Tyrni on aivan mahtava c-vitamiinipommi ja me kävimmekin viikonloppuna poimimassa tätä kirpeätä herkkua. Niin no, herkku ja herkku, mutta tänä vuonna tyrni oli tosi hyvän makuista, eikä ollenkaan niin kirpeätä kuin aiempina vuosina! Kannattaa aina maistaa yksi marja siitä pensaasta, mistä meinaa poimia, koska eri pensaissa on eri makuisia marjoja. Eräässä pensaassa oli nimittäin todella kamalan makuisia marjoja.. Tyrniä kasvaa luonnonvaraisena täällä rannikolla, joten sitä saa poimia vapaasti.

Meren rannalla tyrnissä

Kantorepun kanssa oli ihan hyvä poimia

Meillä ei ihan hirveästi kulu tyrniä, joten poimimme sitä tänä vuonna vain litran verran. Jotkut ”poimivat” tyrniä puristimilla, jolloin tyrnistä puristetaan suoraan mehut, ja kuoret ja siemenet jäävät pensaisiin. Me haluamme kuitenkin hyötykäyttöön koko marjan, joten poimimme marjat yksitellen. Tyrni sisältää lisäksi e-vitamiinia, kuitua ja hyviä rasvahappoja, jotka haluan saada käyttöön. Tyrniä poimiessa saa olla aika varovainen, koska pensaissa olevia piikkejä ei meinaa erottaa. Poimiva käsi on usein haavoilla ja siinä kädessä, joka pitelee pensasta, on hyvä olla nahkahanska. Paappani on väsännyt tyrnin poimintaan näppärän putken, jonka terävän pään ansioista marjan saa pensaasta helposti irti ja se tipahtaa putkeen säilöön.

Työhanska toiseen käteen niin ei tyrnin piikit pistä

Nämä putket on hyviä apuvälineitä tyrnin poimimiseen

Tyrnissä

Me teemme tyrnistä mehua ja pakastamme sen jääpalapusseissa. Näin tyrni säilyy hyvin ja saa napattua pakkasesta kerta-annoksen. Laitoimme tyrnit tehosekottimeen, jonka jälkeen kaadoimme mehun siivilän läpi litran mittaan. Siivilään jäi kuoret ja siemenet ja puhdas mehu meni mittaan. Siitä olikin sitten helppo kaataa mehu suoraan jääpalapusseihin. Meillä on sellaisia jääpalapusseja, jotka sulkeutuu itsestään, kun ne ovat tarpeeksi täynnä. Kannattaa kokeilla pussien pitävyys jonkun astian päällä, ettei mehu mene hukkaan, jos pussin suu ei pidäkkään.. Näinkin on saattanut joskus käydä..

Tyrnit tehosekottimella murskaksi

Siivilällä erotellaan mehu ja siemenet, jotka myös hyödynnetään

Säilömme tyrnimehun jääpalapusseissa

Siivilään jääneet kuoret ja siemenet kuivatin kuivurissa (isovanhempani ovat kuivanneet uunissa), jonka jälkeen jauhoin ne vielä hienoksi tehosekottimessa. Tätä ”terveyspulveria” käytän esimerkiksi myslissä tai laitan sitä leipätaikinan joukkoon.

Siemet ja kuoret erotellaan mehusta ja kuivataan

Tyrnipulveria voi käyttää myslin joukossa tai leipätaikinassa

Tyrnijääpaloja olen käyttänyt myös kiisselissä, puolen litran kiisseliin menee n 3 palaa. Lisään jääpalat yleensä vasta, kun kiisseli on saostunut niin vitamiinit eivät mene kuumentaessa hukkaan! Ja jotta kiisseli maistuu myös jälkikasvulle, päälle voi laittaa vaikka Vanillaa. Kiisseli katoaa nopeasti parempiin suihin. Kannattaa kokeilla!

Olemme tämän kesän aikana reissanneet ja retkeilleet paljon, mutta lähiretkeily on jäänyt vähemmälle. Arjen piristykseksi halusimme mennä retkelle keskellä viikkoa ja Öjenin luontopolku on juuri sopivan mittainen iltapäiväretkeilyyn. Öjenin luontopolun alkuun on keskustasta vain 5 minuutin automatka, parkkipaikka on Sundomin sillan jälkeen oikealla. Täältä löytyy tarkempi tieto, mihin voi parkkeerata auton.

Öjenin luontopolku

Parkkipaikalta on n 400 metrin matka hiekkatietä luontopolun alkuun. Luontopolun puolenvälin paikkeilla on nuotiopaikka ja kuivakäymälä. Polun pituus on 4,5 km, mutta maasto on aika vaikeakulkuista ja polun kiertämiseen saakin varata aikaa. Meillä lapset kulki jälleen kyytiläisinä, joten pääsimme kävelemään ihan hyvää vauhtia. Silti aikaa meni suhteellisen kauan parin kilometrin matkaan.

Osa polusta on helppokulkuista maastoa

Polulla tehtiin korjaustöitä

Polulla tehdään tällä hetkellä kunnostustöitä, huonoja pitkospuita on otettu pois ja monttuja paikkailtu. Polulle on tuotu haketta, jotta kulku olisi helpompaa. Silti monin paikoin reitti on vaikeakulkuista ja huonoja pitkospuita on paljon jäljellä. Kannattaa katsoa tarkkaan mihin astuu! Öjenille on myös tulossa uusi reitti! Polku ei vaikuttanut vielä valmiilta ja meillä oli ruoka-aika edessä niin emme lähteneet tutkimaan uutta reittiä. Ehkä sitten ensikerralla.

Öjenille tulee uusi reitti

Polun varrelta löytyi jännittävä luola

Nuotiopaikalle saavuttuamme sytytimme nuotion palamaan, tällä kertaa ötököiden karkottamiseksi ja tunnelman tuojaksi. Päivällisen olin tehnyt valmiiksi ruokatermokseen, joten kaivoimme eväät esiin ja rupesimme syömään. Sormiruokailijalle oli pähkinäpatonkia ja smoothiepussi ja meille muille oli tonnikalapastaa. Syötyämme ruuan ja jälkkärin tutkimme hetken aikaa taukopaikalta löytyvää luolaa! Se oli isoveljen mielestä aika jännittävä, mutta hän uskalsi kuitenkin mennä sisään. Luolasta pääsee läpi, joten hänet pystyi päästämään sinne turvallisin mielin.

Ruokatermoksessa eväät pysyy lämpimänä pitkään

Taukopaikalla on luola, jota piti varovasti tutkia

Eväshetki on paras hetki!

Loppumatkan kävelimme reipasta vauhtia lapset kyydissä, koska iltapala aika alkoi tulla vastaan. Lenkin kiertämiseen on hyvä varata ainakin 3 tuntia, mutta jos on tarkoitus antaa lasten kävellä, voi lenkillä vierähtää kauemminkin. Tämä on hyvä päiväretkikohde esimerkiksi viikonlopulle, suosittelen käymään!

Kävimme siskoni kanssa vielä uudestaan Öjenillä, tällä kertaa lenkkivaatteet päällä. Olen innostunut polkujuoksusta ja Öjenin polku on juuri sopivan mittainen lenkki minulle.  Jos lähtee juoksemaan jo parkkipaikalta, lenkin pituudeksi tulee lähemmäksi 6 km. Aikaa lenkin kiertämiseen meillä meni n. 50 minuuttia. Maasto on juurakkoista ja kivistä, niin vauhti ei saa olla liian kovaa, että kerkeää katsomaan askeleilleen sopivan paikan. Olen juossut poluilla kesän aikana jonkun verran, Öjenillä ja Västervikissä. Jos on antaa vinkkejä uusista polkujuoksureiteistä niin kuulisin niistä mielelläni!

Polkujuoksemassa Öjenillä

Tänä vuonna minulla ja monella ystävälläni on 30-syntymäpäivät. Ystävälläni oli syntymäpäiväjuhlat elokuun puolessa välissä ja halusin antaa hänelle lahjaksi jotain erityistä. Olemme aiemmin sopineet, ettemme vaihtaisi lahjoja aikuisten kesken, mutta 30:sten kunniaksi annoin hänelle lahjaksi villapaitalahjakortin. Hän sai lahjakortin puoli vuotta ennen syntymäpäiväänsä, joten aikaa oli hyvin idean toteuttamiseen. Hän sai selailla Ravelryä (neulojien ja virkkaajien ideapankki) tunnuksillani ja valita minkä tahansa neuleen. Mallin valinnassa ei kauaa kestänyt ja värien valintakin sujui häneltä nopeammin kuin minulta.

Aftur lettlopi-langasta

Rakkaudestani islantilaisiin neuleisiin taisin suositella sellaista hänellekin ja niinpä hänkin päätyi sellaisen valitsemaan. Islantilainen villalanka on ihanan lämmintä, enkä ole koskaan tainnut palella omalla villapaidallani. Aftur-niminen paita löytyi Islantilaisia neuleita-kirjastani. Sen on suunnitellut Védis Jónsdóttir ja se neulotaan ihanasta Lettlopi langasta. Lopilankoja saa tilattua monen lankakaupan verkkosivuilta ja sitä löytyy myös meidän paikallisesta lankakaupasta.

Aloitin hihasta, sitten neuloin alaosan ja lopuksi toisen hihan

Toiveena oli, että neuloisin villapaidasta hieman pidemmän ja neuloin paidasta 30 cm pidemmän kuin mallissa alunperin oli. Muuten tein ihan ohjeen mukaan. Puikkoina käytin 4,5 pyöröpuikkoja. Ostin työtä varten KnitPron pyöröpuikot ja karhea islanninvilla luisti niillä tosi ihanasti. Aiemmin olen tykännyt neuloa puisilla puikoilla, mutta olen tykästynyt enemmän näihin Zingeihin. Työt etenee hurjaa vauhtia näillä puikoilla! Kirjoneuleen tekeminenkin sujuu joka kerta paremmin ja työstä tulee siistimpi.

Paras vaihe edessä!

Lankadominanssin ansiosta nurjasta puolestakin tulee siisti. Päättelyapulainen mukana hommissa

Aloitin neulomisen kaksi kuukautta ennen syntymäpäiväjuhlia ja työ valmistui viikkoa ennen h-hetkeä. Monet taitavat lykätä töiden päättelyä, mutta minä tapaan tehdä sen heti! Kainaloiden silmukointikin onnistui tällä kertaa tosi hyvin. Islantilaisia neuleita-kirjassa on tähänkin tosi selkeät kuvalliset ohjeet, kuin myös lankadominanssiin.

Kainaloiden silmukointi jäljellä

Aftur pidemmällä helmalla

Työn kanssa ei tullut kiire ja sitä oli mukava neuloa. Minun ensimmäinen kirjoneuletyöni ja oli myöskin islantilainen neule. Nämä on yllättävän helppoja ja mukavia neuloa, koska puikot on isot ja lanka paksua. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan tällaisen neulomista! Ystäväni on paitaansa kovin tyytyväinen, enää hänen ei tarvitse palella. <3

Meidän pihan omenat taitavat olla aika aikaista lajiketta, sillä nyt ne on kokonaan saatu pois puista ja säilöttyä! Muumio-omenoita oli jonkun verran ja ampiaiset söivät osansa, mutta jäljelle jääneet on säilötty hilloksi, omenalastuiksi ja osan olen pakastanut. Omenahillo on ihanaa ja sitä tehdäänkin meillä yleensä iso satsi. Jos meidän pikkusisko söisi soseita, olisin keittänyt hänelle sitä pakkaseen samalla, mutta koska meillä sormiruokaillaa niin soseille ei ole tarvetta. Nyt on hyvä aika tehdä hilloa, ja tällä ohjeella on aina tullut hyvää. Alunperin nappasin ohjeen Dansukkerin hillosokeripussin takaa. Dansukkerin sivuilta löytyy muitakin vaihtoehtoja omenahillon tekoon.

5 kg omenia hilloksi

Käytän hilloon molempia meidän pihan omenia, toinen on valkea kuulas ja toista en edes tiedä. Toisten omenoiden kuori hieman punertaa ja on hyvän makuinen. Poimimme tänä vuonna hilloa varten n. 5 kg omenoita ja valmista hilloa tuli 7 litraa. Meillä on tapana antaa hilloa eteenpäin, koska meillä ei ihan tuota määrää syödä vuodessa. 😀 Kunhan vain omenoita ei mene roskiin, olen tyytyväinen.

Let’s omppuhillo

Hillon tekoon tarvitsee:

2,5 kg omppuja (kuorimattomia)

1 kg hillosokeria

2 dl vettä

Sitruuna

Kanelitanko

Puhtaita ilmatiiviitä lasipurkkeja tai jos pakastat, niin pakastusrasioita.

Kaneli antaa hillolle hyvän maun

Alkuperäisessä ohjeessa ei ole kanelitankoa ja sitruunamehukin on valintakysymys, mutta mielestäni ne antaa hillolle hyvän maun, joten kannattaa käyttää niitä.

Ensimmäiseksi tapaan laittaa uunin päälle (100 astetta) ja laitan sinne lasipurkit kuumentumaan.

Olemme aikaisempina vuosina kuorineet omenat, koska meillä on ilmeisesti ollut ylimääräistä aikaa. Tänä vuonna kokeilimme vain poistaa siemenkodat omenoista ja kappas vaan, hillon teko muuttui paljon helpommaksi. Lohkoimme omenat neljään osaan ja laitoimme ne isoon vesiastiaan odottelemaan keittämistä. Vesi estää omenoita tummumasta, joten hillo pysyy kauniin värisenä.

Omenat kannattaa pitää vedessä niin ne ei tummu

Valmiit lohkot höyrytetään pehmeiksi pienessä määrässä vettä. Laitan yleensä jo tässä vaiheessa kanelitangon kattilaan, jotta siitä tarttuisi mahdollisimman paljon makua omenoihin. Pehmenneet omenat pyöräytän sosemyllyn läpi, jonka siivilään jää kuoren kovat osat. Tämän vaiheen voi myös tehdä sauvasekoittimella. Jos haluat tehdä samalla vauvalle sosetta, tai muuten vaan makeuttamatonta omenasosetta, voi tässä vaiheessa laittaa sosetta rasioihin. Omenasoseeseen kannattaa lorauttaa päälle sitruunamehua, ettei sose tummu.

Tämän kohdan voi tehdä myös sauvasekottimella

Valmis sose kannattaa punnita, sillä 2 kg:aan sosetta menee 1 kg hillosokeria. Meillä meni pikkuisen yli sen, joten pakastin sosetta ilman makeutusta. Soseen sekaan laitetaan 2 dl vettä, sitruunan mehu, kanelitanko ja hillosokeri ja sosetta keitetään n. 10 minuuttia. Ota kanelitanko pois ennen hillon purkittamista.

Soseen voi säilöä myös pakkaseen, kannattaa laittaa sekaan hieman sitruunaa

Taso kannattaa vuorata sanomalehdillä, sillä omenahillo on tahmaista ja lasipurkit kuumia. Ota lasipurkit uunista ja kaada sose varovasti purkkeihin. Tapaan keittää hillopurkkien tiivisteet varmuuden vuoksi, joten laitan ne purkkeihin kiinni vasta viimeisessä vaiheessa. En ole tutkinut, voisiko tiivisteet pitää purkeissa, kun ne ovat uunissa. Onko kenelläkään tietoa? Ole varovainen, kun laitat purkkeja kiinni, hillo on todella kuumaa. Jäähdytä hillopurkit, laita ne kylmään ja nautiskele. Meillä hillot ovat säilyneet hyvänä aina seuraavan sadon tuloon asti.

Omenasato purkissa

Loppuun vielä pieni pakastusvinkki! Jos aika ei riitä muuhun (tai olet jo hillonnut ja mehustanut ja ties mitä..) niin kannattaa omenat pilkkoa pieniksi ja pakastaa ne paloina. Laitoin hieman sokeria sekaan, myös sitruunamehua voisi käyttää. Pakastettu omena sopii erinomaisesti smoothieen tai jos keskellä talvea iskee omenapiirakan himo niin silloin on valmiita omppupaloja pakkasessa. Instagramissa minua seuraavat näkivätkin jo viime viikolla tämän vinkin. Minut löytää instagramista nimellä @ansuvilaakso.

Omenat voi pakastaa kuutioina

Makoisia omppuhetkiä!

Meidän pihan omenapuiden sato on poimintavalmista. En haluaisi heittää yhtään omenaa kompostiin, joten olen yrittänyt keksiä erilaisia säilömistapoja ompuille. Kuivatut omenalastut on meidän perheessä suurta herkkua ja kuivuri suriseekin tasaiseen tahtiin aina syksyisin. Ilmassa leijuu aina syksyisin ihana omenan ja kanelin tuoksu, kun kuivuri kuivaa omenia.

Omenat kuivurissa

Parhaat omenalastut tulee hieman kirpeistä valkeakuulaista (tässä vertailussa on mukana vaan meidän pihan omenat..). Omenat saisivat olla tiiviitä, jotta niissä säilyisi mehukkuus, vaikka ne kuivattaakin.

Omenat talteen

Meidän kuivuriin mahtuu kerrallaan noin 8 isoa omenaa. Leikkaan omenoista ensin kummankin päädyn pois, koska jos omenalastussa on liikaa kuorta ja vain vähän hedelmää, se kuivuu liikaa. Päätyjen poistamisen jälkeen otan omenaporalla keskiosan pois.

Poista omenista keskiosa ja päädyt

Siivutan omenan ohuiksi siivuiksi ja asettelen ne kuivurin ritilöille. Laitan ritilöiden alle sanomalehtiä, koska sirottelen omenoiden päälle hieman ceylon-kanelia makua antamaan. Apuna käytän teesiivilää, jotta kaneli levittyy tasaisesti. Kaneli voi olla ihan tavallista kanelia, me olemme siirtyneet käyttämään ceylon-kanelia, koska sitä saa antaa myös alle 1-vuotiaalle matalan kumariinipitoisuutensa ansiosta.

Sirottele päälle kanelia

Omenat kuivuvat kuivurissa noin vuorokaudessa ja säilyvät ilmatiiviissä purkeissa ainakin seuraavaan kesään asti. Ensimmäiset omenalastut syödään aina heti, mutta jossain vaiheessa täytyy ruveta laittamaan purkkeja piiloon, että herkkuja riittäisi vielä pitkälle talveen asti. Ennen kuivurin hankkimista kuivasin omenoita ihan vain naruun pujoteltuina. Omenoita voi kuivattaa myös uunissa tai esimerkiksi saunan jälkilämmössä. Näitä herkkuja kannattaa ehdottomasti kokeilla! Olen tehnyt omenoista myös hilloa, siitä lisää seuraavassa postauksessa!

Pikku apulaisellekin löytyi sopiva homma

Huomasitko, että Asevelikylässä on myös Facebookissa? Käyhän tykkäämässä. <3

Pitkästä aikaa minun teki mieli virkata jotain! Kälyni ihasteli meidän virkattuja mattoja ja hänellä oli toiveissa saada heidän uuteen kotiin samantapainen matto. Hän ei sitä suoraan minulta pyytänyt, joten tämä ei varsinaisesti ollut tilaustyö, joita en edes mielelläni tee. Tilaustöiden tekeminen maistuu puulta, eikä ne yleensä etene haluamaani tahtiin. Omasta halusta muille tehtyjä käsitöitä on enemmän kuin mukava tehdä! Siksi siis virkkuukoukku esiin ja hihat heilumaan.

Virkattu matto Virkkurin ohjeella, kude Paaposta

Tavallinen matonkude on aika raskasta virkata, joten etsiskelin sille vaihtoehtoa jonkun aikaa. Meidän matot olen virkannut Esteri-ontelokuteesta, mutta ajattelin tällä kertaa kokeilla jotain muuta. Paapon verkkokaupassa oli valmiiksi kerittyä trikookudetta mielestäni edulliseen hintaan, joten tilasin 3,9 kg rullallisen luonnonvalkoista kudetta. Tätä trikookudetta oli ihanan helppo virkata ja se tuntui kädessä pehmoiselta. Ihanaa kun jäi tuo kuteen selvittelyosio väliin ja sai vaan ruveta virkkaamaan!

Koukkua täytyy pitää erilailla kun virkkaa paksua kudetta

Välillä täytyi purkaa..

Malliksi valikoitui Molla Millsin Virkkurin pitsimatto. Malli on virkattu matonkuteesta ja valmiin maton halkaisija on 90 cm. Tila, mihin matto on tulossa, on kuitenkin aika iso ja kun minulla oli paljon kudetta vielä jäljellä siinä vaiheessa kun maton ohje loppui, päätin koittaa jatkaa virkkausta. Käytin mallissa olleita pitsikerroksia ja pylväskerroksia soveltaen.

Virkatun maton halkaisijaksi tuli 140 cm

Mallikertoja oli muutettava, koska matto alkoi kupruilemaan, jos oli liikaa silmukoita. Jouduin purkamaan muutamia kertoja, mutta lopulta sain maton nätisti suurennettua ja olin tyytyväinen lopputulokseen. Kuderullasta ei jäänyt jäljelle juuri mitään, joten maton painoksi tuli se 3,9 kg ja halkaisijaksi 140 cm. Matto virkkaantui yllättävän nopeasti eikä ranne kipeytynyt. Matosta tuli mielestäni kaunis ja myös maton saaja oli tyytyväinen. <3

Vihdoinkin on sadonkorjuun aika! Tänä vuonna se tuli hieman aikaisemmin, kuin yleensä, mutta olen jo muutaman viikon halunnut päästä säilömään pihan herkkuja. Meillä on pihalla punaviinimarjapensaita 7 kpl ja 2 kpl mustaviinimarjapensasta, joiden sato alkoi olla valmis korjattavaksi. Alkuviikosta keräsin muutaman litran punaherukoita pakkaseen, niitä käytämme sitten talven aikana esimerkiksi smoothiessa. Suurimmasta osasta marjoja keitän mehua. Teen aina sekamehua, johon käytän punaherukoita, mustaherukoita ja pihassamme kasvavia vadelmia. Marjojen määrät vaihtelevat joka vuosi, joten jokainen erä maistuu aina erilaiselta. Pääosassa on aina punaherukat, koska niitä meillä on ylivoimaisesti eniten.

Marjat mehuksi

Meidän punaviinimarjapensaissa oli viime vuonna joku tauti, ja jouduimme leikkaamaan pensaista ison osan pois. Totesimme, että on parempi leikata huonot pois ja saada seuraavana vuonna hieman pienempi sato, kuin antaa taudin levitä entisestään. Onneksi huonojen oksien poistaminen auttoi, koska marjat olivat isoja ja tauti oli kokonaan poissa! Tänä vuonna saimme kaikki marjat talteen, on inhottava joutua heittämään mitään pois.

Kerään pelkät marjat puskista ja jätän varvut paikoilleen

Olemme asuneet Asevelikylässä nyt 4 vuotta, joten tämä on neljäs kerta, kun teen mehua. Kaksi ensimmäistä kertaa minulla oli äitini apuna, mutta nyt olen onnistunut keittelemään sitä itsekin. Minulla on käytössä isovanhempieni vanha mehu-maija, johon mahtuu 9 litraa marjaa. Tänä vuonna tein mehua noin 8 litrasta marjaa: 7 litraa punaisia viinimarjoja, 7 dl vadelmia ja 3 dl mustia viinimarjoja. Käytän mehun säilöntään sokeria ja pullotan kuuman mehun kuumiin pulloihin, jolloin en tarvitse muita säilöntäaineita. Tapoja on varmasti yhtä monta, kuin on mehun tekijääkin, mutta tämä tapa on mielestäni helppo tapa tehdä mehua.

Ohjeet mehun tekoon:

Tarvitset: Mehustimen, ison kattilan, sokeria, patakintaat, lasipulloja, pullonkorkkeja, litran mitan, veitsen, kangaspaloja, sanomalehtiä

Vanhoista verhoista leikatut kangassuikaleet ovat hyvä apu mehunteossa

Laita ensimmäisenä uuni 100 asteeseen. Laita uuniin puhtaat lasipullot kuumenemaan. Anna pullojen olla uunissa vähintään tunnin verran.

Kuumenna mehupullot 100 asteisessa uunissa

Täytä mehustimen alin kerros vedellä. Laitan sinne yleensä kuumaa vettä, niin kiehuminen alkaa nopeammin. Tarkkaile veden määrää koko mehun keiton ajan, vesi ei saa päästä loppumaan.

Punaisia ja mustia viinimarjoja sekä vadelmaa mehuun

Kaada marjat mehu-maijaan ja aseta iso kattila tuolille/jakkaralle letkun alapuolelle, mihin mehu saa rauhassa valua. Anna mehun valua noin tunnin verran tai kunnes letkusta valuu mehua enää tippoina. Minä valutin mehua tällä kertaa 45 minuuttia. Marjoja voi välillä käydä sekoittelemassa. Kun kurkkaat alimpaan kerrokseen, muista sulkea mehuletku puristimella, ettet saa kuumaa mehua päällesi. Kun mehu on valunut, kallista varovasti kahta ylintä kerrosta, keskikerrokseen jää mehua, jonka saat kattilaan kallistamalla. Varovaisuutta myöskin tässä kohdassa, ettei kuuma mehu roisku joka puolelle.

Mehu-maija

Mehu-maijan voi nyt laittaa syrjään ja nostaa liedelle kattilan, missä mehu on. Lisää mehuun sokeria 2 dl/litra. Kiehauta mehu. Me poimimme marjat aina ilman varpuja, joten meillä ei ole mehussa roskaa, eikä mehun pintaan tule vaahtoa. Jos sitä kuitenkin tulee, kuori se lusikalla tässä vaiheessa pois.

Laita pullonkorkit kattilaan ja kiehauta ne. Nosta muutama pullo kerrallaan sanomalehdellä vuoratun pöydän päälle. Varo koskemasta mehupullojen suuhun, että ne pysyy steriilinä.

Keitä korkkeja kiehuvassa vedessä

Kaada kattilasta mehua esimerkiksi litran mittaan. Kiedo kangaspala (leikkasin näitä soiroja vanhoista verhoista) pullonkaulan ympärille ja kaada varovasti mehua kallistettuun pulloon. Tapaan pitää tässä vaiheessa patakinnasta siinä kädessä, millä pidän mehupullosta kiinni. Tämä ei ole välttämätöntä, mutta minä en kestä kuumaa niin hyvin, niin tämä on miellyttävämpi vaihtoehto. Kangaspalasta täytyy pitää tiukasti kiinni, koska pullotettava mehu on tulikuumaa. Älä siis päästä irti pullosta. Kun pullo on melkein täynnä, nosta se pystyyn ja kaada täyteen. Pintaan tulevat kuplat kaavin yleensä veitsellä pois.

Kaada kuuma mehu kuumaan pulloon niin et tarvitse säilöntäainetta.

Kuori veitsellä vaahdot pois

Ota haarukalla pullonkorkki vedestä ja aseta se varovasti pullon päälle. Minulla on niin sopivat pullonkorkit, että ne saa pullon suulle vain painamalla. Tässäkin täytyy muistaa, ettei koske korkin sisäpuolelle.

Aseta korkki pullon päälle, muista olla varovainen!

Pyyhi mehupullot rätillä puhtaaksi ja nosta jäähtymään. Kun mehu on kylmää, laita se jääkaappiin. Mehu säilyy kylmässä ainakin seuraavaan kesään.

Pyyhi pullo puhtaaksi ja laita jäähtymään

Sekamehua oman pihan marjoista

Blogissa on ollut pieni helletauko.. Kesähelteillä ollaan oleiltu paljon sisätiloissa vauvan kanssa tai  yritetty viilentyä meren äärellä. Puuhastelutkin on jäänyt marjojenpoiminta-tasolle. Käsitöistä ei ole vielä muuta kerrottavaa, kuin että puikoilla on villapaita ystävälleni ja koukulla on tekeillä virkattu matto. Niistä lisää sitten, kun ovat valmiit!

Saltkaret näkötornille on vain lyhyt matka parkkipaikalta

Viikonloppuna lähdimme vihdoin retkelle, kun meillä oli mieheni siskon perhe kylässä. Meidän suosikki lähiretkikohde on Raippaluodon Svedjehamnissa sijaitseva maailmanperintöalue. Käymme siellä aina muutaman kerran vuodessa ja viime kerrasta olikin  jo aikaa. Kerroin siitä blogissa, tästä pääset lukemaan viime retkestämme. Emme aikoneet tälläkään kertaa kiertää luontopolkua, koska lämpömittari näytti 30 lämpöastetta ja pikkusiskolla olisi voinut olla aika tukalat oltavat kantorepussa. Reitti parkkipaikalta näkötornille on esteetön, joten otimme hänelle vaunut. Matkaa tornille on n. 800 m, joten isoveli sai kävellä tällä kertaa. Pyörä olisi voinut olla hyvä olla mukana, mutta muutama mustikka matkanvarrella auttoi jaksamaan.

Tornista on upeat näköalat

Saltkaret

Kävimme tornissa ihmettelemässä maan kohoamisen merkkejä ja sitä, miten edes tuuli ei viilentänyt ilmaa ylhäällä tornissa. Ihmisiä oli liikkeellä tosi paljon, ihanaa että väki käy maailmanperintöalueella! Svedjehamnissa on ihana Salteriet-kahvila, mutta meillä oli omat eväät mukana, koska eväshetki on usein retken paras hetki.. Nuotiopaikalle paistoi aurinko taivaan täydeltä, eikä meillä ollut metsäpalovaroituksen takia mitään lämmitystä vaativaa mukana, niin menimme hieman syrjempään ja varjoisampaan paikkaan syömään eväitä. Löysimmekin ihanan paikan yhden venevajan seinustalta. Tämä venevaja on näkötornin vieressä olevalla alueella, joten se ei ollut niin vilkkaalla paikalla, kuin ne vajat siinä parkkipaikan lähettyvillä. Istuskelimme rauhassa ja nautimme eväistä ja heittelimme kiviä veteen.

Eväshetki venevajan seinustalla

Pienimmälläkin oli eväshetki

Tätin kanssa oli hyvä heitellä kiviä!

Takaisin autolle mennessämme poikkesin yhdessä venevajassa olevassa käsityömyymälässä. Olin kuullut, että siellä myydään Suomenlampaan villaa ja olin jo pitkään halunnut sitä ostaa! Myynnissä oli 3-säikeistä ja 4-säikeistä villaa harmaana ja valkoisena. Ostin kaksi vyyhtiä valkoista villaa aikomuksena tehdä niistä itselleni sukat. Ne tuoksui ihanasti lampaalle! Puodissa oli myynnissä myös matkamuistoja ja käsitöitä.

Svedjehamn

Suomenlampaan villaa saaristosta

Paluumatkalla teimme pysähdyksen Raippaluodon sataman (cafe Arkenin vieressä) uimarannalle. Ranta oli ihana! Vesi oli kirkasta ja pohja oli hiekkaa. Lapset viihtyivät hyvin rannalla ja vedessä. Ranta oli suht matalaa pitkälle ja vedessä oli kaksi ponttoonia mistä pystyi hyppimään. Rannalta löytyy myös hyppytorni, mutta kukaan meistä ei siellä käynyt. Rannalla oli hyvät pukukopit ja kiva leikkialue lapsille. Siellä täytyy käydä uimassa uudestaankin. Vaikka edes saaristossa ei ollut yhtään viileämpää kuin kaupungissa, oli retkipäivä erittäin virkistävä.

Cafe Arkenin vieressä on ihan mahtava uimaranta

Käytämme paljon villapaitoja kotona ja ulkoillessa, joten mielestäni villapaitoja ei voi olla liikaa! Oma villapaitaprojektini oli tauolla, koska siihen ei ollut lankaa saatavilla, joten tarvitsin uuden työn. Kysyin mieheltäni, haluaisiko hän uuden paidan.. Selasimme Ravelryä ja Googlea ja hän tykästyi Hailuodon paitaan. Novitalta löytyy ilmaisohje, jonka mukaan rupesin paitaa tekemään.

Kun luin ohjetta, ajattelin että en ikinä osaisi tehdä tätä paitaa ja kun Nalle on aika ohkaista lankaa, ajattelin samalla etten ikinä saisi sitä edes valmiiksi. Mikael kuitenkin tykkäsi tästä mallista, niin halusin kuitenkin yrittää! Harvemmin on tällaisia tunteita ennen uuden neuleen aloittamista. Yritin miettiä tätä haasteena ja lopulta siinä onnistuinkin! Ohje oli lopulta selkeä, kunhan sitä malttoi lukea vaihe vaiheelta. Lankana käytin ohjeen mukaan Novitan Nallea, tein S koon ja puikkoina oli numero 3 pyöröpuikot. Koska käsialani on aika löysää, tein varmuuden vuoksi testilapun. Tällä kertaa sain käyttää suositeltuja puikkoja, eikä (onneksi) tarvinnut valita pienempiä.

Villapaita tulossa

Aloitin neulomaan tätä paitaa tammikuun alussa ja se valmistui viime viikolla. Tikuttelin menemään puoli vuotta, ja tein muutaman välityönkin valmiiksi tässä ajassa. Aluksi tuntui, ettei työ millään edennyt, mutta kun sain erotella etukappaleen ja aloittaa mallineuleen, alkoikin työ luistaa ihan eri tavalla. Etu- ja takakappaleet valmistuivat nopeasti. Seuraavaksi takkusin olkapäille virkattavien piilosilmukoiden kanssa aika monta iltaa. Jotenkin en meinannut saada niitä onnistumaan. Niistä selvittyäni sain aloittaa hihat. Jälleen tuntui, ettei työ millään etene, mutta loppua kohti silmukat alkoi luistaa ihan eri tavalla. Hihat neulotaan työssä kiinni, joten koko työn pyöritteleminen hidasti niiden neulomista.

Neuloin paitaa myös Neulekuvahaasteen aikana

Ensimmäisen hihan jälkeen halusin tehdä kauluksen, koska tarvitsin hieman vaihtelua. Oli mukava neuloa välillä ihan tavallista 2 o 2 n joustinta. Toinen hiha valmistuikin hurjaa vauhtia. Neuloin sitä Knit in Public päivänä ja se oli työn alla myös meidän Lapin reissulla, tämä työ näkyi monesti myös Nonnu Neulojan Neulekuvahaasteen aikana. Tuntui ihanalta, kun sain päätellä viimeiset silmukat ja sain puikot irti työstä.

Takaosan kiila ja olalla napit

Etuosan mallineule ja hihan sauma

Lopuksi viimeistelin kauluksen piilosilmukoilla ja virkkasin olkapään halkioon napeille silmukat ja ompelin napit kiinni. Sitten valmis työ kosteiden pyyhkeiden väliin asettumaan yöksi. Aamulla oli ihana nähdä, miten takakappaleen levennyskiila oli asettunut nätisti paikalleen ja työn jälki oli tasoittunut. Olen lopputulokseen erittäin tyytyväinen ja mikä parasta, Mikaelkin on. Eipä tätä paitaa kyllä turhaa tikkuriksi kutsuta, olisi hauska tietää montako silmukkaa tähän paitaan tikutin.

Valmis Tikkuri-paita

Olemme telttailleet isoveljen (kohta 3-vuotias) kanssa jo kahtena aiempana kesänä, mutta nyt halusimme kokeilla, miten telttailu sujuisi kahden pienen kanssa. Päätimme ensiksi nukkua koeyön kotipihassa. Halusimme samalla kokeilla, mahtuisiko pikkusisko (6 kk) nukkumaan kanssani samassa makuupussissa. Lapset nukahtivat nopeasti ja kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes huomasin, että pikkusiskon vaippa oli vuotanut ja lähdin hänen kanssaan sisälle nukkumaan. Koska alkuyö sujui kuitenkin hyvin, päätimme lähteä pienelle telttaretkelle.

Rinkan ja kantorepun kantaminen yhtäaikaa onnistuu yllättävän hyvin

Olemme kierrelleet eri kansallispuistoja aina sopivan tilaisuuden koittaessa ja nyt päätimme lähteä retkelle Lauhanvuoren kansallispuistoon, joka on meiltä n. 150 km päässä. Isoveljen kantorinkka oli tällä kertaa jätettävä kotiin, joten telttapaikan olisi oltava sopivan kävelymatkan päässä parkkipaikalta, jotta isoveli jaksaisi varmasti kävellä sinne itse. Hän on tosi reipas ja halutessaan kävelee pitkiäkin matkoja, mutta tällä kertaa piti ottaa varman päälle. Spitaalijärven telttapaikalle on parkkipaikalta n 800 metrin matka, joten se oli turvallinen valinta.

Polku spitaalijärven nuotiokatokselle oli esteetön. Telttapaikalle reitti jatkui osittain pitkostettuna metsäpolkuna

Pakkasimme rinkat sillä periaatteella, että kaikki painavat, eli teltta ja makuupussit menee Mikaelin rinkkaan ja minä kannan vaatteet, ruokatarvikkeet ja pikkusiskon. Meillä on telttana Fjällrävenin Akka dome 3, joka on melko painava, mutta sinne mahtuu hyvin kaksi aikuista ja kaksi pientä retkeilijää. Laitoimme teltan pohjalle limittäin neljä retkipatjaa ja mukana oli kolme makuupussia. Isoveli mahtui juuri ja juuri Haglöfsin Pavo-pussiin joka on tarkoitettu max 100 cm pitkille. Minulla on n. 20 vuotta vanha Haglöfsin untuvapussi, joka ei ole mikään grammanviilaajien unelmavalinta, mutta koskaan en ole sillä palellut ja hyvin ajaa asiansa. Onneksi se on sen verran tilavakin, että pikkusisko mahtui sinne kanssani nukkumaan.

Ensimmäiseksi laitettiin nuotio tulille

Pikkusiskon ensimmäinen telttaretki

Ensimmäisenä telttapaikalle päästyämme Mikael laittoi nuotioon tulet ja rupesi pystyttämään telttaa. Pikkusisko oli nukahtanut Tulaan, joten en kauheasti pystynyt olemaan avuksi, mutta isoveli halusi mennä käymään rannassa, joten minua tarvittiin siellä. Kun teltta oli pystyssä, rupesimme laittamaan päivällistä. Päivällistarpeina meillä oli (yllättäen) nakkeja ja koska meillä asustelee nykyisin pieni sormiruokailija, oli ruuaksi myös parsakaalta ja porkkanoita, jotka keitimme Trangialla. Isoveli on tykästynyt kauramaitoon, joten hänelle oli mukana pieni kaurajuomatetra. Kylmätarpeet oli automatkan aikana kylmälaukussa, joten kylmäketjun katkeamisesta ei tarvinnut murehtia.

Retkipäivällinen tulossa

Sormiruokailijalle keitettiin trangialla porkkanaa ja broccolia

Ilta- ja aamupalalle olin annostellut valmiiksi kaurahiutaleita ja pähkinäsekoitusta ja makua antamaan otin mukaan smoothie-pusseja. Leiripaikalta löytyi kuitenkin kypsiä mustikoita, joten smoothiet syötiin välipalaksi. Harvemmin telttapaikoilla on pöytiä ja penkkejä, mutta Spitaalijärvellä oli! Oli huomattavasti mukavampi syödä pikkuväen kanssa pöydän ääressä. Juomavesi meillä oli mukanamme, mutta ruuanlaittotarpeisiin otimme veden leiripaikalla olevasta lähteestä. Kaivo/lähde oli myös otettu huomioon yöpaikan valinnassa.

Iltapuuron kanssa mustikoita ja pähkinöitä

Meillä on kotona hyvin tarkat iltarutiinit ja jos joku ei mene rutiinien mukaan, nukkumaanmeno saattaa olla yhtä sirkusta. Kun vuosi sitten olimme telttailemassa, yritimme pitää kellonajoista kiinni. Se oli virhe. Tällä kertaa emme katselleet kelloa, emmekä yrittäneet kiirehtiä nukkumaan, koska ei sillä olisi niin väliä. Tällä kertaa kukaan ei mönkinyt ympäri telttaa kahta tuntia eikä kenelläkään palanut pinna. Pikkusisko nukahti rinnalle, kuten tavallista ja isoveli nukkui tyytyväisenä meidän välissä. Kello vain oli paljon enemmän kuin tavallisesti. Luultavasti se, että meillä nukutaan perhepedissä (isoveli mönkii viereemme aina aamuisin), helpotti nukkumisjärjestelyjä myös teltassa.

Telttapaikalla oli nuotio, penkit ja pöytä. Järven toisella puolella oli isompi keittokatos.

Lasten kanssa reissatessa täytyy varautua kaikkeen. Vaikka rinkkoihin mahtuva tavaramäärä on rajallinen, vaihtovaatteet oli kuitenkin otettava mukaan. Yöllä saattaa sattua vaippavahinko tai sade voisi yllättää retkeilijät. Molemmat kävi toteen, onneksi vaippavahinko tapahtui kotipihassa telttaillessa. Yövaatevalinnatkin tarkentuivat kotona vietetyn yön jälkeen. Isoveli nukkui merinovillakerrastolla, sukat jalassa ja pipo päässä. Pikkusiskolla oli merinovillahaalarin lisäksi villasukat ja villainen kypärämyssy. Tarkkailin kummankin lämpötilaa yöllä ja kummatkin olivat lämpöisiä koko yön. Yö sujui odotettua paremmin ja aika vähillä heräilyillä.

Tiskaushetki

Aamu aloitettiin laittamalla tavaroita kasaan ja keittelemällä puurot ja kahvit. Hyttysiä ei ollut hirveästi, mutta mäkäräisiä sitäkin enemmän. Meillä ei ole ollut käytössä hyttysmyrkkyjä kummallekkaan lapselle (vaikka nyt sitä olisi ehkä kaivannut..), vaan olemme käyttäneet Frantsilan terva-pihka salvaa, sillä se sopii pienenkin vauvan iholle. Mielestäni se pitää suht. hyvin hyttyset loitolla ja jos ne sattuu pistämään, auttaa voide myös paukamien kutinaan. Suosittelut tälle tuotteelle! Me muut saimme kyllä olla aika rauhassa, paitsi Mikael, joka aamupalaa laittaessaan joutui mäkäräishyökkäyksen kohteeksi. Onneksi nuotion savu karkotti suurimman osan ötököistä ja saimme syödä aamupuuron rauhassa.

Pikkusiskon uniaika koitti vielä leirissä ollessamme, joten nukutin hänet reppuun samalla, kun vahdin isoveljen ”onkimista”. Tälläkin kertaa Mikael pakkasi tavarat kasaan, kun minä vahdin jälkikasvua ja kun tavarat oli pakattu rinkkoihin, lähdimme kävelemään takaisin autolle. Isoveljellä loppui voimat viime metreillä ja loppumatkan hän sai kulkea isänsä sylissä. Tosin hän olisi omien sanojensa mukaan halunnut nukkua vielä yhden yön teltassa.

Mustikat oli jo paikoin kypsiä