Lähiretkellä Ryövärinkarin lintutornilla

Meidän perheen arki ei ole ainakaan vielä kokenut isompaa mullistusta vallitsevien olosuhteiden takia. Hoidan lapsia muutenkin kotosalla ja mieheni työpaikka on auki. Kerhot ja harrastukset ovat tauolla, mikä tarkoittaa lisää hitaita aamuja ja paljon ulkoilua iltaisin. Onneksi nyt on kevät ja valon määrä lisääntyy niin on kiva olla iltaisin ulkona! Kohta saa ruveta kuopsuttamaan pihamaatakin, joten jos karanteeni iskee niin on ainakin tekemistä. Kerhojen kiinniolon ansiosta meillä on enemmän ”vapaata” ja päätimmekin lähteä retkelle keskellä viikkoa, mikä ei ole ollut meille ihan tyypillistä. Pyysin äitini mukaan retkelle, hänkin rakastaa ulkoilua!

Yksi meidän partioretkikohteista olisi ollut Risön lintutorni, mutta partiotoimintakin on tällä hetkellä jäissä. Paras retkiaika lintujen tarkkailuun olisi hieman myöhemmin, mutta aurinkoiset ilmat ja muun ohjelman puute patistivat meidät retkelle. Risön luontopolku sijaitsee Vanhassa Satamassa ja koko polulla on mittaa n. 5 kilometriä. Meidän kohteena oli Ryövärinkarin lintutorni, jonne kertyy matkaa parkkipaikalta (Ampujantie) n. 1,5 kilometriä, eli oikein hyvän mittainen matka pienten jalkojen kuljettavaksi.

Luontopolku on leveää hiekkatietä, mutta tähän aikaan vuodesta se oli vielä aivan jäässä. Äitilläni oli onneksi nastakengät, mutta itse sain köpötellä ihan tien reunustalla missä oli edes hieman sulia kohtia. Lintutornille johtava polku lähtee metsikköön päin, jossa olikin parempi kulkea, kun jääpeitettä ei ollut joka paikassa. Vesi oli korkealla, joten jos ei olisi ollut pakkaspäivä, olisivat pitkospuut olleet veden alla. Tämä kannattaa ottaa huomioon, jos miettii kevätretkeä Ryövärinkarille! Metsän jälkeen polku jatkui kaislikossa. Olisin halunnut kulkea tätä polun pätkää ikuisuuden! Täytyy käydä kesällä uudestaan täällä, koska kaislat, merituuli ja aurinko ovat ihan täydellinen yhdistelmä kesäpäivään! Niin, tai olivathan ne sitä nytkin, vain lämpö puuttui 😀 Pitkospuut olivat osittain huonossa kunnossa, mutta reitillä ei olekaan talvikunnossapitoa. Mikään kohta ei ollut mahdoton, vaikka varovainen pitikin olla, kun kannoin rinkassa pikkusiskoa. Isoveli pääsi konttaamalla pahimpien paikkojen yli.

Ryövärinkarilla on nuotiopaikka, mutta puuhuoltoa ei, joten jos haluaa pistää tulet, ota mukaan omat puut! Me olimme liikkeellä kevyin eväin, emme olleet aikeissakaan sytyttää nuotiota. Paikalla on myös kuivakäymälä. Karikko on nimensä mukainen, paljon kiviä kiivettäväksi ja ylitettäväksi. Isoveli oli saanut mummalta lainaan kiikarit ja olisikin halunnut kiikaroida lintuja jo metsän keskellä, mutta malttoi kuitenkin odottaa tornille asti. Tornin ylätasanteella ei ollut ollenkaan penkkejä, jossa isoveli olisi voinut itse seistä ja tarkkailla, joten hänet täytyi nostaa tornin reunalle istumaan. Pidin kovasti kiinni hänestä, koska olihan se vähän kyseenalaista. Ilman tätä olisi kuitenkin linnut jääneet näkemättä. Paikalla oli lokkien ja variksien lisäksi muutama tunnistamaton vesilintu sekä kymmenkunta joutsenta, jotka ovat aina uljas näky!

Isoveli näki kuulemma monta merikotkaa, merimetson, taikametson, sekä merihaukan. Lintujen tarkkailuretki (Retkihaasteen retki nr 18) oli ainakin hänen osaltaan erittäin onnistunut.