Pitkästä aikaa minun teki mieli virkata jotain! Kälyni ihasteli meidän virkattuja mattoja ja hänellä oli toiveissa saada heidän uuteen kotiin samantapainen matto. Hän ei sitä suoraan minulta pyytänyt, joten tämä ei varsinaisesti ollut tilaustyö, joita en edes mielelläni tee. Tilaustöiden tekeminen maistuu puulta, eikä ne yleensä etene haluamaani tahtiin. Omasta halusta muille tehtyjä käsitöitä on enemmän kuin mukava tehdä! Siksi siis virkkuukoukku esiin ja hihat heilumaan.

Virkattu matto Virkkurin ohjeella, kude Paaposta

Tavallinen matonkude on aika raskasta virkata, joten etsiskelin sille vaihtoehtoa jonkun aikaa. Meidän matot olen virkannut Esteri-ontelokuteesta, mutta ajattelin tällä kertaa kokeilla jotain muuta. Paapon verkkokaupassa oli valmiiksi kerittyä trikookudetta mielestäni edulliseen hintaan, joten tilasin 3,9 kg rullallisen luonnonvalkoista kudetta. Tätä trikookudetta oli ihanan helppo virkata ja se tuntui kädessä pehmoiselta. Ihanaa kun jäi tuo kuteen selvittelyosio väliin ja sai vaan ruveta virkkaamaan!

Koukkua täytyy pitää erilailla kun virkkaa paksua kudetta

Välillä täytyi purkaa..

Malliksi valikoitui Molla Millsin Virkkurin pitsimatto. Malli on virkattu matonkuteesta ja valmiin maton halkaisija on 90 cm. Tila, mihin matto on tulossa, on kuitenkin aika iso ja kun minulla oli paljon kudetta vielä jäljellä siinä vaiheessa kun maton ohje loppui, päätin koittaa jatkaa virkkausta. Käytin mallissa olleita pitsikerroksia ja pylväskerroksia soveltaen.

Virkatun maton halkaisijaksi tuli 140 cm

Mallikertoja oli muutettava, koska matto alkoi kupruilemaan, jos oli liikaa silmukoita. Jouduin purkamaan muutamia kertoja, mutta lopulta sain maton nätisti suurennettua ja olin tyytyväinen lopputulokseen. Kuderullasta ei jäänyt jäljelle juuri mitään, joten maton painoksi tuli se 3,9 kg ja halkaisijaksi 140 cm. Matto virkkaantui yllättävän nopeasti eikä ranne kipeytynyt. Matosta tuli mielestäni kaunis ja myös maton saaja oli tyytyväinen. <3

Käytämme paljon villapaitoja kotona ja ulkoillessa, joten mielestäni villapaitoja ei voi olla liikaa! Oma villapaitaprojektini oli tauolla, koska siihen ei ollut lankaa saatavilla, joten tarvitsin uuden työn. Kysyin mieheltäni, haluaisiko hän uuden paidan.. Selasimme Ravelryä ja Googlea ja hän tykästyi Hailuodon paitaan. Novitalta löytyy ilmaisohje, jonka mukaan rupesin paitaa tekemään.

Kun luin ohjetta, ajattelin että en ikinä osaisi tehdä tätä paitaa ja kun Nalle on aika ohkaista lankaa, ajattelin samalla etten ikinä saisi sitä edes valmiiksi. Mikael kuitenkin tykkäsi tästä mallista, niin halusin kuitenkin yrittää! Harvemmin on tällaisia tunteita ennen uuden neuleen aloittamista. Yritin miettiä tätä haasteena ja lopulta siinä onnistuinkin! Ohje oli lopulta selkeä, kunhan sitä malttoi lukea vaihe vaiheelta. Lankana käytin ohjeen mukaan Novitan Nallea, tein S koon ja puikkoina oli numero 3 pyöröpuikot. Koska käsialani on aika löysää, tein varmuuden vuoksi testilapun. Tällä kertaa sain käyttää suositeltuja puikkoja, eikä (onneksi) tarvinnut valita pienempiä.

Villapaita tulossa

Aloitin neulomaan tätä paitaa tammikuun alussa ja se valmistui viime viikolla. Tikuttelin menemään puoli vuotta, ja tein muutaman välityönkin valmiiksi tässä ajassa. Aluksi tuntui, ettei työ millään edennyt, mutta kun sain erotella etukappaleen ja aloittaa mallineuleen, alkoikin työ luistaa ihan eri tavalla. Etu- ja takakappaleet valmistuivat nopeasti. Seuraavaksi takkusin olkapäille virkattavien piilosilmukoiden kanssa aika monta iltaa. Jotenkin en meinannut saada niitä onnistumaan. Niistä selvittyäni sain aloittaa hihat. Jälleen tuntui, ettei työ millään etene, mutta loppua kohti silmukat alkoi luistaa ihan eri tavalla. Hihat neulotaan työssä kiinni, joten koko työn pyöritteleminen hidasti niiden neulomista.

Neuloin paitaa myös Neulekuvahaasteen aikana

Ensimmäisen hihan jälkeen halusin tehdä kauluksen, koska tarvitsin hieman vaihtelua. Oli mukava neuloa välillä ihan tavallista 2 o 2 n joustinta. Toinen hiha valmistuikin hurjaa vauhtia. Neuloin sitä Knit in Public päivänä ja se oli työn alla myös meidän Lapin reissulla, tämä työ näkyi monesti myös Nonnu Neulojan Neulekuvahaasteen aikana. Tuntui ihanalta, kun sain päätellä viimeiset silmukat ja sain puikot irti työstä.

Takaosan kiila ja olalla napit

Etuosan mallineule ja hihan sauma

Lopuksi viimeistelin kauluksen piilosilmukoilla ja virkkasin olkapään halkioon napeille silmukat ja ompelin napit kiinni. Sitten valmis työ kosteiden pyyhkeiden väliin asettumaan yöksi. Aamulla oli ihana nähdä, miten takakappaleen levennyskiila oli asettunut nätisti paikalleen ja työn jälki oli tasoittunut. Olen lopputulokseen erittäin tyytyväinen ja mikä parasta, Mikaelkin on. Eipä tätä paitaa kyllä turhaa tikkuriksi kutsuta, olisi hauska tietää montako silmukkaa tähän paitaan tikutin.

Valmis Tikkuri-paita

Kirjoitin aiemmin, kuinka olin saanut vihdoinkin yhden pihakalusteen penkinpäällisen valmiiksi ja lupasin kirjoittaa lisää kunhan muutkin päälliset valmistuvat.. No, kaikissa pihakalusteissa on kyllä päälliset, mutta tuolinpäälliset on made in IKEA.

Matto, josta tein päällisen, on isovanhempieni vanha. Se ei kaivannut kuin pesun ja pääsin puuhaaman sen kanssa. Toinen matto, jota olin ajatellut päällisiin haisi vielä pesunkin jälkeen joten koitimme päästä hajusta eroon ruokasoodalla. Tämä ihmeaine toimi tähän(kin) aivan mahtavasti ja hajut lähti kokonaan! Matolle ripoteltiin reippaasti ruokasoodaa ja annettiin vaikuttaa yön yli. Seuraavana päivänä sooda imuroitiin pois ja käsiteltiin toinen puoli. Lopputuloksena on hajuton matto.

Pehmusteen kalusteisiin ostin yhdellä Tampereen reissulla Tampereen Vaahtomuovista. He leikkaavat valmiiksi palat valmiiksi haluamaasi malliin. Vaahtomuoveja on eri vahvuisia enkä enää muista minkä vahvuista ostin, koska siitä on vähintään kolme vuotta aikaa..

Kun matto on lyhennetty oikean kokoiseksi, solmi hapsut yhteen

Kuinka matosta saa penkinpäällisen:

Ensimmäiseksi matto pitää saada oikean mittaiseksi. Leikkasin maton n. 10 cm pidemmäksi kuin patjan. Purkasin kuteet pois ylimääräiseltä osalta, että sain solmittua hapsut uudestaan. Käyttämäni matto oli leveä, joten taitoin sen pituussuunnassa kahtia ja solmin hapsut molemmilta puolilta yhteen. Päät voisi myös ommella, mutta ajattelin pääseväni helpommalla näin.

Taitoin ylimääräisen osan päällisen sisään ja ompelin aukon kiinni

Valmis!

Matto oli paljon leveämpi kuin patja, joten taittelin ylimääräisen osan pussin sisälle piiloon ja ompelin aukon kiinni käsin. Käytin karhunlankaa ja isoa neulaa. Ompeleet kannattaa tähdätä loimien kuteitten väliin ettei tarvitse käyttää kauheasti voimaa. Sitten patja pihalle ja nauttimaan terassin lämmöstä. Matto on kestävää materiaalia ja siitä on suht helppo pyyhkiä pienet tahrat pois. Eikä tässä matossa näy edes pienten ruokailijoiden aiheuttamat tahrat, joten olen tyytyväinen ratkaisuun.

Joskus aika ei riitä kaikkeen mitä haluaa tehdä, ja sillon voi hyvällä omallatunnolla nauttia ostopehmusteista.

Ihanan pehmeä villapaitani valmistui vihdoinkin. Olen huono kutomaan itselle mitään, mutta kun näin tämän ohjeen instagramissa, täytyi heti ottaa työ puikoille. Ennen tämän paidan aloittamista olin saanut isoveljen isbjörnshoodien valmiiksi ja siitä oli jäänyt sopivasti lankaa. Paidan tekemisessä oli pitkä paussi, koska tilaamani lankaa ei saatu lankakauppaan ja pikkusiskon syntymä aiheutti myös pienen tauon kutomiseen. Mutta nyt, sopivasti kesähelteille valmistui tämä ihana paita.. Syksyllä viimeistään tämä pääsee kovaan käyttöön. Pidän erityisesti helman takaosasta, joka on tehty lyhennetyillä kerroksilla.

Alaosa valmis, seuraavaksi hihat.

Isbjörnshoodie ja Mammas isbjörnshoodie, Lykkeliten design

Ohje on Victoria Snellmanin suunnittelema ja se löytyy hänen verkkokaupastaan. Sieltä löytyy myös ohje lasten isbjörnshoodieen ja monia muita ihania ohjeita. Ohjeet on ruotsiksi, mutta voin tarvittaessa toimia kääntöapuna. Lankana on Dropsin ihanan kevyt ja pehmeä Air ja värinä on helmiäisen harmaa. Air on sekoite alpakkaa ja merinovillaa ja koska se on paksua, se neuloutuu nopeasti.

Ainut huono puoli tässä langassa on, että se nukkaantuu tosi paljon. Isoveljen paita on ollut puolisen vuotta käytössä ja se on tosi nukkainen. Harmittaa, koska olisin saattanut valita jonkun toisen langan, jos olisin aiemmin tämän huomannut. Olen aikeissa hankkia nukkaa poistavan kamman, jospa se auttaisi.

Kantoliinasukat ovat olleet neulelistallani jo monta vuotta. Tarkoitukseni oli kutoa (eli neuloa) sellaiset jo isoveljelle, kun hän kulki kyydissä. Kantorepussa ja -liinassa lapsi pysyy lämpöisenä, kun ollaan maha mahaa vasten. Jalat eivät mahdu repun suojaan, niin ne voivat usein olla kylmät. Siksi kantoliinasukat ovat erinomaiset pitämään pienet jalat lämpöisinä. Sukat ylettyvät polven yläpuolelle asti ja ne on muotoiltu niin, ettei mistään puristaisi. Kaksi vuotta sitten en ollut neulonut vielä niin paljoa, joten koin ohjeen silloin hankalaksi. Viime vuosien aikana on kuitenkin tullut neulottua yhtä sun toista ja olen opetellut uusia tekniikoita, niin ohje tuntui yhtäkkiä helpolta. Ohjetta oli tänä aikana myös hieman muokattu selkeämmäksi.

Lankana Novitan Nalle Pelto

Sukat olivat minulla matkaneuleena Ylläksen reissussa. Olin ajatellut, että ne valmistuisivat nopeasti ja saisin ne pikkusiskolle käyttöön jo matkalla. Kyllähän ne sukat valmistuivat reissun aikana, mutta retkille ne eivät tällä kertaa kerenneet mukaan. Onneksi oli toppahaalari käytössä. Kevään koittaessa on aika siirtyä kevyempiin vaatteisiin, joten nyt oli korkea aika neuloa nämä sukat.

Sukat ovat sopivat 3-6 kk

Ohjeella tulee 3-6 kk sopivat sukat

Lankana minulla on Novitan Nalle Pelto

Sukkapuikot kokoa 3

Ohje löytyy täältä!

Malli on tarpeeksi pitkä ja hyvin istuva

Kaksi vuotta sitten neuloin isoveljelle huopatöppöset jalkojen lämmittimiksi. Varsi neulottiin kaksinkertaisella langalla ja tossuosa huopuvalla langalla. Tuli tiiviit ja lämpimät töppöset. Nämä lämmittivät isoveljen jalkoja tosi pitkään.

Huopatossut vauvalle

Lankana minulla oli 7 veljestä valkoisena ja harmaana ja Novitan Joki-lanka harmaana

Puikot 4 mm varteen ja 8 mm huopalangalle

Koko on n. puolivuotiaasta ylöspäin

Ohje löytyy täältä.

Vihdoin. Olen miettinyt ja haaveillut ja pähkäillyt tosi kauan blogin perustamista. Nyt sain vihdoin kerättyä tarpeeksi rohkeutta perustaakseni sellaisen. Aluksi voisin esitellä meidät, vaikka luulen, että kaikki tätä blogia lukevat tuntee, tai ainakin tietää kuka olen. Meidän perhe asustaa Asevelikylässä rintamamiestalossa. Muutimme tänne Mikaelin kanssa kahdestaan vuonna 2014 ja nyt meitä on jo neljä. Isoveli 2,5 v ja pieni pikkusisko 3 kk. Ajankohta blogin perustamiselle ei siis ole ehkä kaikista paras, mutta uudelle harrastukselle oli tarvetta. Blogissa aion kirjoittaa meidän perheen yhteisestä retkelyharrastuksesta ja omasta neulomisharrastuksestani. Jokapäiväiset arjen pienet puuhastelut tulee myöskin näkymään blogissa.

Retkeilyharrastus on meidän yhteinen harrastus, joka sai alkunsa Norjan reissusta 2013. Sen jälkeen olemme käyneet patikoimassa Lapissa ja muutamissa eteläisemmän Suomen kansallispuistossa. Muutama reissu on tullut tehtyä Itävaltaan Alpeille ja Italiaan dolomiiteille. Olemme onnistuneet tartuttamaan isoveljeenkin lapinkuumeen, mikä ei tietysti ole ollenkaan huono homma. Kesäksi siis on luvassa lapinreissua ja aiomme tehdä retkiä myös lähimaastossa. Viimeisin reissu on juuri takanapäin, kun kävimme Saksassa siskoni luona. Kirjoittelen matkasta sitten tänne, kunhan arki alkaa taas pyörimään normaalisti.

Särkitunturilla syyskuussa 2017

Neulominen. Se on ihana keino rentoutua ja samalla siitä hyötyy muutkin, kun saavat lämmintä villaa ylleen. Neulomisesta on tullut jokapäiväistä, edes muutaman kierroksen verran ehtii iltaisin neuloa. Nykyisin on aina vähintään kaksi työtä puikoilla ja vaikka kuinka monta olisi mielessä! Villapaidat on tällä hetkellä kaikista mieluisimpia tehdä, niitä onkin tähän mennessä valmistunut jo ihan mukava määrä. Tällä hetkellä puikoilla on Hailuodon paita Mikaelille ja Isbjörnshoodie mulle. Ja yhdet villasukat odottavat myös valmistumista. Työtahti ei päätä huimaa, koska arki haittaa hieman harrastustoimintaa.. Mutta hiljaa hyvä tulee.

Ensimmäinen villapaita

 

Isoveli kyselee aina välillä, että ”Mitä äiti puuhastelee?”, kun siivoan tai leivon tai kitken rikkaruohoja kasvimaalta. Niitä pieniä ylimääräisiä hommia, joita tulee mielellään tehtyä. On myös ihanaa, kun hän haluaa osallistua kaikkeen, ja mahdollisimman paljon yritän ottaa häntä mukaan hommiin!  Kunhan kevät koittaa, niin pihamaata ruvetaan taas valmistelemaan uutta satokautta varten. Siellä ne omenapuut odottavat leikkaamista ja vattupuskat harventamista. On ihana päästä taas pian pihahommiin!

 

Pikku apulainen