Olen neulonut noin 35 islantilaista villapaitaa viimeisen kuuden vuoden aikana, joista suurin osa on tehty lettlopista. Joitain yksittäisiä kokonaisia keriä ja monien kerien jämiä on päässyt kertymään tässä neulematkan varrella varastoon.. Olen toki saanut upotettua kerien loppuja toisiin paitoihin, mutta varastosta löytyi vielä ainakin 20 eriväristä keränjämää. Ajatuksissa on ollut neuloa lankavarastoa pois ja minulla on ollut kauan suunnitelmissa neuloa itselleni Nost-paita, joten päätin yhdistää nämä kaksi ajatusta ja niinpä päädyin neulomaan 570 g verran lettlopinjämiä yhteen paitaan. Niistä syntyi aivan ihana muistojen paita. Punnitsin langat, jotta joku muukin voisi napata tästä ideaa omaan paitaansa.

Kutsun paitaani muistojen paidaksi siitä syystä, että olen käyttänyt siihen sellaisten lankojen loppuja, joita olen neulonut ystävieni ja läheisteni paitoihin. Laskeskelin, että vain yksi keränjämä on sellaisesta paidasta, jonka olen neulonut itselleni. Jokaisella raidalla on siis muisto jostain minulle rakkaasta ihmisestä. Paitaan on päässyt lankoja kälyjeni paidoista, lasteni paidoista sekä monesta muusta lahjaksi neulomastani villapaidasta. Värejä tässä paidassa on 14, joten se on aikamoinen määrä muistoja yhteen paitaan kasattuna. Vaikka värejä ja raitoja Kaihossa on monia, ei minulle jäänyt pääteltäväksi kuin muutama langanpätkä, koska kokeilin tällä kertaa päätellä langat jo neuloessa. Se osoittautuikin hyväksi ratkaisuksi ja koska lettlopi hieman huopuu käytössä (ainakin sisäpuolelta), ei tarvitse jännittää lankojen purkautumista. Kuljetin pääteltävää langanpäätä noin 15 silmukan mukana, jonka jälkeen vain katkaisin langan. Näin jäi se viimeinen ja vähän ärsyttävä työvaihe välistä. 🙂

Nost, eli Kaiho löytyy esimerkiksi Islantilaisia neuleita-kirjasta ja sen on suunnitellut Védis Jónsdóttir. Nost on suunnittelijan mallikuvissa kaksivärinen, jolloin tähtikuvion pääsee kyllä oikeuksiinsa. Tosin tämä paita on myös erinomainen kohde, jos haluaa käyttää lankojen jämiä. Alussa minulla ei ollut aavistustakaan, paljonko yhteen raitaan menisi lankaa, joten aloitin suunnittelun valitsemalla isoimmat kerät aina raidan pohjaväriksi ja sitä mukaan kontrastin jokaiselle raidalle. Minulla oli kaksi kerää vihreää, joista päätin tehdä resorit ja kaksi kerää sinistä, jotka varasin isoimpaan raitaan kaarrokkeen alussa. Hihat päätin yhden purkukerran jälkeen tehdä eriparisiksi, mikä oli mielestäni kiva ratkaisu, sillä silloin pystyin pelailemaan enemmän kerien jämillä ja sain ne paremmin hyötykäyttöön.

Oma paitani on tehty M koon leveydellä ja L koon pituudella ja minun käsialani on todennäköisesti erilainen kuin sinun, joten muistathan tämän jos käytät minun mainitsemaani langan menekkiä. Sen verran täytyy sanoa koon valinnasta ja muista muokkauksista, että hihoista olisi saanut jättää yhden kokonaisen raidan pois ja paidasta tuli aika pitkä. Meinasin purkaa hihat ensin, mutten sitten jaksanut ja niin paidassani on jättipitkät hihat.. Muokkasin myös kaulusta, tein poolokauluksen omaani, joten tässä langan menekki on eri kuin ohjeessa. Jätin myös kauluksesta pois yhden ylimääräisen langanvaihdon, joten paitani eroaa myös siinä asiassa alkuperäisessä. Viimeisen raidan kohdalla minulla ei ollut enää tarpeeksi lankaa jäljellä, joten jätin 4 kierrosta pohjaväriä neulomatta (2 ennen kuviota ja 2 jälkeen), joten nekään ei ihan ohjeen mukaan mennyt.. Punnitsin kaikki langat, mutta keittiövaakamme on hieman epävakaa, joten en takaa että kaikki mitat täsmäävät 100 %. Lisäksi merkintäni osoittautuvat todella epäselviksi joten yhden kontrastiraidan menekki jää hämärän peittoon..

Lankojen menekki:

Kokonaispaino M koon paidassa, L koon leveydellä 570 g

Helman resori, hihojen resorit + poolokaulus : n. 90 g

Helman raidan pohjaväri: n. 40-45 g

Helman raidan kontrasti: n. 20 g

Hihan raidan pohjaväri: n. 20-25 g

Hihan raidan kontrasti: n. 10 g

Kaarrokkeen ensimmäinen iso raita: n. 60 g

Kaarrokkeen ison raidan kontrasti: n. 30 g

Kaarrokkeen pienemmän raidan pohjaväri: 35 g ei riittänyt, jäi vajaaksi 4:llä rivillä

Kaarrokkeen pienempi kontrasti: en muistanut punnita??

Kuulisin mielelläni, jos aiot tehdä tällaisen jämälankapaidan ja sait apua minun (epäselvistä) mittauksistani. Esittelin paitaa myös YouTube-kanavallani, jonne pääset klikkaamalla tästä. Uusimmassa neulepodcast-jaksossani on myös arvonta, jossa palkintoina on kaksi ohje + lankapakettia, käy ihmeessä katsomassa jaksoni. Minut löytää myös Instagramissa nimellä @asevelikylassa. Kivoja neulehetkiä. <3

Minulla on yliopisto-opintoja takana nyt puolitoista vuotta, tai jopa vähän yli ja edelleen nautin niistä suuresti. Minulla on nyt alkuun tähtäimessä kandin tutkinto, johon on varattu aikaa kolme vuotta ja opintopisteitä katsottaessa olen tällä hetkellä puolessa välissä. Kevään mittaan tulee lisää kursseja täyteen, olen pysynyt hyvin annetussa aikataulussa. Kirjoitin vuosi sitten blogiin postauksen opinnoistani, joten ajattelin kirjoittaa siihen jatko-osan näin korkeakoulujen hakuajan kynnyksellä. Tästä pääset lukemaan vuoden takaisista ajatuksistani, mutta kerrataan vielä tähän mitä opiskelen ja missä.

Aloitin varhaiskasvatuksen opinnot Åbo Akademissa, Vaasassa syksyllä 2020. Suuntaudun opinnoissani kielikylpyyn, joten minulla on hieman erilainen lukujärjestys, kuin niillä, jotka opiskelevat ns. tavallisella linjalla. Olen taustaltani täysin suomenkielinen, mutta täällä Vaasassa tarttuu ruotsin kieli herkemmin ja siksi olenkin sitä aina osannut puhua. Suomenkielisyys ei ollut este tälle linjalle haettaessa, minulla ei ollut mikään hääppöinen yo todistus ja pitkästä ruotsista kirjoitin aikoinani C. Nämä rajat tosin taitavat muuttua vuosittain, joten varmaksi en osaa tämän vuoden tilannetta sanoa. Huomenna tosiaan alkaa haku yliopistoihin ja siksikin ajattelin vähän avata omia opintojani, vaihtoehdoksi sille perinteiselle varhaiskasvatuslinjalle.

Me kielikylpylinjalla opiskelevat käymme suurimmaksi osaksi samoja kursseja muiden vaka-opiskelijoiden kanssa, mutta luemme lisäksi kielikylpyyn ja monikielisyyteen painottuvia kursseja. Muilla on muutamia kursseja, jotka eivät sitten vastaavasti kuulu meidän opetusohjelmaan. Tänä vuonna olemme opiskelleet myös monia eri teoria kursseja, muun muassa pedagogista suunnittelua ja dokumentointia, varhaiskasvatuksen matematiikkaa, teematyöskentelyä, englantia, erityispedagogiikkaa, lasten luovaa toimintaa (nämä on vähän vapaasti suomennettuja nimiä), sekä musiikin didaktiikkaa ja liikuntaa. Yllättävää kyllä, syvästi kammoamani matematiikka onkin ollut suosikkiaineeni! Koulutus on erittäin monipuolinen ja antaa hyvät valmiudet työhön. Opettajat ovat asiansa osaavia, jotkut ovat vaativampia ja koittavat saada meistä parasta irti. Toiset kurssit ovat haastavampia kuin toiset, mutta niissäkin etenen ”yksi työ kerrallaan” taktiikalla. Opintokäynnit ovat olleet vähäisiä meidän etäopiskeluaikana, mutta nyt niitäkin aletaan taas toteuttamaan. Pääsen tutustumaan Vaasan kielikylpypäiväkoteihin, mikä antaa ihan uutta perspektiiviä opiskeluun. Kiva nähdä asioita myös käytännössä!

Opiskelut ovat olleet suurimmaksi osaksi etänä, mikä edelleen on sopinut hyvin minulle. Pahin pelkoni oli, etten lasten sairastamisten takia pääsisi luennoille, mutta nyt ei ole tarvinnut jättää yhtään luentoa väliin hyvien etäopetusmahdollisuuksien ansiosta. Työmäärä yliopistossa on suuri, varsinkin jaksojen vaihtumisten kohdalla. Yritän aikatauluttaa itselleni opiskeluajan siihen virka-aikaan, kun lapset ovat päiväkodissa ja eskarissa, mutta meillä on sairastettu nyt niin paljon, että muutama iso tehtävä on jäänyt viimetinkaan ja se tuntuu kurjalta. Eivät opettajat turhaan painota sitä, että aloittakaa ajoissa. Suunnittelemalla etukäteen tehtävien teot auttavat ainakin minua pilkkomaan työmäärää. Teemme myös paljon ryhmätöitä, mikä tuo vaihtelua yksinpuurtamiselle. Videoimme muun muassa kaksi musiikkituokioita ryhmissä, suunnittelimme liikuntatuokioita ja keksimme uusia sanoja lauluihin.

Olen joka päivä ollut tyytyväinen päätökseeni hakea tähän koulutukseen. Eilen illalla tsemppasin itseäni näillä sanoilla, kun en meinannut enää jaksaa kirjoittaa ja deadline lähestyi. Työtä nämä opinnot vaatii, mutta koulutus on hyvä ja monipuolinen. Kielikylpyopinnot ovat mielenkiintoisia ja varsinkin vierailu kielikylpypäiväkodissa antoi vahvistusta tälle asialle. Olen myös erittäin tyytyväinen, että päätimme hakea tyttärellemme paikkaa kielikylpypäiväkodista ja hänelläkin alkaa oma kielikylpypolku syksyllä. On kiva saada seurata läheltä, miten lapsen kieli kehittyy käytännössä. Tsemppiä hakuun, jos sellaiseen ratkaisuun päädyt!

Tytär täytti 4 vuotta juuri ennen joulua ja hän oli kovasti odottanut ensimmäisiä kaverisynttäreitään. Ensimmäinen yritys pitää juhlat meni mönkään ja näytti pahasti siltä että toinenkin yritys menisi pieleen, mutta sitten päätettiinkin järjestää kaverisynttärit ulkona, jossa ohimenevä nuha ei niin haittaisi. Olimme tyttären kanssa askarrelleet koristuksia yksisarvissynttäreitä varten pitkin viikkoa ja toiveen mukainen teema olisi ollut kurja jättää käyttämättä vaikka juhlat siirtyivätkin ulos. Aktiviteetit meni uusiksi, mutta onneksi saimme koristeet siirrettyä ulos! Näistä tuli aivan ihanat yksisarvissynttärit!

Katselimme tyttären kanssa inspiraatiokuvia Pinterestistä ja näimme monia ihania ideoita. Askartelimme ison yksisarvisen taustaksi herkkupöydälle ja sen siirtäminen ulos aiheutti hieman päänvaivaa. Pidimme juhlat meidän pergolassa, mikä piti ensin kaivaa lumesta. Se olikin sellainen urakka ettei ihan hetkeen tee mieli toistaa samaa. 😀 Koriste oli kuitenkin saatava mukaan, joten viritin lakanan roikkumaan pergolan kattopalkeista ja kiinnitin siihen yksisarvisen osat nuppineuloilla. Siitä tuli mielestäni hieno ja samalla lakana toimitti pöytäliinan virkaa. Teimme myös muutaman pompomin varastoista löytyneistä silkkipapereista ja ripustin myös ne pihalle. Tyttären ristiäiskoristeeksi tekemäni nauha pääsi myös ulos koristamaan juhlatilaa. Pöydän sai neiti itse koristella omilla poneillaan ja tarjoilupöydästä tulikin erinomainen. Yritän järjestää näitä synttäreitä aina niin että mahdollisimman paljon saisi tehtyä itse jo olemassa olevista materiaaleista, siksi tälläkin kertaa meillä oli lautasina meidän tavalliset astiat ja mukit, joita käytämme arjessa. Lautasliinat ovat sellaiset, jotka ostamme juhliin ja kaupasta löytyikin ihanat yksisarvislautasliinat. Niillä saa kivasti teemaa jatkettua ilman, että tarvitsisi ostaa kertakäyttöastioita. Nekin ovat kyllä kivoja ja niitä on moniin teemoihin, mutta mielestäni ilmankin pärjää.

Tarjoilut olivat samat, mitä olisin sisälläkin tarjoillut, eli hirmuinen kasa karkkia, jotka valittiin ns. yksisarvisväreissä, eli pastellin ja sateenkaaren väreissä olevia irtokarkkeja. Tarjolla oli myös marenkeja, niitä vaaleanpunaisia piparin mallisia keksejä (joiden nimeä en muista), vaahtokarkkeja, popkorneja, joita paahtaessa öljyn sekaan tiputettiin punaista elintarvikeväriä, kaakota vaahtokarkeilla sekä nakkeja ja suolatikkuja. Laitoimme pihalle nuotion tulikoriin ja lapset saivat grillata nakkinsa ja paahtaa vaahtokarkkeja nuotiolla, se oli oikein tykätty ohjelmanumero. Jos olisimme pitäneet synttärit sisällä, olisi tarjoilupöydän kruunannut suuri jäätelöannos, missä olisi ollut tötteröitä sarvina, päällä strösseleitä, marenkia, vaahtokarkkeja, karkkia ja sitä olisi annosteltu isosta kulhosta annoksiksi. Lupasin tyttärelle, että syödään tämä annos sitten joskus toiste, joten se on meillä vielä odottamassa.

Kauheasti ei ohjelmaa näille syntymäpäiville tarvinnut järjestää, koska lapset tykkäsivät olla ulkona ja peuhata. Aloitettiin juhlat kuitenkin maalaamalla meidän tekemä yksisarvis-lumihevonen. Lapset maalasivat lumihevoselle harjan kaikilla mahdollisilla väreillä ja hännästäkin tuli upea. Siitä tuli tosi ihana ja lapset nauttivat vesiväreillä maalaamisesta. Isoveli ja hänelle tullut kaveri maalasivat sitten pihalle rakennetun Nascar-auton, koska kuulemma yksisarviset ovat tyhmiä.. Meillä on sisaruksilla ollut toistensa synttäreillä kaverit, molemmilla on kaverina saman perheen sisarukset, joten se on ollut kätevää että on oma kaveri mukana, jottei tee mieli varastaa huomiota sisarukseltaan. Nämä synttärit olivat oikein onnistuneet, lapset nauttivat juhlista ja meillä aikuisillakin oli kivaa.

Muista teemasynttäreistä voit lukea täältä: Frozen-synttärit, Olympialaiset, juna-synttärit, dino-synttärit. Muita teemoja meidän synttäreillä on ollut mm. sydämiä kaikkialla sekä jääkiekkosynttärit. Lapset ovat jo innoissaan miettineet seuraavien syntymäpäivien teemoja, mutta rakkailla on vielä aika monta kuukautta seuraaviin juhliinsa. Ehkä tässä täytyy järjestää jotkut muut juhlat ennen sitä niin saadaan taas toteuttaa ihania ideoita!

Kaupallinen yhteistyö : Original Sokos Hotel Arina

Lappiin on meiltä Vaasasta aika pitkä matka. Useimmiten ajamme sen putkeen, lapset ja koiranpentu ovat hyviä matkustajia eivätkä turhista nurise, mutta joskus on kiva pätkäistä matka ja jäädä yöksi Ouluun. Oulu on meiltä katsottuna noin puolessa välissä matkaa ja Oulu on kiva kaupunki, vaikka sen seinistä tuttu slogan ehkä muuta väittääkin. Olemme yöpyneet lasten kanssa Original Sokos hotel Arinassa aiemminkin, kesällä Oulun keskusta oli tosi ihana ja siellä oli kiva kierrellä. Nyt näin talvipakkasilla olikin ihana parkkeerata auto lämpimään pysäköintihalliin ja katkaista kotimatka pienellä hemmottelulla. Sitähän se on, yö hotellissa ihanine aamupaloineen ja puhtaine lakanoineen, hemmottelua.

Meidän perheeseen kuuluu kaksi lasta ja koiranpentu, joten ajattelin hotellihuoneen löytymisen olevan vaikeaa. Sitä se ei ainakaan Arinassa ollut, sillä meille löytyi ihana huone, jossa oli lapsille oma sänky ja koirakin oli lämpimästi tervetullut. Kaiken lisäksi huone oli juuri uudistettu ja aivan ihanasti sisustettu! Mielikuvissa koirahuoneet oli ehkä hieman erilaiset, kuin se, mihin astuimme.

Arinassa on uudistettu huoneita, meidän huoneen teemana oli lohi. Huone oli kaunein ja kodikkain, missä olen vieraillut. Meidän 10 kk ikäinen Walesinspringerspanielin pentu nuuhki täpinöissään huonetta ja tutki jokaisen pienen nurkan. Koiralle tuli huoneen mukana vähän herkkuja ja lemmikkikäärme ja lisäksi saimme hyvän tietopaketin paikallisista koirapuistoista ja lemmikkiystävällisistä ravintoloista. Jos olisimme olleet yhtään pidempään, olisimme lähteneet puistoilemaan pitkän ajopäivän jälkeen. Tällä kertaa kiertelimme hotellin ympäristössä tutustumassa uusiin nurkkiin.

Sillä välin, kun pentu ulkoili, minä kävin ihmispentujen kanssa kuluttamassa virrat pois Arinan uudistetussa leikkihuoneessa. Uusi leikkihuone olikin aivan valtava ja siellä riitti tilaa peuhata! Oli autorataa, liukumäkeä, pallomerta, lukunurkkauksia, kiipeilymahdollisuuksia ja ihan kaikkea, mitä voi leikkihuoneelta kaivata! Siellä vierähti lasten kanssa tovi jos toinenkin ja ihan hiestä märkinä lähtivät sieltä kohti huoneessamme ollutta saunaa. Monessa pienessä saunassa käyneenä nämä löylyt olivat kyllä todella hyvät. Väsytettyinä lapset ja pentu kävivät unille ja hyvin meitä kaikkia nukuttikin.

Olen joskus aiemminkin maininnut täällä, miten minä ja esikoinen ollaan hotelliaamupalojen suuria ystäviä. Muutkin perheenjäsenet toki siitä nauttivat, mutta ehkä ei ihan samalla tasolla. Lapset, varsinkin esikoinen rakastavat kerätä lautaselleen juuri niitä tarkkaan valittuja herkkuja, eikä minulla ole siihen mitään puuttumista. Itse nautiskelen yhtä hartaasti aamupalan antimista. Saimme mahat täyteen aamupalalla ja pentu pääsi aamulenkilleen ja siitä olikin hyvä jatkaa matkaa kotia kohti.

Vierailu oli ihana, tätä hotellia voin vain lämmöllä suositella kaikille muillekin, kuin pohjoiseen matkaaville.

Uusi vuosi, uudet työt, vanhat langat. Tämän vuoden ensimmäinen valmistunut työ on villapaita meidän koiranpennulle, joka on jo kasvanut aikamoisiin mittoihin. Walesinspringerspanieli ei ulkoilussa juuri lämmikettä kaipaa, mutta halusin kuitenkin koittaa tehdä villapaidan Lapinreissua varten. Vietimme ihanissa Lapin maisemissa vuoden ensimmäisen viikon ja siellä oli juurikin näitä kylmiä kelejä. Retkeilimme muutamaan otteeseen ja niissä pentu pääsi testaamaan uutta villapaitaansa. Olin varma, että paita on silppua ensimmäisen reissun jälkeen, mutta mitä vielä, ehjänä pysyi!

Olen ihastellut koirien villapaitoja ja heitä, jotka vain soveltamalla tekevät paitaa koiralle. Minä neulon mieluummin ohjeista ja kun näin koirien version ihanasta Alasuq Polarista, päädyin ostamaan ohjeen Ravelrystä. Alasuq Polar on Linka Neumannin ohje ja hänen muutkin neuleohjeet ovat aivan ihania. Mitään niistä en ole vielä päätynyt neulomaan, mutta tästä oli hyvä aloittaa.

Langat minulla oli lähes valmiina, vain pohjaväri puuttui. Mieheni kävi hakemassa minulle paikallisesta lankakaupasta pari kerää pohjaväriä ja niitä kun on niin vaikea saada niin mentiin sillä mitä sattui hyllyssä olemaan. Onneksi se nimenomainen väri oli ihanaa 0086 sävyssä olevaa vaaleanruskeaa, jota minulla oli jo varastossa eikä sitä tarvittu kuin kaksi kerää. Kuvioväreinä käytin muista paidoista jääneitä lankoja sekä äitini joskus kauan sitten ostamia norjalaisia villalankoja, jotka ovat saman vahvuisia. Oli ihana saada käytettyä niitä tähän työhön. Punainen ja vihreä toivat ihanaa kontrastia paitaan.

Liikaa en ohjeesta halua paljastaa, mutta sen verran voin kertoa että kauluksen jälkeen neulottiin ensin selkäpuoli ja jätettiin vatsan osa apulangalle. Näin jalkojen aukoista tuli tarpeeksi pitkät ja pukeminen ja juokseminen on helppoa. Ohjeen lukiessa hirvitti, koska en ollut tehnyt kirjoneuletta nurjalta puolelta ja meinasin luovuttaa heti alkuunsa, mutta ohje veti puoleensa ja lähdin kokeilemaan. Jätin yhden kuviovärin pois ja sillä lailla yksinkertaistin kuviota, joten työ edistyi nopeasti. Langanpäitä jäi hurja määrä, seuraavaan työhön taidan opetella päättelemään ne samalla kun kudon.

Kun selkäpuoli oli neulottu, oli vatsan vuoro. Sitä neulottiin yhtä pitkään, jonka jälkeen työ yhdistettiin pyöröksi ja jatkettiin loppu pyörönä. Loppu olikin helppoa suoraa neuletta ja valmistui nopeasti. Työteliäin osa oli ehdottomasti lankojen päättely, mutta pitkällä automatkalla sekin sujui ajanvietteenä. Kylvetin paidan ja kuviot tasoittui ihanasti. Parin käytön jälkeen huomasin että paidasta tuli liian iso. En tehnyt mallitilkkua, vaikka olen tainnut tätä samaa asiaa mutista aiemminkin. Tein paidan koossa M, mutta se taitaa olla L. Voipi olla että kirjoneuleen nurjalla puolella tekeminen vaikutti aika paljon käsialaan, joten tiedän seuraavaa varten ottaa joko pienemmät puikot tai pienemmän koon. Ihana paita on joka tapauksessa ja nämä jämälankapaidat on siitä ihania että ne tuo mieleen ne kaikki muut tekemäni paidat.

Meillä on aina tehty käsitöitä. Äiti on käsitöiden opettaja ja tekee paljon niin puutöitä kun ompelukin. Paappa on puutöiden opettaja ja taitava käsistään, mummo on aina kutonut meille paitoja ja sukkia. Mummu taas virkkasi meille pehmoeläimiä, kun olimme pieniä, joten voisi sanoa että minullekin on käsityöt tullut verenperintönä. Sen verran tiedän vanhempieni isovanhemmista, että hekin olivat taitavia tekijöitä, joten tiedän, mistä inspiraatiota ammennan. Mummun asuntoa tyhjättiin muutama vuosi sitten ja minä sain sitten tarkistaa mummun käsityökorin. Siellä oli lankakerien ja puikkojen lisäksi muutamat aloitetut villasukat ja yksi aloitettu villapaita, joka oli lähes viimeistelyä vaille valmis.

Sukkien alut purin ja otin langat talteen, mutta villapaidan kanssa oli nähty jo niin suuri vaiva, että halusin saattaa sen loppuun. Paita on kokoa 130 tai 140, joten se on aloitettu 40-50 vuotta sitten. Esikoiseni on nyt lähes 130 senttinen, joten oli aika kaivaa villapaidan kappaleet esille säilöstä ja kutoa se valmiiksi, jotta se tulisi käyttöön. Onnekseni paidan ohjekin oli tallella, joten minun ei tarvinnut pähkäillä, miltä paita kuuluisi näyttää valmiina. Paidasta oli valmiina alaosa ja hihat, joten minun tehtävänä oli vain yhdistää kaikki palat toisiinsa ja kutoa paidalle kaulus. En ollut koskaan tehnyt paitaa näin, joten oli hauska kokeilla hihojen ompelua paitaan.

Paita kulkee meillä nimellä jääkiekkopaita, koska ohjeessa oleva lapsi pelaa jääkiekkoa ja paidan hihassa komeilee pelinumero. Olisin mieluusti jättänyt pelinumeron laittamatta, koska silmukoinnin tekniikka ei ole minulla oikein hallussa.. Esikoiseni halusi kuitenkin kovasti kahdeksikon hihaan, joten parhaani tein, jotta siihen tulisi jonkunlainen numero. En ole työn jälkeen kauhean tyytyväinen, mutta esikoisen ilmeen jälkeen päättelin sen kelpaavan.

Lankana työssä on Rondon Timantti-lankaa, ohjeen mukaan se on konepestävää puhdasta uutta villaa. Paita oli ollut monta kymmentä vuotta suljetussa pussissa, joten se täytyikin pestä koneessa. Paidassa on vielä pieni haju, joten taidan liottaa sitä vielä etikkavedessä tai viedä pihalle pakkaseen, kun talvikin kerran on saapunut. Esikoinen sanoi aikovansa luistella tuo paita päällä ja sitä vartenhan se on joskus aloitettukin niin menköön minun puolestani, kunhan laittaa jonkun takin vielä paidan alle. Onneksi saatoin loppuun tämän mummun aloittaman projektin, tästä tuli tosi hyvä mieli niin minulle, kun esikoiselle, joka muistelee vanhaa mummuaan.

Marraskuu alkaa olla jo hiukkasen yli puolenvälin ja vaikka kivenkovaa väitän muulle perheelle, että joulujutut saisi vielä odottaa, olen itsekseni jo suunnitellut joulua aika paljon. 😀 Olemme sopineet jouluruuista, olen ostanut jo muutaman joululahjan ja tiedän joitain lasten toiveita, vaikka virallista toivelistaa ei ole vielä kirjoitettu. Lelulehdistä on kyllä rastitettu joka ikinen lelu, mutta ehkä sitä pitää vielä työstää.. Joulun aika on ihanaa ja ehkä viikon päästä meilläkin on tähdet ikkunoissa, mutta sitä ennen eletään vielä hiljaista suunnitteluvaihetta. Siispä ajattelin kirjata ylös tämän vuoden joulukalenterin sisällön. Meillä kotona asustelee Teppo-niminen kotitonttu, joka on jo monena vuonna tehnyt meidän perheelle joulukalenterin. Tänä vuonna Teppo on ollut meillä kesätöissäkin, sillä kaikenlaista on sattunut niin meidän aikuisten kun lastenkin toimesta.. Mutta tosiaan, Teppo keksii meille joulun odotukseksi kaikenlaista kivaa tekemistä myös siksi, että minä saisin kaiken hoidettua rauhassa, eikä sitten kertarysäyksellä.. Ensimmäistä kertaa blogiani lukeville: suunnittelija ja listojen rakastaja täällä hei. Tänä vuonna olenkin opiskeluhommissa eikä aikaa ole samalla lailla kuin kotiäiti-vuosina, joten jos joku tuntuu liian raskaalta, voi päivien luukkuja vaihtaa päikseen. Kannattaa vaan itse pitää mielessä mitä mihinkin pussiin sujauttaa..! Listaan tähän useampia tehtäviä alle, niin on ainakin vaihtoehtoja jos tuntuu ettei pysty alkuperäistä suunnitelmaa toteuttamaan rauhallisin mielin. Muutama päivä on meidän kalenterissa lyöty lukkoon jo etukäteen, vinkkinä myös muille.

Tänä vuonna meidän kalenterista löytyy joitain näistä:

• Ensimmäisenä päivänä kalenteri on ilmestynyt ja sieltä tulee kirje Tepolta. Teppo on piiottanut ympäri taloa joulukirjoja, joita lapset saavat etsiä 1.12
• Kodin koristelu
• Piparien leivonta
• Piparitalon rakennus
• Muiden jouluherkkujen leivonta
• Lintujen joululahja (siemenkakku pihalle)
• Hyväntekeväisyyteen joululahja (esim. Hope)
• Joulukorttien askartelu
• Jouluinen askartelu
• Lasten kauneimmat joululaulut 5.12
• Edvininpolun joulupuuro 11.12
• Joulumarkkinat
• Kuusen haku
• Kuusen koristelu
• Retki
• Yökyläily mummilassa
• Peli-ilta
• Elokuva-ilta
• Herkkuiltapala
• Kirjastosta joulukirjoja
• Uinti
• Pulkkamäki-optio
• Jäälyhdyt (saa nähdä tuleeko pakkasta..)
• Meillä vietetään myös pikkusiskon syntymäpäiviä jouluna, joten silloin tulee hänelle kirje Tepolta
• Joulusauna
• Aatto

Aineettomia joulukalentereita löytyy useastakin blogista, mutta tämä on meillä hyväksi havaittu kaava. Tämä ei ole millään lailla sitova ja jos kiire painaa päälle niin pussiin voi sujauttaa vaikkapa pienen herkun. Meillä on ollut joskus myös huulirasva, pinnejä, pampuloita, pikkulego osiksi hajotettuna, pikkuauto tai muuta vastaavaa. Mikä vaan on lasten mielestä menestys, joten en malta odottaa joulukuun ensimmäisen aamua, kun lapset tulevat vintistä alas keittiöön. Ai että, ihanaa joulun suunnittelua kaikille!

Lokakuussa luonnon värit sammuu ja luonto alkaa valmistautua talviteloille. Silloin on omalla tavallaan kaunista, mutta kyllä tähän vuodenaikaan kaipailee jotain piristystä arkeen. Viime vuoden lokakuussa löimme naapureiden kanssa viisaat päät yhteen ja suunnittelimme pitävämme pihajuhlat. Juhlien teemana oli satokausi, kekri, kurpitsajuhlat ja halloween. Jokaiselle jotain. Viime vuoden juhlat oli menestys, joten mitä sitä hyvää kaavaa menee rikkomaan. Järjestimme siis uudelleen pihajuhlat meidän pihalla, johon oli kutsuttu muutama naapuruston perhe.

Valmistelimme lasten kanssa juhlia koko lokakuun ajan aina pikkuhiljaa koristeita tehden. Juhlat järjestettäisiin samoja periaatteita noudattaen, kuten muutkin meidän juhlat, eli koristeet voidaan valmistaa itse tai käyttämällä jo olemassa olevia koristeta hyödyksi. Olen säästänyt vanhoja halloween koristeita 10 vuoden takaa, kun järjestimme ystäväni kanssa naamiaiset, silloin oli kyllä hieman eri elämäntilanne ja juhlatkin hieman erilaiset. 😀 Viime vuonna teimme lasten kanssa vanhoista lasipurkeista kurpitsa- ja kummituslyhtyjä maalia ja sideharsoa apuna käyttäen. Niitä teimme ainakin 10 kappaletta, joita sitten oli eri puolilla pihaa. Tänä vuonna askartelimme lisää kummituksia ja lapset askartelivat kivistä kurpitsoita, kummituksia, lepakoita ja hämähäkkejä. Maalilla, liimalla ja kartongilla saa ihmeitä aikaan!

Pidimme juhlat meidän pihalla, katoimme pergolaan juhlapöydän ja koristukset. Pihakalusteet oli jätetty ulos vielä tätä tilaisuutta varten, joten meillä oli vielä kaikki valmiina pihalla. Pergola on katettu purjekankailla, joten pieni tihkusadekaan ei haittaa. Hankimme kesällä pienen terassinlämmittimen ja tulikorissa paloi nuotio, joten kenelläkään ei tainnut olla tänäkään vuonna kylmä. Juhlien valmistelu ei jäänyt ollenkaan yksin minun harteilleni, sillä pidimme juhlat nyyttärimeiningillä. Lapset rakastavat nakkien ja vaahtokarkkien grillaamista, joten niitä oli tarjolla, samoin kuin kamalia karkkeja, mehua, pikkupizzoja, glögiä lämmikkeeksi, kuppikakkuja ja kaiken maailman herkkuja. Viime vuonna tarjolla oli kummitusmarenkeja ja vaahtokarkkihampaita.

Olimme suunnitelleet jotain pientä ohjelmaakin lapsille, mutta he ovat sen verran kekseliäitä, että lähtivät itse leikkimään jo aika pimeään puistoon (joka on meitä vastapäätä) otsalampuin varusteltuna. Olimme ajatelleen leikkiä piilosta pimeässä, mutta eipä meidän panosta tähän tarvittu. Viime vuonna leikkinä oli heijastinsuunnistus, joka on lasten mielestä aina ihana leikki. Kun kaikki panostivat pienesti tähän yhteiseen juhlaan, saimme ihanat juhlat pienellä vaivalla piristämään tätä pimeää vuodenaikaan. Ehkäpä tästä on muodostumassa jo jonkunlainen perinne, ainakin minä näin toivon.

Kaupallinen yhteistyö: Wasa Up- kiipeilykeskus

Meillä oli vuosipäivä viime viikolla ja halusimme juhlistaa sitä treffeillä. Nykyään tulee käytyä harvoin ravintolassa treffeillä, yleensä vietämme yhteistä aikaa metsässä tai lenkillä, joten oli kiva järjestää jotain hieman erityistä tähän hetkeen. Paljon on asiat muuttuneet näiden 14 vuoden aikana, kun on vuosipäivän lisäksi hääpäivä, kihlapäivä, äitien- ja isänpäivä juhlittavana, joten vuosipäivän kunniaksi on tullut vähemmän käytyä treffeillä. Ensimmäisiä vuosipäiviä juhlistettiin esimerkiksi Tallinnan tai Riikan reissuilla, parina viime vuonna ollaan oltu kotisohvalla ja laitettu jotain hyvää iltapalaa. Tänä vuonna päätimme kuitenkin lähteä treffeille ja koska yhdessä tekeminen on ihanaa ja liikkuminen yhdistää meitä, vietimme treffejä kiipeilyn yksityistunnille Wasa Up:lla. Kävimme aiemmin esikoisen kanssa kiipeilemässä ja se oli todella hauskaa! Meille jäi seinän kanssa muutamia selvittämättömiä asioita, joten täytyi päästä uudelleen kokeilemaan, jospa ne asiat tällä kertaa ratkeaisi.

Kiipeilyn yksityistunti varataan etukäteen ja se suunnitellaan jokaiselle asiakkaalle tarpeen mukaan. Tunnille voi mennä yksin tai yhdessä, meille oli oikein hyvä mennä yhdessä niin pääsimme samalla kannustamaan toisiamme ja kokeilemaan yhdessä uusia haasteita. Meillä ei varsinaisesti ole paljoa kokemusta kiipeilystä, joten meidän tunnilla harjoiteltiin kiipeilytekniikan alkeita, kokeiltiin boulderointia ja saimme testata yläköysikiipeilyä, missä varmistimme toinen toisiamme. Viimeksi mainittua saimme kokeilla vain ammattilaisen valvovan silmän alla, tähän täytyy käydä erikseen kurssi, jos haluaa toimia varmistajana. Kiipeilykeskusessa voi aivan hyvin käydä ilman tätä kurssia, sillä itsevarmistavia ratoja on monia ja ratojen otteet vaihtuvat aina säännöllisin väliajoin. Boulderointia, missä ei käytetä valjaita ja köysiä voi harrastaa ilman varsinaista kurssia. Helpompaa se saattaa olla, kun on saanut edes pientä kosketusta tekniikkaan.

Boulderointi olikin jännittävä juttu, mitä emme uskaltaneet viime kerralla edes kokeilla. Minä luulin, että omilla lähes olemattomilla käsivoimilla ei moiseen edes pysty, joten olisi tämäkin jäänyt kokeilematta ilman ammattilaisen avustusta ja muutaman oikean tekniikan tuomaa apua. Kun sitten kokeilin, huomasinkin pysyväni seinällä. En siis heti mätkähtänyt patjalle, kuten olin olettanut tapahtuvan. Se oli kyllä mahtava tunne, kun pääsin kiipeämään seinän päälle! Ai että, harvoin tulee tuollaisia endorfiiniryöppyjä urheilusta, varsinkaan kun lentopalloura on taaksejäänyttä aikaa. Ainahan urheilusta tulee hyvä olo, mutta tuo itsensä ylittäminen on kyllä mahtava tunne.

Se ratkaisettomaksi jäänyt asiakin aukesi tällä kertaa, kun yksi rata jäi viimeksi viimeistä silausta vaille valmiiksi. En millään ylettynyt ylös asti, mutta tällä kertaa tein sen! Se ei vaatinutkaan mitään ylivoimaisia ponnistuksia, vaan tekniikkaa ja oikeita jalansijoja. Miehelleni taisi edelleen jäädä hampaankoloon jotain, mutta hänpä olikin valinnut hieman vaikeamman seinän kuin minä.. Täytyypä viedä hänet uudelleen kiipeilemään, jospa se seinä sillä kertaa vallotettaisiin!

Tämä tunti antoi maistiaisen kaikesta ja saattoi hyvinkin johtaa hurahtamiseen.. Tunnin jälkeen sai jäädä kiipeilemään omatoimisesti, mutta eipä niitä voimia tämän jälkeen enää riittänyt. Tunteja voi tosiaan varata, kuten mainitsin ja tämä voisi olla mainio lahja esimerkiksi isänpäiväksi tai sitten jouluksi, jos ei halua antaa ystävälleen tai puolisolleen mitään aineellista lahjaa. Me menemme ainakin uudestaan ja joulun tienoilla, kun meidän perheen pikkusisko täyttää 4, viemme hänetkin kiipeilemään!

Sunnittelimme lasten kanssa meidän tulevaa kurpitsajuhlaa ja etsimme askartelu-ideoita Pinterestistä. Järjestimme viime vuonnakin naapureiden kesken pienet pihajuhlat ja päätimme tehdä niin tänäkin vuonna. Siitä voisin kirjoitella lisää myöhemmin, kun juhlat ovat ohitse, mutta mennään nyt niihin kurpitsoihin. Pinterestissä tuli sitten vastaan virkattuja kurpitsoita ja muita itsetehtyjä versioita ja siitä sitten rupesin seurailemaan kuvia ja lopulta löysin neulotun ohjeen. Sitä suurpiirteisesti seuraten tein omat versioni näistä kestokurpitsoista. Mikä sopisikaan paremmin meidän kotiin kun lettlopin jämistä neulotut kurpitsat!

Minulla on tosiaan aikamoinen määrä erilaisia jämäkeriä lettlopia, joita olen ajatellut ruveta neulomaan pois. Haaveissa on myös jämälankapaita, mutta nämä pätkät olivat sellaisia, että niistä ei tulisi paitaan ollenkaan omaa raitaa. Kurpitsat voi neuloa minkälaisesta langasta vain, ohuemman langan laittaisin ehkä kaksinkertaiseksi, niin tulee tiiviimpää ja vähemmällä vaivalla isompaa. 🙂

Loin 4,5 mm puikoille 50 silmukkaa ja jätin perään pitkän hännän jolla voisin lopuksi kiristää pohjan umpeen. Neuloin noin 25 kerrosta pyörönä (voit käyttää myös sukkapuikkoja jos looppaus ei ole tuttu tekniikka) 4 oikein 1 nurin joustinta, jonka jälkeen vedin pitkän langan kaikkien silmukoiden läpi. Myös yläpuoli kiristetään umpeen. Tässä kannattaa olla varovainen, ettei lanka katkea. Ennen kiristämistä kurpitsa täytetään, minä käytin vanua, mutta toimii varmasti myös jämälanganpätkillä (jos niitä on säästänyt) tai vaikkapa jämäkankailla. Jätin tämän päättely-langanpään pitkäksi, että pystyin muotoilla pallosta kurpitsan muotoisen. Käytin isosilmäistä neulaa ja pujotin langan aina yläkautta pohjasta läpi ja asetin sen nurjien silmukoiden kohdalle ja kiristin kun pujotin langan uudelleen ylhäältä alas pohjan läpi. Tässäkin täytyy muistaa varovaisuus jos käyttää helposti katkeavaa lankaa. Lopuksi päättelin langan ja suuaukon umpeen ja virkkasin kurpitsalle kannan.

Poimin suuaukolta yhden silmukan, johon loin 8 ketjusilmukkaa. Virkkasin ketjusilmukoihin kiinteitä silmukoita aloittaen kolmannesta ketjusilmukasta koukusta alaspäin laskettuna aina kurpitsaan asti. Viimeisen kiinteän silmukan tein kurpitsaan, jotta siitä tuli tukevan näköinen. Sitten vain langanpäät piiloon ja uutta kurpitsaa neulomaan. 🙂

Mainiota kurpitsajuhlaa sitä juhliville!