin seinustalla kasvaa nokkosia, mitä olen kuivannut ja laittanut osan pakkaseen. Lipstikka on kuivumassa ja voikukista keittelin juuri siirappia. Kohtapuolin on raparperit tarpeeksi isoja piirakkaan.

Toivottavasti mahdollisimman moni viljelyksistä onnistuu, lasten kanssa on kiva seurata kasvien kasvamista ja innokkailta apulaisilta ei kasteluvesi tunnu loppuvan kannuista ikinä. Huomenna pitäisi vielä laittaa herneet maahan, ne vasta lasten herkkua onkin!

Yhteistyössä Vaatelaastarin kanssa

Voihan ”talvi”, minkä tempun teit. Sen lisäksi että mieli halajaa oikeaa talvea, kaipailee sitä myös meidän 4-vuotiaan poikasen toppahaalarit. Hän rakastaa jääkiekon pelaamista ja kun jäällä ei voi pelata (koska sitä ei ole), niin sitä pelataan kotipihan hiekkatiellä. Pelaaminen vaatii välillä tiettyjä syöksyjä ja näiden seurauksena kummassakin polvessa on reikiä. Olemme ostaneet hieman laadukkaampia haalareita siinä toivossa, että ne pysyisivät hyvänä ja niiden ominaisuudet säilyisivät priimana vielä pikkusiskollekin, mutta nämä sääolosuhteet pistävät parhaimmatkin ominaisuudet kovalle koetukselle.

Kävin kiertelemässä eri liikkeissä, jos löytyisi ulkovaatteille suunnattuja paikkoja, mutta kaikki olivat joko silitettäviä tai ommeltavia ja enemmän sisäkäyttöön suunniteltuja, tai sitten liimattavia heijastinpaikkoja, jotka eivät polvissa tulisi kestämään, kunnes kuulin Vaatelaastarista sekä heidän Outdoor-paikoistaan. Jos jostain asiasta tulen nykyään helposti iloiseksi, niin se on siitä, ettei tarvitse ostaa uutta ja vaatteiden elinikä pitenee. Vaatelaastarin ansiosta ei tarvitse edes nähdä juurikaan vaivaa saadakseen vaatekappaleesta jälleen ehjän.

Sain Oikiat Designilta muutaman erilaisen Vaatelaastarin testikäyttöön ja ensi töikseni paikkasimme isoveljen toppahaalarin. Hän sai valita toisen polven paikan ja minä valitsin toisen. Valikoimissa oli Northern Lights Collectionin revontuli-paikka ja tottakai hän halusi sen koristamaan polveaan. Paikka on ihanan värikäs ja kovasti hänen mieleen. Toisen paikan laastaroimme kokomustalla Vaatelaastarilla ja se onkin hyvin huomaamaton paikka, vaikka onkin yhtä iso. Laastareiden kangas on vahvaa ja ne ovat kestäneet polvissa jo kuukauden verran syöksymisistä huolimatta! Kiva, että paikkoja on erivärisiä, josta jokainen voi valita mieleisensä! Northern Lights Collectioniin kuuluu 4 laastaria, joista yksi on heijastava paikka. Korjasin tällä paikalla mieheni kuoritakin, joka on odottanut paikkaamista jo pitkään. Nämä laastarit tulevat kulkemaan meillä mukana vaelluksilla ja retkillä, jos vaikka teltta tai esimerkiksi untuvatakki repeää!

Pyrin ostamaan lasten vaatteet kirpputoreilta, mutta meidän pitkälle 4-vuotiaalle on todella vaikea löytää sopivia housuja. Siksi niitä housuja, mitä meillä on, paikkaillaan aina uudestaan ja uudestaan. Laskin eräiden kollarihousujen paikat ja niitä oli kummassakin lahkeessa 4.. Jos olisin heittänyt jokaisen reiän jälkeen housut roskiin ja ostanut uudet tilalle, olisi meillä käynyt jo 8 housut näiden paikattujen tilalta. Hurja ajatus.. Tutkimusten mukaan jokainen suomalainen ostaa 20 kg tekstiiliä vuodessa ja heittää sitä pois 10 kg. Tätä vastaan pyrin taistelemaan omien mahdollisuuksien mukaan. Onhan se toki ollut työlästä, kun korjattavien pinossa on aina vähintään kolmet housut, kun uusia reikiä ilmestyy koko ajan, mutta olen päättänyt säästää ympäristöä paikkaamalla kaiken, mitä meiltä löytyy. Nyt ei tarvitse enää ommella (jos ei välttämättä halua), koska Vaatelaastarilla on joustaville kankaille kehitetty Organic Stretch-mallisto ja uusimpana innovaationa merinovilla-laastari, jolla voi paikata myös villavaatteet! Merinovillavaatteet on myös kovalla koetuksella meikäläisillä, koska retkeilemme paljon ja saatamme hiippailla villakalsareissa ihan muuten vaan. 😀

Vaatelaastari kiinnitetään kankaaseen painamalla sitä voimakkaasti ainakin minuutin ajan. Pakkauksessa tulee mukana kuvalliset ohjeet, miten laastari kiinnitetään oikein. Lusikka oli kiinnittämiseen oikein mainio apuväline, sillä sai reunat hyvin kiinnitettyä. Laastari kestää hyvin konepesua 40 asteessa, mutta ainakin kertaluontoisesti se kestää myös 60 asteen ohjelman (huom! Oma tutkimus..) Vaate on hyvä pestä ensimmäisen kerran vasta 72 tunnin kuluttua kiinnityksestä, jotta se on varmasti liimaantunut tiukasti kankaaseen. Laastarien reunat voivat rispaantua ajan kuluessa, mutta niin kuin kaikki tekstiilit, myös Vaatelaastarit kuluu. Laastareita voi myös leikata pienemmiksi, täytyy vain muistaa, ettei jätä teräviä kulmia. Käyttämättömät Vaatelaastarit täytyy säilyttää suljetussa pussissa, ettei ne kuivu. Lisää tietoa löytyy Oikiat.fi-nettisivuilta. Vaatelaastarit toimitetaan kokonaan kierrätettävissä pakkauksessa, pahvin voi laittaa pahvinkeräykseen ja sokeriruokopussin voi ensin uusiokäyttää ja lopuksi laittaa energiajätteeseen. Mahtavaa, että tässä on ajateltu näin pitkälle!

Vaatelaastari on suomalaisten äitien innovaatio, laastarit valmistetaan Suomessa ja kuosit ovat suomalaisten suunnittelijoiden käsialaa. Ihanaa, että tällaisia on, jotka haluavat helpottaa meidän muiden äitien paikkaushaasteita! Omiani tämä tuote on ainakin helpottanut suuresti! Itseasiassa tarvisin näitä jo muutaman lisää 😀

Omat Vaatelaastarin pääset tilaamaan täältä ja Instagramista he löytyvät nimellä @Vaatelaastari, sekä #paikkaushaaste.

Tulen arpomaan Instagram-tililläni 2 pakettia Vaatelaastareita, käy osallistumassa @asevelikylassa

Teppo Tonttu toi meidän perheeseen viime vuonna Yhteisen tekemisen joulukalenterin, joka oli sellainen menestys, että tämäntapainen kalenteri taitaa tulla meidän talouteen tästä eteenpäin joka vuosi. Teppokin oli samanlainen menestys ja hänen kepposiaan on Asevelikylässä nähty pitkin vuotta.. (Ikean) joulupukkikin oli ihmetellyt, kun Teppoa ei ollut Korvatunturilla näkynyt kokonaiseen vuoteen!

Kalenterin idea on tehdä yhdessä jotain jokaisena päivänä. Jos jonain päivänä vaikuttaa siltä, että on paljon menoa, voi sinä päivänä löytyä vaikka pieni herkku kalenterista. Tästä on turha ottaa minkäänlaista stressiä, joulun odotuksen kuuluisi olla mukavaa kaikille, myös minunlaisille suunnittelijalle/suorittajalle. Minullekin tämä kalenteri on hyödyllinen, sillä porrastamalla esimerkiksi leivontajutut, saan kivasti etukäteen jo pullat pakkaseen ja piparitkin tulee leivottua. Kannattaa kirjoittaa itselleen tehtävät myös etukäteen ylös, sillä jos lunta ei olekaan ja kalenterista tupsahtaa ”pulkkamäki” voipi mennä kovimmallakin suunnittelijalla sormi suuhun..

Kalenteri ilmestyy meille muutama päivä ennen joulukuuta ja ensimmäisessä luukussa on kirje Tepolta sekä kehoitus etsiä Suuren metsän joulu-kirja, jossa on yksi tarina jokaiselle päivälle. Kalenteri alkaa samalla tavalla kuin vuosi sitten. Ajattelin tähän vain listata meidän tekemisiä, enkä laita päivämääriä ollenkaan niin ei itsellekään tule vielä suorituspaineita.

Isoveljen kanssa emme harrastaneet kauheasti askarteluja, mutta pikkusisko rakastaa ”hiimaamista”, joten tänä vuonna askarrellaan. Luvassa on joulukoristeiden, joululahjalistan ja joulukorttien askartelua. Aiomme maalata käpyihin valkoisella lumipeitteen, ehkä tehdä jonkun toisenkin kuusenkoristeen, joulukortteihin tulee lumihiutale ja lahjalistaa varten saa lelulehdistä leikata mieleisensä lahjatoiveet irti ja liimata paperille.

Pikkusiskolla on syntymäpäivä viikko ennen aattoa, joten joulukuu pitää sisällään monenlaista juhlaa. Leivomme muutenkin paljon lasten kanssa, mutta nyt täytyy vähän jaksottaa, ettei kaikki kasaannu viimeiselle viikolle. Leipomuksia liittyen tulee tehtävät piparitaikinan tekoon, pipareiden leipomiseen, pullien leivontaan ja taatelipallojen tekoon. Taatelipallot on tosi hyviä ja sokerittomia herkkuja, niitä kelpaa pikkuväen syödä jouluna. Teemme myös linnuille jouluksi siemenkakun ja samana päivänä annamme lahjan eläimille, eli lahjoitamme pienen summan luonnonsuojeluliitolle.

Luukuista ilmestyviä jouluisia aktiviteetteja ovat kuusen haku, kuusen koristelu, joulupuuroa Edvininpolulla (7.12), lasten kauneimmat joululaulut (15.12), joulusauna mumman ja paapan kanssa sekä kaksi jouluista elokuvailtaa asiaankuuluvine herkkuineen.

Yhdestä luukusta paljastuu lapsille uudet heijastimet, toisena päivänä mennään uimaan ja aiomme myös käydä kirjastossa lainaamassa jouluaiheisia kirjoja (jos niitä siellä on vielä). Meillä on ensimmäistä kertaa harrastusten joulujuhlia, joten senkin takia emme jokaisena päivänä välttämättä tee mitään tiettyä. En halua, että lapseni suorittavat joulua samalla lailla kun äitinsä, jolla on jo listalla, mitä kaikkea ”pitää” tehdä ennen joulua.. Teen hirveästi asioita joulua varten, mutta teen kaiken mielelläni ja rauhallisessa tahdissa, enkä aio yhtään stressata. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty 😀

Tänä vuonna minulla on vielä paljon aikaa esimerkiksi leipoa lasten kanssa, kun olen kotiäitinä. Ensi jouluna voikin olla toinen ääni kellossa, kun aikaa ei ole niin paljoa. Katsotaan sitä sitten ja nautitaan tästä joulunodotuksesta täysin rinnoin. Meillä on jo aloitettu pienillä koristeluilla, kun laitoimme tähdet ikkunoille tuomaan valoa tähän kurjaan pimeyteen.

Isoveli täytti syyskuussa 4 vuotta ja meidänkin oli aika pitää ensimmäiset kaverisynttärit. Muutamilla kaverisynttäreillä olemmekin olleet vieraina ja siitäkin syystä isoveli odotti kovasti omiaan. Aluksi olin ajatellut kutsua vain ihan muutaman kaverin, mutta lopuksi vieraita olikin pikkusisaruksineen 8, mikä oli todella sopiva määrä. Isoveli sai itse päättää, kenet kutsuu ja onneksi kaikki kaverit pääsivät paikalle.

Syy siihen, miksi halusin kirjoittaa näistä synttäreistä on siinä, että haluan jakaa toimivaksi huomatun ohjelman. Luulenpa, että aika moni vanhempi miettii, minkälaista ohjelmaa synttäreillä järjestäisi. Itse nappasin ulkoilu-idean eräiltä toisilta synttäreiltä ja kävimme itsekin synttäreillä, missä ideaa oli lainattu. Eli, hyväksi havaittua synttäriohjelmaa luvassa ja vielä kerkeä toteuttaa ulkoilut, vaikka ilma alkaakin kylmetä.

Kutsussa ilmoitin, että aloitamme juhlat pihalta, joten lämmintä vaatetta päälle. 4-vuotias synttäreillä melkein kaikilla lapsilla oli aikuinen mukana, joten muistutus koski myös vanhempaa juhlijaa. Olin piirtänyt meidän pihasta kartan, mihin olin merkinnyt erilaiset tehtäväpisteet. Meidän juhlissa tehtävinä oli:

• Maalin teko
• Tasapainoilu hiekkalaatikon reunalla
• Pallon heitto koriin
• Hyppynarun yli hyppääminen/alta juokseminen
• Keilojen kaataminen
• Ruutuhyppely
• Aarteen etsintä pihalta, palkintona jokaiselle oma lakupötkö

Tehtävät olivat lasten mielestä hauskoja ja ulkoilu vei ainakin sankarilta suurimman jännityksen pois (ulkoilu kannattaa aina!). Ulkoilun jälkeen siirryimme sisään ja juhlapöytään. Koska lapsilla oli erilaisia erityisruokavalioita, olin yrittänyt päästä mahdollisimman helpolla ja valmistaa kaikille samaa tarjottavaa, ettei kukaan tuntisi itseään ulkopuoliseksi.

Juhlapöydän teemana oli junat, koska niistä isoveli on tällä hetkellä (autojen lisäksi) eniten kiinnostunut. Salama McQueen on tietysti ykkös-suosikki ja sellaista rekvisiittaa onkin kaupat täynnä. En kuitenkaan halunnut ostaa mitään kertakäyttökoristeita juhliin, koska mielestäni se on tuhlausta, joten tässäkin mielessä junateema oli mielestäni hauska ja kaikki tarvittava löytyi kotoa. Kattoon ripustin yhden viirinauhan, minkä olen ostanut jo monta vuotta sitten. Kattauksessa oli posliinilautaset ja juomalasit oli ne tavalliset, mitä kotoa löytyi. Olin ehkä lasten mielestä tylsä (tai omasta mielestäni), kun en laittanut pillejä laseihin, mutta eivät lapset niitä edes osanneet kaivata. Rakensimme isoveljen kanssa juhlapöytään yhdessä pöytää kiertävän junaradan ja hän sai hakea huoneestaan kaikki junat koristeiksi.

Kakun virkaa toimitti jäätelöstä tehty veturi ja sen perässä tuleva hiilivaunu oli kaurajäätelöä, johon oli pilkottu gluteenittomia lakunpaloja, joten kakusta sai helposti laktoosittoman, maidottoman, munattoman, gluteenittoman ja vegaanin. Metsien ja vuorten tapainen koriste olikin vanha kunnon cocktail-tikku siili, joita teimme kaksi kappaletta. (Seuraavana päivänä tein kaalipataa näistä ”vuorista”) Tikuissa oli gluteenittomia lihapullia, viinirypäleitä, juustoa ja kurkkua. Näistä teimme erilaisia sekoituksia joista jokaiselle olisi jotain. Toisena suolaisena oli kalkkunarullat, gluteenittomiin tortillalättyihin levitin Oatlyn påMackan-levitettä ja sisään pilkoin savukalkkunaa ja rullasin kiinni. Laitoin rullat kolmeen osaan, joten jos lapsi ei niistä piitannut, ei hävikkiä tullut paljon. Tarjolla oli myös vähän karkkia, mutta pienissä määrin. Juomana oli itsetehtyä mehua tai vettä.

Lahjat avasimme syömisen jälkeen ja jokainen lahjoista oli kovasti isoveljen mieleen! Kaikilla leluilla on leikitty ja lahjaksi saatu HopLop-käynti on käytetty. En edes oikein malttaisi odottaa ensivuoden synttäreitä. Haluan silloinkin järjestää ekologiset ja krääsättömät synttärijuhlat.