En tiedä, onko niin, että entistä useampi on herännyt ekologisempaan ajattelumaailmaan, vai seuraanko itse esimerkiksi Instagramissa paljon sellaisia tilejä, jotka kannustavat ympäristötekoihin ja vihreämpiin valintoihin. Niin tai näin, meidän perheessä pyritään tekemään luonnolle parempia valintoja. Ympäristötekojen ei tarvitse olla suuria, pienetkin asiat auttavat tekemään maailmasta hieman puhtaamman. Esimerkiksi kangaskassin mukana kantaminen on sellainen teko, josta meidänkin tie kestotuotteiden on alkanut. Jo minun ollessa ala-asteella (eli 90-luvulla) meillä käytettiin kotona kestokasseja ja ne samat kassit taitavat vieläkin olla vanhemmillani käytössä! Pienestä se lähtee.. Ja kun tietoisuus lisääntyy, alkaa huomaamattaan valita enemmän kesto-vaihtoehtoja ja tekemään lisää ympäristötekoja.

Meillä on käytössä kestokassien lisäksi muutama kesto hevi-pussi, joita minun on tarkoitus ommella lisää. Oikeastaan niitäkään ei välttämättä tarvisisi, vaan kaikki hedelmät voisi pakata samaan kangaskassiin ja liimata hintalaput vaikka kassin kylkeen. Tässä on minulla paljon parantamisen varaa, turhan usein nappaan jotain pieneen muovikassiin. Mukaan lähteneet muovikassin päätyy meillä kyllä uusiokäyttöön, joten ihan kertakäyttötuote ne ei meillä ole. Aikoimuksena on lopettaa muovikassien käyttö lähes kokonaan. ”Lähes” siksi, että en vielä tiedä, mihin maustekurkut laittaisin muuten.. Onko teillä jotain ideoita tähän?

Ekoteoksi miellän myös vahvasti sen, että pyrimme käymään kaupassa kerran viikossa. Käymme isossa marketissa autolla ja jos tulee tarvetta täydentää, käymme kaupassa kärrytellen. Suunnittelen etukäteen viikon ruokalistan, jonka mukaan ostamme tarvittavat ainesosat. Näin tulee ostettua vain tarpeeseen, eikä ruoka kerkeä mennä pilalle jääkaapissa, joten ei hävikkiä! Olen hirveän onnellinen siitä, että meillä ei heitetä ruokaa pois. Parhaita keittiöhetkiä ovat ne, kun saa taiottua hyvän lounaan muka-tyhjästä kaapista. Onnistumisen hetkiä on myös ne, kun saa käytettyä joidenkin jauhopussien jämät tai raastaa juustonlopun johonkin ruokaan.

Minä jätin punaisen lihan pois ruokavaliostani ensimmäisen kerran kymmenen vuotta sitten ja kana ja kalkkuna jäi pois kolme vuotta sitten. Kalaa syön edelleen, mutta pyrimme ostamaan esimerkiksi kuhaa tai haukea, niin kuin tänään. Kalastamme keväisin, joten sitä riittää silloin omastakin takaa. Kotona meillä syödään kasvisruokaa tai kalaa, vain joskus harvoin mieheni ja muu perhe syö jotain lihaa, varsinkin kesäisin kun grillikausi alkaa. Lapset syö mielellään kasvisruokaa ja onkin ihana, että kasvissyönti on heille normaalia jo pienestä pitäen. Täältä löytyy lisää tietoa ilmastomyönteisestä ruokavaliosta!

Emme osta enää kaupasta talouspaperia, vaan olen ommellut vanhoista pyyhkeistä kestotalouspaperia. Näillä pyyhkeillä pyyhimme ensin lasten naamat ja sen jälkeen pyyhkäsen lattian sormiruokailijan jäljiltä. Keittiössä meillä on käytössä myös kestorätit ja käytämme ympäristöystävällistä tiskiainetta. Kertakäyttöiset kahvifiltterit on myös vaihtuneet kestoversioon. Meillä on paljon puupintoja, joten yleispesuaineena toimii (ainakin vielä) tällä hetkellä laimennettu mäntysuopa ja sen lisäksi käytän laimennettua etikkaa vähän siellä sun täällä. Erittäin hyvä pesuaine on Universal Stone, joka pesee puhtaaksi niin kaakelit, lavuaarit, kuin kumisaappaatkin!

Kumisaappaista pääsemmekin vaatehuoltoon! Pidennän mieluusti vaatteiden pesuväliä tuulettamalla vaatteita. Esimerkiksi villavaatteita ei välttämättä tarvitse ollenkaan pestä, kun villa puhdistuu pihalla. Kun pesen vaatteita, pesen täysiä koneita ja aina samanvärisiä. Jos täytyy pestä sekakone, heitän pyykin joukkoon värinkeräysliinan. En käytä huuhteluainetta, vaan lorautan huuhteluainelokeroon ruokalusikallisen etikkaa. Etikka pitää koneen puhtaana, auttaa vaatteita pitämään värinsä ja pehmentää pyykkiä. Etikan tuoksu/haju ei enää tunnu kuivassa pyykissä. Käytän tavallista väkiviinaetikkaa, koska se on edullista ja sitä saa isoissa tonkissa. Kun kausi vaihtuu, tapaan pestä meillä käytössä olleet kengät ja laittaa ne esimerkiksi talvisäilöön. Uuden talven tullessa on mukava kaivaa puhtaat kengät esille. Kengät pysyvät parempana, kun niitä huoltaa, eikä aina tarvitse ostaa uusia.

Ostaminen ja ostamisen tarpeen miettiminen onkin jännä juttu. Nuorempana tuli ostettua usein uutta vaatetta pikamuotiketjuista ja nyt kymmenen vuotta myöhemmin, olen vain tyytyväinen, jos ei tarvitse ostaa mitään itselle. Nykyisin tulee mietittyä tarkkaan, että tarvitsenko oikeasti jotain uutta? Jos tarvitsen, ostan mielummin ajattoman vaatteen ja sellaisen, joka kestää käytössä monta vuotta. Muutama kuukausi sitten omat luottofarkkuni repesi ja kyselinkin Instagramissa vinkkejä uusiin housuihin. Sain aika monta viestiä paikkauksen puolesta ja äitini lopulta paikkasikin ne! Ja hyvin paikkasikin, koska housut sai jatkoaikaa! En tiedä miksi minua aluksi hävetti kulkea paikatuissa farkuissa, mutta nyt pidän niitä mielelläni. Asennekysymys näköjään.. Lapsille yritän ostaa vaatteet kirpputoreilta, vaikka välillä tuntuu mahdottomalta löytää housuja 3,5 vuotiaalle pojalle.. Paikkailen kyllä kuluneet housut, mutta isoveli kasvaa niin hirmuista vauhtia, että lahkeet jäävät aina lyhkäsiksi. Ulkovaatteet ostan kaupasta, koska ulkoilemme todella paljon ja haluan vaatteiden kestävän säätä ja remuamista ja pikkusisko saisi mielellään käyttää samaa haalaria, kun sen aika on.

Omasta mielestäni tärkein ekoteko on opettaa lapset pienestä pitäen tekemään ympäristöystävällisiä valintoja. Isoveli osallistuu mielellään roskien lajitteluun ja osaakin jo viedä kartongit omaan lajitteluastiaan ja paperit omaan. Osallistuimme muovinkeräys-kampanjaan aiemmin keväällä, joka rohkaisi minua lajittelemaan muovijätteet omaan astiaan. Lajittelu olisi kotona paljon helpompaa, jos keittiössä olisi enemmän tilaa kaikille jätteille! Meidän keittiön allaskaappiin mahtuu ainoastaan sekajäte, metalli ja lasi. Raivasin tilaa muihin keittiön kaappeihin, että sain muovin- ja kartongin keruulle oman tilansa. Patterit ja keräyspaperi ovat vielä erikseen. Meillä on mietinnässä nelilokero-keräykseen vaihtaminen, jotta biojätteetkin tulisi lajiteltua omaan astiaan.

Pienillä teoilla on merkitystä, jokainen voi tehdä jotain ympäristön hyväksi. Voi aloittaa pienistä teoista, esimerkiksi poimia roskan päivässä tai olla suihkussa muutaman minuutin vähemmän. Tai sitten ottaa harrastukseksi kierrätyksen, niinkuin meidän perheessä. Se on periytynyt isovanhemmiltani vanhemmilleni ja sieltä taas minulle. Toivottavasti se periytyy myös meidän lapsille. <3

Joka vuosi näillä main alkaa mieheni kalastusinto heräilemään talviunilta, kun jäiden lähtö alkaa olla käsillä. Meidän (vanhempieni) huvilalta lähtee aina vapun tienoilla jäät ja silloin kala liikkuu hyvin lahdella. Olemme useana vuonna vapun aikoihin saaneet hyvän kalansaaliin ja tänäkin viikonloppuna suuntasimme huvilalle saalis mielessä. Keväisin lahdella liikkuu hyvin ahventa, joskus verkkoihin on uinut muutama siika ja kuhakin! Pyrimme syömään kalaa vähintään kerran viikossa ja itse kalastettu on lähiruokaa parhaimmillaan. Ostamme nykyisin kaupastakin enemmän kotimaista vapaana kasvanutta kalaa, kuten siikaa ja kuhaa. Mitä lähempää, sen parempi ja ilmastoystävällisempi! Olemme kokeilleet myös tehdä hauesta kalapuikkoja ja ne vasta hyviä ovat.

Verkot laskettiin illalla vesille, isovelikin pääsi pitkän odotuksen jälkeen mukaan laskemaan verkkoja! Tämä oli pienelle miehelle iso tapahtuma, jota varmasti muistellaan pitkään. Seuraavana aamuna hän kysyi ensimmäisenä, ”tuliko sinne kalaa?”. Aamupala piti kuitenkin malttaa syödä ensin, ennenkuin sai lähteä verkkojen hakuun.. Olimme Mikaelin kanssa käyneet illalla kanootilla melomassa, joten tiesimme, että verkkoihin on ajautunut norsseja, mutta oli sinne ilmestynyt myös ahvenia, särkiä, (alamittainen) kuha ja pari kiiskiä. Meillä oli kaksi verkkoa, joten ihan kelpo saalis. Päästimme pienet ahvenet pois ja niiden jälkeen jäi vielä 17 appuraa! Ne fileoitiin ja pistettiin pakkaseen odottelemaan.

Särjet ja kiiskit heitettiin takaisin kotiin, mutta norssit olivat jo sen oloisia, etteivät enää lähtisi uimaan. Olin kuullut kampaajaltani (Ekokampaamo Mieli), että norssit ovat hyvä ruokakala, mikä ei olisi kyllä tullut mieleeni siitä kurkunhajuisesta pikkukalasta.. Norssi, eli kuore on aikaisemmin luokiteltu lohikalaksi, mutta nykyisin se luokitellaan kuorekalaksi. Se muistuttaa hieman muikkua ja sen tunnistaa hajusta, joka muistuttaa kurkkua. Eli ei mikään houkutteleva haisu. Kuitenkin päätimme koittaa valmistaa näistä ruokaa, koska muuten ne olisivat päätyneet roskiin, mikä sotii pahasti meidän arvomaailmaa vastaan.

Itsehän en osallistu muuta kuin verkkojen selvittelyyn ja särkien pelastusoperaatioon (lue täältä lisää siitä), joten kaikki muu jää yleensä mieheni tehtäväksi. Onneksi hän saa apua vanhemmiltani. Mutta voinhan aina kertoa näistä ihan kuin olisin itse ollut perkaamassa.. Norsseilta leikattiin pää pois rintaevien takaa, jotta hajurauhanen saadaan pois, eikä haju pilaa lihan makua. Maha leikattiin auki ja sisälmykset otetiin ulos ja sen jälkeen kalat pestiin.

Kalojen valmistuksesta löytyi monta variaatioita, yleisin taisi olla pyörittely ruisjauhoissa ja voissa paistaminen. Ruisjauhot oli huvilalta loppu, joten käytimme mitä kaapista löytyi (hurjan viljaiset sämpyläjauhot). Pyörittelimme kalat ensin kananmunassa ja sen jälkeen jauhoissa. Kananmunan sekaan oli ripoteltu suolaa ja mustapippuria. Kaloja paistettiin muutama minuutti per puoli, jotta kalat saivat rapean pinnan. Päälle hieman vielä hieman sitruunaa! Oli kyllä tosi hyvää! Kaveriksi olisi sopinut joku hyvä kastike, siihen täytyy varautua ensiviikonloppuna, jos saamme näitä lisää. Kaloista ei tarvinnut perata ruotoja, koska ne pehmenivät pannulla. Pikkusiskon omasta (ja omista kaloistani) nappasin kuitenkin pitkän selkäruodon pois. Isoveli söi kalat pyrstöineen päivineen.

Isoveli tykkäsi hirveästi puuhata kalojen kanssa, halusi osallistua kaikkiin vaiheisiin. Hienoa pystyä näyttämään lapselle, miten paljon täytyy nähdä vaivaa ruuan eteen, ennenkun se päätyy lautaselle. Eiköhän ne verkot viedä vesille uudestaan ensi viikonloppunakin ja toivotaan uutta kalansaalista.

Olen pelannut lentopalloa suurimman osan elämästäni ja sen jäätyä lasten myötä taka-alalle, olen kaipaillut uutta harrastusta tai menoa, missä voisin käydä säännöllisesti. Lenkkeilen ja teen käsitöitä, mutta ne ei ole sellaisia, mihin tulisi mentyä tiettynä päivänä ja tiettyyn aikaan. Sellaista, mihin olisi aina helppo mennä. Mietiskelin kauan joogan aloittamista, mutta kynnys oli jotenkin liian iso. En ole kauhen notkea ja uudet asiat jännittää minua ihan hirveästi. Varsinkin, jos sinne uuteen asiaan pitää mennä yksin, ilman ketään tuttua. Törmäsin Instagramin ihmeellisessä maailmassa YouTube kanavaan nimeltä Yoga with Adriane ja joogailinkin näiden videoiden avulla kotioloissa. Adrianen videot on todella hyviä, joten jos haluaa kotosalla tehdä treenin, kannattaa katsoa hänen kanavansa. Edelleenkään se ei ollut sitä, mitä kaipasin.

Ennen vuoden vaihdetta huomasin Wasa Yoga Centerin facebook-sivuilla ilmoituksen Astangan alkeiskurssista. Ilmottauduin samantien ja onneksi mahduin mukaan! Olin niin täpinässä siitä, että jes, tällainen järjestetään ja se alkaa jo viikon päästä, että en muistanut siinä vaiheessa jännittää yksin menemistä. Jännitys tuli sitten myöhemmin, mutta menin kuitenkin! Astangajoogan alkeiskurssi kesti 10 kertaa, jonka aikana kävimme ohjatusti läpi ensimmäisen sarjan seisomaliikkeet, loppuliikkeet, päälläseisontaa, sekä siltaharjoituksen. En ollut kauheesti perehtynyt Astangan liikkeisiin, joten en tiennyt mitä odottaa. Kun kuulin päälläseisonnasta ja siltaharjoituksesta, olin varma, että ne koituu niin sanotusti kohtalokseni. Selkävaivojeni takia en olisi ikinä uskonut pääseväni siltaan, ja päälläseisonta nyt muuten vaan kuulosti mahdottomalta, mutta niin vaan sitä seistiin (kurssin lopulla) päällä!

Oikeasti ei joogan aloittamiseen tarvita mitään kurssia, mutta täällä ainakin oppi oikean hengitystekniikan ja kun liikkeet käytiin vähän kerralla läpi, kerkesi ohjaajalta kysyä, jos joku mietitytti. Joka tunti tuli joku uusi liike mukaan, joten tahti oli tosi hyvä ja jokaisella kerralla menimme myös alun aurinkotervehdykset ohjatusti läpi. Tykkäsin ihan hirveästi näistä tunneista ja aionkin jatkaa ihan tavallisilla ohjatuilla tunneilla. Omassa kehossa kerkesi 10 viikon aikana tapahtua hurjasti jumien aukeamista ihan pienillä jutuilla. Mahtavaa joogatunneilla oli se, että omaa kehoa piti kuunnella, eikä saanut puskea eteenpäin. Ei saanut hampaat irvessä työntää vielä syvemmälle, vaan omalle keholle täytyy antaa aikaa avautua rauhassa ja jos ei pääse nyt, niin ehkä ensi kerralla tai sitten ensi vuonna.. Ohjaajana tällä alkeiskurssilla oli Tapsa, jonka tyylistä ohjata tykkäsin ihan hirveästi. Omaa mattoa ei tarvinnut olla mukana ja Yoga Centerillä oli muutenkin kaikki lisävarusteet, mitä tunneilla tarvittiin. Oman mattoni hankin paikallisesta ekokaupasta, Ekosopista.

Yhtenä kertana meille annettiin tehtäväksi (vapaaehtoinen tietysti) kokeilla aloittaa aamu tai päättää päivä muutamalla aurinkotervehdyksellä (liikesarja). Kokeilinkin sitä muutamana aamuna heti sängystä noustua ja tuntui, että keho herää päivään ihan erillä lailla. Harjoitus ei kestä viittä minuttia kauempaa, mutta sen vaikutukset koko päivän kulkuun oli merkittävän isot. Olenkin aloittanut melkein jokaisen aamun tekemällä 3-4 aurinkotervehdystä. Minulla on aamuisin selkä tosi kipeä ja jumissa (olisi varmaan aika hommata uusi sänky..) ja liikkuminen on vaikeaa, mutta kun teen rauhassa tämän harjoituksen, pystyn toimimaan normaalisti! Lasten pukemiset sujuu paljon helpommin, kun oma keho toimii normaalia paremmin. Usein saan yhden tai kaksi pientä joogia mukaan tervehdyksiin ja onkin ihana, miten hekin haluavat olla mukana.

Hankin jo vuosi sitten äitien kimppatilauksessa lasten eläinjoogakortit (niitä saa esimerkiksi täältä), joita olemmekin isoveljen kanssa käyttäneet ahkerasti. Jooga-kortit kaivetaan esiin pikkusiskon uniaikaan ja vietämme yhteistä aikaa joogan parissa. Isoveli tapaa valita 5-10 erilaista korttia, jotka teemme. Korteissa on eläinten kuvia ja kortin takana lukee aina joku pieni harjoitus. Korttien avulla kehittyy pienten tasapaino, keskittymiskysy ja harjoitukset auttavat rauhoittumaan ja rentoutumaan. Kaikenlisäksi on mukava liikkua yhdessä. Luulempa, että jooga-harrastus on tullut jäädäkseen.

Tervetuloa meille! Meidän perhe asustelee Vaasassa, rintamamiestaloalueella nimeltä Asevelikylä, josta bloginikin on saanut nimensä. Ajattelin näin viikkosiivouspäivän kunniaksi hieman esitellä meidän kotia ja miten meillä pysyy järjestys yllä, vaikka kaksi (välillä kolme, jos mieheni lasketaa mukaan) tihulaista kovasti yrittää levittää tavarat ympäriinsä. Rakastan järjestystä, joten meillä on yleensäkin siistiä ja kerran viikossa (aina torstaina, koska olen rutiinien orja) teen viikkosiivouksen. Matot pihalle, lelut paikoilleen, uudet lakanat ja niin edelleen.. Tänään siis torstai ja nyt nautiskelen jätskistä siivotussa kodissa ja odottelen viikonlopun saapumista.

Olemme asuneet meidän kodissa pian viisi vuotta, jonka aikana olemme tehneet kodissamme pientä pintaremonttia. Kiittelen edelleen joka päivä edellisiä asukkaita, jotka olivat tehneet talossa perusteellisen remontin vanhaa taloa kunnioittaen. Tämä koti oli meille kun tehty! Tässä on ihana kuisti, johon mahtuu tuplakärryt, rattaat ja lipasto, jossa on laatikko jokaiselle. Isoveli löytää helposti itse tarvikkeensa, kun on vain yksi paikka mistä etsiä. Hän pystyy valitsemaat itse vaatteensa ja pukemaan päälle, kun puen pikkusiskoa. Kuistilla on myös komero, joka kätkee sisäänsä kenkäkaapin ja komeroon mahtuu myös kypärät ja muut tarvittavat välineet. Lapsille on omat naulakot, missä pidetään käyttövaatetta. Kun tullaan sisälle kuistilta, eteisessä olevassa kaapissa on takkeja, ulkohousuja ja villapaitoja. Kaapin päällä olevaan koriin voi heitellä villavaatteita ja kaulahuiveja. Villasukillekin on oma korinsa, josta voi valita mieleisensä.

Meillä saa leikkiä jokaisessa huoneessa ja siksi meillä on muutama lelukori myös olohuoneessa. Pöydän alla majailee duplot ja isossa pärekorissa on sekalainen seurakunta leluja. Kutsutaan sitä isoveljen kanssa kamalaatikoksi. Sinne siivoamme yhdessä illalla lelut, millä on päivän aikana leikitty. Olohuoneessa on myös paikka kirjoille ja peleille. Kaikille löytyy oma paikka, mutta se ei ole niin vaarallista, jos joku eksyy väärään paikkaan. Pääasia, että lelut kerätään yhdessä pois. Joskus saatamme jättää esille hienot duplorakennelmat, koska vaivalla rakennettuja on kurja heti siivota pois. Niillä leikimme aikansa ja kun tulee uusien leikkien vuoro, siivoamme ne pois. Olohuoneessa on usein myös maja, mutta torstaisin ”pyörremyrsky” vie sen, joten saan imuroitua majan alta.

Olohuoneen vieressä on ”työhuone”, jossa meillä oli ennen vinttiin siirtymistä makuuhuone. Työhuoneessa onkin talon ainoat uudet kalusteet, jotka hankimme muuttaessamme. Liukuovet kätkee sisäänsä hyllyjä ja koreja, jotka olivat vaatekaappimme tässä majaillessamme. Huoneessa on myös käsityönurkkani ja toimii vierashuoneena, jos meillä on kylässä ystäviä. Useimmiten sänky toimii uimahyppytornina, kun patja levitetään lattialle.. Renkaat ovat olleet kovassa käytössä, isoveli sai nämä 2-vuotis syntymäpäivälahjaksi.

Rintamamiestaloille tyypilliseen tapaan, meillä on hyvin pieni vessa keskellä alakertaa. Puulattia vessassa on mielestäni aivan ihana! Vaikka vessa on pieni, mahtuu tänne vielä tarvittaessa pottakin. Hauskinta tässä on se, että meillä on kellarissa vieläkin pienempi wc, johon mahduin raskaana ollessani vain peruuttamalla.

Keittiöstäkin löytyy leluille oma korinsa, koska lelut löytää kaikkialle. Ja helpottaa ruuan laitossa, kun lapsilla on jotain tekemistä. Tosin mielekästä on myös kiskoa purkkilaatikosta kaikki lattialle, tai muuta vastaavaa.. Olenkin tyhjännyt alimmat laatikot keittiöstä jo muutama vuosi sitten, joten saavat kiskoa rauhassa. Meillä on keittiössä isovanhempieni ihana vanha pöytä, joka täytyy vielä pitää piilossa kerniliinan alla niin kauan, kun lapset ovat pieniä. Mikron vieressä olevassa korissa on meidän kestotalouspaperit, jolla pyyhitään ensin pienet kädet ja suu ja sen jälkeen pyyhäsen lattian sormiruokailija jäljiltä! Näin pysyy lattiakin siistinä ruokailujen jälkeen. Meillä on tapana iltaisin tyhjätä tiskari ja siivota keittiö, aamu on mukavampi aloittaa puhtaalta pöydältä. Ja tämä on tarttunut minulle mieheltäni!

Keittiöleikki on pitkään ollut sellainen, joka ei ole jaksanut kiinnostaa, kunnes keksin siirtää keittiön vintin aulan tyhjään nurkkaan. Nyt olemme leikkineet siellä joka päivä ja lapset viihtyvät erittäin hyvin tämän parissa. Leikkejä on muutenkin kiva välillä vaihdella, kaikkea ei kannata olla esillä, koska muuten ei pysty keskittymään oikein mihinkään tiettyyn. Vintin aula on nyt muutoksessa, kun hoitopöydästä luovutaan eikä sen tilalle ole vielä olemassa mitään. Meillä ei ole tapana ostaa huonekaluja uutena, vaan kaikki on tullut kierrätettynä meille.

Isoveljen huoneessa on kaikille leluille oma paikkansa. Autot löytyy yhdestä laatikosta, junarata toisesta ja pikkusiskon lelulaatikkokin on saanut paikkansa minun vanhasta Lundian hyllystä. Hyllyssä on myös kamalaatikko, mihin heitellään sellaiset lelut, mille ei ole mitään parempaa paikkaa. Leikkejä voi sekoittaa, mutta tuntuu, että isoveljenkin on helmpompi valita leikki, kun on selkeät paikat, mistä joku lelu löytyy. Tällä hetkellä huoneen on vallannut tiipii, jossa käymme retkellä. Toinen ikisuosikki on pöytä-Stiga, millä otetaan matsit lähes päivittäin. Välillä vaihtuu leikit junarataan ja silloin joku muu leikki kerätään pois. Siivoamme yhdessä iltaisin, mutta hän osaa myös itse laittaa lelut omille paikoilleen.

Meidän makuuhuone on varmaan talon ainoa paikka, missä ei ole leluja, pikkusiskon pehmoisia kavereita ja iltasatukirjoja lukuunottamatta.Täälläkin saa leikkiä, mutta tänne ei leluja jätetä. Pikkusisko nukkuu meidän huoneessa vielä ainakin vuoden, jatkosta emme ole edes keskustelleet. Jossain vaiheessa pikkusisko tulee saamaan tämän huoneen omakseen ja me muutamme takaisin alas, mutta siihen on vielä monta vuotta.

Kellarissa meillä on kodinhoitonurkka, vierashuone (pelihuone), varastohuone sekä sauna ja suihkut. Rakastan lajittelua, joten pyykitkin on lähes aina lajiteltu. Kuskaan puhtaat pyykit vinttiin aina, kun kori on täynnä. Omasta mielestäni on helpointa laittaa pyykit heti paikoilleen, eikä pyykkivuoria pääse syntymään, kun pesee (täyden!) koneellisen aina kun siltä näyttää. Vaatteiden silityksestä luovuin, kun pikkusisko syntyi, mutta lakanat mankeloin aina!

Jos jäi joku mietityttämään meidän tavaransäilytyksestä, laita ihmeessä viestiä! Kirjoittelen ehkä myöhemmin uuden tekstin meidän pintaremontista ja mun yhdestä harrastuksesta, eli huonekalujen metsästyksestä!

Kotiäitinä tulee laitettua ripsiväriä naamaan todella harvoin, puhumattakaan siitä, että meikkaisi yhtään enempää. Työelämässä ripsivärin laittaminen oli arkiaamun rutiini, mutta viimeiseen 3,5 vuoteen ei sellaista rutiinia ole ollut, paitsi viimeiset 3 viikkoa, jotka testikäytin Boho Green Make-Upin uutuus ripsiväriä, Mascara Gypsy volumea. Ai että miten piristävää oli laittautua päivisin! Boho Green Make Upin tuotteet ovat luonnonskosmetiikkaa ja minulla onkin ollut etsinnässä hyvä ripsiväri!

Boho Green Make-Up Suomi haki facebookissa sekä instagramin välityksellä eri elämäntilanteissa olevia henkilöitä mukaan testiryhmään ja minä pääsin onnekkaana mukaan! Testaajien piti sitoutua käyttämään ripsiväriä kolmen viikon ajan vähintään neljänä päivänä viikossa. Testijakson jälkeen vastasimme kyselyyn, missä piti kiinnittää huomiota tuotteen pysyvyyteen, helppokäyttöisyyteen, tuntuun, lopputulokseen, pakkauksen ulkonäköön ja hintaan. Boho Green Make Up on sitoutunut ympäristönsuojelullisiin tavoitteisiin ja kestävää kehitykseen. Tämäkin tuote on pakattu kierrätettävään pakkaukseen ja Mascara Gypsy Volume on vegaaninen. Heille on myös myönnetty useita sertifikaatteja, jotka takaavat luonnonmukaisuuden. Hinnaltaan ripsiväri ei minun mielestäni ole kallis, tuote maksaa jälleenmyyjillä alle 18 e.

Olen siirtynyt lähes kokonaan luonnonkosmetiikkaan viimeisten vuosien aikana. Minulla on enää muutama tuote ns. tavallista kosmetiikkaa, jotka vaihdan sitten luonnonkosmetiikkaan, kunhan joskus loppuvat. Täydellistä ripsiväriä en ole löytänyt kummaltakaan puolelta, mutta tämä vaikutti alusta alkaen oikein lupaavalta! Pakkaus on ainakin aivan ihana! Usein käy niin, että uusi ripsari on hyvä vain parilla ensimmäisellä kerralla, mutta teho jotenkin laantuu.. Tällä kertaa ei kuitenkaan käynyt niin, vaan tuote on ollut tosi hyvä! Gypsy volume lupaa lisää tuuheutta ja lisää pituutta ja molempia on tullut. Ripsari ei varise, pysyy hyvin paikallaan ja sen saa pois vain vesipesulla! Testijakson aikana ei satanut vettä kertaakaan, joten en osaa sanoa kuinka vesisateella käy. Luultavasti ripsivärit leviää, koska vedellä pestäessä ripsiväri lähtee tosi helposti pois. Huonoa tuotteessa on, että minua se hieman kirveli, jos sitä joutui laittaessa tai poispestäessä silmiin.. Näin on käynyt muidenkin luonkos-ripsareiden kanssa, joten olin siihen varautunut. Viimeisin käyttämäni Benecosin ripsari ei kirvellyt, enkä ole selvittänyt, mille ainesosalle olen yliherkkä.

Testijakson aikana (niinkuin aina muutenkin) ulkoilimme joka säässä ja kun Vaasassa tuulee aina, tuli testattua, miten ripsari pysyy kasvoilla kovassa viimassa. Ja pysyihän se! Harrastuksiini kuuluu jooga ja juoksu, mutta juoksemaan en päässyt missään vaiheessa, koska lenkkipoluille olisi vaadittu luistimet! Sen sijaan kävin luistelemassa, potkuttelemassa meren jäällä ja joogassa ja jokaisen aktiviteetin jälkeen ripsarit oli vielä oikealla paikalla.

Kiinnostuin luonnonkosmetiikasta, kun odotin esikoistani ja luin, että ripsiväreistäkin imeytyy elimistöön haitallisia kemikaaleja. En enää muista mistä tämän luin, mutta siitä se lähti. Nykyisin tulee vältettyä kaikenlaista teollista shampoista kodin pesuaineisiin ja kasvatin oman hiusvärinikin takaisin. Lasten myötä kiinnostus teollisiin kemikaaleihin on vain kasvanut ja kun pikkusisko joskus tulee siihen ikään, että meikit alkavat kiinnostaa, toivon hänelle tulleen tutuksi jo vaihtoehtoinen kosmetiikka. Tosin toivon, että 10 (15 jos isältänsä kysytään) vuoden päästä luonnonkosmetiikka on jo tavallisen kosmetiikan kanssa tasoissa.

Testijakson jälkeen olen meikannut vain muutaman kerran, mutta nekin kerrat on piristänyt omaa (välillä nuhjuista) oloa. Miksi sitä ei laittautuisi omaksi iloksi paljon useammin? Ehkä niin täytyy tehdä. <3

Minut löytää instagramista nimellä @ansuvilaakso

Ihanaa, lunta tulee taivaalta ja marraskuu on pian selätetty! Nyt viimeistään aika suunnata katseet joulun odotukseen ja mikä parasta, tehdä joulukalenteri lapsille! Ompelin meidän häihin säkkikankaasta pussukoita hääkarkeille ja ne ovat meillä uusiokäytössä joulukalenterina. Tämä on toinen joulu, kun isoveli saa avata kalenterin luukkuja. Viime vuonna piilottelin luukkuihin kuivahedelmiä, koska pikkusiskon laskettu aika oli joulukuun alussa, joten kuukauden etukäteen suunnittelu ei ollut silloin mahdollista. Mietin jo viime vuonna, että olisi ihana tehdä yhteisen tekemisen joulukalenteri ja nyt voin vihdoin toteuttaa sen!

Ompelin pienet pussit säkkikankaasta jo meidän häihin.

Näistä kalentereista on ollut paljon keskusteluita esimerkiksi Facebook-ryhmissä ja sieltä olenkin napannut muutaman idean. Onneksi on olemassa näitä ryhmiä niin ei ideat lopu kesken! Kun mieheni piti lasten huomion toisaalla, kasasin kalenterin valmiiksi. Tonttu kävi jo viime vuonna laittamassa kalenterin, joten Teppo-tonttu on tälläkin kertaa kyläillyt meillä ja jättänyt kalenteriin erilaisia viestejä ja herkkuja. Kirjoitin itselleni järjestyksen ylös, etten unohda toteuttaa mitään puuhia.. Ensimmäisessä luukussa on kirje Tepolta, joka kuuluu näin: Hei ja hyvää joulukuuta. Jotta joulunodotus sujuisi hieman nopeammin, olen järjestänyt teille mukavaa puuhaa jokaiseksi päiväksi. Muistathan myös lukea Suuren metsän joulu-kirjaa ja nauttia joulunodotuksesta perheen kanssa. Olen myös jättänyt pikkusiskolle pienen yllätyksen jollekin päivälle. Hyvää joulunodotusta. Teppo-tonttu.

Ensimmäisessä luukussa on kirje tontulta sekä muistutus lukea Suuren metsän joulu-kirjaa. Kirja on myös eräänlainen joulukalenteri

Meidän kalenterin yhteiset tekemiset:

• Kartta uuden satukirjan luo – kirpparilta ostettu kirja piilossa
• Kodin koristelu – pussista löytyy tonttu
• Kirje joulupukille – pussissa liimaa ja sakset, jolla leikkaamme lelulehdistä kuvia
• Piparitaikinan teko – pussissa piparimausteet ja muotti
• Piparien leivonta – luukusta löytyy nameja ja sokerikuorrutetta
• Elokuva-ilta – pussissa on viesti tontulta, jossa kehotetaan laittamaan dippikasviksia valmiiksi iltaa varten
• Edvininpolun joulupuuro – luukusta löytyy manteleita ja viesti tontulta (tämä 8.12)
• Lasten kauneimmat joululaulut – tontulta viesti (tämä on Huutoniemen kirkossa 9.12)
• Joulukorttien askartelu – luukusta löytyy tarroja, sakset ja liimaa (tässä kohdassa äitin täytyy olla hereillä ja siirtää ne edellisen askartelun jäljiltä!
• Uimareissu – tonttu on vienyt pussiin uikkarit
• Kuusen haku – pussiin on viety pieni joulukuusi
• Kuusen koristelu – luukusta löytyy kuusen koristeita
• Lintujen joulutervehdys – pussissa linnunsiemeniä, teemme yhdessä linnuille siemenkakun
• Joulunviettoon lähtö – eväsrusinat pussissa
• Aattona pussista löytyy sellainen minikirja joka toivottavasti luetaan yhdessä serkkujen kanssa. <3

Lisäksi luukuista löytyy pähkinöitä ja suklaata sekä kirpputorilta löytynyt pikkuauto. Pikkusiskolle on yhtenä päivänä pieni lelu.

Pusseista löytyviä esineitä, jotka kuvaavat yhteistä tekemistä

Luukkuihin on kätketty myös muutamia herkkuja. Meillä ei juuri syödä karkkia, mutta jouluna voi vähän saada.

Lähdemme lasten kanssa etukäteen Turkuun ja mieheni tulee viikonloppuna perässä, joten hän saa ripustaa kalenterin keittiöön roikkumaan. En malta odottaa isoveljen ilmettä. <3

Hyvää joulunodotusta

Tyrni on aivan mahtava c-vitamiinipommi ja me kävimmekin viikonloppuna poimimassa tätä kirpeätä herkkua. Niin no, herkku ja herkku, mutta tänä vuonna tyrni oli tosi hyvän makuista, eikä ollenkaan niin kirpeätä kuin aiempina vuosina! Kannattaa aina maistaa yksi marja siitä pensaasta, mistä meinaa poimia, koska eri pensaissa on eri makuisia marjoja. Eräässä pensaassa oli nimittäin todella kamalan makuisia marjoja.. Tyrniä kasvaa luonnonvaraisena täällä rannikolla, joten sitä saa poimia vapaasti.

Meren rannalla tyrnissä

Kantorepun kanssa oli ihan hyvä poimia

Meillä ei ihan hirveästi kulu tyrniä, joten poimimme sitä tänä vuonna vain litran verran. Jotkut ”poimivat” tyrniä puristimilla, jolloin tyrnistä puristetaan suoraan mehut, ja kuoret ja siemenet jäävät pensaisiin. Me haluamme kuitenkin hyötykäyttöön koko marjan, joten poimimme marjat yksitellen. Tyrni sisältää lisäksi e-vitamiinia, kuitua ja hyviä rasvahappoja, jotka haluan saada käyttöön. Tyrniä poimiessa saa olla aika varovainen, koska pensaissa olevia piikkejä ei meinaa erottaa. Poimiva käsi on usein haavoilla ja siinä kädessä, joka pitelee pensasta, on hyvä olla nahkahanska. Paappani on väsännyt tyrnin poimintaan näppärän putken, jonka terävän pään ansioista marjan saa pensaasta helposti irti ja se tipahtaa putkeen säilöön.

Työhanska toiseen käteen niin ei tyrnin piikit pistä

Nämä putket on hyviä apuvälineitä tyrnin poimimiseen

Tyrnissä

Me teemme tyrnistä mehua ja pakastamme sen jääpalapusseissa. Näin tyrni säilyy hyvin ja saa napattua pakkasesta kerta-annoksen. Laitoimme tyrnit tehosekottimeen, jonka jälkeen kaadoimme mehun siivilän läpi litran mittaan. Siivilään jäi kuoret ja siemenet ja puhdas mehu meni mittaan. Siitä olikin sitten helppo kaataa mehu suoraan jääpalapusseihin. Meillä on sellaisia jääpalapusseja, jotka sulkeutuu itsestään, kun ne ovat tarpeeksi täynnä. Kannattaa kokeilla pussien pitävyys jonkun astian päällä, ettei mehu mene hukkaan, jos pussin suu ei pidäkkään.. Näinkin on saattanut joskus käydä..

Tyrnit tehosekottimella murskaksi

Siivilällä erotellaan mehu ja siemenet, jotka myös hyödynnetään

Säilömme tyrnimehun jääpalapusseissa

Siivilään jääneet kuoret ja siemenet kuivatin kuivurissa (isovanhempani ovat kuivanneet uunissa), jonka jälkeen jauhoin ne vielä hienoksi tehosekottimessa. Tätä ”terveyspulveria” käytän esimerkiksi myslissä tai laitan sitä leipätaikinan joukkoon.

Siemet ja kuoret erotellaan mehusta ja kuivataan

Tyrnipulveria voi käyttää myslin joukossa tai leipätaikinassa

Tyrnijääpaloja olen käyttänyt myös kiisselissä, puolen litran kiisseliin menee n 3 palaa. Lisään jääpalat yleensä vasta, kun kiisseli on saostunut niin vitamiinit eivät mene kuumentaessa hukkaan! Ja jotta kiisseli maistuu myös jälkikasvulle, päälle voi laittaa vaikka Vanillaa. Kiisseli katoaa nopeasti parempiin suihin. Kannattaa kokeilla!

Meidän pihan omenat taitavat olla aika aikaista lajiketta, sillä nyt ne on kokonaan saatu pois puista ja säilöttyä! Muumio-omenoita oli jonkun verran ja ampiaiset söivät osansa, mutta jäljelle jääneet on säilötty hilloksi, omenalastuiksi ja osan olen pakastanut. Omenahillo on ihanaa ja sitä tehdäänkin meillä yleensä iso satsi. Jos meidän pikkusisko söisi soseita, olisin keittänyt hänelle sitä pakkaseen samalla, mutta koska meillä sormiruokaillaa niin soseille ei ole tarvetta. Nyt on hyvä aika tehdä hilloa, ja tällä ohjeella on aina tullut hyvää. Alunperin nappasin ohjeen Dansukkerin hillosokeripussin takaa. Dansukkerin sivuilta löytyy muitakin vaihtoehtoja omenahillon tekoon.

5 kg omenia hilloksi

Käytän hilloon molempia meidän pihan omenia, toinen on valkea kuulas ja toista en edes tiedä. Toisten omenoiden kuori hieman punertaa ja on hyvän makuinen. Poimimme tänä vuonna hilloa varten n. 5 kg omenoita ja valmista hilloa tuli 7 litraa. Meillä on tapana antaa hilloa eteenpäin, koska meillä ei ihan tuota määrää syödä vuodessa. 😀 Kunhan vain omenoita ei mene roskiin, olen tyytyväinen.

Let’s omppuhillo

Hillon tekoon tarvitsee:

2,5 kg omppuja (kuorimattomia)

1 kg hillosokeria

2 dl vettä

Sitruuna

Kanelitanko

Puhtaita ilmatiiviitä lasipurkkeja tai jos pakastat, niin pakastusrasioita.

Kaneli antaa hillolle hyvän maun

Alkuperäisessä ohjeessa ei ole kanelitankoa ja sitruunamehukin on valintakysymys, mutta mielestäni ne antaa hillolle hyvän maun, joten kannattaa käyttää niitä.

Ensimmäiseksi tapaan laittaa uunin päälle (100 astetta) ja laitan sinne lasipurkit kuumentumaan.

Olemme aikaisempina vuosina kuorineet omenat, koska meillä on ilmeisesti ollut ylimääräistä aikaa. Tänä vuonna kokeilimme vain poistaa siemenkodat omenoista ja kappas vaan, hillon teko muuttui paljon helpommaksi. Lohkoimme omenat neljään osaan ja laitoimme ne isoon vesiastiaan odottelemaan keittämistä. Vesi estää omenoita tummumasta, joten hillo pysyy kauniin värisenä.

Omenat kannattaa pitää vedessä niin ne ei tummu

Valmiit lohkot höyrytetään pehmeiksi pienessä määrässä vettä. Laitan yleensä jo tässä vaiheessa kanelitangon kattilaan, jotta siitä tarttuisi mahdollisimman paljon makua omenoihin. Pehmenneet omenat pyöräytän sosemyllyn läpi, jonka siivilään jää kuoren kovat osat. Tämän vaiheen voi myös tehdä sauvasekoittimella. Jos haluat tehdä samalla vauvalle sosetta, tai muuten vaan makeuttamatonta omenasosetta, voi tässä vaiheessa laittaa sosetta rasioihin. Omenasoseeseen kannattaa lorauttaa päälle sitruunamehua, ettei sose tummu.

Tämän kohdan voi tehdä myös sauvasekottimella

Valmis sose kannattaa punnita, sillä 2 kg:aan sosetta menee 1 kg hillosokeria. Meillä meni pikkuisen yli sen, joten pakastin sosetta ilman makeutusta. Soseen sekaan laitetaan 2 dl vettä, sitruunan mehu, kanelitanko ja hillosokeri ja sosetta keitetään n. 10 minuuttia. Ota kanelitanko pois ennen hillon purkittamista.

Soseen voi säilöä myös pakkaseen, kannattaa laittaa sekaan hieman sitruunaa

Taso kannattaa vuorata sanomalehdillä, sillä omenahillo on tahmaista ja lasipurkit kuumia. Ota lasipurkit uunista ja kaada sose varovasti purkkeihin. Tapaan keittää hillopurkkien tiivisteet varmuuden vuoksi, joten laitan ne purkkeihin kiinni vasta viimeisessä vaiheessa. En ole tutkinut, voisiko tiivisteet pitää purkeissa, kun ne ovat uunissa. Onko kenelläkään tietoa? Ole varovainen, kun laitat purkkeja kiinni, hillo on todella kuumaa. Jäähdytä hillopurkit, laita ne kylmään ja nautiskele. Meillä hillot ovat säilyneet hyvänä aina seuraavan sadon tuloon asti.

Omenasato purkissa

Loppuun vielä pieni pakastusvinkki! Jos aika ei riitä muuhun (tai olet jo hillonnut ja mehustanut ja ties mitä..) niin kannattaa omenat pilkkoa pieniksi ja pakastaa ne paloina. Laitoin hieman sokeria sekaan, myös sitruunamehua voisi käyttää. Pakastettu omena sopii erinomaisesti smoothieen tai jos keskellä talvea iskee omenapiirakan himo niin silloin on valmiita omppupaloja pakkasessa. Instagramissa minua seuraavat näkivätkin jo viime viikolla tämän vinkin. Minut löytää instagramista nimellä @ansuvilaakso.

Omenat voi pakastaa kuutioina

Makoisia omppuhetkiä!

Meidän pihan omenapuiden sato on poimintavalmista. En haluaisi heittää yhtään omenaa kompostiin, joten olen yrittänyt keksiä erilaisia säilömistapoja ompuille. Kuivatut omenalastut on meidän perheessä suurta herkkua ja kuivuri suriseekin tasaiseen tahtiin aina syksyisin. Ilmassa leijuu aina syksyisin ihana omenan ja kanelin tuoksu, kun kuivuri kuivaa omenia.

Omenat kuivurissa

Parhaat omenalastut tulee hieman kirpeistä valkeakuulaista (tässä vertailussa on mukana vaan meidän pihan omenat..). Omenat saisivat olla tiiviitä, jotta niissä säilyisi mehukkuus, vaikka ne kuivattaakin.

Omenat talteen

Meidän kuivuriin mahtuu kerrallaan noin 8 isoa omenaa. Leikkaan omenoista ensin kummankin päädyn pois, koska jos omenalastussa on liikaa kuorta ja vain vähän hedelmää, se kuivuu liikaa. Päätyjen poistamisen jälkeen otan omenaporalla keskiosan pois.

Poista omenista keskiosa ja päädyt

Siivutan omenan ohuiksi siivuiksi ja asettelen ne kuivurin ritilöille. Laitan ritilöiden alle sanomalehtiä, koska sirottelen omenoiden päälle hieman ceylon-kanelia makua antamaan. Apuna käytän teesiivilää, jotta kaneli levittyy tasaisesti. Kaneli voi olla ihan tavallista kanelia, me olemme siirtyneet käyttämään ceylon-kanelia, koska sitä saa antaa myös alle 1-vuotiaalle matalan kumariinipitoisuutensa ansiosta.

Sirottele päälle kanelia

Omenat kuivuvat kuivurissa noin vuorokaudessa ja säilyvät ilmatiiviissä purkeissa ainakin seuraavaan kesään asti. Ensimmäiset omenalastut syödään aina heti, mutta jossain vaiheessa täytyy ruveta laittamaan purkkeja piiloon, että herkkuja riittäisi vielä pitkälle talveen asti. Ennen kuivurin hankkimista kuivasin omenoita ihan vain naruun pujoteltuina. Omenoita voi kuivattaa myös uunissa tai esimerkiksi saunan jälkilämmössä. Näitä herkkuja kannattaa ehdottomasti kokeilla! Olen tehnyt omenoista myös hilloa, siitä lisää seuraavassa postauksessa!

Pikku apulaisellekin löytyi sopiva homma

Huomasitko, että Asevelikylässä on myös Facebookissa? Käyhän tykkäämässä. <3

Vihdoinkin on sadonkorjuun aika! Tänä vuonna se tuli hieman aikaisemmin, kuin yleensä, mutta olen jo muutaman viikon halunnut päästä säilömään pihan herkkuja. Meillä on pihalla punaviinimarjapensaita 7 kpl ja 2 kpl mustaviinimarjapensasta, joiden sato alkoi olla valmis korjattavaksi. Alkuviikosta keräsin muutaman litran punaherukoita pakkaseen, niitä käytämme sitten talven aikana esimerkiksi smoothiessa. Suurimmasta osasta marjoja keitän mehua. Teen aina sekamehua, johon käytän punaherukoita, mustaherukoita ja pihassamme kasvavia vadelmia. Marjojen määrät vaihtelevat joka vuosi, joten jokainen erä maistuu aina erilaiselta. Pääosassa on aina punaherukat, koska niitä meillä on ylivoimaisesti eniten.

Marjat mehuksi

Meidän punaviinimarjapensaissa oli viime vuonna joku tauti, ja jouduimme leikkaamaan pensaista ison osan pois. Totesimme, että on parempi leikata huonot pois ja saada seuraavana vuonna hieman pienempi sato, kuin antaa taudin levitä entisestään. Onneksi huonojen oksien poistaminen auttoi, koska marjat olivat isoja ja tauti oli kokonaan poissa! Tänä vuonna saimme kaikki marjat talteen, on inhottava joutua heittämään mitään pois.

Kerään pelkät marjat puskista ja jätän varvut paikoilleen

Olemme asuneet Asevelikylässä nyt 4 vuotta, joten tämä on neljäs kerta, kun teen mehua. Kaksi ensimmäistä kertaa minulla oli äitini apuna, mutta nyt olen onnistunut keittelemään sitä itsekin. Minulla on käytössä isovanhempieni vanha mehu-maija, johon mahtuu 9 litraa marjaa. Tänä vuonna tein mehua noin 8 litrasta marjaa: 7 litraa punaisia viinimarjoja, 7 dl vadelmia ja 3 dl mustia viinimarjoja. Käytän mehun säilöntään sokeria ja pullotan kuuman mehun kuumiin pulloihin, jolloin en tarvitse muita säilöntäaineita. Tapoja on varmasti yhtä monta, kuin on mehun tekijääkin, mutta tämä tapa on mielestäni helppo tapa tehdä mehua.

Ohjeet mehun tekoon:

Tarvitset: Mehustimen, ison kattilan, sokeria, patakintaat, lasipulloja, pullonkorkkeja, litran mitan, veitsen, kangaspaloja, sanomalehtiä

Vanhoista verhoista leikatut kangassuikaleet ovat hyvä apu mehunteossa

Laita ensimmäisenä uuni 100 asteeseen. Laita uuniin puhtaat lasipullot kuumenemaan. Anna pullojen olla uunissa vähintään tunnin verran.

Kuumenna mehupullot 100 asteisessa uunissa

Täytä mehustimen alin kerros vedellä. Laitan sinne yleensä kuumaa vettä, niin kiehuminen alkaa nopeammin. Tarkkaile veden määrää koko mehun keiton ajan, vesi ei saa päästä loppumaan.

Punaisia ja mustia viinimarjoja sekä vadelmaa mehuun

Kaada marjat mehu-maijaan ja aseta iso kattila tuolille/jakkaralle letkun alapuolelle, mihin mehu saa rauhassa valua. Anna mehun valua noin tunnin verran tai kunnes letkusta valuu mehua enää tippoina. Minä valutin mehua tällä kertaa 45 minuuttia. Marjoja voi välillä käydä sekoittelemassa. Kun kurkkaat alimpaan kerrokseen, muista sulkea mehuletku puristimella, ettet saa kuumaa mehua päällesi. Kun mehu on valunut, kallista varovasti kahta ylintä kerrosta, keskikerrokseen jää mehua, jonka saat kattilaan kallistamalla. Varovaisuutta myöskin tässä kohdassa, ettei kuuma mehu roisku joka puolelle.

Mehu-maija

Mehu-maijan voi nyt laittaa syrjään ja nostaa liedelle kattilan, missä mehu on. Lisää mehuun sokeria 2 dl/litra. Kiehauta mehu. Me poimimme marjat aina ilman varpuja, joten meillä ei ole mehussa roskaa, eikä mehun pintaan tule vaahtoa. Jos sitä kuitenkin tulee, kuori se lusikalla tässä vaiheessa pois.

Laita pullonkorkit kattilaan ja kiehauta ne. Nosta muutama pullo kerrallaan sanomalehdellä vuoratun pöydän päälle. Varo koskemasta mehupullojen suuhun, että ne pysyy steriilinä.

Keitä korkkeja kiehuvassa vedessä

Kaada kattilasta mehua esimerkiksi litran mittaan. Kiedo kangaspala (leikkasin näitä soiroja vanhoista verhoista) pullonkaulan ympärille ja kaada varovasti mehua kallistettuun pulloon. Tapaan pitää tässä vaiheessa patakinnasta siinä kädessä, millä pidän mehupullosta kiinni. Tämä ei ole välttämätöntä, mutta minä en kestä kuumaa niin hyvin, niin tämä on miellyttävämpi vaihtoehto. Kangaspalasta täytyy pitää tiukasti kiinni, koska pullotettava mehu on tulikuumaa. Älä siis päästä irti pullosta. Kun pullo on melkein täynnä, nosta se pystyyn ja kaada täyteen. Pintaan tulevat kuplat kaavin yleensä veitsellä pois.

Kaada kuuma mehu kuumaan pulloon niin et tarvitse säilöntäainetta.

Kuori veitsellä vaahdot pois

Ota haarukalla pullonkorkki vedestä ja aseta se varovasti pullon päälle. Minulla on niin sopivat pullonkorkit, että ne saa pullon suulle vain painamalla. Tässäkin täytyy muistaa, ettei koske korkin sisäpuolelle.

Aseta korkki pullon päälle, muista olla varovainen!

Pyyhi mehupullot rätillä puhtaaksi ja nosta jäähtymään. Kun mehu on kylmää, laita se jääkaappiin. Mehu säilyy kylmässä ainakin seuraavaan kesään.

Pyyhi pullo puhtaaksi ja laita jäähtymään

Sekamehua oman pihan marjoista