Neulotut Pokemon-kämmekkäät

Olemme 5-vuotiaan esikoiseni kanssa pelanneet satunnaisesti Pokemon Go:ta ja hän on muutenkin innostunut Pokemoneista. Innostus alkoi siitä, kun ostimme hänelle Pokedex-lehden, jota hän on tutkinut iltaisin ja me olemme yhdessä opiskelleet siitä pelin saloja. Oli hauska lukea yhdessä, mitä kaikkea peli pitää sisällään, samalla kun latasimme pelin puhelimelleni.

Esikoinen on saanut pelata peliä silloin tällöin, joskus tullessamme päikystä ja joskus naapurin pojan kanssa viereisessä puistossa. Esikoinen ei vain ole ihan vielä ymmärtänyt, että pelin idea on kävellä, jotta munat hautoutuisi ja että löytyisi uusia Pokemoneja. Hän pysyisi mielellään samassa paikassa ja haalisi siitä itselleen kerättäviä. Taistelut on hänen mielestään jännittäviä, joten olemme vain keräilleet Pokemoneja.

Kylmimmillä pakkasilla emme ole pelanneet, koska puhelimessani ei kestä akku, mutta vähän lämpimämmillä kyllä. Hän on pelannut kosketusnäyttö-sormikkailla, mutta ne eivät ole olleet riittävät pitämään sormia lämpiminä, joten täytyihän hänelle tehdä Pokemon-kämmekkäät. Ne voi sitten kylmällä vetäistä sormikkaiden päälle ja näin pysyy sormet lämpiminä. Ainut ongelma on enää puhelimen jäätyminen.. 😀

Käytin kämmekkäisiin Janne-langan jämiä, koska menekki näihin ei ole iso. Loin 3,5 puikoille 32 silmukkaa ja tein 2 o 2 n 15 kierrosta. Käytin tähän 7 veljestä lapasten kokotaulukkoa avuksi, jotta saisin mitat oikein. Kudoin valkoisella langalla resorin ja peukalokiilan. Kiilan valmistuttua vaihdoin mustaan lankaan ja kudoin sillä kaksi kierrosta, jonka jälkeen vaihdoin punaiseen lankaan ja jatkoin sillä niin kauan, kunnes se oli sopivan mittainen. Tein loppuun joustinneuletta niin pitkälle, että esikoiseni pikkurilli peittyi. Olisin halunnut yllättää hänet, mutta mieluummin halusin näistä sopivat, koska edelliset lapaset eivät istuneet hänelle niin hyvin kuin halusin.. Peukaloon tein muutaman kierroksen oikeaa ja loppuun joustinta 5 kierrosta.

Virkkasin vielä kämmekkäiden päällyspuolelle poke-pallon, joka mielestäni viimeisteli kämmekkäät kivasti. Esikoinen oli itsekin sitä mieltä, että niistä puuttui ”se pallo”, joten virkkuukoukku esiin ja toimeen. Virkkasin valkoisella langalla ympyrän ja viimeiselle kierrokselle vaihdoin mustan langan. Kiinnitin pallot ompelemalla ja samantien kun kämmekkäät valmistuivat, täytyi ne saada käyttöön. Esikoinen lähti jopa nukkumaan ne mukanaan, ei sentään nukahtanut ne käteensä, vaikka aluksi siltä näyttikin. Oli onnistunut työ, hän ja minä olemme kummatkin tyytyväisiä. Jälleen kerran voitte vain kuvitella, mitä pikkusisko oli mieltä, kun hänelle ei tällaisia tehty.. Ainakin osaavat arvostaa tekemiäni käsityöitä ja haluavat (ainakin vielä) käyttää niitä. Ihania lapsia.