Kaupallinen yhteistyö Wasa Up:n kanssa
Vuosi sitten syksyllä veimme esikoisen kiipeilemään hänen syntymäpäivänsä kunniaksi ja saimme myös silloisen yhteistyön tiimoilta kiipeilyn yksityistunnin mieheni kanssa. Kirjoitin silloin johonkin päivitykseen, että haiskahtaa hurahtamiselta ja sitä se tosiaan oli! Nyt olemme koko perheellä jäseniä Vaasan kiipeilykeskus Wasa Up:ssa ja siellä tulee käytyä välillä itsekseen ja välillä koko perheen kanssa. Kyselin jokin aikaa sitten Instagramissa, jos on jotain mitä haluatte tietää meidän kiipeilyharrastuksesta ja yritin niihin vastata tässä postauksessa.
Päädyimme kiipeilykeskukseen ensin esikoisen kanssa, sitten kävimme mieheni kanssa kahdestaan ja joulun aikaan, kun pienin meistä täytti neljä, veimme hänetkin kiipeilemään (edelliset postaukset löytyvät täältä ja täältä). Tässä vaiheessa kävimme kiipeilemässä kertamaksuilla, johon kuuluu välinevuokra, eikä meillä ollut vielä omia varusteita. Minä sain sitten joululahjaksi kiipeilykengät ja ei mennyt kauaa, kun rupesimme miettimään Wasa Upin jäsenyyttä. Laskeskelimme, että jos otamme perhejäsenyyden, tulee se paljon edullisemmaksi, kuin käydä kiipeilemässä kertamaksuilla. Otimme jäsenyydet ensin vain meille aikuisille ja kävimmekin paljon vuorotellen kiipeilemässä. Jäsenellä on paljon etuja, muun muassa saimme käydä kiipeilemässä myös virallisten aukioloaikojen puolella ja osallistuminen esimerkiksi tekniikkaa opettavaan kiipeilyklinikkaan on maksuton. Kävimme klinikoilla, jotta saisimme hieman tekniikkaa haltuun ja kiipeäminen helpottuu. Me hankimme omien kenkien lisäksi valjaat, koska suoritimme myös yläköysikiipeilykortit, mutta vuokravarusteillakin pärjää ihan hyvin, ainakin siihen asti, että kiipeilystä tulee säännöllistä.
Lapset halusivat kuitenkin melkein aina mukaan, vaikka toinen meistä yrittikin lähteä hieman huomaamatta. Kauhea meteli kuului joka kerta, kun he eivät päässeetkään mukaan.. Nyt molemmilla on jäsenyydet ja nyt saavat kiipeillä niin paljon kuin mieli tekee. Lapsille on hyvin kiipeilykenkiä vuokrattavana ja valjaat pysyvät päällä aika pienikokoisella pikkusiskollakin. Heille tosin hankimme nyt omat valjaat, kun ovat kiipeilleet enemmän.
Wasa Upilla on eri tasoisia reittejä ja ne on merkattu väri- ja numerokoodein. Helpoimmat reitit, on merkattu vihreällä värillä ja sitä seuraava vaikeustaso on sinisen värinen. Edistyneemmille löytyy muun tasoisia reittejä, luettelo väreistä löytyy kiipeilykeskuksen seinältä. Samat värikoodit pätevät niin kiipeilyseinällä, kuin boulderseinällä. Lapset kiipeävät usein reittejä, joissa on automaattinen varmistuslaite, eli valjaat kiinnitetään katosta roikkuvaan varmistukseen ja jos seinältä tippuu tai haluaa tulla alas, varmistuslaite laskee kiipeilijän hissillä alas. Yhden varmistuslaitteen kohdalla on monta reittiä, jotka ovat usein eri tasoisia. Otteiden värit eivät kerro vielä vaikeustasosta, vaan reitin helppouden kertoo alimmissa otteissa oleva lappu. Esikoinen kiipeää vihreitä ja sinisiä reittejä ja pikkusisko kiipeilee vihreitä, mutta käyttää apunaan välillä muidenkin reittien otteita. Mielestäni tässä on kaikkein hienoin ominaisuus Wasa Upilla, jokaiselle löytyy ihan varmasti joku reitti, jota kiivetä ja myös se, että kiipeilykeskuksessa vaihtuu aina joku reitti useimmin, niin kaikille löytyy varmasti myös sitä haastetta.
Ensimmäiset kiipeilykerrat meni lapsilla vain itsevarmistavilla reiteillä, mutta nykyään viihtyvät enenevissä määrin myös boulderseinillä. Välillä hirvittää, kun lapset kiipeävät käsieni ulottumattomiin, mutta hyvin ovat seinällä pysyneet ilman valjaiden ja varmistuslaitteen tuomaa turvaakin. Säännöt on sovittu etukäteen, liian korkealta ei saa hypätä, täytyy muistaa katsella ylöspäin ettei kukaan tipu päälle, ei saa juosta ja täytyy välillä antaa vanhempienkin kiivetä. 😀 Pienin meistä väsähtää ensimmäisenä kiipeilyyn ja päätyy usein touhuaamaan OCR esteradalle. Sieltä löytyy renkaita ja verkkoja, mitä kiivetä, mutta hänen suosikki on pitkä patja, jota pitkin on kiva juosta. Olemme sopineet, että jos joku harjoittelee radalla, sinne ei saa mennä touhuamaan.
Useimmiten meillä vierähtää helposti pari tuntia kiipeillessä, sinne kun ei ole kiva lähteä kiireellä. Käymme usein koko perheellä lauantaisin kiipeilemässä, silloin meillä ei yleensä ole mitään muuta ohjelmaa. Meillä on usein pientä evästä mukana, sillä kiipeily vie paljon energiaa. Ainakin meidän jälkikasvu on todella liikkuvaa sorttia, joten tämä on ollut meidän perheelle oikein ihana harrastus. Onkin hauska katsella, että se, mitä me aikuiset opettelemme kiipeilyklinikalla, tulee lapsilta ihan luonnostaan. Kiipeily on todella monipuolista ja kehittää myös aivoja ja haastaa miettimään erilaisia vaihtoehtoja. Wasa Up:lllle voi mennä kokeilemaan aina aukioloaikoihin ja kun varusteetkin saa paikanpäältä, ei tarvita mukaan mitään erityistä. Minä voin ainakin lähteä katraani kanssa seuraksi, jos joku innostuu kokeilemaan kiipeilyä.
