Vuoden kestävä ostolakko – miten meni?
Vuosi sitten syyskuussa aloitin ostolakon ja tähtäsin puolen vuoden ostolakkoon, josta se jo muutaman kuukauden jälkeen muodostui vuoden kestäväksi lakoksi. Sääntönä oli, että lakko koskettaisi ainoastaan minua ja minun itselleni ostamia vaatteita ja asusteita. En halunnut tehdä liian tiukkoja sääntöjä tähän, koska esimerkiksi kosmetiikkaa kuluu käytössäni todella vähän, enkä juuri osta muutakaan (paitsi lankaa, jota tämä lakko ei tosiaan koskenut!). Lapsilleni ostan vaatetta vain tarpeeseen, joten heidän tarpeet eivät tähän lakkoon myöskään kuuluneet. Lakko lähti halustani muokata ajatusmalliani asioiden tarpeen ja pelkän haluamisen erottamiseksi. Olin nimittäin todella hyvä keksimään syitä siihen, miksi tarvitsisin juuri nyt uuden repun/pipon/takin, vaikka todellista tarvetta ei olisikaan.

Lakko alkoi syyskuussa ja nyt vuosi myöhemmin, lakko olikin yhtäkkiä ohi. Kuten alussa totesin, jo kuukauden jälkeen asioiden haluaminen lakkasi ja olo oli paljon kevyempi. En olisi uskonut, että asioita tapahtuisi näin nopeasti! En muutenkaan kierrellyt kauppoja tähän aikaan, mutta kirpputoreilla oli vaikea aluksi jättää pois itselleen katsominen, mutta sekin helpottui ajan myötä. Vuoden aikana kaipasin oikeastaan vain yhtä asiaa: valkoista t-paitaa, jota voisin käyttää monissa tilaisuuksissa. Ostinkin sellaisen, kun lakkoni loppui, paita löytyi Turun reissulta ja Pure Wastella on yllättävän edullisia vaatteita ollakseen ekologinen brändi. Oli todella outoa ostaa itselleen vaatetta!

Kesän alussa rikoin lakkoani, koska silloin tuli myyntiin bikinit, joiden ostoa olin harkinnut jo muutaman vuoden ajan. Mieleisiä bikineitä ei aiemmissa mallistoissa ollut, joten näiden hankkiminen oli jäänyt. Halla x Hallan bikinit on todella suosittuja ja kun mieleiset löytyi, en viitsinyt jättää niiden ostoa väliin, koska syksyllä oma kokoni olisi jo loppu heidän verkkokaupastaan. Nämä on sellaiset (vihdoinkin) mitä aion käyttää monta vuotta putkeen enkä aio haaveilla uusista, ennenkun nämä hapertuvat huonoiksi.

Ostolakon jälkeenkään en ole oikein osannut enää osta itselleni mitään, ihanaa että se entinen ”tarpeen” tunne on kadonnut ja huomaan etten juuri kaipaa uutta. Olen saanut äidiltäni vaatteita lainaan, kun olen tarvinnut ja ystäväni ovat myös lupautuneet lainaamaan vaatteita jos jotain tarvin. Mieheni otti samalla hieman huomaamattaan osaa ostolakkoon, eikä hänkään ole juuri uusia vaatteita kaivannut. Olen todella tyytyväinen, että silloin ahdisti niin paljon oma kuluttaminen (mikä ei nyt ollut mitenkään hurjaa silloinkaan), että lähdin kokeilemaan ostolakkoa. Lapsillekaan ei ole tullut ostettua paljoa vaatteita ja olen paikkaillut enemmän vanhoja, kuin aiemmin. Huomaa, että paljon vähemmälläkin pärjää eikä pulaakaan ole ollut.

Aion jatkaa tästä eteenpäin samalla linjalla. Jos tulee jotain, mikä on todella tarpeen, voin sen ostaa, mutta ylimääräinen saa kyllä jäädä kauppaan. Tällä menolla säästyy paljon rahaa ja myös ympäristö kiittää vähistä kulutustottumuksista. Kuluttamisesta ja sen ympäristövaikutuksista olen kirjoittanut myös Lempivaatteeni-postauksessa, sen voi käydä lukemassa täältä.

Leave a Comment