Jos joku ei vielä tiennyt, rakastan islantilaisia neuleita! Niiden neulominen on todella rentouttavaa, neuleet valmistuvat nopeasti ja mallit ovat todella upeita. Lisäksi en ole tainnut koskaan palella alafosslopista tekemäni paita päällä. Olen tähän mennessä kutonut villapaitoja paksummasta alafosslopista ja muutaman paidan ohuemmasta lettlopista. Vain yksi paidoista on päätynyt omaan käyttööni (tämä asia täytyy korjata piakkoin) , muut olen tehnyt ystäville ja sukulaisille lahjaksi, niinkuin esimerkiksi tämän Afturin. Viimeisin valmistunut villapaita tuli meidän 3-vuotiaalle, jonka edellinen paita oli jäänyt pieneksi. Minulla oli jämälankoja edellisestä paidasta, joten tähän työhön tarvitsin vain päävärin verran lankaa. Paikallinen lankakauppa myy lopilankaa, joten otin isoveljen mukaan ja hän sai itse valita villapaitansa värin. Päättäväisesti hän osoitti vihreää, ja juuri tätä ihanaa pullonvihreää, jota olen muutenkin käyttänyt useissa neuleissa! Loistavaa värisilmää pojalla.

Uusi alku

Islanninvillapaidat neulotaan saumattomasti alhaalta ylös ja hihat yhdistetään ennen kaarrokkeen tekoa. Kainalot silmukoidaan lopuksi kiinni. Kaarrokepaidat ovat yllättävän yksinkertaisia tehdä. Kaarrokkeen kirjoneule saattaa aiheuttaa päänvaivaa jos ei ole kirjoneuletta aiemmin tehnyt. Tosin minunkin ensimmäinen kirjoneuletyö oli islannin villapaita, joten kannattaa ehdottomasti kokeilla!

Neuloin ensin alaosan, jonka jälkeen hihat.

Meidän poika on pitkä ja hoikka, joten melkein aina hänelle neuloessani yhdistelen eri kokoja. Tällä kertaa ympärysmitta oli kokoa 2 ja pituuden tein koon 4 mukaan. Tein paidasta  vähän pidemmän, jotta se ei jäisi heti pieneksi. Aloitin kutomisen ohjeen mukaan alaosasta, jonka jälkeen neuloin hihat. Joskus kudon ensin hihan, sitten alaosan ja viimeiseksi toisen hihan, koska hihojen teko voi olla välillä vähän tylsää. Se ns. toisen sukan syndrooma..

Tein juuri 3 vuotta täyttäneelle pojalleni villapaidan koon 4 pituudella ja koon 2 leveydellä. Kannattaa aina mitata paidan saaja.

Kun hihat on tehty, siirretään siitä tietty määrä silmukoita apulangalle odottamaan. Aluksi siirtelin silmukoita yksitellen apulangalle, kunnes luin jostain, että silmukat on helpointa siirtää neulan avulla kaikki kerralla. Tämä ei ollut käynyt mielessäkään, ja nyt siirtely sujuu mukavammin. Tässä vaiheessa jätän yleensä pitkän päättelyvaran, jolla silmukoin hihat myöhemmin kiinni, ettei tarvitse päätellä monta langanpätkää.

Kainalosilmukat apulangalle siirrettynä. Alaosasta siirretään saman verran silmukoita apulangalle. Lopuksi ne silmukoidaan yhteen.

Hihat ja alaosa samalla puikolla, nyt kaarrokkeen vuoro!

Päättelystä puheenollen, kun on aika vaihtaa lankakerää, nappaan uuden lankakerän sisäpuolelta aina pienen ”mytyn”, jotta löytäisin kerän sisällä olevan langanpään. Kun lanka tulee kerän sisältä, kerä ei pyöri joka paikassa vaan pysyy nätisti vieressä. Lankaa vaihdettaessa työssä kiinni olevasta langasta puretaan säikeet erilleen ja asetetaan ne lomittain uuden langanpään säikeiden kanssa. Sitten pyöritellään langanvaihdoskohtaa käsien välissä (kädet voivat olla vähän kosteat, jolloin lankaa huopuu paremmin), jotta langanpäät huopuvat toisiinsa kiinni. Näin ei tarvitse päätellä näitä lankoja!

Molemmista langanpäistä avataan säikeitä ja laitetaan lomittain.

Langan vaihtumiskohta on huomaamaton eikä tarvitse päätellä

Hihat neulotaan samalle puikolle kun alaosa ja on aika aloittaa kirjoneule. Tämä on aina se paras osa! Kirjoneuletta tehdessä täytyy muistaa pitää langanjuoksut tarpeeksi lyhyinä, minä kieputan langat aina kolmen silmukan välein, ettei työ rupea kiristämään. Pidän aina korostusvärin langan lähempänä vasenta puikkoa, jotta sen silmukat kulkisivat lähempänä työtä, eikä silmukat kiristyisi liikaa. Työn nurjakin puoli näyttää siistiltä, kun kuljettaa lankoja aina samoin päin.

Korostusväri kulkee lähempänä työtä niin sen silmukat erottuu paremmin

Nurja puoli on siisti, kun lankoja kuljetetaan aina samoin päin

Kambur-paidassa on kolmen värin kierroksia vain kaksi, jotka ovat ainakin minulle hitaampia kierroksia, koska lankoja täytyy kieputella hieman enemmän. Jos haluaa helpon kirjoneulepaidan, suosittelen Stryta-villapaitaa, joka neulotaan paksusta alafosslopista. Neuloin sellaisen itselleni vuosi sitten, ja siinä oli tosi yksinkertainen kuvio.

Kolmella langalla teko ei ole minulle mieleisintä, koska se on paljon hitaampaa. Kun löytää itselleen sopivan tavan tehdä, niilläkin neulominen sujuu kyllä.

Kuvioiden jälkeen työhön kudottiin resori pienemmillä puikoilla ja sitten se olikin viimeistelyä vaille valmis. Päättelen yleensä langat aina heti työn valmistumisen jälkeen, niin saan sen mahdollisimman nopeasti käyttöön. Kainaloiden silmukointi aiheutti alkuun hankaluuksia, mutta nykyisin se sujuu ihan mukavasti. Silmukoinnissa neula pujotetaan ensin kahden yläpuolen silmukan läpi, jonka jälkeen neula pujotetaan alapuolen silmukoiden läpi. Neulaa kuljetetaan aina samaan suuntaan. Seuraavaksi otetaan edellisellä kierroksella ommeltu viimeinen silmukka ja yksi uusi silmukka ja vedetään lanka niiden läpi. Aina kaksi silmukkaa kerrallaan, joista toinen on jo ommeltu. Näin pitäisi tulla siisti sauma kainaloon.

Kainaloiden silmukointia, aina kaksi silmukkaa kerrallaan yhteen.

Silmuikoitu kainalosauma. Tämä vaatii vielä muutaman paidan, että saan tästä siistimmän.

Viimeiseksi kastelen paidan haaleassa vedessä ja asettelen sen tasoon pyyheiden väliin ja annan olla yön yli. Aamulla otan pyyhkeet pois ja annan paidan kuivua. Näin silmukat asettuvat paikoilleen ja työn jälki on siistimpää. Sitten vain paita päälle ja pihalle!

Kambur

Väreillä on väliä! Kannattaa valita toisistaan hyvin erottuvat värit kirjoneuleeseen.

Ps. Osa kuvista on pimeitä, koska kudon iltaisin lasten nukkumaanmenon jälkeen. 😀

Olen kutonut aktiivisesti noin 4 vuotta. Sinä aikana olen löytänyt sosiaalisen median neuleyhteisön ja pääsen ihailemaan muiden suunnittelemia ja neulomia neuleita. Olen monesti kiinnittänyt huomiota suunnittelijoiden testineuloja-pyyntöihin ja salaa haaveillut saada testineuloa jonkun ihanan uuden neuleen. Aikaisemmin en ole uskaltanut, koska en ole luottanut omiin kykyihini, mutta kun Victoria Snellman oli suunnitellut uuden villahaalarin ja hän etsi Instagramissa neulojia testaamaan neuleohje, uskaltaudin ottamaan häneen yhteyttä.

Isbörns heldress on Victoria Snellmanin suunnittelema

Olen neulonut Victorian eli Lykkeliten designin neuleita aiemminkin, muun muassa Mammas isbjörnshoodien ja kun Isbjörns heldressissä tyyli oli sama, halusin neuloa pikkusiskolle sen. Mietin jo, että tämä voisi olla ihana pikkusiskon 1 vuotis-kuvauksiin! Pyysin saada neuloa haalarin koossa 1 ja sainkin sen. Neuleohjeet tuli sunnuntaina illalla ja aikaa neulomiseen oli annettu 3 viikkoa. Ohje on ruotsiksi, mutta se ei ole minulle mikään este. Helppo homma siis..

Lankana työssä Sandnesin Klompelompe spöt

Hain paikallisesta lankakaupasta maanantaina langat, jotta pääsisin heti neulomaan. Lankana käytin ohjeen mukaan Sandnes Klompelompe Spøt:iä. En kauhean usein neulo mallitilkkuja, koska omassa käytössä se nyt ei ole niin justiinsa, mutta tässä tapauksessa halusin kuitenkin olla täsmällinen ja pelata varman päälle, ettei tarvitsisi purkaa. Neuloin mallitilkun ainakin 3 kertaa eri kokoisilla puikoilla, mutta en meinannut millään saada silmukkamäärää täsmäämään. Päätin vain aloittaa neulomisen ja tarkistella sitten neulomisen aikana. VIRHE! Neuloin ensimmäisen pultun (lahkeen) ehkä 5 kertaa, koska en saanut oikeeta määrää silmukoita vieläkään. Viikko vierähti turhan nopeasti ja olin vielä alkutekijöissä. Harmistuneena päätin vain ruveta neulomaan 4:sen puikoilla, koska työ oli pakko saada valmiiksi. Kun vain neuloin, enkä ajatellut kokoajan tiheyksiä, pulttu valmistui nopeasti ja toinenkin tuli valmiiksi nopeasti.

Vihdoin rupesi sujumaan ja tiheyskin vihdoin täsmäsi

Kun olin päässyt puoleenväliin keskiosaa, rupesin jostain kumman syystä vasta tässä vaiheessa laskemaan silmukoita ja työssäni oli 4 liian vähän. Harmitti hirveästi, koska olin kaventanut haarakiilan kohdalla yhden kerran liikaa. Jos tämä ei olisi ollut testineule, olisin vain lisäillyt silmukat työhön ja jatkanut, mutta tunnollisena purkasin neuleen keskiosan pois ja aloitin lähes alusta. Onneksi työ on yksivuotiaalle, eikä purettua työtä ollut kuin 15 cm tehtynä.. Tämän jälkeen tarkistan silmukat aina heti! Tarkistin tässä vaiheessa myös tiheyden ja se täsmäsi!

Purkamisen jälkeen harmitti oma huolimattomuus

Kun kaksi viikkoa neulomista oli takana, minulla oli jäljellä hihat, raglankavennukset, huppu ja viimeistely. Asetin itselleni aikataulun, jonka mukaan oli neulottava. Neulomisaikani on aina lasten nukkumaanmenon jälkeen, joten sitä ei aina ole niin paljoa kuin haluaisin. Päätin kuitenkin, että valvon aina niin myöhään, että pysyn aikataulussa. Mukavasta ja rentouttavasta harrastuksesta oli tullutkin stressitekijä ja mietin kokoajan neulomista ja toivoin että saan sen valmiiksi. En missään nimessä aikonut tuottaa toiselle pettymystä jättämällä työtä kesken. Yhtenä päivänä sain ”etumatkaa” ja stressi alkoi helpottaa kun vihdoin alkoi näyttää siltä, että työ valmistuu. Neule ei ollut ainoa ohjelma sillä viikolla, sillä juhlimme isoveljen 3-vuotis syntymäpäiviä ja olimme lähdössä saman viikon sunnuntaina Espanjaan lomalle.. Multitasking-ominaisuuttani koeteltiin ja kovasti.

Viimeistelyä vaille valmis työ! Sain ajoissa lähetettyä mitat ja langanmenekin suunnittelijalle.

Perjantaina, kaksi päivää ennen deadlineä sain työn pois puikoilta! Oli niin sanotusti voittajafiilis, kun vein työn pingotukseen. Kastelin kaksi pyyhettä ja laitoin työn niiden väliin yöksi asettumaan, jotta saisin mitattua työn leveyden ja pituuden. Punnitsin myös valmiin työn, jotta ohjeeseen saadaan oikea lankamäärä. Työn tässä vaiheessa huomasin muutaman ratkaisevan virheen, nappilista oli hieman ”erilainen” ja minun haalarissani oli yksi napinläpi enemmän, kuin mitä olisi pitänyt.. Nämä virheet huomasin jälkeenpäin ja menevät ihan omaan piikkiini.

Nallen korvat ja napit paikoillaan. Napit: Ompelukoneliike Halonen

Työn viimeistely, eli nallenkorvien kiinnittäminen ja nappien ompelu jäi siltä osin tekemättä, ompelin ne paikoilleen, kun tulimme lomalta. Villahaalari on tosi ihana, ihan täydellinen pienelle pikkusiskolle. Ohje on selkeä ja haluaisin kovasti tehdä toisenkin haalarin, tällä kertaa ilman aikarajoja ja paineita epäonnistumisesta. Tällaista stressiä en neulomiselta kaipaa vaan haluan pitää sen omana rentoutumiskeinonani. Haluan vielä joskus testineuloa jotain, mutta ainakaan nyt ei ole sen aika.

Olimme perhelomalla Espanjan aurinkorannikolla ja loma sattui juuri 30-vuotis syntymäpäiväni aikaan. Olin aiemmin ajatellut, että haluaisin viettää syntymäpäivääni Lapissa ruskaretkellä. Minua hieman harmitti tämä, kunnes mieheni kysyi, kelpaisiko syntymäpäivän vietto vuorilla. Minulla ei ollut käynyt mielessäkään, että Sierra Nevadan vuoristo on vain 160 km:n päässä Costa del Solilta! Loma ja syntymäpäivä pelastettu!

Los Cahorros

65 metrinen riippusilta

Syntymäpäiväni oli keskiviikkona, joten vuokrasimme auton jo tiistai-iltana, että pääsisimme lähtemään heti aamusta. Googlailun ja suositusten perusteella lähdimme kiertämään Los Cahorros nimistä reittiä. Reittikuvauksen mukaan 8 km:n mittaisen lenkin kiertämiseen menisi aikaa 2 h 30, lapsiperheellekin se sopisi päiväretkeksi. Reitti lähtee Monachilin kylästä, läheltä Granadan kaupunkia. Ajomatkaan Torremuellen kylästä meni vajaa pari tuntia. Monachilin kylässä seurasimme Los Cahorros parking -kylttejä ja löysimme helposti parkkipaikalle. Aivan parkkipaikan vieressä oli iso kyltti, missä oli reitin kartta. Se oli hieman epäselvä eikä opasteviittoja reitin alkuun ollut juuri näkyvissä.

Reitin alku kuljettiin suojaisessa maastossa

Lähdimme kapuamaan tietä pitkin ylämäkeen. Aika pian tuli vastaan kyltti, mikä ohjasi pienelle polulle. Meidän edellä kulkeneet kääntyivät polulle, joten päätimme seurata heitä. Polku kulki joen viertä ja kuuma ilmasto muuttui miellyttävämmäksi. Kuljimme joen viertä pitkin hyvän matkaa, yhdessä vaiheessa kysyimme vastaantulijoilta vähän neuvoa, koska opastekylttejä ei reitin varrella missään vaiheessa ollut. Välillä viilensimme pieniä kyytiläisiä uittamalla varpaita joessa ja syömällä hieman eväitä. Kantaessa tulee molemmille kuuma, joten nesteytyksestä on tärkeä pitää huolta. Meillä oli mukana vesipussit, koska niistä juominen on kätevää patikoinnin aikana. Pidimme imetystaukoja ja annoimme pikkusiskolle juomaksi myös vettä. Isoveli oli hyvin suojassa kantorinkassa ja hän juo mielellään vesiletkusta, joten hänen kanssaan täytyi pitää vain monta vessataukoa.

Kantorinkan aurinkosuoja piti hyvin kuumuuden loitolla

Tuntui, että joen viertä tuli kuljettua ikuisuus ja ihmettelimme jo, että miten tästä pääsee vuorille, kun yhtäkkiä putkahdimme viidakosta vuoristoon. Olimme sittenkin löytäneet oikealle reitille. Kysellessämme ihmisiltä reittiapua, lähestulkoon kaikki sanoivat, ettemme voi mennä kantorinkan ja -repun kanssa siitä eteenpäin. Halusimme kuitenkin käydä edes katsomassa, mistä tällä reitillä oli kyse. Ylitimme mahtavan riippusillan ja sen jälkeen selvisi, mitä kaikki olivat tarkoittaneet. Valtavat kalliot nousivat pystysuoraa ylöspäin ja alle metrin levyinen betoninen ”polku” kulki joen ja seinän välissä. Päätimme jatkaa matkaa..

Siltaa pitkin sai kulkea vain 4 henkilöä kerrallaan

Maisemat oli häikäisevät

Pääsimme vain muutaman kymmenen metriä eteenpäin, kunnes kallionseinä teki polusta niin kapean, että se katkaisi meidän matkan. Ilman kantamuksia olisimme vielä mahtuneet, mutta kantorinkan kanssa ei millään uskaltanut jatkaa. Meinasi ruveta harmittamaan ihan hirveästi, mutta paikalla olleet kiipeilijät ehdottivat meille, että laskeutuisimme polulta alas jokeen ja kävelisimme jokea pitkin, kunnes pääsisimme pahimpien paikkojen ohi. Jo jokeen pääseminen meinasi olla nukkuvan pikkusiskon kanssa ylivoimainen suoritus, mutta sekin selvitettiin. Joessa oli vettä nilkkoihin asti eikä virtaus ollut kova. Kokemus ja maisemat oli aivan mahtavat ja jo tässä vaiheessa tuntui, että olin ylittänyt itseni.

Jokea pitkin oli helpompi kulkea kantorinkan kanssa

Polku kulki joen ja kallionseinämän välissä

Viimein olimme ohittaneet pahimmat paikat ja laitoimme kengät takaisin jalkaan. Hetken käveltyämme polku kapeni jälleen. Tässä kohtaa emme enää päässeet takaisin jokeen, mutta päätimme yrittää jatkaa. Mikael meni ensin isoveljen kanssa ja kohta eräs espanjalainen mies tuli ojentamaan minulle kätensä, että pääsisin pahimman paikan ohi. Seuraavan ulkonevan seinän kohdalla olikin jo kahvat seinässä ja niiden avulla pääsimme jatkamaan. Yhdessä kohdassa jouduin konttaamaan pikkusisko Tulassa ja samassa kohdassa nostimme isoveljen kävelemään. Kantorinkka selässä ei mahtunut tämän muodostelman ali. Joki ja polku erkanivat toisistaan ja me lähdimme nousemaan vuoren rinnettä ylöspäin.

Tulan kanssa pystyy tekemään retkiä pientenkin kanssa

Polku teki siksakkia vuoren rinnettä ylöspäin, mutta missään ei näkynyt opastekylttejä. Kävelimme eteenpäin muiden retkeilijöiden selkiä seuraten. Joku kyltti näkyi, mutta siitä ei oikein saanut selvää ja päätimme jatkaa matkaa muiden perässä. Se taisi olla meidän kannalta se ratkaiseva virhe, jonka takia 8 kilometrin reitti vaihtuikin lähemmäs 12 kilometriin. Tie vei maatilojen viertä pitkin ja napostelimme tien vieressä riippuvilta oksilta persikoita ja viinirypäleitä. Matkan varrella oli myös oliivipuita ja viikunapuita. Ihmettelimme reittivalintaa, mutta koska muutkin meni, niin miksi olisimme väärällä tiellä.. Muiden retkeilijöiden matka päättyikin vähän aiemmin kuin meidän, koska heidän auto oli parkkeerattu eri paikkaan kuin meidän. Meidän täytyi siis löytää vielä autolle ja ukkonen alkoi lähestyä. Tässä vaiheessa meinasi loppua voimat ja huumori. Katsoimme karttaa ja tie olisi vienyt meidät perille, mutta matkaa olisi kertynyt vielä todella paljon. Käännyimme risteyksestä, jossa luki Los Cahorros ja toivoimme parasta. Löysimme onneksi takaisin reitille, paikkaan josta sukelsimme esiin viidakosta. Jostain löytyi reippaasti lisää voimia (olisiko ollut sateen ja ukkosen uhka joka pisti vauhtia töppösiin) ja loppumatka taittui puolet nopeammin, kuin mitä mennessä. Tässä vaiheessa ei enää pysähdelty ja vasta n. 200 metriä ennen maalia alkoi sataa. Onnellisina vaeltajina istuimme autoon ja lähdimme ajelemaan takaisin kohti aurinkorannikkoa yhtä mahtavaa kokemusta rikkaampana.

Vuorelle kapuamisessa on aivan oma tunnelma!

Tässä vaiheessa oltiin luultavasti vielä oikealla reitillä

Vasta tätä tekstiä kirjoittaessani luin kunnolla ajatuksella läpi reittikuvauksen, minkä olin muka lukenut ennen reissua. Jos olisin lukenut siitä muutakin kuin tummennetun osan, reitin haastavuus ei olisi ehkä tullut yllätyksenä. Hyvä kuitenkin että menimme, koska reitti oli häikäisevä ja en olisi kyllä osannyt syntymäpäivääni paremmin viettää.

Voittajana maaliin

Tyrni on aivan mahtava c-vitamiinipommi ja me kävimmekin viikonloppuna poimimassa tätä kirpeätä herkkua. Niin no, herkku ja herkku, mutta tänä vuonna tyrni oli tosi hyvän makuista, eikä ollenkaan niin kirpeätä kuin aiempina vuosina! Kannattaa aina maistaa yksi marja siitä pensaasta, mistä meinaa poimia, koska eri pensaissa on eri makuisia marjoja. Eräässä pensaassa oli nimittäin todella kamalan makuisia marjoja.. Tyrniä kasvaa luonnonvaraisena täällä rannikolla, joten sitä saa poimia vapaasti.

Meren rannalla tyrnissä

Kantorepun kanssa oli ihan hyvä poimia

Meillä ei ihan hirveästi kulu tyrniä, joten poimimme sitä tänä vuonna vain litran verran. Jotkut ”poimivat” tyrniä puristimilla, jolloin tyrnistä puristetaan suoraan mehut, ja kuoret ja siemenet jäävät pensaisiin. Me haluamme kuitenkin hyötykäyttöön koko marjan, joten poimimme marjat yksitellen. Tyrni sisältää lisäksi e-vitamiinia, kuitua ja hyviä rasvahappoja, jotka haluan saada käyttöön. Tyrniä poimiessa saa olla aika varovainen, koska pensaissa olevia piikkejä ei meinaa erottaa. Poimiva käsi on usein haavoilla ja siinä kädessä, joka pitelee pensasta, on hyvä olla nahkahanska. Paappani on väsännyt tyrnin poimintaan näppärän putken, jonka terävän pään ansioista marjan saa pensaasta helposti irti ja se tipahtaa putkeen säilöön.

Työhanska toiseen käteen niin ei tyrnin piikit pistä

Nämä putket on hyviä apuvälineitä tyrnin poimimiseen

Tyrnissä

Me teemme tyrnistä mehua ja pakastamme sen jääpalapusseissa. Näin tyrni säilyy hyvin ja saa napattua pakkasesta kerta-annoksen. Laitoimme tyrnit tehosekottimeen, jonka jälkeen kaadoimme mehun siivilän läpi litran mittaan. Siivilään jäi kuoret ja siemenet ja puhdas mehu meni mittaan. Siitä olikin sitten helppo kaataa mehu suoraan jääpalapusseihin. Meillä on sellaisia jääpalapusseja, jotka sulkeutuu itsestään, kun ne ovat tarpeeksi täynnä. Kannattaa kokeilla pussien pitävyys jonkun astian päällä, ettei mehu mene hukkaan, jos pussin suu ei pidäkkään.. Näinkin on saattanut joskus käydä..

Tyrnit tehosekottimella murskaksi

Siivilällä erotellaan mehu ja siemenet, jotka myös hyödynnetään

Säilömme tyrnimehun jääpalapusseissa

Siivilään jääneet kuoret ja siemenet kuivatin kuivurissa (isovanhempani ovat kuivanneet uunissa), jonka jälkeen jauhoin ne vielä hienoksi tehosekottimessa. Tätä ”terveyspulveria” käytän esimerkiksi myslissä tai laitan sitä leipätaikinan joukkoon.

Siemet ja kuoret erotellaan mehusta ja kuivataan

Tyrnipulveria voi käyttää myslin joukossa tai leipätaikinassa

Tyrnijääpaloja olen käyttänyt myös kiisselissä, puolen litran kiisseliin menee n 3 palaa. Lisään jääpalat yleensä vasta, kun kiisseli on saostunut niin vitamiinit eivät mene kuumentaessa hukkaan! Ja jotta kiisseli maistuu myös jälkikasvulle, päälle voi laittaa vaikka Vanillaa. Kiisseli katoaa nopeasti parempiin suihin. Kannattaa kokeilla!

Olemme tämän kesän aikana reissanneet ja retkeilleet paljon, mutta lähiretkeily on jäänyt vähemmälle. Arjen piristykseksi halusimme mennä retkelle keskellä viikkoa ja Öjenin luontopolku on juuri sopivan mittainen iltapäiväretkeilyyn. Öjenin luontopolun alkuun on keskustasta vain 5 minuutin automatka, parkkipaikka on Sundomin sillan jälkeen oikealla. Täältä löytyy tarkempi tieto, mihin voi parkkeerata auton.

Öjenin luontopolku

Parkkipaikalta on n 400 metrin matka hiekkatietä luontopolun alkuun. Luontopolun puolenvälin paikkeilla on nuotiopaikka ja kuivakäymälä. Polun pituus on 4,5 km, mutta maasto on aika vaikeakulkuista ja polun kiertämiseen saakin varata aikaa. Meillä lapset kulki jälleen kyytiläisinä, joten pääsimme kävelemään ihan hyvää vauhtia. Silti aikaa meni suhteellisen kauan parin kilometrin matkaan.

Osa polusta on helppokulkuista maastoa

Polulla tehtiin korjaustöitä

Polulla tehdään tällä hetkellä kunnostustöitä, huonoja pitkospuita on otettu pois ja monttuja paikkailtu. Polulle on tuotu haketta, jotta kulku olisi helpompaa. Silti monin paikoin reitti on vaikeakulkuista ja huonoja pitkospuita on paljon jäljellä. Kannattaa katsoa tarkkaan mihin astuu! Öjenille on myös tulossa uusi reitti! Polku ei vaikuttanut vielä valmiilta ja meillä oli ruoka-aika edessä niin emme lähteneet tutkimaan uutta reittiä. Ehkä sitten ensikerralla.

Öjenille tulee uusi reitti

Polun varrelta löytyi jännittävä luola

Nuotiopaikalle saavuttuamme sytytimme nuotion palamaan, tällä kertaa ötököiden karkottamiseksi ja tunnelman tuojaksi. Päivällisen olin tehnyt valmiiksi ruokatermokseen, joten kaivoimme eväät esiin ja rupesimme syömään. Sormiruokailijalle oli pähkinäpatonkia ja smoothiepussi ja meille muille oli tonnikalapastaa. Syötyämme ruuan ja jälkkärin tutkimme hetken aikaa taukopaikalta löytyvää luolaa! Se oli isoveljen mielestä aika jännittävä, mutta hän uskalsi kuitenkin mennä sisään. Luolasta pääsee läpi, joten hänet pystyi päästämään sinne turvallisin mielin.

Ruokatermoksessa eväät pysyy lämpimänä pitkään

Taukopaikalla on luola, jota piti varovasti tutkia

Eväshetki on paras hetki!

Loppumatkan kävelimme reipasta vauhtia lapset kyydissä, koska iltapala aika alkoi tulla vastaan. Lenkin kiertämiseen on hyvä varata ainakin 3 tuntia, mutta jos on tarkoitus antaa lasten kävellä, voi lenkillä vierähtää kauemminkin. Tämä on hyvä päiväretkikohde esimerkiksi viikonlopulle, suosittelen käymään!

Kävimme siskoni kanssa vielä uudestaan Öjenillä, tällä kertaa lenkkivaatteet päällä. Olen innostunut polkujuoksusta ja Öjenin polku on juuri sopivan mittainen lenkki minulle.  Jos lähtee juoksemaan jo parkkipaikalta, lenkin pituudeksi tulee lähemmäksi 6 km. Aikaa lenkin kiertämiseen meillä meni n. 50 minuuttia. Maasto on juurakkoista ja kivistä, niin vauhti ei saa olla liian kovaa, että kerkeää katsomaan askeleilleen sopivan paikan. Olen juossut poluilla kesän aikana jonkun verran, Öjenillä ja Västervikissä. Jos on antaa vinkkejä uusista polkujuoksureiteistä niin kuulisin niistä mielelläni!

Polkujuoksemassa Öjenillä

Tänä vuonna minulla ja monella ystävälläni on 30-syntymäpäivät. Ystävälläni oli syntymäpäiväjuhlat elokuun puolessa välissä ja halusin antaa hänelle lahjaksi jotain erityistä. Olemme aiemmin sopineet, ettemme vaihtaisi lahjoja aikuisten kesken, mutta 30:sten kunniaksi annoin hänelle lahjaksi villapaitalahjakortin. Hän sai lahjakortin puoli vuotta ennen syntymäpäiväänsä, joten aikaa oli hyvin idean toteuttamiseen. Hän sai selailla Ravelryä (neulojien ja virkkaajien ideapankki) tunnuksillani ja valita minkä tahansa neuleen. Mallin valinnassa ei kauaa kestänyt ja värien valintakin sujui häneltä nopeammin kuin minulta.

Aftur lettlopi-langasta

Rakkaudestani islantilaisiin neuleisiin taisin suositella sellaista hänellekin ja niinpä hänkin päätyi sellaisen valitsemaan. Islantilainen villalanka on ihanan lämmintä, enkä ole koskaan tainnut palella omalla villapaidallani. Aftur-niminen paita löytyi Islantilaisia neuleita-kirjastani. Sen on suunnitellut Védis Jónsdóttir ja se neulotaan ihanasta Lettlopi langasta. Lopilankoja saa tilattua monen lankakaupan verkkosivuilta ja sitä löytyy myös meidän paikallisesta lankakaupasta.

Aloitin hihasta, sitten neuloin alaosan ja lopuksi toisen hihan

Toiveena oli, että neuloisin villapaidasta hieman pidemmän ja neuloin paidasta 30 cm pidemmän kuin mallissa alunperin oli. Muuten tein ihan ohjeen mukaan. Puikkoina käytin 4,5 pyöröpuikkoja. Ostin työtä varten KnitPron pyöröpuikot ja karhea islanninvilla luisti niillä tosi ihanasti. Aiemmin olen tykännyt neuloa puisilla puikoilla, mutta olen tykästynyt enemmän näihin Zingeihin. Työt etenee hurjaa vauhtia näillä puikoilla! Kirjoneuleen tekeminenkin sujuu joka kerta paremmin ja työstä tulee siistimpi.

Paras vaihe edessä!

Lankadominanssin ansiosta nurjasta puolestakin tulee siisti. Päättelyapulainen mukana hommissa

Aloitin neulomisen kaksi kuukautta ennen syntymäpäiväjuhlia ja työ valmistui viikkoa ennen h-hetkeä. Monet taitavat lykätä töiden päättelyä, mutta minä tapaan tehdä sen heti! Kainaloiden silmukointikin onnistui tällä kertaa tosi hyvin. Islantilaisia neuleita-kirjassa on tähänkin tosi selkeät kuvalliset ohjeet, kuin myös lankadominanssiin.

Kainaloiden silmukointi jäljellä

Aftur pidemmällä helmalla

Työn kanssa ei tullut kiire ja sitä oli mukava neuloa. Minun ensimmäinen kirjoneuletyöni ja oli myöskin islantilainen neule. Nämä on yllättävän helppoja ja mukavia neuloa, koska puikot on isot ja lanka paksua. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan tällaisen neulomista! Ystäväni on paitaansa kovin tyytyväinen, enää hänen ei tarvitse palella. <3

Meidän pihan omenat taitavat olla aika aikaista lajiketta, sillä nyt ne on kokonaan saatu pois puista ja säilöttyä! Muumio-omenoita oli jonkun verran ja ampiaiset söivät osansa, mutta jäljelle jääneet on säilötty hilloksi, omenalastuiksi ja osan olen pakastanut. Omenahillo on ihanaa ja sitä tehdäänkin meillä yleensä iso satsi. Jos meidän pikkusisko söisi soseita, olisin keittänyt hänelle sitä pakkaseen samalla, mutta koska meillä sormiruokaillaa niin soseille ei ole tarvetta. Nyt on hyvä aika tehdä hilloa, ja tällä ohjeella on aina tullut hyvää. Alunperin nappasin ohjeen Dansukkerin hillosokeripussin takaa. Dansukkerin sivuilta löytyy muitakin vaihtoehtoja omenahillon tekoon.

5 kg omenia hilloksi

Käytän hilloon molempia meidän pihan omenia, toinen on valkea kuulas ja toista en edes tiedä. Toisten omenoiden kuori hieman punertaa ja on hyvän makuinen. Poimimme tänä vuonna hilloa varten n. 5 kg omenoita ja valmista hilloa tuli 7 litraa. Meillä on tapana antaa hilloa eteenpäin, koska meillä ei ihan tuota määrää syödä vuodessa. 😀 Kunhan vain omenoita ei mene roskiin, olen tyytyväinen.

Let’s omppuhillo

Hillon tekoon tarvitsee:

2,5 kg omppuja (kuorimattomia)

1 kg hillosokeria

2 dl vettä

Sitruuna

Kanelitanko

Puhtaita ilmatiiviitä lasipurkkeja tai jos pakastat, niin pakastusrasioita.

Kaneli antaa hillolle hyvän maun

Alkuperäisessä ohjeessa ei ole kanelitankoa ja sitruunamehukin on valintakysymys, mutta mielestäni ne antaa hillolle hyvän maun, joten kannattaa käyttää niitä.

Ensimmäiseksi tapaan laittaa uunin päälle (100 astetta) ja laitan sinne lasipurkit kuumentumaan.

Olemme aikaisempina vuosina kuorineet omenat, koska meillä on ilmeisesti ollut ylimääräistä aikaa. Tänä vuonna kokeilimme vain poistaa siemenkodat omenoista ja kappas vaan, hillon teko muuttui paljon helpommaksi. Lohkoimme omenat neljään osaan ja laitoimme ne isoon vesiastiaan odottelemaan keittämistä. Vesi estää omenoita tummumasta, joten hillo pysyy kauniin värisenä.

Omenat kannattaa pitää vedessä niin ne ei tummu

Valmiit lohkot höyrytetään pehmeiksi pienessä määrässä vettä. Laitan yleensä jo tässä vaiheessa kanelitangon kattilaan, jotta siitä tarttuisi mahdollisimman paljon makua omenoihin. Pehmenneet omenat pyöräytän sosemyllyn läpi, jonka siivilään jää kuoren kovat osat. Tämän vaiheen voi myös tehdä sauvasekoittimella. Jos haluat tehdä samalla vauvalle sosetta, tai muuten vaan makeuttamatonta omenasosetta, voi tässä vaiheessa laittaa sosetta rasioihin. Omenasoseeseen kannattaa lorauttaa päälle sitruunamehua, ettei sose tummu.

Tämän kohdan voi tehdä myös sauvasekottimella

Valmis sose kannattaa punnita, sillä 2 kg:aan sosetta menee 1 kg hillosokeria. Meillä meni pikkuisen yli sen, joten pakastin sosetta ilman makeutusta. Soseen sekaan laitetaan 2 dl vettä, sitruunan mehu, kanelitanko ja hillosokeri ja sosetta keitetään n. 10 minuuttia. Ota kanelitanko pois ennen hillon purkittamista.

Soseen voi säilöä myös pakkaseen, kannattaa laittaa sekaan hieman sitruunaa

Taso kannattaa vuorata sanomalehdillä, sillä omenahillo on tahmaista ja lasipurkit kuumia. Ota lasipurkit uunista ja kaada sose varovasti purkkeihin. Tapaan keittää hillopurkkien tiivisteet varmuuden vuoksi, joten laitan ne purkkeihin kiinni vasta viimeisessä vaiheessa. En ole tutkinut, voisiko tiivisteet pitää purkeissa, kun ne ovat uunissa. Onko kenelläkään tietoa? Ole varovainen, kun laitat purkkeja kiinni, hillo on todella kuumaa. Jäähdytä hillopurkit, laita ne kylmään ja nautiskele. Meillä hillot ovat säilyneet hyvänä aina seuraavan sadon tuloon asti.

Omenasato purkissa

Loppuun vielä pieni pakastusvinkki! Jos aika ei riitä muuhun (tai olet jo hillonnut ja mehustanut ja ties mitä..) niin kannattaa omenat pilkkoa pieniksi ja pakastaa ne paloina. Laitoin hieman sokeria sekaan, myös sitruunamehua voisi käyttää. Pakastettu omena sopii erinomaisesti smoothieen tai jos keskellä talvea iskee omenapiirakan himo niin silloin on valmiita omppupaloja pakkasessa. Instagramissa minua seuraavat näkivätkin jo viime viikolla tämän vinkin. Minut löytää instagramista nimellä @ansuvilaakso.

Omenat voi pakastaa kuutioina

Makoisia omppuhetkiä!

Meidän pihan omenapuiden sato on poimintavalmista. En haluaisi heittää yhtään omenaa kompostiin, joten olen yrittänyt keksiä erilaisia säilömistapoja ompuille. Kuivatut omenalastut on meidän perheessä suurta herkkua ja kuivuri suriseekin tasaiseen tahtiin aina syksyisin. Ilmassa leijuu aina syksyisin ihana omenan ja kanelin tuoksu, kun kuivuri kuivaa omenia.

Omenat kuivurissa

Parhaat omenalastut tulee hieman kirpeistä valkeakuulaista (tässä vertailussa on mukana vaan meidän pihan omenat..). Omenat saisivat olla tiiviitä, jotta niissä säilyisi mehukkuus, vaikka ne kuivattaakin.

Omenat talteen

Meidän kuivuriin mahtuu kerrallaan noin 8 isoa omenaa. Leikkaan omenoista ensin kummankin päädyn pois, koska jos omenalastussa on liikaa kuorta ja vain vähän hedelmää, se kuivuu liikaa. Päätyjen poistamisen jälkeen otan omenaporalla keskiosan pois.

Poista omenista keskiosa ja päädyt

Siivutan omenan ohuiksi siivuiksi ja asettelen ne kuivurin ritilöille. Laitan ritilöiden alle sanomalehtiä, koska sirottelen omenoiden päälle hieman ceylon-kanelia makua antamaan. Apuna käytän teesiivilää, jotta kaneli levittyy tasaisesti. Kaneli voi olla ihan tavallista kanelia, me olemme siirtyneet käyttämään ceylon-kanelia, koska sitä saa antaa myös alle 1-vuotiaalle matalan kumariinipitoisuutensa ansiosta.

Sirottele päälle kanelia

Omenat kuivuvat kuivurissa noin vuorokaudessa ja säilyvät ilmatiiviissä purkeissa ainakin seuraavaan kesään asti. Ensimmäiset omenalastut syödään aina heti, mutta jossain vaiheessa täytyy ruveta laittamaan purkkeja piiloon, että herkkuja riittäisi vielä pitkälle talveen asti. Ennen kuivurin hankkimista kuivasin omenoita ihan vain naruun pujoteltuina. Omenoita voi kuivattaa myös uunissa tai esimerkiksi saunan jälkilämmössä. Näitä herkkuja kannattaa ehdottomasti kokeilla! Olen tehnyt omenoista myös hilloa, siitä lisää seuraavassa postauksessa!

Pikku apulaisellekin löytyi sopiva homma

Huomasitko, että Asevelikylässä on myös Facebookissa? Käyhän tykkäämässä. <3

Pitkästä aikaa minun teki mieli virkata jotain! Kälyni ihasteli meidän virkattuja mattoja ja hänellä oli toiveissa saada heidän uuteen kotiin samantapainen matto. Hän ei sitä suoraan minulta pyytänyt, joten tämä ei varsinaisesti ollut tilaustyö, joita en edes mielelläni tee. Tilaustöiden tekeminen maistuu puulta, eikä ne yleensä etene haluamaani tahtiin. Omasta halusta muille tehtyjä käsitöitä on enemmän kuin mukava tehdä! Siksi siis virkkuukoukku esiin ja hihat heilumaan.

Virkattu matto Virkkurin ohjeella, kude Paaposta

Tavallinen matonkude on aika raskasta virkata, joten etsiskelin sille vaihtoehtoa jonkun aikaa. Meidän matot olen virkannut Esteri-ontelokuteesta, mutta ajattelin tällä kertaa kokeilla jotain muuta. Paapon verkkokaupassa oli valmiiksi kerittyä trikookudetta mielestäni edulliseen hintaan, joten tilasin 3,9 kg rullallisen luonnonvalkoista kudetta. Tätä trikookudetta oli ihanan helppo virkata ja se tuntui kädessä pehmoiselta. Ihanaa kun jäi tuo kuteen selvittelyosio väliin ja sai vaan ruveta virkkaamaan!

Koukkua täytyy pitää erilailla kun virkkaa paksua kudetta

Välillä täytyi purkaa..

Malliksi valikoitui Molla Millsin Virkkurin pitsimatto. Malli on virkattu matonkuteesta ja valmiin maton halkaisija on 90 cm. Tila, mihin matto on tulossa, on kuitenkin aika iso ja kun minulla oli paljon kudetta vielä jäljellä siinä vaiheessa kun maton ohje loppui, päätin koittaa jatkaa virkkausta. Käytin mallissa olleita pitsikerroksia ja pylväskerroksia soveltaen.

Virkatun maton halkaisijaksi tuli 140 cm

Mallikertoja oli muutettava, koska matto alkoi kupruilemaan, jos oli liikaa silmukoita. Jouduin purkamaan muutamia kertoja, mutta lopulta sain maton nätisti suurennettua ja olin tyytyväinen lopputulokseen. Kuderullasta ei jäänyt jäljelle juuri mitään, joten maton painoksi tuli se 3,9 kg ja halkaisijaksi 140 cm. Matto virkkaantui yllättävän nopeasti eikä ranne kipeytynyt. Matosta tuli mielestäni kaunis ja myös maton saaja oli tyytyväinen. <3

Vihdoinkin on sadonkorjuun aika! Tänä vuonna se tuli hieman aikaisemmin, kuin yleensä, mutta olen jo muutaman viikon halunnut päästä säilömään pihan herkkuja. Meillä on pihalla punaviinimarjapensaita 7 kpl ja 2 kpl mustaviinimarjapensasta, joiden sato alkoi olla valmis korjattavaksi. Alkuviikosta keräsin muutaman litran punaherukoita pakkaseen, niitä käytämme sitten talven aikana esimerkiksi smoothiessa. Suurimmasta osasta marjoja keitän mehua. Teen aina sekamehua, johon käytän punaherukoita, mustaherukoita ja pihassamme kasvavia vadelmia. Marjojen määrät vaihtelevat joka vuosi, joten jokainen erä maistuu aina erilaiselta. Pääosassa on aina punaherukat, koska niitä meillä on ylivoimaisesti eniten.

Marjat mehuksi

Meidän punaviinimarjapensaissa oli viime vuonna joku tauti, ja jouduimme leikkaamaan pensaista ison osan pois. Totesimme, että on parempi leikata huonot pois ja saada seuraavana vuonna hieman pienempi sato, kuin antaa taudin levitä entisestään. Onneksi huonojen oksien poistaminen auttoi, koska marjat olivat isoja ja tauti oli kokonaan poissa! Tänä vuonna saimme kaikki marjat talteen, on inhottava joutua heittämään mitään pois.

Kerään pelkät marjat puskista ja jätän varvut paikoilleen

Olemme asuneet Asevelikylässä nyt 4 vuotta, joten tämä on neljäs kerta, kun teen mehua. Kaksi ensimmäistä kertaa minulla oli äitini apuna, mutta nyt olen onnistunut keittelemään sitä itsekin. Minulla on käytössä isovanhempieni vanha mehu-maija, johon mahtuu 9 litraa marjaa. Tänä vuonna tein mehua noin 8 litrasta marjaa: 7 litraa punaisia viinimarjoja, 7 dl vadelmia ja 3 dl mustia viinimarjoja. Käytän mehun säilöntään sokeria ja pullotan kuuman mehun kuumiin pulloihin, jolloin en tarvitse muita säilöntäaineita. Tapoja on varmasti yhtä monta, kuin on mehun tekijääkin, mutta tämä tapa on mielestäni helppo tapa tehdä mehua.

Ohjeet mehun tekoon:

Tarvitset: Mehustimen, ison kattilan, sokeria, patakintaat, lasipulloja, pullonkorkkeja, litran mitan, veitsen, kangaspaloja, sanomalehtiä

Vanhoista verhoista leikatut kangassuikaleet ovat hyvä apu mehunteossa

Laita ensimmäisenä uuni 100 asteeseen. Laita uuniin puhtaat lasipullot kuumenemaan. Anna pullojen olla uunissa vähintään tunnin verran.

Kuumenna mehupullot 100 asteisessa uunissa

Täytä mehustimen alin kerros vedellä. Laitan sinne yleensä kuumaa vettä, niin kiehuminen alkaa nopeammin. Tarkkaile veden määrää koko mehun keiton ajan, vesi ei saa päästä loppumaan.

Punaisia ja mustia viinimarjoja sekä vadelmaa mehuun

Kaada marjat mehu-maijaan ja aseta iso kattila tuolille/jakkaralle letkun alapuolelle, mihin mehu saa rauhassa valua. Anna mehun valua noin tunnin verran tai kunnes letkusta valuu mehua enää tippoina. Minä valutin mehua tällä kertaa 45 minuuttia. Marjoja voi välillä käydä sekoittelemassa. Kun kurkkaat alimpaan kerrokseen, muista sulkea mehuletku puristimella, ettet saa kuumaa mehua päällesi. Kun mehu on valunut, kallista varovasti kahta ylintä kerrosta, keskikerrokseen jää mehua, jonka saat kattilaan kallistamalla. Varovaisuutta myöskin tässä kohdassa, ettei kuuma mehu roisku joka puolelle.

Mehu-maija

Mehu-maijan voi nyt laittaa syrjään ja nostaa liedelle kattilan, missä mehu on. Lisää mehuun sokeria 2 dl/litra. Kiehauta mehu. Me poimimme marjat aina ilman varpuja, joten meillä ei ole mehussa roskaa, eikä mehun pintaan tule vaahtoa. Jos sitä kuitenkin tulee, kuori se lusikalla tässä vaiheessa pois.

Laita pullonkorkit kattilaan ja kiehauta ne. Nosta muutama pullo kerrallaan sanomalehdellä vuoratun pöydän päälle. Varo koskemasta mehupullojen suuhun, että ne pysyy steriilinä.

Keitä korkkeja kiehuvassa vedessä

Kaada kattilasta mehua esimerkiksi litran mittaan. Kiedo kangaspala (leikkasin näitä soiroja vanhoista verhoista) pullonkaulan ympärille ja kaada varovasti mehua kallistettuun pulloon. Tapaan pitää tässä vaiheessa patakinnasta siinä kädessä, millä pidän mehupullosta kiinni. Tämä ei ole välttämätöntä, mutta minä en kestä kuumaa niin hyvin, niin tämä on miellyttävämpi vaihtoehto. Kangaspalasta täytyy pitää tiukasti kiinni, koska pullotettava mehu on tulikuumaa. Älä siis päästä irti pullosta. Kun pullo on melkein täynnä, nosta se pystyyn ja kaada täyteen. Pintaan tulevat kuplat kaavin yleensä veitsellä pois.

Kaada kuuma mehu kuumaan pulloon niin et tarvitse säilöntäainetta.

Kuori veitsellä vaahdot pois

Ota haarukalla pullonkorkki vedestä ja aseta se varovasti pullon päälle. Minulla on niin sopivat pullonkorkit, että ne saa pullon suulle vain painamalla. Tässäkin täytyy muistaa, ettei koske korkin sisäpuolelle.

Aseta korkki pullon päälle, muista olla varovainen!

Pyyhi mehupullot rätillä puhtaaksi ja nosta jäähtymään. Kun mehu on kylmää, laita se jääkaappiin. Mehu säilyy kylmässä ainakin seuraavaan kesään.

Pyyhi pullo puhtaaksi ja laita jäähtymään

Sekamehua oman pihan marjoista