Kånken – korjausta ja kirjontaa

Olen haaveillut uudesta repusta ainakin vuoden verran, koska ikivanha Kånken oli omasta mielestäni tullut tiensä päähän ja toinen reppuni ei ole jokapäiväiseen käyttöön mielestäni tarpeeksi hieno, vaikka onkin ominaisuuksiltaan mainio reppu. Eli siis, pelkästä haluamisen ilosta olen haaveillut uudesta kantovälineestä. En ole kuitenkaan ostanut uutta reppua, koska jokin on kokoajan jarruttanut ostoaikeitani. Lähinnä omatunto on kolkutellut, koska oikeaa tarvetta uudelle repulle ei oikeasti ole.

Tästä uuden haluamisesta ja ”tarpeiden” keksimisestä haluaisin päästä eroon, koska olen huomannut, että minulla on jo kaikkea, enkä oikeasti tarvitse juuri mitään uutta. Myös se, että vaikka ostaisinkin sen juuri sillä hetkellä haluamani vaatekappaleen, ei lopeta uusien tarpeiden miettimistä. Tämä saattaa nyt kuulostaa siltä, että olen himoshoppaaja, joka ostelee kokoajan uusia vaatteita, laukkuja tai muita. Olen kuitenkin harkitseva kuluttaja, en osta itselleni kauhean usein mitään ja hankin mielelläni vaatteeni kirpputoreilta. Olen kuitenkin pähkäillyt tätä asiaa jo jonkun aikaa ja päättänyt ruveta ostolakkoon.

Ostolakko koskee meidän perheestä ainoastaan minua ja minun vaatekaappiani. En siis aio ostaa yhtäkään uutta takkia, housuja, kenkiä, pipoa, mitään uutta itselleni. Lakko ei koske tarpeellisia asioita, kuten dödöä, shampoota tai vastaavia. En käytä kauheasti meikkiä, joten niitä minulla ei muutenkaan kulu. Lankaa lakko ei koske! Kutominen on asia, jonka avulla rentoudun ja se on rakas harrastus. Lankojenkin kanssa olen enemmän sellainen, ostan vain tarpeeseen-tyyppi, enkä hamstraa lankaa varastoon.

Yksi porsaanreikä tosin on, jos meinaan osallistua ensi vuonna ultramatkalle (en ole vielä tehnyt tästä asiasta päätöstä), on minun ehkä ostettava polkujuoksukengät vanhojen tilalle. Lisää poikkeuksia en aio lakolle keksiä. Olen nyt ollut ostolakossa kuukauden verran ja voin kertoa, että kaikki haluaminen on jo tässä ajassa helpottanut, enkä ajattele enää esimerkiksi sitä uutta reppua, enkä haaveile uusista kengistä. Tuntuu ihanan vapauttavalta! En olisi uskonut, että tämä tuntuu näin hyvältä. Aion jatkaa lakkoa ainakin puoli vuotta, ehkä jopa vuoden verran.

Takaisin siihen reppu-asiaan! Päätin ryhtyä ostolakkoon Zero Waste-syyskuun aikana ja silloin teemoina oli kierrätys, korjaus ja uudelleen käyttö. Teeman hengessä päätin kaivaa vanhan reppuni kaapin perältä ja tehdä asialle jotain. Olin saanut Kånkenin lukion toisella vuonna 2005 ja reppu on ollut monessa mukana. Olen pessyt sen useasti pesukoneessa (selvisi myöhemmin, ettei olisi kannattanut..) ja reppu on menettänyt muotonsa. Repulle ei taideta suositella vahausta, koska se ei ole tehnyt G-1000 kankaasta, mutta minulla oli sitä kaapissa ulkovaatteita varten ja ajattelin, että tämä reppu ei tästä enää huonommaksi mene. Vahasin repun ja se sai taas hieman ryhdikkäämmän muodon. Repun alkuperäinen istuinalusta on hävinnyt tässä vuosien saatossa, joten leikkasin pahvista sopivan palan taustalevyksi. Laitoin myös repun pohjalle palan pahvia, jotta reppu säilyttäisi muotonsa. Yksi ainoa kohta vaati hieman ompelua, vaikka reppu on ollut tosi ahkerassa käytössä!

Suurimman sysäyksen repun uudelleenkäyttöön sain Instagramista #kankenembroidery- hashtagin takaa, jonka löysin kerran vahingossa. Miten nerokas idea onkaan kirjoa kuvia naali-logon ympärille! Tämä inspiroi minua niin, että oli vihdoin aika kokeilla kirjomista. Soitto äidille ja sain lainaan hänen kirjontakehyksen ja kirjontalankoja. Etsin Pinterestistä malleja eri pistoille, mutta loppujen lopuksi parhaan avun löysin Kodin Kuvalehden nettisivuilta. Harjoittelin pistoja aluksi toiselle kankaalle, mutta sitten vaan siirryin kirjomaan suoraan reppuun.

Olin piirtänyt mallikuvan paperille ja piirsin lyijykynällä saman mallin reppuun, jotta saisin kuvat oikeille kohdille. Sitten vain lähdin kirjomaan mustikanvarpuja ja kukkia Kånkeniin. Täydellistä jälkeä en edes odottanut, mutta en osannut odottaa myöskään sitä, miten ihana repusta tuli! Parasta on se, että 14 vuotta vanha reppu sai uuden elämän entistä ehompana ja se ei edes maksanut mitään. Nyt takaisin isänpäivälahja-sukkien tekoon!