Telttaretkellä Fäbodassa

Olemme joka kesä käyneet telttailemalla perheen kesken jossain Vaasan lähistöllä olevassa kansallispuistossa, Vuosi sitten olimme Seitsemisessä ja sitä edellisenä vuonna Lauhanvuorella. Tämän epätavallisen kevään aikana meidän perheen lähiretkeily on lisääntynyt ja tietoomme on tullut paljon uusia paikkoja. Tämän kesän retki suuntautui Pietarsaaressa sijaitsevaan Fäbodaan, johon on Vaasasta vain tunnin ajomatka.

Ennen Fäbodaan menoa kävimme kiertämässä muutaman Pietarsaarelaisen kirpputorin. Niitä oli useampikin, mutta matkaseura oli kovasti malttamaton, joten kahden kirpparin jälkeen suuntasimme retkipaikalle. Fäbodaan on Pietarsaaren keskustassa noin 10 kilometriä. Alueella camping-alue, kahvila, sekä kolme hienoa hiekkarantaa. Päivä oli tuulinen, mutta ihmisiä oli silti paljon liikkeellä. Nautimme retken alkuun kahvit ja munkit kahvilan viereisellä kallioilla ja kiersimme pienen, noin 200 m pitkän esteettömän luontopolun. Pikkuisen välipalan jälkeen haimme autosta rinkat ja reput ja lähdimme luontopolulle ja telttapaikan metsästykseen.

Luontopolku alkaa Pikkuhiekka-nimisen uimarannan jälkeen ja mutkittelee leveänä ja helppokulkuisena metsän keskellä. Pikkuhiekalla on grillausmahdollisuus ja käymälä, kahvilan luona vesivessat! Pian uimarannan jälkeen tuleekin jo ihanat kalliorannat ja niemen kärki, mistä avautuu ihanat näköalat merelle ja rannoille. Kävelimme kokonaisuudessaan noin kilometrin verran, kunnes löytyi teltalle täydellinen paikka. Telttapaikkamme oli lähellä varsinaista polkua, mutta kuitenkin hieman suojassa katseilta. Meillä oli ihana oma yksityisranta ja mahtavat kalliot, missä katselimme illalla auringonlaskua. Kävelimme rantakallioita pitkin Isohiekka-nimiselle rannalle, joka on leveä ja matala, lapsille erinomainen uimapaikka. Kävin itsekin tässä uimassa, hiekkapohja oli ihanan pehmoinen jalkojen alla. Uinnin jälkeen kävimme etsimässä muutaman geokätkön, joita on alueella tosi paljon!

Illalla lapset vakuuttelivat olevansa väsyneitä ja halusivat aikaisin telttaan nukkumaan. Arvelin, että tämä ei ehkä pidä paikkansa, koska oltiin tuntia normaalia aikaisemmassa, mutta mentiin kuitenkin telttaan lukemaan iltasatua. Puolentoista tunnin hömppäilyn ja höpinän jälkeen luovutin ja jätin lapset keskenään hakemaan unta ja menin istuskelemaan kalliolle mieheni seuraan, joka oli tällä välin käynyt juoksulenkillä. Lapset nukahtavat kotonakin ilman aikuista ja olin 5 metrin päässä, joten kuulisin kaiken touhailun.. Jälkikasvu painui untenmaille vasta myöhään, joten ensikerralla vietämme vielä iltaa ulkona, emmekä mene turhaan pyörimään telttaan.. Yö meni kuitenkin ihanan rauhallisesti, muutaman kerran heräilin tarkistamaan lapsukaisten lämpötiloja (turhaan). Vaikka on kesä, nukuimme kaikki merinokerrastoilla, jotka ovat erittäin mukavat päällä, eivätkä hiosta ja tarpeen tullen lämmittävät mukavasti.

Aamulla sadetutka näytti ukkosrintaman lähestymistä, joten kun keittelin aamupuuroa, mieheni pisti leiriä kasaan. Tämä oli ensimmäinen kerta lasten kanssa telttaillessa, kun molemmat aikuiset pystyvät puuhastelemaan samaan aikaan. Aiempina kesinä olen joko kantanut vauvaa tai vahtinut touhukasta taaperoa. Oli mukavaa itsekin tehdä jotain muutakin leirissä!

Sillä välin, kun teimme ruokaa tai laitoimme leiriä pystyyn/kasaan, saivat lapset viihdyttää itseään. He kiipeilivät kivillä, keinuivat riippumatossa tai keräilivät mustikoita parempiin suihin. He myös auttoivat askareissa, kumpikin hoiti oman reppunsa (yökkärit ja unilelut) ja kovasti halusivat tiskata ja olla muutenkin apuna. Kaikkeen he saavat osallistua, jos hommat vain sujuu turvallisesti. Pikkusisko on vasta 2 ja puoli vuotias, joten hänen ei tarvitsisi kantaa omia varusteitaan saatika kävellä, jos hän ei jaksaisi. Hänet on kuitenkin varustettu aikamoisella päättäväisyydellä ja sinnikkyydellä, joten ei siihen sitten ole vastaan sanomista.. Kotimatkalla jalat väsähtivät, joten neiti pääsi sylikyydillä osan matkaa. Kotimatkalla ukkonen ei kaikeksi onneksi ehtinyt päällemme ja säästyimme sadekuurolta. Lapset olisivat halunneet vielä jäädä toiseksikin yöksi ja se olisi ollutkin mukavaa, mutta maanantaina oli taas työpäivä miehelläni, joten nokka kotia kohti ja suunnittelemaan uusia seikkailuja!