Olen kutonut jo aikamoisen määrän islantilaisia villapaitoja lähinnä ystäville ja sukulaisille ja tänä vuonna oli vanhempieni vuoro saada omansa. Isäni halusi paitansa lettlopista eikä mallilla ollut kuulemma niin väliä, joten tein hänelle Riddarin. Äiti toivoi villapaidan sijaan villatakkia ja pääsin kokeilemaan ensimmäistä kertaa steekkausta, eli neuleen auki leikkaamista.

Äiti valitsi malliksi Jennifer Steingrassin suunnitteleman Fern and Feather niminen villapaidan, joka on alunperin suunniteltu toiselle langalle, mutta kävi erinomaisesti myös lettlopille ilman muutoksia silmukkamääriin tai puikkokokoon (ainakin minun käsialallani!). Ohje on maksullinen ja se löytyy Ravelrystä. Instagramissa hänen neuleet löytyy nimellä @knit.love.wool. Hänellä on tosi monta ihanaa neuletta ja tämä Fern and Feather on tosi kaunis malli ja sitä oli ihana tehdä.

Tässä työssä oli minulle uutta myös se, että se neulotaan ylhäältä alas! Aiemmin neulomani villapaidat on aloitettu alhaalta ja sitten yhdistetty hihat mukaan ja neulottu kaarroke lopuksi. Tämäkin paita neulotaan saumattomasti, ensin kaarroke, sitten erotellaan hihan silmukat ja neulotaan alaosa. Ainakin tässä Steingrassin neuleessa oli tosi monta eri mittaa, millä sai neuleesta juuri saajalleen sopivan neuleen. Kokoja oli laajasti ja mittaamalla ja soveltamalla saa hyvin istuvan villapaidan. Tässä mallissa oli vyötärökavennukset ja lantion kohdalla lisäiltiin silmukoita. Tein neuleesta hieman ohjetta pidemmän ja neuleesta tuli äidilleni tosi hyvä.

En ollut aiemmin tehnyt villatakkia edes sillä perinteisellä menetelmällä, mutta tätä olin halunnut kokeilla jo pidempään, koska olin neulontaryhmissä törmännyt jo moneen steekattuun neuleeseen. Olin jo etukäteen laittanut muistiin, miten tällainen takki neulotaan, enkä sitten sen kummemmin etsinyt ohjeita tähän.. Kudoin yläosan joustinneuleen edestakaisin ja kun yhdistin pyöräksi, loin neljä uutta silmukkaa keskelle etuosaa, jotka neuloin aina nurjalla. Kirjoneulekohdissa neuloin joka toisen silmukan päävärillä ja joka toisen tehostevärillä. Jälkiviisaana olisi ehkä ollut parempi luoda viisi uutta silmukkaa, että olisi ollut helpompi leikata siitä keskikohdasta. Tai jos olisin halunnut vahvistaa neuleen virkkaamalla, olisi kannattanut neuloa keskikohdankin silmukat oikein. Ehkä ensikerralla.. Ennen resoria päätin nurjat silmukat ja kudoin resorin edestakaisin.

Kun neule oli valmis, oli nappilistan vuoro. Poimin silmukat viimeisestä oikein neulotusta rivistä. En poiminut jokaista silmukkaa ettei nappilista rupeisi kupruilemaan. Kokeilemalla sain oikean määrän ja toistin saman toiselle puolelle. Äiti oli antanut minulle 7 nappia vanhasta villatakistaan ja 1 Itävallan reissulta löytämänsä napin, jotka halusin kaikki laittaa työhön. Mittailin työhön 8 napin kohtaa, enkä millään meinannut saada välejä täsmäämään. Viimeisestä välistä tuli vähän lyhyempi, mutta ainakin yläosa pysyy hyvin kiinni.. Nappilistaan neuloin 1 o 1 nurin, samalla lailla kun muutkin resorit ja nappilistan korkeudeksi tuli 8 kierrosta.

Kun nappilistat oli valmiit, kastelin neuleen ja annoin kuivua. Halusin paidan oikeisiin mittoihin ennen kun leikkaisin sen auki. Neuleen ei ilmeisesti pitäisi purkautua sivusuuntaan, mutta kyllä se leikkaaminen pikkusen hirvitti. Ennen leikkaamista ompelin kaksi siksakkia-ommelta nurjien silmukoiden päälle ja saksin villapaidan auki. Se oli kyllä mainio hetki! Olin hirveän tyytyväinen tähän tyyliin ja siihen että oikeasti onnistuin! Aukileikattu sauma oli kyllä hieman ruma ja halusin sen piiloon. Kesällä Lapissa ollessamme ostin paikallisesta putiikista hieman nauhaa, jonka ompelin käsin sauman päälle. Se toi kivan lisäyksen villatakkiin. Annoin paidan äidilleni tällä viikolla ja hän tykkäsi paidasta kovasti. Ihanaa, että molemmilla vanhemmillani on nyt minun tekemäni paidat.

Haluan hirveästi tehdä itsellekin lettlopista villatakin, tuntuu vaan ettei millään olisi omille neuleille aikaa, ainakaan näin joulun alla. 😀 Ensi vuoden aikana voisin yrittää kutoa itsellenikin villatakin. Sanoinkohan näin jo viime vuonna.. Rauhallista loppuvuotta!

Olen viimeisen vuoden aikana pohtinut kulutustottumuksiani vaatteiden suhteen ja vaikka pidinkin itseäni vastuullisena kuluttajana, joka ostaa vain tarpeeseen, ei se kuitenkaan pitänyt paikkansa. Eräänä syyskuisena iltana mittari tuli täyteen. En enää halunnut keksiä tarpeita uusille vaatteille, kengille tai muille asusteilla ja päätin aloittaa ostolakon. Ostolakkoa on takana nyt kolme kuukautta, eikä vaikeuksia ole ollut. Päinvastoin, aikaa on riittänyt kaikelle muulle paljon enemmän.

En ole ollut pikamuodin tai kuluttaja enää moneen vuoteen, vaan olen ostanut viime aikoina hieman laadukkaampia ja kestävämpiä vaatteita. Mitä enemmän olen tätä asiaa viimeisen kolmen kuukauden aikana miettinyt, on mieltymykseni tiettyihin vaatemerkkeihin lopahtanut ja tästä eteenpäin haluan ostaa vaatteeni valmistajilta, jotka oikeasti panostavat vaatteiden vastuullisuuteen. Eli melkein kaikki ne vaatteet, joita olen aiemmin ostanut jää tulevaisuudessa ostamatta. Tavallaan odotan ostolakon päättymistä ja toisaalta en ollenkaan haluaisi sen loppuvan.

Tavoitteenani on, että vaatekaapissani olisi vain minulle sopivia, hyvin istuvia, vastuullisesti tuotettuja ja silmää miellyttäviä vaatteita, joista kaikki olisi minun lempivaatteitani. Ekologisin vaate on tosin se, joka siellä vaatekaapissa jo on olemassa. Ostolakkoni yksi tavoite onkin, että vuoden päästä tiedän, mitä vaatteita en käytä juuri ollenkaan ja aion laittaa ne kiertoon. Eetti ry järjestää Lempivaatteeni-kampanjaa parhaillaan ja on haastanut ihmisiä ykertomaan lempivaatteistaan ja suhteistaan vaatteisiin. Minun lempivaatteeni on villapaita, jonka olen itse kutonut. Kääriydyn usein villavaatteisiin ja pidän usein samaa villapaitaa. Villa on ihana materiaali, koska sitä ei tarvitse juuri koskaan pestä. Haluan muutenkin pukeutumisella ilmaista rakkauttani ulkoiluun ja retkeilyyn ja suosinkin tämäntyylisiä vaatteita.

Olen pitkään suosinut myös puuvillaisia vaatteita, koska ihoni ei kestä tekokuituvaatteita, mutta en ollut koskaan ajatellut, että esimerkiksi puuvillaisen t-paidan tuottamiseen kuluu 2000 l vettä ja sen valmistus ja käyttö aiheuttavat 24 kg hiilidioksidia elinkaarensa aikana. Itseäni hirvitti myös tieto siitä, että vuonna 2015 vaateteollisuus tuotti enemmän kasvihuonepäästöjä kuin kaikki maailman laiva- ja lentoliikenne yhteensä.. Kävin I Love Me-messuillakin kuuntelemassa vaateteollisuuden vastuullisuudesta käytyä keskustelua ja sain itselleni lisää varmuutta jatkaa ostolakkoa ja uusia ajatuksia tulevaisuutta varten.

Olin 10 vuotta sitten oikein malliesimerkki halpamuodin kuluttajasta. Lähdin shoppailemaan huvikseni ja ostin uuden paidan halpaketjusta jos se yhtään miellytti silmää. Kävin jo silloin paljon kirpputoreilla ja ostelin sieltäkin paljon vhaatteita. Olin tuolloin ylipainoinen, painoin paljon enemmän kuin esimerkiksi raskaana ollessani. Tämän päiväisen analyysini mukaan ostelin vaatteita osittain lievittääkseni pahaa oloani ja myös siksi, että vaatteita oli jatkuvasti jäänyt pieneksi. Olihan se shoppailu silloin muutenkin aika tavallista, ei ollut puhettakaan, että pikamuoti olisi jotenkin huonoa.. Kun tein elämäntapamuutoksen ja rupesin jälleen liikkumaan ja syömään paremmin, jäi niin pikamuoti, kun todella huono itsetunto kauas taakse. Arvot muuttuivat ja ekologisuuden arvostaminen kasvoi. Vauvojen ja monien vuosien itseinhon jälkeen minusta on tullut armollisempi itselleni ja tein myös lupauksen, etten koskaan arvostele itseäni peilin edessä lasteni kuullen. Kun lopetin turhat höpinät, myös se sisäinen ääni, joka kertoi minun olevan iso tai ruma, hiljeni. Onneksi. Nyt uskallan ja voin käyttää niitä vaatteita, missä minun on hyvä olla ja mitkä on minun mielestä hienoja, eikä enää tarvitse miettiä, mitä muut minusta ajattelevat. Myös ne kauheat tavoite-vaatteet jäivät pois vaatekaapista ja sen sijaan sieltä löytyy sellaisia, mitä voi käyttää niin kauan, kunhan vain ovat käyttökelpoisia.

Vaatteet pysyvät hyvässä kunnossa ja käyttökelpoisina pitkään, jos niitä vain huoltaa oikein. Yleensä pelkkä tuuletus riittää vaatteelle, jos siinä ei ole näkyvää tahraa. Villa peseentyy pihalla, mutta niin raikastuvat myös farkut ja peruspaidatkin. Viime viikolla Eetillä oli Viikko lempivaatteessa-kampanja, jossa haastettiin ihmisiä pitämään koko viikon samaa vaatetta ja osallistuin tähän pitämällä samaa paitaa koko viikon. Paitani oli tavallinen peruspaita, mutta viikko sujui ongelmitta. Tuuletin paitaa välillä, mutta muuten en tehnyt sille mitään. En usko, että olisin onnistunut tässä, jos olisin tällä hetkellä esimerkiksi töissä (päiväkodin täti täällä hei) tai minulla olisi pienempiä lapsia, jotka heittelevät ruokaa (onneksi se on ainakin hetkellisesti loppunut..). Kun pesen vaatteet, pesen ne nurinpäin ja oikeassa lämpötilassa samanväristen kanssa. Paikkailen usein varsinkin 4-vuotiaan poikani vaatteita ja sillä saan lisää käyttöikää vaatteille. Vaatteiden käyttöiän pidentäminen onkin yksi tärkeimmistä tavoista vähentää vaatteiden ympäristövaikutuksia!

Aikaisemmin pikamuotiketjuista ostamani vaatteet menivät huonoiksi tosi nopeasti, haisivat yhden käyttökerran jälkeen tai niihin ilmestyi reikiä. Suurin osa pikamuotivaatteista onkin tehty kestämään vain 10 pesukertaa ja arviolta yli puolet halpamuotivaatteista hävitetään vuoden sisällä luomishetkestään. Harmikseni minun on tunnustettava, että en kauaa yhtä vaatetta käyttänyt, vaan laitoin ne aika nopeasti kiertoon. Myin vaatteita kirpparilla tai vein keräykseen.. Harrastan tänä päivänäkin kirpputoreja ja pyrin hankkimaan lasten vaatteet käytettynä, mutta en ostele enää pelkästään ostamisen ilosta. Käytettynä hankittu vaate on kuitenkin ympäristövaikutuksiltaan parempi valinta kuin uusi ja siksi ostan mielummin kirppareilta. Ostolakkoni aikana aion turvautua myös lainaamiseen (äitilläni on erinomainen vaatemaku), jos omasta kaapistani ei löydy johonkin tilaisuuteen sopivaa asua.

Maintiota joulunodotusta, olkaa armollisia itsellenne ja tehkää hyvää toisille ja ympäristölle.

Lähteet faktoihin löytyi Eetin Lempivaatteeni-kampanjan tietopaketista