Kaupallinen yhteistyö Original Sokos Hotel Arinan kanssa

Lappiin on pitkä matka, niin kuin varmasti monet sen tietävät. Vaasasta jopa paljon lyhyempi kuin Etelä-Suomesta, mutta kertyy niitä ajotunteja täältäkin päin lähemmäs 10 tuntia, varsinkin kahden pienen lapsen kanssa. Olemme viime vuosien aikana käyneet aika usein Äkäslompolossa ja meidän lapset ovat erinomaisia automatkustajia, he istuskelevat tyytyväisinä takapenkillä suurimman osan matkasta. Kyllä he takkuavatkin tai muuta vastaavaa, mutta se nyt ei ole mikään ihme 2 ja 4 vuotiailta.

Silloin tällöin saatamme yöpyä meno- tai paluumatkalla hotellissa puolenvälin krouvissa, eli Oulussa. Tällä kertaa kesälomareissu sai jatkoa Original Sokos Hotel Arinassa, jossa yövyimme aivan mahtavassa Neidonkenkä-huoneessa. Neidonkenkä on superior-tason huone, jossa oli erikseen olohuone ja makuuhuone. Lapsille oli pedattu valmiiksi vuode sohvalle ja meille aikuisille oli sitten oma makuuhuone. Tällaiselle tavalliseen tottuneelle tämä oli luksusta! Lisäksi huoneessamme oli parveke ja kylpyamme! Näitäkään meikäläisten hotellihuoneessa ei yleensä ole näkynyt.. Vietettyämme viikon Lapin helteissä ja erittäin kuumassa mökissä myös huonekohtainen ilmastointi oli yhtä juhlaa. Saisimme kaikki nukkua yömme peittojen alla..

Hotellihuoneessa meitä odotti ihana hedelmälautanen ja smoothiet, jotka söimme välipalaksi ennen kuin lähdimme kiertelemään hieman Oulun keskustaa. Minulle tuli yllätyksenä, miten paljon porukkaa oli tuona iltana liikkeellä! Vaasassa ei tuollaista ihmisvilinää näekään muutakun esimerkiksi Taiteiden yönä.. Kävelimme kohti rantaa ja tuntui, että joka ikinen terassi oli täynnä väkeä ja kaikki olivat hyvällä tuulella. Oli tosi kiva kierrellä tällaisessa paikassa. Pienen lenkin tehtyämme menimme syömään hotellin yhteydessä olevaan Frans & Camilleen. Hotellin yhteydessä on myös Amarillo, sekä Coffee House.

Ihme kyllä, jälkikasvu jaksoi istua paikoillaan vielä ruokailun ajan, ehkä lahjontayritys kylpyhetkestä toimi kannustimena.. Eli, päivällinen toimi samalla iltapalana ja iltapalan jälkeen kaksikko pääsi kokeilemaan hotellihuoneen kylpyammetta. Käytämme harvemmin hotellien yksittäispakattuja shampoota, koska olemme palasaippuoiden vannoutuneita käyttäjiä, mutta tällä kertaa Dermosilin kaura-kylpyvaahto pääsi testiin! Lapset nauttivat vedessä lillumisesta ja mikäs siinä, olinhan itsekin myöhemmin menossa nautiskelemaan samaiseen ammeeseen! Sitten hammaspesut ja iltasatua valitsemaan. Huoneessamme oli muutama lastenkirja, josta lapset valitsivat yhden iltasaduksi. Käperryimme lasten vuoteelle, enkä kerennyt montaa sivua lukemaan, kun pikkusisko jo simahti syliini. Isompi kuunteli vielä hetken ja rupesi sitten nukkumaan. Yleensä hotellissa nukkumaanmeno on hieman levotonta, mutta nyt molemmat sammuivat kuin saunalyhdyt. Yleensä pienempi nukkuu matkasängyssä (jos ei olla kotioloissa), mutta tällä kertaa lapset nukkuivat vieretysten ja hyvin meni. Lasten nukahdettua nautiskelimme itsekin kylvystä, mutta aika pian kävimme mekin nukkumaan.

Aamulla odotti se hetki, mitä minä ja lapset ollaan odotettu monta pitkää kuukautta; hotelliaamupala! Hurraa aamupalalle sekä buffet-aamiaisen paluulle! Aamupala tarjoiltiin ravintola Verannassa, enkä tämän veroisessa aamupalapaikassa olekaan ollut! Veranta oli tyylikäs, kodikas ja valoisa ja sopivasti boheemi. Ai että. Nyt sitten huomio sille, että rakastan hotellien aamupaloja. Täällä oli ruuat selkeästi tarjolla ja tilaa oli tarpeeksi. Erityisruokavaliot oli otettu hyvin huomioon ja Ikaffea löytyy. Vegeaamiaisella oli jugujen lisäksi kasvispyöryköitä ja hummusta. Kyltit oli ihanasti Oulun murteella kirjoitettuja, mikä toi lisää tunnelmaa paikalle. Aamiaisen sai nautiskella sisällä tai patiolla ja patiollehan me mentiin. Patiolle paistoi ihanasti aamu-aurinko ja kahvit olisi voinut nauttia vaikka kiikussa. Lapset valitsivat itselleen omat aamupalat, jotka koostuivat lähinnä nakeista ja hedelmistä, mutta ainakin söivät kaiken, minkä ottivat. Hotellilla on Green Key-sertifikaatti ja hekin muistuttavat tekemään pieniä vihreämpiä valintoja, joten ota vain sen verran lautaselle, minkä jaksat!

Olisin voinut nautiskella tästä kyseisestä aamupalasta vaikka kuinka pitkään, mutta koti kutsui ja lähdimme laittamaan kamoja kasaan. Vielä viimeisenä ennen lähtöä kävimme tarkistamassa hotellin leikkihuoneen sillä taka-ajatuksella, että saisimme virrat pois lapsista ennen automatkaa.. Ja kyllähän tuolla kiipeillessä sai energiaa kulumaan! Pian 5-vuotiaamme kiipeili ja hyppi patjoilla, hyvä ettei suihkuun olisi tarvinnut lähteä.. Tällä hetkellä leikkihuoneen rajoitus on maksimissaan 4 leikkijää, mutta ainakin se on auki! Leikkihuoneen lisäksi 2-kerroksen aulassa oli junarata, millä piti aina muutama minuutti leikkiä, kun joko lähdimme huoneesta tai tulimme takaisin. Ihanasti on pienet vieraat otettu huomioon tässä hotellissa!

Tuntuu, että rentouduimme todella paljon tällä minilomalla ja olisi ollut ihana vielä jäädä tutkimaan lisää Oulun kesätekemisiä, mistä ainakin hotellin nettisivuilla vinkattiin. Koti kuitenkin kutsui ja lähdimme jatkamaan matkaa Vaasaan. Erinomainen pysähdys kotimatkalla, kannattaa ehdottomasti vierailla tässä hotellissa jos kaipaa taukoa matkalle tai sitten muuten vaan, jos on Ouluun matkalla! Heillä on heinäkuun ajan standard-huoneet hyvässä tarjouksessa! Kiitos Original Sokos Hotel Arina yhteistyöstä ja erityiskiitos hänelle, jonka kutomat villasukat lämmittävät tälläkin hetkellä jalkojani.

Vietimme viikko sitten ihanan kälyni vauvakutsuja pienellä porukalla ja ajatuksena viettää aikaa yhdessä ilman leikkejä tai pelejä. Älkää huoliko, emme ole täysin tylsiä, hän on jo saanut vauvakutsunsa, missä on leikitty, pelattu, naurettu ja hieman itketty ja syöty jos minkämoista herkkua, mutta tällä kertaa pidimme hieman hillitymmän juhlat, sellaiset, jota hän tässä tilanteessa saattaisi arvostaa enemmän (ainakin toivoimme niin). Juhlat pidettiin mieheni toisen siskon luona, jonne kutsuimme muutaman ystävän ja ruokapuoli hoitui ihanan yksinkertaisesti salaattibuffetilla ja muutamalla jälkiruualla. Näin kaikille löytyi jotain, eikä erikoisruokavaliot sulkenut ketään ruuan ulkopuolelle. Illan aikana naurettiin, vaihdettiin kuulumisia kasvotusten, syötiin ja askarreltiin. Illan kruunasi meidän suosikki, Mamma Mia!

Askarteluosio oli se, mistä tulin tänne kirjoittamaan, koska koin sen onnistuneeksi ja tämä oli tosi kiva toteuttaa! Jokainen paikallaolija teki pienen sateenkaaren tulevalle vauvalle, jotka sitten yhdistettiin sateenkaariketjuksi, jonka voi vaikka laittaa sängyn päätyyn tai hoitopöydän viereen. Ketjua voi käyttää viirinauhan tapaan tai niin, että kaikki on allekkain. Tarvikkeet löytyi meiltä kotoa, koska jämälankoja minulla riittää.. Nappasin mukaan vihreän ja sinisen sävyisiä, mutta tämä toimii vaikka millä väriyhdistelmillä! Tällä kertaa mentiin sisustuksen mukaan.

Leikkasin moppilangasta kaksi samanmittaista pätkää, joiden ympärille kiedottiin lankaa. Sateenkaaren muoto tulee rautalangasta, joka myös oli kieputetun langan sisällä. Teippasin rautalangan moppilankaan kiinni, jotta se ei liiku. Lankaa ei kieputeta ihan päihin asti, vaan sinne jätetään pienet tupsut näkyviin, jotka kampasin auki. Jokainen teki kaksi kerroksisen sateenkaaren, palat yhdistettiin toisiinsa harsimalla ne takapuolelta yhteen. Lopuksi pujottelin moppilangan kaikkien sateenkaarien läpi. Pikkuisella on monta, jotka häntä rakastaa. ❤️

Seuraavana aamuna hemmottelimme tulevaa kahden lapsen äitiä viemällä hänet hyvin kiireettömälle aamupalalle luonnon helmaan. Itsekin sai tällä verukkeella nautiskella rakkaiden seurasta ja pienestä lomasta. Oli ihana miniloma, toivottavasti muutkin tykkäsivät. ❤️

Blogikirjoitus on tehty yhteistyössä Zip Adventure Parkin kanssa.

Vaasalaiset yritykset ja ravintolat availevat pikkuhiljaa oviaan yleisölle ja suureksi riemuksemme kiipeilypuisto Zip Adventure Park Vaasan Vaskiluodossa on myös auki! Mietin jo viime kesänä, että olisi hurjan kiva käydä kiipeilemässä seikkailupuistossa, mutta tämä vuosi oli muutenkin parempi, kun jälkikasvu on hieman isompi. Olimme seikkailemassa esikoisen, joka täyttää syksyllä 5 vuotta ja mieheni kanssa, pikkusisko jäi vielä tällä kertaa mummin hoiviin.

Zip Adventure park on avoinna kesäkuussa joka päivä, joten kiipeilylle on varmasti aikaa. Me olimme pelipallonikalla klo 17 ja lähdimme kotia kohti vasta 2,5 tunnin jälkeen, eikä vielä silloinkaan oltaisi maltettu lähteä, mutta nukkumaanmenoaika alkoi tulla vastaan. Kiipeilyaikaa on aina 3 tuntia, mikä on kyllä ihan riittävä viemään mehut isommastakin seikkailijasta.. Alussa henkilökunta auttaa valjaiden laitossa, sekä perehdyttää niiden käytössä. Olimme aiemmin käyneet eräässä toisessa kiipeilypuistossa, joten jollain lailla valjaat oli tuttuja, mutta täällä oli hieman erilainen systeemi rataan kiinnityksessä. Valjaiden koukku kiinnitettiin heti alussa radan vaijeriin, eikä sitä tarvinnut, eikä oikeastaan edes voinut missään vaiheessa irroittaa vaijerista, niinkuin joissain toisissa puistoissa. Koin, että tämä on paljon turvallisempi systeemi, varsinkin lasten kanssa!

Oli todella helppoa olla kiipeilemässä kahden aikuisen voimin, kun toinen meni edeltä ja toinen tuli perässä ja auttoi tarvittaessa pientä eteenpäin. Vaikka meidän poika on pitkä ikäisekseen, hänellä ei aina meinannut pituus (tai maltti) riittää siirtämään valjaiden koukkua eteenpäin. Kaikkiin esteisiin hän kyllä ylettyi hyvin (minimipituus radoille on 110 cm!). Kiipeilypuistossa on kaksi 4-6 vuotiaalle sopivaa rataa, toinen on lasten rata (nr 1) ja toinen rata on aloittelijoille (nr 2). Aloittelijoiden rata oli hieman haastavampi, mutta hyvin hän suoritti senkin. Nämä kaksi rataa riitti tämän ikäiselle oikein mainiosti, seuraaviin ratoihin olisi tarvittu lisää pituutta ja hieman enemmän voimia. Nämä radat eivät olleet niin korkealla kuin vaativammat, joten tässä ei päätä huimannut. Valjaiden kestävyyttä päästiin testaamaan, kun kesken kiipeilyn poikasen piti ruveta kurottelemaan kuusenkerkkiä evääksi ja jalka lipsahti vaijerilta..

Testasimme mieheni kanssa myös muutaman haastavamman radan, koska eihän tällaista tilaisuutta voinut jättää käyttämättä! Itsehän aina epäilen omia voimiani ja suorituskykyäni, joten hieman ympärille katseltuani valitsin radan nr 6 (koska siellä oli skeittilauta esteenä ja sitä piti päästä kokeilemaan) ja mieheni taisi valita ne haastavimmat radat, numerot 7 ja 8. Varusteina meillä oli pitkähihaiset paidat hyttysiä ja nirhaumia vastaan, joustavat housut ja lenkkarit, joissa oli tukeva pohja. Juomapullokin on erinomainen varuste, koska kyllähän temmeltäessä hiki tulee! Hanskat ovat tällä hetkellä turvallisuussyistä pakolliset, jos ei ole omia mukana niin paikanpäältä voi ostaa. Turvallisuuudesta on huolehdittu myös niin, että ratojen tasanteilla saa olla vain muutama ihminen kerralla ja jos radalla on isompi seurue, täytyy heidän antaa kiipeillä rauhassa. Henkilökunta oli viivana paikalla, jos joku ei päässyt esteestä eteenpäin, tai oli jotain muuta kysyttävää. Henkilökunta oli erittäin mukavaa ja asiansa osavaa, mitä mainiointa asiakaspalvelua ja aivan ihana kokemus meille kaikille. Hymyssä suin juttelivat meidän pikku höpisijän kanssa moneen otteeseen, suurkiitos heille siitä.

Puistossa on mahdollisuus viettää synttäreitä, polttareita tai tykypäiviä tai niin kun me aiomme jossain vaiheessa, viettää mahtavaa treffi-iltaa! Tämä voisi olla mainio lahjaideakin, yhteiset kokemukset ovat paljon tärkeämpiä, kuin tavarat. Nyt on myös erinomainen hetki tukea paikallista yritystä, joten eikun kiipeilemään!

Me ruvettiin mieheni kanssa joskus siinä helmikuun aikana haaveilemaan kevään retkistä ja silloin iski ajatus melontaretkestä saaristoon. Sitä sitten täpinöitiin muutama kuukausi ja toivottiin että sattuisi hyvät kelit meidän hääpäiväviikonlopulle. Suunnitelmat tehtiin siihen malliin, että lapset pääsi huvilalle yökylään ja me lähdettäisiin siitä ajelemaan kohti kohdetta. Taustatutkimusta tehtiin pitkään ja hartaasti ja lopulta kohteeksi valikoitui Vithällgrund, joka on levähdyspaikka veneilijöille ja melontakartan kuvauksen mukaan hieno saari telttapaikalla.

Merenkurkun melontakartassa oli monta sivua kaikista kohteista, missä voisi yöpyä. Koska Maailmanperintöportti oli kiinni, jouduimme tyytymään kartan sähköiseen versioon. Nyt Maailmanperintöportti on taas auki ja kunhan käymme lasten kanssa siellä, ostan varmasti tämän kartan. Lueskelen paljon mielummin paperikarttaa, kuin tihrustan puhelimen näytöltä.. Halusimme kohteen, johon ei olisi liian pitkä matka parkkipaikalta, koska emme olleet meloneet pitkiä matkoja. Vanhempieni huvilalla on avokanootti, jolla olemme meloneet Västervikissä vain lyhyitä matkoja. Vithällgrundiin on Björköbyn silloilta n. 4 kilometrin matka, jonka uskoimme jaksavamme hyvin, vaikka olisikin vastatuuli tai sade yllättäisi retkeilijät. Helppohan kanootilla on liikkua tyynellä säällä, mutta tuulen yltyessä se ei niin helppoa olekaan. 4 kilometriä tuntui kuitenkin järkevältä matkalta, joten päätös oli tehty. Mittasimme matkan Google Mapsilla ja Mikael tallensi saaren koordinaatit hänen kelloon, joka näyttäisi oikean suunnan koko matkan ajan.

Mukaan retkelle lähti teltta, patjat, makuupussi, vaihtovaatteita, trangia, evästä, virveli ja kudin. Ensikertalaisuudesta johtuen meillä ei ollut kuivapusseja ja pakkasimme makuupussit ja kassit jätesäkkeihin. Vettä räiskyi kanoottiin, joten oli hyvä, että kaikki oli kunnolla suojassa, eikä tarvinnut nukkua märässä makuupussissa.. En kuitenkaan pidä jätesäkkien tuhlaamisesta, joten jos uusi reissu tulee, täytyy varmasti joku toinen ratkaisu kehittää. Nämä meidän jätesäkit hajosivat kerran käytön jälkeen, joten niitä ei voinut edes uusiokäyttää.

Tuuli oli hieman odotettua voimakkaampi, mutta halusimme kuitenkin lähteä retkeilemme. Meloimme noin tunnin verran, kunnes aallokko yltyi mielestäni liian kovaksi. Isäni sanoi, ettei turhia riskejä saa ottaa, joten rantauduimme eräälle saarelle, jossa ei ollut mökkejä. Pidimme pienen huilipaussin ja katselimme karttaa ja mietimme seuraavaa siirtoa. Tuuli vaikutti hieman tyyntyvän seuraavan saariryhmän takana, joten päätimme lähteä melomaan eteenpäin. Hieman edettyämme tuuli todella tyyntyi ja matkanteko alkoi olla joutuisaa ja siitä nautti kovasti. Eikä aikaakaan kun olimme perillä!

Saarelle päästyämme toinen puoli saaresta oli täysin tyyni ja sillä puolella oli penkkejä ja mainio telttapaikka, joten pystytimme leirimme siihen. Saari oli merkitty veneilijöiden levähdyspaikaksi ja saarella olikin käymälä ja pöytäryhmä sekä roskis. Uskomatonta kyllä, roskia oli silti jätetty rantaan ja osa niistä oli ajelehtinut mereen. Siistittyämme rannan rupesimme valmistamaan hääpäivän herkkuateriaa, trangialla valmistettua pizzaa. Mikään ei maistu niin hyvältä, kuin ulkoilmassa tehty ruoka. Oli ihana olla kahdestaan retkellä, kun ei tarvinnut kokoajan valvoa lapsia, sai vain nautiskella meri-ilmasta kahdestaan. Hyttysistäkään ei ollut vielä kiusaa, täydellinen aika retkeilylle!

Yökin tuli nukuttua mainiosti, kun ei tarvinnut ujuttaa nukkuvaa (ja pyörivää) jälkikasvua takaisin makuupusseihin, vaan sai keskittyä ihan omaan nukkumiseen. Retkipatjakaan ei tuntunut enää ohuelta eikä paikat puutuneet, kun olemme vaihtaneet kotona joustinpatjat futoniin. Aamu alkoi kahvilla ja puurolla ja nautiskelulla. Ilma oli lämmin eikä tuulikaan vaikuttanut yltyneen. Sateen uhka oli kuitenkin olemassa, joten pistimme aamupalan jälkeen töpinäksi ja purkasimme leirin ja pakkasimme kanootin valmiiksi.

Kotimatkaan meni aikaa vain 1,5 tuntia, vaikka vastatuuli olikin loppuvaiheessa aika kova. Meloimme rantoja pitkin, manner oli kokoajan lähistöllä, joten jos olisi ollut liian vaativaa, olisimme rantautuneet ja odotelleet hetken tai pahimmassa tapauksessa olisimme kävelleet autolle. Varasuunnitelma on hyvä olla olemassa, jos sattuu jotain. Kaatumista en pelännyt, mamelukkikaloja kylläkin.. Onneksi mieheni kannusti minua jaksamaan eteenpäin aallokossa sekä lohduttamalla, ettei mamelukkeja ole täälläpäin.. Oli aivan ihana retki, tällaista haluaisin vielä tehdä lisää! Merenkurkun saaristo on täynnä saaria, mihin voisi meloa! Kanootteja ja kajakkeja voi vuokrata ainakin näistä paikoista, jos haluaa tutustua saaristoon hieman erilailla! Mainioita melontaretkiä.

Olemme asustelleet Asevelikylässä nyt kuusi vuotta ja meillä on jo ensimmäisestä kesästä alkaen kasvanut jotain syötävää pihamaalla. Tänä kesänä oli tarkoitus kasvattaa vain perunaa, papuja ja yrttejä. Mieheni möyhensi tallin takana olevaa tunkiota (haravoitujen lehtien loppusijoituspaikka) ja huomasimme, että siinähän olisikin vallan mainio paikka kasvimaalle! Siinä kävi sitten sillälailla, että päädyimme siirtämään koko kasvimaan tallin taakse, koska paikka on aurinkoisin meidän pihassa ja tilaa on enemmän, kun aiemmin. Uusi kasvimaa on kolme kertaa vanhan kokoinen, joten se niistä suunnitelmista.

Istutimme Toukokuun alussa äidiltäni saamamme Timo-perunat ja pari viikkoa sen jälkeen laitoimme Annabelleä muutaman rivin. Kummatkin potut ovat lähteneet hyvin, molemmista lajeista näkyy jo vartta maan päällä. Aikaisempina vuosina olemme olleet muutamaa viikkoa myöhemmässä, eikä vieläkään ole myöhäistä laittaa perunoita kasvamaan vaikka ämpäriin! Kasvimaalle istutettiin myös porkkanoita ja punajuurta, jotka ovat aikaisempina vuosina hieman epäonnistuneet. Laitoimme maahan tänä vuonna enemmän paappani erikoiskompostia ja lannoitetta, joten jospa tänä vuonna tulisi muuta kuin palloporkkanoita..

Eikä tämä kasvimaan leviäminen tähän loppunut, hankimme kasvimaan jatkoksi kaksi lavakaulusta, johon istutimme mansikoita! Toivottavasti niistä tulisi edes muutama marja jo tänä vuonna. Marjatoiveita elättelen myös vastahankituille pensasmustikoille, jotka pääsivät samaan paikkaan kasvamaan. Tässä vaiheessa on varmasti hyvä sanoa, että meillä on aika varjoinen piha, kesäpäivänä aurinko lakkaa paistamasta meidän pihaan viiden maissa.. Joten, tallin takana on paras paikka kasvulle! Ja meidän talon seinusta, mutta siinä on terassi..

Terassin vieressä tosin on ollut tyhjä paikka siitä asti, kun raivasimme siitä ison kukkapensaan pois. Kun nyt oltiin vauhtiin päästy, niin siirrettiin samalla istutuslaatikot aurinkoiselle eteläseinälle. Onneksi emme olleet ehtineet istuttaa laatikoihin vielä mitään. Niihin tulee salaatit, yrtit, pavut ja kesäkurpitsat. Kesäkurpitsojen kanssa ei ole onnistanut kauhean hyvin, mutta olemme toiveikkaita ja lannoitamme sitä paremmin. Esikasvatus ei onnistunut, joten kävimme hankkimassa kaksi kesäkurpitsantaimea Kukkatorilta.

Jotain satoa olemme jo pihasta saaneet, kun tallin seinustalla kasvaa nokkosia, mitä olen kuivannut ja laittanut osan pakkaseen. Lipstikka on kuivumassa ja voikukista keittelin juuri siirappia. Kohtapuolin on raparperit tarpeeksi isoja piirakkaan.

Toivottavasti mahdollisimman moni viljelyksistä onnistuu, lasten kanssa on kiva seurata kasvien kasvamista ja innokkailta apulaisilta ei kasteluvesi tunnu loppuvan kannuista ikinä. Huomenna pitäisi vielä laittaa herneet maahan, ne vasta lasten herkkua onkin!

Tänä vuonna vietimme äitienpäivää vain ihan omalla pienellä perheellä ja toiveenani oli (yllättäen) retki hyvillä eväillä. Sunnuntainen sadekeli aiheutti pieniä muutoksia reitille. Tarkoituksena oli lähteä saaristoon, meren läheisyyteen, mutta tällä kertaa täytyi valita paikka taukopaikan mukaan. Sadekelillä retkeillessä on mukava välillä vähän kuivatella ja syödä eväitä katoksen alla. Tähän kävisi tietysti laavukin, mutta silloin ruuan valmistus nuotiolla ei olisi niin mukavaa. Pikaisen etsinnän tuloksena löytyi kaksi vaihtoehtoa, Berglund luontopolku tai Herrgårdsleden Maksamaalla. Bergö on ihana retkikohteena, mutta sinne olemme ajatelleet suunnata kesällä, kun siellä on ihanat uintimahdollisuudet. Retkikohteeksi valikoitui siis Herrgårdsleden.

Herrgårdsleden on aika uusi reitti, avattu vuonna 2018 ja reitti lähtee Maksamaan Tottesundin kartanon pihasta (Tottesund 529). Reitillä on hyvät opasteet ja monia luontotauluja, joiden avulla voi opetella erilaisia puu- ja kasvilajeja. Reitti on 3,6 km pitkä ja vähän puolenvälin jälkeen Bytesholmenin niemen kärjessä on taukopaikka, missä on kota ja sen ulkopuolella nuotiorinki. Jos olisi ollut kaunis ilma, olisimme varmasti nauttineet eväämme ulkona, mutta onneksi oli katto pään päällä! Taukopaikalla on myös huussi. Reitin varrella oli muitakin taukopaikkoja, olisiko ollut ainakin kolmessa eri paikassa katettu pöytä ja penkit.

Lasten suurin ilo oli etsiä reitiltä linnunpönttöjä, jotka oli toinen toistaan hauskempia. Hauskin meidän mielestä oli vanhasta monosta tehty pönttö! Puolet matkasta oli todella helppokulkuista, leveää polkua ja puolet sitten perinteistä polkua, mutta ei sekään ollut vaikeakulkuinen. Isompi jaksoi taas mainiosti kulkea koko reitin, hetken väsymys unohtui aina uuden pöntön tullessa näkyviin.

Sadekelillä retkeily on minun mielestäni ihanaa (kunhan eväshetken aikana pysyy kuivana). Meillä on hyvät kuorivaatteet, joiden alla usein merinovillakerrasto, joka hengittää kuorivaatteiden alla. Villakerraston päällä taisi kaikilla olla tekemäni islantilaiset villapaidat, jotka pitävät lämpimänä, vaikka olisivatkin märkiä. Omani valmistui juuri sopivasti äitienpäiväksi! Pienin retkeilijä oli rinkan kyydissä suojassa sateelta. Vaihtovaatetta on aina jonkin verran mukana, jos joku paikka kastuu liiaksi. Itselleni en ollut tajunnut ottaa toisia hanskoja, koska harvemmin ne kastuvat läpimäriksi, mutta tällä reissulla niitä olisi totisesti tarvittu.. Ilma oli ihanan raikas ja metsässä oli taas ihana olla. Aina kannattaa lähteä retkelle, jos vaan on mahdollista.

Aina vaan jaksan yllättyä, miten monta luontopolkua tai vaellusreittiä Vaasan seudulla on. Kerkesin monta vuotta ajatella, ettei täällä ole juuri retkeilypaikkoja, mutta kun hieman ajaa Vaasan ulkopuolelle niin johan rupeaa löytymään uusia retkikohteita! Viimeisimmät uudet retkikohteet ovat olleet Mustasaaressa, kuten tämän päiväinen Mälsorin vaellusreitti. Vaellusreitti on ehkä hieman harhaanjohtava, koska reitillä on mittaa vain 2,6 km, mutta eipä sillä nimellä ole väliä!

Mälsorin retkeilyreitti alkaa Hagnäs-Mälsorvägenin parkkipaikalta, jonne ajaa meiltä Asevelikylästä noin vartin verran. Eli todella helposti lähestyttävä kohde ja oikein mainio kohde lapsiperheitä ajatellen. Eväät oli tietysti mukana ja reitin paras (ja ainoa varsinainen) taukopaikka tulikin vastaan hyvin nopeasti reitin alussa. Täytyy sanoa, että tällaisessa taukopaikassa en olekaan ennen syönyt, sillä pöytä ja penkki oli rakennettu kallionkielekkeen alle! Tämä kyseinen kivi oli varmasti suurin näkemistäni yksittäisistä kivistä ja mieleni teki hirveästi lähteä kiipeämään sen päälle! Tosin perässäni olis seurannut pieniä retkeilijöitä, joten jätin kiipeilyn toiseen kertaan..

Eväshetken jälkeen jatkoimme matkaa eteenpäin ja etukäteis-googlailun tuloksena osasimme odottaa muutaman muumihahmon ilmestymistä. Siihen en tosin osannut varautua, miten iso (ja jännittävä!) se mörkö-kivi oli, kun se yhden mutkan takaa ilmestyi.. Polun jatkuessa ohitimme myös muutaman hattivatin ja alkupäässä polkua taisin nähdä Näkymättömän Ninnin. Lapsille oli mukava etsiä seuraavaa hahmoa, tämä oli tosi kiva lisä reitille! Tänne kannattaa tehdä vaikka iltapäiväretki, reitti oli nopea kävellä ja sopivan ajomatkan päässä.

Minulla oli jo ennen viime kesää mielessä, että pitäisikö tehdä itselleni monikäyttöinen kesäpaita, jota voi pitää kaiken kanssa (onko sellaista..?) ja silloin päädyin tekemään Navellin. Se ei nyt ihan menestys ole ollut, omien sovellusten ansiosta.. Mutta tämä Nuuk sen sijaan oli ensinnäkin helppo tehdä ja se istuu minulle aivan täydellisesti! Tätä paitaa voi pitää hameen, farkkujen ja shortsien kanssa, eli juuri sellainen, mitä toivoin! Haluan muutenkin vaatekaappiini vain hyviä ja monikäyttöisiä vaatteita, joten siihen Nuuk sopii mainiosti.

Nuuk on Jonna Hietalan suunnittelema lyhythihainen paita, joka ilmestyi Laine Magazine 1:ssä ja joka on erikseen ostettavissa Ravelrystä. Tämä ohje oli – 40 % alennuksessa ja taitaa olla vielä tämän kuun (toukokuu) loppuun. Menossa on myös Nuuk-yhteisneulonta, johon kannattaa ehdottomasti osallistua! Ohje on nykyään suomennettu, mikä on kiva lisäys heidän ohjeisiin.

Kudoin omani Sandnes Garn Duosta, joka on 55 % merinovillaa ja 45 % puuvillaa. Lanka on ohuempaa, kuin ohjeessa, joten tuli pikkuisen sovellettua. Tällä kertaa (onneksi ja kerrankin) tein mallitilkun, josta katsoin oikean tiheyden. Käytin työhön 4,5 mm puikkoja ja paita on kokoa 2. Lanka on ihanan pehmeää ja hyvin laskeutuvaa. Olen 175 cm pitkä, joten pituuden kanssa täytyy aina mittailla erikseen. Haluan tehdä vielä toisen Nuukin, mutta paksummasta langasta!

Kuvissa minulla on korvissa itsetehdyt makrame-korvikset! Ostin ohjeen ja langat SofiaKnotterin verkkokaupasta. Ohje on Kaarna Knottingin käsialaa, sen avulla oli helppo tehdä nämä. Nämä on aivan ihanat, taisin juuri innostua myös solmeilusta!

Pieni tyttäreni on alkanut innostumaan keppihevosista, koska sellaisen nähdessä alkaa hirmuinen ”heppa!”-huuto. Eräänä päivänä, kun hän pelasi sählyä isoveljensä kanssa, vaihtui maila pelivälineestä ratsuksi. Kaikeksi onneksi (heh) olin uutta projektia vailla ja rupesinkin eräänä iltana kaivelemaan lankavarastoja. Idea minulla oli jo valmiina ja pitihän sitä ruveta hommiin, jotta neiti saisi uljaan ratsunsa.

Olin saanut mummuni vanhat langat käyttööni ja sieltä löytyikin monta pientä vaaleanharmaata kerää, vastasivat 7 veljestä langan paksuutta. Kaikki 4 kerää olivat pikkuisen eri värisiä, mutta ajattelin silti käyttää ne tähän työhön. Ajatuksena oli tehdä iso villasukka ja sitten täyttää se. Kudoin kaksinkertaisesta langasta, joten värierot eivät erottuisi niin paljon.

Kudoin hevosen pään tavallisen villasukan tapaan, tosin tähän sukkaan tuli 42 silmukkaa ja käytin 4,5 mm puikkoja. Varteen tein 5 krs 1 o 1 n-joustinneuletta, jonka jälkeen kudoin 20 cm sileää neuletta. Kantapään tein ihan peruskantapään ohjeella ja 22 silmukalla. Kantapään ohjeita löytyy netistä monia hyviä, mutta yhteishyvän sivuilla on oikein mainio peruskantapään ohje, jota olen käyttänyt useasti. Täytyy myöntää etten muista ollenkaan, kuinka monta silmukkaa poimin kantapään reunoilta, mutta poimi niin monta kun tarvii ja kaventele niin, että jäljelle jää 20 silmukkaa, jos käytät sukkapuikkoja niin 10 molemmille puikoille (yhteensä siis 42 silmukkaa). Kudoin kantapäästä laskien 15 cm ennen kärjen sädekavennuksia. Yleensä teen kärkeen nauhakavennuksen, mutta tähän sopi paremmin sädekavennukset. Kavennukset tehdään joka kerta samassa kohdassa, väliin tehtävien silmukoiden määrä vain vähenee joka kerta. Aloitin kutomalla 2 oikein yhteen ja väliin 5 silmukkaa. Toista näin koko kierros ja tee 3 välikierrosta. Seuraavalla kavennuskerralla 2 oikein yhteen ja 4 silmukkaa väliin. Tämän jälkeen tein kaksi välikerrosta ja seuraavan kavennuskerran jälkeen enää yhden välikierroksen. Viimeiset kierrokset kavensin ilman välikierroksia. Kun silmukoita oli jäljellä enää 8, katkaisin langan ja vedin silmukoiden läpi.

Korvat kudoin yksinkertaisella langalla, ja 4 mm puikoilla. Tein nämäkin pyöröpuikoilla, mutta jos käyttää sukkapuikkoja, niitä riittää 3 kappaletta. Luo 24 silmukkaa, jotka jaetaan 12 molemmille puikoille. Kudoin 6 kierrosta sileää neuletta, jonka jälkeen tein kiilakavennukset joka toisella kierroksella niin kauan, että puikoilla oli 6 silmukkaa. Sen jälkeen kavensin joka kierroksella. Kun puikoille on 4 silmukkaa, katkaise lanka ja vedä silmukoiden läpi. Ompele alareunan yhteen ja kiinnitä hyvin hevosen päähän. Ompelin korvat hieman kaarevasti kiinni, mutta se on makuasia, kuinka ne haluaa.

Käyttämäni langat olivat olleet säilössä aika kauan, joten niissä oli sellainen tunkkainen haju. Halusin muutenkin kastella sukan jäljen tasoittamiseksi, joten pistin liotusveteen hieman pesuainetta. Pesun jälkeen kirjoin hevoselle silmät. Silmänä voi käyttää vaikka vanhoja nappeja tai valmiita turvasilmiä tai huopakangasta.

Minulla oli olemassa vanua, joten käytin sitä hevosen täyttämiseen. Tähän hommaan kävisi hyvin myös vaikka vanhan tyynyn täytteet, jos esimerkiksi koristetyynyt alkaa olemaan entisiä.. Täytin ensiksi pääpuolen, jonka jälkeen tein hevoselle harjan. Leikkasin n. 25 cm mittaisia pätkiä useampia valmiiksi ja kiinnitin aina 3 langanpätkää kerrallaan hevosen harjaksi. Etsin päästä keskikohdan ja virkkuukoukun avulla kiinnitin hiuksia n 20 sentin matkalle niskaan. Vein virkkuukoukun hevosenpään silmukoiden alta nappasin kaksinkertaisesti taitetut langanpäät ja vedin ne silmukoiden alta ja vedin langat lenkin läpi. Tee muutama rivi ”hiuksia” myös etuhiuksiksi. Koska langanpäät olivat jokainen vähän eri mittaisia, tasoitin saksilla harjan tasaiseksi. Tämän jälkeen täytin hevosenpään loppuun.

Täyttämisen jälkeen tein keppiä varten kolon ja laitoin kepin päähän liimaa, jotta se pysyisi hyvin paikallaan. Keppinä käytin vanhaa katkennutta harjan vartta, joka ennen uusiokäyttöä hiottiin ja öljyttiin rypsiöljyllä, jottei siitä irtoaisi tikkuja. Laitoin liimaa vielä vielä siihen kepin osaan, joka tulee sukan varteen. Kiinnitin hevosen pään varteen pyörittelemällä lankaa sukan varren ja kepin ympärille.

Suitset tein kankaisesta narusta, mikä tahansa naru käy tähän. Mittasin narun hevosen turvan ympärille ja solmin sen tiukasti ensin turvan ympärille ja sitten vielä toinen solmu hevosen pään yli. Kiinnitin tämän osan liimaamalla. Hevostermit ovat minulla kovasti hakusessa, pahoittelen, jos olen käyttänyt vääriä termejä.

Pikkuneiti ei millään olisi malttanut antaa liiman kuivua, vaan hyppi tasajalkaa hokien ”onko tämä minun?” ja ”onko heppari minun?” Päikkäreiden jälkeen pikkusisko sai sitten omansa ja sillä onkin leikitty hurjan paljon. Isovelikin kaipailee omaansa, mutta saas nyt nähdä riittääkö hänellä into keppareihin pitkäksi aikaa. Jos se siltä näyttää, että vielä parin viikon päästä hänkin kaipaa omaansa niin tottakai teen sellaisen, kyllähän tuota jämälankaa tuolla varastoissa on vielä toiseenkin keppariin.

Viime viikonloppuna retkeilimme jälleen meille entuudestaan tuntemattomilla poluilla, kun lähdimme retkelle Raippaluodon perukoille, Björköbyhyn. Björköbystä löytyy myös ihana Svedjehamn näkötorneineen ja luontopolkuineen, mutta halusimme uusille poluille, joten suuntasimme kohti Vikarskatin kalasatamaa. Vikarskatin kalasatamaan kuljetaan Svedjehamnin kautta ja ajellaan hiekkatietä muutama kilometri. Reitti on hieman pidempi, kun mitä yleensä retkeilemme lasten kanssa, mutta mainiosti jaksoi meidän 4,5 vuotias tämän 5 kilometrin reitin.

Reitti lähtee kalasatamasta ja kulkee metsässä myötäillen rantaviivaa. Useampaan kertaan pysähtelimme matkan varrella vain ihastelemaan täydellisen sinistä merta. No, toiset ihastelivat ja toiset heittelivät kiviä veteen.. Kiviä tällä reitillä muuten riitti! Paikka paikoin polun vierusta oli pelkkää Pirunpeltoa ja siitä saikin rastin retkihaasteen kohtaan 13, kiveltä kivelle. Reitillä oli muutakin nähtävää kuin kivipellot ja rantakalliot, matkalla oli ryssänuuni sekä muistomerkki, joka oli pystytetty hukkuneiden muistoksi. Polulta oli myös näkymät Ritgrundin majakalle. Majakat on kovasti kiehtovia ja haaveissa onkin ollut jo pitkään retki majakkasaarelle. Toivottavasti se toteutuisi tänä kesänä!

Määränpäänä, eli taukopaikkana oli vanha kalasauna (Finnhamnen). Kalasauna on autiotupa ja ainakin viime viikonloppuna se oli vielä auki, tosin kuin Metsähallituksen ylläpitämät autiotuvat tällä seudulla. Kurkkasimme tuvan sisään ja siellä olisi varsin mainiota joskus viettää yö! Me kuitenkin halusimme nauttia aurinkoisesta kevätpäivästä ja söimme eväämme rannan nuotiopaikalla. Meitä ennen oli jo tullut muutama retkiseurue, joten nuotio odotteli valmiina, mikä on aina mukava yllätys. Penkeillä istuskeli jo toinen perhe, joten me istuimme kivillä, jotta turvallinen etäisyys säilyisi myös taukopaikalla. Rannassa ja tuvan tuntumassa oli monia luonnon muovaamia penkkejä, joten tänne olisi mahtunut kyllä enemmänkin retkeilijöitä. Kulkiessamme takaisinpäin muita retkeilijöitä tulikin paljon vastaan. Ilmeisesti paikka on todella suosittu, eikä se ole ihme!

Aurinkoista pääsiäistä kaikille!