Talvi tuli ja oli aika kaivella esiin talvivarusteet lapsille ja aikuisille. Minun äiti teki minulle lapaset kaksinkertaisesta 7 veljestä-langasta silloin, kun asuin vielä kotona ja ne ovat edelleen erinomaisessa kunnossa. Kaksinkertaisesta langasta neulottuna ne ovat tiiviimmät kuin yksinkertaiset villalapaset ja pitävät myös jonkun verran vettä. Nämä punaiset lapaset ovat minulla melkein aina ulkoillessa, paukkupakkasilla saatan laittaa vielä sormikkaat alle niin johan tarkenee.

Isoveljen lapaset hukkuivat kauppareissulla viime talvena, joten oli aika neuloa hänelle uudet. Koska tämä lanka on ollut kestävää ja hyvin lämpimäksi todettua, päätin tehdä samanlaiset lapaset hänelle, toki pienellä erolla. Näistä lapasista tulisi hänelle enemmän kuin mieluisat, koska ovat saaneet inspiraation hänen lempihahmostaan Salama McQueenista. Jos hän saa valita, minkä elokuvan katsomme, se on aina ”SamalaQueen”. Voidaan puhua jonkinlaisesta kestosuosikista, koska olemme katsoneet Autot 1 & 3 niin monesti, että osaamme ne ulkoa. Meillä pidetään elokuvailta ehkä kerran kuussa..

Ohjeeseen nappasin osviittaa Novitan sivuilta, ajattelin että langan paksuus vastaisi noin Isoveli-langan paksuutta. Mallitilkkua en ruvennut tekemään, annoin mennä vaan. Lankana siis 7 veljestä ja tein 4,5 puikoilla ja tuon ohjeessa olevan 110 koon mukaan, koska isoveli on juurikin tämän mittainen. Varressa on 28 silmukkaa ja tein 13 kerrosta 1 o 1 n resoria. Tein ohjeen mukaisen peukalokiilan. En halunnut mittailla isoveljen kättä etukäteen, koska en halunnut yllätyksen menevän pilalle, mutta tästä syystä joudun nyt jatkamaan peukaloa hieman pidemmäksi.

Kiilan jälkeen tein 8 krs sileää, kunnes oli aika tehdä herra McQueenin naama. En viitsinyt tähän työhön opetella intarsia-neuletta, koska olin laiska ja halusin nämä heti valmiiksi. Jälkiviisaana olisi ehkä kannattanut, kärjestä ei olisi tullut niin paksu.. Neuloin lapasten päälliosan valkoisella ja alaosan punaisella ja kuljetin aina toista lankaa mukana sitoen langanjuoksut kolmen silmukan välein. Vaihtelin myös sitomiskohtaa, ettei sitomiskohta näkyisi läpi toiselle puolelle. Kärjestä tuli tosiaan aika paksu, mutta ainakin se on lämmin! En tehnyt kärjestä kokonaan valkoista, koska 4-vuotias ja valkoiset lapaset ei ole ehkä paras yhdistelmä.. Kärkiin tein leveän nauhakavennuksen.

Rajasin Salaman ”silmät” tikkipistoilla ja silmiksi päädyin lopulta leikkaamaan huopakankaasta pienet palat mustaa ja tummansinistä. Liimasin silmät lapasiin kiinni, mutta varmistin pysyvyyden vielä ompelemalla silmiin pienen valkoisen ”pisteen”, mikä hahmolla on muutenkin. Kokeilin silmiksi kaikenlaista, aluksi kokeilin virkata, mutta en saanut virkkaamalla tarpeeksi pientä ympyrää. Kirjonnasta tutulla solmupistolla silmistä tuli liian pienet ja silmukoita jäljentämällä Salama näytti nukkuvalta.. Huopa oli siis hyvä ratkaisu tähän hätään ja onneksi sitäkin löytyi kotoa.

Kokeilin työssä myös ensimmäistä kertaa silmukoiden jäljentämistä. Silmukoin kämmenselkään salaman keltaisella langalla ja lopputuloksesta tuli yllättävän hyvä! Täytyy kokeilla toistekin tätä tekniikkaa, koska helpolla sai kuvion ilman kirjoneuletta.

Annoin lapaset isoveljelle maanantaina ennen kerhoon lähtöä ja hän tykästyi niihin ihan hurjasti. Aluksi olin ajatellut antaa nämä joululahjaksi, mutta halusinkin piristää näitä takkuisia kerhoaamuja jollain pienellä (tarpeellisella) lahjalla ja ainakin siinä onnistuin. Oli niin aurinkoinen naamataulu pienellä pojalla, kun lähdettiin nämä kädessä kohti kerhoa.

Olen haaveillut uudesta repusta ainakin vuoden verran, koska ikivanha Kånken oli omasta mielestäni tullut tiensä päähän ja toinen reppuni ei ole jokapäiväiseen käyttöön mielestäni tarpeeksi hieno, vaikka onkin ominaisuuksiltaan mainio reppu. Eli siis, pelkästä haluamisen ilosta olen haaveillut uudesta kantovälineestä. En ole kuitenkaan ostanut uutta reppua, koska jokin on kokoajan jarruttanut ostoaikeitani. Lähinnä omatunto on kolkutellut, koska oikeaa tarvetta uudelle repulle ei oikeasti ole.

Tästä uuden haluamisesta ja ”tarpeiden” keksimisestä haluaisin päästä eroon, koska olen huomannut, että minulla on jo kaikkea, enkä oikeasti tarvitse juuri mitään uutta. Myös se, että vaikka ostaisinkin sen juuri sillä hetkellä haluamani vaatekappaleen, ei lopeta uusien tarpeiden miettimistä. Tämä saattaa nyt kuulostaa siltä, että olen himoshoppaaja, joka ostelee kokoajan uusia vaatteita, laukkuja tai muita. Olen kuitenkin harkitseva kuluttaja, en osta itselleni kauhean usein mitään ja hankin mielelläni vaatteeni kirpputoreilta. Olen kuitenkin pähkäillyt tätä asiaa jo jonkun aikaa ja päättänyt ruveta ostolakkoon.

Ostolakko koskee meidän perheestä ainoastaan minua ja minun vaatekaappiani. En siis aio ostaa yhtäkään uutta takkia, housuja, kenkiä, pipoa, mitään uutta itselleni. Lakko ei koske tarpeellisia asioita, kuten dödöä, shampoota tai vastaavia. En käytä kauheasti meikkiä, joten niitä minulla ei muutenkaan kulu. Lankaa lakko ei koske! Kutominen on asia, jonka avulla rentoudun ja se on rakas harrastus. Lankojenkin kanssa olen enemmän sellainen, ostan vain tarpeeseen-tyyppi, enkä hamstraa lankaa varastoon.

Yksi porsaanreikä tosin on, jos meinaan osallistua ensi vuonna ultramatkalle (en ole vielä tehnyt tästä asiasta päätöstä), on minun ehkä ostettava polkujuoksukengät vanhojen tilalle. Lisää poikkeuksia en aio lakolle keksiä. Olen nyt ollut ostolakossa kuukauden verran ja voin kertoa, että kaikki haluaminen on jo tässä ajassa helpottanut, enkä ajattele enää esimerkiksi sitä uutta reppua, enkä haaveile uusista kengistä. Tuntuu ihanan vapauttavalta! En olisi uskonut, että tämä tuntuu näin hyvältä. Aion jatkaa lakkoa ainakin puoli vuotta, ehkä jopa vuoden verran.

Takaisin siihen reppu-asiaan! Päätin ryhtyä ostolakkoon Zero Waste-syyskuun aikana ja silloin teemoina oli kierrätys, korjaus ja uudelleen käyttö. Teeman hengessä päätin kaivaa vanhan reppuni kaapin perältä ja tehdä asialle jotain. Olin saanut Kånkenin lukion toisella vuonna 2005 ja reppu on ollut monessa mukana. Olen pessyt sen useasti pesukoneessa (selvisi myöhemmin, ettei olisi kannattanut..) ja reppu on menettänyt muotonsa. Repulle ei taideta suositella vahausta, koska se ei ole tehnyt G-1000 kankaasta, mutta minulla oli sitä kaapissa ulkovaatteita varten ja ajattelin, että tämä reppu ei tästä enää huonommaksi mene. Vahasin repun ja se sai taas hieman ryhdikkäämmän muodon. Repun alkuperäinen istuinalusta on hävinnyt tässä vuosien saatossa, joten leikkasin pahvista sopivan palan taustalevyksi. Laitoin myös repun pohjalle palan pahvia, jotta reppu säilyttäisi muotonsa. Yksi ainoa kohta vaati hieman ompelua, vaikka reppu on ollut tosi ahkerassa käytössä!

Suurimman sysäyksen repun uudelleenkäyttöön sain Instagramista #kankenembroidery- hashtagin takaa, jonka löysin kerran vahingossa. Miten nerokas idea onkaan kirjoa kuvia naali-logon ympärille! Tämä inspiroi minua niin, että oli vihdoin aika kokeilla kirjomista. Soitto äidille ja sain lainaan hänen kirjontakehyksen ja kirjontalankoja. Etsin Pinterestistä malleja eri pistoille, mutta loppujen lopuksi parhaan avun löysin Kodin Kuvalehden nettisivuilta. Harjoittelin pistoja aluksi toiselle kankaalle, mutta sitten vaan siirryin kirjomaan suoraan reppuun.

Olin piirtänyt mallikuvan paperille ja piirsin lyijykynällä saman mallin reppuun, jotta saisin kuvat oikeille kohdille. Sitten vain lähdin kirjomaan mustikanvarpuja ja kukkia Kånkeniin. Täydellistä jälkeä en edes odottanut, mutta en osannut odottaa myöskään sitä, miten ihana repusta tuli! Parasta on se, että 14 vuotta vanha reppu sai uuden elämän entistä ehompana ja se ei edes maksanut mitään. Nyt takaisin isänpäivälahja-sukkien tekoon!

Mieheni täytti syyskuun puolessavälissä 30, eikä minun tarvinnut kauaa miettiä, mitä antaisin hänelle syntymäpäivälahjaksi. Islantilainen villapaita on mielestäni ihana lahja ja olen neulonut niitä useamman lahjaksi perheenjäsenille ja ystäville. Tein jo muutaman vuosi takaperin hänelle paidan alafosslopista, mutta koska se paita oli ensimmäinen koskaan neulomani villapaita ja kirjoneuletyö, käsialani oli löysää ja paita on hieman liian suuri miehelleni. Käsialani on tämänjälkeen muuttunut ja kirjoneuleesta on tullut tasaisempaa. Olen jo kerran purkanut tuon vanhemman paidan kaarrokkeen ja tehnyt sen uudestaan, mutta siitäkin on jo muutama vuosi, eikä se auttanut kauheasti. Uusi villapaita tuli siis tarpeeseen ja mikäs sen parempaa, kun neuloa lämmintä paitaa rakkaalleen.

Vetur neulotaan kaksinkertaisesta hahtuvalangasta, plötulopista ja kokoajan kahdella värillä, joten paidasta tulee todella lämmin. Vetur-malli löytyy Islantilaisia neuleita-kirjasta ja se on se malli, joka on kirjan kannessa. Ohjeen pystyy ostamaan myös Ravelrystä, jos ei saa kirjaa käsiinsä. Ohjeessa tuntuu olevan hieman tiukempi kokomitoitus, normaalisti M-kokoa käyttävälle miehelleni tein L-koon.

Mieheni sai valita paidan mallin, itse en olisi uskaltanut valita tätä, koska kirjoneule kaava näytti monimutkaiselta, mutta osoittautuikin yhtä helpoksi, jos ei jopa helpommaksi, kun muut kirjan mallit. Alaosan ja hihojen kirjoneule sai neulomiseen hieman vaihtelua, eikä hihojen kutominenkaan ollut tällä kertaa työn ja tuskan takana. Tosin olin kaukaa viisas ja tein ne ensin. Kaarroketta oli mukava tehdä, koska siinä käytettiin vain kahta väriä. Lankadominanssin käyttäminen oli tässä mallissa avainasiassa, muuten olisi kuviot jääneet epäselviksi. Vaikka itse en inhoakkaan päättelyä, oli tätä työtä tehdessä mukava muistaa, että pääteltäviä langanpäitä olisi vain muutama.

Plötulopi oli minulle uusi tuttavuus, olen neulonut islantilaiset aina alafosslopista tai lettlopista. Hahtuvalanka tuoksui ihanasti lampaalle, kun avasin paketin. Lanka oli tosiaan hahtuvaista ja katkeili helposti.. Kokeilin aluksi neuloa langat suoraan kiekoilta, mutta kun työssä oli kiinni kerrallaan 4 kiekkoa ja jos satuin vetämään lankaa liian kovaa, lanka katkesi. Päätin keriä langat ja neulominen helpottui paljon, kun työssä oli enää kaksi palloa kiinni. Tällä lailla työtä oli paljon helpompi liikutella ja sain neulottua mm. automatkallakin. Katkenneiden lankojen päät oli helppo yhdistää takaisin toisiinsa pyörittelemällä langanpäitä kosteiden käsien välissä.

Lopilangoissa käsialani on yleensä vastannut annettua tiheyttä, joten ajattelin, että tälläkin kertaa täsmäisi. Virhe. Olin neulonut jo molemmat hihat ja aloittaessani alaosaa, rupesin mittailemaan, kun näytti hieman tiukalta.. Tässä vaiheessa tuli taas mietittyä, että enkö koskaan opi. Mieheni oli kuitenkin kokeillut hihoja, että niistä tulisi tarpeeksi pitkät, joten en osannut ajatellakaan, että tiheys olisi jotenkin pielessä. En halunnut purkaa vaan otin puoli numeroa isommat puikot alaosaan. Tiheys ei vieläkään ihan täsmännyt, mutta mieheni kokeiltua paidan alkua päätin jatkaa kuitenkin jatkaa näillä puikoilla. Paidasta tuli hieman pidempi, kun ohjeessa oli, mutta mieheni piti siitä. Ensi kerralla, kun otan uuden langan puikoille, teen sen mallitilkun, etten joudu soveltamaan enempää.

Paita valmistui muutama viikko synttäreiden jälkeen ja kuvasin paidan, kun kävimme nevalla poimimassa karpaloita paapan kanssa. Saimme n. 4 litraa karpaloa, eikä yksikään hirvikärpänen ollut vaivanamme! Paappa tietää aina parhaat paikat. ❤️

Ihan kohta syksy kolkuttelee ovella ja saan kietaista vasta valmistuneen Stay Soft huivini kaulaani ja vetää pipon päähän. Olen viilenevien ilmojen ystävä ja rakastan pukeutua villapaitoihin ja käyttäisin pipoa ympäri vuoden, jos vaan voisin. Kudoin itselleni Veera Välimäen suunnitteleman huivin edellisen projektin jäljiltä jääneistä langoista, jotka olin suunnitellut aivan muuhun projektiin. Parempi näin, sillä nyt minulla on iki-ihana Navelli ja tämä huivi.

Huivin ohje on maksullinen ja se löytyy Ravelrystä Veera Välimäen sivulta. Ohje on englanniksi, mutta englanniksi neulominen alkaa sujua jo yhtä hyvin kun suomalaistenkin ohjeiden seuraaminen. Eli jos ei muista lukea seuraavaa osaa, on melkeinpä sama, millä kielellä sen virheen tekee.. Huivin ohje on ihanan selkeä ja helppo, huivi on kaikessa yksinkertaisuudessaan aivan ihana ja sitä oli mukava työstää. Huivi neulotaan aina oikein, joten tämä oli erinomainen matkaneule minulle. Raitojen avulla työssä pysyy mielenkiinto, eikä tekeminen ollut missään vaiheessa tylsää. Muutama virhe huivissani on, mutta ne johtui ainoastaan siitä, etten ollut lukenut ohjetta tarkkaan ja tein ennen kuin tarkistin.. Sellaista sattuu ja virheet olivat sen verran pieniä, etten niitä viitsinyt edes lähteä purkamaan.

Lankana minulla oli tässäkin työssä Concept by Katian Silky Lace, joka on 80 % merinovillaa ja 20 % silkkiä. Huivi on ihanan pehmeä ja miellyttävä kaulalla. Puikkosuositus on 2,5-3 mm, mutta käytin työhön 4,5 mm puikkoja. Puikkokoko oli tähän työhön hyvä, huivista tuli tarpeeksi iso näin, eikä neuleesta tullut liian harvaa. Huiviin meni kaikki harmaa lanka ja kaikki loppu vaaleanpunainen lanka, tummansinistä jäi vielä vähäsen, enköhän saa sen johonkin työhön vielä käytettyä!

Kuvissa esiintyvän pipon olen aloittanut joskus puolitoista vuotta sitten ja on se ollut valmiinakin jo jonkun aikaa. Pipoon ei ole mitään ohjetta, vain 1 o 1 n ribbiä ja päällä kavennukset. Langat pipoon ostin ensimmäisestä NEULOVAasasta, Holst Garn ja Isagerin Silk Mohair on ihana yhdistelmä! Oli ihana saada tämäkin työ kuvattua ja laitettua blogiin, koska viikonloppuna järjestetään taas NEULOVAasa ja toivon kovasti kerkeäväni sinne! Paikalle tulee lankamyyjiä ja on kiva osallistua tällaisiin tapahtumiin kotikaupungissa. NEULOVAasa tapahtumasta löytyy lisää infoa @neulovaasa instagram-tililtä ja Nonnu Neulojan YouTube-kanavalta. Käykää kurkkaamassa!

Sain mieheltäni 30-vuotis synttärilahjaksi lahjakortin lankakauppaan ja olin säästellyt sitä jotain aivan erityistä paitaa varten. Ajatuksena oli pitkään tehdä itselle lettlopista paita, mutta se sai väistyä, kun huomasin Boyland Knitworksin Nordiska-nimisen paidan ohjeen. Kävin Pirjoliisassa ostamassa langat tähän paitaan, mutta olisiko ollut samana iltana, kun Boyland Knitworksin Caitlin Hunter julkaisi kuvan pian ilmestyvästä Navelli-paidasta. Sepä olikin mielestäni niin kaunis paita, että vaihdoin lennosta suunnitelmaa ja jäin odottelemaan uutta ohjetta.

Olin ostanut jo langat Nordiskaa varten, mutta ajattelin, että voisinhan käyttää ne langat Navelliini, se vaan vaati hieman pientä säätöä, koska en saanut tarpeeksi suurta tiheyttä ilman, että neuleesta tulisi liian harvaa. Päätin tehdä yhden koon pienemmän, mikä minun kokoni oikeasti olisi. Tässä mallissa olisi leveyden kannalta varaa, koska malli on löysä ja pituutta pystyy säätelemään itse. Tämä koon vaihtaminen ja tiheyksien laskeminen on minulle todella vaikeaa ja tuntuu aina ylitsepääsemättömältä asialta miettiä oikea lanka, siksi käytän yleensä sitä lankaa, mikä ohjeessa on mainittu, ettei vaan tule vääränlainen. Tällä kertaa langat oli jo olemassa ja en malttanut olla aloittamatta paitaa, kokeilin onneani näin. Lankana minulla on tässä työssä Concept by Katian Silky Lace, joka on 80 % merinovillaa ja 20 % silkkiä. Tuntuu ihanan kevyeltä ja pehmoiselta päällä! Tiheys oli tosiaan vähän sinnepäin ja puikkojen koko työssä oli 4.

Ohje on maksullinen, sen löytää Ravelrystä ja se on englanninkielinen. Olen kutonut nyt muutamasta englanninkielisestä ohjeesta ja se alkaa jo sujua hyvin. Ohjeissa on yleensä lopussa selitetty lyhennykset ja YouTubesta löytyy yleensä auttava video, jos joku ei meinaa aueta. Ohje itsessään jätti välillä vähän tulkinnanvaraa, olen neulonut selkeämmilläkin ohjeilla. Kokeilemalla jatkoin ja ratkaisut tuntuivat osoittautuvan oikeiksi. Ainut, mistä en löytänyt mitään videota (en osannut hakea oikeilla sanoilla?) , oli se kohta, kun hihat taitettiin nurjalle puolelle ja ne piti päätellä kiinni hihan alkuun. Onneksi tämä kohta on kuitenkin paidan nurjalla puolella, joten ei sillä niin väliä ole, miltä se siellä näyttää.

Opin taas paljon uutta, työ oli tosi nopeasti valmistuva, kun malli oli niin lyhyt. Tein ehkä 10 cm pidemmän helman, kun mitä ohjeessa sanottiin, koska tuntuu mukavammalta pitää hieman pidempää paitaa. Tosin olen 175 cm pitkä, joten olisin ehkä jokatapauksessa pidentänyt helmaa, vaikka olisinkin halunnut cropped-mallisen paidan. Paidasta ei tullut niin löysää kuin olisi ohjeen mukaan pitänyt, mutta neuleesta tuli minulle juuri hyvä. Ainut, mitä täytyy jälkikäteen korjailla, on kaula-aukko, josta tuli liian suuri. Paita valahtaa olkapäiltä, joten aion ommella kaula-aukkoa hieman pienemmäksi.

Tein paitaa lopuksi kauhealla kiireellä, että saisin sen valmiiksi Itävallan reissua varten (josta postaus edelleen työn alla), olisin kovasti halunnut kuvata paidan siellä. Paita jäi hihoja vaille valmiiksi ja koska reissussa oli niin kuuma ja iltaisin olin niin puhki, etten kutonut senttiäkään koko reissun aikana vaan työ valmistui sitten toisen kesälomareissumme aikana. Olin ostanut lankaa enemmän, mitä työhön meni, joten aloitin saman reissun aikana uuden työn ylijääneistä langoista ja puikoille pääsi vihdoin kauan suunnittelemani Veera Välimäen Stay Soft Shawl. Työ on edennyt jo ihan mukavasti ja siitäkin tulee näillä langoilla ihanan pehmeä. Nämä kaksi työtä on ihana muisto 30-vuotias syntymäpäivästäni kiitos rakkaan mieheni.

Olen kasvattanut hiuksiini oman värin takaisin ja hiusmallini on aika perus pitkä polkka, eli mahdollisimman helppo. Olen todella tyytyväinen hiusteni nykyiseen tilaan, mutta väliä tuntuu, että kaipaa jotain piristystä. Tähän tarpeeseen ompelin itselleni muutaman erilaisen rusettipompulan, sekä rusettidonitsin, eli scrunchien. Korjattavien vaatteiden pino oli kasvanut jo senverran isoksi, että sain siitä itselleni sopivan (teko)syyn ommella ja samalla istumalla ompelin itselleni uudet hiuslenkit.

Donitsien ompelu on helppoa, tarvitaan vain kangasta n. 8 cm x 40 cm ja kuminauhaa. Taita suorakulmio pitkittäin oikeat puolet vastakkain ja ompele pitkä sivu yhteen, mutta jätä päädyt ompelematta n. 4 cm matkalta. Käännä putkilo oikein päin ja laita nuppineuloilla päädyt yhteen oikeat puolet vastakkain ja ompele kiinni ja käännä oikein päin. Pujottele tässä vaiheessa kuminauha putkilon sisään hakaneulan avulla. Ompele lopuksi aukko kiinni ihan reunaa pitkin.

Halusin donitsiin hieman pitkulaisen rusetin (tai ehkä se on enemmän solmu), joten piirtelin aika monta versiota paperille, ennen kun sain mallista mieleiseni. Tämä johtuu ehkä enemmän siitä, että en osaa piirtää sitä, mitä mielessäni kuvittelen.. Piirrä malli kankaalle kaksi kertaa ja muista jättää saumanvarat, kun leikkaat palat irti. Laita palat oikeat puolet vastakkain ja ompele ympäri, jätä muutaman sentin kääntöaukko. Käännä rusetti oikeinpäin ja työnnä kynän (tai pensselin) avulla kulmat teräviksi. Minulla oli muutakin silitettävää, joten silitin samalla rusetin palat, mikä osoittautui hyväksi ideaksi ja rusetista tuli siisti. Solmi rusetti donitsin saumakohtaan, niin se jää pois näkyvistä.

Tein myös muutaman pienemmän rusetin, mitkä kiinnitin ihan tavalliseen pampulaan. Taas muutaman kerran kokeiltuani mallin piirtämistä, sain aika sopivan muotoisen mallin. Olisin voinut tehdä hieman isommat ruseteista, mutta kivat tuli näinkin. Rusetti tehdään samalla lailla, kun donitsissa ja solmitaan solmulla kiinni pampulaan. Näitä aion tehdä tulevaisuudessa lahjaksi, esimerkiksi kaverisynttäreille! Pienetkin tilkut tulee tässä hyvään käyttöön. Käyttämäni kankaat ovat kierrätyskankaita, ostettu joko kirpparilta tai jämäpaloja aiemmista ompeluksistani. Kankaita löytää kirppareilta hyvin, tai esim. Eurokankaan palalaarista voi tehdä hyviä löytöjä!

Loppuun vielä tosi helppo rusettipampulaidea nahasta. Tähän ei tarvitse ompelukonetta ollenkaan, kun nahka ei purkaannu. Sain äidiltäni muutaman nahanpalan, jotka ovat olleen jotain näytepaloja joskus kauan sitten ja olen pitkään miettinyt niille käyttöä. Lasten tossut odottaa vielä toteutumista, samoin laukku itselle.. Rusettipampula onnistuu ilman suurempia ponnisteluja. Malli ensin paperille ja sitten vaan leikkaamaan ja solmimaan! Tein itselleni mustan ja ruskean ja tykkään näistä ihan hirveästi! Niin näyttää pitävän myös tyttäreni, koska hän tuli luokseni hyvin tomerasti ja osoitteli rusettipampulaa.. Täytynee tehdä näitä lisää vielä vähän pienemmässä koossa, jos aion saada nämä omaan käyttööni..

Ihana saada itselleen jotain uutta pienellä vaivalla ja vielä niistä materiaaleista joita on jo kotona!

Puutarhakärpänen on ilmeisesti puraissut minua, koska olen viettänyt aikaa kukkien ja rikkaruohojen parissa tänä kesänä enemmän kuin aikaisempana neljänä vuonna yhteensä! Tykkään hirveästi kitkeä rikkaruohoja kukkapenkeistä (?) ja nautin kukkien väriloistosta. Terassikin on paljon viihtyisämpi, kun sen läheisyydessä on kukkia. Terassin seinustalla on paikat lyhdyille, mutta ne näyttivät hieman tyhjiltä ilman mitään, joten halusin hankkia niihin jotkut kivat amppelit. Muovisia amppeleita en halunnut ostaa, enkä kaivannut seinustalle kauhean isoja. Kun näin Instagramissa kuvan virkatusta amppelista, se oli niin sanotusti menoa.. Olen pohtinut käyttöä varastossani majaileville ontelokude-kerien jämille ja tähän tarkoitukseenhan ne sopii paremmin kuin hyvin! Kun inspiraatio iskee, kaikki muut työn alla olevat käsityöt jäävät hetkeksi taka-alalle.

Virkkasin muutamia vuosia sitten maton Esteri-ontelokuteesta ja minulla oli sitä harmaana jäljellä jonkun verran. Halusin aika pienet amppelit ja minulla oli kaapissa sopivan kokoiset ruukut, eikä niiden päällystämiseen kauheasti kudetta mennyt. Näin Instagramisaa hirveästi hienoja amppeleita, mutta tällä kertaa halusin mahdollisimman yksinkertaista, joten virkkasin omani pelkkiä kiinteitä silmukoita käyttäen.

Ohje:

Käytin ontelokuteen kanssa nr 10 koukkua, jotta pinnasta ei tulisi liian tiivis makuuni, mutta mikä tahansa isompi koukku käy. Työn voi tehdä myös spiraalina, mutta minun on helpompi pysyä laskuissa, jos teen kierros kierrokselta. Jokainen kierros päätetään aina piilosilmukalla (ps) ja seuraava kierros aloitetaan 1 ketjusilmukalla (kjs)

Alku: Virkkaa 3 ketjusilmukkaa ja yhdistä ne pyöröksi piilosilmukalla

1. kierros: Virkkaa ketjusilmukka ja sitten virkkaa lenkkiin 6 kiinteää silmukkaa ja yhdistä piilosilmukalla
2. krs: Virkkaa 1 ketjusilmukka ja sen jälkeen jokaiseen ks (kiinteä silmukka) 2 ks. 12 ks. Päätä ps.
3. krs: Virkkaa 1 kjs, sitten 1 ks ja seuraavaan 2 ks, yhteensä 18 ks.
4. krs: Virkkaa 1 kjs, sitten 2 ks ja kolmanteen 2 ks, yhteensä 24 ks. Tässä vaiheessa pohja peitti jo oman ruukkuni, eli amppelilla oli tarpeeksi leveyttä. Jos sinulla on isompi ruukku, jatka lisäyksiä tasaisesti, kunnes ruukku peittyy.
5. krs: jatka 24 ks (tai suuremmalla määrällä, jos pohja on isompi) tekemättä lisäyksiä, päätä piilosilmukalla, tai halutessasi jatka spiraalina, ettei kierroksen vaihtumiskohta näy. Jos en olisi ollut niin innokas virkkaaja, olisin itse tehnyt näin.
6. Kun olet saanut virkattua työ haluttuun korkeuteen, katkaise lanka ja vedä lanka silmukan läpi. Katkaise lanka niin, että voit käyttää lankaa yhtenä amppelin ripustusnaruna.
7. Ota uusi alku kerästä ja virkkaa se kiinteällä silmukalla 8 ks päähän edellisestä narusta. Katkaise kude samalta kohtaa, kuin edellienkin. Päättele kude hyvin.
8. Ota vielä yksi uusi alku kuteesta ja kiinnitä sekin taas 8 silmukan päähän edellisestä.
9. Tee hevosenhäntäsolmu halutulle korkeudelle ja tee toinen hieman sitä ylemmäs niin saat ripustuslenkin. Minun amppeli tuli sellaiselle paikalle, että jouduin sitomaan amppelin kiinni telineeseen, joten käytin vanhaa kunnon merimiessolmua.
10. Ontelokude purkautuu helposti, joten polta kuteen päät. Kun olet polttanut päät ja kude on vielä kuuma, painele kuteen pää kiinni, tulee siistimpi.

Meidän terassin seinusta on todella kuuma, joten ostin amppeleihin Petuniat. Niitä on meillä tänä vuonna muuallakin ruukuissa, joten ne sopii kivasti meidän kesäpihaan. Kätköistä löytyy vielä lisää kudetta, joten taidan tehdä muutaman lisää vielä sisälle. Hauskoja virkkaushetkiä. <3

Ystäväni saa vauvan ihan lähipäivinä, enkä millään malttaisi odottaa uuden pienen ihmisen tapaamista! Järjestimme ystävälleni vauvakutsut muutama viikko sitten ja tietysti halusin tehdä lahjat itse! Tämän tekstin otsikoksi kaavailin alun perin ”Kun vauvalahjat lähti lapasesta”, mutta en niitä tumppuja koskaan kerennyt tekemään.. Sen sijaan kudoin pienelle tulokkaalle lahjaksi villasukat ja villahaalarin. Villahaalarin kanssa tuli tosin aikataulu vastaan, koska en muistanut, että vauvakutsuthan on hyvissä ajoin ennen laskettua aikaa ja villahaalari oli silloin vasta puolessa välissä.. Nooh, valmistui kuitenkin ennen vauvan syntymää sekin haalari..

Kutomani sukat ovat niin pientä kokoa, että menevät vauvalle vain muutaman viikon, mutta ovat ihana muisto niin minulle, kun talletettavaksi muistojen laatikkoon. Lisäksi annoin lahjaksi lahjakortin, jolla saa uudet villasukat aina, kun tulee tarve. Uskon tämän lämmittävän vauvan äidin mieltä ja pieniä varpaita. Kudoin pikkusiskolle tällaiset sukat, kun odotin häntä ja nyt käytin samaa ohjetta, mutta lankana tässä Sandnes Garnin Spot värissä Kitti. Viimeksi käytin 7 veljestä, mutta nämä ovat paljon pehmeämmät. Ohje löytyy täältä, puikkoina käytin 3,5 mm.

Tulokasta kutsutaan vielä tällä hetkellä nimellä Sieppi, joten täytyyhän hänen saada lahjaksi myös ikioma Sieppi (Sieppi on Harry Potter-kirjoista). Tämä ajatus syntyi, kun olin aikeissa virkata tuttinauhan tulokkaalle, mutta keksinkin virkata hänelle vaunulelun, jota on kiva tutkia! Löysin kauppareissulla Novitan Soma-lankaa, joka on 50 % bambu-viskoosia ja 50 % puuvillaa. Katselin Pinterestistä ideoita ja otin vähän mallia, mutta mitään varsinaista ohjetta en ole tähän käyttänyt. Virkkasin ensiksi ison pallon, jonka sisälle laitoin kulkusen helisemään. Täytin pallon vanulla ja virkkasin kiinni. Virkkasin palloon kiinni myös nauhaosuuden, johon kiinnitin renkaan.

Nauhan leveyden täytyy TUKESin mukaan olla vähintään 1,5mm leveä ja enintään 22 cm pitkä, ettei kuristumisvaaraa olisi. Kiinnitin renkaan kiinni usealla kiinteällä silmukalla ja virkkasin vielä nauhaa pitkin langan takaisin pallo-osuuteen, jotta lanka ei vain pääsisi purkautumaan. Siipiä varten virkkasin neljä kappaletta siipiä, koska halusin laittaa siipien sisälle jotain rapisevaa. Olen aiemminkin käyttänyt kinkunpaistopussin palasia lasten leluihin, koska se kestää konepesun. Laitoin kaksi siiven kappaletta vastakkain ja virkkasin kiinteillä silmukoilla siipien ympäri. Lopuksi yhdistin siivet palloon ompelemalla. Tarkistutin osien pitävyyden 1-vuotiaalla tyttärelläni, eikä hän saanut osia irti, joten lelun pitäisi olla turvallinen.

Ystäväni näki kesällä tekemäni Isbjörns heldressin ja kysyessäni häneltä toivetta vauvan neuleeseen hän valitsi saman mallin. Otin haasteen mielelläni vastaan ja kokeilin kutoa uudestaan tämän haalarin. Testineulonnan jälkeen ohjetta oli hieman paranneltu ja jo kerran mallin tehneenä sen kutominen sujui nopeasti ja tällä ilman virheitä! Oli ihana tehdä tämä haalari uudestaan, koska malli on niin söpö. Tein sen samasta langasta kuin villasukatkin, eli Sandnes garnin Klompelompe Spotista. Sävynä tässä on harmaa ja käytin 4 puikkoja. Lanka ja napit ostin paikallisesta Neulenettikahvila Pirjoliisasta.

Kävin viikonloppuna tiputtamassa lahjat ystäväni postilaatikkoon hänen ollessa poissa kotoa. Julkaisen tekstin vasta, kun hän on taas kotona, jotta yllätys ei mene pilalle. <3

En malta odottaa Sieppiä. <3

Pikkusiskon ensimmäinen syntymäpäivä oli juuri ennen joulua ja 1-vuotiskuvat on ollut to do-listalla siitä asti. Tammikuun alussa keksin, että haluankin itse neulotun mekon neidille päälle kuviin. Olinhan juuri kerennyt ajatella, että tänä vuonna en tee neulomiselle mitään aikatauluja.. No, se lupaus piti noin viikon. Selailin Ravelrystä sopivia ohjeita ja ihastuin Pernille Larsenin, eli Knitting for Oliven Anemone-nimiseen mekkoon. Se näytti heti meidän Aurinkoisen mekolta, joten päätin ostaa ohjeen ja rupesin etsimään sopivia lankoja nettilankakaupoista ja päädyin lankakauppa Titityyn sivuille.

Silmiini osui BC Garnin uutuuslanka Bio Shetland, joka on GOTS sertifioitu luomuvillalanka, joka on valmistettu ja värjätty ympäristöystävällisesti työlot huomioiden. Toisinsanoen, täydellinen lanka pienoiselle (ja se sattui olemaan vielä alennuksessa! Aina parempi, kun on kotihoidon tuella..). Välillä epäilin lankaa liian karkeaksi, mutta kastelun jälkeen neule oli ihanan pehmeä. Ohjeen mukaan pääväriä tarvitsin 150 g lankaa ja kontrastiväriä 50g. Kontrastivärinä päätin käyttää Vaasan saaristosta ostamaani suomenlampaanvillaa, koska sitä minulla varastossa. Jälkeenpäin ajatellen olisi vaan kannattanut tilata samaa lankaa, ettei olisi taas tarvinnut soveltaa niin paljoa, mutta säästinpähän muutaman euron ja käytin jämälankaa..

Olen uskaltautunut ostamaan vyyhdillä olevia lankoja, kun löysin kirpparilta vyyhdinpuut. Ennen niitä pyörittelin lankoja tuolin jalkojen ympäri ja se meinasi olla tuskallisen hidasta. Nyt sujuu keriminen ja haaveissa siintää jo kerijäkone. Tässä projektissa oli muutenkin paljon uusia elementtejä, koska ohje on englanniksi, ja olen neulonut aiemmin vain suomen- ja ruotsinkielisillä ohjeilla. Onneksi ohjeen lopussa oli hyvin selitetty lyhenteet ja Ullaneuleen nettisivuilta löytyi hyvä suomi-englanti neulesanasto.

Neuloin mekon 2,5 puikoilla ja käytin kokoa 18kk, koska 12 kk ja 18 kk ohje erosi vain pituudeltaan. Neiti on kuitenkin pitkä, joten halusin että mekko menee hänelle hieman pidempään. Mekko aloitettiin neulomaan alaosasta ja kavenneltiin matkan varrelta. Hihoista oli valittavana pitkät tai 3/4 osa hihat ja itse taisin tehdä 5/6 hihat.. Ne taitaa jäädä ensimmäisinä lyhyeksi niin nyt menee niidenkin puolesta hieman pidempään. Hihat yhdistettiin samalle puikoille ja tehtiin raglankavennukset. Koska olin taas laiska laskemaan silmukoita (enkö koskaan opi?) niin sain jälleen soveltaa ja kukan varsi ei nyt ihan keskellä ole, mutta ei sitä onneksi päällä huomaa.. Ihana kukka-kaulus neulottiin erikseen ja kiinnitettiin neuloen mekkoon. Käyttämäni lanka oli siis paksumpaa, kuin ohjeessa, joten tein isommilla puikoilla pienemmän koon ohjeella ja lopulta kaventelin hieman vähemmän kun ohjeessa, jotta sain silmukkaluvut täsmäämään.

Kukan lehdet neulottiin erikseen ja ommeltiin käsin mekkoon kiinni. Ennen lehtien kiinnittämistä kastelin mekon ja lehdet, jotta ne istuisivat nätisti paikalleen. Kukan lehtien ohjeessa oli muutama virhe, lähetin sähköpostiakin tästä suunnittelijalle. Yhdestä virheestä en olisi piitannut, mutta koska ohje on maksullinen ja virheitä oli useampi niin ajattelin, että suunnittelija haluaisi tietää itsekin tästä. Vielä ei ole tullut vastausta, saa nähdä tuleekokaan. Uutta minulle oli myös kauluksen viimeistelu I-cord tekniikalla. Kauluksen reunasta tuli tosi siisti tällä menetelmällä, eikä se ollut vaikeaa.

Uskaltauduin varaamaan kuvauspäivän, kun mekko oli kaulusta vaille valmis. Mekko valmistuikin hyvissä ajoin (3 päivää ennen) kuvauksia ja siitä tuli aivan täydellinen. Onneksi saan näitä päähänpistoja, koska itsetehdyt vaatteet on ainutlaatuisia ja niillä on aina oma tarinansa kerrottavana. <3

Hyvää uutta vuotta Asevelikylästä! Kirjoittaminen on ollut pienellä tauolla, koska ennen joulua neuloin vimmatusti joululahjoja, joita en halunnut etukäteen blogissa esitellä ja joulun ajan halusin pitää taukoa. Tämä vuosi onkin mennyt isoveljen sairastellessa, mutta nyt ollaan jo terveitä ja arki on taas alkanut pyöriä normaaliin tahtiin. Vuoden ensimmäisinä päivinä kerkesin miettiä uuden vuoden ”tavoitteita” ja niistä tärkeimpänä nousi esiin oma hyvinvointi. Vihdoinin olen pystynyt jättämään taakse ne ”tänä vuonna lupaan painaa vähemmän kun viime vuonna”-lupaukset, koska olen vihdoinkin sinut itseni ja kroppani kanssa. Olen ollut ylipainoinen ja välillä luulen edelleen olevani, vaikka todellisuus on ihan toinen. Aion kirjoittaa siitä myöhemmin, mutta nyt haluan keskittyä tähän. Rakastan liikuntaa ja haluan syödä terveellisesti, mutta en sen takia, että laihtuisin, vaan sen takia että minä ja perheeni voisimme hyvin.

Olen pitkään miettinyt korvaavaa harrastusta lentopallon jättämälle aukolle ja sille säännölliselle tekemiselle, minne tuli aina lähdettyä. Näin Wasa Yoga Centerin facebook sivuilla Astanga-joogan alkeet nimisen kurssin, jolle päätin ilmoittautua. Olen joogannut kotona You Tube-videoiden avulla, mutta oikeassa ohjauksessa uskon saavani joogasta irti paljon enemmän, kun mitä iltaisin olohuoneessa tulisin koskaan saamaan. Välineurheilijana olin jo ostanut maton ja sille tarvittiin tietysti oma kassi. Mieluiten itsetehtynä ja nyt heti.

Minulla on kotona Molla Millsin virkkuri 3, jossa on todella ihana mattokassin ohje. Kirjan kassi on virkattu kalalangasta ja koska tarvitsin kassin heti, jouduin hylkäämään tämän ohjeen. Päätin kuitenkin lainata ohjeesta kuusen kuvaa, jonka ajattelin virkata omaan kassiini. Suuntasin taas lankavarastolle (en ymmärrä, miten se onkin niin iso, että sieltä löytyy lankoja vähän jokaiseen projektiin..) ja sieltä löytyi langat, jotka olivat jo päätyneet myytävät-pinoon. Olin joskus ostanut Novitan Hankoa edullisesti, mutta en ollut saanut niitä käytettyä. Hanko on kierrätettyä puuvillaa ja sitä virkataan 6 koukulla.

Aloitin kassin virkkaamisen pohjasta, tein ensin 3 ketjusilmukkaa, jotka liitin ympyräksi. Muodostuneeseen lankalenkkiin virkkasin 12 pylvästä. Kierros suljetaan piilosilmukalla. Seuraavalla kierroksella virkkasin jokaiseen pylvääseen kaksi pylvästä = 24 pylvästä. Seuraavalla kierroksella lisäsin 6 silmukkaa, nyt ympyrässä on 30 silmukkaa. Tämä oli juuri sopiva määrä minun mattoni pohjaksi ja tämä selvisi vain kokeilemalla. Jos käytät jotain muuta lankaa, täytyy vain mitata oman maton pohja ja lisäillä silmukoita omaan tahtiin.

Pohjan jälkeen jatkoin virkkaamista tällä silmukkamäärällä loppuun asti. Jossain vaiheessa huomasin, että silmukat meinaavat lisääntyä ja yläreuna levitä, joten ole tarkkana silmukoiden kanssa. Virkkasin omaan kassiini kuusen, jonka kaavion lainasin Virkkuri 3-kirjasta. Tein siihen vähän muutoksia, koska kuvio lähti menemään aina vinoon, kun vähensin 2 pylvästä kuviosta. Sain kuusesta tasaisemman ja pidemmän, kun vähensin kuviosta aina vain yhden pylvään verran.

Virkkasin mattokassia niin pitkäksi, että sen reuna oli n 5 cm mattoa pidempi ja viimeisen kierroksen virkkasin piilosilmukoilla. Pujotin nyöriä pylväiden välistä, jotta saan kassin reunan kiristettyä. Laitoin nyörin päähän helmet, jotta nyöri ei karkaisi. Nämäkin löytyivät askartelulaatikosta, johon täytyisi tehdä inventaario joku päivä.. Halusin kassiini kantohihnan, johon otin taas mallia Virkkurista. Olen ostanut kirppareilta vanhoja nahkavöitä ja vihdoinkin sain jonkun niistä käyttöön. Ompelin vyönpalat kalalangalla kassiin kiinni, yhden yläreunaan ja toisen alareunaan. Minulla ei ollut enempää nyöriä varastossa, joten ompelin kankaasta kassilleni hihnan. Hihnaan en ole täysin tyytyväinen, mutta halusin käyttää tähän projektiin vain niitä materiaaleja, jota minulla jo oli, niin sillä mennään.

Eilen oli ensimmäinen joogatunti ja nautin joka hetkestä aivan älyttömästi! Keho ja mieli sai ihan uutta virtaa ja minä (mattokassini kanssa) aion nautiskella tästä uudesta harrastuksesta täysin rinnoin.