Olen tämän kesän aikana joutunut himmailemaan juoksuharrastukseni kanssa, koska kantapää on vaivannut oikeastaan keväästä saakka. Olenkin valinnut lenkkini tarkkaan ja hartaasti, käynyt vain silloin tällöin nautiskelemassa polkujuoksusta jollain ihanalla paikalla. Ajattelin tähän listata hyviä lenkkejä polkujuoksuun ja ainakin omat lempipolut ovat tässä listassa näkyvillä. Kaikkia Vaasan seudun polkuja en ole (vielä) kiertänyt, joten jos jollakulla on tiedossa erinomainen lenkkipaikka ja haluaa jakaa sen, laitahan viestiä kommenttiboxiin tai instagramiin! Minut löytää sieltäkin nimellä @asevelikylassa

Useimmiten käyn juoksemassa Degerträskin maastossa, Degerträsk on pikkuinen järvi Alskatintien ja Hongikontien välimaastossa. Sinne taitaa päästä myös Svartholmsvägenin kautta, mutta tässä asiassa en ole ollenkaan varma. Lenkeillä näkee, kuinka autoja on pysäköity polun viereen, mutta itse lähden juoksemaan aina Hongikontien päästä. Maasto on kaunista, löytyy metsää, järvimaisemaa ja suota. Lenkin varrella kukkivat suopursut antavat ihanaa tuoksua kesäisille lenkeille. Pidän tästä paikasta eniten, koska paikka on upea minä vuodenaikana tahansa. Tämä kirjoittaminen saakin minut haluamaan näihin maisemiin, vaikka tällä hetkellä en pystyisikään juosta.

Syy jalkani tämän hetkiseen arkuuteen löytyy viime viikonlopun lenkistä, kun taas tauon jälkeen kävimme mieheni kanssa lenkillä. Juoksimme pitkästä aikaa Iskmo-Jungsundin vaellusreitillä, joka on noin 12 km pitkä. Retkeilynäkökulmasta olenkin kirjoittanut aiemmin ja tästä postauksesta löytyy hyvät vinkit taukopaikoille! Lähdimme lenkille reitin alkupäästä, Jungsundin jalkapallokentän vierestä. Metsä on ihana, mahtavin tämä reitti on ollut kiertää keväällä, kun pienet fladat olivat vielä jäisiä. Jäin miettimään, että miltähän näyttäisi tämä reitti ruska-aikaan.. Se täytyy selvittää! Edelliseen postaukseeni reitistä täytyy tehdä yksi muutos, kun reitti Hallonnäsistä Björnhällsfladalle oli muuttunut radikaalisti, kun alueella on tehty avohakkuuta. Itse en tälle lenkille enää maisemien takia lähtisi, ehkä puolukan perässä voisin tämän kulkea. Muilta osin reitti on edelleen ihana!

Keväällä kävimme juoksemassa Kuniledenillä, myöskin noin 12 km pitkän reitin. Tältäkin alueelta löytyy lyhyempiä reittejä, mutta niitä emme ole lasten kanssa vielä kiertäneet, joten retkipostaus tulee luultavasti ensivuonna, ellemme vielä lähde sinne ruskaretkelle. Jos jollain reitillä on ollut kauniita paikkoja, niin täällä. Polku kulkee pitkin kalliota pitkän matkaa ja jäkälämattoja on joka puolella. Harmi vain, että osa lenkistä oli hakkuiden jäljiltä risukkoa eikä kivasta tai helppokulkuisesta polusta ollut tietoakaan. Alueella oli kuitenkin mielenkiintoisia paikkoja, kuten luolia ja louhos, joten kyllä täällä täytyy lasten kanssa käydä jonkunlaisella retkellä!

Öjbergetin luontopolku oli myöskin uusi tuttavuus, tämä polku on aika lyhyt, vain 2,5 km. Tämän kun juoksee pari kertaa ja käy vielä nousemassa portaat niin kyllähän siinä itsensä saa vedettyä piippuun. Koska ollaan Vaasan korkeimmalla kohdalla, löytyy reitiltäkin korkeuseroja. Maasto on täälläkin kaunista ja joissain kohdissa voisi luulla olevansa rakka-kivikkoisella tunturilla. Upeita kallioita ja muutama kelopuu sai ainakin minut kuvittelemaan itseni juoksemaan Äkäslompolon lempparipoluilla. Täältä löytyy taukopaikka, mutta nuotiopaikkaa ei retitillä ole. Tämäkin on retki-listalla, jos sen jälkeen sitten kirjoittelen tarkempaa infoa retkinäkökulmasta. Öjbergillä voi toki juosta latupohjaakin pitkin, mutta me juoksemme mielellämme polkuja pitkin, siksi reitiksi valikoitui luontopolku.

Hyvä polku aloittelevalle polkujuoksijalle on Pilvilammen luontopolku. Se on noin 3 kilometriä pitkä ja helppokulkuinen. Polku päättyy hiekkatiehen, joka vie Närvänmutkan taukopaikalle. Siellä on muuten uusi hieno grillikatos, johon mahtuu useampikin grillailija! Pilvilammelta löytyy pitkät pätkät polkuja muutenkin, mieheni otti alkukesästä osaa NUTS-virtuaalikisaan ja juoksi ristiin rastiin polkuja Pilvilammella 34 kilometrin verran.

Öjenin luontopolku Sundomin sillan jälkeen on keskustassa asuville lähin luontopolku. Öjenin reitti on noin 4,5 km pitkä ja siellä on hienoa vanhaa metsää, minkä läpi polku kulkee. Täällä olemme olleet perheen kanssa useasti ja täältä löytyy postaus reitistä! Jos haluaa nopeasti metsäpoluille juoksemaan, on Öjen siihen erinomainen vaihtoehto.

Ensi kesää ajatellen olemme katsoneet, että Sommarössä menee noin 7 kilometrin mittainen reitti linnakealueelta Sommarösundin uimarannalle. Se reitti houkuttelisi kovasti! Sommaröhön lähtö on kuitenkin vähän isompi juttu, on sinne kuitenkin matkaa jonkun verran meiltä Asevelikylästä. Alue on kuitenkin todella kaunista ja siellä saisi varmasti hieman pidemmänkin lenkin tehtyä, jos kiertää polkuja Sommarön linnakealueella. Täällä olemme käyneet kesän aikana useastikin, retkeilykohteet meren rannassa ovat meidän mielestä kaikista houkuttelevimpia.

Nämä polut ovat ne yleisimmät, millä me käymme juoksemassa. Eihän näihin maastoihin kyllästy, mutta olisi tosiaan kiva kuulla muistakin juoksureiteistä tässä lähistöllä! Syksy on oikein erinomainen aika käydä metsässä juoksemassa kun ilmassa on ihanaa syksyn kirpeyttä ja ilma on raikas. Ihanaa syksyn alkua!

Meidän perheen retkeilyharrastus on saanut uuden sivumausteen, kun retkillä etsimme Geokätköjä! Tämä sai alkunsa siitä, kun meidän perhepartiossa yhtenä etätehtävänä oli tutustua geokätköilyn maailmaan. Minun oli pitänyt koittaa kätköilyä jo monta vuotta, mutten koskaan ollut saanut aikaiseksi. Etätehtävää varten jouduin etsimään tietoa kätköilyn aloittamisesta sekä tietysti testaamaan sitä, että voisin ohjeistaa muitakin.

Suomen ladun sivuilta löytyi vinkkejä kätköilyn aloittamiseen, sieltä voi kurkkia lisää. Ladun sivuilta löytyy myös ohjeet vastuulliseen geokätköilyyn, jotka on hyvä lukea. Minä lähestyin tätä asiaa kuitenkin niin, että voisimme koko perheellä kätköillä, joten latasin pelkästään Geocaching-nimisen sovelluksen ja rekisteröidyin sinne. Sovellus ohjaa eteenpäin ja opastaa käytössä. Muuta ei oikeastaan tarvittu, joten kohti ensimmäistä kätköä. Koska kyseessä on aloittelijan harrastus, tyydymme aluksi ilmaisversioon, jossa kaikkia kätköjä ei pääse löytämään. Tähän mennessä se on riittänyt hyvin, mutta eiköhän se jossain vaiheessa täydy päivittää!

Kävimme keväällä toisen perhepartio-ohjaajan ja meidän lasten kanssa Vaasan Pilvilammella ensimmäisellä kätköreissulla ja jo ensimmäisen kätkön kohdalla mieleni teki luovuttaa, koska ”eihän täältä nyt mitään löydy”.. Todellisuudessa olin seisonut juuri oikeassa kohdassa, mutta en ollut viitsinyt kyykistyä ja vilkuilla joka suuntaan.. Onneksi jälleen kerran mieheni, joka on varusteltu hieman suuremmalla kärsivällisyydellä kuin allekirjoittanut, löysi kätkön (helposti) ja annoimme mahdollisuuden vielä toiselle kätkölle. Pilvilammella näytti riittävän kätköjä, joten sinne vaan!

Puhelimella katsottaessa sijainti ei välttämättä ole metrin tarkkuudella, mutta aika nopeasti oppii katsomaan pienistä koloista tai puun oksilta. Lapset ovat näppäriä kätkönetsijöitä, koska katsovat maailmaa hieman eri näkövinkkelistä, kuin me aikuiset. Lasten suureksi riemuksi osassa kätköjä saattaa olla jonkunlainen vaihtari, eli lelu tai joku muu esine, jonka saa ottaa mukaansa, jos on jotain laittaa tilalle. Tällä hetkellä kuskataan mukana pientä eläinhahmoa, jonka voi luovuttaa kätköön. Lapsille tämä tuo ekstra jännitystä kätkön etsimiseen!

Olemme nyt muutamallakin retkellä etsineet kätköjä ja vain yksi on jäänyt löytämättä! Se kyllä kieltämättä jäi kaivelemaan, joten täytynee suunnataa uudestaan Herrgårdsledenille etsimään tuo kätkö. Iskmo-Jungsundin vaellusreitillä näytti olevan monta kätköä ja käydessämme Äkäslompolossa kesälomareissulla etsimme kätköjä vaellusreittien varrelta! Tämä on siitä kiva harrastus, että lähes joka luontokohteessa on kätkö, joten voi lähteä varta vasten etsimään niitä, tai sitten samalla, kun retkeilee niin kokeilee onneaan. Kaupunkimiljöössäkin on monia kätköjä mutta niitä emme ole vielä etsineet. Tämäkin taitaa olla sellainen harrastus joka vie mennessään!

Sesongeista maukkain on juuri käynnissä ja siitäkös olen täpinöissäni! Jääkaappi ja pakastin täyttyy herkuista ja lautasella on harva se päivä uusia perunoita omasta maasta. Viikonloppuna kävimme sienestämässä, marjat on mehustettuna ja omenat hurisee kuivurissa, tämä on ehdottomasti ihaninta aikaa, vaikka hommaa onkin paljon. Keväällä kirjoittelin meidän uuden kasvimaan perustamisesta ja nyt on tulosten aika. Mikä onnistui ja mikä meni pieleen..?

Perunastahan se silloin lähti ja niitä onkin riittänyt! Myös pieniruokainen tyttäremme on saattanut tämän kesän aikana lämmetä potuille, onhan niitä tosiaan ollut useaan otteeseen tarjolla.. Viime viikolla nostimme joulua varten perunoita, jotka nopean ryöppäyksen kautta pistin pakkaseen odottelemaan herkkuateriaa sitten 5 kuukauden päästä.. Perunoiden lisäksi kylvimme samaan maahan porkkanaa, punajuurta ja herneitä. No, herneet eivät lähteneet ollenkaan, joten ne luokitellaan totaaliseksi epäonnistumiseksi. Porkkanoiden kohdalla luulin käyvän samoin, koska niitä nousi aika harvakseltaan. Yllätyksekseni kuitenkin ne, jotka nousivat, kehittyivätkin aikamoisiksi jättiläisiksi ja saimme sentään nauttia muutamaan otteeseen niistä. Yhden satsin porkkanan naatteja surauttelin pestoksi! Oli erinomaista, sen reseptin löysin Lähiömutsin blogista! Toinen yllätys oli punajuuret, jotka ensimmäistä kertaa pystyn laskemaan onnistuneiksi. Meidän punajuuret ovat aikaisemmin olleet sellaista pingispallon kokoluokkaa, mutta nyt saimme kerätä maasta tennispallon kokoisia juureksia.

Samassa siirtovimmassa siirsimme myös istutuslaatikot hieman kivemmalle paikalle, jossa myös olisi enemmän auringonvaloa kasveille. Ensimmäinen satsi yrttejä meni pipariksi, mutta onneksi niitä on voinut kylvää uusia pitkin kesää. Kesäkurpitsan taimet sen sijaan nauttivat uudesta paikasta ja olemmekin saaneet nauttia useasta kesäkurpistasta pitkin kesää! Harmillisesti kesäkurpitsa on yksi lasten inhokeista, mutta ainakin ovat tottuneet maistelemaan sitä eri muodoissa.. Vielä on muutama jättiyksilö odottamassa ruuaksi päätymistä. Kolmannessa laatikossa kasvaa papuja, joiden satokausi on nyt erinomaisessa vauhdissa. Pavut ja kesäkurpitsa pääsevät kyllä ensivuonnakin kasvatus-listalle!

Viljelysten lisäksi pihassamme on omenapuita, joiden sato alkaa pian olla parhaimmillaan. Ensi viikolla on aikomus keittää ompuista hillo ja kuivuri saa surista tulevat viikot niin, että saamme omppulastuja herkuteltavaksi. Luumujen sato on tänä vuonna heikompi, mikä ei ole ihme, sillä puumme notkahti viime vuonna mahtavan sadon painosta. Ehkä tänä vuonna saamme kaiken syödyksi.. Viinimarjat keittelin ihan äskettäin mehuiksi ja vadelmapuskat tuottavat uskollisesti marjoja poimittavaksi.

Nautin niin kovasti tästä oman pihan sadosta, että haluaisin vain kerätä ja säilöä koko ajan jotain! Samalla suunnittelen, mitä kaikkea voisimme ensi vuonna istuttaa kasvimaalle ja viljelylaatikoihin. Sipuli ja joku kaali olisi kiva, ehkä lehtikaali tai parsakaali.. Onneksi kohta on puolukka-aika niin saa taas lähteä metsään uusien herkkujen perässä!

Olemme retkeilleet kuluvan vuoden aikana enemmän, kuin aikaisempina vuosina, mutta emme silti ole kiertäneet Svedjehamnissa sijaitsevaa luontopolkua kertaakaan. Tarkemmin ajateltuna, emme ole kiertäneet sitä ollenkaan perheenä! Olemme käyneet usein Svedjehamnissa, mutta itse luontopolulla olen käynyt viimeksi polttareissani vuonna 2014. Nyt luontopolkua uudistetaan, sinne ollaan pystyttämässä opastetauluja, sekä muuta katseltavaa ihanan luonnon lisäksi. Kvarken World Heritage pyysi sosiaalisessa mediassa lapsiperheiltä apua luontopolun testaamiseen ja kappas, olimme oikein sopiva kohderyhmä tällaiselle toiminnalle. Hurautimme maanantaina iltaretkelle maailmanperintöalueelle uuden elämyksen (lapset eväiden) perässä.

Björköbyn Svedjehamniin ajaa Asevelikylästä noin 40 minuuttia ja jo satama itsessään on ihastuttava näky punaisine venevajoineen ja kahviloineen. Saltkaret-näkötornille on parkkipaikalta vain 800 metrin matka ja reitti sinne on esteetön, eli vaunujen kanssa pääsee hyvin tähän asti. Näkötornin vieressä on nuotiopaikka sekä käymälät, joten jo tämä riittää hyvin retkeksi. Olen kirjoitellut tästä aikaisemminkin, sen postaus löytyy täältä. Itse Bodvattnet runt-reitti on n. 4 kilometrin mittainen ja suurin syy siihen, miksi emme ole sitä aiemmin kiertäneet. Kohta 5-vuotiaamme on kuitenkin tänä kesänä kävellyt ennätyspitkiä matkoja (menemme yleensä kilometri/ikävuosi tahtia), joten miksikäs ei tämä onnistuisi. Tiedossa oli lisäksi tehtäviä ja havainnoitavaa, joka auttoi mielenkiinnon säilymiseen. Pienempi retkeilijöistä huijattiin jossain vaiheessa kantorinkan kyytiin, vaikka hänkin olisi varmasti päättäväisyydellään kävellyt maaliin asti.

Saimme käteemme kartan ja nipullisen kysymyksiä, joihin piti vastata opasteen kohdalla. Reitti valmistunee syksyn aikana, joten jos joku kirjoittamani ei pidä paikkansa, on jokin matkan varrella muuttunut paremmaksi. Testattavana meillä oli 12 eri opastetta/kylttiä, joista ainakin tällä hetkellä viisi (tai kuusi) osui esteettömälle reitille. Opasteissa oli mielenkiintoista tekstiä alueen luonnosta ja eläimistöstä, sekä siitä, miksi alue on nykyisenlainen. Mahtavaa nähdä konkreettisesti paikan päällä, miten paljon maa on kohonnut tai miten paljon se tulee vielä kohoamaan. Luulin tietäväni paljon maailmanperintöalueesta ja miksi alue on niin erityinen, mutta tuolla kierroksella tulikin paljon uutta tietoa! Suurimman vaikutuksen minuun teki kierroksen loppupäässä olevat maisemat, missä näkyi laiduntava karja, niittyjä, vanhoja latoja, meri ja näkötorni siinsi kaukana. Tällaista maisemaa ei näe käymällä pelkästään näkötornilla, joten kannattaa ehdottomasti kiertää koko lenkki.

Meillä meni aikaa noin 2 tuntia tähän, mutta meillä olikin paljon pohdittavaa matkan varrella. Lapsilla ei olisi mielenkiinto pysynyt näin hyvin yllä, jos ei olisi ollut etsittävää vähän siellä sun täällä. Odotan kovasti reitin valmistumista niin päästään katsomaan, kuinka hieno siitä loppujen lopuksi tulee. Kyltit eivät ole vielä tässä vaiheessa lopullisessa muodossaan, niistä tehdään kestävämmät, jotta ne pysyvät hyvässä kunnossa armottomassa merisäässä. Käykää ihmeessä kiertämässä tämä lenkki ja ottakaa myös Kvarken World Heritage seurantaan Instagramissa, sieltä näkyy varmasti polun valmistuminen. Hauskoja retkiä!

Aloitimme koko perheen voimin perhepartion Mustasaaren Ahjopartiossa viime syksynä. Olin kauan halunnut takaisin partiotoimintaan mukaan ja onnekseni naapurustossa asuu samanhenkistä porukkaa. Yhden äitikaverin kanssa selviteteltiin vaihtoehtoja, miten lähtisimme taas partioon mukaan. Paljoakaan vaihtoehtoja ei ollut, joten mietimme että voisimmehan me itse vetää partioryhmää! Koska meillä molemmilla on tyttöjä ja poikia, halusimme lähteä mukaan Ahjopartion toimintaan, joka on sekalippukunta. Olen itse Vaasan Partiotyttöjä, joten pieneltä takinkäännöltähän tämä tuntui, mutta ainakin tässä vaiheessa näin on hyvä.

Perhepartiotoimintaan lähti mukavasti perheitä mukaan, ja hienosti osallistuivat mukaan myös etäpartiotoimintaan, jota jatkoimme koko kevään Whatsappin välityksellä. Toiminnan alkuvaiheessa mietimme mahdollisuutta yön yli-retkelle ja kun kaikki olivat edelleen sitä mieltä, että sellaiselle lähdetään, niin täytyihän sellainen toteuttaa!

Kohteeksi halusimme sellaisen paikan, joten onne on lyhyt kävellä autolta, koska kantamuksia oli paljon. Trangiat, juomavedet ja ruuat hoidimme lippukunnan puolelta paikalle, teltat ja patjoja onnistuimme lainaamalla saamaan tarpeeksi. Partio on pienen budjetin harrastus, emmekä halunneet velvoittaa ketään hankkimaan esimerkiksi rinkkoja, joka ei ole mikään halvin satsaus (vaikka tarpeellinen onkin, jos retkeilee enemmän maastossa). Aikamme pohdittua erilaisia vaihtoehtoja, valitsimme leiripaikaksi Vargiksen autiotuvan pihapiirin Mustasaaren Panikessa. Meiltä Asevelikylästä ajaa sinne noin 50 minuuttia, joten tarpeen vaatiessa voisi ajaa vaikka yöksi kotiin ja kaatosateesta sattuessa voisi autiotuvassa pitää majaa. Yöpyminen 4 perheen voimin tällaisessa tuvassa olisi ollut varsin mielenkiintoinen kokemus, joka onneksi jäi kokematta..

Vargiksen autiotupa on vanha venevaja ja paikan ylläpitoa hoitaa metsähallitus. Paikalta löytyy käymälä, laavu sekä polttopuita! Vargiksen rannassa on uusi laituri ja ohitse menee yllättävän vilkas veneväylä. Tämä paikka olisi mainio pysähdyspaikka vaikka kanoottiretkellä. Autot jätettiin parinsadan metrin päähän pihapiiristä olevalle parkkipaikalle. Alueella on myös alle kilometrin pituinen luontopolku, jonka kuljimme leirin loputtua. Reitin varrelta löytyi hyviä mustikka-apajia sekä suureksi riemukseni myös kanttarelleja!

Partioretki sujui oikein mallikkaasti, meillä oli mukavasti ohjelmaa ja sopivasti ruokaa mukana. Pidimme rastina lajitunnistusta ja lapset saivatkin tehtäväkseen poimia mustikoita aamupuuroihinsa. Toisena rastina meillä oli ensiapu, jossa piti hoivata loukkaantuneita unikavereita. Iltanuotio oli mukavan leppoinen, jaoimme perhepartiolaisille ensimmäisen vuoden Orava-merkit, lauloimme nuotiolaulun ja leikimme pantomiimiä. Telttoihin yritetttiin ryömiä vasta, kun lapset olisivat tarpeeksi väsyneitä, mutta silti unen tulo kesti lähes kaikilla. Taisimme me aikuisetkin olla valmista kauraa, sillä kauaa emme mekään viihtyneet enää ylhäällä, vaikka olikin hieno ilta. Aamupalan jälkeen purkasimme leirin ja lounaan jälkeen retki olikin paketissa. Oli todella onnistunut retki ja oma tavoitteeni oli innostaa perheitä lähtemään omatoimisesti retkelle, toivottavasti muutkin saivat tästä retkestä hieman kipinää telttailulle! Kotimatka oli sen verran pitkä (tai sopiva), että jälkikasvu takapenkillä oli hyvin hiljaista koko kotimatkan.

Olemme joka kesä käyneet telttailemalla perheen kesken jossain Vaasan lähistöllä olevassa kansallispuistossa, Vuosi sitten olimme Seitsemisessä ja sitä edellisenä vuonna Lauhanvuorella. Tämän epätavallisen kevään aikana meidän perheen lähiretkeily on lisääntynyt ja tietoomme on tullut paljon uusia paikkoja. Tämän kesän retki suuntautui Pietarsaaressa sijaitsevaan Fäbodaan, johon on Vaasasta vain tunnin ajomatka.

Ennen Fäbodaan menoa kävimme kiertämässä muutaman Pietarsaarelaisen kirpputorin. Niitä oli useampikin, mutta matkaseura oli kovasti malttamaton, joten kahden kirpparin jälkeen suuntasimme retkipaikalle. Fäbodaan on Pietarsaaren keskustassa noin 10 kilometriä. Alueella camping-alue, kahvila, sekä kolme hienoa hiekkarantaa. Päivä oli tuulinen, mutta ihmisiä oli silti paljon liikkeellä. Nautimme retken alkuun kahvit ja munkit kahvilan viereisellä kallioilla ja kiersimme pienen, noin 200 m pitkän esteettömän luontopolun. Pikkuisen välipalan jälkeen haimme autosta rinkat ja reput ja lähdimme luontopolulle ja telttapaikan metsästykseen.

Luontopolku alkaa Pikkuhiekka-nimisen uimarannan jälkeen ja mutkittelee leveänä ja helppokulkuisena metsän keskellä. Pikkuhiekalla on grillausmahdollisuus ja käymälä, kahvilan luona vesivessat! Pian uimarannan jälkeen tuleekin jo ihanat kalliorannat ja niemen kärki, mistä avautuu ihanat näköalat merelle ja rannoille. Kävelimme kokonaisuudessaan noin kilometrin verran, kunnes löytyi teltalle täydellinen paikka. Telttapaikkamme oli lähellä varsinaista polkua, mutta kuitenkin hieman suojassa katseilta. Meillä oli ihana oma yksityisranta ja mahtavat kalliot, missä katselimme illalla auringonlaskua. Kävelimme rantakallioita pitkin Isohiekka-nimiselle rannalle, joka on leveä ja matala, lapsille erinomainen uimapaikka. Kävin itsekin tässä uimassa, hiekkapohja oli ihanan pehmoinen jalkojen alla. Uinnin jälkeen kävimme etsimässä muutaman geokätkön, joita on alueella tosi paljon!

Illalla lapset vakuuttelivat olevansa väsyneitä ja halusivat aikaisin telttaan nukkumaan. Arvelin, että tämä ei ehkä pidä paikkansa, koska oltiin tuntia normaalia aikaisemmassa, mutta mentiin kuitenkin telttaan lukemaan iltasatua. Puolentoista tunnin hömppäilyn ja höpinän jälkeen luovutin ja jätin lapset keskenään hakemaan unta ja menin istuskelemaan kalliolle mieheni seuraan, joka oli tällä välin käynyt juoksulenkillä. Lapset nukahtavat kotonakin ilman aikuista ja olin 5 metrin päässä, joten kuulisin kaiken touhailun.. Jälkikasvu painui untenmaille vasta myöhään, joten ensikerralla vietämme vielä iltaa ulkona, emmekä mene turhaan pyörimään telttaan.. Yö meni kuitenkin ihanan rauhallisesti, muutaman kerran heräilin tarkistamaan lapsukaisten lämpötiloja (turhaan). Vaikka on kesä, nukuimme kaikki merinokerrastoilla, jotka ovat erittäin mukavat päällä, eivätkä hiosta ja tarpeen tullen lämmittävät mukavasti.

Aamulla sadetutka näytti ukkosrintaman lähestymistä, joten kun keittelin aamupuuroa, mieheni pisti leiriä kasaan. Tämä oli ensimmäinen kerta lasten kanssa telttaillessa, kun molemmat aikuiset pystyvät puuhastelemaan samaan aikaan. Aiempina kesinä olen joko kantanut vauvaa tai vahtinut touhukasta taaperoa. Oli mukavaa itsekin tehdä jotain muutakin leirissä!

Sillä välin, kun teimme ruokaa tai laitoimme leiriä pystyyn/kasaan, saivat lapset viihdyttää itseään. He kiipeilivät kivillä, keinuivat riippumatossa tai keräilivät mustikoita parempiin suihin. He myös auttoivat askareissa, kumpikin hoiti oman reppunsa (yökkärit ja unilelut) ja kovasti halusivat tiskata ja olla muutenkin apuna. Kaikkeen he saavat osallistua, jos hommat vain sujuu turvallisesti. Pikkusisko on vasta 2 ja puoli vuotias, joten hänen ei tarvitsisi kantaa omia varusteitaan saatika kävellä, jos hän ei jaksaisi. Hänet on kuitenkin varustettu aikamoisella päättäväisyydellä ja sinnikkyydellä, joten ei siihen sitten ole vastaan sanomista.. Kotimatkalla jalat väsähtivät, joten neiti pääsi sylikyydillä osan matkaa. Kotimatkalla ukkonen ei kaikeksi onneksi ehtinyt päällemme ja säästyimme sadekuurolta. Lapset olisivat halunneet vielä jäädä toiseksikin yöksi ja se olisi ollutkin mukavaa, mutta maanantaina oli taas työpäivä miehelläni, joten nokka kotia kohti ja suunnittelemaan uusia seikkailuja!

Kaupallinen yhteistyö Kolme Cosmeticsin kanssa

Palashampoot ja -saippuat ovat tulleet meidän perheeseen jäädäkseen. Kokeilin ensimmäistä kertaa palashampoota ehkä nelisen vuotta sitten ja ensikokemukset tästä ei olleet niin mairittelevat.. Hiukset tuntuivat tahmaisilta ja harja oli täynnä töhnää ja hiukset piti pestä joka päivä, jos halusi niistä puhtaan tuntuiset. Nykyään pesen hiukset 2-4 päivän välein ja hiukseni eivät ole koskaan olleet näin hyvässä kunnossa! Tähän vaikuttaa varmasti moni tekijä, esimerkiksi se, etten ole värjännyt hiuksiani ainakaan kolmeen vuoteen, mutta kuitenkin. Teollisten shampoiden ja hoitoaineen poisjättäminen on antaneet hiuksilleni enemmän rakennetta ja niitä on nykyään kivempi laittaa, kun hiukset eivät enää ole niin lasimaiset! Sain kotimaiselta pienyrittäjältä, Kolme Cosmeticsilta, kokeiluun hänen valikoimistaan shampoon ja saippuoita ja ne ovat olleet aivan ihania!

Sain kokeiluun Sensitive sarjan shampoon, saippuan, sekä kasvosaippuan, jotka ovat hajusteettomia ja sisältävät kauraa sekä hunajaa. Tämä tuoteryhmä sopii myös koko perheelle! Meillä ei lasten hiuksia vielä pestä shampoilla (paitsi kloorivedessä uinnin jälkeen), mutta saippuaa he käyttävät ahkerasti. Sensitive sarjan shampoo on Kolme Cosmeticsin kosteuttavin shampoo ja sopii herkällekin päänahalle. Olen testannut nyt tätä shampoota kolmisen viikkoa niin, että välillä olen käyttänyt pelkää shampoota ja välillä testannut sitä hapanhuuhtelun kanssa. Kun hiusten pesun viimeistelee hapanhuuhtelulla, lähtee hiuksista viimeisetkin saippuajäämät ja se tasapainottaa päänahan pH:ta ja se tuo kiiltoa, siveyttä ja käsiteltävyyttä. Hapanhuuhteluun olen käyttänyt omenaviinietikkaa ja vettä. Laitan valmiiksi pieneen lasipulloon (vanha smoothiepullo) 2 rkl etikkaa ja suihkun yhteydessä lisään sinne 2 dl vettä. Kaadan huuhtelun päähäni ja annan hetken vaikuttaa. Lopuksi huuhtelen ne kunnolla pois. Etikka saattaa hieman tuoksahtaa märkänä, mutta kuivissa hiuksissa sitä ei enää haista.

Palasaippua sisältää myös kauramaitoa ja hunajaa. Tämä saippua oli minulle tuttu jo aiemmin, testasin sitä vuosi sitten ja teinkin siitä blogipostauksen, jonka pääset lukemaan täältä! Uuden vivahteen tämä saippua sai, kun hankin Geisha Shaverin, koska Original palasaippua Sensitive toimii erinomaisesti sheivauksessa. Palasaippuat kannattaa säilyttää niin, että ne pääsevät kuivumaan kunnolla, että ne säilyisivät kauemmin. Minä kuivatan saippuat luffa-sienen päällä (mitä muuten saa myös Kolme Cosmeticsilta), siinä ne kuivuvat hyvin.

Viimeinen tuote, mitä olen testannut on Sensitive-sarjan kasvosaippua. Tuote, mikä on yllättänyt minut eniten! En olisi uskonut, että tulen koskaan pesemään kasvoni palasaippualla, koska mielleyhtymä saippualla pesuun aiheuttaa tälläkin hetkellä kiristelyä kasvoissani. Toisin kuitenkin kävi, naamaa ei kiristä ja ihoni tuntuu pehmeältä! Kaura rauhoittaa ihoa ja tämä tuote sopii myös herkälle ja atooppiselle iholle. Saippuan mukana tulee bambuinen pesulappu, jota käyttämällä saa parhaimman tuloksen. Froteinen puoli kuorii kasvoja ja pehmeä puoli sopii hyvin meikin poistoon.

Kaikki nämä tuotteet valmistetaan käsityönä kotimaassa ja ne myös pakataan ympäristöystävällisesti. Kolme Cosmeticsilta löytyy myös lahjapakkauksia ja esimerkiksi juuri tämän kolmikon voi ostaa vaikka mökkituliaisiksi! Mökillä palaisaippuat ovat erinomaisia siitäkin, että monissa vanhoissa mökkisaunoissa vedet valuvat suoraan maahan, joten nämä saippuat eivät aiheuta ympäristölle lisäkuormaa. Lisäksi kolmikko on pakattu 100 % biohajoavaan pakkaukseen, eikä näissä ole käytetty palmuöljyä! Saippuat erottaa toisistaan helposti, shampoo on kolmion muotoinen, palasaippua neliö ja kasvosaippua on pyöreä. Näitä kolmikkoja löytyy muitakin, mutta sensitive on varmin valinta, jos on ensimmäistä kertaa kokeilemassa palasaippuoita.

Me lähdemme huomenna koko perheellä telttaretkelle ja nappaamme mukaan ainakin saippuan, koska on ne pienet kädet likaisia ja tahmaisia siellä metsässäkin. Aurinkoista viikonloppua!

Olen tainnut kirjoittaa muutamaankin otteeseen Äkäslompolon helpoista retkikohteista, jotka sopivat pienimmillekin lapsille, mutta tällä kertaa ajattelin kirjata ylös omat lempparini! Samoja polkuja ne melkein ovat, mutta tällä kertaa hieman eri näkökulmasta.

Kesälomareissumme suuntautui tälläkin kertaa Äkäslompoloon, mutta NUTS polkujuoksutapahtuman peruuntumisen takia lähdimme pohjoiseen suunniteltua aiemmin. Mukaamme lähti tälläkertaa siskoni ja hänen poikaystävä, joten mekin saimme mieheni kanssa mahdollisuuden lähteä kahdestaan lenkille!

Majoituimme Nilivaarassa, josta on lyhyt matka Kesängille ja sitä kiertävälle Tähtipolulle, joka on aivan upea reitti! Tämä reitti on helpoin aloittaa Kesänkijärven parkkipaikalta ja lähteä kiertämään polkua myötäpäivään kohti Kesänkijärven laavua. Samasta paikasta lähtee myös Hillapolku, mistä olen kirjoittanut aiemmin! Tähtipolku erkanee hillapolusta laavun kohdalta, josta alkaa reitin vaativin osuus, Pirunkurun nousu. Tämä kuru noustiin viimevuotisessa NUTS-kisassa, joten tiesimme mikä meitä odottaa. Silti jouduin kyselemään mieheltäni, että miksi me tultiinkaan tänne. 😀 Hyttyset eivät tällä kohtaa vaivanneet, mutta pari paarmaa meinasi saada mielenrauhan järkkymään pahasti. Siihen auttoi vain reipas eteneminen, joten tossua toisen eteen! Kurun jälkeen oltiinkin Kesängin laella, mistä oli aivan mahtavat näkymät joka suuntaan. Sieltä lähdettiin laskeutumaan aluksi kivikkoista polkua kohti Tahkokurun laavua ja siinä kohdalla polku muuttui leveäksi ja helppokulkuiseksi alamäeksi, joka jatkui aina alas asti. Me aloitettiin meidän kierros keskeltä tätä alamäkeä, koska lähdettiin lenkille suoraan mökiltä. Mutta siis alas asti, tarkoittaa aika lähelle parkkipaikkaa. Siinä tulee pieni pätkä hiekkatietä, mutta ei pitkälti. Ai että miten ihana tämä polkulenkki oli ja erityinen se oli siitäkin syystä, että olin pelännyt, etten pysty juoksemaan koko kesänä kantapäävamman takia. Ja tämä oli jo toinen lenkki reissullamme!

Ensimmäinen juoksulenkki suuntautui Varkaankurun luontopolun kautta kesängille ja siitä uimareissun kautta mökille. Tämä kyseinen reitti on suosikki-juoksureittini, mutta myös kävellen tämä Velhonpolku on erittäin kaunis. Tästäkin olen kirjoittanut aiemmin ja tämä on erinomainen päiväretkikohde lasten kanssa! Polku nousee ensin tunturiin ja varsinkin syksyisin tämä on todella kaunis, kun maaruska värjää maiseman. Koko porukalla retkeillessämme söimme Varkaankurun kodassa eväitä ja tottakai heittelimme kiviä veteen.. Kodan jälkeen polku vaihtuu alamäkeen ja mutkittelee joen viertä. Rakastan juosta alaspäin niitä pitkospuita, siinä on jotain todella ihanaa. Lapsetkin jaksavat parhaiten aina nämä pitkospuut-osuudet. Kun Velhonpolku lähtisi nousemaan takaisin luontokeskukselle, erkanee siitä reitti Kesängin keitaalle, jossa pitkospuut tuntuvat jatkuvan ikuisuuden. Joki ja sen reunat ovat niin kauniita, varsinkin kesällä, kun monet kukat ovat puhjenneet kukkaan. Kesängille tullessamme jatkoimme Hillapolun suo-osuudelle ja juoksimme siitä kotiin. Pidemmän lenkin saa juoksemalla Hillapolun vastapäivään, eli Kesänkijärven ympäri. Tämä oli tämän kesän ensimmäinen lenkki eikä se onneksi jäänyt viimeiseksi. Tämä lenkki on helposti muunneltavissa ja jos haluat kokeilla polkujuoksua niin esimerkiksi tämä Velhonpolku on juuri mainio tapa aloittaa!

Kolmas lemppari onkin sitten Muonion puolella, jonne ajelee Äkäslmpolosta noin 40 minuutin ajan. Särkitunturi löytyi vähän niinkuin vahingossa ja siitä tuli kestosuosikki heti ensikäynnillä. Olimme liikkeellä koko retkiseurueen kanssa ja toisin kuin aiemmin, kohta 5-vuotias isoveli käveli koko matkan edestakaisin! Vielä viime syksynä vuokrasimme hänellekin kantorinkan, mutta nyt alkaa jo painorajat paukkua hänen kohdallaan. Meitä oli monta aikuista, joten tarvittaessa hänelle liikeni kyllä reppuselkäkyyti, mutta sitä ei kauhean monta kertaa tarvittu. Pikkusisko käveli satunnaisesti, mutta maanittelimme hänet istumaan kyydissä, joten käveleminen olisi hieman ripeämpää. Pidimme pienen tauon Särkijärven kodalla, että pienimmät jaksaisivat ylös asti ja kuumuuden takia piti juoda paljon. Huipulla ei tällä kertaa tullut, vaan oli oikeastaan kuuma! Tällaista päivää en uskonut koskaan näkeväni tunturin huipulla, enkä olisi koskaan uskonut pulahtavani tunturin laella olevassa lammessa. Tällä kertaa kuitenkin pulahdimme ja se vilvoitti ihanasti! Yhdestä kohdasta pääsi pienimmätkin kastamaan jalkojaan ja tämä tunturin valloitus oli kyllä menestys! Niin, ja ne näkymäthän on tunturin laelta todella kauniit, Pallas-Yllästunturin kansallispuiston tunturijonot näkyvät täältä ihanasti.

Nämä kolme polkua olivat omat lempparit, tällä kesälomareissulla kävimme lisäksi Saivon kierroksella, ihmettelemässä Lapin Helvettiä Pakasaivolla sekä kalastelimme (niin no, miehet kalastivat) Kesängillä. Lupia saa esimerkiksi Luontokeskus Kellokkaalta. Saimme syödäksemmekin oikein maukasta kirjolohta! Jokainen Äkäslompolon reissu on aina erilainen ja vaikka kiertäisimme samat paikat kymmenenkin kertaa, ei niihin maisemiin vaan kyllästy. Pääsisipä takaisin!

Kotimatkalla yövyimme Oulussa, täältä löytyy postaus, joka on tehty yhteistyössä Original Sokos Hotel Arinan kanssa.

Kaupallinen yhteistyö Original Sokos Hotel Arinan kanssa

Lappiin on pitkä matka, niin kuin varmasti monet sen tietävät. Vaasasta jopa paljon lyhyempi kuin Etelä-Suomesta, mutta kertyy niitä ajotunteja täältäkin päin lähemmäs 10 tuntia, varsinkin kahden pienen lapsen kanssa. Olemme viime vuosien aikana käyneet aika usein Äkäslompolossa ja meidän lapset ovat erinomaisia automatkustajia, he istuskelevat tyytyväisinä takapenkillä suurimman osan matkasta. Kyllä he takkuavatkin tai muuta vastaavaa, mutta se nyt ei ole mikään ihme 2 ja 4 vuotiailta.

Silloin tällöin saatamme yöpyä meno- tai paluumatkalla hotellissa puolenvälin krouvissa, eli Oulussa. Tällä kertaa kesälomareissu sai jatkoa Original Sokos Hotel Arinassa, jossa yövyimme aivan mahtavassa Neidonkenkä-huoneessa. Neidonkenkä on superior-tason huone, jossa oli erikseen olohuone ja makuuhuone. Lapsille oli pedattu valmiiksi vuode sohvalle ja meille aikuisille oli sitten oma makuuhuone. Tällaiselle tavalliseen tottuneelle tämä oli luksusta! Lisäksi huoneessamme oli parveke ja kylpyamme! Näitäkään meikäläisten hotellihuoneessa ei yleensä ole näkynyt.. Vietettyämme viikon Lapin helteissä ja erittäin kuumassa mökissä myös huonekohtainen ilmastointi oli yhtä juhlaa. Saisimme kaikki nukkua yömme peittojen alla..

Hotellihuoneessa meitä odotti ihana hedelmälautanen ja smoothiet, jotka söimme välipalaksi ennen kuin lähdimme kiertelemään hieman Oulun keskustaa. Minulle tuli yllätyksenä, miten paljon porukkaa oli tuona iltana liikkeellä! Vaasassa ei tuollaista ihmisvilinää näekään muutakun esimerkiksi Taiteiden yönä.. Kävelimme kohti rantaa ja tuntui, että joka ikinen terassi oli täynnä väkeä ja kaikki olivat hyvällä tuulella. Oli tosi kiva kierrellä tällaisessa paikassa. Pienen lenkin tehtyämme menimme syömään hotellin yhteydessä olevaan Frans & Camilleen. Hotellin yhteydessä on myös Amarillo, sekä Coffee House.

Ihme kyllä, jälkikasvu jaksoi istua paikoillaan vielä ruokailun ajan, ehkä lahjontayritys kylpyhetkestä toimi kannustimena.. Eli, päivällinen toimi samalla iltapalana ja iltapalan jälkeen kaksikko pääsi kokeilemaan hotellihuoneen kylpyammetta. Käytämme harvemmin hotellien yksittäispakattuja shampoota, koska olemme palasaippuoiden vannoutuneita käyttäjiä, mutta tällä kertaa Dermosilin kaura-kylpyvaahto pääsi testiin! Lapset nauttivat vedessä lillumisesta ja mikäs siinä, olinhan itsekin myöhemmin menossa nautiskelemaan samaiseen ammeeseen! Sitten hammaspesut ja iltasatua valitsemaan. Huoneessamme oli muutama lastenkirja, josta lapset valitsivat yhden iltasaduksi. Käperryimme lasten vuoteelle, enkä kerennyt montaa sivua lukemaan, kun pikkusisko jo simahti syliini. Isompi kuunteli vielä hetken ja rupesi sitten nukkumaan. Yleensä hotellissa nukkumaanmeno on hieman levotonta, mutta nyt molemmat sammuivat kuin saunalyhdyt. Yleensä pienempi nukkuu matkasängyssä (jos ei olla kotioloissa), mutta tällä kertaa lapset nukkuivat vieretysten ja hyvin meni. Lasten nukahdettua nautiskelimme itsekin kylvystä, mutta aika pian kävimme mekin nukkumaan.

Aamulla odotti se hetki, mitä minä ja lapset ollaan odotettu monta pitkää kuukautta; hotelliaamupala! Hurraa aamupalalle sekä buffet-aamiaisen paluulle! Aamupala tarjoiltiin ravintola Verannassa, enkä tämän veroisessa aamupalapaikassa olekaan ollut! Veranta oli tyylikäs, kodikas ja valoisa ja sopivasti boheemi. Ai että. Nyt sitten huomio sille, että rakastan hotellien aamupaloja. Täällä oli ruuat selkeästi tarjolla ja tilaa oli tarpeeksi. Erityisruokavaliot oli otettu hyvin huomioon ja Ikaffea löytyy. Vegeaamiaisella oli jugujen lisäksi kasvispyöryköitä ja hummusta. Kyltit oli ihanasti Oulun murteella kirjoitettuja, mikä toi lisää tunnelmaa paikalle. Aamiaisen sai nautiskella sisällä tai patiolla ja patiollehan me mentiin. Patiolle paistoi ihanasti aamu-aurinko ja kahvit olisi voinut nauttia vaikka kiikussa. Lapset valitsivat itselleen omat aamupalat, jotka koostuivat lähinnä nakeista ja hedelmistä, mutta ainakin söivät kaiken, minkä ottivat. Hotellilla on Green Key-sertifikaatti ja hekin muistuttavat tekemään pieniä vihreämpiä valintoja, joten ota vain sen verran lautaselle, minkä jaksat!

Olisin voinut nautiskella tästä kyseisestä aamupalasta vaikka kuinka pitkään, mutta koti kutsui ja lähdimme laittamaan kamoja kasaan. Vielä viimeisenä ennen lähtöä kävimme tarkistamassa hotellin leikkihuoneen sillä taka-ajatuksella, että saisimme virrat pois lapsista ennen automatkaa.. Ja kyllähän tuolla kiipeillessä sai energiaa kulumaan! Pian 5-vuotiaamme kiipeili ja hyppi patjoilla, hyvä ettei suihkuun olisi tarvinnut lähteä.. Tällä hetkellä leikkihuoneen rajoitus on maksimissaan 4 leikkijää, mutta ainakin se on auki! Leikkihuoneen lisäksi 2-kerroksen aulassa oli junarata, millä piti aina muutama minuutti leikkiä, kun joko lähdimme huoneesta tai tulimme takaisin. Ihanasti on pienet vieraat otettu huomioon tässä hotellissa!

Tuntuu, että rentouduimme todella paljon tällä minilomalla ja olisi ollut ihana vielä jäädä tutkimaan lisää Oulun kesätekemisiä, mistä ainakin hotellin nettisivuilla vinkattiin. Koti kuitenkin kutsui ja lähdimme jatkamaan matkaa Vaasaan. Erinomainen pysähdys kotimatkalla, kannattaa ehdottomasti vierailla tässä hotellissa jos kaipaa taukoa matkalle tai sitten muuten vaan, jos on Ouluun matkalla! Heillä on heinäkuun ajan standard-huoneet hyvässä tarjouksessa! Kiitos Original Sokos Hotel Arina yhteistyöstä ja erityiskiitos hänelle, jonka kutomat villasukat lämmittävät tälläkin hetkellä jalkojani.

Vietimme viikko sitten ihanan kälyni vauvakutsuja pienellä porukalla ja ajatuksena viettää aikaa yhdessä ilman leikkejä tai pelejä. Älkää huoliko, emme ole täysin tylsiä, hän on jo saanut vauvakutsunsa, missä on leikitty, pelattu, naurettu ja hieman itketty ja syöty jos minkämoista herkkua, mutta tällä kertaa pidimme hieman hillitymmän juhlat, sellaiset, jota hän tässä tilanteessa saattaisi arvostaa enemmän (ainakin toivoimme niin). Juhlat pidettiin mieheni toisen siskon luona, jonne kutsuimme muutaman ystävän ja ruokapuoli hoitui ihanan yksinkertaisesti salaattibuffetilla ja muutamalla jälkiruualla. Näin kaikille löytyi jotain, eikä erikoisruokavaliot sulkenut ketään ruuan ulkopuolelle. Illan aikana naurettiin, vaihdettiin kuulumisia kasvotusten, syötiin ja askarreltiin. Illan kruunasi meidän suosikki, Mamma Mia!

Askarteluosio oli se, mistä tulin tänne kirjoittamaan, koska koin sen onnistuneeksi ja tämä oli tosi kiva toteuttaa! Jokainen paikallaolija teki pienen sateenkaaren tulevalle vauvalle, jotka sitten yhdistettiin sateenkaariketjuksi, jonka voi vaikka laittaa sängyn päätyyn tai hoitopöydän viereen. Ketjua voi käyttää viirinauhan tapaan tai niin, että kaikki on allekkain. Tarvikkeet löytyi meiltä kotoa, koska jämälankoja minulla riittää.. Nappasin mukaan vihreän ja sinisen sävyisiä, mutta tämä toimii vaikka millä väriyhdistelmillä! Tällä kertaa mentiin sisustuksen mukaan.

Leikkasin moppilangasta kaksi samanmittaista pätkää, joiden ympärille kiedottiin lankaa. Sateenkaaren muoto tulee rautalangasta, joka myös oli kieputetun langan sisällä. Teippasin rautalangan moppilankaan kiinni, jotta se ei liiku. Lankaa ei kieputeta ihan päihin asti, vaan sinne jätetään pienet tupsut näkyviin, jotka kampasin auki. Jokainen teki kaksi kerroksisen sateenkaaren, palat yhdistettiin toisiinsa harsimalla ne takapuolelta yhteen. Lopuksi pujottelin moppilangan kaikkien sateenkaarien läpi. Pikkuisella on monta, jotka häntä rakastaa. ❤️

Seuraavana aamuna hemmottelimme tulevaa kahden lapsen äitiä viemällä hänet hyvin kiireettömälle aamupalalle luonnon helmaan. Itsekin sai tällä verukkeella nautiskella rakkaiden seurasta ja pienestä lomasta. Oli ihana miniloma, toivottavasti muutkin tykkäsivät. ❤️