Meidän perheen retkeilyharrastus on saanut uuden sivumausteen, kun retkillä etsimme Geokätköjä! Tämä sai alkunsa siitä, kun meidän perhepartiossa yhtenä etätehtävänä oli tutustua geokätköilyn maailmaan. Minun oli pitänyt koittaa kätköilyä jo monta vuotta, mutten koskaan ollut saanut aikaiseksi. Etätehtävää varten jouduin etsimään tietoa kätköilyn aloittamisesta sekä tietysti testaamaan sitä, että voisin ohjeistaa muitakin.

Suomen ladun sivuilta löytyi vinkkejä kätköilyn aloittamiseen, sieltä voi kurkkia lisää. Ladun sivuilta löytyy myös ohjeet vastuulliseen geokätköilyyn, jotka on hyvä lukea. Minä lähestyin tätä asiaa kuitenkin niin, että voisimme koko perheellä kätköillä, joten latasin pelkästään Geocaching-nimisen sovelluksen ja rekisteröidyin sinne. Sovellus ohjaa eteenpäin ja opastaa käytössä. Muuta ei oikeastaan tarvittu, joten kohti ensimmäistä kätköä. Koska kyseessä on aloittelijan harrastus, tyydymme aluksi ilmaisversioon, jossa kaikkia kätköjä ei pääse löytämään. Tähän mennessä se on riittänyt hyvin, mutta eiköhän se jossain vaiheessa täydy päivittää!

Kävimme keväällä toisen perhepartio-ohjaajan ja meidän lasten kanssa Vaasan Pilvilammella ensimmäisellä kätköreissulla ja jo ensimmäisen kätkön kohdalla mieleni teki luovuttaa, koska ”eihän täältä nyt mitään löydy”.. Todellisuudessa olin seisonut juuri oikeassa kohdassa, mutta en ollut viitsinyt kyykistyä ja vilkuilla joka suuntaan.. Onneksi jälleen kerran mieheni, joka on varusteltu hieman suuremmalla kärsivällisyydellä kuin allekirjoittanut, löysi kätkön (helposti) ja annoimme mahdollisuuden vielä toiselle kätkölle. Pilvilammella näytti riittävän kätköjä, joten sinne vaan!

Puhelimella katsottaessa sijainti ei välttämättä ole metrin tarkkuudella, mutta aika nopeasti oppii katsomaan pienistä koloista tai puun oksilta. Lapset ovat näppäriä kätkönetsijöitä, koska katsovat maailmaa hieman eri näkövinkkelistä, kuin me aikuiset. Lasten suureksi riemuksi osassa kätköjä saattaa olla jonkunlainen vaihtari, eli lelu tai joku muu esine, jonka saa ottaa mukaansa, jos on jotain laittaa tilalle. Tällä hetkellä kuskataan mukana pientä eläinhahmoa, jonka voi luovuttaa kätköön. Lapsille tämä tuo ekstra jännitystä kätkön etsimiseen!

Olemme nyt muutamallakin retkellä etsineet kätköjä ja vain yksi on jäänyt löytämättä! Se kyllä kieltämättä jäi kaivelemaan, joten täytynee suunnataa uudestaan Herrgårdsledenille etsimään tuo kätkö. Iskmo-Jungsundin vaellusreitillä näytti olevan monta kätköä ja käydessämme Äkäslompolossa kesälomareissulla etsimme kätköjä vaellusreittien varrelta! Tämä on siitä kiva harrastus, että lähes joka luontokohteessa on kätkö, joten voi lähteä varta vasten etsimään niitä, tai sitten samalla, kun retkeilee niin kokeilee onneaan. Kaupunkimiljöössäkin on monia kätköjä mutta niitä emme ole vielä etsineet. Tämäkin taitaa olla sellainen harrastus joka vie mennessään!

Sesongeista maukkain on juuri käynnissä ja siitäkös olen täpinöissäni! Jääkaappi ja pakastin täyttyy herkuista ja lautasella on harva se päivä uusia perunoita omasta maasta. Viikonloppuna kävimme sienestämässä, marjat on mehustettuna ja omenat hurisee kuivurissa, tämä on ehdottomasti ihaninta aikaa, vaikka hommaa onkin paljon. Keväällä kirjoittelin meidän uuden kasvimaan perustamisesta ja nyt on tulosten aika. Mikä onnistui ja mikä meni pieleen..?

Perunastahan se silloin lähti ja niitä onkin riittänyt! Myös pieniruokainen tyttäremme on saattanut tämän kesän aikana lämmetä potuille, onhan niitä tosiaan ollut useaan otteeseen tarjolla.. Viime viikolla nostimme joulua varten perunoita, jotka nopean ryöppäyksen kautta pistin pakkaseen odottelemaan herkkuateriaa sitten 5 kuukauden päästä.. Perunoiden lisäksi kylvimme samaan maahan porkkanaa, punajuurta ja herneitä. No, herneet eivät lähteneet ollenkaan, joten ne luokitellaan totaaliseksi epäonnistumiseksi. Porkkanoiden kohdalla luulin käyvän samoin, koska niitä nousi aika harvakseltaan. Yllätyksekseni kuitenkin ne, jotka nousivat, kehittyivätkin aikamoisiksi jättiläisiksi ja saimme sentään nauttia muutamaan otteeseen niistä. Yhden satsin porkkanan naatteja surauttelin pestoksi! Oli erinomaista, sen reseptin löysin Lähiömutsin blogista! Toinen yllätys oli punajuuret, jotka ensimmäistä kertaa pystyn laskemaan onnistuneiksi. Meidän punajuuret ovat aikaisemmin olleet sellaista pingispallon kokoluokkaa, mutta nyt saimme kerätä maasta tennispallon kokoisia juureksia.

Samassa siirtovimmassa siirsimme myös istutuslaatikot hieman kivemmalle paikalle, jossa myös olisi enemmän auringonvaloa kasveille. Ensimmäinen satsi yrttejä meni pipariksi, mutta onneksi niitä on voinut kylvää uusia pitkin kesää. Kesäkurpitsan taimet sen sijaan nauttivat uudesta paikasta ja olemmekin saaneet nauttia useasta kesäkurpistasta pitkin kesää! Harmillisesti kesäkurpitsa on yksi lasten inhokeista, mutta ainakin ovat tottuneet maistelemaan sitä eri muodoissa.. Vielä on muutama jättiyksilö odottamassa ruuaksi päätymistä. Kolmannessa laatikossa kasvaa papuja, joiden satokausi on nyt erinomaisessa vauhdissa. Pavut ja kesäkurpitsa pääsevät kyllä ensivuonnakin kasvatus-listalle!

Viljelysten lisäksi pihassamme on omenapuita, joiden sato alkaa pian olla parhaimmillaan. Ensi viikolla on aikomus keittää ompuista hillo ja kuivuri saa surista tulevat viikot niin, että saamme omppulastuja herkuteltavaksi. Luumujen sato on tänä vuonna heikompi, mikä ei ole ihme, sillä puumme notkahti viime vuonna mahtavan sadon painosta. Ehkä tänä vuonna saamme kaiken syödyksi.. Viinimarjat keittelin ihan äskettäin mehuiksi ja vadelmapuskat tuottavat uskollisesti marjoja poimittavaksi.

Nautin niin kovasti tästä oman pihan sadosta, että haluaisin vain kerätä ja säilöä koko ajan jotain! Samalla suunnittelen, mitä kaikkea voisimme ensi vuonna istuttaa kasvimaalle ja viljelylaatikoihin. Sipuli ja joku kaali olisi kiva, ehkä lehtikaali tai parsakaali.. Onneksi kohta on puolukka-aika niin saa taas lähteä metsään uusien herkkujen perässä!

Olemme retkeilleet kuluvan vuoden aikana enemmän, kuin aikaisempina vuosina, mutta emme silti ole kiertäneet Svedjehamnissa sijaitsevaa luontopolkua kertaakaan. Tarkemmin ajateltuna, emme ole kiertäneet sitä ollenkaan perheenä! Olemme käyneet usein Svedjehamnissa, mutta itse luontopolulla olen käynyt viimeksi polttareissani vuonna 2014. Nyt luontopolkua uudistetaan, sinne ollaan pystyttämässä opastetauluja, sekä muuta katseltavaa ihanan luonnon lisäksi. Kvarken World Heritage pyysi sosiaalisessa mediassa lapsiperheiltä apua luontopolun testaamiseen ja kappas, olimme oikein sopiva kohderyhmä tällaiselle toiminnalle. Hurautimme maanantaina iltaretkelle maailmanperintöalueelle uuden elämyksen (lapset eväiden) perässä.

Björköbyn Svedjehamniin ajaa Asevelikylästä noin 40 minuuttia ja jo satama itsessään on ihastuttava näky punaisine venevajoineen ja kahviloineen. Saltkaret-näkötornille on parkkipaikalta vain 800 metrin matka ja reitti sinne on esteetön, eli vaunujen kanssa pääsee hyvin tähän asti. Näkötornin vieressä on nuotiopaikka sekä käymälät, joten jo tämä riittää hyvin retkeksi. Olen kirjoitellut tästä aikaisemminkin, sen postaus löytyy täältä. Itse Bodvattnet runt-reitti on n. 4 kilometrin mittainen ja suurin syy siihen, miksi emme ole sitä aiemmin kiertäneet. Kohta 5-vuotiaamme on kuitenkin tänä kesänä kävellyt ennätyspitkiä matkoja (menemme yleensä kilometri/ikävuosi tahtia), joten miksikäs ei tämä onnistuisi. Tiedossa oli lisäksi tehtäviä ja havainnoitavaa, joka auttoi mielenkiinnon säilymiseen. Pienempi retkeilijöistä huijattiin jossain vaiheessa kantorinkan kyytiin, vaikka hänkin olisi varmasti päättäväisyydellään kävellyt maaliin asti.

Saimme käteemme kartan ja nipullisen kysymyksiä, joihin piti vastata opasteen kohdalla. Reitti valmistunee syksyn aikana, joten jos joku kirjoittamani ei pidä paikkansa, on jokin matkan varrella muuttunut paremmaksi. Testattavana meillä oli 12 eri opastetta/kylttiä, joista ainakin tällä hetkellä viisi (tai kuusi) osui esteettömälle reitille. Opasteissa oli mielenkiintoista tekstiä alueen luonnosta ja eläimistöstä, sekä siitä, miksi alue on nykyisenlainen. Mahtavaa nähdä konkreettisesti paikan päällä, miten paljon maa on kohonnut tai miten paljon se tulee vielä kohoamaan. Luulin tietäväni paljon maailmanperintöalueesta ja miksi alue on niin erityinen, mutta tuolla kierroksella tulikin paljon uutta tietoa! Suurimman vaikutuksen minuun teki kierroksen loppupäässä olevat maisemat, missä näkyi laiduntava karja, niittyjä, vanhoja latoja, meri ja näkötorni siinsi kaukana. Tällaista maisemaa ei näe käymällä pelkästään näkötornilla, joten kannattaa ehdottomasti kiertää koko lenkki.

Meillä meni aikaa noin 2 tuntia tähän, mutta meillä olikin paljon pohdittavaa matkan varrella. Lapsilla ei olisi mielenkiinto pysynyt näin hyvin yllä, jos ei olisi ollut etsittävää vähän siellä sun täällä. Odotan kovasti reitin valmistumista niin päästään katsomaan, kuinka hieno siitä loppujen lopuksi tulee. Kyltit eivät ole vielä tässä vaiheessa lopullisessa muodossaan, niistä tehdään kestävämmät, jotta ne pysyvät hyvässä kunnossa armottomassa merisäässä. Käykää ihmeessä kiertämässä tämä lenkki ja ottakaa myös Kvarken World Heritage seurantaan Instagramissa, sieltä näkyy varmasti polun valmistuminen. Hauskoja retkiä!