Vihdoin. Olen miettinyt ja haaveillut ja pähkäillyt tosi kauan blogin perustamista. Nyt sain vihdoin kerättyä tarpeeksi rohkeutta perustaakseni sellaisen. Aluksi voisin esitellä meidät, vaikka luulen, että kaikki tätä blogia lukevat tuntee, tai ainakin tietää kuka olen. Meidän perhe asustaa Asevelikylässä rintamamiestalossa. Muutimme tänne Mikaelin kanssa kahdestaan vuonna 2014 ja nyt meitä on jo neljä. Isoveli 2,5 v ja pieni pikkusisko 3 kk. Ajankohta blogin perustamiselle ei siis ole ehkä kaikista paras, mutta uudelle harrastukselle oli tarvetta. Blogissa aion kirjoittaa meidän perheen yhteisestä retkelyharrastuksesta ja omasta neulomisharrastuksestani. Jokapäiväiset arjen pienet puuhastelut tulee myöskin näkymään blogissa.

Retkeilyharrastus on meidän yhteinen harrastus, joka sai alkunsa Norjan reissusta 2013. Sen jälkeen olemme käyneet patikoimassa Lapissa ja muutamissa eteläisemmän Suomen kansallispuistossa. Muutama reissu on tullut tehtyä Itävaltaan Alpeille ja Italiaan dolomiiteille. Olemme onnistuneet tartuttamaan isoveljeenkin lapinkuumeen, mikä ei tietysti ole ollenkaan huono homma. Kesäksi siis on luvassa lapinreissua ja aiomme tehdä retkiä myös lähimaastossa. Viimeisin reissu on juuri takanapäin, kun kävimme Saksassa siskoni luona. Kirjoittelen matkasta sitten tänne, kunhan arki alkaa taas pyörimään normaalisti.

Särkitunturilla syyskuussa 2017

Neulominen. Se on ihana keino rentoutua ja samalla siitä hyötyy muutkin, kun saavat lämmintä villaa ylleen. Neulomisesta on tullut jokapäiväistä, edes muutaman kierroksen verran ehtii iltaisin neuloa. Nykyisin on aina vähintään kaksi työtä puikoilla ja vaikka kuinka monta olisi mielessä! Villapaidat on tällä hetkellä kaikista mieluisimpia tehdä, niitä onkin tähän mennessä valmistunut jo ihan mukava määrä. Tällä hetkellä puikoilla on Hailuodon paita Mikaelille ja Isbjörnshoodie mulle. Ja yhdet villasukat odottavat myös valmistumista. Työtahti ei päätä huimaa, koska arki haittaa hieman harrastustoimintaa.. Mutta hiljaa hyvä tulee.

Ensimmäinen villapaita

 

Isoveli kyselee aina välillä, että ”Mitä äiti puuhastelee?”, kun siivoan tai leivon tai kitken rikkaruohoja kasvimaalta. Niitä pieniä ylimääräisiä hommia, joita tulee mielellään tehtyä. On myös ihanaa, kun hän haluaa osallistua kaikkeen, ja mahdollisimman paljon yritän ottaa häntä mukaan hommiin!  Kunhan kevät koittaa, niin pihamaata ruvetaan taas valmistelemaan uutta satokautta varten. Siellä ne omenapuut odottavat leikkaamista ja vattupuskat harventamista. On ihana päästä taas pian pihahommiin!

 

Pikku apulainen