Sain mieheltäni 30-vuotis synttärilahjaksi lahjakortin lankakauppaan ja olin säästellyt sitä jotain aivan erityistä paitaa varten. Ajatuksena oli pitkään tehdä itselle lettlopista paita, mutta se sai väistyä, kun huomasin Boyland Knitworksin Nordiska-nimisen paidan ohjeen. Kävin Pirjoliisassa ostamassa langat tähän paitaan, mutta olisiko ollut samana iltana, kun Boyland Knitworksin Caitlin Hunter julkaisi kuvan pian ilmestyvästä Navelli-paidasta. Sepä olikin mielestäni niin kaunis paita, että vaihdoin lennosta suunnitelmaa ja jäin odottelemaan uutta ohjetta.
Caitlin Hunterin Navelli, lankana Concept by Katia
Olin ostanut jo langat Nordiskaa varten, mutta ajattelin, että voisinhan käyttää ne langat Navelliini, se vaan vaati hieman pientä säätöä, koska en saanut tarpeeksi suurta tiheyttä ilman, että neuleesta tulisi liian harvaa. Päätin tehdä yhden koon pienemmän, mikä minun kokoni oikeasti olisi. Tässä mallissa olisi leveyden kannalta varaa, koska malli on löysä ja pituutta pystyy säätelemään itse. Tämä koon vaihtaminen ja tiheyksien laskeminen on minulle todella vaikeaa ja tuntuu aina ylitsepääsemättömältä asialta miettiä oikea lanka, siksi käytän yleensä sitä lankaa, mikä ohjeessa on mainittu, ettei vaan tule vääränlainen. Tällä kertaa langat oli jo olemassa ja en malttanut olla aloittamatta paitaa, kokeilin onneani näin. Lankana minulla on tässä työssä Concept by Katian Silky Lace, joka on 80 % merinovillaa ja 20 % silkkiä. Tuntuu ihanan kevyeltä ja pehmoiselta päällä! Tiheys oli tosiaan vähän sinnepäin ja puikkojen koko työssä oli 4.
Ohje on maksullinen, sen löytää Ravelrystä ja se on englanninkielinen. Olen kutonut nyt muutamasta englanninkielisestä ohjeesta ja se alkaa jo sujua hyvin. Ohjeissa on yleensä lopussa selitetty lyhennykset ja YouTubesta löytyy yleensä auttava video, jos joku ei meinaa aueta. Ohje itsessään jätti välillä vähän tulkinnanvaraa, olen neulonut selkeämmilläkin ohjeilla. Kokeilemalla jatkoin ja ratkaisut tuntuivat osoittautuvan oikeiksi. Ainut, mistä en löytänyt mitään videota (en osannut hakea oikeilla sanoilla?) , oli se kohta, kun hihat taitettiin nurjalle puolelle ja ne piti päätellä kiinni hihan alkuun. Onneksi tämä kohta on kuitenkin paidan nurjalla puolella, joten ei sillä niin väliä ole, miltä se siellä näyttää.
Hihoista tuli tosi kivat, kun niissä on kahta väriäHihat pääteltiin kiinni ”olkasaumaan”
Opin taas paljon uutta, työ oli tosi nopeasti valmistuva, kun malli oli niin lyhyt. Tein ehkä 10 cm pidemmän helman, kun mitä ohjeessa sanottiin, koska tuntuu mukavammalta pitää hieman pidempää paitaa. Tosin olen 175 cm pitkä, joten olisin ehkä jokatapauksessa pidentänyt helmaa, vaikka olisinkin halunnut cropped-mallisen paidan. Paidasta ei tullut niin löysää kuin olisi ohjeen mukaan pitänyt, mutta neuleesta tuli minulle juuri hyvä. Ainut, mitä täytyy jälkikäteen korjailla, on kaula-aukko, josta tuli liian suuri. Paita valahtaa olkapäiltä, joten aion ommella kaula-aukkoa hieman pienemmäksi.
Navelli by Boyland Knitworks
Tein paitaa lopuksi kauhealla kiireellä, että saisin sen valmiiksi Itävallan reissua varten (josta postaus edelleen työn alla), olisin kovasti halunnut kuvata paidan siellä. Paita jäi hihoja vaille valmiiksi ja koska reissussa oli niin kuuma ja iltaisin olin niin puhki, etten kutonut senttiäkään koko reissun aikana vaan työ valmistui sitten toisen kesälomareissumme aikana. Olin ostanut lankaa enemmän, mitä työhön meni, joten aloitin saman reissun aikana uuden työn ylijääneistä langoista ja puikoille pääsi vihdoin kauan suunnittelemani Veera Välimäen Stay Soft Shawl. Työ on edennyt jo ihan mukavasti ja siitäkin tulee näillä langoilla ihanan pehmeä. Nämä kaksi työtä on ihana muisto 30-vuotias syntymäpäivästäni kiitos rakkaan mieheni.
Jäljelle jääneistä langoista teen Veera Välimäen Stay Soft-huivia
Jossain vaiheessa viime vuotta sain ajatuksen, että haluaisin juosta polkujuoksukisassa Ylläksellä. Mistä lienee ajatus päähäni tullut, mutta se ei sieltä poiskaan lähtenyt. Katselin Nutsin (Northern Ultra Trail Service) sivuilta Nuts Ylläs Pallas tapahtuman sivuja ja matkojen pituuksia. Ylläs on meille tuttua maastoa, siksi halusin sinne. Lyhyin mahdollinen matka viime vuonna oli 30 kilometriä ja ajattelin pystyväni juosta sen. Mieheni kannustamana päätin ilmoittautua kisaan, kunhan ilmoittautuminen aukeaisi. Kun se päivä sitten koitti, huomasin kauhukseni, että lyhin matka on 37 km ja aioin perua koko jutun. Ajattelin, etten koskaan pystyisi juosta niin pitkää matkaa! En olekaan tainnut mainita, että olen inhonnut juoksemista vielä 5 vuotta sitten.. Asiaa muutaman kuukauden vatvottuani päätin (mieheni kannusti edelleen osallistumaan) ilmoittautua kisaan. Ja niin päätti myös mieheni. Siitä paikasta sitten soittoa isovanhemmille, jospa he lähtisivät lastenvahdiksi Lappiin. Kauheasti ei heitäkään tarvinnut suostutella..
Lähtöviivalla
Tuntui vähän, kun olisi lähtenyt soitellen sotaan, kun pisin juoksemamme matka oli 18 km vain paria viikkoa ennen kisaa. (Se tosin oli Alpeilla, siitä minulla on tekeillä oma postaus) Lähdimme kisaan kuitenkin luottavaisin mielin ja sovimme, että jos emme jaksa juosta, voimme aina kävellä. Ensisijaisena tavoitteena meillä kummallakin oli selvitä maaliin kunnialla. Miehelläni on takana muutama polvileikkaus, joten oli suorastaan ihme, että hänen polvi toimi koko matkan ihan hyvin.
Tapahtuman järjestäjiltä saadut eväät
Kisakeskus ja tapahtumatori oli Jounin Kaupan pihassa ja sieltä haimme numerolaput ja siellä oli myös varusteiden myyjiä paikalla. Oli kenkiä, vaatteita sekä varusteita, mitä saattoi hankkia, jos jokin pakollisista varusteista oli jäänyt hommaamatta. 37 kilometrin matkan pakollisiin varusteisiin kuului juomarakko (vähintään 1,5l), avaruuspeite (ostin omani XXL:stä), elastinen tukiside (Prismasta), merkinantopilli (kiinni juomarepussa), muki (löytyi kotoa) sekä varaenergiaa 250 Kcal. Kisapäivystyksen numero tuli myös olla tallennettuna puhelimeen ja puhelin tuli olla suojattuna kastumiselta. Pidemmillä matkoilla oli vielä muitakin pakollisia varusteita. Samalla, kun haimme numerolaput, saimme mukaamme kartan (jota ei olisi edes tarvittu, reitit oli loistavasti merkatut), uuden Juoksija-lehden Polkujuoksu-lehden, Barebellsin energiapatukan, Good ’n Gon smoothieita ja Chimpanzeen pureskeltavia energianameja. Oli kiva huomata, että kerrankin oli jaettu sellainen patukka, missä ei ollut pähkinää!
Mukanani olleet eväät
Varusteina minulla oli juomarepussani kevyt juoksutakki, vaihtopaita, merisuolaa, nenäliinoja, laastareita, lippis, vessapaperia, suklaata, Cocovin raakapatukka, Puhti-energiageelejä (Arctic Warriors) pienemmät juomapullot urheilujuomaa varten ja energiapatukka. Miehelläni oli mukana sauvat, jotka olivat erinomaiset pitkillä nousuilla. Hänen suklaavalinta oli Snickers, siitä sai kuulemma hyvin energiaa. Pähkinäallergisena luotin tavalliseen maitosuklaaseen. Näillä pärjäsi hyvin, melkein kaikki tuli syötyä. Lähtöpaikalle sai jättää kassissa vaihtovaatteita, jotta saan vaihdettua kuivaa ylleen kisan jälkeen. Vaikka oli lämmin päivä, lähdin silti juoksemaan pitkähihaisen paidalla ja puolipitkillä trikoilla. Olen varusteisiin tyytyväinen, muutama rakko tuli matkan varrella, mutta sain laastaroitua ne ajoissa.
Nautin juoksusta ja kisasta!
Kisa alkoi lauantaina päivällä kello 12. Olimme syöneet hyvän aamupalan, joka oli sopivasti kerennyt sulaa ja söimme smoothiet ennen kisaa. Lähtöviivalla jännitti kovasti, kisaajat olivat kovakuntoisen näköisiä ja meitä oli monta lähtijää. Yritin muistuttaa itselleni, että omaa hommaa tässä ollaan tekemässä, eikä kisaamassa ketään muuta vastaan. Lähdössä tunnelma oli mahtava! Lähtösuoralla oli ihmisiä kannustamassa ja oli loistava fiilis! Heti alkuun lähdettiin nousemaan ja siinä tulikin käveltyä letkan mukana.
Huollossa oli huomioitu kaikenlaiset ruokavaliot, fazerin sininen oli oma lemppari.
Olin mielessäni pilkkonut matkan etappeihin, jotta matka ei tuntuisi niin ylivoimaiselta. Ensimmäinen etappi oli Ylläsjärven puolen hiihtokeskusksella, missä oli myös kisan ensimmäinen huolto. Matkaa huoltopisteelle oli 16 km. Olin jo kerennyt syömään eväitä (olin retkellä), mutta nälkähän siinä oli jo kerennyt tulla. Hörppäsin vähän energiajuomaan ja täytin juomareppuni. Tarjolla oli suolaista ja makeaa, kaikkea, mistä saa nopeasti energiaa. Sipsejä ja suolakurkkuja ja merisuolaa, suklaata, keksejä, marmeladia ja alkoholitonta olutta. Allergiat oli huomioitu mahtavasti, ei tarvinnut miettiä, onko tässä nyt pähkinää. Tankattuamme jatkoimme matkaa kohti Ylläksen huippua. Tässä vaiheessa eteneminen vaihtui kokonaan kävelyksi kaikilla kisaajilla (kärjestä en tiedä, näin heidät vilaukselta lähtöviivalla), kun nousimme tunturiin. Nousu tuntui yllättävän kevyeltä, liekö ollut apua Itävallassa vietetystä viikosta ja siellä noustuista kilometreistä. Huipulla tuuli ja harmittelin, kun olin jättänyt pipon kotiin. Huipulta matka jatkui alamäkeä kohti seuraavaa etappia, Varkaankurua ja sieltä kohti luontokeskus Kellokasta. Kellokkaalla reitti meni hauskasti luontokeskuksen sisätilojen ja näyttelyn läpi ja ulostullessa olimmekin jo toisella huoltopisteellä. Tässä vaiheessa olimme juosseet vähän yli 23 kilometriä ja voimia oli yhä riittävästi. Täydensimme taas energiavarastoja ja lähdimme juoksemaan kohti seuraavaa etappia, Kesänkiä.
Kesänkijärven laavu on aina Ylläkselle saapuessamme ensimmäinen retkikohde ja yksi lemppareistamme, siksi oli niin ihana juosta tuttuja polkuja pitkin. Helpon ja tasaisen pätkän jälkeen koitti omasta mielestäni polun rankin ja vaativin osuus, Pirunkurun nousu. Nousu oli jyrkempi, kuin Yllästunturin ja rakkakivikko oli pienempää. Voimatkin alkoivat ehtyä, matkaa oli juostu melkein 30 kilometriä. Näkymät oli kuitenkin mahtavat ja toisia kannustamalla jaksoimme jatkaa matkaa. Pirunkurusta selvittyämme Kesänkitunturin laella avautui eteemme niin mahtavat maisemat, että harkitsisin uudelleen Pirunkurun nousua, jos ei tarvitsisi kantaa pientä neitiä selässä.. Voiton puolella oltiin ja tästä alkoi henkisesti raskas osuus. Tähän asti olin saanut pidettyä maalin kaukana mielestä, mutta nyt se alkoi hiipiä esiin. Tiesin tämän olevan minulle henkisesti vaikeinta ja olin päättänyt yrittää ajatella koko matkan sitä, että olen perillä jo matkalla. Hetkeksi unohdin tämän ja kilometrit tuntuivat raskailta. Onneksi polku vei alamäkeen ja Mikaelin kannustamana löysin takaisin juoksufiilikseen ja matka rupesi sujumaan.
Pirunkuru veti hiljaiseksiKesänkitunturin jälkeen oli 30 km taivallettu
Maalin lähestyessä olisin halunnut kävellä vielä viimeisen ylämäen, mutta mieheni ja joku jo maaliin päässyt kilpailija tsemppasi minut jatkamaan ihan loppuun asti. Loppusuoralla alkoi näkyä katsojia ja jo maaliin tulleita, jotka kannustivat ja taputtivat meille. Sain ihmeellisen paljon lisävoimia toisten kannustuksesta. Sellaista voimaa en ole kannustuksesta aiemmin saanut edes lentopalloa pelatessani. Vaikka tulimme maaliin ajassa 6h11min, kaukana kärjestä, meidät kuulutettiin nimillä maaliin ja ihmiset taputtivat meille. Maalissa saimme mitalit kaulaan ja oma onnistumisen tunne oli mahtava. Tässä lajissa parasta on luonnossa liikkumisen lisäksi toisten kannustaminen ja tämän tapahtuman ihana henki. En tosin olisi pystynyt suoriutumaan kisasta itsekseni, niin suuri on rakkaan tuki ja turva.
Ultimaattiset treffit Nuts polkujuoksukisassa
Heti maaliintulon jälkeen kävimme vaihtamassa kuivaa ylle ja pääsimme nauttimaan ruokailusta. Tapahtuman järjestäjät olivat jälleen ajatelleet erilaisia ruokavalioita, tarjolla oli riistakeittoa sekä ihanan tulista bataattikeittoa. Pöydissä oli myös kaurasipsejä ja tavallisia perunalastuja ja ruokajuomana oli vettä sekä alkoholitonta olutta. Ei voi kun kiitellä tapahtuman järjestäjiä! Kunhan tokenen juoksun jäljiltä ja kävelen jälleen normaalisti, saatan ruveta haaveilemaan uudesta kisasta.
Hei. Olen Anna, kahden pienen lapsen äiti. Asumme rintamamiestaloalueella Asevelikylässä. Rentoudun neulomalla ja hankin harmaita hiuksia haalimalla itselleni liikaa projekteja. Aina tilaisuuden tullen retkeilemme yhdessä perheen kanssa.