Ihanan pehmeä villapaitani valmistui vihdoinkin. Olen huono kutomaan itselle mitään, mutta kun näin tämän ohjeen instagramissa, täytyi heti ottaa työ puikoille. Ennen tämän paidan aloittamista olin saanut isoveljen isbjörnshoodien valmiiksi ja siitä oli jäänyt sopivasti lankaa. Paidan tekemisessä oli pitkä paussi, koska tilaamani lankaa ei saatu lankakauppaan ja pikkusiskon syntymä aiheutti myös pienen tauon kutomiseen. Mutta nyt, sopivasti kesähelteille valmistui tämä ihana paita.. Syksyllä viimeistään tämä pääsee kovaan käyttöön. Pidän erityisesti helman takaosasta, joka on tehty lyhennetyillä kerroksilla.

Alaosa valmis, seuraavaksi hihat.

Isbjörnshoodie ja Mammas isbjörnshoodie, Lykkeliten design

Ohje on Victoria Snellmanin suunnittelema ja se löytyy hänen verkkokaupastaan. Sieltä löytyy myös ohje lasten isbjörnshoodieen ja monia muita ihania ohjeita. Ohjeet on ruotsiksi, mutta voin tarvittaessa toimia kääntöapuna. Lankana on Dropsin ihanan kevyt ja pehmeä Air ja värinä on helmiäisen harmaa. Air on sekoite alpakkaa ja merinovillaa ja koska se on paksua, se neuloutuu nopeasti.

Ainut huono puoli tässä langassa on, että se nukkaantuu tosi paljon. Isoveljen paita on ollut puolisen vuotta käytössä ja se on tosi nukkainen. Harmittaa, koska olisin saattanut valita jonkun toisen langan, jos olisin aiemmin tämän huomannut. Olen aikeissa hankkia nukkaa poistavan kamman, jospa se auttaisi.

Ai että, vihdoinkin se kevät koitti oikein kunnolla! Pihamaalla vihertää ja ulkona tarkenee jopa shortseilla. Mikaelilla oli helatorstain lisäksi perjantaikin vapaa, eikä meillä ollut mitään menoja, joten päätimme käyttää koko pitkän viikonlopun pihan kunnostukseen. Ennuste lupasi mahtavaa säätä, niin mikäs sen parempaa, kuin puuhastella pihamaalla. Olimme etukäteen miettineet (myönnetään, tein taas listan), mitä kannattaisi tehdä ja saimmekin paljon aikaiseksi!

Risusavotta, pikku apulaisella asiaan kuuluvat varusteet.

Ensimmäisenä listalla oli risujen vieminen. Kaivoimme maasta ylös muutaman pensaan ja lastasimme peräkärryn täyteen ja veimme sen Stormossenin risuasemalle. Samalla reissulla ostimme sieltä peräkärryllisen kompostimultaa, mitä tarvitsimme useampaan paikkaan. Peräkärryllinen multaa meni kasvimaalle, viljelyslaatikkoihin, kukkapenkkiin sekä yhden pensaan paikalle, mihin istutimme nurmikonsiemeniä. Istutin viljelyslaatikoihin jo kesäkurpitsan taimet, jotka olin esikasvattanut sisällä.

Uutta multaa viljelyslaatikoihin

Istutin kesäkurpitsan taimet viljelyslaatikkoon

Kukkien ja kukkapenkin hoito on kaukana omalta mukavuusalueeltani. Istutan ja hoidan mielelläni hyötykasveja, mutta kukat on vähän vieraampi alue. Kukkapenkki on kuitenkin kaunis, joten yritämme sellaista nyt laittaa alulle. Uusi kukkapenkki tulee vanhan tilalle. Otin talteen vanhat kukkasipulit jo viime kesänä, kun kaivoimme vanhan ja pahasti villiintyneen kukkapenkin ylös. Laitoimme aluskankaan penkin pohjalle ja reunustimme penkin vanhoilla kivillä, jonka jälkeen täytimme sen mullalla. Seuraavaksi täytyy varmaan lähteä katselemaan kukkia.. Vinkkejä hyvistä perennoista saa antaa!

Uusi kukkapenkki tulossa vanhan tilalle

Terassikalusteet jäi jostain syystä pesemättä syksyllä, joten ne kaipasivat kipeästi pesua, samoin kuin itse terassi. Niissä riitti jynssäämistä, mutta niille oli kovasti käyttöä jo tänä viikonloppuna, kun kaikki ruuat syötiin pihalla. Säännöllisistä ruoka-ajoista pidettiin kiinni myös näinä päivinä ja ruokailumukavuuden maksimoimiseksi kävimme ostamassa terassille aurinkovarjon. Ostimme myös uuden pöytäliinan ja sain vihdoinkin yhden penkinpäällisen valmiiksi. Penkinpäällisestä kirjoitan lisää, kunhan olen saanut valmiiksi päälliset myös tuoleille. Niissä saattaa kestää toiset neljä vuotta..

Terassin pesua

Tein penkinpäällisen vanhasta matosta.

Pienet kesävarpaat

Tämä viikonloppu on ollut ihan mahtava, eikä se ole vielä edes ohi! Hyvää huomista äitienpäivää kaikille äideille!

Meillä on ollut monena vuotena tapana heittää verkot vesille heti jäiden lähdön jälkeen. Se tuntuu olevan ainoa hetki, kun vanhempieni huvilalta tulee kunnolla ahventa. Kala on ollut minulle ykkösinhokkiruoka pienestä asti. Kun koulun käytävillä haisi kalakeitto, katosi ruokahaluni samantien. Vasta noin kymmenen vuotta sitten olen ruvennut syömään kalaa hyvällä ruokahalulla. Yritämme syödä kalaa kotona 2 kertaa viikossa, joten kalasaaliille olisi kovasti käyttöä. Muuten en niin piittaa kaloista, varsinkaan jos niitä näkyy vedessä, kun pitäisi mennä uimaan..

Verkot vesille

Lähdimme huvilalle perjantaina ja veimme verkot vesille jo illalla. Minulla on tässä hommassa soutajan rooli ja se sopii mainiosti. Aamulla heti aamupalan syötyämme lähdimme nostamaan verkkoja. Verkon alkupäähän ei ollut tartunut kalaa, mutta sitten alkoi nousta saalista. Suurin osa oli särkeä, mutta joukossa oli muutama siika ja kymmenkunta ahventa. Siikaa jää harvemmin verkkoihin ja yhdellä siialla oli painoa vähän yli kilon! Verkkoihin oli ensimmäistä kertaa uinut myös kuha. Se oli tosin alamittainen, niin päästimme sen takaisin.

Tyytyväinen mies ja kilon siika

Irroitimme kalat verkoista rannalla ja heitimme särjet takaisin mereen. Olen itsekin uskaltautunut irroittamaan kaloja verkoista sen jälkeen, kun Mikael ehdotti hanskojen käyttöä. Vaikka särkeä pidetäänkin roskakalana, tuntuisi kurjalta antaa niiden kuolla turhaan, joten tapaan auttaa niitä pääsemään takaisin liikkeelle. Aluksi ne kelluvat kyljellään, mutta kun niitä pitää kaislojen avulla pystyasennossa jonkun aikaa, ne toipuvat ja lähtevät kohta liikkeelle. Sillä välin kun särkien pelastuspalvelu oli vaudissa, oli Mikael ja isäni irroittanut muut kalat verkoista. En osallistu myöskään perkuuhommiin vaan selvittelen mielummin verkkoja. Koska ahvensaalis jäi hieman laihanlaiseksi, veimme samantien verkot takaisin ja kävisimme illalla kokemassa ne.

Kalan perkausta ja verkkojen selvittelyä

Tarkoitus oli illalla vain kokea verkot, mutta siellä näkyi niin paljon kalaa, että päätimme nostaa ne ylös. Kokeilimme (Mikael kokeili) tällä kertaa irroittaa kalat heti veneessä. Särkien pelastuspartiota ei siis tällä kertaa tarvittu. Ahventa tuli päälle parikymmentä ja siikojakin kaksi lisää. Olimme tyytyväisiä saaliiseen joten emme enää vieneet verkkoja yöksi.

Isä ja pikku apulainen

Isoveli oli jälleen mukana hommissa. Hän kantoi kaloja takaisin veteen ja oli mukana perkaushommissa. Kalastus on hyvä tapa opettaa hänelle mistä ruoka tulee ja miten täytyy nähdä vaivaa ruuan eteen. Oli naurussa pidättelemistä, kun hän katsoi siikaa silmiin ja kertoi tälle, että ”nyt isä fileoi sinut”. Savukala on isoveljen herkkua ja savustimmekin muutaman appuran ja yhden siian. Viikonloppuna syötiin myös paistettuja ahvenfileitä ja paistettua siikaa. Pakkaseen saimme noin kilon siikafilettä ja kilon verra ahvenfilettä. Hirveästi hommaa kalastuksessa on, mutta nyt on ruokaa pakkasessa ja pisamia naamalla.

Voissa paistettua siikafilettä