Walesinspringerspanielin pentu nimeltä Redi
Koko meidän perhe haaveili koiranpennusta pitkän aikaa ja vihdoin koitti se aika, kun meidän taloudessa asustaa oma koira. Meillä aikuisilla oli pitkään mielessä koiran hankinta, mutta odottelimme vain ”oikeaa aikaa”, mikä sen sitten ikinä määritteleekään, mutta se koitti meille nyt. Etsimme pitkään meille sopivaa koirarotua ja viimein löysimme meille täydellisen tuntuisen koirarodun, Walesinspringerspanielin. Kuluneiden kuukausien perusteella ainakin rodun kuvaus on osunut oikeaan ja miten ihana pentulainen meille saapuikaan.
Walesinspringerspanieli on erään kuvauksen mukaan vahva, iloinen, huumorintajuinen ja hyvin toimelias. Se on ystävällinen, ei yhtään aggressiivinen eikä hermostunut. Tämä kuvaus sai meidät ihastumaan tähän koirarotuun ja koiran ulkonäkö puna-valkoisine turkkeineen sai meidät vakuuttuneiksi, että perheestämme puuttuu tällainen ilopilleri. Koska koiranpennuilla on tälläkin hetkellä kova kysyntä, aloitimme pennun etsinnän lähettämällä sähköpostia kenneleihin, jotka kasvattavat Walesinspringerspanieleita. Muutamalta tulikin vastaus, ettei pentuja ole saatavilla, mutta Rocbeen kenneliin oli tulossa monta pentuetta kevään aikana ja uusia pentuja vielä sitten myöhemmin kesällä. Laitoimme kaiken sen hetkisen toivon tähän kenneliin ja olimmekin heihin yhteydessä säännöllisesti. Olimme sopineet kasvattajan kanssa aina uudesta soittoajasta, jota sitten odoteltiin kuin kuuta nousevaa. Hänellä ei ollut luvata meille pentua heti, koska kiinnostuneita perheitä oli tosi monia. Kuitenkin kun syntyneiden pentujen pääluvut oli laskettu, liikeni meillekin yksi pieni pallero. Siinä vaiheessa uskalsimme kertoa lapsillekin, että meille on oikeasti saapumassa oma pieni pentulainen.

Kennel Rocbee sijaitsee Vaalassa, josta sitten saimme huhtikuun lopulla hakea pennun kotiin. Jälleen vallitseva maailmantilanne pisti peliin omansa, joten tapasimme kasvattajan vasta hakutilanteessa. Olimme kuitenkin olleet etäpalaverissa ennen pennunhakua, jolloin kävimme läpi kaikki rodunomaiset sairaudet ja muut huomioon otettavat asiat. He lähettivät meille etukäteen pentuoppaan tutustuttavaksi ja siitä on ollut meille kyllä hyötyä! Kaikki hommat sujui kennelin kanssa oikein mainiosti, ja vielä kun haimme pentua saimme istua alas ja kysellä kaikkea, mikä mieleen oli juolahtanut.
Ennen pennun saapumista kotiin, olimme piilottaneet kaikki mahdolliset sähköjohdot ja muut vaaranpaikat pois näkyviltä. Myös kolmikerroksisen rintamamiestalomme portaikot ovat pennulle vaarallisia, mutta onneksi paikoillaan ovat vielä lasten taaperoajoilta jääneet turvaportit! Olemme rajanneet pennun tilan alakertaan, jossa on olohuone, eteinen, keittiö ja makuuhuone. Kuisti on myös kovassa käytössä, sillä hurrikaanin lailla riehuva piraijapentu käy siellä vähän väliä jäähyttelemässä ja saa rauhoittumisen jälkeen palata muiden pariin. Aika kultaa jo tässä vaiheessa muistot, vaikka Redi on ollut meillä vasta 3 kuukautta, mutta ne alun riehumiset ovat hetkeksi ainakin jääneet pois. Redi (Rocbee Jack Sparrow) on nyt 5 kuukautta ja tällä hetkellä vaihtaa hampaitaan, joten pureskelun ja lelujen vetämisen tarve on kova. Pienet piraijahampaat alkavat olla poissa, joten naskalit eivät enää pureudu akillesjänteeseen illan viimeisinä tunteina. Iltavilli on koiranpennulla samanlainen, kun meidän 3,5 ja kohta 6 vuotiaalla on ollut (ehkä ne on jäämässä pois?), joten jäähy kutsuu pentulaista, jos ei muu auta.

Kennelistä varoiteltiin rodun eroahdistuksesta ja siitä, miten etätyö-ajan koirilla voi tulla vaikeuksia sinä päivänä, kun töihin ja kouluihin taas palataan. Olin ensimmäisen kuukauden kotiopiskelijana, joten kasvattaja kehotti meitä pitämään pennun nukkumassa itsekseen, jotta oppii olemaan yksin. Ensimmäisten viikkojen ajan Redi nukkui meidän kanssa makuuhuoneessa pentuhäkissä, mutta reipas pentulainen kiipesi jo toisena yönä pois häkistään.. Rajasimme pennun nukkumatilan makuuhuoneeseen ja pentu oppikin hyvin nukkumaan kokonaisia öitä aika nopeasti. Jossain vaiheessa siirsimme Redin kuistille nukkumaan, jossa hän sitten nukkui tyytyväisenä aamuun saakka. Redi palasi jossain vaiheessa meidän makuuhuoneeseen sillä verukkeella, että kun puhuttiin nukkumaanmenosta niin viisas pentu paineli makkariin ja meni maate. Koitimme tällaista järjestelyä ja sillä tiellä ollaan!
Sisäsiistiksi opettelu on sujunut hyvin, on ollut tosi helppoa opettaa koira tekemään tarpeensa ulos, kun olin ensimmäisen kuukauden kotona ja pystyin päästämään pennun ulos jokaisen ruokailun ja unien jälkeen. Olemme aidanneet meidän pihan, joten pentu on turvallista päästää siihen tarpeilleen ja telmimään. Kotona ei ole tullut vahinkoa pitkään aikaan, mutta yökylässä ollessa niitä saattaa vielä tulla. Olen kuitenkin tosi ylpeä pennusta, joka hienosti hoksasi tämän homman. Sanomalehdet ja pissa-alustat pennunryökäles pisti tuhannen päreiksi, joten niistä oli oikeastaan vain haittaa. 😀

Redin kanssa on kiva puuhata kaikenlaista, ainut murheenkryyni tällä hetkellä on hihnassa vetäminen. Täytyy varmaan ilmoittautua pentukurssille, jos sieltä saisi vinkkejä tähän puuhaan. Kaikkea muutakin opeteltavaa on tietysti paljon, esille jäävät kengät ja varsinkin tupsulliset lippikset ovat koiranpennun mielestä vastustamattomia. Samoin takan rappaus, sohvatyynyt, (villa)sukat, lasten pehmolelut ja niin edelleen. Mutta pikkuhiljaa me opimme toisistamme ja opimme löytämään oikeat tavat kommunikoida. Me olemme käyneet pennun kanssa uimassa, telttaretkellä, lapissa ja veneilemässä, kaikkeen pentu lähtee aina innolla mukaan. Kirjoitan vielä myöhemmin uuden postauksen meidän puuhista pennun kanssa. Meidän suureksi onneksi naapurissa asustelee lähes saman ikäinen pentu, jonka kanssa Redi pääsee painimaan useasti. Onni on taas jälleen kerran ihana Asevelikylän naapurusto.


Leave a Comment