Kaupallinen yhteistyö Wasa Up:n kanssa

Varmasti monelle lukijalle on jo tiedossa meidän perheen kiipeilyharrastus ja lasten innostus kiipeilyä kohtaan, olenhan niistä jo useampaan otteeseen blogiinkin kirjoittanut. Luonnollisena jatkumona esikoisen kiipeilyinnostukselle halusimme järjestää hänen kaverisynttärit Wasa Upilla, jotta hän saa viettää aikaa kavereiden kanssa mahtavan harrastuksen parissa. Syntymäpäivät kuuluu Wasa Up:n palveluihin, joten siellä on helppo järjestää oman näköiset syntymäpäiväjuhlat. Täältä löytyy vielä lisätietoa heidän omilta sivuiltaan.

Me pidimme esikoisen syntymäpäiväjuhlat perjantai-iltana, synttärijuhlien kesto Wasa Up:lla on kaksi tuntia. Perjantai on mainio päivä päästä vähän purkamaan energiaa ja juhlimaan kavereiden kanssa, kun seuraavana päivänä ei ole koulua niin iltarutiinien vaihtuminen ei nyt ole niin justiinsa. Esikoisen juhlat pidettiin 17.30-19.30 aikana, mutta Wasa Up on avoinna arkisin kello 21 asti, joten pelivaraa aikatauluille on. Olimme pyytäneet mukaan noin 10 kaveria, kuutta lasta kohtaan tarvitaan yksi valvoja, me olimme mieheni kanssa paikalla molemmat. Vieraista muutamalla oli aiempaa kokemusta kiipeilystä, mutta nämä kiipeilysynttärit sopii erinomaisesti myös sellaisille kavereille, jotka eivät ole koskaan lajia kokeilleet. Kiipeily tehdään ohjattuna Wasa Up:n koulutetun ohjaajan avulla. Lapset saavat ensimmäisenä kiipeilykengät jalkaansa ja sitten siirrytään kiipeilyalueelle, mikä on sitten erikseen varattu juhlijoiden käyttöön. Valjaat, jotka myös tulevat talon puolesta, puetaan yhdessä opastetusti, minkä jälkeen kaikki saavat vuoronperään kokeilla varmistuslaitteen toimimista ja harjoitella laskeutumista. Kun kaikki ovat onnistuneesti kokeilleet näitä, on vuorossa kiipeily. Ryhmätilassa on neljä automaattisesti varmistavaa laitetta, joten neljä lapsista pääsee kerralla kiipeilemään. Vaihdot sujuivat nopeasti, enkä kerennyt pysyä laskuissa, kuinka monta kertaa lapset pääsivät seinälle tunnin ajalla, mutta monesti! Lopuksi kaikki saivat myös kokeilla boulderointia.

Kiipeilylle oli tosiaan varattu aikaa tunnin verran ja toinen tunti on tarkoitettu herkuttelulle, lahjojen avaamiselle, leikeille tai sille ohjelmalle, mitä itse on suunnitellut. Kiipeilyn jälkeen lapsia ohjeistettiin riisumaan valjaat ja laittamaan kengät oikeille paikoille, jonka jälkeen siirryttiin Studion tiloihin juhlimaan. Me emme olleet suunnitelleet mitään sen kummempaa ohjelmaa lapsille, koska he olivat niin hienosti jaksaneet keskittyä ohjattuun toimintaan. Lapset olivat tuoneet lahjoja sankarille ja se ensimmäinen ohjelmanumero, jonka jälkeen oli herkuttelun vuoro. Synttäreiden tarjoilut hoitaa jokainen itse, myös aterimet ja lautaset hoidetaan omasta takaa. Meillä oli tällä kertaa kertikset käytössä, vaikken niitä yleensä suosikaan. Juomisina toimi hyvin pienet limpparipullot ja tripit, syötäviä oli vähän annosteltu valmiiksi, jotta kaikkien ei tarvitse kauhoa herkkuja itse. Kakun virkaa toimitti donitsikakku ja uunivuokaan tehty mokkapala”kakku” ja kaikki maistui lapsille eikä juuri mitään jäänyt kotia vietäväksi. Juhlien jälkeen tila siivotaan itse, paikanpäältä löytyy tarvittavat välineet tähän hommaan.

Kaikki toimi Wasa Up:lla oikein hienosti, kaikilla vaikutti olevan tosi kivaa ja lapset kiipesivät rohkeasti ja olivat tosi taitavia. Jälleen kerran ei voinut kuin ihailla lasten luontaista kykyä kiipeilyyn ja liikkumiseen ja tälläisella porukalla on parasta, kun kaikki saivat onnistumisen kokemuksia. Vaikka olenkin aiemmin puhunut kotisynttäreiden puolesta niin olihan tällainen ohjattu toiminta nyt todella erityistä ja yhdessä tekeminen on toivottavasti ikimuistoista.

Kesälomat alkavat olla lopuillaan ja arki on ovella. Kesää on kuitenkin vielä jäljellä ainakin siihen asti, kunnes huvilakausi loppuu, eli elokuun viimeiseen viikonloppuun. Meidän kesä meni tosi vauhdikkaasti, nähtiin ystäviä, perhettä, tehtiin perheenä kivoja asioita ja lomailtiin. Kesän kohokohta taitaa kuitenkin olla meidän pohjoisen reissu, joka suuntautui perinteisen Äkäslompolon lisäksi myös Pohjois-Norjaan ja Tromssan seutuun. Yhdistimme kaksi meitä kiinnostavaa kohdetta ja vietimmekin osan lomasta naapurimaassa ja osan tutuilla tuntureilla Pallas-Yllästunturin kansallispuiston maisemissa.

Matkustimme Pohjois-Norjaan autolla. Teimme yhden yön pysähdyksen Äkäslompolossa, ettei ajomatkasta tule lapsille tai koiralle liian pitkä. Äkäslompolosta on noin viitisen tuntia Tromssaan, mutta ajomatka venähti hieman pidemmäksi, kun matkan varrella oli upeita paikkoja. Pysähdyimme ihastelemaan milloin upeaa rantaa, milloin mahtavaa vesiputousta. Kiire meillä ei ollut ja Norjan puolella oli mukavasti levähdyspaikkoja tien vieressä matkalaisia varten.

Me vietimme ensimmäisen yön Tromssan keskustassa hotellissa, josta olimme varanneet etukäteen lemmikkihuoneen, koska Redi oli meillä mukana. Koiran ottaminen mukaan Norjaan vaatii eläinlääkärin myöntämän passin, josta käy ilmi kaikki rokotukset ja kun ne on kunnossa, saa koiran viedä rajan yli Norjaan. Tromssassa ihastelimme viereisiä vuoria, kiertelimme hieman keskustassa, vierailimme Polariassa, mutta emme ehtineet käydä läheisellä kaapelihissillä, joka veisi vuorelle, josta näkyy koko Tromssa. Se jääköön seuraavaan kertaan! Lasten mielestä vuonon alittava tunneli oli hurjan jännä, samoin kun Polar Museumin eteen asetetut harppuunat. Näkemistä olisi varmasti paljon enemmänkin keskustan lähettyvillä, mutta meillä oli jo kova halu päästä retkeilemään, joten suuntasimmekin aamupalan jälkeen autolle ja lähdimme ajelemaan kohti Sommarøytä, jonne on Tromssasta noin tunnin matka. Olin etukäteen lueskellut retkeilyblogeista vinkkejä, minne kannattaa suunnata telttailemaan ja minkälaiset jokamiehenoikeudet Norjassa on. Telttailla saa aika vapaasti, mutta meidät yllätti Sommarøyn suosio, joka olikin aikamoinen.

Matkailuautoja ja telttaretkeilijöitä oli paljon, eikä ihme, onhan paikka mielettömän upea! Me poimimme rannoilta simpukoita ja etsimme meille rauhallista telttapaikkaa. Olimme liikkeellä arkena, joten olimme ajatelleet, että ehkä ei niin paljoa ihmisiä olisi liikkeellä, mutta emme tosiaan olleet ainoat. Jälkeenpäin ajateltuna paikan suosion ei olisi kuulunut yllättää, olihan saari aivan mahtava kirkkaine vesineen ja simpukkarantoineen. Löysimme kuitenkin rauhallisen telttapaikan muiden suomalaisten telttaretkeilijöiden lähettyviltä ja saimmekin upean maisemapaikan yöksi. Jätimme auton yleiselle parkkipaikalle rannan tuntumaan ja parkkipaikalla oli myös sisävessa, sekä vesihana, josta sai juomakelpoista vettä. Puitteet telttailuun on Sommarøyssä mitä parhaimmat!

Ajatuksena meillä oli viettää kaksi yötä teltassa ja halusimme nähdä erilaisia paikkoja, joten pakkasimme leirimme ja lähdimme ajamaan kohti seuraavaa telttapaikkaa. Miehelläni ja esikoisella oli mukana kalastusvehkeet ja olimme katselleet telttapaikan sillä ajatuksella, että he saisivat kalastaa mielin määrin. Paikaksi valikoitui Ringvassøyan saarella sijaitseva Krokvattnet, jonne oli Tromssasta vajaa tunnin matka, tosin eri suuntaan, kuin missä edellisen yön vietimme. Lasten riemuksi tosin menimme taas vuonon alittavaa tunnelia pitkin, mikä menestyskonsepti. 😀 Krokvattnet on tunturijärvi, joten ensitöiksemme saimme kavuta lyhyehkön, mutta jyrkän matkan tuntureiden päälle. Matkatavarat oli pakattu vähän niin ja näin, joten matka oli ainakin minun osaltani hieman tuskainen. Saattoi se tuska johtua myös orastavasta nälkäkiukusta, joka korjattiin heti telttapaikan löydyttyä. Paikka oli aivan upea, alueella on useampi kalavesi ja tuntureita jatkui pitkälle silmän kantamattomiin. Kalastusta varten tarvittavat luvat ostettiin puhelimella parkkipaikalla olevan ohjekyltin mukaan. Meidän lisäksi tuntureille ei näkynyt ketään muita, mikä tuntui myös ihanalta kontrastilta viime paikkaan. Toinen vastakohta edelliseen yöpaikkaan oli edellispäivän kuumuus, joka oli vaihtunut sateiseen ja hieman viileään ilmaan. Kalastellessa pienestä sateesta ei ollut haittaa, saalis tosin vältteli meitä ehkäpä metelin ja veteen lentäneiden kivien takia. Onneksi oli muuta ruokaa mukana, joten saimme maittavan retki-illallisen. Sivuhuomautuksena täytyy mainita, että retkiruuat olin tuonut Suomesta, koska Norjassa hintataso on paljon korkeampi kuin Suomessa. Siksi nappasin perunapussia myöten kaikki mukaan kotimaasta ja säästimme näin pitkän pennin. 🙂

Me koitimme ehdottaa lapsille vielä kolmatta telttayötä, mutta pienin ei kuulemma enää jaksanut nukkua makuupussissa. Mahtavia paikkoja olisi ollut vaikka millä mitalla, emmekä olisi halunneet vielä lähteä takaisinpäin. Kuuntelimme kuitenkin pienintä matkailijaa ja lähdimme ajelemaan takaisin Äkäslompoloon, jossa kesäreissumme jatkuisi vielä vajaan viikon. Ehkä seuraavalla kerralla olemme taas hieman pidempään, koska Norja häikäisi kauneudellaan ja varsinkin vuonojen ja vuorten kontrasti oli mahtava! Lapset ihastuivat erityisesti vesiputouksiin ja pikkusisko lampaisiin, joita laidunsi siellä täällä. Esikoinen haluaisi uudelle kalaretkelle ja minä haluaisin nähdä valaita. Pyöriäinen nähtiin, samoin hylje, mutta jos joskus saisi nähdä valaan niin olisi aikamoista.

Suosittelen lämpimästi lähtemään autoilemaan Norjaan, retkeilyauto voisi olla kaikista kätevin tällaiselle reissulle, niin monia ihania puskaparkkeja näimme matkamme varrella. Olisi hauska kuulla teidän lempipaikkoja Norjasta, mihin kannattaisi suunnata seuraavaksi, jos matkakohteena on Norja?

Kaupallinen yhteistyö Wasa Up:n kanssa

Vuosi sitten syksyllä veimme esikoisen kiipeilemään hänen syntymäpäivänsä kunniaksi ja saimme myös silloisen yhteistyön tiimoilta kiipeilyn yksityistunnin mieheni kanssa. Kirjoitin silloin johonkin päivitykseen, että haiskahtaa hurahtamiselta ja sitä se tosiaan oli! Nyt olemme koko perheellä jäseniä Vaasan kiipeilykeskus Wasa Up:ssa ja siellä tulee käytyä välillä itsekseen ja välillä koko perheen kanssa. Kyselin jokin aikaa sitten Instagramissa, jos on jotain mitä haluatte tietää meidän kiipeilyharrastuksesta ja yritin niihin vastata tässä postauksessa.

Päädyimme kiipeilykeskukseen ensin esikoisen kanssa, sitten kävimme mieheni kanssa kahdestaan ja joulun aikaan, kun pienin meistä täytti neljä, veimme hänetkin kiipeilemään (edelliset postaukset löytyvät täältä ja täältä). Tässä vaiheessa kävimme kiipeilemässä kertamaksuilla, johon kuuluu välinevuokra, eikä meillä ollut vielä omia varusteita. Minä sain sitten joululahjaksi kiipeilykengät ja ei mennyt kauaa, kun rupesimme miettimään Wasa Upin jäsenyyttä. Laskeskelimme, että jos otamme perhejäsenyyden, tulee se paljon edullisemmaksi, kuin käydä kiipeilemässä kertamaksuilla. Otimme jäsenyydet ensin vain meille aikuisille ja kävimmekin paljon vuorotellen kiipeilemässä. Jäsenellä on paljon etuja, muun muassa saimme käydä kiipeilemässä myös virallisten aukioloaikojen puolella ja osallistuminen esimerkiksi tekniikkaa opettavaan kiipeilyklinikkaan on maksuton. Kävimme klinikoilla, jotta saisimme hieman tekniikkaa haltuun ja kiipeäminen helpottuu. Me hankimme omien kenkien lisäksi valjaat, koska suoritimme myös yläköysikiipeilykortit, mutta vuokravarusteillakin pärjää ihan hyvin, ainakin siihen asti, että kiipeilystä tulee säännöllistä.

Lapset halusivat kuitenkin melkein aina mukaan, vaikka toinen meistä yrittikin lähteä hieman huomaamatta. Kauhea meteli kuului joka kerta, kun he eivät päässeetkään mukaan.. Nyt molemmilla on jäsenyydet ja nyt saavat kiipeillä niin paljon kuin mieli tekee. Lapsille on hyvin kiipeilykenkiä vuokrattavana ja valjaat pysyvät päällä aika pienikokoisella pikkusiskollakin. Heille tosin hankimme nyt omat valjaat, kun ovat kiipeilleet enemmän.

Wasa Upilla on eri tasoisia reittejä ja ne on merkattu väri- ja numerokoodein. Helpoimmat reitit, on merkattu vihreällä värillä ja sitä seuraava vaikeustaso on sinisen värinen. Edistyneemmille löytyy muun tasoisia reittejä, luettelo väreistä löytyy kiipeilykeskuksen seinältä. Samat värikoodit pätevät niin kiipeilyseinällä, kuin boulderseinällä. Lapset kiipeävät usein reittejä, joissa on automaattinen varmistuslaite, eli valjaat kiinnitetään katosta roikkuvaan varmistukseen ja jos seinältä tippuu tai haluaa tulla alas, varmistuslaite laskee kiipeilijän hissillä alas. Yhden varmistuslaitteen kohdalla on monta reittiä, jotka ovat usein eri tasoisia. Otteiden värit eivät kerro vielä vaikeustasosta, vaan reitin helppouden kertoo alimmissa otteissa oleva lappu. Esikoinen kiipeää vihreitä ja sinisiä reittejä ja pikkusisko kiipeilee vihreitä, mutta käyttää apunaan välillä muidenkin reittien otteita. Mielestäni tässä on kaikkein hienoin ominaisuus Wasa Upilla, jokaiselle löytyy ihan varmasti joku reitti, jota kiivetä ja myös se, että kiipeilykeskuksessa vaihtuu aina joku reitti useimmin, niin kaikille löytyy varmasti myös sitä haastetta.

Ensimmäiset kiipeilykerrat meni lapsilla vain itsevarmistavilla reiteillä, mutta nykyään viihtyvät enenevissä määrin myös boulderseinillä. Välillä hirvittää, kun lapset kiipeävät käsieni ulottumattomiin, mutta hyvin ovat seinällä pysyneet ilman valjaiden ja varmistuslaitteen tuomaa turvaakin. Säännöt on sovittu etukäteen, liian korkealta ei saa hypätä, täytyy muistaa katsella ylöspäin ettei kukaan tipu päälle, ei saa juosta ja täytyy välillä antaa vanhempienkin kiivetä. 😀 Pienin meistä väsähtää ensimmäisenä kiipeilyyn ja päätyy usein touhuaamaan OCR esteradalle. Sieltä löytyy renkaita ja verkkoja, mitä kiivetä, mutta hänen suosikki on pitkä patja, jota pitkin on kiva juosta. Olemme sopineet, että jos joku harjoittelee radalla, sinne ei saa mennä touhuamaan.

Useimmiten meillä vierähtää helposti pari tuntia kiipeillessä, sinne kun ei ole kiva lähteä kiireellä. Käymme usein koko perheellä lauantaisin kiipeilemässä, silloin meillä ei yleensä ole mitään muuta ohjelmaa. Meillä on usein pientä evästä mukana, sillä kiipeily vie paljon energiaa. Ainakin meidän jälkikasvu on todella liikkuvaa sorttia, joten tämä on ollut meidän perheelle oikein ihana harrastus. Onkin hauska katsella, että se, mitä me aikuiset opettelemme kiipeilyklinikalla, tulee lapsilta ihan luonnostaan. Kiipeily on todella monipuolista ja kehittää myös aivoja ja haastaa miettimään erilaisia vaihtoehtoja. Wasa Up:lllle voi mennä kokeilemaan aina aukioloaikoihin ja kun varusteetkin saa paikanpäältä, ei tarvita mukaan mitään erityistä. Minä voin ainakin lähteä katraani kanssa seuraksi, jos joku innostuu kokeilemaan kiipeilyä.

Kaupallinen yhteistyö Arctic Warriorsin kanssa

Liikkuessa ja siitä palautuessa tarvitsee välillä apua muualtakin, kun omasta ruokavaliostaan. Suosin mieluiten luonnonmukaisia tuotteita ruokavaliossani, sekä arjessa muutenkin. Luonnosta saatavat raaka-aineet ovat ravintorikkaampia ja puhtaampia, siksi pidän niistä saatavaa energiaa minulle parhaimpana vaihtoehtona. Arctic Warriorsilla on monia mahtavia tuotteita, tällä kertaa pääsin testaamaan kolme kovaa shottia, Puhdin, Mahdin ja Sinnin. Puhtia olen käyttänyt aiemmin paljonkin, ne ovat oiva apu lenkillä, kun on tarve nopealle energialisäykselle. Shotit ovat pieneen tilaan meneviä superpakkauksia, jota on näppärä pitää mukana vaikkapa joka tilanteessa. Lenkkipoluillekin ne kulkee näppärästi mukaan.

Sinni – ruusunjuuri-yrttishotti ❤

Sinniä olen käyttänyt palautumiseen lenkeistä ja sitä voi käyttää myös keskittymisen ylläpitämiseen. Sinnin ainesosat on kerätty Lappilaisilta pientiloilta, mikä on jo itsessään syy käyttää tätä superfoodia. Sinnin nauttimisen jälkeen väsyn tunne katoaa nopeasti ja pitkästäkin lenkistä palautuminen alkaa nopeammin. Tämä yrttishotti auttaa myös keskittymiskyvyn paranemiseen ja aionkin testata tämän toimivuutta luentojen taas alettua.

Mahti – Väinönputki-yrttishotti 💙

Meillä on sairasteltu enemmän tai no, enemmän keväällä ja alkukesästä. Mahtia olen käyttänyt lisäämään vastustuskykyä ja sitä on nautittu koko perheellä esimerkiksi smoothien seassa.. Itsekseen se oli hieman tujua lasten makuun.. Väinönputki on muuten yksi vahvimpia suomalaisia yrttejä, siitä mainitaan myös Kesänkijärven luontopolulla Äkäslompolossa, missä retkeilemme aina Lapin lomillamme. On muuten aikamoinen kasvi ja aikamoista uutetta siitä saadaankin aikaan! Meillä oli Mahtia mukana myös telttaretkellä, silloin söimme sitä aamupuuron kanssa. Myös Sinnille olisi ollut tarvetta tuossa tilanteessa, yöunet ei nimittäin olleet mainittavan arvoiset sillä reissulla. Vahingosta viisastuneena sitä onkin pakkauslistalla tulevaa telttaretkeä ajatellen!

Puhti – Hunajaa, nokkosta ja kuusenkerkkää 🧡

Kuten mainitsin jo edellä, Puhtia käyttänyt jo pidemmän aikaa. Minulle Puhti on paras ja helpoin tapa saada nopeasti lisää energiaa. Puhdin nauttimisen jälkeen energiat palautuu nopeasti ja taas jaksaa painaa. Olen käyttänyt sitä myös kiipeillessä, kun lisäenergialle on tarve jo muutaman reitin kiipeämisen jälkeen. Puhdissa on kotimaisen hunajan lisäksi kuusenkerkkää ja kuten kaikissa muissakin shoteissa, niihin on lisätty myös nokkosta. Nokkonen on mainio kasvi sen sisältämien hivenaineiden ansiosta ja kuten Arctic Warriorsin väki sanoo; nokkonen on kasvi, jota kaikkien tulisi käyttää. Näitä shotteja pidän aina mukana kiipeilykassissa, sekä juoksutakin taskussa, niin ne kulkee aina näppärästi mukana 🙂

Oliko nämä tuotteet jo teille entuudestaan tuttuja?

Täältä pääsee tutustumaan muihin Arctic Warriorsin tuotteisiin 🙂

Telttailu kuuluu meidän perheen kesäohjelmaan ja viime viikonloppuna toteutimme yhden telttaretken ihanissa Merenkurkun maailmanperintöalueen maisemissa, Mustasaaren Björköbyssä. Telttaöitä on useimpina kesinä kertynyt 2-3, tänä vuonna koitamme nukkua öitä ulkona hieman enemmän, kun lapsetkin ovat jo vähän isompia, eikä kumpaakaan tarvitse enää kantaa. Lisäksi reitit pidentyvät, kun jalat kantavat jo pidempiä matkoja. Tämänkertainen retkipaikka oli Långgrundet, joka on taukopaikka Björkö-Panike vaellusreitin varrella. Matkaa parkkipaikalta leiripaikalle on pikkuisen yli 3 kilometriä, joka oli erittäin sopiva matka 4- ja 6-vuotiaille. Auton jätimme Svedjehamnin parkkipaikalle, joka on suosittu retkipaikka itsessään Saltkaret-näkötorneineen ja luontopolkuineen. Täältä voit lukea lisää tästä osasta maailmanperintöaluetta.

Långgrundetiin vievä polku ohittaa näkötornin, sekä kalojen kutupaikalle vievän sillan ja jatkaa samaa matkaa Bodvattnet runt-luontopolun kanssa. Puolessa välissä matkaa vaellusreitti haarautuu oikealle, kun luontopolku palaa ympyräreittinä takaisin lähtöpisteeseen. Polku on lähes koko matkan helppokulkuista ja oikein hyvin huollettua, paikoin on kivikkoista, jolloin se on erinomainen ”lattia on laavaa”-leikkiä varten. Leikimme tätä leikkiä usein lasten kanssa, jotta matka taittuisi vähän keveämmin. Polku on todella kaunis ja varsinkin tähän aikaan vuodesta todella vihreä. Polun varrelle osuu hauska yksityiskohta, kun täytyy kiivetä lammasaidan ylitse. Lapset kiipesivät yli suhteellisen helposti, koiralle meinasi iskeä rimakauhu.

Långgrundetin levähdyspaikalta vaellusreitti jatkuu vielä eteenpäin ja seuraava etappi sillä olisi vesistön ylitys, joka täytyy tilata erikseen. Emme itse ole tätä reittiä koskaan kävelleet, se täytynee vielä joskus patikoida. Levähdyspaikka on oikein hyvin varusteltu, sieltä löytyy tilava keittokatos, missä oli useampi tulipesä, kaksi pöytäryhmää, käymälä sekä laituri. Meillä oli tarkoitus tulla tänne melontaretkelle, mutta lintukoiralla oli vaikeuksia pysyä kanootissa.. Maailmanperintömaisemat ovat erinomaisia melomiseen, kanootilla/kajakilla pääsee matalistakin paikoista hyvin. Teltalle löytyisi useampikin paikka, me pystytimme omamme näköalapaikalle. Ilma oli lämmin, joten teltan ovet sai olla auki ja saimme ihastella merinäköalaa makuupaikaltamme.

Lapset eivät malta nukahtaa teltassa, koska heillä on niin kivaa. Ideana on aina venyttää iltoja teltan ulkopuolella, jotta saisivat mennä vasta väsyneenä telttaan, mutta kumpikin haluaa mennä telttaan sisälle aina aikaisin, joten illat ovat vähän pitkiä.. Ehkä ensi kerralla malttavat seikkailla hieman pidempään ulkona! Uni tuli kuitenkin äänikirjan avulla, kuuntelemme esikoisen toiveesta Aino Huilajan ”Pakumatkalla” jo toistamiseen. Ennen nukahtamista rupesimme kuitenkin kuulemaan kellon ääniä, sekä määkinää. Äänet kuuluivat aina vain lähempää ja lopulta kurkkasimme ovesta ja teltan edessä nökötti lammaslauma. Onneksi valpas vahtikoiramme nukkua posotti tyytyväisenä pikkusiskon jalkopäässä, joten ei syntynyt mitään selkkausta. Lampaat taisivat säikähtää meitä ja kirmasivat pois. Parin tunnin päästä valpastui vahtikin ja vaati päästä pihalle nuuskimaan jälkiä.. Penskallakin on vielä vähän opettelemista telttaöistä. 😀

Ilmat suosivat meitä oikein kunnolla, aamu oli lämmin ja kevyt tuuli piti hyttysetkin poissa. Yleensä meidän teltta-aamut ovat joko sateisia tai ilma on sankkana hyttysistä. Saimme nauttia herkkuaamupalasta merenrannalla ja pakkasimme kamppeet kaikessa rauhassa. Lapset kantoivat osan omista tavaroistaan, pienemmällä oli pehmokaveri, kerrastot, juomapullo ja matkaeväät omassaan, isoveikka kantoi näiden lisäksi vielä makuupussinsa. Paluumatka taittui yllättävän kevyesti, välillä pidettiin eväspaussi (taatelia ja kuivahedelmiä) ja välillä pysähdyttiin kiikaroimaan maisemia. Etenemme lasten tahtiin ja koitamme tehdä kävelystä heille mukavan keksimällä erilaisia tehtäviä. Pienempi meinasi väsähtää kesken kaiken, mutta kun sai näkötornin kiikariinsa, alkoi askel kiihtyä ja torniin piti päästä kiipeämään.. On nämä lapset vaan mahdottomia tapauksia.

Kokonaisuudessaan erittäin onnistunut retki, vaikka omat yöunet jäivätkin hieman vähäisiksi myöhäisen nukkumaanmenon ja koiran yöllisen seikkailun ansiosta. Paikka oli oikein mainio ja yö luonnossa antaa aina uutta voimaa. Suuret suositukset tälle retkipaikalle, meidän seuraavat telttayöt nukutaan aika paljon pohjoisemmassa!

Kaupallinen yhteistyö Biolanin kanssa.

Olemme asuneet Asevelikylässä jo kahdeksan vuoden ajan ja ensimmäistä kesää lukuun ottamatta meillä on ollut aina pienet viljelykset tulossa. Viljelyt alkoi salaateilla ja yrteillä, sitten perustettiin ensimmäinen pieni kasvimaa, jossa viljeltiin perunaa ja porkkanaa hieman huonolla menestyksellä. Siitä ollaan tultu tähän päivään, kun meillä on tallin takana hyvän kokoinen kasvimaa, sekä lavakaulusviljelykset talon seinustalla. Lisäksi pihasta löytyy marjapensaat, hedelmäpuut ja vadelmat, joten alkusyksyisin saamme nauttia oman maan tuotteista, eikä kaupasta kanneta juuri mitään tuoretavaraa. Viime syksynä meille tehtiin maalämpöremontti, jonka alta piti lavakaulukset siirtää pois paikoiltaan ja meidän ihana piha oli hetken aikaa aika surkean näköinen. Vanhat lavat piti muutenkin uusia ja kun alue oli valmiiksi tyhjä, pystyimme kasvattamaan aluetta vielä yhdellä laatikolla, sekä tekemään alueesta viihtyisämmän ja siistin Biolanin kuorikatteen avulla. Äitienpäivälahjaksi saamani näkösuoja istutuslaatikoilla kruunaa kaiken ja toivonkin loppukesästä viljelyalueesta ihanan vihertävää keidasta.

Meidän lavakaulustarhassa on tällä hetkellä neljä lavakauluslaatikkoa. Aloitimme alueen kunnostamisen laittamalla viljelyalueen pohjalle kankaan estämään rikkaruohojen pääsyä kasvulavoihin. Asettelimme lavakaulukset paikoilleen ja aloimme levittämään lavojen ympärille Biolanin kuorikatetta, joka rajaa kivasti viljelyalueen ja pitää myös alueen siistinä rikkaruohoista. Rajasimme kuorikatteen vanhoilla tiileillä, jotka ovat löytyneet tältä tontilta. Lavakauluksiin ei yleensä tarvitse vaihtaa multia, vaan uutta multaa voi laittaa vanhojen päälle parantamaan maaperää, mutta meidän vanhojen lavojen mullat levitettiin uutta nurmikkoa varten. Kaikki lavat täytettiin kokonaisuudessaan Biolanin istutusmullalla, jonka ainesosat edesauttavat puutarhan kasveja kasvamaan. Istutusmulta sopi luomuviljelyyn ja sen sisältämä biohiili ja komposti parantaa kasvualustan rakennetta.

Kasvulavoissa meillä kasvaa kesäkurpitsaa, salaattia, retiisiä, lehtikaalta, papuja, sipulia, sekä herneitä ja muutamia kukkasia. Herneitä meillä ei olekaan aiemmin kasvanut, mutta lapset saivat oman kasvulaatikon, johon he yksimielisesti halusivat istuttaa herneitä. Yrtit ja pinaatti kasvavat omissa pienemmissä laatikoissa ja ruukuissa. Yrttejä ja salaattia varten on Biolan kehitellyt yrttimullan. Siinä on mukana kasvualustasammalta, joka tekee mullasta hieman ilmavampaa, joka on hyväksi esimerkiksi yrteille. Yrttimulta on valmistettu kompostoimalla, jotta siihen on saatu mukaan hyödyllisiä mikrobeja.

Kasvimaalle ei uutta multaa tarvittu, sinne kaadoimme syksyllä vanhan hiekkalaatikon hiekat (sekin joutui pois kaivinkoneen tieltä), sekä haravoimme kasvimaan päälle kuivia lehtiä. Käänsimme maan ennen istutuksia ja lannoitimme maan Biolanin kasvimaalannoitteella. Se on pitkävaikutteinen lannoite, jota annostelimme paketissa olevan taulukon mukaan. Kasvimaahan on päässyt tänäkin vuonna perunaa ja porkkanaa ja lasten toiveiden mukaisesti myös punajuurta.

Kasvimaan reunalla meillä on myös tomaateille oma laatikko, jota kohtaan on viime vuoden onnistuneiden kokeilujen jälkeen korkeat odotukset. Tänä vuonna olen onnistunut kasvattamaan taimet siemenestä, viime vuonna taimet kuolivat ulosmuuton yhteydessä ja haimme uudet taimet kaupasta. Virheistä oppineena karaisin taimia pikkuhiljaa ja kun taimet muuttivat lopullisesti ulos, vaikuttivat ne oikein hyvinvoivilta. Noh, yksi sai hieman siipeensä istutuksen yhteydessä, mutta se oli täysin oma moka.. Tomaateille lisäsin myös kasvimaalannoitetta. Luonnonlannoitetta, joka on hyvä yleislannoite vähän joka paikkaan, ripottelin hedelmäpuiden juureen ja marjapensaille, sekä mansikoille ja viinirypäleille. Jospa ottaisivat hieman lisävoimaa tästä lannoitteesta ja tuottaisivat tänäkin vuonna oikein maukkaan sadon.

Seuraavana työlistalla on siis kastelua, kitkemistä ja papulaatikolle pitää vielä rakentaa kansi, koska ne eivät juuri pidä liiasta sateesta. Osalla kasveista on vielä harsot päällä, mutta pikkuhiljaa niitäkin saa ruveta poistamaan. Yrttisadosta ollaan jo saatu nauttia, sillä esikasvatin osan yrteistä. Ruohosipuli, joka kasvaa valtoimenaan kasvimaan reunassa on aivan villiintynyt, se pitääkin jo pian leikata alas ja säilöä, jotta se saa kasvattaa uuden sadon. Tämä tietää ihanan maukasta kesää!

Kaupallinen yhteistyö Wasalinen kanssa

Vietimme viikonlopun ihanassa Uumajassa perheen kanssa. Tällaista pientä maisemanvaihdosta onkin kaivattu jo pitkään, varsinkin kun meidän perhe on aika liikkuvaista sorttia ja lapsetkin ovat jo kyselleet meidän reissujen perään jo hyvän tovin. Uudella laivalla matkustaminen on ollut puheissa jo pidempään, onhan se nyt aikamoinen elämys päästä upouudella laivalla seilaamaan. Aurora Botnia on maailman ympäristöystävällisin matkustaja-autolautta, joka aloitti liikennöinnin Vaasan ja Uumajan välillä syksyllä 2021. Lisätietoa laivasta ja rakennusprojektista löytyy tämän linkin kautta.

Kävimme perheen kanssa Uumajassa vuonna 2019 vanhalla laivalla ja esikoinen muistelee sitä edelleen lämmöllä. Hän oli kovin utelias näkemään, miten vanha ja uusi laiva eroavat toisistaan. Me vanhemmat kaipasimme eniten sitä pientä loman tuntua ja vaihtelua tähän meidän arkeen. Olemme tehneet useita päiväreissuja mieheni kanssa Uumajaan, mutta lasten kanssa tällainen päiväreissu tuntuu hiukan raskaalta, joten päätimme viettää viikonlopun Uumajassa. Listasin tähän postaukseen, mitä kaikkea teimme Uumajassa viikonlopun aikana.

Tällainen miniloma Uumajassa on Vaasalaisille ehkä helpoin tapa lomailla ulkomailla. Ajoimme auton satamaan ja astuimme laivaan ja siinä sitä sitten sai aloittaa lomailun. Satamaan pääsee myös bussilla, jos ei ole autoa tai ei meinaa sillä ajella illalla kotia. Me söimme laivan ravintolassa aamupalan, niin kenenkään ei tarvinnut herätä turhan aikaisin. Minä ja toinen lapsista tarvitsemme aamulla hyvän aamupalan niin ei nälkäkiukku pilaa lomanaloitusta. 😀 Olimme varanneet aamupalan laivalta jo etukäteen, niin saimme vain kävellä valmiiseen pöytään. Lapset eivät olisi millään malttaneet suunnata suoraan aamupalalle, vaan olisivat halunneet tutkia heti koko laivan. Aikaa tutkimiselle kuitenkin on, laivamatka Uumajaan kestää 3,5 tuntia.

Laivalla kiersimme katselemassa aurinkokannen, leikkipaikan, kaupan, hyttikäytäviä, pubin, kahvilan ja ravintolan. Menomatkalla lapset eivät meinanneet jaksaa olla paikoillaan hetkeäkään, pienempi leikki jonkun aikaa leikkipaikassa, esikoinen (6 v), ei juuri enää viihtynyt leikkialueella. Kuulemma kaipaili vanhan laivan moottoripyöräpeliä. Hän sai viihdykettä, kun haimme kaupasta vähän herkkuja ja pelailimme erilaisia pelejä. Istumapaikkoja riitti tässä laivassa, joten istuskelimme pubin edustalla ja opettelimme uusia korttipelejä. Laivan livebändi viihdytti matkustajia ja meidän perheen pikkusisko rakastaa musiikkia ja halusikin kuunnella pitkään bändin soittoa.

Laiva saapuu Ruotsissa Holmsundin satamaan, josta on yhteysbussi Uumajan keskustaan tai Ikeaan. Me olimme varanneet paikkamme etukäteen, jolloin säästää lipun hinnassa ja saa varmasti paikan, mutta paikanpäältäkin voi saada lippuja. Suosittelen hankkimaan kuitenkin liput etukäteen. Olimme sopineet lasten kanssa, että ensin kiertelemme muutaman kaupan, jonka jälkeen käymme lounaalla ja sitten menemme hotellille. Uumajassa on vähän eri valikoima liikkeitä, kuin Vaasassa, joten on kiva kierrellä katselemassa. Lapsille oli luvattu pienet kesäreissulelut, joten suuntasimme Åhlensin lastenosastolle niitä tutkimaan. Samalla sain katsottua lapsille vähän vaatteita, koska leluosasto on näppärästi samassa paikassa lasten vaatteiden kanssa. Meillä oli muutama paikka, missä halusimme käydä, mutta mitään suurempaa kaupoissakiertelyä emme harrastaneet tällä kertaa. Vinkkinä muillekin, Utopian kauppakeskuksessa löytyy vessat, kun se hätä jossain vaiheessa kuitenkin yllättää!

Uumajan keskusta on kiva, kun siellä ei liiku autoja. Torin ympäristössä on lapsille pieni leikkialue ja muutenkin keskusta on viihtyisä kaikkine kahviloineen. Meillä on perinteenä käydä lounaalla Lottas Krogissa, joten sinne suuntasimme tälläkin kertaa, sieltä saa lounasta niin lapsille kuin aikuisillekin. Mahat täynnä suuntasimme hotellille viettämään pientä lepotaukoa ennen lasten odottamaa uintia. Matkan varrella poikkesimme vielä torin laidalla sijainneeseen karkkikauppaan, mihin lapset olivat koko päivän vinkuneet. 😀 Olimme sopineet etukäteen, että menemme uimaan Navet:n ja se oli lasten mielestä tämän reissun parasta antia. Navet:ssa on tavallinen uima-allas ja sitten elämyspuoli, joka on vähän enemmän kylpylämäinen. Sieltä löytyy altaita pienille ja isommille hurjapäille, vauhdikkain liukumäki oli sen verran hurja, etten siihen itse uskaltautunut.. Elämysaltaan aukioloajat kannattaa tarkistaa, ennen kuin menee paikanpäälle. Uimisen jälkeen suuntasimme väsyneinä, mutta onnellisina hotellille syömään iltapalaa ja sitten saimmekin painua pehkuihin.

Hotelliyöpymisissä parasta on aamupala, eikä se tälläkään kertaa pettänyt. Söimme niin tukevan aamupalan, että ajattelimme pärjätä sillä laivalle asti, jossa meillä oli varaus saaristolaispöytään. Sunnuntaisin Uumajassa ei juuri mikään liike ole auki ja bussi laivalle lähtee vasta 11.40 niin jotain tekemistä kaipasi aamuksi, sillä lapset heräsivät kello 7 maissa.. Uumajan Ikea ja siinä vieressä oleva Avion ostoskeskus avaa ovensa sunnuntaisinkin kello 10, joten päätimme suunnata sinne viettämään viimeiset tunnit Ruotsin puolella. Menimme paikallisbussilla, joka lähtee ihan läheltä keskustan toria. Ikeasta löytyi muutama tarvittava juttu ja samalla vielä viimeinen listalla ollut ostettava löysi tiensä meille kotiin. Osa päiväristeilijöistä jäikin suoraan tähän ostoskeskukseen, eikä ole ihme, sieltä löytyi melkein samat liikkeet kun keskustasta ja kauppakeskus on tosi iso, niin kuluuhan sielläkin aika!

Satamaan ja laivaan päästyä menimme ravintolaan syömään, jonka jälkeen samanlainen kierros laivalla ja lopulta päädyimme leikkihuoneeseen. Pikkusisko löysi itselleen kaverin, isoveli halusi pelata oppimiaan korttipelejä. Näin se matka sujui rattoisasti, kunnes olimme yhtäkkiä kotisatamassa kello 18 maissa illalla. Tuntuu hassulta ajatella, että olimme lähteneet vasta edellisenä päivänä reissuun. Matka tuntui paljon pidemmältä ja meidän miniloma oli tosi ihana. Olisi kiva kuulla, jos saitte tästä postauksesta uutta tietoa tai ideaa lähteä reissuun. 🙂

Kevät, ihana kevät. 💚

Menneillä viikoilla jokainen pieni vapaahetki on vierähtänyt ulkona pihaa siistiessä tai kylvöhommissa. Taimien esikasvatus aloitettiin huhtikuun alussa ja nyt kuukautta myöhemmin meidän keittiössä on monia ihania taimien alkuja. Toimme vanhan klaffipöydän keittiön ikkunan alle taimien kasvupaikaksi ja pöydästä on saanut kääntää esiin jo molemmat lisäpuolet, niin hyvin on taimien esikasvatus alkanut. Lopputulemasta ei vielä osaa sanoa, meidän viljelykset on aina vähän tuuripeliä..

Esikasvatuksessa on tällä hetkellä tomaattia, kesäkurpitsaa, yrttejä, salaattia, chiliä, lehtikaalta, papuja ja ensimmäistä kertaa kokeilemme kasvattaa myös kesäkukkia itse. Taimet on jo koulittu ja istutettu kertaalleen isompiin ruukkuihin ja keittiössä on tällä hetkellä ihana vihreys. Toivottavasti sadosta tulee hyvä, kesän mittaan on ihana seurailla kasvien kehittymistä ja syksyllä sitten työ palkitsee tekijän, kun saa hakea omasta maasta satoa pöytään.

Pihalta on lähes kaikki lumet sulaneet, muutama läntti vielä siellä täällä, kukkapenkin kaivoin esiin viime viikolla ja sieltä ne sinnikkäät perennat taas ponnistaa! Keväisin meidän pihalla tehdään satokauden hyväksi aina tietyt asiat. Minun lempipuuhani on leikata vadelmapensaat, mies hoitaa yleensä omenapuiden leikkauksen. Lannoitin vadelmapensaat tänä vuonna tuhkalla, aiemmin en ole tainnut mitään lannoitetta edes käyttää.. Kasvimaa on eteläseinustalla, joten se on jo sulanut hyvissä ajoin. Käänsimme maan viime viikolla, pian onkin aika istuttaa perunat maahan.

Kasvimaalle on tänä vuonna suunnitteilla istuttaa perunaa, porkkanaa, lasten toiveista punajuurta sekä sipulia. Kasvimaan vieressä on tomaattilaatikko, johon meillä on esikasvatuksessa tomaatin taimia. Viime vuonna esikasvatus ei onnistunut, joten päädyimme ostamaan valmiit taimet ja saatiinkin niistä ihana tomaattisato. Toivottavasti tänä vuonna saisimme tomaatit itse kasvatetuista taimista. Seuraava siirto kasvimaalla on tosiaan perunoiden istuttaminen, jonka voi todennäköisesti tehdä viikon tai kahden sisään. Perunat on tällä hetkellä itämässä, laitoin ne itämään kananmunakennoihin, jotta idut eivät katkeilisi missään vaiheessa.

Meillä on ollut talon seinustalla lavakaulusviljelmä, joka jouduttiin siirtämään syksyllä maalämpöremontin takia. Lavoja on ollut aiemmin kolme, nyt on suunnitelmissa saada siihen neljäskin, jotta lapset saisivat oman viljelylaatikon ja he saavatkin suunnitella itse sen sisällön. Se on kuulemma jo päätetty, siihen tulee herneitä. Niitä en olekaan aiemmin saanut kasvatettua, joten siitä tulee mielenkiintoinen projekti. Lavakaulusviljelmästä on tarkoitus tulla viihtyisä alue, samalla vähän terassin jatke. Tällä hetkellä meidän terassilta on suora näkymä naapuriin ja tuntuu että yksityisyyttä ei juuri ole. Mietinnässä on jonkunlainen näkösuoja siihen ja samalla rajata viljelysalue näkösuojan ja terassin väliin. Saa nähdä mitä saamme aikaiseksi, mutta suunnitelmat vaikuttaa ainakin hyviltä ja toteutuskelposilta.

Työrauhan vuoksi pystytimme jo trampoliinin pihalle, jotta lapset viihdyttäisivät toisiansa trampalla. He tosin keksivät itse uuden pelin, ”jokapallon”, jossa sattuu ja tapahtuu.. Parempi työrauha olisi voinut olla ilman tramppaa, mutta onhan se nyt kiva lisä tähän meidän pihalle.

Olen neulonut noin 35 islantilaista villapaitaa viimeisen kuuden vuoden aikana, joista suurin osa on tehty lettlopista. Joitain yksittäisiä kokonaisia keriä ja monien kerien jämiä on päässyt kertymään tässä neulematkan varrella varastoon.. Olen toki saanut upotettua kerien loppuja toisiin paitoihin, mutta varastosta löytyi vielä ainakin 20 eriväristä keränjämää. Ajatuksissa on ollut neuloa lankavarastoa pois ja minulla on ollut kauan suunnitelmissa neuloa itselleni Nost-paita, joten päätin yhdistää nämä kaksi ajatusta ja niinpä päädyin neulomaan 570 g verran lettlopinjämiä yhteen paitaan. Niistä syntyi aivan ihana muistojen paita. Punnitsin langat, jotta joku muukin voisi napata tästä ideaa omaan paitaansa.

Kutsun paitaani muistojen paidaksi siitä syystä, että olen käyttänyt siihen sellaisten lankojen loppuja, joita olen neulonut ystävieni ja läheisteni paitoihin. Laskeskelin, että vain yksi keränjämä on sellaisesta paidasta, jonka olen neulonut itselleni. Jokaisella raidalla on siis muisto jostain minulle rakkaasta ihmisestä. Paitaan on päässyt lankoja kälyjeni paidoista, lasteni paidoista sekä monesta muusta lahjaksi neulomastani villapaidasta. Värejä tässä paidassa on 14, joten se on aikamoinen määrä muistoja yhteen paitaan kasattuna. Vaikka värejä ja raitoja Kaihossa on monia, ei minulle jäänyt pääteltäväksi kuin muutama langanpätkä, koska kokeilin tällä kertaa päätellä langat jo neuloessa. Se osoittautuikin hyväksi ratkaisuksi ja koska lettlopi hieman huopuu käytössä (ainakin sisäpuolelta), ei tarvitse jännittää lankojen purkautumista. Kuljetin pääteltävää langanpäätä noin 15 silmukan mukana, jonka jälkeen vain katkaisin langan. Näin jäi se viimeinen ja vähän ärsyttävä työvaihe välistä. 🙂

Nost, eli Kaiho löytyy esimerkiksi Islantilaisia neuleita-kirjasta ja sen on suunnitellut Védis Jónsdóttir. Nost on suunnittelijan mallikuvissa kaksivärinen, jolloin tähtikuvion pääsee kyllä oikeuksiinsa. Tosin tämä paita on myös erinomainen kohde, jos haluaa käyttää lankojen jämiä. Alussa minulla ei ollut aavistustakaan, paljonko yhteen raitaan menisi lankaa, joten aloitin suunnittelun valitsemalla isoimmat kerät aina raidan pohjaväriksi ja sitä mukaan kontrastin jokaiselle raidalle. Minulla oli kaksi kerää vihreää, joista päätin tehdä resorit ja kaksi kerää sinistä, jotka varasin isoimpaan raitaan kaarrokkeen alussa. Hihat päätin yhden purkukerran jälkeen tehdä eriparisiksi, mikä oli mielestäni kiva ratkaisu, sillä silloin pystyin pelailemaan enemmän kerien jämillä ja sain ne paremmin hyötykäyttöön.

Oma paitani on tehty M koon leveydellä ja L koon pituudella ja minun käsialani on todennäköisesti erilainen kuin sinun, joten muistathan tämän jos käytät minun mainitsemaani langan menekkiä. Sen verran täytyy sanoa koon valinnasta ja muista muokkauksista, että hihoista olisi saanut jättää yhden kokonaisen raidan pois ja paidasta tuli aika pitkä. Meinasin purkaa hihat ensin, mutten sitten jaksanut ja niin paidassani on jättipitkät hihat.. Muokkasin myös kaulusta, tein poolokauluksen omaani, joten tässä langan menekki on eri kuin ohjeessa. Jätin myös kauluksesta pois yhden ylimääräisen langanvaihdon, joten paitani eroaa myös siinä asiassa alkuperäisessä. Viimeisen raidan kohdalla minulla ei ollut enää tarpeeksi lankaa jäljellä, joten jätin 4 kierrosta pohjaväriä neulomatta (2 ennen kuviota ja 2 jälkeen), joten nekään ei ihan ohjeen mukaan mennyt.. Punnitsin kaikki langat, mutta keittiövaakamme on hieman epävakaa, joten en takaa että kaikki mitat täsmäävät 100 %. Lisäksi merkintäni osoittautuvat todella epäselviksi joten yhden kontrastiraidan menekki jää hämärän peittoon..

Lankojen menekki:

Kokonaispaino M koon paidassa, L koon leveydellä 570 g

Helman resori, hihojen resorit + poolokaulus : n. 90 g

Helman raidan pohjaväri: n. 40-45 g

Helman raidan kontrasti: n. 20 g

Hihan raidan pohjaväri: n. 20-25 g

Hihan raidan kontrasti: n. 10 g

Kaarrokkeen ensimmäinen iso raita: n. 60 g

Kaarrokkeen ison raidan kontrasti: n. 30 g

Kaarrokkeen pienemmän raidan pohjaväri: 35 g ei riittänyt, jäi vajaaksi 4:llä rivillä

Kaarrokkeen pienempi kontrasti: en muistanut punnita??

Kuulisin mielelläni, jos aiot tehdä tällaisen jämälankapaidan ja sait apua minun (epäselvistä) mittauksistani. Esittelin paitaa myös YouTube-kanavallani, jonne pääset klikkaamalla tästä. Uusimmassa neulepodcast-jaksossani on myös arvonta, jossa palkintoina on kaksi ohje + lankapakettia, käy ihmeessä katsomassa jaksoni. Minut löytää myös Instagramissa nimellä @asevelikylassa. Kivoja neulehetkiä. <3

Minulla on yliopisto-opintoja takana nyt puolitoista vuotta, tai jopa vähän yli ja edelleen nautin niistä suuresti. Minulla on nyt alkuun tähtäimessä kandin tutkinto, johon on varattu aikaa kolme vuotta ja opintopisteitä katsottaessa olen tällä hetkellä puolessa välissä. Kevään mittaan tulee lisää kursseja täyteen, olen pysynyt hyvin annetussa aikataulussa. Kirjoitin vuosi sitten blogiin postauksen opinnoistani, joten ajattelin kirjoittaa siihen jatko-osan näin korkeakoulujen hakuajan kynnyksellä. Tästä pääset lukemaan vuoden takaisista ajatuksistani, mutta kerrataan vielä tähän mitä opiskelen ja missä.

Aloitin varhaiskasvatuksen opinnot Åbo Akademissa, Vaasassa syksyllä 2020. Suuntaudun opinnoissani kielikylpyyn, joten minulla on hieman erilainen lukujärjestys, kuin niillä, jotka opiskelevat ns. tavallisella linjalla. Olen taustaltani täysin suomenkielinen, mutta täällä Vaasassa tarttuu ruotsin kieli herkemmin ja siksi olenkin sitä aina osannut puhua. Suomenkielisyys ei ollut este tälle linjalle haettaessa, minulla ei ollut mikään hääppöinen yo todistus ja pitkästä ruotsista kirjoitin aikoinani C. Nämä rajat tosin taitavat muuttua vuosittain, joten varmaksi en osaa tämän vuoden tilannetta sanoa. Huomenna tosiaan alkaa haku yliopistoihin ja siksikin ajattelin vähän avata omia opintojani, vaihtoehdoksi sille perinteiselle varhaiskasvatuslinjalle.

Me kielikylpylinjalla opiskelevat käymme suurimmaksi osaksi samoja kursseja muiden vaka-opiskelijoiden kanssa, mutta luemme lisäksi kielikylpyyn ja monikielisyyteen painottuvia kursseja. Muilla on muutamia kursseja, jotka eivät sitten vastaavasti kuulu meidän opetusohjelmaan. Tänä vuonna olemme opiskelleet myös monia eri teoria kursseja, muun muassa pedagogista suunnittelua ja dokumentointia, varhaiskasvatuksen matematiikkaa, teematyöskentelyä, englantia, erityispedagogiikkaa, lasten luovaa toimintaa (nämä on vähän vapaasti suomennettuja nimiä), sekä musiikin didaktiikkaa ja liikuntaa. Yllättävää kyllä, syvästi kammoamani matematiikka onkin ollut suosikkiaineeni! Koulutus on erittäin monipuolinen ja antaa hyvät valmiudet työhön. Opettajat ovat asiansa osaavia, jotkut ovat vaativampia ja koittavat saada meistä parasta irti. Toiset kurssit ovat haastavampia kuin toiset, mutta niissäkin etenen ”yksi työ kerrallaan” taktiikalla. Opintokäynnit ovat olleet vähäisiä meidän etäopiskeluaikana, mutta nyt niitäkin aletaan taas toteuttamaan. Pääsen tutustumaan Vaasan kielikylpypäiväkoteihin, mikä antaa ihan uutta perspektiiviä opiskeluun. Kiva nähdä asioita myös käytännössä!

Opiskelut ovat olleet suurimmaksi osaksi etänä, mikä edelleen on sopinut hyvin minulle. Pahin pelkoni oli, etten lasten sairastamisten takia pääsisi luennoille, mutta nyt ei ole tarvinnut jättää yhtään luentoa väliin hyvien etäopetusmahdollisuuksien ansiosta. Työmäärä yliopistossa on suuri, varsinkin jaksojen vaihtumisten kohdalla. Yritän aikatauluttaa itselleni opiskeluajan siihen virka-aikaan, kun lapset ovat päiväkodissa ja eskarissa, mutta meillä on sairastettu nyt niin paljon, että muutama iso tehtävä on jäänyt viimetinkaan ja se tuntuu kurjalta. Eivät opettajat turhaan painota sitä, että aloittakaa ajoissa. Suunnittelemalla etukäteen tehtävien teot auttavat ainakin minua pilkkomaan työmäärää. Teemme myös paljon ryhmätöitä, mikä tuo vaihtelua yksinpuurtamiselle. Videoimme muun muassa kaksi musiikkituokioita ryhmissä, suunnittelimme liikuntatuokioita ja keksimme uusia sanoja lauluihin.

Olen joka päivä ollut tyytyväinen päätökseeni hakea tähän koulutukseen. Eilen illalla tsemppasin itseäni näillä sanoilla, kun en meinannut enää jaksaa kirjoittaa ja deadline lähestyi. Työtä nämä opinnot vaatii, mutta koulutus on hyvä ja monipuolinen. Kielikylpyopinnot ovat mielenkiintoisia ja varsinkin vierailu kielikylpypäiväkodissa antoi vahvistusta tälle asialle. Olen myös erittäin tyytyväinen, että päätimme hakea tyttärellemme paikkaa kielikylpypäiväkodista ja hänelläkin alkaa oma kielikylpypolku syksyllä. On kiva saada seurata läheltä, miten lapsen kieli kehittyy käytännössä. Tsemppiä hakuun, jos sellaiseen ratkaisuun päädyt!