Telttailu kuuluu meidän perheen kesäohjelmaan ja viime viikonloppuna toteutimme yhden telttaretken ihanissa Merenkurkun maailmanperintöalueen maisemissa, Mustasaaren Björköbyssä. Telttaöitä on useimpina kesinä kertynyt 2-3, tänä vuonna koitamme nukkua öitä ulkona hieman enemmän, kun lapsetkin ovat jo vähän isompia, eikä kumpaakaan tarvitse enää kantaa. Lisäksi reitit pidentyvät, kun jalat kantavat jo pidempiä matkoja. Tämänkertainen retkipaikka oli Långgrundet, joka on taukopaikka Björkö-Panike vaellusreitin varrella. Matkaa parkkipaikalta leiripaikalle on pikkuisen yli 3 kilometriä, joka oli erittäin sopiva matka 4- ja 6-vuotiaille. Auton jätimme Svedjehamnin parkkipaikalle, joka on suosittu retkipaikka itsessään Saltkaret-näkötorneineen ja luontopolkuineen. Täältä voit lukea lisää tästä osasta maailmanperintöaluetta.

Långgrundetiin vievä polku ohittaa näkötornin, sekä kalojen kutupaikalle vievän sillan ja jatkaa samaa matkaa Bodvattnet runt-luontopolun kanssa. Puolessa välissä matkaa vaellusreitti haarautuu oikealle, kun luontopolku palaa ympyräreittinä takaisin lähtöpisteeseen. Polku on lähes koko matkan helppokulkuista ja oikein hyvin huollettua, paikoin on kivikkoista, jolloin se on erinomainen ”lattia on laavaa”-leikkiä varten. Leikimme tätä leikkiä usein lasten kanssa, jotta matka taittuisi vähän keveämmin. Polku on todella kaunis ja varsinkin tähän aikaan vuodesta todella vihreä. Polun varrelle osuu hauska yksityiskohta, kun täytyy kiivetä lammasaidan ylitse. Lapset kiipesivät yli suhteellisen helposti, koiralle meinasi iskeä rimakauhu.

Långgrundetin levähdyspaikalta vaellusreitti jatkuu vielä eteenpäin ja seuraava etappi sillä olisi vesistön ylitys, joka täytyy tilata erikseen. Emme itse ole tätä reittiä koskaan kävelleet, se täytynee vielä joskus patikoida. Levähdyspaikka on oikein hyvin varusteltu, sieltä löytyy tilava keittokatos, missä oli useampi tulipesä, kaksi pöytäryhmää, käymälä sekä laituri. Meillä oli tarkoitus tulla tänne melontaretkelle, mutta lintukoiralla oli vaikeuksia pysyä kanootissa.. Maailmanperintömaisemat ovat erinomaisia melomiseen, kanootilla/kajakilla pääsee matalistakin paikoista hyvin. Teltalle löytyisi useampikin paikka, me pystytimme omamme näköalapaikalle. Ilma oli lämmin, joten teltan ovet sai olla auki ja saimme ihastella merinäköalaa makuupaikaltamme.

Lapset eivät malta nukahtaa teltassa, koska heillä on niin kivaa. Ideana on aina venyttää iltoja teltan ulkopuolella, jotta saisivat mennä vasta väsyneenä telttaan, mutta kumpikin haluaa mennä telttaan sisälle aina aikaisin, joten illat ovat vähän pitkiä.. Ehkä ensi kerralla malttavat seikkailla hieman pidempään ulkona! Uni tuli kuitenkin äänikirjan avulla, kuuntelemme esikoisen toiveesta Aino Huilajan ”Pakumatkalla” jo toistamiseen. Ennen nukahtamista rupesimme kuitenkin kuulemaan kellon ääniä, sekä määkinää. Äänet kuuluivat aina vain lähempää ja lopulta kurkkasimme ovesta ja teltan edessä nökötti lammaslauma. Onneksi valpas vahtikoiramme nukkua posotti tyytyväisenä pikkusiskon jalkopäässä, joten ei syntynyt mitään selkkausta. Lampaat taisivat säikähtää meitä ja kirmasivat pois. Parin tunnin päästä valpastui vahtikin ja vaati päästä pihalle nuuskimaan jälkiä.. Penskallakin on vielä vähän opettelemista telttaöistä. 😀

Ilmat suosivat meitä oikein kunnolla, aamu oli lämmin ja kevyt tuuli piti hyttysetkin poissa. Yleensä meidän teltta-aamut ovat joko sateisia tai ilma on sankkana hyttysistä. Saimme nauttia herkkuaamupalasta merenrannalla ja pakkasimme kamppeet kaikessa rauhassa. Lapset kantoivat osan omista tavaroistaan, pienemmällä oli pehmokaveri, kerrastot, juomapullo ja matkaeväät omassaan, isoveikka kantoi näiden lisäksi vielä makuupussinsa. Paluumatka taittui yllättävän kevyesti, välillä pidettiin eväspaussi (taatelia ja kuivahedelmiä) ja välillä pysähdyttiin kiikaroimaan maisemia. Etenemme lasten tahtiin ja koitamme tehdä kävelystä heille mukavan keksimällä erilaisia tehtäviä. Pienempi meinasi väsähtää kesken kaiken, mutta kun sai näkötornin kiikariinsa, alkoi askel kiihtyä ja torniin piti päästä kiipeämään.. On nämä lapset vaan mahdottomia tapauksia.

Kokonaisuudessaan erittäin onnistunut retki, vaikka omat yöunet jäivätkin hieman vähäisiksi myöhäisen nukkumaanmenon ja koiran yöllisen seikkailun ansiosta. Paikka oli oikein mainio ja yö luonnossa antaa aina uutta voimaa. Suuret suositukset tälle retkipaikalle, meidän seuraavat telttayöt nukutaan aika paljon pohjoisemmassa!

Kaupallinen yhteistyö Biolanin kanssa.

Olemme asuneet Asevelikylässä jo kahdeksan vuoden ajan ja ensimmäistä kesää lukuun ottamatta meillä on ollut aina pienet viljelykset tulossa. Viljelyt alkoi salaateilla ja yrteillä, sitten perustettiin ensimmäinen pieni kasvimaa, jossa viljeltiin perunaa ja porkkanaa hieman huonolla menestyksellä. Siitä ollaan tultu tähän päivään, kun meillä on tallin takana hyvän kokoinen kasvimaa, sekä lavakaulusviljelykset talon seinustalla. Lisäksi pihasta löytyy marjapensaat, hedelmäpuut ja vadelmat, joten alkusyksyisin saamme nauttia oman maan tuotteista, eikä kaupasta kanneta juuri mitään tuoretavaraa. Viime syksynä meille tehtiin maalämpöremontti, jonka alta piti lavakaulukset siirtää pois paikoiltaan ja meidän ihana piha oli hetken aikaa aika surkean näköinen. Vanhat lavat piti muutenkin uusia ja kun alue oli valmiiksi tyhjä, pystyimme kasvattamaan aluetta vielä yhdellä laatikolla, sekä tekemään alueesta viihtyisämmän ja siistin Biolanin kuorikatteen avulla. Äitienpäivälahjaksi saamani näkösuoja istutuslaatikoilla kruunaa kaiken ja toivonkin loppukesästä viljelyalueesta ihanan vihertävää keidasta.

Meidän lavakaulustarhassa on tällä hetkellä neljä lavakauluslaatikkoa. Aloitimme alueen kunnostamisen laittamalla viljelyalueen pohjalle kankaan estämään rikkaruohojen pääsyä kasvulavoihin. Asettelimme lavakaulukset paikoilleen ja aloimme levittämään lavojen ympärille Biolanin kuorikatetta, joka rajaa kivasti viljelyalueen ja pitää myös alueen siistinä rikkaruohoista. Rajasimme kuorikatteen vanhoilla tiileillä, jotka ovat löytyneet tältä tontilta. Lavakauluksiin ei yleensä tarvitse vaihtaa multia, vaan uutta multaa voi laittaa vanhojen päälle parantamaan maaperää, mutta meidän vanhojen lavojen mullat levitettiin uutta nurmikkoa varten. Kaikki lavat täytettiin kokonaisuudessaan Biolanin istutusmullalla, jonka ainesosat edesauttavat puutarhan kasveja kasvamaan. Istutusmulta sopi luomuviljelyyn ja sen sisältämä biohiili ja komposti parantaa kasvualustan rakennetta.

Kasvulavoissa meillä kasvaa kesäkurpitsaa, salaattia, retiisiä, lehtikaalta, papuja, sipulia, sekä herneitä ja muutamia kukkasia. Herneitä meillä ei olekaan aiemmin kasvanut, mutta lapset saivat oman kasvulaatikon, johon he yksimielisesti halusivat istuttaa herneitä. Yrtit ja pinaatti kasvavat omissa pienemmissä laatikoissa ja ruukuissa. Yrttejä ja salaattia varten on Biolan kehitellyt yrttimullan. Siinä on mukana kasvualustasammalta, joka tekee mullasta hieman ilmavampaa, joka on hyväksi esimerkiksi yrteille. Yrttimulta on valmistettu kompostoimalla, jotta siihen on saatu mukaan hyödyllisiä mikrobeja.

Kasvimaalle ei uutta multaa tarvittu, sinne kaadoimme syksyllä vanhan hiekkalaatikon hiekat (sekin joutui pois kaivinkoneen tieltä), sekä haravoimme kasvimaan päälle kuivia lehtiä. Käänsimme maan ennen istutuksia ja lannoitimme maan Biolanin kasvimaalannoitteella. Se on pitkävaikutteinen lannoite, jota annostelimme paketissa olevan taulukon mukaan. Kasvimaahan on päässyt tänäkin vuonna perunaa ja porkkanaa ja lasten toiveiden mukaisesti myös punajuurta.

Kasvimaan reunalla meillä on myös tomaateille oma laatikko, jota kohtaan on viime vuoden onnistuneiden kokeilujen jälkeen korkeat odotukset. Tänä vuonna olen onnistunut kasvattamaan taimet siemenestä, viime vuonna taimet kuolivat ulosmuuton yhteydessä ja haimme uudet taimet kaupasta. Virheistä oppineena karaisin taimia pikkuhiljaa ja kun taimet muuttivat lopullisesti ulos, vaikuttivat ne oikein hyvinvoivilta. Noh, yksi sai hieman siipeensä istutuksen yhteydessä, mutta se oli täysin oma moka.. Tomaateille lisäsin myös kasvimaalannoitetta. Luonnonlannoitetta, joka on hyvä yleislannoite vähän joka paikkaan, ripottelin hedelmäpuiden juureen ja marjapensaille, sekä mansikoille ja viinirypäleille. Jospa ottaisivat hieman lisävoimaa tästä lannoitteesta ja tuottaisivat tänäkin vuonna oikein maukkaan sadon.

Seuraavana työlistalla on siis kastelua, kitkemistä ja papulaatikolle pitää vielä rakentaa kansi, koska ne eivät juuri pidä liiasta sateesta. Osalla kasveista on vielä harsot päällä, mutta pikkuhiljaa niitäkin saa ruveta poistamaan. Yrttisadosta ollaan jo saatu nauttia, sillä esikasvatin osan yrteistä. Ruohosipuli, joka kasvaa valtoimenaan kasvimaan reunassa on aivan villiintynyt, se pitääkin jo pian leikata alas ja säilöä, jotta se saa kasvattaa uuden sadon. Tämä tietää ihanan maukasta kesää!

Kaupallinen yhteistyö Wasalinen kanssa

Vietimme viikonlopun ihanassa Uumajassa perheen kanssa. Tällaista pientä maisemanvaihdosta onkin kaivattu jo pitkään, varsinkin kun meidän perhe on aika liikkuvaista sorttia ja lapsetkin ovat jo kyselleet meidän reissujen perään jo hyvän tovin. Uudella laivalla matkustaminen on ollut puheissa jo pidempään, onhan se nyt aikamoinen elämys päästä upouudella laivalla seilaamaan. Aurora Botnia on maailman ympäristöystävällisin matkustaja-autolautta, joka aloitti liikennöinnin Vaasan ja Uumajan välillä syksyllä 2021. Lisätietoa laivasta ja rakennusprojektista löytyy tämän linkin kautta.

Kävimme perheen kanssa Uumajassa vuonna 2019 vanhalla laivalla ja esikoinen muistelee sitä edelleen lämmöllä. Hän oli kovin utelias näkemään, miten vanha ja uusi laiva eroavat toisistaan. Me vanhemmat kaipasimme eniten sitä pientä loman tuntua ja vaihtelua tähän meidän arkeen. Olemme tehneet useita päiväreissuja mieheni kanssa Uumajaan, mutta lasten kanssa tällainen päiväreissu tuntuu hiukan raskaalta, joten päätimme viettää viikonlopun Uumajassa. Listasin tähän postaukseen, mitä kaikkea teimme Uumajassa viikonlopun aikana.

Tällainen miniloma Uumajassa on Vaasalaisille ehkä helpoin tapa lomailla ulkomailla. Ajoimme auton satamaan ja astuimme laivaan ja siinä sitä sitten sai aloittaa lomailun. Satamaan pääsee myös bussilla, jos ei ole autoa tai ei meinaa sillä ajella illalla kotia. Me söimme laivan ravintolassa aamupalan, niin kenenkään ei tarvinnut herätä turhan aikaisin. Minä ja toinen lapsista tarvitsemme aamulla hyvän aamupalan niin ei nälkäkiukku pilaa lomanaloitusta. 😀 Olimme varanneet aamupalan laivalta jo etukäteen, niin saimme vain kävellä valmiiseen pöytään. Lapset eivät olisi millään malttaneet suunnata suoraan aamupalalle, vaan olisivat halunneet tutkia heti koko laivan. Aikaa tutkimiselle kuitenkin on, laivamatka Uumajaan kestää 3,5 tuntia.

Laivalla kiersimme katselemassa aurinkokannen, leikkipaikan, kaupan, hyttikäytäviä, pubin, kahvilan ja ravintolan. Menomatkalla lapset eivät meinanneet jaksaa olla paikoillaan hetkeäkään, pienempi leikki jonkun aikaa leikkipaikassa, esikoinen (6 v), ei juuri enää viihtynyt leikkialueella. Kuulemma kaipaili vanhan laivan moottoripyöräpeliä. Hän sai viihdykettä, kun haimme kaupasta vähän herkkuja ja pelailimme erilaisia pelejä. Istumapaikkoja riitti tässä laivassa, joten istuskelimme pubin edustalla ja opettelimme uusia korttipelejä. Laivan livebändi viihdytti matkustajia ja meidän perheen pikkusisko rakastaa musiikkia ja halusikin kuunnella pitkään bändin soittoa.

Laiva saapuu Ruotsissa Holmsundin satamaan, josta on yhteysbussi Uumajan keskustaan tai Ikeaan. Me olimme varanneet paikkamme etukäteen, jolloin säästää lipun hinnassa ja saa varmasti paikan, mutta paikanpäältäkin voi saada lippuja. Suosittelen hankkimaan kuitenkin liput etukäteen. Olimme sopineet lasten kanssa, että ensin kiertelemme muutaman kaupan, jonka jälkeen käymme lounaalla ja sitten menemme hotellille. Uumajassa on vähän eri valikoima liikkeitä, kuin Vaasassa, joten on kiva kierrellä katselemassa. Lapsille oli luvattu pienet kesäreissulelut, joten suuntasimme Åhlensin lastenosastolle niitä tutkimaan. Samalla sain katsottua lapsille vähän vaatteita, koska leluosasto on näppärästi samassa paikassa lasten vaatteiden kanssa. Meillä oli muutama paikka, missä halusimme käydä, mutta mitään suurempaa kaupoissakiertelyä emme harrastaneet tällä kertaa. Vinkkinä muillekin, Utopian kauppakeskuksessa löytyy vessat, kun se hätä jossain vaiheessa kuitenkin yllättää!

Uumajan keskusta on kiva, kun siellä ei liiku autoja. Torin ympäristössä on lapsille pieni leikkialue ja muutenkin keskusta on viihtyisä kaikkine kahviloineen. Meillä on perinteenä käydä lounaalla Lottas Krogissa, joten sinne suuntasimme tälläkin kertaa, sieltä saa lounasta niin lapsille kuin aikuisillekin. Mahat täynnä suuntasimme hotellille viettämään pientä lepotaukoa ennen lasten odottamaa uintia. Matkan varrella poikkesimme vielä torin laidalla sijainneeseen karkkikauppaan, mihin lapset olivat koko päivän vinkuneet. 😀 Olimme sopineet etukäteen, että menemme uimaan Navet:n ja se oli lasten mielestä tämän reissun parasta antia. Navet:ssa on tavallinen uima-allas ja sitten elämyspuoli, joka on vähän enemmän kylpylämäinen. Sieltä löytyy altaita pienille ja isommille hurjapäille, vauhdikkain liukumäki oli sen verran hurja, etten siihen itse uskaltautunut.. Elämysaltaan aukioloajat kannattaa tarkistaa, ennen kuin menee paikanpäälle. Uimisen jälkeen suuntasimme väsyneinä, mutta onnellisina hotellille syömään iltapalaa ja sitten saimmekin painua pehkuihin.

Hotelliyöpymisissä parasta on aamupala, eikä se tälläkään kertaa pettänyt. Söimme niin tukevan aamupalan, että ajattelimme pärjätä sillä laivalle asti, jossa meillä oli varaus saaristolaispöytään. Sunnuntaisin Uumajassa ei juuri mikään liike ole auki ja bussi laivalle lähtee vasta 11.40 niin jotain tekemistä kaipasi aamuksi, sillä lapset heräsivät kello 7 maissa.. Uumajan Ikea ja siinä vieressä oleva Avion ostoskeskus avaa ovensa sunnuntaisinkin kello 10, joten päätimme suunnata sinne viettämään viimeiset tunnit Ruotsin puolella. Menimme paikallisbussilla, joka lähtee ihan läheltä keskustan toria. Ikeasta löytyi muutama tarvittava juttu ja samalla vielä viimeinen listalla ollut ostettava löysi tiensä meille kotiin. Osa päiväristeilijöistä jäikin suoraan tähän ostoskeskukseen, eikä ole ihme, sieltä löytyi melkein samat liikkeet kun keskustasta ja kauppakeskus on tosi iso, niin kuluuhan sielläkin aika!

Satamaan ja laivaan päästyä menimme ravintolaan syömään, jonka jälkeen samanlainen kierros laivalla ja lopulta päädyimme leikkihuoneeseen. Pikkusisko löysi itselleen kaverin, isoveli halusi pelata oppimiaan korttipelejä. Näin se matka sujui rattoisasti, kunnes olimme yhtäkkiä kotisatamassa kello 18 maissa illalla. Tuntuu hassulta ajatella, että olimme lähteneet vasta edellisenä päivänä reissuun. Matka tuntui paljon pidemmältä ja meidän miniloma oli tosi ihana. Olisi kiva kuulla, jos saitte tästä postauksesta uutta tietoa tai ideaa lähteä reissuun. 🙂

Kevät, ihana kevät. 💚

Menneillä viikoilla jokainen pieni vapaahetki on vierähtänyt ulkona pihaa siistiessä tai kylvöhommissa. Taimien esikasvatus aloitettiin huhtikuun alussa ja nyt kuukautta myöhemmin meidän keittiössä on monia ihania taimien alkuja. Toimme vanhan klaffipöydän keittiön ikkunan alle taimien kasvupaikaksi ja pöydästä on saanut kääntää esiin jo molemmat lisäpuolet, niin hyvin on taimien esikasvatus alkanut. Lopputulemasta ei vielä osaa sanoa, meidän viljelykset on aina vähän tuuripeliä..

Esikasvatuksessa on tällä hetkellä tomaattia, kesäkurpitsaa, yrttejä, salaattia, chiliä, lehtikaalta, papuja ja ensimmäistä kertaa kokeilemme kasvattaa myös kesäkukkia itse. Taimet on jo koulittu ja istutettu kertaalleen isompiin ruukkuihin ja keittiössä on tällä hetkellä ihana vihreys. Toivottavasti sadosta tulee hyvä, kesän mittaan on ihana seurailla kasvien kehittymistä ja syksyllä sitten työ palkitsee tekijän, kun saa hakea omasta maasta satoa pöytään.

Pihalta on lähes kaikki lumet sulaneet, muutama läntti vielä siellä täällä, kukkapenkin kaivoin esiin viime viikolla ja sieltä ne sinnikkäät perennat taas ponnistaa! Keväisin meidän pihalla tehdään satokauden hyväksi aina tietyt asiat. Minun lempipuuhani on leikata vadelmapensaat, mies hoitaa yleensä omenapuiden leikkauksen. Lannoitin vadelmapensaat tänä vuonna tuhkalla, aiemmin en ole tainnut mitään lannoitetta edes käyttää.. Kasvimaa on eteläseinustalla, joten se on jo sulanut hyvissä ajoin. Käänsimme maan viime viikolla, pian onkin aika istuttaa perunat maahan.

Kasvimaalle on tänä vuonna suunnitteilla istuttaa perunaa, porkkanaa, lasten toiveista punajuurta sekä sipulia. Kasvimaan vieressä on tomaattilaatikko, johon meillä on esikasvatuksessa tomaatin taimia. Viime vuonna esikasvatus ei onnistunut, joten päädyimme ostamaan valmiit taimet ja saatiinkin niistä ihana tomaattisato. Toivottavasti tänä vuonna saisimme tomaatit itse kasvatetuista taimista. Seuraava siirto kasvimaalla on tosiaan perunoiden istuttaminen, jonka voi todennäköisesti tehdä viikon tai kahden sisään. Perunat on tällä hetkellä itämässä, laitoin ne itämään kananmunakennoihin, jotta idut eivät katkeilisi missään vaiheessa.

Meillä on ollut talon seinustalla lavakaulusviljelmä, joka jouduttiin siirtämään syksyllä maalämpöremontin takia. Lavoja on ollut aiemmin kolme, nyt on suunnitelmissa saada siihen neljäskin, jotta lapset saisivat oman viljelylaatikon ja he saavatkin suunnitella itse sen sisällön. Se on kuulemma jo päätetty, siihen tulee herneitä. Niitä en olekaan aiemmin saanut kasvatettua, joten siitä tulee mielenkiintoinen projekti. Lavakaulusviljelmästä on tarkoitus tulla viihtyisä alue, samalla vähän terassin jatke. Tällä hetkellä meidän terassilta on suora näkymä naapuriin ja tuntuu että yksityisyyttä ei juuri ole. Mietinnässä on jonkunlainen näkösuoja siihen ja samalla rajata viljelysalue näkösuojan ja terassin väliin. Saa nähdä mitä saamme aikaiseksi, mutta suunnitelmat vaikuttaa ainakin hyviltä ja toteutuskelposilta.

Työrauhan vuoksi pystytimme jo trampoliinin pihalle, jotta lapset viihdyttäisivät toisiansa trampalla. He tosin keksivät itse uuden pelin, ”jokapallon”, jossa sattuu ja tapahtuu.. Parempi työrauha olisi voinut olla ilman tramppaa, mutta onhan se nyt kiva lisä tähän meidän pihalle.

Olen neulonut noin 35 islantilaista villapaitaa viimeisen kuuden vuoden aikana, joista suurin osa on tehty lettlopista. Joitain yksittäisiä kokonaisia keriä ja monien kerien jämiä on päässyt kertymään tässä neulematkan varrella varastoon.. Olen toki saanut upotettua kerien loppuja toisiin paitoihin, mutta varastosta löytyi vielä ainakin 20 eriväristä keränjämää. Ajatuksissa on ollut neuloa lankavarastoa pois ja minulla on ollut kauan suunnitelmissa neuloa itselleni Nost-paita, joten päätin yhdistää nämä kaksi ajatusta ja niinpä päädyin neulomaan 570 g verran lettlopinjämiä yhteen paitaan. Niistä syntyi aivan ihana muistojen paita. Punnitsin langat, jotta joku muukin voisi napata tästä ideaa omaan paitaansa.

Kutsun paitaani muistojen paidaksi siitä syystä, että olen käyttänyt siihen sellaisten lankojen loppuja, joita olen neulonut ystävieni ja läheisteni paitoihin. Laskeskelin, että vain yksi keränjämä on sellaisesta paidasta, jonka olen neulonut itselleni. Jokaisella raidalla on siis muisto jostain minulle rakkaasta ihmisestä. Paitaan on päässyt lankoja kälyjeni paidoista, lasteni paidoista sekä monesta muusta lahjaksi neulomastani villapaidasta. Värejä tässä paidassa on 14, joten se on aikamoinen määrä muistoja yhteen paitaan kasattuna. Vaikka värejä ja raitoja Kaihossa on monia, ei minulle jäänyt pääteltäväksi kuin muutama langanpätkä, koska kokeilin tällä kertaa päätellä langat jo neuloessa. Se osoittautuikin hyväksi ratkaisuksi ja koska lettlopi hieman huopuu käytössä (ainakin sisäpuolelta), ei tarvitse jännittää lankojen purkautumista. Kuljetin pääteltävää langanpäätä noin 15 silmukan mukana, jonka jälkeen vain katkaisin langan. Näin jäi se viimeinen ja vähän ärsyttävä työvaihe välistä. 🙂

Nost, eli Kaiho löytyy esimerkiksi Islantilaisia neuleita-kirjasta ja sen on suunnitellut Védis Jónsdóttir. Nost on suunnittelijan mallikuvissa kaksivärinen, jolloin tähtikuvion pääsee kyllä oikeuksiinsa. Tosin tämä paita on myös erinomainen kohde, jos haluaa käyttää lankojen jämiä. Alussa minulla ei ollut aavistustakaan, paljonko yhteen raitaan menisi lankaa, joten aloitin suunnittelun valitsemalla isoimmat kerät aina raidan pohjaväriksi ja sitä mukaan kontrastin jokaiselle raidalle. Minulla oli kaksi kerää vihreää, joista päätin tehdä resorit ja kaksi kerää sinistä, jotka varasin isoimpaan raitaan kaarrokkeen alussa. Hihat päätin yhden purkukerran jälkeen tehdä eriparisiksi, mikä oli mielestäni kiva ratkaisu, sillä silloin pystyin pelailemaan enemmän kerien jämillä ja sain ne paremmin hyötykäyttöön.

Oma paitani on tehty M koon leveydellä ja L koon pituudella ja minun käsialani on todennäköisesti erilainen kuin sinun, joten muistathan tämän jos käytät minun mainitsemaani langan menekkiä. Sen verran täytyy sanoa koon valinnasta ja muista muokkauksista, että hihoista olisi saanut jättää yhden kokonaisen raidan pois ja paidasta tuli aika pitkä. Meinasin purkaa hihat ensin, mutten sitten jaksanut ja niin paidassani on jättipitkät hihat.. Muokkasin myös kaulusta, tein poolokauluksen omaani, joten tässä langan menekki on eri kuin ohjeessa. Jätin myös kauluksesta pois yhden ylimääräisen langanvaihdon, joten paitani eroaa myös siinä asiassa alkuperäisessä. Viimeisen raidan kohdalla minulla ei ollut enää tarpeeksi lankaa jäljellä, joten jätin 4 kierrosta pohjaväriä neulomatta (2 ennen kuviota ja 2 jälkeen), joten nekään ei ihan ohjeen mukaan mennyt.. Punnitsin kaikki langat, mutta keittiövaakamme on hieman epävakaa, joten en takaa että kaikki mitat täsmäävät 100 %. Lisäksi merkintäni osoittautuvat todella epäselviksi joten yhden kontrastiraidan menekki jää hämärän peittoon..

Lankojen menekki:

Kokonaispaino M koon paidassa, L koon leveydellä 570 g

Helman resori, hihojen resorit + poolokaulus : n. 90 g

Helman raidan pohjaväri: n. 40-45 g

Helman raidan kontrasti: n. 20 g

Hihan raidan pohjaväri: n. 20-25 g

Hihan raidan kontrasti: n. 10 g

Kaarrokkeen ensimmäinen iso raita: n. 60 g

Kaarrokkeen ison raidan kontrasti: n. 30 g

Kaarrokkeen pienemmän raidan pohjaväri: 35 g ei riittänyt, jäi vajaaksi 4:llä rivillä

Kaarrokkeen pienempi kontrasti: en muistanut punnita??

Kuulisin mielelläni, jos aiot tehdä tällaisen jämälankapaidan ja sait apua minun (epäselvistä) mittauksistani. Esittelin paitaa myös YouTube-kanavallani, jonne pääset klikkaamalla tästä. Uusimmassa neulepodcast-jaksossani on myös arvonta, jossa palkintoina on kaksi ohje + lankapakettia, käy ihmeessä katsomassa jaksoni. Minut löytää myös Instagramissa nimellä @asevelikylassa. Kivoja neulehetkiä. <3

Minulla on yliopisto-opintoja takana nyt puolitoista vuotta, tai jopa vähän yli ja edelleen nautin niistä suuresti. Minulla on nyt alkuun tähtäimessä kandin tutkinto, johon on varattu aikaa kolme vuotta ja opintopisteitä katsottaessa olen tällä hetkellä puolessa välissä. Kevään mittaan tulee lisää kursseja täyteen, olen pysynyt hyvin annetussa aikataulussa. Kirjoitin vuosi sitten blogiin postauksen opinnoistani, joten ajattelin kirjoittaa siihen jatko-osan näin korkeakoulujen hakuajan kynnyksellä. Tästä pääset lukemaan vuoden takaisista ajatuksistani, mutta kerrataan vielä tähän mitä opiskelen ja missä.

Aloitin varhaiskasvatuksen opinnot Åbo Akademissa, Vaasassa syksyllä 2020. Suuntaudun opinnoissani kielikylpyyn, joten minulla on hieman erilainen lukujärjestys, kuin niillä, jotka opiskelevat ns. tavallisella linjalla. Olen taustaltani täysin suomenkielinen, mutta täällä Vaasassa tarttuu ruotsin kieli herkemmin ja siksi olenkin sitä aina osannut puhua. Suomenkielisyys ei ollut este tälle linjalle haettaessa, minulla ei ollut mikään hääppöinen yo todistus ja pitkästä ruotsista kirjoitin aikoinani C. Nämä rajat tosin taitavat muuttua vuosittain, joten varmaksi en osaa tämän vuoden tilannetta sanoa. Huomenna tosiaan alkaa haku yliopistoihin ja siksikin ajattelin vähän avata omia opintojani, vaihtoehdoksi sille perinteiselle varhaiskasvatuslinjalle.

Me kielikylpylinjalla opiskelevat käymme suurimmaksi osaksi samoja kursseja muiden vaka-opiskelijoiden kanssa, mutta luemme lisäksi kielikylpyyn ja monikielisyyteen painottuvia kursseja. Muilla on muutamia kursseja, jotka eivät sitten vastaavasti kuulu meidän opetusohjelmaan. Tänä vuonna olemme opiskelleet myös monia eri teoria kursseja, muun muassa pedagogista suunnittelua ja dokumentointia, varhaiskasvatuksen matematiikkaa, teematyöskentelyä, englantia, erityispedagogiikkaa, lasten luovaa toimintaa (nämä on vähän vapaasti suomennettuja nimiä), sekä musiikin didaktiikkaa ja liikuntaa. Yllättävää kyllä, syvästi kammoamani matematiikka onkin ollut suosikkiaineeni! Koulutus on erittäin monipuolinen ja antaa hyvät valmiudet työhön. Opettajat ovat asiansa osaavia, jotkut ovat vaativampia ja koittavat saada meistä parasta irti. Toiset kurssit ovat haastavampia kuin toiset, mutta niissäkin etenen ”yksi työ kerrallaan” taktiikalla. Opintokäynnit ovat olleet vähäisiä meidän etäopiskeluaikana, mutta nyt niitäkin aletaan taas toteuttamaan. Pääsen tutustumaan Vaasan kielikylpypäiväkoteihin, mikä antaa ihan uutta perspektiiviä opiskeluun. Kiva nähdä asioita myös käytännössä!

Opiskelut ovat olleet suurimmaksi osaksi etänä, mikä edelleen on sopinut hyvin minulle. Pahin pelkoni oli, etten lasten sairastamisten takia pääsisi luennoille, mutta nyt ei ole tarvinnut jättää yhtään luentoa väliin hyvien etäopetusmahdollisuuksien ansiosta. Työmäärä yliopistossa on suuri, varsinkin jaksojen vaihtumisten kohdalla. Yritän aikatauluttaa itselleni opiskeluajan siihen virka-aikaan, kun lapset ovat päiväkodissa ja eskarissa, mutta meillä on sairastettu nyt niin paljon, että muutama iso tehtävä on jäänyt viimetinkaan ja se tuntuu kurjalta. Eivät opettajat turhaan painota sitä, että aloittakaa ajoissa. Suunnittelemalla etukäteen tehtävien teot auttavat ainakin minua pilkkomaan työmäärää. Teemme myös paljon ryhmätöitä, mikä tuo vaihtelua yksinpuurtamiselle. Videoimme muun muassa kaksi musiikkituokioita ryhmissä, suunnittelimme liikuntatuokioita ja keksimme uusia sanoja lauluihin.

Olen joka päivä ollut tyytyväinen päätökseeni hakea tähän koulutukseen. Eilen illalla tsemppasin itseäni näillä sanoilla, kun en meinannut enää jaksaa kirjoittaa ja deadline lähestyi. Työtä nämä opinnot vaatii, mutta koulutus on hyvä ja monipuolinen. Kielikylpyopinnot ovat mielenkiintoisia ja varsinkin vierailu kielikylpypäiväkodissa antoi vahvistusta tälle asialle. Olen myös erittäin tyytyväinen, että päätimme hakea tyttärellemme paikkaa kielikylpypäiväkodista ja hänelläkin alkaa oma kielikylpypolku syksyllä. On kiva saada seurata läheltä, miten lapsen kieli kehittyy käytännössä. Tsemppiä hakuun, jos sellaiseen ratkaisuun päädyt!

Tytär täytti 4 vuotta juuri ennen joulua ja hän oli kovasti odottanut ensimmäisiä kaverisynttäreitään. Ensimmäinen yritys pitää juhlat meni mönkään ja näytti pahasti siltä että toinenkin yritys menisi pieleen, mutta sitten päätettiinkin järjestää kaverisynttärit ulkona, jossa ohimenevä nuha ei niin haittaisi. Olimme tyttären kanssa askarrelleet koristuksia yksisarvissynttäreitä varten pitkin viikkoa ja toiveen mukainen teema olisi ollut kurja jättää käyttämättä vaikka juhlat siirtyivätkin ulos. Aktiviteetit meni uusiksi, mutta onneksi saimme koristeet siirrettyä ulos! Näistä tuli aivan ihanat yksisarvissynttärit!

Katselimme tyttären kanssa inspiraatiokuvia Pinterestistä ja näimme monia ihania ideoita. Askartelimme ison yksisarvisen taustaksi herkkupöydälle ja sen siirtäminen ulos aiheutti hieman päänvaivaa. Pidimme juhlat meidän pergolassa, mikä piti ensin kaivaa lumesta. Se olikin sellainen urakka ettei ihan hetkeen tee mieli toistaa samaa. 😀 Koriste oli kuitenkin saatava mukaan, joten viritin lakanan roikkumaan pergolan kattopalkeista ja kiinnitin siihen yksisarvisen osat nuppineuloilla. Siitä tuli mielestäni hieno ja samalla lakana toimitti pöytäliinan virkaa. Teimme myös muutaman pompomin varastoista löytyneistä silkkipapereista ja ripustin myös ne pihalle. Tyttären ristiäiskoristeeksi tekemäni nauha pääsi myös ulos koristamaan juhlatilaa. Pöydän sai neiti itse koristella omilla poneillaan ja tarjoilupöydästä tulikin erinomainen. Yritän järjestää näitä synttäreitä aina niin että mahdollisimman paljon saisi tehtyä itse jo olemassa olevista materiaaleista, siksi tälläkin kertaa meillä oli lautasina meidän tavalliset astiat ja mukit, joita käytämme arjessa. Lautasliinat ovat sellaiset, jotka ostamme juhliin ja kaupasta löytyikin ihanat yksisarvislautasliinat. Niillä saa kivasti teemaa jatkettua ilman, että tarvitsisi ostaa kertakäyttöastioita. Nekin ovat kyllä kivoja ja niitä on moniin teemoihin, mutta mielestäni ilmankin pärjää.

Tarjoilut olivat samat, mitä olisin sisälläkin tarjoillut, eli hirmuinen kasa karkkia, jotka valittiin ns. yksisarvisväreissä, eli pastellin ja sateenkaaren väreissä olevia irtokarkkeja. Tarjolla oli myös marenkeja, niitä vaaleanpunaisia piparin mallisia keksejä (joiden nimeä en muista), vaahtokarkkeja, popkorneja, joita paahtaessa öljyn sekaan tiputettiin punaista elintarvikeväriä, kaakota vaahtokarkeilla sekä nakkeja ja suolatikkuja. Laitoimme pihalle nuotion tulikoriin ja lapset saivat grillata nakkinsa ja paahtaa vaahtokarkkeja nuotiolla, se oli oikein tykätty ohjelmanumero. Jos olisimme pitäneet synttärit sisällä, olisi tarjoilupöydän kruunannut suuri jäätelöannos, missä olisi ollut tötteröitä sarvina, päällä strösseleitä, marenkia, vaahtokarkkeja, karkkia ja sitä olisi annosteltu isosta kulhosta annoksiksi. Lupasin tyttärelle, että syödään tämä annos sitten joskus toiste, joten se on meillä vielä odottamassa.

Kauheasti ei ohjelmaa näille syntymäpäiville tarvinnut järjestää, koska lapset tykkäsivät olla ulkona ja peuhata. Aloitettiin juhlat kuitenkin maalaamalla meidän tekemä yksisarvis-lumihevonen. Lapset maalasivat lumihevoselle harjan kaikilla mahdollisilla väreillä ja hännästäkin tuli upea. Siitä tuli tosi ihana ja lapset nauttivat vesiväreillä maalaamisesta. Isoveli ja hänelle tullut kaveri maalasivat sitten pihalle rakennetun Nascar-auton, koska kuulemma yksisarviset ovat tyhmiä.. Meillä on sisaruksilla ollut toistensa synttäreillä kaverit, molemmilla on kaverina saman perheen sisarukset, joten se on ollut kätevää että on oma kaveri mukana, jottei tee mieli varastaa huomiota sisarukseltaan. Nämä synttärit olivat oikein onnistuneet, lapset nauttivat juhlista ja meillä aikuisillakin oli kivaa.

Muista teemasynttäreistä voit lukea täältä: Frozen-synttärit, Olympialaiset, juna-synttärit, dino-synttärit. Muita teemoja meidän synttäreillä on ollut mm. sydämiä kaikkialla sekä jääkiekkosynttärit. Lapset ovat jo innoissaan miettineet seuraavien syntymäpäivien teemoja, mutta rakkailla on vielä aika monta kuukautta seuraaviin juhliinsa. Ehkä tässä täytyy järjestää jotkut muut juhlat ennen sitä niin saadaan taas toteuttaa ihania ideoita!

Kaupallinen yhteistyö : Original Sokos Hotel Arina

Lappiin on meiltä Vaasasta aika pitkä matka. Useimmiten ajamme sen putkeen, lapset ja koiranpentu ovat hyviä matkustajia eivätkä turhista nurise, mutta joskus on kiva pätkäistä matka ja jäädä yöksi Ouluun. Oulu on meiltä katsottuna noin puolessa välissä matkaa ja Oulu on kiva kaupunki, vaikka sen seinistä tuttu slogan ehkä muuta väittääkin. Olemme yöpyneet lasten kanssa Original Sokos hotel Arinassa aiemminkin, kesällä Oulun keskusta oli tosi ihana ja siellä oli kiva kierrellä. Nyt näin talvipakkasilla olikin ihana parkkeerata auto lämpimään pysäköintihalliin ja katkaista kotimatka pienellä hemmottelulla. Sitähän se on, yö hotellissa ihanine aamupaloineen ja puhtaine lakanoineen, hemmottelua.

Meidän perheeseen kuuluu kaksi lasta ja koiranpentu, joten ajattelin hotellihuoneen löytymisen olevan vaikeaa. Sitä se ei ainakaan Arinassa ollut, sillä meille löytyi ihana huone, jossa oli lapsille oma sänky ja koirakin oli lämpimästi tervetullut. Kaiken lisäksi huone oli juuri uudistettu ja aivan ihanasti sisustettu! Mielikuvissa koirahuoneet oli ehkä hieman erilaiset, kuin se, mihin astuimme.

Arinassa on uudistettu huoneita, meidän huoneen teemana oli lohi. Huone oli kaunein ja kodikkain, missä olen vieraillut. Meidän 10 kk ikäinen Walesinspringerspanielin pentu nuuhki täpinöissään huonetta ja tutki jokaisen pienen nurkan. Koiralle tuli huoneen mukana vähän herkkuja ja lemmikkikäärme ja lisäksi saimme hyvän tietopaketin paikallisista koirapuistoista ja lemmikkiystävällisistä ravintoloista. Jos olisimme olleet yhtään pidempään, olisimme lähteneet puistoilemaan pitkän ajopäivän jälkeen. Tällä kertaa kiertelimme hotellin ympäristössä tutustumassa uusiin nurkkiin.

Sillä välin, kun pentu ulkoili, minä kävin ihmispentujen kanssa kuluttamassa virrat pois Arinan uudistetussa leikkihuoneessa. Uusi leikkihuone olikin aivan valtava ja siellä riitti tilaa peuhata! Oli autorataa, liukumäkeä, pallomerta, lukunurkkauksia, kiipeilymahdollisuuksia ja ihan kaikkea, mitä voi leikkihuoneelta kaivata! Siellä vierähti lasten kanssa tovi jos toinenkin ja ihan hiestä märkinä lähtivät sieltä kohti huoneessamme ollutta saunaa. Monessa pienessä saunassa käyneenä nämä löylyt olivat kyllä todella hyvät. Väsytettyinä lapset ja pentu kävivät unille ja hyvin meitä kaikkia nukuttikin.

Olen joskus aiemminkin maininnut täällä, miten minä ja esikoinen ollaan hotelliaamupalojen suuria ystäviä. Muutkin perheenjäsenet toki siitä nauttivat, mutta ehkä ei ihan samalla tasolla. Lapset, varsinkin esikoinen rakastavat kerätä lautaselleen juuri niitä tarkkaan valittuja herkkuja, eikä minulla ole siihen mitään puuttumista. Itse nautiskelen yhtä hartaasti aamupalan antimista. Saimme mahat täyteen aamupalalla ja pentu pääsi aamulenkilleen ja siitä olikin hyvä jatkaa matkaa kotia kohti.

Vierailu oli ihana, tätä hotellia voin vain lämmöllä suositella kaikille muillekin, kuin pohjoiseen matkaaville.

Uusi vuosi, uudet työt, vanhat langat. Tämän vuoden ensimmäinen valmistunut työ on villapaita meidän koiranpennulle, joka on jo kasvanut aikamoisiin mittoihin. Walesinspringerspanieli ei ulkoilussa juuri lämmikettä kaipaa, mutta halusin kuitenkin koittaa tehdä villapaidan Lapinreissua varten. Vietimme ihanissa Lapin maisemissa vuoden ensimmäisen viikon ja siellä oli juurikin näitä kylmiä kelejä. Retkeilimme muutamaan otteeseen ja niissä pentu pääsi testaamaan uutta villapaitaansa. Olin varma, että paita on silppua ensimmäisen reissun jälkeen, mutta mitä vielä, ehjänä pysyi!

Olen ihastellut koirien villapaitoja ja heitä, jotka vain soveltamalla tekevät paitaa koiralle. Minä neulon mieluummin ohjeista ja kun näin koirien version ihanasta Alasuq Polarista, päädyin ostamaan ohjeen Ravelrystä. Alasuq Polar on Linka Neumannin ohje ja hänen muutkin neuleohjeet ovat aivan ihania. Mitään niistä en ole vielä päätynyt neulomaan, mutta tästä oli hyvä aloittaa.

Langat minulla oli lähes valmiina, vain pohjaväri puuttui. Mieheni kävi hakemassa minulle paikallisesta lankakaupasta pari kerää pohjaväriä ja niitä kun on niin vaikea saada niin mentiin sillä mitä sattui hyllyssä olemaan. Onneksi se nimenomainen väri oli ihanaa 0086 sävyssä olevaa vaaleanruskeaa, jota minulla oli jo varastossa eikä sitä tarvittu kuin kaksi kerää. Kuvioväreinä käytin muista paidoista jääneitä lankoja sekä äitini joskus kauan sitten ostamia norjalaisia villalankoja, jotka ovat saman vahvuisia. Oli ihana saada käytettyä niitä tähän työhön. Punainen ja vihreä toivat ihanaa kontrastia paitaan.

Liikaa en ohjeesta halua paljastaa, mutta sen verran voin kertoa että kauluksen jälkeen neulottiin ensin selkäpuoli ja jätettiin vatsan osa apulangalle. Näin jalkojen aukoista tuli tarpeeksi pitkät ja pukeminen ja juokseminen on helppoa. Ohjeen lukiessa hirvitti, koska en ollut tehnyt kirjoneuletta nurjalta puolelta ja meinasin luovuttaa heti alkuunsa, mutta ohje veti puoleensa ja lähdin kokeilemaan. Jätin yhden kuviovärin pois ja sillä lailla yksinkertaistin kuviota, joten työ edistyi nopeasti. Langanpäitä jäi hurja määrä, seuraavaan työhön taidan opetella päättelemään ne samalla kun kudon.

Kun selkäpuoli oli neulottu, oli vatsan vuoro. Sitä neulottiin yhtä pitkään, jonka jälkeen työ yhdistettiin pyöröksi ja jatkettiin loppu pyörönä. Loppu olikin helppoa suoraa neuletta ja valmistui nopeasti. Työteliäin osa oli ehdottomasti lankojen päättely, mutta pitkällä automatkalla sekin sujui ajanvietteenä. Kylvetin paidan ja kuviot tasoittui ihanasti. Parin käytön jälkeen huomasin että paidasta tuli liian iso. En tehnyt mallitilkkua, vaikka olen tainnut tätä samaa asiaa mutista aiemminkin. Tein paidan koossa M, mutta se taitaa olla L. Voipi olla että kirjoneuleen nurjalla puolella tekeminen vaikutti aika paljon käsialaan, joten tiedän seuraavaa varten ottaa joko pienemmät puikot tai pienemmän koon. Ihana paita on joka tapauksessa ja nämä jämälankapaidat on siitä ihania että ne tuo mieleen ne kaikki muut tekemäni paidat.

Meillä on aina tehty käsitöitä. Äiti on käsitöiden opettaja ja tekee paljon niin puutöitä kun ompelukin. Paappa on puutöiden opettaja ja taitava käsistään, mummo on aina kutonut meille paitoja ja sukkia. Mummu taas virkkasi meille pehmoeläimiä, kun olimme pieniä, joten voisi sanoa että minullekin on käsityöt tullut verenperintönä. Sen verran tiedän vanhempieni isovanhemmista, että hekin olivat taitavia tekijöitä, joten tiedän, mistä inspiraatiota ammennan. Mummun asuntoa tyhjättiin muutama vuosi sitten ja minä sain sitten tarkistaa mummun käsityökorin. Siellä oli lankakerien ja puikkojen lisäksi muutamat aloitetut villasukat ja yksi aloitettu villapaita, joka oli lähes viimeistelyä vaille valmis.

Sukkien alut purin ja otin langat talteen, mutta villapaidan kanssa oli nähty jo niin suuri vaiva, että halusin saattaa sen loppuun. Paita on kokoa 130 tai 140, joten se on aloitettu 40-50 vuotta sitten. Esikoiseni on nyt lähes 130 senttinen, joten oli aika kaivaa villapaidan kappaleet esille säilöstä ja kutoa se valmiiksi, jotta se tulisi käyttöön. Onnekseni paidan ohjekin oli tallella, joten minun ei tarvinnut pähkäillä, miltä paita kuuluisi näyttää valmiina. Paidasta oli valmiina alaosa ja hihat, joten minun tehtävänä oli vain yhdistää kaikki palat toisiinsa ja kutoa paidalle kaulus. En ollut koskaan tehnyt paitaa näin, joten oli hauska kokeilla hihojen ompelua paitaan.

Paita kulkee meillä nimellä jääkiekkopaita, koska ohjeessa oleva lapsi pelaa jääkiekkoa ja paidan hihassa komeilee pelinumero. Olisin mieluusti jättänyt pelinumeron laittamatta, koska silmukoinnin tekniikka ei ole minulla oikein hallussa.. Esikoiseni halusi kuitenkin kovasti kahdeksikon hihaan, joten parhaani tein, jotta siihen tulisi jonkunlainen numero. En ole työn jälkeen kauhean tyytyväinen, mutta esikoisen ilmeen jälkeen päättelin sen kelpaavan.

Lankana työssä on Rondon Timantti-lankaa, ohjeen mukaan se on konepestävää puhdasta uutta villaa. Paita oli ollut monta kymmentä vuotta suljetussa pussissa, joten se täytyikin pestä koneessa. Paidassa on vielä pieni haju, joten taidan liottaa sitä vielä etikkavedessä tai viedä pihalle pakkaseen, kun talvikin kerran on saapunut. Esikoinen sanoi aikovansa luistella tuo paita päällä ja sitä vartenhan se on joskus aloitettukin niin menköön minun puolestani, kunhan laittaa jonkun takin vielä paidan alle. Onneksi saatoin loppuun tämän mummun aloittaman projektin, tästä tuli tosi hyvä mieli niin minulle, kun esikoiselle, joka muistelee vanhaa mummuaan.