Tervetuloa meille! Meidän perhe asustelee Vaasassa, rintamamiestaloalueella nimeltä Asevelikylä, josta bloginikin on saanut nimensä. Ajattelin näin viikkosiivouspäivän kunniaksi hieman esitellä meidän kotia ja miten meillä pysyy järjestys yllä, vaikka kaksi (välillä kolme, jos mieheni lasketaa mukaan) tihulaista kovasti yrittää levittää tavarat ympäriinsä. Rakastan järjestystä, joten meillä on yleensäkin siistiä ja kerran viikossa (aina torstaina, koska olen rutiinien orja) teen viikkosiivouksen. Matot pihalle, lelut paikoilleen, uudet lakanat ja niin edelleen.. Tänään siis torstai ja nyt nautiskelen jätskistä siivotussa kodissa ja odottelen viikonlopun saapumista.

Olemme asuneet meidän kodissa pian viisi vuotta, jonka aikana olemme tehneet kodissamme pientä pintaremonttia. Kiittelen edelleen joka päivä edellisiä asukkaita, jotka olivat tehneet talossa perusteellisen remontin vanhaa taloa kunnioittaen. Tämä koti oli meille kun tehty! Tässä on ihana kuisti, johon mahtuu tuplakärryt, rattaat ja lipasto, jossa on laatikko jokaiselle. Isoveli löytää helposti itse tarvikkeensa, kun on vain yksi paikka mistä etsiä. Hän pystyy valitsemaat itse vaatteensa ja pukemaan päälle, kun puen pikkusiskoa. Kuistilla on myös komero, joka kätkee sisäänsä kenkäkaapin ja komeroon mahtuu myös kypärät ja muut tarvittavat välineet. Lapsille on omat naulakot, missä pidetään käyttövaatetta. Kun tullaan sisälle kuistilta, eteisessä olevassa kaapissa on takkeja, ulkohousuja ja villapaitoja. Kaapin päällä olevaan koriin voi heitellä villavaatteita ja kaulahuiveja. Villasukillekin on oma korinsa, josta voi valita mieleisensä.

Meillä saa leikkiä jokaisessa huoneessa ja siksi meillä on muutama lelukori myös olohuoneessa. Pöydän alla majailee duplot ja isossa pärekorissa on sekalainen seurakunta leluja. Kutsutaan sitä isoveljen kanssa kamalaatikoksi. Sinne siivoamme yhdessä illalla lelut, millä on päivän aikana leikitty. Olohuoneessa on myös paikka kirjoille ja peleille. Kaikille löytyy oma paikka, mutta se ei ole niin vaarallista, jos joku eksyy väärään paikkaan. Pääasia, että lelut kerätään yhdessä pois. Joskus saatamme jättää esille hienot duplorakennelmat, koska vaivalla rakennettuja on kurja heti siivota pois. Niillä leikimme aikansa ja kun tulee uusien leikkien vuoro, siivoamme ne pois. Olohuoneessa on usein myös maja, mutta torstaisin ”pyörremyrsky” vie sen, joten saan imuroitua majan alta.

Olohuoneen vieressä on ”työhuone”, jossa meillä oli ennen vinttiin siirtymistä makuuhuone. Työhuoneessa onkin talon ainoat uudet kalusteet, jotka hankimme muuttaessamme. Liukuovet kätkee sisäänsä hyllyjä ja koreja, jotka olivat vaatekaappimme tässä majaillessamme. Huoneessa on myös käsityönurkkani ja toimii vierashuoneena, jos meillä on kylässä ystäviä. Useimmiten sänky toimii uimahyppytornina, kun patja levitetään lattialle.. Renkaat ovat olleet kovassa käytössä, isoveli sai nämä 2-vuotis syntymäpäivälahjaksi.

Rintamamiestaloille tyypilliseen tapaan, meillä on hyvin pieni vessa keskellä alakertaa. Puulattia vessassa on mielestäni aivan ihana! Vaikka vessa on pieni, mahtuu tänne vielä tarvittaessa pottakin. Hauskinta tässä on se, että meillä on kellarissa vieläkin pienempi wc, johon mahduin raskaana ollessani vain peruuttamalla.

Keittiöstäkin löytyy leluille oma korinsa, koska lelut löytää kaikkialle. Ja helpottaa ruuan laitossa, kun lapsilla on jotain tekemistä. Tosin mielekästä on myös kiskoa purkkilaatikosta kaikki lattialle, tai muuta vastaavaa.. Olenkin tyhjännyt alimmat laatikot keittiöstä jo muutama vuosi sitten, joten saavat kiskoa rauhassa. Meillä on keittiössä isovanhempieni ihana vanha pöytä, joka täytyy vielä pitää piilossa kerniliinan alla niin kauan, kun lapset ovat pieniä. Mikron vieressä olevassa korissa on meidän kestotalouspaperit, jolla pyyhitään ensin pienet kädet ja suu ja sen jälkeen pyyhäsen lattian sormiruokailija jäljiltä! Näin pysyy lattiakin siistinä ruokailujen jälkeen. Meillä on tapana iltaisin tyhjätä tiskari ja siivota keittiö, aamu on mukavampi aloittaa puhtaalta pöydältä. Ja tämä on tarttunut minulle mieheltäni!

Keittiöleikki on pitkään ollut sellainen, joka ei ole jaksanut kiinnostaa, kunnes keksin siirtää keittiön vintin aulan tyhjään nurkkaan. Nyt olemme leikkineet siellä joka päivä ja lapset viihtyvät erittäin hyvin tämän parissa. Leikkejä on muutenkin kiva välillä vaihdella, kaikkea ei kannata olla esillä, koska muuten ei pysty keskittymään oikein mihinkään tiettyyn. Vintin aula on nyt muutoksessa, kun hoitopöydästä luovutaan eikä sen tilalle ole vielä olemassa mitään. Meillä ei ole tapana ostaa huonekaluja uutena, vaan kaikki on tullut kierrätettynä meille.

Isoveljen huoneessa on kaikille leluille oma paikkansa. Autot löytyy yhdestä laatikosta, junarata toisesta ja pikkusiskon lelulaatikkokin on saanut paikkansa minun vanhasta Lundian hyllystä. Hyllyssä on myös kamalaatikko, mihin heitellään sellaiset lelut, mille ei ole mitään parempaa paikkaa. Leikkejä voi sekoittaa, mutta tuntuu, että isoveljenkin on helmpompi valita leikki, kun on selkeät paikat, mistä joku lelu löytyy. Tällä hetkellä huoneen on vallannut tiipii, jossa käymme retkellä. Toinen ikisuosikki on pöytä-Stiga, millä otetaan matsit lähes päivittäin. Välillä vaihtuu leikit junarataan ja silloin joku muu leikki kerätään pois. Siivoamme yhdessä iltaisin, mutta hän osaa myös itse laittaa lelut omille paikoilleen.

Meidän makuuhuone on varmaan talon ainoa paikka, missä ei ole leluja, pikkusiskon pehmoisia kavereita ja iltasatukirjoja lukuunottamatta.Täälläkin saa leikkiä, mutta tänne ei leluja jätetä. Pikkusisko nukkuu meidän huoneessa vielä ainakin vuoden, jatkosta emme ole edes keskustelleet. Jossain vaiheessa pikkusisko tulee saamaan tämän huoneen omakseen ja me muutamme takaisin alas, mutta siihen on vielä monta vuotta.

Kellarissa meillä on kodinhoitonurkka, vierashuone (pelihuone), varastohuone sekä sauna ja suihkut. Rakastan lajittelua, joten pyykitkin on lähes aina lajiteltu. Kuskaan puhtaat pyykit vinttiin aina, kun kori on täynnä. Omasta mielestäni on helpointa laittaa pyykit heti paikoilleen, eikä pyykkivuoria pääse syntymään, kun pesee (täyden!) koneellisen aina kun siltä näyttää. Vaatteiden silityksestä luovuin, kun pikkusisko syntyi, mutta lakanat mankeloin aina!

Jos jäi joku mietityttämään meidän tavaransäilytyksestä, laita ihmeessä viestiä! Kirjoittelen ehkä myöhemmin uuden tekstin meidän pintaremontista ja mun yhdestä harrastuksesta, eli huonekalujen metsästyksestä!

Kotiäitinä tulee laitettua ripsiväriä naamaan todella harvoin, puhumattakaan siitä, että meikkaisi yhtään enempää. Työelämässä ripsivärin laittaminen oli arkiaamun rutiini, mutta viimeiseen 3,5 vuoteen ei sellaista rutiinia ole ollut, paitsi viimeiset 3 viikkoa, jotka testikäytin Boho Green Make-Upin uutuus ripsiväriä, Mascara Gypsy volumea. Ai että miten piristävää oli laittautua päivisin! Boho Green Make Upin tuotteet ovat luonnonskosmetiikkaa ja minulla onkin ollut etsinnässä hyvä ripsiväri!

Boho Green Make-Up Suomi haki facebookissa sekä instagramin välityksellä eri elämäntilanteissa olevia henkilöitä mukaan testiryhmään ja minä pääsin onnekkaana mukaan! Testaajien piti sitoutua käyttämään ripsiväriä kolmen viikon ajan vähintään neljänä päivänä viikossa. Testijakson jälkeen vastasimme kyselyyn, missä piti kiinnittää huomiota tuotteen pysyvyyteen, helppokäyttöisyyteen, tuntuun, lopputulokseen, pakkauksen ulkonäköön ja hintaan. Boho Green Make Up on sitoutunut ympäristönsuojelullisiin tavoitteisiin ja kestävää kehitykseen. Tämäkin tuote on pakattu kierrätettävään pakkaukseen ja Mascara Gypsy Volume on vegaaninen. Heille on myös myönnetty useita sertifikaatteja, jotka takaavat luonnonmukaisuuden. Hinnaltaan ripsiväri ei minun mielestäni ole kallis, tuote maksaa jälleenmyyjillä alle 18 e.

Olen siirtynyt lähes kokonaan luonnonkosmetiikkaan viimeisten vuosien aikana. Minulla on enää muutama tuote ns. tavallista kosmetiikkaa, jotka vaihdan sitten luonnonkosmetiikkaan, kunhan joskus loppuvat. Täydellistä ripsiväriä en ole löytänyt kummaltakaan puolelta, mutta tämä vaikutti alusta alkaen oikein lupaavalta! Pakkaus on ainakin aivan ihana! Usein käy niin, että uusi ripsari on hyvä vain parilla ensimmäisellä kerralla, mutta teho jotenkin laantuu.. Tällä kertaa ei kuitenkaan käynyt niin, vaan tuote on ollut tosi hyvä! Gypsy volume lupaa lisää tuuheutta ja lisää pituutta ja molempia on tullut. Ripsari ei varise, pysyy hyvin paikallaan ja sen saa pois vain vesipesulla! Testijakson aikana ei satanut vettä kertaakaan, joten en osaa sanoa kuinka vesisateella käy. Luultavasti ripsivärit leviää, koska vedellä pestäessä ripsiväri lähtee tosi helposti pois. Huonoa tuotteessa on, että minua se hieman kirveli, jos sitä joutui laittaessa tai poispestäessä silmiin.. Näin on käynyt muidenkin luonkos-ripsareiden kanssa, joten olin siihen varautunut. Viimeisin käyttämäni Benecosin ripsari ei kirvellyt, enkä ole selvittänyt, mille ainesosalle olen yliherkkä.

Testijakson aikana (niinkuin aina muutenkin) ulkoilimme joka säässä ja kun Vaasassa tuulee aina, tuli testattua, miten ripsari pysyy kasvoilla kovassa viimassa. Ja pysyihän se! Harrastuksiini kuuluu jooga ja juoksu, mutta juoksemaan en päässyt missään vaiheessa, koska lenkkipoluille olisi vaadittu luistimet! Sen sijaan kävin luistelemassa, potkuttelemassa meren jäällä ja joogassa ja jokaisen aktiviteetin jälkeen ripsarit oli vielä oikealla paikalla.

Kiinnostuin luonnonkosmetiikasta, kun odotin esikoistani ja luin, että ripsiväreistäkin imeytyy elimistöön haitallisia kemikaaleja. En enää muista mistä tämän luin, mutta siitä se lähti. Nykyisin tulee vältettyä kaikenlaista teollista shampoista kodin pesuaineisiin ja kasvatin oman hiusvärinikin takaisin. Lasten myötä kiinnostus teollisiin kemikaaleihin on vain kasvanut ja kun pikkusisko joskus tulee siihen ikään, että meikit alkavat kiinnostaa, toivon hänelle tulleen tutuksi jo vaihtoehtoinen kosmetiikka. Tosin toivon, että 10 (15 jos isältänsä kysytään) vuoden päästä luonnonkosmetiikka on jo tavallisen kosmetiikan kanssa tasoissa.

Testijakson jälkeen olen meikannut vain muutaman kerran, mutta nekin kerrat on piristänyt omaa (välillä nuhjuista) oloa. Miksi sitä ei laittautuisi omaksi iloksi paljon useammin? Ehkä niin täytyy tehdä. <3

Minut löytää instagramista nimellä @ansuvilaakso

Ihanaa, lunta tulee taivaalta ja marraskuu on pian selätetty! Nyt viimeistään aika suunnata katseet joulun odotukseen ja mikä parasta, tehdä joulukalenteri lapsille! Ompelin meidän häihin säkkikankaasta pussukoita hääkarkeille ja ne ovat meillä uusiokäytössä joulukalenterina. Tämä on toinen joulu, kun isoveli saa avata kalenterin luukkuja. Viime vuonna piilottelin luukkuihin kuivahedelmiä, koska pikkusiskon laskettu aika oli joulukuun alussa, joten kuukauden etukäteen suunnittelu ei ollut silloin mahdollista. Mietin jo viime vuonna, että olisi ihana tehdä yhteisen tekemisen joulukalenteri ja nyt voin vihdoin toteuttaa sen!

Ompelin pienet pussit säkkikankaasta jo meidän häihin.

Näistä kalentereista on ollut paljon keskusteluita esimerkiksi Facebook-ryhmissä ja sieltä olenkin napannut muutaman idean. Onneksi on olemassa näitä ryhmiä niin ei ideat lopu kesken! Kun mieheni piti lasten huomion toisaalla, kasasin kalenterin valmiiksi. Tonttu kävi jo viime vuonna laittamassa kalenterin, joten Teppo-tonttu on tälläkin kertaa kyläillyt meillä ja jättänyt kalenteriin erilaisia viestejä ja herkkuja. Kirjoitin itselleni järjestyksen ylös, etten unohda toteuttaa mitään puuhia.. Ensimmäisessä luukussa on kirje Tepolta, joka kuuluu näin: Hei ja hyvää joulukuuta. Jotta joulunodotus sujuisi hieman nopeammin, olen järjestänyt teille mukavaa puuhaa jokaiseksi päiväksi. Muistathan myös lukea Suuren metsän joulu-kirjaa ja nauttia joulunodotuksesta perheen kanssa. Olen myös jättänyt pikkusiskolle pienen yllätyksen jollekin päivälle. Hyvää joulunodotusta. Teppo-tonttu.

Ensimmäisessä luukussa on kirje tontulta sekä muistutus lukea Suuren metsän joulu-kirjaa. Kirja on myös eräänlainen joulukalenteri

Meidän kalenterin yhteiset tekemiset:

• Kartta uuden satukirjan luo – kirpparilta ostettu kirja piilossa
• Kodin koristelu – pussista löytyy tonttu
• Kirje joulupukille – pussissa liimaa ja sakset, jolla leikkaamme lelulehdistä kuvia
• Piparitaikinan teko – pussissa piparimausteet ja muotti
• Piparien leivonta – luukusta löytyy nameja ja sokerikuorrutetta
• Elokuva-ilta – pussissa on viesti tontulta, jossa kehotetaan laittamaan dippikasviksia valmiiksi iltaa varten
• Edvininpolun joulupuuro – luukusta löytyy manteleita ja viesti tontulta (tämä 8.12)
• Lasten kauneimmat joululaulut – tontulta viesti (tämä on Huutoniemen kirkossa 9.12)
• Joulukorttien askartelu – luukusta löytyy tarroja, sakset ja liimaa (tässä kohdassa äitin täytyy olla hereillä ja siirtää ne edellisen askartelun jäljiltä!
• Uimareissu – tonttu on vienyt pussiin uikkarit
• Kuusen haku – pussiin on viety pieni joulukuusi
• Kuusen koristelu – luukusta löytyy kuusen koristeita
• Lintujen joulutervehdys – pussissa linnunsiemeniä, teemme yhdessä linnuille siemenkakun
• Joulunviettoon lähtö – eväsrusinat pussissa
• Aattona pussista löytyy sellainen minikirja joka toivottavasti luetaan yhdessä serkkujen kanssa. <3

Lisäksi luukuista löytyy pähkinöitä ja suklaata sekä kirpputorilta löytynyt pikkuauto. Pikkusiskolle on yhtenä päivänä pieni lelu.

Pusseista löytyviä esineitä, jotka kuvaavat yhteistä tekemistä

Luukkuihin on kätketty myös muutamia herkkuja. Meillä ei juuri syödä karkkia, mutta jouluna voi vähän saada.

Lähdemme lasten kanssa etukäteen Turkuun ja mieheni tulee viikonloppuna perässä, joten hän saa ripustaa kalenterin keittiöön roikkumaan. En malta odottaa isoveljen ilmettä. <3

Hyvää joulunodotusta

Tyrni on aivan mahtava c-vitamiinipommi ja me kävimmekin viikonloppuna poimimassa tätä kirpeätä herkkua. Niin no, herkku ja herkku, mutta tänä vuonna tyrni oli tosi hyvän makuista, eikä ollenkaan niin kirpeätä kuin aiempina vuosina! Kannattaa aina maistaa yksi marja siitä pensaasta, mistä meinaa poimia, koska eri pensaissa on eri makuisia marjoja. Eräässä pensaassa oli nimittäin todella kamalan makuisia marjoja.. Tyrniä kasvaa luonnonvaraisena täällä rannikolla, joten sitä saa poimia vapaasti.

Meren rannalla tyrnissä

Kantorepun kanssa oli ihan hyvä poimia

Meillä ei ihan hirveästi kulu tyrniä, joten poimimme sitä tänä vuonna vain litran verran. Jotkut ”poimivat” tyrniä puristimilla, jolloin tyrnistä puristetaan suoraan mehut, ja kuoret ja siemenet jäävät pensaisiin. Me haluamme kuitenkin hyötykäyttöön koko marjan, joten poimimme marjat yksitellen. Tyrni sisältää lisäksi e-vitamiinia, kuitua ja hyviä rasvahappoja, jotka haluan saada käyttöön. Tyrniä poimiessa saa olla aika varovainen, koska pensaissa olevia piikkejä ei meinaa erottaa. Poimiva käsi on usein haavoilla ja siinä kädessä, joka pitelee pensasta, on hyvä olla nahkahanska. Paappani on väsännyt tyrnin poimintaan näppärän putken, jonka terävän pään ansioista marjan saa pensaasta helposti irti ja se tipahtaa putkeen säilöön.

Työhanska toiseen käteen niin ei tyrnin piikit pistä

Nämä putket on hyviä apuvälineitä tyrnin poimimiseen

Tyrnissä

Me teemme tyrnistä mehua ja pakastamme sen jääpalapusseissa. Näin tyrni säilyy hyvin ja saa napattua pakkasesta kerta-annoksen. Laitoimme tyrnit tehosekottimeen, jonka jälkeen kaadoimme mehun siivilän läpi litran mittaan. Siivilään jäi kuoret ja siemenet ja puhdas mehu meni mittaan. Siitä olikin sitten helppo kaataa mehu suoraan jääpalapusseihin. Meillä on sellaisia jääpalapusseja, jotka sulkeutuu itsestään, kun ne ovat tarpeeksi täynnä. Kannattaa kokeilla pussien pitävyys jonkun astian päällä, ettei mehu mene hukkaan, jos pussin suu ei pidäkkään.. Näinkin on saattanut joskus käydä..

Tyrnit tehosekottimella murskaksi

Siivilällä erotellaan mehu ja siemenet, jotka myös hyödynnetään

Säilömme tyrnimehun jääpalapusseissa

Siivilään jääneet kuoret ja siemenet kuivatin kuivurissa (isovanhempani ovat kuivanneet uunissa), jonka jälkeen jauhoin ne vielä hienoksi tehosekottimessa. Tätä ”terveyspulveria” käytän esimerkiksi myslissä tai laitan sitä leipätaikinan joukkoon.

Siemet ja kuoret erotellaan mehusta ja kuivataan

Tyrnipulveria voi käyttää myslin joukossa tai leipätaikinassa

Tyrnijääpaloja olen käyttänyt myös kiisselissä, puolen litran kiisseliin menee n 3 palaa. Lisään jääpalat yleensä vasta, kun kiisseli on saostunut niin vitamiinit eivät mene kuumentaessa hukkaan! Ja jotta kiisseli maistuu myös jälkikasvulle, päälle voi laittaa vaikka Vanillaa. Kiisseli katoaa nopeasti parempiin suihin. Kannattaa kokeilla!

Meidän pihan omenat taitavat olla aika aikaista lajiketta, sillä nyt ne on kokonaan saatu pois puista ja säilöttyä! Muumio-omenoita oli jonkun verran ja ampiaiset söivät osansa, mutta jäljelle jääneet on säilötty hilloksi, omenalastuiksi ja osan olen pakastanut. Omenahillo on ihanaa ja sitä tehdäänkin meillä yleensä iso satsi. Jos meidän pikkusisko söisi soseita, olisin keittänyt hänelle sitä pakkaseen samalla, mutta koska meillä sormiruokaillaa niin soseille ei ole tarvetta. Nyt on hyvä aika tehdä hilloa, ja tällä ohjeella on aina tullut hyvää. Alunperin nappasin ohjeen Dansukkerin hillosokeripussin takaa. Dansukkerin sivuilta löytyy muitakin vaihtoehtoja omenahillon tekoon.

5 kg omenia hilloksi

Käytän hilloon molempia meidän pihan omenia, toinen on valkea kuulas ja toista en edes tiedä. Toisten omenoiden kuori hieman punertaa ja on hyvän makuinen. Poimimme tänä vuonna hilloa varten n. 5 kg omenoita ja valmista hilloa tuli 7 litraa. Meillä on tapana antaa hilloa eteenpäin, koska meillä ei ihan tuota määrää syödä vuodessa. 😀 Kunhan vain omenoita ei mene roskiin, olen tyytyväinen.

Let’s omppuhillo

Hillon tekoon tarvitsee:

2,5 kg omppuja (kuorimattomia)

1 kg hillosokeria

2 dl vettä

Sitruuna

Kanelitanko

Puhtaita ilmatiiviitä lasipurkkeja tai jos pakastat, niin pakastusrasioita.

Kaneli antaa hillolle hyvän maun

Alkuperäisessä ohjeessa ei ole kanelitankoa ja sitruunamehukin on valintakysymys, mutta mielestäni ne antaa hillolle hyvän maun, joten kannattaa käyttää niitä.

Ensimmäiseksi tapaan laittaa uunin päälle (100 astetta) ja laitan sinne lasipurkit kuumentumaan.

Olemme aikaisempina vuosina kuorineet omenat, koska meillä on ilmeisesti ollut ylimääräistä aikaa. Tänä vuonna kokeilimme vain poistaa siemenkodat omenoista ja kappas vaan, hillon teko muuttui paljon helpommaksi. Lohkoimme omenat neljään osaan ja laitoimme ne isoon vesiastiaan odottelemaan keittämistä. Vesi estää omenoita tummumasta, joten hillo pysyy kauniin värisenä.

Omenat kannattaa pitää vedessä niin ne ei tummu

Valmiit lohkot höyrytetään pehmeiksi pienessä määrässä vettä. Laitan yleensä jo tässä vaiheessa kanelitangon kattilaan, jotta siitä tarttuisi mahdollisimman paljon makua omenoihin. Pehmenneet omenat pyöräytän sosemyllyn läpi, jonka siivilään jää kuoren kovat osat. Tämän vaiheen voi myös tehdä sauvasekoittimella. Jos haluat tehdä samalla vauvalle sosetta, tai muuten vaan makeuttamatonta omenasosetta, voi tässä vaiheessa laittaa sosetta rasioihin. Omenasoseeseen kannattaa lorauttaa päälle sitruunamehua, ettei sose tummu.

Tämän kohdan voi tehdä myös sauvasekottimella

Valmis sose kannattaa punnita, sillä 2 kg:aan sosetta menee 1 kg hillosokeria. Meillä meni pikkuisen yli sen, joten pakastin sosetta ilman makeutusta. Soseen sekaan laitetaan 2 dl vettä, sitruunan mehu, kanelitanko ja hillosokeri ja sosetta keitetään n. 10 minuuttia. Ota kanelitanko pois ennen hillon purkittamista.

Soseen voi säilöä myös pakkaseen, kannattaa laittaa sekaan hieman sitruunaa

Taso kannattaa vuorata sanomalehdillä, sillä omenahillo on tahmaista ja lasipurkit kuumia. Ota lasipurkit uunista ja kaada sose varovasti purkkeihin. Tapaan keittää hillopurkkien tiivisteet varmuuden vuoksi, joten laitan ne purkkeihin kiinni vasta viimeisessä vaiheessa. En ole tutkinut, voisiko tiivisteet pitää purkeissa, kun ne ovat uunissa. Onko kenelläkään tietoa? Ole varovainen, kun laitat purkkeja kiinni, hillo on todella kuumaa. Jäähdytä hillopurkit, laita ne kylmään ja nautiskele. Meillä hillot ovat säilyneet hyvänä aina seuraavan sadon tuloon asti.

Omenasato purkissa

Loppuun vielä pieni pakastusvinkki! Jos aika ei riitä muuhun (tai olet jo hillonnut ja mehustanut ja ties mitä..) niin kannattaa omenat pilkkoa pieniksi ja pakastaa ne paloina. Laitoin hieman sokeria sekaan, myös sitruunamehua voisi käyttää. Pakastettu omena sopii erinomaisesti smoothieen tai jos keskellä talvea iskee omenapiirakan himo niin silloin on valmiita omppupaloja pakkasessa. Instagramissa minua seuraavat näkivätkin jo viime viikolla tämän vinkin. Minut löytää instagramista nimellä @ansuvilaakso.

Omenat voi pakastaa kuutioina

Makoisia omppuhetkiä!

Meidän pihan omenapuiden sato on poimintavalmista. En haluaisi heittää yhtään omenaa kompostiin, joten olen yrittänyt keksiä erilaisia säilömistapoja ompuille. Kuivatut omenalastut on meidän perheessä suurta herkkua ja kuivuri suriseekin tasaiseen tahtiin aina syksyisin. Ilmassa leijuu aina syksyisin ihana omenan ja kanelin tuoksu, kun kuivuri kuivaa omenia.

Omenat kuivurissa

Parhaat omenalastut tulee hieman kirpeistä valkeakuulaista (tässä vertailussa on mukana vaan meidän pihan omenat..). Omenat saisivat olla tiiviitä, jotta niissä säilyisi mehukkuus, vaikka ne kuivattaakin.

Omenat talteen

Meidän kuivuriin mahtuu kerrallaan noin 8 isoa omenaa. Leikkaan omenoista ensin kummankin päädyn pois, koska jos omenalastussa on liikaa kuorta ja vain vähän hedelmää, se kuivuu liikaa. Päätyjen poistamisen jälkeen otan omenaporalla keskiosan pois.

Poista omenista keskiosa ja päädyt

Siivutan omenan ohuiksi siivuiksi ja asettelen ne kuivurin ritilöille. Laitan ritilöiden alle sanomalehtiä, koska sirottelen omenoiden päälle hieman ceylon-kanelia makua antamaan. Apuna käytän teesiivilää, jotta kaneli levittyy tasaisesti. Kaneli voi olla ihan tavallista kanelia, me olemme siirtyneet käyttämään ceylon-kanelia, koska sitä saa antaa myös alle 1-vuotiaalle matalan kumariinipitoisuutensa ansiosta.

Sirottele päälle kanelia

Omenat kuivuvat kuivurissa noin vuorokaudessa ja säilyvät ilmatiiviissä purkeissa ainakin seuraavaan kesään asti. Ensimmäiset omenalastut syödään aina heti, mutta jossain vaiheessa täytyy ruveta laittamaan purkkeja piiloon, että herkkuja riittäisi vielä pitkälle talveen asti. Ennen kuivurin hankkimista kuivasin omenoita ihan vain naruun pujoteltuina. Omenoita voi kuivattaa myös uunissa tai esimerkiksi saunan jälkilämmössä. Näitä herkkuja kannattaa ehdottomasti kokeilla! Olen tehnyt omenoista myös hilloa, siitä lisää seuraavassa postauksessa!

Pikku apulaisellekin löytyi sopiva homma

Huomasitko, että Asevelikylässä on myös Facebookissa? Käyhän tykkäämässä. <3

Vihdoinkin on sadonkorjuun aika! Tänä vuonna se tuli hieman aikaisemmin, kuin yleensä, mutta olen jo muutaman viikon halunnut päästä säilömään pihan herkkuja. Meillä on pihalla punaviinimarjapensaita 7 kpl ja 2 kpl mustaviinimarjapensasta, joiden sato alkoi olla valmis korjattavaksi. Alkuviikosta keräsin muutaman litran punaherukoita pakkaseen, niitä käytämme sitten talven aikana esimerkiksi smoothiessa. Suurimmasta osasta marjoja keitän mehua. Teen aina sekamehua, johon käytän punaherukoita, mustaherukoita ja pihassamme kasvavia vadelmia. Marjojen määrät vaihtelevat joka vuosi, joten jokainen erä maistuu aina erilaiselta. Pääosassa on aina punaherukat, koska niitä meillä on ylivoimaisesti eniten.

Marjat mehuksi

Meidän punaviinimarjapensaissa oli viime vuonna joku tauti, ja jouduimme leikkaamaan pensaista ison osan pois. Totesimme, että on parempi leikata huonot pois ja saada seuraavana vuonna hieman pienempi sato, kuin antaa taudin levitä entisestään. Onneksi huonojen oksien poistaminen auttoi, koska marjat olivat isoja ja tauti oli kokonaan poissa! Tänä vuonna saimme kaikki marjat talteen, on inhottava joutua heittämään mitään pois.

Kerään pelkät marjat puskista ja jätän varvut paikoilleen

Olemme asuneet Asevelikylässä nyt 4 vuotta, joten tämä on neljäs kerta, kun teen mehua. Kaksi ensimmäistä kertaa minulla oli äitini apuna, mutta nyt olen onnistunut keittelemään sitä itsekin. Minulla on käytössä isovanhempieni vanha mehu-maija, johon mahtuu 9 litraa marjaa. Tänä vuonna tein mehua noin 8 litrasta marjaa: 7 litraa punaisia viinimarjoja, 7 dl vadelmia ja 3 dl mustia viinimarjoja. Käytän mehun säilöntään sokeria ja pullotan kuuman mehun kuumiin pulloihin, jolloin en tarvitse muita säilöntäaineita. Tapoja on varmasti yhtä monta, kuin on mehun tekijääkin, mutta tämä tapa on mielestäni helppo tapa tehdä mehua.

Ohjeet mehun tekoon:

Tarvitset: Mehustimen, ison kattilan, sokeria, patakintaat, lasipulloja, pullonkorkkeja, litran mitan, veitsen, kangaspaloja, sanomalehtiä

Vanhoista verhoista leikatut kangassuikaleet ovat hyvä apu mehunteossa

Laita ensimmäisenä uuni 100 asteeseen. Laita uuniin puhtaat lasipullot kuumenemaan. Anna pullojen olla uunissa vähintään tunnin verran.

Kuumenna mehupullot 100 asteisessa uunissa

Täytä mehustimen alin kerros vedellä. Laitan sinne yleensä kuumaa vettä, niin kiehuminen alkaa nopeammin. Tarkkaile veden määrää koko mehun keiton ajan, vesi ei saa päästä loppumaan.

Punaisia ja mustia viinimarjoja sekä vadelmaa mehuun

Kaada marjat mehu-maijaan ja aseta iso kattila tuolille/jakkaralle letkun alapuolelle, mihin mehu saa rauhassa valua. Anna mehun valua noin tunnin verran tai kunnes letkusta valuu mehua enää tippoina. Minä valutin mehua tällä kertaa 45 minuuttia. Marjoja voi välillä käydä sekoittelemassa. Kun kurkkaat alimpaan kerrokseen, muista sulkea mehuletku puristimella, ettet saa kuumaa mehua päällesi. Kun mehu on valunut, kallista varovasti kahta ylintä kerrosta, keskikerrokseen jää mehua, jonka saat kattilaan kallistamalla. Varovaisuutta myöskin tässä kohdassa, ettei kuuma mehu roisku joka puolelle.

Mehu-maija

Mehu-maijan voi nyt laittaa syrjään ja nostaa liedelle kattilan, missä mehu on. Lisää mehuun sokeria 2 dl/litra. Kiehauta mehu. Me poimimme marjat aina ilman varpuja, joten meillä ei ole mehussa roskaa, eikä mehun pintaan tule vaahtoa. Jos sitä kuitenkin tulee, kuori se lusikalla tässä vaiheessa pois.

Laita pullonkorkit kattilaan ja kiehauta ne. Nosta muutama pullo kerrallaan sanomalehdellä vuoratun pöydän päälle. Varo koskemasta mehupullojen suuhun, että ne pysyy steriilinä.

Keitä korkkeja kiehuvassa vedessä

Kaada kattilasta mehua esimerkiksi litran mittaan. Kiedo kangaspala (leikkasin näitä soiroja vanhoista verhoista) pullonkaulan ympärille ja kaada varovasti mehua kallistettuun pulloon. Tapaan pitää tässä vaiheessa patakinnasta siinä kädessä, millä pidän mehupullosta kiinni. Tämä ei ole välttämätöntä, mutta minä en kestä kuumaa niin hyvin, niin tämä on miellyttävämpi vaihtoehto. Kangaspalasta täytyy pitää tiukasti kiinni, koska pullotettava mehu on tulikuumaa. Älä siis päästä irti pullosta. Kun pullo on melkein täynnä, nosta se pystyyn ja kaada täyteen. Pintaan tulevat kuplat kaavin yleensä veitsellä pois.

Kaada kuuma mehu kuumaan pulloon niin et tarvitse säilöntäainetta.

Kuori veitsellä vaahdot pois

Ota haarukalla pullonkorkki vedestä ja aseta se varovasti pullon päälle. Minulla on niin sopivat pullonkorkit, että ne saa pullon suulle vain painamalla. Tässäkin täytyy muistaa, ettei koske korkin sisäpuolelle.

Aseta korkki pullon päälle, muista olla varovainen!

Pyyhi mehupullot rätillä puhtaaksi ja nosta jäähtymään. Kun mehu on kylmää, laita se jääkaappiin. Mehu säilyy kylmässä ainakin seuraavaan kesään.

Pyyhi pullo puhtaaksi ja laita jäähtymään

Sekamehua oman pihan marjoista

Kun pahimmasta siitepölykaudesta on päästy, on aika nauttia kesästä ja koivun tuoksusta. Olen pahasti allerginen koivulle, joten en keväisin kauheasti piittaa koivupuista. Se on kuitenkin lemppari puuni ja onneksi meidän pihassa kasvaa iso ja mahtava koivu. Haluan kovasti käyttää hyödyksi luonnon antimia ja olenkin muutamana vuonna kerännyt koivunlehtiä talteen. Mahlaa en ole koskaan kerännyt, mutta haluaisin sitäkin joskus kokeilla. Tällä kertaa tarkoituksena oli tehdä saunatuoksua ja kuorinta-ainetta, johon keräsimme isoveljen kanssa lehtiä tänään.

Lehtiä keräämässä

Kuorinta-aineen ohjeen löysin Strömsön sivuilta muutama vuosi sitten. Kokeilin tätä ensimmäisen kerran viime vuonna ja se oli niin ihanan tuntuista iholla että täytyi tehdä tänäkin kesänä lisää. Kuorinta-aine säilyy 6-12kk huoneenlämmössä, joten jopa synkimpänä vuodenaikana saa nautiskella ihansta koivun tuoksusta täysin luonnollisesti.

Kipollinen lehtiä riitti kuorinta-aineeseen ja kuivaukseen

Kuorinta-aineeseen kerättävät lehdet kannattaa poimia ennen juhannusta, muuten ne saattavat olla liian kovia.

Valmis kuorinta-aine

Tarvittavat ainesosat:

Tyhjiä lasipurkkeja

1 dl koivunlehtiä

2 dl oliiviöljyä

5 dl hienoa merisuolaa

1 rkl hunajaa

Laita kaikki ainekset astiaan ja soseuta sauvasekottimella. Säilytä ilmatiiviissä purkissa.

Keräsimme lehtiä myös saunatuoksua varten. Olemme aina silloin tällöin laittaneet löylyveteen kuivattuja koivunlehtiä ja niitä piti nyt saada lisää. Olen kuivannut lehdet kasvikuivurilla ja säilyttänyt lehtiä lasipurkissa. Kuivaan lehtiä kuivurissa myös tänä vuonna, mutta sen lisäksi kokeilen kuivata lehtiä suodatinpussien sisällä.

Koivunlehdet kuivurin kautta saunatuoksuksi

Laitoin sopivasti lehtiä suodatinpussin sisälle ja ompelin ompelukoneella pussinsuun kiinni. Nostin valmiit pussit kuivumaan ilmavasti. Näitä on kiva viedä mukanaan, jos menee kylään kesällä. Pussi vaan löylyveteen ja nauttimaan!

Suodatinpussit täynnä koivunlehtiä

Tuntuu, että viime viikot on ollut pelkkää pihalla syömistä ja grillausta, eikä arkiruuista ole ollut tietoakaan. Tämähän on siis ollut vain hyvä, koska mielikuvitus ruokien suhteen meinaa välillä olla kateissa.. Huomenna on taas maanantai ja kauppapäivä. Me olemme lähdössä Tampereelle sukulaisiin, joten ihan kaikille päiville ei tarvitse miettiä ruokia. Tietysti reissusakin tulee noudatettua samaa ruokarytmiä, mutta mietitään sitä sitten myöhemmin. Ajattelin kuitenkin inspiraatioksi koota viikon ruokalistan, jos tämä helpottaisi jonkun muun arkea. Kaikki ruuat on kasvis- tai kalaruokia ja maitotuotteet on helposti korvattavissa esimerkisi kauramaidolla. Tälläkin kerralla tein jokaista ruokaa tuplamäärän niin saimme seuraavan päivän lounaalle valmiin annoksen.

Itsetehtyjä kalapuikkoja

Teemme useimmiten kalapuikot itse. Olemme käyttäneet lohta, niinkuin viimeksi, mutta myös esierkiksi tuska käy hyvin. Lohifileet pyöritellään ensin esimerkiksi vehnäjauhoissa, sitten kananmunassa ja viimeiseksi korppujauhoissa. Sitten vain pannulle paistumaan. Kalapuikkojen kaveriksi perunamuusia ja tartarkastiketta!

Kasvisrisotto

Kaipasin vaihtelua arkiruokiimme ja kokeilin elämäni ensimmäistä kertaa tehdä oikeaa risottoa. Aiemmin olen tehnyt risoton tavalliseen riisiin, koska olen ajatellut, että tässä olisi hirveä vaiva. No, ei ollut.. Risottoon tuli porkkanaa, papuja, paprikaa ja kesäkurpitsaa ja valkosipulia. Päälle raastoin parmesaania. Yhdistelin muutamaa eri reseptiä ja toivottavasti muistan seuraavalla kerralla, mitä tein, koska tätä aion tehdä uudestaan.

Pinaattipannaria

Pinaattipannari kuuluu niihin ruokiin, johon kaapeista löytyy aina ainekset. Kaiken lisäksi sen tekeminen on helppoa ja maistuu isoveljelle aina. Tällä kertaa lisukkeina oli perunamuusia ja salaattia. Useimmiten tämä tarjoillaan raejuuston ja porkkanaraasteen kanssa. Pinaattipannari on myös erinomainen retkieväs!

Tonnikalapasta

Tästä reseptistä kiitokset menee eräälle ihanan pienen pojan äidille! Tämä on myös sarjassamme helppoa ja hyvää nopeasti. Ruoka valmistuu 20 minuutissa. Keitetyn pastan sekaan kaadetaan pussillinen pakastepinaattia ja kuumennetaan. Sekaan laitetaan myös tonnikalaa ja aurinkokuivattua tomaattia. Lopuksi päälle hieman fetajuustoa. Emme kauhen usein syö tonnikalaa, mutta silloin kun sitä ostamme, tarkistamme aina, että se on vastuullisesti kalastettua. Pinaattia taas syömme usein. Pakastealtaasta tarttuu jokaisella kauppareissulla mukaan muutama pussi valmiiksi hienonnettua pinaattia.

Peruna-purjo sosekeitto

Sosekeitot on meillä takuuvarma menestys. Isovelikin syö sosekeittoa aina hyvällä ruokahalulla. Tämän hetken suosikki on peruna-purjokeitto. Keiton kanssa täytyy aina olla jotain purtavaa, tällä kertaa raejuusto oli unohtunut kauppaan niin laitoimme päälle auringonkukan siemeniä.

Kasvis-kaalilaatikko

Varhaiskaalilla on nyt sesonki, joten nappasin kaupasta kaalin mukaani. Tämä kaalilaatikko on mielestäni tosi hyvän makuista eikä muistuta ollenkaan sitä kaalilaatikkoa, mitä ylä-asteella välttelin. Tämä vaatii hieman enemmän laittamista, mutta hyvää kannattaa odottaa. Lisäsin reseptiin vielä tetrallisen vihreitä linssejä, niin tuli vielä ruokaisampi. Kannattaa kokeilla! Hyvää (ruoka)viikkoa kaikille!

Ai että, vihdoinkin se kevät koitti oikein kunnolla! Pihamaalla vihertää ja ulkona tarkenee jopa shortseilla. Mikaelilla oli helatorstain lisäksi perjantaikin vapaa, eikä meillä ollut mitään menoja, joten päätimme käyttää koko pitkän viikonlopun pihan kunnostukseen. Ennuste lupasi mahtavaa säätä, niin mikäs sen parempaa, kuin puuhastella pihamaalla. Olimme etukäteen miettineet (myönnetään, tein taas listan), mitä kannattaisi tehdä ja saimmekin paljon aikaiseksi!

Risusavotta, pikku apulaisella asiaan kuuluvat varusteet.

Ensimmäisenä listalla oli risujen vieminen. Kaivoimme maasta ylös muutaman pensaan ja lastasimme peräkärryn täyteen ja veimme sen Stormossenin risuasemalle. Samalla reissulla ostimme sieltä peräkärryllisen kompostimultaa, mitä tarvitsimme useampaan paikkaan. Peräkärryllinen multaa meni kasvimaalle, viljelyslaatikkoihin, kukkapenkkiin sekä yhden pensaan paikalle, mihin istutimme nurmikonsiemeniä. Istutin viljelyslaatikoihin jo kesäkurpitsan taimet, jotka olin esikasvattanut sisällä.

Uutta multaa viljelyslaatikoihin

Istutin kesäkurpitsan taimet viljelyslaatikkoon

Kukkien ja kukkapenkin hoito on kaukana omalta mukavuusalueeltani. Istutan ja hoidan mielelläni hyötykasveja, mutta kukat on vähän vieraampi alue. Kukkapenkki on kuitenkin kaunis, joten yritämme sellaista nyt laittaa alulle. Uusi kukkapenkki tulee vanhan tilalle. Otin talteen vanhat kukkasipulit jo viime kesänä, kun kaivoimme vanhan ja pahasti villiintyneen kukkapenkin ylös. Laitoimme aluskankaan penkin pohjalle ja reunustimme penkin vanhoilla kivillä, jonka jälkeen täytimme sen mullalla. Seuraavaksi täytyy varmaan lähteä katselemaan kukkia.. Vinkkejä hyvistä perennoista saa antaa!

Uusi kukkapenkki tulossa vanhan tilalle

Terassikalusteet jäi jostain syystä pesemättä syksyllä, joten ne kaipasivat kipeästi pesua, samoin kuin itse terassi. Niissä riitti jynssäämistä, mutta niille oli kovasti käyttöä jo tänä viikonloppuna, kun kaikki ruuat syötiin pihalla. Säännöllisistä ruoka-ajoista pidettiin kiinni myös näinä päivinä ja ruokailumukavuuden maksimoimiseksi kävimme ostamassa terassille aurinkovarjon. Ostimme myös uuden pöytäliinan ja sain vihdoinkin yhden penkinpäällisen valmiiksi. Penkinpäällisestä kirjoitan lisää, kunhan olen saanut valmiiksi päälliset myös tuoleille. Niissä saattaa kestää toiset neljä vuotta..

Terassin pesua

Tein penkinpäällisen vanhasta matosta.

Pienet kesävarpaat

Tämä viikonloppu on ollut ihan mahtava, eikä se ole vielä edes ohi! Hyvää huomista äitienpäivää kaikille äideille!