Esikoinen täytti viisi vuotta viime viikolla ja tänäkin vuonna pidimme teemasynttärit. Aiempina vuosina on ollut jääkiekkosynttärit sukulaisille ja kaverisynttäreillä oli junateema. Eihän nyt tokikaan ole tarkoitus luoda itselleni paineita tai lisää järjestelyä, mutta tähän mennessä nämä teemasynttärit ovat olleet hauskoja niin minun, kun poikasen mielestä. Mietiskelimme isoveljen kanssa eri vaihtoehtoja, autosynttärit olivat kovasti pinnalla, mutta kun menin ehdottamaan metsäsynttäreitä tai metsäolympialaisia niin hän innostui täysin olympialaisteemasta. Yritin vielä niitä metsäolympilaisia, mutta hän halusi ”oikeat” olympialaiset urheilulajeilla niin siinä sitä sitten oli teema valmiina ja innostus kohdilla.
Ensitöikseen pieni urheilijanalku haki paperia ja rupesi askartelemaan punaista ja valkoista lippua, että tiedetään tuleeko yliastuttu vai ei.. Nyt on kyse pojasta, jolle askartelu on usein pakkopullaa, joten oli ihana nähdä, miten hän omasta aloitteestaan etsi saksia, teippiä, värejä ja muita tarvikkeita. Askartelimme hänen kanssa myös diplomit kaikille osallistujille sekä lankun, minkä takaa ponnistaa/heittää keihästä. Mietimme yhdessä lajeja, mitä voisimme harrastaa olympialaisissa ja lajeiksi valikoitui keihäänheitto, pituushyppy, kuulantyöntö, pikajuoksu ja äidin ehdotuksesta viestijuoksu. Moukarin ja seiväshypyn jätimme pois päivän ohjelmasta, vaikka ne olisvatkin olleet sankarille kuulemma mieluisia..
Asumme ihan hiekkakentän vieressä, joten ohjelma oli helppo järjestää. Kaverit tulivat suoraan pihalle, emmekä edes olleet aikeissa mennä käymään sisällä. Alkuun kerroimme vieraille syntymäpäivän teeman ja jo kutsussa olin ohjeistanut pukeutumaan ulkovaatteisiin, joilla on hyvä liikkua. Aloitimme ”olympialaiset” pienellä alkulämmittelyllä, eli yhteisellä leikillä. Emmehän toki halunneet, että täytyy lähteä kisaamaan ilman verryttelyä..
Isoveli on kovin kilpailuhenkinen, kaikki on hänelle kilpailua. En kuitenkaan halunnut, että kukaan kavereista tuntisi itsensä huonommaksi, joten vaikka kirjasimme tulokset ylös, emme koskaan katsoneet tai korostaneet sitä, kuka heitti tai hyppäsi pisimmälle. Vieraat olivat myös eri-ikäisiä, joten suurin osa sai kilpailla omassa ”ikäluokassaan”, eikä kilpailun voitosta ollut koskaan kyse. Viesti juostiin yhtenä joukkueena, johon osallistui myös pienet vieraat ja ajaksi laskimme koko joukkueen ajan. Ehkä ensivuonna katsomme, kuinka paljon nopeammin se tänä vuonna sujuu.
Syntymäpäiväherkut nautimme tällä kertaa Asevelikylän puiston isossa pannussa. Sitä voi vuokrata Asevelikylän asukasyhdistykseltä ja siellä ollaan vietetty naapuruston muidenkin lapsien synttäreitä! Harmiksi pannua ei voi pitää auki päivisin, koska pannu on usein ilkivallan kohteena.. Nyt pannu oli kuitenkin siisti ja kävimme siellä etukäteen laittamassa tarjoilut valmiiksi. Haasteen tarjoilulle heitti korona-aika ja vieraiden erikoisruokavaliot. Varsinkin ulkoilma-olosuhteissa en halunnut joutua miettimään ruokavalioita paikan päällä, vaan laitoin kaikki tarjoilut suosiolla maidottomina ja gluteenittomina. Isoveli olisi tänäkin vuonna (kurkkaa täältä viimevuotisista synttäreistä) halunnut cocktailtikku-siilin, mutta päädyimme laittamaan samat herkut mukeihin. Näin ei kenenkään herkut sekoittuisi eikä ylimääräistä käpälöintiä syntyisi. Laitoimme myös muut herkut valmiiksi omiin kuppeihin ja niitä sai toki pyytämällä lisää. Tällä kertaa käytimme kertakäyttöastioita, johon olimme piirtäneet olympiarenkaat teeman mukaan. Kakun tilalta tarjolla oli jäätelöbuffet, jossa oli kahta eri makua kaurajätskiä, sopivia keksejä ja karkkeja ja siirappia. Jätskit oli kylmälaukussa odottelemassa, joten näitäkään ei tarvinnut välissä käydä hakemassa kotoa.
Isoveli oli oikein tyytyväinen syntymäpäiviinsä. Hän osaa tosi hienosti sanoittaa omia tunteitaan (ainakin positiivisia, negatiivisia harjoitellaan vaihtelevalla menestyksellä..) ja kertoikin minulle olevansa niin onnellinen että melkein kyynel tuli silmään. Tällä hetkellä olin itsekin niin onnellinen, että tuli kyynel silmään. Rakas 5-vuotias. <3
