Minulla on ollut jo pidempään projektina kääriä läheiseni villaan ja pääsiäiseksi valmistui islantilaisneule numero 29. Olen tehnyt melkein 30 islanninvillapaitaa, joista itselläni on vain kaksi. Uusin valmistunut paita meni anopilleni ja hän valitsi paidan malliksi Linnea Ornsteinin suunnitteleman Sweetheart-paidan. Ohje löytyy Ravelrystä ja on maksullinen. Selasimme anopin kanssa Ravelryä ja hän ihastui heti kyseiseen malliin. Lankojen kanssa oli hieman ongelmaa ja kesti jonkun aikaa, ennen kuin paita pääsi puikoille. Luentojen aikana neule edistyi mukavasti ja kun kaarrokkeessa oli vain kahta väriä, oli senkin tekeminen todella nopeaa. Viimeisimmässä neulepodcast-jaksossani näytän hihojen yhdistämisen samalle puikolle. Näytän myös oman tapani tehdä kirjoneuletta, eli miten käytän lankadominanssia. Video löytyy YouTubesta Asevelikylässä-kanavaltani. Kuvasin videon ennen paidan valmistumista, joten valmista paitaa ei tällä videolla näy.

Paita tosiaan valmistui vasta videon kuvaamisen jälkeen, joten en siinä näyttänyt kainaloiden silmukointia. Kainaloiden silmukointi on aina ollut vähän murheenkryyni. Olen useampaan otteeseen maininnut, että saan sen tehtyä ”ihan siististi”, mutta villasukkia päätellessäni koin eräänlaisen ahaa-elämyksen ja sen idean halusin jakaa muillekin. Olen silmukoinut kainalon silmukat suoraan apulangalta, mutta kun päättelin sukan kärjen silmukoimalla ja siitä tuli tosi siisti, tajusin kokeilla laittaa kainalosilmukat ensin puikoille ja sitten ruveta ompelemaan kainalo-aukkoa kiinni. Löysin erinomaiset ohjeet silmukoimiseen täältä. Kokeilin tähän paitaan sitä tyyliä ja aukosta tuli kyllä todella paljon siistimpi ja huomaamattomampi.

Jätän hihoja tehdessäni aina pitkän langanpätkän hihaan, jolla sitten ompelen kainaloaukon kiinni. Näin on yksi langanpää taas vähemmän pääteltävää. Silmukointi on yllättävän yksinkertaista, kun sen sisäistää. Silmukoinnissa viedään lanka silmukan läpi aina kaksi kertaa, ennen kun se päästetään pois puikolta. Ensin lanka viedään silmukan läpi ”nurin” ja toisella kertaa ”oikein”, eli etummaisen puikon silmukan läpi lanka pujotetaan neulan avulla nurin, jonka jälkeen taaemman puikon ensimmäisen silmukan läpi oikein. Sitten pujotellaan lanka etummaisen puikon ensimmäisen silmukan läpi oikein, jonka jälkeen silmukka päästetään pois puikolta. Seuraavaksi lanka viedään taas etummaisen puikon ensimmäisen silmukan läpi nurin. Sitten on vuorossa taaemman puikon silmukan pudotus, eli lanka viedään silmukan läpi nurin ja sitten tiputetaan silmukka pois puikolta. Seuraavaksi lanka viedään seuraavan silmukan läpi oikein, jonka jälkeen taas jatketaan etummaiselle puikolle. Näin jatketaan, kunnes kaikki silmukat ovat tiputettu puikolta. Ainakin omastani tuli paljon parempi, kuin millään aiemmalla tyylillä, joten suosittelen kokeilemaan tätä. 🙂

Tätä paitaa neuloin myös, kun ruotsinkielinen paikallislehti Vasabladet kävi haastattelemassa minua neulomisharrastuksestani. Oli todella mahtavaa saada tällainen kokemus ja mahtavaa että neulomisesta tehdään lehtiinkin juttuja. Samassa jutussa haastateltiin Lee Esselströmiä, joka on suunnitellut Strömsö-paidan ja paikallisen lankakaupan pitäjää, sekä islantilaisia lankatehtaita, jossa ihmetellään meidän suomalaisten neulebuumia.. Pikkuhiljaa tässä mennään kesää kohti ja ainakin itse olen jo vaihtanut puikoille jotain vähän kevyempää. Puikoilla on tällä hetkellä esikoiselle tuleva Hailuodon paita ja uusi versio Navellista minulle itselle. Tässä postauksessa näkyvä Navelli lähtee valitettavasti purkuun, koska paita ei istu minulle ollenkaan ja yksi kirjoneulekierros kiristää liikaa.. Tykkään mallista kovasti ja siksi haluankin tehdä siitä paremman istuvan version. 🙂

Söderfjärdenin pellot täyttyvät keväisin muuttolinnuista ja pelloilla voi nähdä satoja tai parhaimpina päivinä jopa tuhansia kurkia ja levähtämässä. Me teimme perhepartion kanssa retken Söderfjärdenin meteoriittikraatteriin ajatuksena nähdä palaavia muuttolintuja ja puhua muistakin linnuista. Emme ihan osuneet parhaimpaan lintu-aikaan, mutta onneksemme muutama kymmenen kurkea lensi ylitsemme retkemme aikana. Lokkeja näkyi sitäkin enemmän ja jokunen vesilintu-aura lensi myös ylitsemme. Paras aika lintujen muuttopuuhien tarkkailuun on juuri nyt käynnissä ja siksi aihe on hyvinkin ajankohtainen.

Söderfjärden sijaitsee osittain Vaasan (Sundom) ja osittain Mustasaaren puolella, noin 10 kilometriä Vaasan keskustasta. Kraatteri on muodostunut alueelle meteoriitin törmätessä maahan noin 500 miljoonaa vuotta sitten ja nykyään järven tilalla on peltoalue, jota pidetään kuivana pumppaamalla. Keskellä kraatteria sijaitsee tämänkertainen retkikohteemme, Meteoria ja lintutorni. Meteoria, jossa esitellään alueen historiaa ja luontoa, aukeaa yleisölle kesällä ja se on varmasti tutustumisen arvoinen kohde! Saimme hyvät suositukset eräältä äidiltä, joten emmeköhän koita käydä paikanpäällä uudestaan vielä kesällä. Meteorialle johtavan tien varrella oli taivaankappaleista kertovia tauluja ja niitä voisi olla mielenkiintoista tutkia seuraavan käynnin yhteydessä.

Kohde oli lasten mielestä mielenkiintoinen ja vaikka satapäistä lintuparvea emme tällä kertaa nähneetkään, riitti lapsilla haluja tarkkailla aluetta kiikareiden avulla. Lintutorni ei ole kauhean korkea, mutta koska alueella ei ole muuta kuin peltoa, näkyi tornista joka puolelle kraatteria. Meteorian ympäristössä ja muissa rakennuksissa riitti lapsille tutkittavaa ja iltapäivä kului erittäin mukavissa tunnelmissa alueella, söimme eväitä ja leikimme lintuleikkejä. Mitä pidemmälle iltapäivä eteni, sitä useampi auto ajoi paikalle. Kurjetkin ilmestyivät loppuretkestä, joten oletamme niiden tulevan pelloille ilta-aikaan. Meteoria ja lintutorni eivät ole ainoat paikat tarkkailla lintuja, alueella on muitakin pysähdyspaikkoja, mihin auton saa jättää parkkiin.

Munsmon pumppausasemalla, minkä avulla peltoja pidetään kuivana, on ilmeisesti myös lintutorni. Vanha pumppausasema toimii museona, missä on näytteillä alueen kehityksestä kertova näyttely. Meidän lintuhavainnot jäivät tältä erää hieman köyhäksi, niin ajattelin että voisimme oman porukan kanssa käydä myöhemmin keväällä (tai viimeistään syksyllä, kun kurkia on todella paljon) vielä Munsmon lintutornilla. Mielestäni on ihanaa, miten jotkut retket innoittavat uusiin retkiin ja olen edelleen yllättynyt, miten paljon retkeilypaikkoja meiltä on vieläkin jäänyt käymättä!