Kaupallinen yhteistyö: Wasa Up- kiipeilykeskus

Meillä oli vuosipäivä viime viikolla ja halusimme juhlistaa sitä treffeillä. Nykyään tulee käytyä harvoin ravintolassa treffeillä, yleensä vietämme yhteistä aikaa metsässä tai lenkillä, joten oli kiva järjestää jotain hieman erityistä tähän hetkeen. Paljon on asiat muuttuneet näiden 14 vuoden aikana, kun on vuosipäivän lisäksi hääpäivä, kihlapäivä, äitien- ja isänpäivä juhlittavana, joten vuosipäivän kunniaksi on tullut vähemmän käytyä treffeillä. Ensimmäisiä vuosipäiviä juhlistettiin esimerkiksi Tallinnan tai Riikan reissuilla, parina viime vuonna ollaan oltu kotisohvalla ja laitettu jotain hyvää iltapalaa. Tänä vuonna päätimme kuitenkin lähteä treffeille ja koska yhdessä tekeminen on ihanaa ja liikkuminen yhdistää meitä, vietimme treffejä kiipeilyn yksityistunnille Wasa Up:lla. Kävimme aiemmin esikoisen kanssa kiipeilemässä ja se oli todella hauskaa! Meille jäi seinän kanssa muutamia selvittämättömiä asioita, joten täytyi päästä uudelleen kokeilemaan, jospa ne asiat tällä kertaa ratkeaisi.

Kiipeilyn yksityistunti varataan etukäteen ja se suunnitellaan jokaiselle asiakkaalle tarpeen mukaan. Tunnille voi mennä yksin tai yhdessä, meille oli oikein hyvä mennä yhdessä niin pääsimme samalla kannustamaan toisiamme ja kokeilemaan yhdessä uusia haasteita. Meillä ei varsinaisesti ole paljoa kokemusta kiipeilystä, joten meidän tunnilla harjoiteltiin kiipeilytekniikan alkeita, kokeiltiin boulderointia ja saimme testata yläköysikiipeilyä, missä varmistimme toinen toisiamme. Viimeksi mainittua saimme kokeilla vain ammattilaisen valvovan silmän alla, tähän täytyy käydä erikseen kurssi, jos haluaa toimia varmistajana. Kiipeilykeskusessa voi aivan hyvin käydä ilman tätä kurssia, sillä itsevarmistavia ratoja on monia ja ratojen otteet vaihtuvat aina säännöllisin väliajoin. Boulderointia, missä ei käytetä valjaita ja köysiä voi harrastaa ilman varsinaista kurssia. Helpompaa se saattaa olla, kun on saanut edes pientä kosketusta tekniikkaan.

Boulderointi olikin jännittävä juttu, mitä emme uskaltaneet viime kerralla edes kokeilla. Minä luulin, että omilla lähes olemattomilla käsivoimilla ei moiseen edes pysty, joten olisi tämäkin jäänyt kokeilematta ilman ammattilaisen avustusta ja muutaman oikean tekniikan tuomaa apua. Kun sitten kokeilin, huomasinkin pysyväni seinällä. En siis heti mätkähtänyt patjalle, kuten olin olettanut tapahtuvan. Se oli kyllä mahtava tunne, kun pääsin kiipeämään seinän päälle! Ai että, harvoin tulee tuollaisia endorfiiniryöppyjä urheilusta, varsinkaan kun lentopalloura on taaksejäänyttä aikaa. Ainahan urheilusta tulee hyvä olo, mutta tuo itsensä ylittäminen on kyllä mahtava tunne.

Se ratkaisettomaksi jäänyt asiakin aukesi tällä kertaa, kun yksi rata jäi viimeksi viimeistä silausta vaille valmiiksi. En millään ylettynyt ylös asti, mutta tällä kertaa tein sen! Se ei vaatinutkaan mitään ylivoimaisia ponnistuksia, vaan tekniikkaa ja oikeita jalansijoja. Miehelleni taisi edelleen jäädä hampaankoloon jotain, mutta hänpä olikin valinnut hieman vaikeamman seinän kuin minä.. Täytyypä viedä hänet uudelleen kiipeilemään, jospa se seinä sillä kertaa vallotettaisiin!

Tämä tunti antoi maistiaisen kaikesta ja saattoi hyvinkin johtaa hurahtamiseen.. Tunnin jälkeen sai jäädä kiipeilemään omatoimisesti, mutta eipä niitä voimia tämän jälkeen enää riittänyt. Tunteja voi tosiaan varata, kuten mainitsin ja tämä voisi olla mainio lahja esimerkiksi isänpäiväksi tai sitten jouluksi, jos ei halua antaa ystävälleen tai puolisolleen mitään aineellista lahjaa. Me menemme ainakin uudestaan ja joulun tienoilla, kun meidän perheen pikkusisko täyttää 4, viemme hänetkin kiipeilemään!

Sunnittelimme lasten kanssa meidän tulevaa kurpitsajuhlaa ja etsimme askartelu-ideoita Pinterestistä. Järjestimme viime vuonnakin naapureiden kesken pienet pihajuhlat ja päätimme tehdä niin tänäkin vuonna. Siitä voisin kirjoitella lisää myöhemmin, kun juhlat ovat ohitse, mutta mennään nyt niihin kurpitsoihin. Pinterestissä tuli sitten vastaan virkattuja kurpitsoita ja muita itsetehtyjä versioita ja siitä sitten rupesin seurailemaan kuvia ja lopulta löysin neulotun ohjeen. Sitä suurpiirteisesti seuraten tein omat versioni näistä kestokurpitsoista. Mikä sopisikaan paremmin meidän kotiin kun lettlopin jämistä neulotut kurpitsat!

Minulla on tosiaan aikamoinen määrä erilaisia jämäkeriä lettlopia, joita olen ajatellut ruveta neulomaan pois. Haaveissa on myös jämälankapaita, mutta nämä pätkät olivat sellaisia, että niistä ei tulisi paitaan ollenkaan omaa raitaa. Kurpitsat voi neuloa minkälaisesta langasta vain, ohuemman langan laittaisin ehkä kaksinkertaiseksi, niin tulee tiiviimpää ja vähemmällä vaivalla isompaa. 🙂

Loin 4,5 mm puikoille 50 silmukkaa ja jätin perään pitkän hännän jolla voisin lopuksi kiristää pohjan umpeen. Neuloin noin 25 kerrosta pyörönä (voit käyttää myös sukkapuikkoja jos looppaus ei ole tuttu tekniikka) 4 oikein 1 nurin joustinta, jonka jälkeen vedin pitkän langan kaikkien silmukoiden läpi. Myös yläpuoli kiristetään umpeen. Tässä kannattaa olla varovainen, ettei lanka katkea. Ennen kiristämistä kurpitsa täytetään, minä käytin vanua, mutta toimii varmasti myös jämälanganpätkillä (jos niitä on säästänyt) tai vaikkapa jämäkankailla. Jätin tämän päättely-langanpään pitkäksi, että pystyin muotoilla pallosta kurpitsan muotoisen. Käytin isosilmäistä neulaa ja pujotin langan aina yläkautta pohjasta läpi ja asetin sen nurjien silmukoiden kohdalle ja kiristin kun pujotin langan uudelleen ylhäältä alas pohjan läpi. Tässäkin täytyy muistaa varovaisuus jos käyttää helposti katkeavaa lankaa. Lopuksi päättelin langan ja suuaukon umpeen ja virkkasin kurpitsalle kannan.

Poimin suuaukolta yhden silmukan, johon loin 8 ketjusilmukkaa. Virkkasin ketjusilmukoihin kiinteitä silmukoita aloittaen kolmannesta ketjusilmukasta koukusta alaspäin laskettuna aina kurpitsaan asti. Viimeisen kiinteän silmukan tein kurpitsaan, jotta siitä tuli tukevan näköinen. Sitten vain langanpäät piiloon ja uutta kurpitsaa neulomaan. 🙂

Mainiota kurpitsajuhlaa sitä juhliville!

Kaupallinen yhteistyö: Ähtäri Zoo

Syysloma on jo ovella ja mekin halusimme tehdä jotain vähän erityistä syysloman kunniaksi. Meidän perhe pääsi vierailemaan Ähtärin eläinpuistossa, mistä olemme puhuneet jo pitkään. Emme olleet perheenä siellä vielä käyneetkään, viimeinen vierailuni sinnepäin tapahtui joskus ala-asteella, kun teimme luokkaretken Ähtärin eläinpuistoon ja Mini-Suomeen. Eläinpuiston viimeisimmät eläinhankinnat kiinnostivat minua kovasti, jättiläispandat ovat olleet lempparieläimiäni aina, joten oli ihana vihdoin päästä näkemään noita suloisia nalleja ihan läheltä!

Isopandojen asumukset olivat Pandatalossa, josta kierroksen voi aloittaa. Toinen söpöläinen köllötteli sisällä ja toinen pandoista oli ulkona evästämässä. Sisällä kehotettiin olemaan hiljaa, koska pandat ovat herkkiä äänille. Meitä vierailijoita oli paikalla todella vähän, joten meluun reagoivat liikennevalot eivät edes värähtäneet. Sisätiloissa saimme myös tutustua pandojen elämään ja siihen työhön, mitä Ähtäri Zoo tekee pandojen suojelun hyväksi. Ähtäri valikoitui pandojen elinpaikaksi otollisen ilmaston ansiosta ja mielestäni Ähtärin eläinpuisto tekee mahtavaa työtä myös muiden lajien suojelun hyväksi.

Osa eläimistä on saapunut Ähtäri Zoohon suoraan luonnosta, kun esimerkiksi Ähtärin ketut on pelastettu luonnosta ja ihmisen lemmikkinä olosta Ähtärin hoteisiin. Myös esimerkiksi muutama pöllö on pelastettu luonnosta Ähtärin eläinpuistoon viettämään eloaan. On hienoa kertoa lapsillekin näitä tarinoita ja kertoa heille samalla eläintensuojelusta sekä uhanalaisista eläimistä. Harvinainen lumileopardi olikin vaikuttava näky, kun se istui häkkinsä reunalla tarkkailemassa ohikulkevia ihmisiä. Ilvekset olivat vaikuttavia loikkineen ja sudet näykkiessään heille tarjottuja lihanpaloja. Oli aikamoisen jännittävä nähdä noita isoja petoja. Vielä vaikuttavampi näky oli tietysti karhut, jotka loikoilivat luolansa suulla saalista pureskellen. Lapset rakastivat karhujen katsomista, toivoivat jopa törmäävänsä niihin luonnossa. Itse en yhdy heidän toiveeseen, mutta saimmepahan hyvän keskustelun siitä, miten tulee toimia, jos oikeasti näkee karhun luonnossa. Keskustelua herätti myös se, miten pitää aina jättää poikaset rauhaan, vaikka kuinka olisivat yksin.

Eläinpuiston reitti oli noin kolme kilometriä pitkä, mutta ei se siltä tuntunut. Esikoinen käveli mukisematta koko matkan ja niin olisi varmaan pikkusiskokin tehnyt, jos meillä ei olisi ollut kärryjä mukana. Kärryjä löytyy myös alueelta, joten omia rattaita ei välttämättä tarvitse. Lasten riemuksi alueella oli muutama leikkipaikka, joihin jäimme hetkeksi leikkimään. Meidän lapset jaksavat kävellä paremmin, kun ovat hetken saaneet touhata ihan jotain muuta. Reitin varrella oli myös monia vessoja ja useampi mahdollisuus käsienpesuun. Ohitimme myös ainakin kolme eri eväspaikkaa, jokaisessa oli mahdollisuus lämmittää nuotio ja syödä eväitä grillin tai nuotion äärellä. Yhdessäkin taukopaikassa oli ainakin kuusi grilliä, joten siinä saa moni lämmittää eväänsä.

Eräskin näistä taukopaikoista oli hirviaitauksen vieressä ja suurikokoinen herra (tai rouva) hirvi tulikin meitä tervehtimään. Hän olisi luultavasti halunnut rapsutuksia, kun pisti päänsä aitauksen välistä.. Lapset olisivat tietysti halunneet silittää kaikkia eläimiä, mutta onneksi kyltit kertoivat eläinten luulevan sormia maukkaiksi makupaloiksi, joten lapsetkaan eivät protestoineet. Kierros oli nopeasti käyty läpi ja jälkikasvu olisi halunnut uudelle kierrokselle. Ilma oli aika kolea ja tuulinen, joten lähdimme kuitenkin autoon lämmittelemään ja syömään loput eväistä. Ajomatkaa Ähtäriin tulee Vaasasta noin kaksi tuntia, joka on mielestäni vielä hyvä matka päiväretkeä ajatellen. Alueella on muutama ravintola ja kahvila ja majoitustakin järjestetään. Syyslomalla on luvassa muitakin tapahtumia alueella. Vaikka oli vilpoinen ilma, ei se tainnut ketään vaivata, kunhan oli tarpeeksi vaatetta päällä. Eläimet olivat virkeitä ja aktiivisia, joten ajankohta oli ehkä parempi, kuin kuumana kesäpäivänä. Suosittelen lämpimästi vierailemaan Ähtäri Zoossa, tämä on mainio kohde vaikkapa syyslomalle.

Puutarhapäiväkirja

Tämän vuoden satokausi alkaa olla kerätty ja säilötty, ainakin oman pihan antimien osalta. Vielä voisin käydä poimimassa karpaloita ja ehkä koittaa sienionneani kertaalleen. Tuntuu siltä, että on hyvä kirjata ylös onnistumiset ja epäonnistumiset, jotta kevään koittaessa olisi jonkunlainen suunnitelma valmiina. Tämänvuotinen sato oli oikein onnistunut, viime vuoteen verrattuna runsaampi ja monipuolisempi. Siirsimme vuosi sitten keväällä kasvimaan uuteen paikkaan ja tänä keväänä jatkoimme sen parissa. Laitoimme kasvimaan reunukselle uudet kivet (vanhat tiilet) ja toimme kuorikatetta reunoille, jotta nyppimämme rikkaruohot pysyisivät poissa. Kasvimaasta tuli heti paljon viihtyisämpi ja tulihan siellä vietettyä kevään ja kesän aikana paljon aikaa viljelysten parissa.

Tänä vuonna istutimme kasvimaalle porkkanaa, perunaa, sipulia ja lehtikaalta. Lehtikaali ei menestynyt tällä kuumalla paikalla, mutta perunasadosta tuli erinomainen, samoin porkkanasta. Sipuli menestyi meillä nyt ensimmäistä kertaa ja siitäkin saimme hyvän sadon. Näitä kaikkea istutamme ensivuonna uudelleen, lisäksi täytyy mahduttaa punajuuri vielä kasvimaalle, koska se on minun ja esikoisen herkkua.

Kokeilimme tänä vuonna ensimmäistä kertaa viljellä tomaattia ja veimme kasvimaalle yhden istutuslaatikon. Esikasvatin taimia ja hoivasin huolella, koulin valmiiksi ja kun istutin taimet laatikkoon, ne kuolivat. Haimme sitten puutarhamyymälästä muutaman valmiin ja vahvan luumutomaatin taimen ja istutimme ne laatikkoon. Rakensimme tukia tomaateille, mutta ne taipuilivat silti ja katkesivatkin. Näistäkin saimme silti satoa, kypsyttelemme edelleen pimeässä kellarissa tomaatteja meille napsittavaksi. Hyviä tulivat, ensi kesänä uusi yritys tomaateille!

Kasvimaan lisäksi meillä on istutuslaatikoita. Niihin istutimme tänä vuonna lehtikaalta, rucolaa, pinaattia, yrttejä, kesäkurpitsaa ja papuja. Lehtikaalesta olemme saaneet hyvän sadon, pakastin osan smoothieita varten ja osan olemme syöneet kesän mittaan. Yrtit ja muut vihreät menestyivät myös suhteellisen hyvin, tosin se osa yrteistä, jotka istutettiin tomaattien kanssa kuivahtivat. Paikka oli näille aivan liian kuuma. Kesäkurpitsat ostimme taimina, monet yritykset esikasvattaa ovat epäonnistuneet, mutta näin olemme saaneet hyvän sadon. Niin hyvän, että ensi kesänä en taida haluta kasvattaa kesäkurpitsaa. 😀 Pavut eivät tänä vuonna lähteneet, taisimme olla liian myöhässä niiden kanssa. Se jäi harmittamaan, koska pavut ovat todella hyviä.

Ensi kesän listalle tulee uutena punajuurten lisäksi ainakin valkosipuli. Ehkä voisi kokeilla härkäpapuakin, mutta saa nähdä. Meidän pihasta on myös saatu tänä vuonna mansikoita, viinimarjoja, vadelmia, jonkun verran omenia, luumuja ja pienen pieni sato pensasmustikkaa. Lisäksi ahomansikka valtasi kukkapenkkini, joten niistäkin olemme saaneet nauttia. Ehkä istutan kesäkukat ruukkuihin ja annan mansikoiden olla kukkapenkissä. 🙂 Metsästä olemme keränneet sieniä, mutta mustikat jäivät tältä kesältä poimimatta. Onneksi pakkanen on pullollaan muita marjoja niin ehkä se kompensoi niiden puutteen.